Hei.
Olen alkanut vakavasti miettiä kohta 3 vuotiaan bernhardilaiseni lopetusta.
Koira on ollut 6kk iästä asti tuntemattomia ihmisiä pelkäävä. Haukkuu, hyökkii päin, saattaa näykätä, murisee. Jos meille tulee vieraita niin tekee tuota sisälläkin. Koira on virallisesti kuvattu luustoltaan. Ainakin lonkat ja kyynärät. Polvet, selkä, lanneranka ja kaularanka on kuvattu epävirallisesti. Terve luustoltaan. Tuo arkuus ei ole ainoa syy miksi pohdin lopetusta. Koira on samasta 6 kuukauden iästä asti hyökkinyt minun päälleni lenkeillä. Hyppää päin ja repii hampailla siitä mistä kiinni saa. Yleensä ottaa kovaa kiinni käsistä ja puree hampailla yhteen kauan. Ollaan käyty useilla kouluttajilla. Ei olla saatu apua. Olen epätoivoinen. Olisiko lopetus oikea ratkaisu tilanteeseen?
Olen alkanut vakavasti miettiä kohta 3 vuotiaan bernhardilaiseni lopetusta.
Koira on ollut 6kk iästä asti tuntemattomia ihmisiä pelkäävä. Haukkuu, hyökkii päin, saattaa näykätä, murisee. Jos meille tulee vieraita niin tekee tuota sisälläkin. Koira on virallisesti kuvattu luustoltaan. Ainakin lonkat ja kyynärät. Polvet, selkä, lanneranka ja kaularanka on kuvattu epävirallisesti. Terve luustoltaan. Tuo arkuus ei ole ainoa syy miksi pohdin lopetusta. Koira on samasta 6 kuukauden iästä asti hyökkinyt minun päälleni lenkeillä. Hyppää päin ja repii hampailla siitä mistä kiinni saa. Yleensä ottaa kovaa kiinni käsistä ja puree hampailla yhteen kauan. Ollaan käyty useilla kouluttajilla. Ei olla saatu apua. Olen epätoivoinen. Olisiko lopetus oikea ratkaisu tilanteeseen?
Vastaukset 39
Vanhimmat
Koiralla on eroahdistus, ota yhteyttä ammattiauttajaan eläinlääkärin kautta.
🙈.... Aloittaja ei kerro yksinolon ongelmista, ne on eroahdistusta.
Aloittajan koira on keskenkasvuinen. Rauhoittuu 4 vuotiaana kyllä. Tietysti koulutus, sosiaalistaminen tärkeää.
Vaikea uskoa, että tuosta enää kunnollista koiraa tulee.
Koira voi olla teidän kodissa tuollainen, mutta toisessa kodissa täysin normaali. Näitäkin nähty ja paljon.
Mitä koiralle tapahtui sen ollessa puolivuotias? Tiedätkö koiran suvusta, onko luonnevikaisuutta ilmaantunut? Oletko käyttänut eläinlääkärissä tutkimuksissa, onko vaikkapa kipuja jotka oireilevat vihaisuutena?
Nyt huolehdi ettei vahinkoja tapahdu. Käytä kuonokoppaa pihalla lenkillä ja ennen vieraiden tuloa kiinnitä koira johonkin tai laita eri huoneeseen ja varmista ettei rynni kenenkään kimppuun. (Katso että koiralla on ainakin vettä ja hyvä alusta.)
Vaikea arvioida mistä ongelmallinen käytös johtuu, syitä voi olla lukuisia.
Saako eläin tarpeeksi liikuntaa ettei ole turhaantunut? Onko sillä jättiläisellä tilaa tarpeeksi? Entä muut virikkeet? Onko perheessä pieniä lapsia jotka eivät ole antaneet koiran nukkua rauhassa? Jos, sellainen häiriinnyttää koiran. Onko ruokarauha? Ja kuinka olette kouluttaneet koiraa? Johdonmukaisesti, myönteisesti palkiten? Alistaen, kurittaen?
Joku ongelmakoirakoulutus tuli mieleeni ratkaisuksi ja voisit lukea aiheesta jotta tietäisit kuinka toimia että yhteiselo alkaisi sujua hyvin.
Toivottavasti ongelma ratkeaa ja saat kelpo kaverin berhandilaisestasi.
Kerro kuinka asia etenee. Tsemppiä.
Vielä. Oliko koira luovutusikäinen kun sen otit? (Tiedän liian pienenä vieroitetun kissanpennun josta tuli hullu ja se piti lopettaa.)
