Hoitamattomaan skitsofreniaan voi kuolla

Anonyymi-ap

Okei, raflaava otsikko. Mutta totta, johtuu siitä, että henkilö ei hoida muita fyysisiä sairauksiaan, koska on jotain harhaluuloja ja pelkää lääketieteellistä hoitoa.

Äitini kuoli rintasyöpään. Hän uskoi itsellään olevan monikemikakaaliyliherkkyys, ja että hän kuolisi, jos joutuisi sairaalahoitoihin. Siksi ei mennyt sairaalaan hoitamaan syöpäänsä.

Nyt tätini kuoli aivoinfarktin seurauksena. Hän ei myöskään luottanut lääkkeisiin eikä katsonut hoitoa tarpeelliseksi. Söi vain satunnaisesti sydänlääkkeitään. Yhteensä 4 sydän, aivoinfarktia, joista viimeisin koitui kohtaloksi.

Verenpaineet korkeat, ja ilmeisesti kolesterolit myös. Ei kuitenkaan katsonut kolesterolin vaikuttavan mitenkään sydänsairauteensa.

Molemmilla skitsofrenia eivätkä luottaneet lääketieteeseen.

Kun tilastoissa näkyy, että skitsofreenikot kuolevat aiemmin, niin tästäkö se johtuu?

Itse syön lääkkeeni kuuliaisesti ja koen olevani terve niiden ansiosta.
Psykiatrinen hoito on hyvästä.

92

1031

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Asiaa on kai tutkittu, mutta mitään tyhjentävää vastausta en ole vielä käsiini saanut. Kyseessä lienee useamman tekijän summa.

      Hoidon vastustajat syyttävät tietenkin lääkkeiden sivuvaikutuksia. Joilla varmaan on osuutta asiaan.

      Voidaan myös olettaa, että skitsofreenikot eivät ole niin koherentteja artikuloimaan ongelmiaan, kuin ns. Valtaväestö.

      Sitten mainitsemasi epäluulo omaa sairauttaan, lääkäreitä ja hoitoa kohtaan.

      Viimeisenä heitän oman suosikkini, tietojen käsittelyn estäminen, jolloin hoitava lääkäri ei saa käsiinsä muissa yksiköissä jo tehtyjä terveystietoja.

      Tästä bingosta jos useampi sattuu samalle riville niin hassustihan siinä käy ennen aikojaan.

    • Anonyymi

      Useimmat psyykelääkkeet vaikuttavat sydämen ja verisuoniston toimintaan. Mm. Leponex ja Ketipinor-lääkkeet ovat yksiä niitä, jotka voivat aiheuttaa potilaalle äkillisen infarktin, etenkin, jos potilaan suvussa on sydän ja verisuonisairauksia

      Epäluottamus psykiatriaa, tai ylipäätään terveydenhuoltoa kohtaan voi alkaa siitä, että on kohdeltu oikeasti huonosti, asenteellisesti, tai töykeästi.

      Itse ole lopettanut kyseisten psyykelääkkeiden käyttämisen. Käytin niitä tyhmänä aivan liian pitkään, noin 20 vuoden ajan, lähinnä unettomuuteen. Lääkkeet aiheuttivat monenlaisia terveysongelmia pitkin matkaa. Myös aivotoiminta ja ajattelu oli kehnonlaista. Looginen ja rationaalinen päättelykyky, toimintakyky ja muisti toimivat edes vähän paremmin, kuin silloin, kun "olin aineissa". Tuo kyseinen 20 vuotta on mennyt kuin sumussa, puolizombina, ajauduin tuolloin päihteiden käyttäjäksi ja jouduin myös raiskatuksi. Nykyään olen raitistunut ja tunne-elämä on palautunut. Ainoat ongelmat ovat koetut traumat, joihin ei tietenkään saa mitään apua, tukea, eikä hoitoa julkiselta puolelta.

