Otetaan nyt esimerkkitapaukseksi 65 vuotias, ihan tavallinen keskipalkalla elellyt eläkeläismies, jolla on ollut perheet ja duunit koko ikänsä.
Mitä on elämän varrella tapahtunut tuolle kuusvitoselle eläkeläiselle, jos asuu vuokralla ja hänen ainoa tulonsa on eläke eikä muuta omaisuutta ole lainkaan?
Onko hänellä jokin vakava sairaus? Veikö ex-vaimo talon? Onko alkoholismia, onko tupakkimiehiä? Menikö joku bisnes mönkään?
Tuliko hirvittävät jälkiverot tai tuomio jostakin? Peliongelma? Konkurssi? Masennus?
Jotakin ikävää on pitänyt tapahtua, jos kuusvitonen suomalainen on rahaton ja varaton pienen eläkkeen varassa.
Käytän esimerkkinä omia vanhempiani ja isovanhempiani. Kainuulaisia ahkeria ja nöyriä immeisiä. Sisukkaita kylläkin.
Isoisät olivat sodassa molemmat. Äitin isä oli liian vanha rintamalle ja toimi hevosmiehenä huollossa. Ukilta kaatui veli heti talvisodan alettua kotinurkilla. Ukki joutui myös polttamaan ryshän alta juuri rakennetun talon.
Viisi vuotta rintamalla, monet kaverit ja sukulaiset kaatui rinnalta, ei ihme jos vähän katkeroitui ja kännissä näitä kiroili.
Molemmilla ukeilla perheineen pienet maatilat, talot ja sivuduuni. Toinen metsätyömies ja toinen Amerikan rajaseudulla kaivoksissa viiskymppiseen saakka, josta palasi sodan alettua Suomeen.
Heiltä jäi ne maatilat ja talot mummoille, kun aika jätti. Nykyrahaksi muutettuna rahan arvo huomioiden heiltä jäi mummoille sellainen 300.000 euroa.
Äidin äitin vanhin sisko oli perinyt metsää sodassa kaatuneelta mieheltään ja hänellä oli peräti 800.000 euron omaisuus kuollessaan.
Lapsettomana hänen perintönsä jakautui sisaruksille ja heidän lapsilleen.
Kun mummoista aika jätti, tuo raha ja vähän päälle jakaantui perintönä lapsikatraalle, joita oli noin 7 kummallakin puolella.
Omalta isältäni ei jäänyt juuri mitään muuta kuin kotitölli, joka on edelleen sukulaisen hallussa. Kuoli äkillisesti vuonna 1983. Henkivakuutusrahoilla äiti osti minulle motocrossipyörän ja kävi siskojensa kanssa Tallinnassa.
Äidiltä jäi 2012 noin 200.000 euron omaisuus, mukaanlukien kotitölli isolla tontilla. Me perikunta myytiin se sukulaiselle alehintaan.
Kukaan edellämainituista henkilöistä ei matkustellut käytännössä lainkaan. Faija ei ehtinyt rajojen ulkopuolelle laisinkaan.
Kaikki poltteli tupakkia ja viinakin maistui tuurijuoppouden muodossa. Saattoi olla kaksi kuukautta ilman ja sitten viikon putki.
Äiti selvisi keuhkosyövästä mutta ukki ei. 61 vuotiaana meni nopeasti.
Ei ollut kalliita harrastuksia, eikä edes autoja ja sitäkautta ei kulujakaan kuin ne pakolliset. Omat porakaivot ja sähkönkulutus vähäistä. Hevosella kyntivät pellot.
Ei heidän sukupolvistaan kukaan (duunareista / köyhäkansasta) haaveillut mistään ulkomaille muutosta. He pelkäsivät etteivät pärjää siellä, on liian kuuma tai vaarallista. Äitiä puistatti ajatus lentämisestä.
Ennenkaikkea he eivät olisi voineet jättää kotia eikä sukuaan, lapsia ja lapsenlapsiaan. Meidän mutsi oli aivan huippu mummona ja rakasti olla seitsemälle lapsenlapselleen mummo.
Vaikka aina köyhiä olivat ja oltiin, niin eläkeikään tultuaan heillä kaikilla olisi ollut varaa muuttaa minne vaan. Kaikilla olisi ollut takataskussaan plus 200 tuhatta euroa plus pieni eläke.
Heidän sukupolvensa katsoivat että heidän velvollisuus on jättää kotitalo ja perintö lapsille.