Koiralle ei ole tapahtunut mitään erityistä 6 kk iässä. Kahdella pentueen koiralla on ollut samaa käytöstä, mutta heidät lopetettu luustosairauden vuoksi. Olen käyttänyt eläinlääkärissä ja ortopedikin on tutkinut koiran. Saa tarpeeksi liikuntaa, joinain päivinä käymme muutaman kerran päivässä hihnalenkillä joka kestää tunnista pariin tuntiin. Monina päivinä käytämme juoksemassa irti metsässä. Ei ole lapsia, saa levätä rauhassa. Olemme kouluttaneet johdonmukaisesti, positiivisin menetelmin.
Oli 7 viikon ikäinen.
Ei syönyt ortopediä. Se, Hyvä merkki.
Onneksi on tälläinen palsta jossa saa hyviä neuvoja ilmaiseksi.
Katso peiliin.
Lue netistä Mustin ja Mirrin artikkeli "Kun koira pelkää".
Pelosta ja sen seurauksena tulleesta ei-toivotusta käytöksestä voi oppia pois.
Koiran pelko / Hankikoira-sivustolta löytyy myös tietoa ja neuvoja.
Nyt jos on hankalaa koiran kanssa mutta jos tuonnempana lopussa kiitos seisoisi, vaivasi palkittaisiin ja saisit parhaan kaverin koirastasi?
Palaa myöhemmin kertomaan kuulumisia.
Mitä mieltä kouluttajat oli?
Kyllä ne yleensä kertoo.
Koiras on vasta aikuistunut, voi rauhoittua viellä.
Mitä mieltä kasvattaja oli?
Itse olisin jo nuorena, +12 kk kastroinut, ni olis sekin rauhottanut egoilua.
Koiraa pitää myös sosiaalistaa
Eli, käydä 1-2 viikkoon kaupungilla näyttämässä ihmisiä, koiria jne, ja käytävä säännöllisesti koulutuksissa.
Oletko siis koulutuksissa käyny vuosia sen kanssa, viikottain?
Kuonopanta, ja kylille. Herkkua nassuun ku näkee vieraita. Pidä riittävä etäisyys, ettei hermostu. Hermostuminen/ riekkuminen on tapa, siitä pyrittävä pois.Ettei toista ei toivottua käytöstä, ja jumita siihen.
Uusi käytösmalli, rauhassa kauempaa katselu+ herkut. Aikaa vaatii, mutta lopputulos hyvä. Välimatkaa voi lyhentää, kun olet varma, että pysyy rauhallisena. Perässäkävely myös ok, jos pysyy rauhallisena.
Onko koira ollut sulla pennusta vai kotia vaihtanut? Sen verran sanon, että jos koira oikeasti haluaisi satuttaa, se tuntuisi kyllä ja jäljet olisivat sen näköiset. Näykkiminen tai repiminen on eri asia, ja tuollainen näykkiminen tuon ikäisellä voi olla suurimmaksi osin opittuakin, vuosia jo saanut sitä tehdä. Repii hampaillaan lenkeillä edelleen? Onko joku kouluttaja ehdottanut koskaan dummya, jos monella osaavalla jo käyty? Tai oletko edes opettanut koiraa koskaan lenkeille, jos pennusta asti ollut sama homma? Jos vain nyt se ymmärrys on teillä omistajilla loppu, opetus ja koulutus aina jäänyt antamatta, kun tuo rotu on helppo ja ilman ihmisaggrea.
Myy koira halvalla uuteen kotiin. Jos siellä tulee ongelmia, sitten se lopetus, muttei tuo kuulosta ongelmakoiralta vaan koiralta, jolla on ongelmallista käytöstä, koska se koira haluaa huomiota eikä ole kunnolla koskaan opetettu tavoille.
Mun mielestä lopettaminen olisi hyvä ratkaisu niin perheesi kuin koirankin kannalta. Rotu on iso ja voi saada aikaan isoa vahinkoa. Jos antaisit koiran eteenpäin, niin ongelma vain siirtyisi seuraavalle ja todennäköisesti vaikeampana.
Minä en edes miettisi, vaan varaisin ajan eläinlääkärille.
Huh huh. Nimeä yksikin bernhardilainen, joka on satuttanut ihmisiä. Miksi lopettaa koira, jos omistaja ei osaa kouluttaa tai keksi ongelmaa? Vaikeita yksilöitä on joka rodussa, mutta se vaatii vain työtä enemmän, nyt ei tuo omistaja kerro edes mitä kaikkea on kokeillut, sanoo vain että kouluttajilla on käyty. Taitaa olla ero tullut ja tuo kouluttamaton koira jäänyt toiselle osapuolista, siksi nyt tämä aloitus. Plus taisi jäädä aloittajalla paljon kertomatta kaikesta tuon kolmen vuoden varrella.