      • Anonyymi

        Luulin, että nyt puhutaan sellaisesta tyypillisestä tapauksesta, jossa pelätään lääkäriä, jo hyvän aikaa ennen kun sellainen on tavattu, eikä edes käytetä lääkkeitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luulin, että nyt puhutaan sellaisesta tyypillisestä tapauksesta, jossa pelätään lääkäriä, jo hyvän aikaa ennen kun sellainen on tavattu, eikä edes käytetä lääkkeitä.

        Pakko sanoa tuohon että valtaosa skitsofreniadiagnoosin saaneista pelkää tai muuten vaan välttelee nimenomaan psykiatriaan erikoistuneita lääkäreitä ja on varsin ymmärrettävää miksi. Vuosia kestäneet lääkehoidot, tai on yhä mömmöt käytössä joista on vaikea päästä irti. Jos on onnistunut vieroituksessa ja huomannut kuinka elämänlaatu ja aito terveys on kohentunut, niin ei varmasti halua olla niiden kanssa missään tekemisissä. Toki syöpä on ihan oikea todettu sairaus mikä pitää hoitaa, tällöin on hölmöä vältellä lääkäriä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pakko sanoa tuohon että valtaosa skitsofreniadiagnoosin saaneista pelkää tai muuten vaan välttelee nimenomaan psykiatriaan erikoistuneita lääkäreitä ja on varsin ymmärrettävää miksi. Vuosia kestäneet lääkehoidot, tai on yhä mömmöt käytössä joista on vaikea päästä irti. Jos on onnistunut vieroituksessa ja huomannut kuinka elämänlaatu ja aito terveys on kohentunut, niin ei varmasti halua olla niiden kanssa missään tekemisissä. Toki syöpä on ihan oikea todettu sairaus mikä pitää hoitaa, tällöin on hölmöä vältellä lääkäriä.

        Enpä tiedä mitä sanoisi tuohon syöpäasiaan. Lähisuvussa on useita syöpään kuolleita. Yksi kituutti todella surkeassa kunnossa kotihoidon turvin vuosia ja kaksi muuta kuoli hoidoista huolimatta. Jos minulle tulee syöpä niin en usko edes parantuvani siitä koska lähisuvussani on niin huonoja kokemuksia syövän hoidosta. Syöpä pitää saada kiinni jo alkumetreillä että hoito kannattaa. Pidemmälle ehtinyt syöpä on jo niin ärhäkkä että hoito kokemukseni mukaan vain rasittaa potilasta joten en tiedä kannattaako mennä syöpähoitoihin jos elämänlaatu vain huononee.


    • Mm. Itselläni ainakin skitsofreniadiagnoosi (minulla oli ollut sairaus jo 20-30 vuotta, mutta sitten sain diagnoosin) lääkemääräyksineen vaikeutti terveydenhuollossa asioistia, koska minulla on aika monta skitsofreenikkoystävää ja olen nähnyt läheltä, mitä heille tapahtuu kun syövät noita mömmöjä. Aina jos menee lääkäriin saa tänäpäivänä pelätä, että siellä aletaan puhua kuinka olen laiminlyönyt vakavan sairauteni hoidon, kun en ole ottanut diabetestä ja parkinsonismia aiheuttavia lääkkeitä. Jos minulla ei ole oireita, kuten "niitä ajatuksia" olen sairaudentunnoton, eli tilanne on vakava.