Ei siis ne suuret tulot vaan pienet menot. Ajat on muuttuneet ja vaatimustaso kasvanut. Pitää olla nykyään kaikenlaista, pelit ja vehkeet, matkat ja harrastukset.
Nykyään keskituloisilla on autot, talot, lapsilla harrastukset jotka maksaa paljonkin lajista riippuen, monilla mökit ja vähintään kerran vuodessa ulkomaille.
Aktiivinen golfharrastus esimerkkinä maksaa helposti 10 - 15 tuhatta euroa vuodessa, plus lennot, jos meinaa ulkomailla pelata. 90- luvun alussa vielä juuri kenenkään elintaso ei olisi riittänyt golfiin ja sitä pidettiin herrojen turhana harrasteena.
Ei ollut mitään 30 tuhannen euron autoja meidän lapsuudessa. Oli kymmenentuhannen markan Datsunit tai vanhat Volvot. Niitä sitten rassattiin kotipihoilla. Meillä ei ollut autoa lainkaan, isä kulki työkaverin kyydillä metsätöihin.
Kotitölli oli läjä lautaa, kakkosnelosta ja sahanpurua huopakaton alla. Valopetrolikamina oli ainoa lämmitysväline ja ulkovessa oli vuoteen 1980 saakka.
Jotakin hyvääkin oli siinä köyhyydessä, sillä meillä saatiin omasta pellosta miltei kaikki kasvikset ja marjat, joita riitti koko talveksi koko perheelle. Mummolasta lihat ja kananmunat.
Koko perheen voimin käytiin vielä mustikat poimimassa ja äiti sienet.
Summa summarum, ymmärrän hyvin sen että nykyisessä systeemissä ja elintason vaatimuksissa joutuu elämään kädestä suuhun, eikä kukkaro kestä suuria ongelmia.
Mutta kyse on valinnoista köyhälläkin. Elätkö siten että rahaa jää vai pistätkö kaiken matkan varrella menemään.
Vielä on paljon äitini ja isovanhempien kaltaisia, jotka eivät mistään hinnasta muuttaisi pois, vaikka se taloudellisesti onnistuisikin.
Juurtuneet Suomeen.
2010
Mitä on elämän varrella tapahtunut tuolle kuusvitoselle eläkeläiselle, jos asuu vuokralla ja hänen ainoa tulonsa on eläke eikä muuta omaisuutta ole lainkaan?
Onko hänellä jokin vakava sairaus? Veikö ex-vaimo talon? Onko alkoholismia, onko tupakkimiehiä? Menikö joku bisnes mönkään?
Tuliko hirvittävät jälkiverot tai tuomio jostakin? Peliongelma? Konkurssi? Masennus?
Jotakin ikävää on pitänyt tapahtua, jos kuusvitonen suomalainen on rahaton ja varaton pienen eläkkeen varassa.
Käytän esimerkkinä omia vanhempiani ja isovanhempiani. Kainuulaisia ahkeria ja nöyriä immeisiä. Sisukkaita kylläkin.
Isoisät olivat sodassa molemmat. Äitin isä oli liian vanha rintamalle ja toimi hevosmiehenä huollossa. Ukilta kaatui veli heti talvisodan alettua kotinurkilla. Ukki joutui myös polttamaan ryshän alta juuri rakennetun talon.
Viisi vuotta rintamalla, monet kaverit ja sukulaiset kaatui rinnalta, ei ihme jos vähän katkeroitui ja kännissä näitä kiroili.
Molemmilla ukeilla perheineen pienet maatilat, talot ja sivuduuni. Toinen metsätyömies ja toinen Amerikan rajaseudulla kaivoksissa viiskymppiseen saakka, josta palasi sodan alettua Suomeen.
Heiltä jäi ne maatilat ja talot mummoille, kun aika jätti. Nykyrahaksi muutettuna rahan arvo huomioiden heiltä jäi mummoille sellainen 300.000 euroa.
Äidin äitin vanhin sisko oli perinyt metsää sodassa kaatuneelta mieheltään ja hänellä oli peräti 800.000 euron omaisuus kuollessaan.
Lapsettomana hänen perintönsä jakautui sisaruksille ja heidän lapsilleen.
Kun mummoista aika jätti, tuo raha ja vähän päälle jakaantui perintönä lapsikatraalle, joita oli noin 7 kummallakin puolella.