Ja kipu toki saa mahdollisesti koiran käyttämään hampaitaan, muttei kivulias koira lenkillä revi omistajaansa satunnaisesti hampailla, tuollainen kertoo muusta.
Vastasin siihen kuvaukseen, jonka aloittaja laittoi. Itse lopettaisin, jos kyseessä olisi oma koirani, joka on noin käytöskäiriöinen, että hyökkii vieraita ihmisiä kohtaan. Kyseessä on kuitenkin iso rotu.
En jotenkin usko noihin häiriökoirakouluttajiin. Tuskin koirasta enää tässä iässä edes tulisi täysin luotettavaa.
Olen samaa mieltä.
Ymmärrän, mutta aloituksen puutteet tuntuvat enemmän ohjaavan siihen suuntaan, että aloittaja haluaa oikeutusta koiran lopettamiselle jättämällä kertomatta ison osan koirasta. Ihan itsekin koiran kouluttajana tämä on valitettavan tuttua, ja aina toki omistajan valinta, mutta liian usein olisi muutakin vaihtoehtoa (enkä tarkoita mitään kalliita koulutuksia vaan uudelleensijoittamista).
Ja on paljon koirankouluttajia, jotka ovat käyneet sen Suomessa hyväksyttävän about vuoden etäkoulutuksen koirankoulutukseen, ja sitten jo markkinoivat olevansa jopa ongelmakoiriin toimivia, vaikka ongelmakoirankoulutus virallisesti Suomessa on ns. jatkokurssihommaa. Netissä saa myydä vaikka mitä, ja aina on toki ne hyvät kouluttajat ilman mitään virallista koulutusta mutta oikean kokemuksen kanssa, mutta valitettavasti nykypäivänä nuo "kirjekurssilaiset", kun se muotia on nyt olla koiran kouluttaja, ovat aika lailla hauissa voimassa, ja tarjoavat valitettavasti jopa ongelmakoirakoulutusta ilman liikaa kokemusta.
Joka tapauksessa omistaja päättää, mitä tekee koiransa kanssa, muttei tuo minusta ongelmakoiralta kuulosta edelleenkään.
Teillä kahdella on tuskin sitten paljon kokemusta useista koirista.
Nyt luettuani koko ketjun taisi toinen tai molemmat olla aloittaja ite.
Tosiaan paljon puuttuu tietoa väliltä 6kk - 3 vuotta tuosta koirasta. Ero?
Tässä kysymyksessä komppaan sua kyllä, noin se usein menee, jos se yhteinen koira jää toiselle. Ja liikaa jäi tämän koiran nuoruudesta 7kk-2 vuotta 11kk kertomatta, että itekään sanoisin mitään koirasta, liian usein noin se menee, että etitään syytä lopettaa koira, kun ei osata nähdä ongelmaa omassa opetuksessa tai sen puutteessa tai olla mitään itessä vääränä nähty koko koiran elinaikana. Koira säälittää kyllä, mutta valitettavasti näin useille käy.
Jos haluaa lopettaa koiran ja halvalla niin pyytää jotain metsästäjää ampumaan sen. Hävittää sitten itse raadon.
Ei eläimen lopettaminen voi olla niin ongelmaista sillä tuhansia ja taas tuhansia elikoita lopetetaan vuosien aikana. Jopa sen oman koiran ruoka vaatii hengen ottamista, toiselta elikolta.
Ihmisen suhde lemmikkinä pitämään eläimeen on se henkinen ongelma. Meillä vanhemmilla ihmisillä on muistissa vielä söpön lemmikkilampaan kasvattaminen ja sen syöminen.
Uusi lemmikki löytyi kuitenkin aina. Koirasta nahasta tehtiin isälle kunnon kintaat.
Vieraantuminen luonnosta on lisännyt näitä henkisiä ongelmia, osalle ihmisistä.
Se. ettei pidä eläintä, tässä tapauksessa lemmikkiä kertakäyttötavarana, ei tee kenestäkään luonnosta vieraantunutta.
Eläimiä pitää arvostaa ja kunnioittaa. Monille eläin on ymmärrettävästi paljon tärkeämpi ystävä kuin yksikään (itsekäs ja ilkeä) ihminen.
Onko jokin kiintymysongelma sellaisen käyttäytymisen taustalla että ajatellaan vain kylmästi että eläimiä lopetetaan tuhansia ja uuden voi ottaa lemmikin tilalle noin vain? Todella kylmää ajattelua. Uusi eläin ei ole aiemman lemmikin kopio vaan oma persoonansa. Luulisi normaalin ihmisen kiintyvän lemmikkiinsä.