      • Anonyymi

        Parkinsonin lääkkeetkin otetaan sääntöjen mukaisesti , moni ei sitä edes tiedä vaan luulee että ne ovat jotenkin samalla lailla otettavia kun päänsärky lääkkeet. Eräitä Parkinsonin lääkkeitä ei saa ottaa ruuan kanssa ainoastaan tuntia ennemmin tai tuntia myöhemmin ruokailua. Diabetes lääkkeet on myös otettava sääntöjen mukaisesti , ja vaikka ei aina oireita olisikkaan niin sairaus on silti olemassa ja lääkitys pitää sairauden oireettomana.. mikään lääke ei ota,pois itse sairautta ainoastaan oireet
        Mieliala lääkkeet myös on opetettava prikulleen siten kun on neuvottu ottamaan, useat lääkkeet ovat pitkäaikais lääkkeitä joita syödään koko ajan , siis niistä ei ole mitään hyötyä kun luullaan että muka otetaan vaan silloin kun jostain kolottaa. Itse on ymmärrettävä sen verran sairaudestaan ettei laiminlyö lääkitystäni , luullen että pitkäaikaislääkkeet ovat tarvelääkkeit joita muka otetaan vaan silloin kun voi huonosti
        Hoidosta ei ole mitään hyötyä jos ei ota lääkkeitä ohjeiden mukaisesti


      • Anonyymi

        Tavallisesti lääkäri ei kirjoita lääkkeitä jotka ovat vaaraksi ihmiselle, mutta jotkut ihmiset ovat allergisia jollekkin lääkkeessä olevalle aineosalle ja silloin on vaihdettava lääkettä.
        Eikös joillakin ole Litiumi lääkitys skitsofreniaan , olen kuullut että moni saa hyödyn siitä ja voi hyvin. Ämutta en ole oikein perillä kaikista näistä eri lääkityksestä . Sen verran tiedän että lääkityksen alussa moni voi muutaman päivän huonosti mutta se on ohimenevää. Äei ole mitenkään kivoja sairauksia nämäkään, hyvä kuitenkin että niin moni on tyytyväinen lääkityksensä ja voi hyvin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tavallisesti lääkäri ei kirjoita lääkkeitä jotka ovat vaaraksi ihmiselle, mutta jotkut ihmiset ovat allergisia jollekkin lääkkeessä olevalle aineosalle ja silloin on vaihdettava lääkettä.
        Eikös joillakin ole Litiumi lääkitys skitsofreniaan , olen kuullut että moni saa hyödyn siitä ja voi hyvin. Ämutta en ole oikein perillä kaikista näistä eri lääkityksestä . Sen verran tiedän että lääkityksen alussa moni voi muutaman päivän huonosti mutta se on ohimenevää. Äei ole mitenkään kivoja sairauksia nämäkään, hyvä kuitenkin että niin moni on tyytyväinen lääkityksensä ja voi hyvin

        Neurolepteissä on niin paljon haittavaikutuksia ettei kukaan järkevä ihminen niitä halua syödä jollei ole ihan ding dong. Tartiivi dyskinesia on yksi näistä kaameista haittavaikutuksista. Ainakaan minä en sellaista halua enkä sitä toivo muillekkaan psykoosiin sairastuneille.


    • On valitettavati myös niin, että vaikka skitsofreenikko itse yrittäisi hoidattaa somaattisia sairauksiaan, niin asenne hoitohenkilökunnan taholta saattaa olla joko, että skitsofreenikko kuvittelee vaivansa tai että se ikäänkuin kuuluu asiaan, jos on vaikkapa lääkkeen sivuvaikutus.

      • Anonyymi

        Usein vaan on niin että niitä somaattisia sairauksia tulee skitsofenikolle usein, kuten vatsan oireilua tai päänsärkyä ja selkä kipua, vaikka mitkään kokeet ei näytä että mitään vikaa olis . Joten paljon on oppimisen varaa ihmisillä omasta tilanteestaan , vaikuttaa ettei monikaan ole edes tietoinen miksi he syövät lääkkeitä , joten miksi eikysytä lääkäriltä asioita joita ei tiedetä, se kun usein haukutaan lääkärit , että he eivät muka ymmärrä, kyllä he ymmärtävät ja jos sanovat syyt potilaalle niin eikö tämä jo käsitä sen että häntä on muka haukuttu