Omalta isältäni ei jäänyt juuri mitään muuta kuin kotitölli, joka on edelleen sukulaisen hallussa. Kuoli äkillisesti vuonna 1983. Henkivakuutusrahoilla äiti osti minulle motocrossipyörän ja kävi siskojensa kanssa Tallinnassa.
Äidiltä jäi 2012 noin 200.000 euron omaisuus, mukaanlukien kotitölli isolla tontilla. Me perikunta myytiin se sukulaiselle alehintaan.
Kukaan edellämainituista henkilöistä ei matkustellut käytännössä lainkaan. Faija ei ehtinyt rajojen ulkopuolelle laisinkaan.
Kaikki poltteli tupakkia ja viinakin maistui tuurijuoppouden muodossa. Saattoi olla kaksi kuukautta ilman ja sitten viikon putki.
Äiti selvisi keuhkosyövästä mutta ukki ei. 61 vuotiaana meni nopeasti.
Ei ollut kalliita harrastuksia, eikä edes autoja ja sitäkautta ei kulujakaan kuin ne pakolliset. Omat porakaivot ja sähkönkulutus vähäistä. Hevosella kyntivät pellot.
Ei heidän sukupolvistaan kukaan (duunareista / köyhäkansasta) haaveillut mistään ulkomaille muutosta. He pelkäsivät etteivät pärjää siellä, on liian kuuma tai vaarallista. Äitiä puistatti ajatus lentämisestä.
Ennenkaikkea he eivät olisi voineet jättää kotia eikä sukuaan, lapsia ja lapsenlapsiaan. Meidän mutsi oli aivan huippu mummona ja rakasti olla seitsemälle lapsenlapselleen mummo.
Vaikka aina köyhiä olivat ja oltiin, niin eläkeikään tultuaan heillä kaikilla olisi ollut varaa muuttaa minne vaan. Kaikilla olisi ollut takataskussaan plus 200 tuhatta euroa plus pieni eläke.
Heidän sukupolvensa katsoivat että heidän velvollisuus on jättää kotitalo ja perintö lapsille.
Ei siis ne suuret tulot vaan pienet menot. Ajat on muuttuneet ja vaatimustaso kasvanut. Pitää olla nykyään kaikenlaista, pelit ja vehkeet, matkat ja harrastukset.
Nykyään keskituloisilla on autot, talot, lapsilla harrastukset jotka maksaa paljonkin lajista riippuen, monilla mökit ja vähintään kerran vuodessa ulkomaille.
Aktiivinen golfharrastus esimerkkinä maksaa helposti 10 - 15 tuhatta euroa vuodessa, plus lennot, jos meinaa ulkomailla pelata. 90- luvun alussa vielä juuri kenenkään elintaso ei olisi riittänyt golfiin ja sitä pidettiin herrojen turhana harrasteena.
Ei ollut mitään 30 tuhannen euron autoja meidän lapsuudessa. Oli kymmenentuhannen markan Datsunit tai vanhat Volvot. Niitä sitten rassattiin kotipihoilla. Meillä ei ollut autoa lainkaan, isä kulki työkaverin kyydillä metsätöihin.
Kotitölli oli läjä lautaa, kakkosnelosta ja sahanpurua huopakaton alla. Valopetrolikamina oli ainoa lämmitysväline ja ulkovessa oli vuoteen 1980 saakka.
Jotakin hyvääkin oli siinä köyhyydessä, sillä meillä saatiin omasta pellosta miltei kaikki kasvikset ja marjat, joita riitti koko talveksi koko perheelle. Mummolasta lihat ja kananmunat.
Koko perheen voimin käytiin vielä mustikat poimimassa ja äiti sienet.
Summa summarum, ymmärrän hyvin sen että nykyisessä systeemissä ja elintason vaatimuksissa joutuu elämään kädestä suuhun, eikä kukkaro kestä suuria ongelmia.
Mutta kyse on valinnoista köyhälläkin. Elätkö siten että rahaa jää vai pistätkö kaiken matkan varrella menemään.
Vielä on paljon äitini ja isovanhempien kaltaisia, jotka eivät mistään hinnasta muuttaisi pois, vaikka se taloudellisesti onnistuisikin.
Juurtuneet Suomeen.
2010
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pitäisikö noista sun päivittäisistä julkaisuistasi päätellä että sinä asut Thaimaassa ollen kahden lapsen isä joka samalla on sopeutunut elämään yhteisönsä tavoin?