On hyvä että nykyisin kiinnitetään huomiota entistä enemmän eläinten kohteluun. Aina ei tarvitse olla kuten ennen on ollut. Tässä tapauksessa se on hyvä asia.
Mun mielestä ihmiseen kiintyy ja ihmisen kanssa nukkuminen ja asuminen on normaalia.
Jos annat koiran valita asuuko ja nukkuuko ihmisen vai toisen koiran kanssa niin oletettavasti valitsee koiran kumppaniksi. Miksi muuten koiraa pitää pitää remmessä.
Ihmiseltä kaira saa tietenkin pienestä pitäen naksuja, kun tekee ihmisen haluamia asioita.
Onko ihminen kehittynyt henkisesti oikein, jos hänen pitää suunnata koiraan kiintymyksen ja rakkaustarpeensa?
Hyväksyn koiran terapia käytön, jos sillä saa ihmisen pysymään terveenä. Itse käytän koiraa myös hyväkseni, oman harrastuksen yhteydessä.
Mun mielestä on normaalia kiintyä lemmikkiin ja asua sen kanssa.
Laki velvoittaa koiran pitämisen kytkettynä ja metsästysviettinen koira ei varmaankaan voisi vietilleen mitään vaan menisi menojaan. Siitä ei voi olla varma miten mikäkin koira tekisi seuransa valinnassa, toiset eivät lajikumppaneitaan siedä..
Kyllä niitä naksuja saa vaikka tekisi ei-toivottujakin asioita.
Jos ihminen ei voi mihinkään suunnata huolenpitoaan, on silloin henkisesti tunnekylmä, kehittymätön.
Lemmikkiä voi pitää myös ilman sen kummempaa hyötyajattelua.
Kovin on höttöisellä pohjalla terveys jos koira sen ylläpitää.
"Jos ihminen ei voi mihinkään suunnata huolenpitoaan, on silloin henkisesti tunnekylmä, kehittymätön. "
Vastasit sitten oletuksiin, et kirjoitukseen. Yritin sanoa, että ihminen normaalisti kiintyy ja rakastaa ihmistä, ei eläintä.
On todella hyvä ettet rakastunut poniin tai lehmään. Ehkä nekin olis heittelemällä makupaloja oppineet samat asiat kasvuiässä.
Olen lukenut näitä koiraan rakastuneitten kirjoituksia ja ihmettelen.
Löysin kaverin -70 luvulla ja olen asunut hänen kanssaan pitkään, kunnes menetin.
Menimme kihloihin ja siitä saakka sytytimme kynttilän vuosipäivänä, soitimme "kaunis maa" Rahkosen esittämänä.
En voisi kuvitella katsovani koiraa silmiin ja kuuntelevani kynttilän valossa Rahkosta.
Meitä on Suomessa yli 5 miljoonaa joten siitä määrästä kyllä löytyy jokaiselle se sydämmen valittu.
Jatkan vanhana perinnettä kunnes pääsen taas yhteen.
Kaikki ihmisten päälle hyppivät ja ärhentelevät koirat pois ihmisten ilmoilta ja varsinkin kaupungeista. Vielä parempi olisi kieltää kaikki koirat.
Kyllä siinä on osaksi asiaa. Immeinen ottaa koiran pennun ja alkaa opetella sen kouluttamista.
Suurempi mahdollisuus, että se menee pilalle, kuin onnistuu.
Sitten suunnataan siihen vinksahtanut tunne-elämä. Koiran luonne vinoutuu myös, kun se erotetaan emosta pienenä.
Ei mikään koiraeläin vieroita pentujaan 7 viikon ikäisenä, mutta tällä pyritään opettamaan pentu seuraamaan ihmistä ja ottamaan ihmisen, emän korvikkeeksi.
Kannattaa vedä asiantuntijalle lopetettavaksi, eikä koettaa itse.
Ruho on vaikeata hävittää kotikonstein.
Näköjään monella kirjoituksella puolletaan hävittämistä ja muu yritys aliarvioidaan.
Jos lopetat, elä enää ota uutta eläintä tilalle. Niin on parasta toimia.
Ellei ihmionen tunne koiraa kohtaan samoin kuin minä, niin hän on luuseri.
ehkä on vääränlainen rotu kohdannut ihmisen jolla vaan ei taidot ja osaaminen riitä.
palveluskoirapuolella näitä esimerkkejä näkee surullisen paljon.
niin se on että ei mopokortin saanut peruuttele rekka-autoa...