      • Anonyymi

        Mt-ongelmaisten vaivoista ei yksinkertaisesti välitetä perusterveydenhuollossa, somaattisella puolella.
        Leima on vahva, kun vaikuttaa terveyden/ sairauden hoitoonkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Usein vaan on niin että niitä somaattisia sairauksia tulee skitsofenikolle usein, kuten vatsan oireilua tai päänsärkyä ja selkä kipua, vaikka mitkään kokeet ei näytä että mitään vikaa olis . Joten paljon on oppimisen varaa ihmisillä omasta tilanteestaan , vaikuttaa ettei monikaan ole edes tietoinen miksi he syövät lääkkeitä , joten miksi eikysytä lääkäriltä asioita joita ei tiedetä, se kun usein haukutaan lääkärit , että he eivät muka ymmärrä, kyllä he ymmärtävät ja jos sanovat syyt potilaalle niin eikö tämä jo käsitä sen että häntä on muka haukuttu

        Psykiatrit ovat olemassa psyykkisten sairauksien takia, ja somaattisella puolella olisi hyvä keskittyä niihin somaattisiin vaivoihin, eikä lähes aina alkaa heti syyttelemään korvien väliä.
        Korvien väliä pystyy syyttämään vasta sitten, kun muut mahdolliset somaattiset syyt ensin suljettaisiin pois.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mt-ongelmaisten vaivoista ei yksinkertaisesti välitetä perusterveydenhuollossa, somaattisella puolella.
        Leima on vahva, kun vaikuttaa terveyden/ sairauden hoitoonkin.

        Ei ole mitenkään MT-ongelmaisten yksinoikeus.

        Jos haluat tukun matalalla kynnyksellä tehtyjä testejä, ihan vain "varmuuden vuoksi" niin kannattaa mennä työterveyshuoltoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole mitenkään MT-ongelmaisten yksinoikeus.

        Jos haluat tukun matalalla kynnyksellä tehtyjä testejä, ihan vain "varmuuden vuoksi" niin kannattaa mennä työterveyshuoltoon.

        Yksinoikeudeksi en ole sitä väittänytkään. Varmasti muutkin kohtaavat ajoittain vaikka mitä.
        Ja työterveyshuoltoon on aika hankalaa mennä, jos ei ole työelämässä.


      • Anonyymi

        Aina ei ole mitenkään vikaa asenteessa vaan usein ihmisen omassa alemmuuden tunteessa , lääkärit ottavat ainoastaan asiallisesti nämä jutut .
        Moni tekee kärpäsestä härkäsen juuri sillä että tuntevat ettei he ole saaneet oikeaa kohtelua lääkärin taholta ., ailti lääkäri vaan tekee työnsä kuten aina.
        Heitäkin on eri luontoisia . Itse olin vatsavaivoista vuosia sitten lääkärissä omassa terveyskeskuksessa ja olin todella huonossa kunnossa, lääkäri ei katsonut edes minuun päin kun selitin oireet vaan istui ja selaili tietsikkaa. Lähdin sieltä kymmenen minuutin kuluttua koska hänellä oli ilmeisesti tärkeämpää tehtävää se kun auttaa minua asiassasi. Kirjauduin toiseen terveyskeskukseen. Ja sain avun ja vatsa laitettiin kuntoon sairaalassa. Siitä on monta vuotta kun olen edes käynyt lääkärissä joten ei mitenkään niin että juoksisin siellä työkseni.
        Mutta kun lääkäri on miellyttävä kohdatessaan potilaan niin sekin jo on puoliterveyttävää .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mt-ongelmaisten vaivoista ei yksinkertaisesti välitetä perusterveydenhuollossa, somaattisella puolella.
        Leima on vahva, kun vaikuttaa terveyden/ sairauden hoitoonkin.

