Hei!Kerron oman tarinani jos joku jaksaa lukea,kaikki alkoi n.vuosi sitten kun jäin sairaslomalle selkäni takia joka on ollut ongelma usean vuoden mutta olen pärjännyt fysioterapialla ja buranalla.On tutkittu ja fysioterapia jatkuu ja sairasloma [joulukuuhun asti kävin oma lääkärillä ja sitä kautta sairaalassa fysiatrilla)sitten tuli kelasta kielteinen sairaspäiväraha päätös ja työnantaja jäädytti palkan jota sain 2/3 osaa valitukset kelaan tehtiin B-lausunnot ym.taas kielteinen päätös ja taas valitus etelä-suomen vakuutus lautakuntaan päätös ei sieltä ole vielä tullut. sitten työnantaja ilmoitti että pitää mennä työterveyshuoltoon että saisin palkkaa ja meninkin olen siellä käynyt tammikuusta asti ja työterveyslääkäri halusi konsultaation psykiatrilta olin sitä vastaan koska selkäni on kipeä eikä pääni,menin sitten psykiatrille joka osoittautuikin ihan hyväksi,olen ollut tammikuusta asti masentunut kelan päätöksen vuoksi ja masennus on pahentunut sain citalopram nimistä lääkettä joka on vähän auttanut ja psykiatrilta B-lausunnon kelaan sairaslomaa lokakuun loppuun, mutta elokuussa tulee jo 300 päivää täyteen ja taas pelkään kelan reaktiota. Masennuttuani huomasin että olen vaan elänyt kaiken vaikean yli esim.avioero,äitini kuolema,myyrmannin räjähdys missä kuoli poikani paras kaveri,en ole käsitellyt näitä asioita vaan jotenkin jaksanut työn ja vahvan luonteeni ansiosta,nyt ne tulevat eteen ja olen joutunut käymään kaiken läpi ja nyt on sellainen tunne että ei jaksa enää mitään.Teen esim.kaikki asiat joista pidän pakosta tai en tee niitä ollenkaan,tuntuu kuin eläisi jossain kuplassa, ennen olin iloinen sosiaalinen luonne nyt en tunne itseäni,en olisi uskonut että minulle käy näin ja vain siksi että kelan mielestä olen terve,psykiatri sanoi että on todella niin että kela uskoo vain jos on B-lausunto häneltä saa nähdä. Hyvää kesää kaikille!
en olisi uskonut
elämä romahti
5778
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Elämäntilanteen muututtua pysähdyin miettimään siskoni sairastamista (sekä henkistä että fyysistä) ja tapaturmaista kuolemaa, vaikka olin ne monta vuotta painanut taka-alalle paahtaessani lukiosta ulos hyvin arvosanoin ja siihen perään yliopistoon sisään. Olen aina pärjännyt omillani, siskoni ovat vaatineet vanhempien huomiota enemmän kuin minä, fiksu ja koulussa menestyvä oppilas. Opin olemaan "vahva". Nyt olen sairastanut vaikeaa masennusta yli puoli vuotta, apua jaksoin hakea vasta muutama kuukausi sitten, ja elämä alkaa onneksi näyttää vähän valoisammalta. Ehkä siksi, että olen lopettanut opiskelun ja gtyössäkäynnin, teen vain asioita jotka eivät ahdista. Pelkään että pohja tulee vastaan syksyllä kun pitää taas alkaa elää normaalia elämää. Asun ulkomailla, vanhemmat ilmaisevat huolensa minusta lähettämällä jatkuvasti lisää rahaa, joten taloudellisesti pärjännen ihan hyvin. En jaksa enää leikkiä että olen vahva ja pärjään omillani. Ystävien ja psykologin mielestä mun pitäisi aloittaa lääkitys, mutta sekin pelottaa.
tarvitsee niitä B-lausuntoja vähän enemmänkin. Minulle kirjoitti niin psykiatri kuin fysiatrian erikoislääkärikin heti kättelyssä vuoden sairasloman, mutta jouduin hakemaan sen vuoden aikana pari kertaa uudet B-lausunnot kyseisiltä erikoislääkäreiltä sinne kelaan.
Kela myönsi aina vain neljän kuukauden sairauspäivärahan kerrallaan, vaikka lääkärit kirjoittivatkin loman vuodeksi.
Kun 300 päivää tuli täyteen, taas piti hakea uusia lausuntoja kuntoutustukea varten, sekin myönnettiin vain kolmeksi kuukaudeksi ensin, sen jälkeen taas lausunnot ja taas tuli vain kolme kuukautta.
Nyt odotellaan seuraavaa kuntoutusjaksoa ja sieltä taas tulevaa lausuntoa, kysymysmerkkinä tulevaisuus, eli onko taas se kolmen kuukauden pätkä siinä päätöksessä tiedossa.
Kyllä osaa kela kuin myös vakuutuslaitokset ihmisiä kyykyttää, naurussa aika ajoin pitelemistä, kun ei tiedä millä ne matkat, lääkkeet ym. maksaa ja kun mukamas pitäisi vielä jossain välissä pystyä paranemaankin, minulla masennus ainakin vain pahentunut tämän jo yli vuoden kestäneen rumpan vuoksi.
Kaippa ne sitä yrittääkin että ihminen sekoaisi lopullisesti, tai vetäisi itsensä kiikkuun, ettei tarvitsisi maksaa mitään.
Tämä lääkärissä juokseminen on turhauttavaa minullakin on kahden fysiatrin lausunnot ja nyt tulee psykiatrin lausunto se on uskomatonta että kelan mielestä olen terve eli sehän kyseen alaistaa lääkäreidenkin ammattitaidon.
pystyy ja saa jostain kumman syystä kyseenalaistaa erikoislääkäreidenkin lausunnot.
Siellä tehdään päätökset potilasta näkemättä tai kuulematta ja joskus todella tuntuu ettei niitä lausuntoja lueta lainkaan mitkä ovat liitteenä mukana.
Jokin mättää todella pahasti, koska lääkäreiltähän pitäisi evätä oikeudet jos ollaan sitä mieltä että heidän lausuntonsa ei päde, todella kummaa ???
Mutta kaikesta huolimatta tsemppiä sinulle, kuin myös jaksamista siinä juoksemisessa.
ps. täällä sitä minäkin vielä juoksen ja loppua ei ole näköpiirissä
Sain tänään kielteisen päätöksen sosiaalivakuutus lautakunnasta, "työkykyä on sen verran jäljellä että pystyn töihin"nyt taas valitus tarkistuslautakuntaan ja sinne psykiatrin B-lausunto en tiedä miten jaksan pitäisi pystyä keskittymään selän kuntoutukseen mikä on vaikeaa kun masennus vain pahenee,en ymmärrä miksi pitää yleensä käydä lääkäreissä menee vaan suoraan kelaan kyllä siellä osataan näköjään arvioida ihmisen terveydentila.