🚜 Ei mene läpi sun juttus juntti, kukaan ei bablaa Tollasia alati mistään muualta kuin junttilassa.
Voi voi lapsellinen juntti kirjoitus. Ei toki junteissa paljon rahaa edes kulu. En todellakaan väitä, ettenkö minä pärjäisi jossain mörskässä junteissa.
Yhden lapsen saattaminen täysi-ikäseksi maksaa keskimäärin yli 350 tuhatta euroa. Itselläni niitä on 5. Puhumattakaan, että heistä olisi saatu jotain parempaa, kuin normi suomalainen. Kolme ruotsin ja kaksi ranskan kielistä.
Kyllä lasten saaminen on tietysti helpompaa Helsingissä ja isoimmissa kaupungeissa missä on myös runsas naisväestö. Toisaalta se kaksisataa tuhatta voi mennä myös hyvin nopeasti ja sitten jää se eläke. Junteissa ei myöskään palkat ole olleet samaa tasoa mitä Helsingissä ja PK-seudulla. Asunnon hankinta on myös ollut hiukan haastavampaa ja mukana on 90 luvun lamakausi myös. Avioeroja tulee myös helpommin PK-seudulla missä houkutuksia on enemmän. Myös terminaalien läheisyys houkuttaa matkustamaan... toki sanon, että matkustaminen ei ole rahan haaskausta, vaan ne rikastuttavat elämää.
Kyllä isäni ja vanhempani elivät maalla onnellisina ja heiltä jäi maata ja mantuja lapsille. Mutta elämä on. Se on valintoja ja arvovalintoja.
Ei toki pelkästään rahasta pidä muuttaa Kambodzaan tai Viroon. Toki voit ostaa mörskän Suomesta ja elää metsän antimilla ihan hyvin.
No mutta kun edelleenkin ilmainen joka on yksi suomen suurimpia eläkevakuuttajia, kertoo että heidän KESKIMÄÄRÄINEN vanhuuseläke on hieman alle 1500 euroa bruttona .. eikä edes Ilmarinen ole pienituloisimpien eläkeyhtiö joka on elo, siivoojat, laitosavustajat kyseinen yhtiö maksaa eläkkeet... haaveet ja todellisuus käy harvoin yhteen, toki on myös hyvin toimeentulevia, ja heillä on hyvä eläketurva, ja varallisuutta. jos eläkeiässä kertymä on vaatimaton, miten voi olla hankittu satojen tuhansien omaisuus, silloin on kelan takuueeläke ainoa vaihtoehtoa ja näitä ihmisiä on paljon, eritysesti ex-yrittäjissä, tai kotona perheensä hoitaneet vaimot... mutta lesken eläkkeellä heidän toimeentulonsa korjataan, mikäli pysyvät aviossa...
palauduhan 2010 reaalimaailmaan, juttuinesi.
Kun lasketaan kaikki maksetut eläkkeet yhteen, keskieläke on hieman korkeampi mutta ei paljon, siinä 1800 euron vaiheilla, naisilla hieman pienempi, miehillä suurempi... Mitä taas tulee keskimääräiseen palkkatasoon, se on siinä 3200 euron vaiheilla, meridiaani palkka... tässä on hieman korjattu palkkojen ylä ja alapäätä, tuo on itseasiassa meridiaani kuvaa hyvin todellista palkkatasoa... nuo on bruttoja, mikään tilasto ei vahvista noita kertomuksiasi, ja on linjassa todellisten maksettujen eläkkeiden kanssa.
By NumBall HHN 62v.
Onko ne sinun "keskieläkeläiset" hukanneet minne omaisuutensa? Perintönsä? Tilansa? Talonsa? Työuralla tienatut rahat? Missä ne on?
Mediaanipalkka Suomessa on alle 3000 euroa. Keskiarvo on sen yli oleva luku, johtuu siitä että miljoonia vuodessa tienanneetkin jäävät eläkkeelle.
"Yhden lapsen saattaminen täysi-ikäseksi maksaa keskimäärin yli 350 tuhatta euroa. Itselläni niitä on 5"
Ei herra Jumala paratkoon... Uskovainen kylähullu minieläkeläinen Tapsa siis vihjalee sijoittaneensa lapsiinsa noin kaksi miljoonaa euroa? Onko mistä mahtanut tuo raha tulla?
Kyllä tässä on nyt käynyt niin että Saarijormalla on uusi sivupersoona Tapsa, Senssun lisäksi. Ei noin tyhmää kahta miestä ole, eikä kolmea.