        Kyllä tavallisesti otetaan vakavasti ne somaattisetkin oireet, mutta niin usein nekin johtuu MT oireista joten ihmiset eivät sitä aina halua tunnustaa ,esim vatsa ja selkäsairaudet ovat usein ihan vaan psyykkeen aiheuttamia eikä useinkaan löydetä elimellistä vikaa .selkää jännitetään itse sitä huomaamatta , vatsa reagoi usein ummetukselle tai ripulointina . Niin että kaikki somaattiset sairaudet eivät ole elimellisiä vaan usein juuri psyykkisiä
        Kyllä lääkäri usein on tietoinen miten potilaan somaattinen sairaus on jostain muusta kun psyykkeestä johtuva.
        Eräs tuttuni kärsi kovasta särystä kauan ja kun hän muutti toiselle paikkakunnalle niin selkä parani . Joten ihminen on monimutkainen kapistus kaikkine oireineen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrit ovat olemassa psyykkisten sairauksien takia, ja somaattisella puolella olisi hyvä keskittyä niihin somaattisiin vaivoihin, eikä lähes aina alkaa heti syyttelemään korvien väliä.
        Korvien väliä pystyy syyttämään vasta sitten, kun muut mahdolliset somaattiset syyt ensin suljettaisiin pois.

        Yleensä lääkäri huomaa pikku seikoista jo jos somaattinen oikee on psyykkistä syistä ihmisellä. Arvappas kuinka monet kalliit tutkimukset on tehty monella potilaalle somaattisista oireista , ja vikaa ei löydy mistään. Moni verikoe maksaa labrassa paljon ja muut mahdolliset tutkimukset kun potilas inttää että kipu on somaattista laadultaan , otetaan kaikki elektrolyytit sun muut kilpirauhas kokeet vatsan toiminta selän jäykkyys jne .
        Ja usein on juuri psyyke joka aiheuttaa näitä asioita .
        Silloin on luotettava siihen miten lääkäri diagnostisoi.
        Tuttavani joka oli syönyt mt lääkkeitä,kauan meni vatsa vaivoistaan lääkäriin , ja lääkäri tiedosti heti mikä oli vikana , ja hön pääsi sairaalaan ja häneltä leikattiin sappikivet pois vaivaamista. Niin että kyllä he näkevät koska on somaattinen sairaus kyseessä, ei ystäväni lääkitys mt lääkkeillä ollut mikään este tutkimuksille .
        Toinen jolla oli selkäkipua sai mt lääkkeitä ja raivostui ettei niitä tarvitse, meni toiseen lääkäriin ja siellä sanottiin ihan samalla tavalla kun ensimmäisessä terveyskeskuksessa .
        Syötyä vähän aikaa mt lääkkeitä parani se selkäkin ..


      • Anonyymi

        Asenneongelma on iso tekijä näissä somaattisten sairauksien hoidossa, jos taustalla on mt-ongelmia.
        Ihminen itse voisi olla hyvinkin halukas hoitamaan fyysistä terveyttään, jos mahdollinen fyysinen sairaus todetaan.
        Tutkimuksiin on hankalaa päästä, etenkin mt-taustalla. Monesti lääkärit ovat aika välinpitämättömiä kyseisen potilasryhmän kohdalla, jos aletaan puhua somaattisista vaivoista.
        Ja jos tutkitaankin, ja ehkä jotain löydetään, niin ihminen jätetään pärjäämään sairautensa kanssa ihan itsekseen. On vaikeaa saada hoitoa tai kuntoutusta, edes parempaa seurantaa on vaikea saada toimimaan.

        Aina puhutaan, että psyykkisesti sairailla on lyhyempi elinajanodote. Varmasti pitää paikkansa, mutta osittain juurikin siitä syystä, kun ei saa ajoissa apua niihin somaattisiin ongelmiin, mahdollisiin sairauksiin. Jotkut sairaudet voivat sitten olla kohtalokkaita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole mitenkään MT-ongelmaisten yksinoikeus.

        Jos haluat tukun matalalla kynnyksellä tehtyjä testejä, ihan vain "varmuuden vuoksi" niin kannattaa mennä työterveyshuoltoon.

        En tarkoittanut mitään matalan kynnyksen juttuja.
        Psykiatrinen diagnoosi ei estä sairastumasta somaattisiin sairauksiin millään tavalla. Somaattisesti voi sairastua psyykkisesti sairas ihan samalla tavalla kuin joku mieleltään terveempikin.
        Sitä paitsi ihan kaikki mt-ongelmaiset eivät voi hakeutua työterveyshuoltoon jo siitäkin syystä, että eivät ole välttämättä enää työelämässä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yleensä lääkäri huomaa pikku seikoista jo jos somaattinen oikee on psyykkistä syistä ihmisellä. Arvappas kuinka monet kalliit tutkimukset on tehty monella potilaalle somaattisista oireista , ja vikaa ei löydy mistään. Moni verikoe maksaa labrassa paljon ja muut mahdolliset tutkimukset kun potilas inttää että kipu on somaattista laadultaan , otetaan kaikki elektrolyytit sun muut kilpirauhas kokeet vatsan toiminta selän jäykkyys jne .
        Ja usein on juuri psyyke joka aiheuttaa näitä asioita .
        Silloin on luotettava siihen miten lääkäri diagnostisoi.
        Tuttavani joka oli syönyt mt lääkkeitä,kauan meni vatsa vaivoistaan lääkäriin , ja lääkäri tiedosti heti mikä oli vikana , ja hön pääsi sairaalaan ja häneltä leikattiin sappikivet pois vaivaamista. Niin että kyllä he näkevät koska on somaattinen sairaus kyseessä, ei ystäväni lääkitys mt lääkkeillä ollut mikään este tutkimuksille .
        Toinen jolla oli selkäkipua sai mt lääkkeitä ja raivostui ettei niitä tarvitse, meni toiseen lääkäriin ja siellä sanottiin ihan samalla tavalla kun ensimmäisessä terveyskeskuksessa .
        Syötyä vähän aikaa mt lääkkeitä parani se selkäkin ..

        Onhan tuo huomattu, joo....
        Joskus se " psyykkinen " vaiva ei poistu kuin leikkaamalla elimistön jotain osaa, vaikkapa sisäelintä, tai jotain muuta.
        Ongelma on oikeastaan siinä, kun potilasta ei tahdota uskoa, vaan muita mahdollisia sairauksia pois sulkematta väitetään vian olevan vain korvien välissä.
        Se on ymmärrettävissä, jos mitään muuta ei löydetä, niin aletaan miettiä psyykkisiä syitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä tavallisesti otetaan vakavasti ne somaattisetkin oireet, mutta niin usein nekin johtuu MT oireista joten ihmiset eivät sitä aina halua tunnustaa ,esim vatsa ja selkäsairaudet ovat usein ihan vaan psyykkeen aiheuttamia eikä useinkaan löydetä elimellistä vikaa .selkää jännitetään itse sitä huomaamatta , vatsa reagoi usein ummetukselle tai ripulointina . Niin että kaikki somaattiset sairaudet eivät ole elimellisiä vaan usein juuri psyykkisiä
        Kyllä lääkäri usein on tietoinen miten potilaan somaattinen sairaus on jostain muusta kun psyykkeestä johtuva.
        Eräs tuttuni kärsi kovasta särystä kauan ja kun hän muutti toiselle paikkakunnalle niin selkä parani . Joten ihminen on monimutkainen kapistus kaikkine oireineen

        Kuules nyt. Selkävaivat ovat psyykkisiä on huuhaata. Selkälihaksia voi jännittää jos on stressaantunut/ahdistunut mutta se ei aiheuta selkäkipua eikä iskias vaivoja. Lisäksi selässä nikamalukot pitää aukaista jos sellaisia. Oletko kuullut selän venähdyksestä`? Se tapahtuu mm. jos nostaa raskasta taakkaa. Silloin selkä kipeytyy eli venähtää.