Kirjoitin tositarina tavallisista kainuulaisista perheistä, jotka sittemmin Lahteen muuttivat töiden perässä, mutta nämä "molemmat" herrat ne vaan jauhaa "keskieläkkeistä"...
Jos Saarijuron kanssa lähtee järki, niin nämä sivupersoonansa Tapsa ja Sensei Tupsu vie viimeistään lataamoon.
Nyt on pakko lähteä tuulettumaan ja mentävä mummolaan kahville perheen seuraksi. Maanantain duunit tehty.
2010
PS: Saarijortikka, sinä et koskaan ole ollut isä sen enempää kuin tämä uusikaan sivupersoonasi Jeesus-Maria Tapsalainen.
Epäilemättä mutta kun ei ole ilmaisia lounaita, ei myöskään ole ilman palkkaa olevaa eläketurvaa, ja ilman työtuloa ei voi olla omaisuuttakaan, kun suomalaistan palkkataso on sitä mitä tilastot kertovat, ja vielä yleensä palkkan määrä pyrkii ikääntyessä nousemaan, niin kerro minulle 2010 mistä ihmisillä on peräsin varat, isoon omakotitaloon, kesämökkiin, teslaan, 15.000 euroa vuodessa golfiin, ja kerran vuodessa kuukauden ulkomaan matka, kun lasten koulutus on maksanut 375,000 euroa joka taitaa olla vielä alakanttiin...
varsinkin jos isi on thaimaassa, ja hänellä on kaksi alaikäistä lasta kertomansa mukaan, hänelle ne lapset tulevat maksaan tuon miljoonan kipale, eikä lapset osaa edes isin äidinkieltä.
Tilastokeskuksen ja THL:n laskelmien mukaan yksi lapsi maksaa vanhemmilleen noin 130 000 euroa. Tietysti tähän lisätään koulutus ja muu.
Joo varmaankin tuo 375.000 euroa on alakanttiin, huomiota kannattaa kiinnittää myös siihen paljon lapsi maksaa valtiolle, tai virkaheitto yrittäjä, enkä nyt viittaa 2010... hänhän on suomen suurimpia veronmaksajia, kertomansa mukaan.
Yksinkertaisuuden huipentuma Saaritenttu kuvittelee tällä kertaa että valtio maksaa ihmisten elannon Suomessa, koska koulu on ilmainen ja sosiaaliturva osittain myös ja siksi ei ilmeisesti Saarikärsän mielestä kalliita lapsia pidä tehdä?
Mistä Saarikäkätin arvelee sen rahan tulevan kouluille, opettajille, koulurakennuksille, maanteille? Kuka maksaa viulut? Sähköt, infran, byrokratian ja aivan kaiken?
Mistähän se mahtaa se raha tulla? Ettei vaan kuules tulisi veronmaksajilta sekä yrittäjiltä? Oletko koskaan ajatellut että se raha ei tule mikämikä- maasta eikä taikaseinästä, vaan veronmaksajilta?
Ensi vuonna menojen loppusumma budjettiehdotuksessa on 87,2 miljardia euroa. Velkaa joudutaan ottamaan lisää Sannan ottamien lainojen pelkkiin korkoihin 3 miljardia ensi vuodelle.
Arvaa ketkä maksaa ne lainat ja korot sitten tulevaisuudessa? Ne on ne lapset, jotka ovat nyt koulussa ja nuoret aikuiset, jotka ovat jo työelämässä. Nekään rahat eivät tule valtiolta, vaan veronmaksajilta.
Talous per henkilö lasketaan niin että siinä laskelmassa on ihmisen koko elinkaari, eikä suinkaan sitä lasketa niin että vain kouluaika huomioidaan.
Minä olen edelleenkin mikroyrittäjä, ja siinäkin siellä alemmassa sarjassa. Suomen suurimmat veronmaksajat maksavat satoja kertoja enemmän veroja kuin minä.
Yritysveroja kun ei lasketa henkilökohtaiseksi veroksi, vaan ne on yrityksen maksamia veroja. Köyhät duunarit usein kadehtii liikevaihtojakin kuvitellen niiden olevan yrittäjän tuloa.
Seiskapäivää lehdet ruokkii uutisillaan kateutta ja Saarikäävät näitä uutisia sitten silmät verestäen tavaa ja kadehtii.
2010