    • Anonyymi

      On tullut mietittyä juurikin tuota, miksi mielenterveyspotilaat saattavat kuolla ennenaikaisesti verrattuna terveempiin ihmisiin.
      Vuosikaudet olin itse psyykkisesti huonossa kunnossa, sekä olen vuosia tuntenut mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä.
      Osatotuus on ainakin se, että mt-ongelmaisten somaattisista vaivoista ei terveydenhuollon puolella välitetä läheskään samoin, kuin mieleltään terveempien.

      Fyysisesti oireilevalle, mt-merkinnöin varustetulle henkilölle sanotaan herkästi, että vika on korvien välissä, luulosairautta, on vaikeaa päästä tutkimuksiin, sekä myös saada hoitoa mahdollisiin sairauksiin.
      Lääkärit eivät oikein usko potilasta, kun hän kertoo oireistaan, potilaan kohtelukin voi olla aika loukkaavaa, jopa nöyryyttävää. Saatetaan puhua hyvinkin ikävällä tavalla, alentaen ihmisarvoa.

      Jos joskus tehdään esim. jotain isompaa leikkausta mt-ongelmaiselle, jälkihoito jää puutteelliseksi, harvat saavat fysioterapiaa, ei ole kunnon jälkiseurantaa, asiat jätetään vähän kuin puolitiehen.
      Tai jos jokin fyysinen sairaus todetaan, sen kanssa jää herkästi yksin, vähän kuin sanottaisiin " sinulla on nyt tämä ja tämä, koitahan pärjäillä ".
      Jos tällaista tapahtuu, johtuu se usein mt-merkinnöistä, sekä mahdollisesta psyykkisestä sairaudesta.

      Helppoahan se on ajatella, jopa todetakin, kun tutkimukset ja hoidot jäävät heikoille, voi mahdolliset sairaudet mennä niin pahaksi, että kuolee sitten ennenaikaisesti jo nuoremmalla iällä, eikä elä kovin iäkkääksi.
      Nykyään kyllä monille psyykkisesti terveillekin äkkiä sanotaan vian olevan korvien välissä, jos on vaivaa, joka on hankalampi saada selville, mitä taustalla mahdollisesti on. Saati sitten, jos on mt-merkinnät jo valmiiksi taustalla, tapahtuu se vielä nopeammin.

      Siis tämä on vain yksi näkökulma asiaan, varmasti on useampia muitakin syitä, mitkä voivat johtaa psyykkisesti sairaiden ennenaikaiseen menehtymiseen.

      • Anonyymi

        Siis käsittääkseni mt-potilaiden annetaan kuolla ennenaikaisiin sairauksiin ihan laillisin keinoin, eikä ketään kiinnosta. Muille ihmisille on tärkeintä että tämä yksilö pysyy säyseänä ja asiallisena, eivät he piittaa toisen terveydestä tai elämänlaadusta pätkän vertaa, poislukien läheisimmät jos niitä sattuu olemaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis käsittääkseni mt-potilaiden annetaan kuolla ennenaikaisiin sairauksiin ihan laillisin keinoin, eikä ketään kiinnosta. Muille ihmisille on tärkeintä että tämä yksilö pysyy säyseänä ja asiallisena, eivät he piittaa toisen terveydestä tai elämänlaadusta pätkän vertaa, poislukien läheisimmät jos niitä sattuu olemaan.

        Useimmiten kaikki kaatuu omaisten ja läheisten niskaan.
        Niin se vain menee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Useimmiten kaikki kaatuu omaisten ja läheisten niskaan.
        Niin se vain menee.

        Jos on omaisia tai ystäviä jotka välittää, monesti ottaa omaiset välimatkaa sairaaseen koska alkaa ahdistus olemaan raskasta myös omasta jaksamisesta olla lujilla. Nuoruudessa on kaikenlaista ongelmia koska kasvu kesken ja kemikaalit sitten vielä sekoittaa aivoja lisää....päihteet.huumeet. Hoidossa ollessa on vaatimus että päihteetön jaksoja sitten vasta alkaa selvitellä miks olo niin musta että pitäis tappaa itsensä. Pitää löytyä ulospääsy ulkopuolella oleviin itsestä pois ajatus. Monesti auttaa kun karsii turhat ihmiset ja ympäristön vaihdos on hyvä ja kokeilla eri terapia ja terapeutteja. Kokeilla omia siipiä omillaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos on omaisia tai ystäviä jotka välittää, monesti ottaa omaiset välimatkaa sairaaseen koska alkaa ahdistus olemaan raskasta myös omasta jaksamisesta olla lujilla. Nuoruudessa on kaikenlaista ongelmia koska kasvu kesken ja kemikaalit sitten vielä sekoittaa aivoja lisää....päihteet.huumeet. Hoidossa ollessa on vaatimus että päihteetön jaksoja sitten vasta alkaa selvitellä miks olo niin musta että pitäis tappaa itsensä. Pitää löytyä ulospääsy ulkopuolella oleviin itsestä pois ajatus. Monesti auttaa kun karsii turhat ihmiset ja ympäristön vaihdos on hyvä ja kokeilla eri terapia ja terapeutteja. Kokeilla omia siipiä omillaan.

        Muutamia kymmeniä vuosia sitten se ei mennyt niin, että olisi pitänyt olla joku päihteetön jakso ennen hoitoja.
        Päihdepsykoosissa kun joutui muutaman kerran sairaalaan, niin heti tuli diagnoosit ja lääkitykset.
        Tavallaan kun ajattelee, niin oli se aika edesvastuutonta toimintaa lääkäreiltä, antaa vahvat lääkkeet, montaa eri laatua, päihteitä käyttävälle ihmiselle. Siinä meni elämä vain enemmän ja enemmän sekaisin ajan kanssa.
        Ja kun oli enemmän sekaisin, niin lisää lääkkeitä ja lääkitysten jatkuvaa vaihtelua.
        Toivottavasti systeemi on nykyään toisenlainen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Muutamia kymmeniä vuosia sitten se ei mennyt niin, että olisi pitänyt olla joku päihteetön jakso ennen hoitoja.
        Päihdepsykoosissa kun joutui muutaman kerran sairaalaan, niin heti tuli diagnoosit ja lääkitykset.
        Tavallaan kun ajattelee, niin oli se aika edesvastuutonta toimintaa lääkäreiltä, antaa vahvat lääkkeet, montaa eri laatua, päihteitä käyttävälle ihmiselle. Siinä meni elämä vain enemmän ja enemmän sekaisin ajan kanssa.
        Ja kun oli enemmän sekaisin, niin lisää lääkkeitä ja lääkitysten jatkuvaa vaihtelua.
        Toivottavasti systeemi on nykyään toisenlainen.

        Ihan samanlainen nykyään ja vielä herkemmin määrätään nuorille joilla on ihan vaan vaikeata elämässä, masennusta, outoja ajatuksia jne. olematta edes psykoosissa. Tämä johtuu tästä mielenterveyshömpötyksen lisääntymisestä eli hae ajoissa apua älä jää yksin. Seurauksena sitten terveys menee ja syntyvyys laskee entisestään.

        Puhun ratkaisukeskeisen terapian, hyvän ruokavalion ja liikunnan puolesta.


      • Anonyymi

        Usko nyt jo ettei ne mt sairaudet ole tapeetilla estämässä mitenkään tutkimuksia .
        Se on joillakin käsitys että niin on, kyllä he auttavat jos näkevät vaivan somaattisena . Eintartte laittaa mielikuvaa siitä ettei muka auteta , mutta samalla he tietävät myös että mitkä oireet ovat somaatisessa sairaudessa ja mitkä, oireet ovat psyykkisiä . Kukaan ihminen ei ole mitenkään erikoistapaus lääkäreille . Se in ainoastaan potilas jolla usein on luulo jostain vaivasta sanoen somaattisesti vaikka vaiva on ihan selvästi psyykkistä laatua.
        Olen nähnyt näitä selkäsairaita jotka inttävät että on joku nikama varmasti viassa ja joillakin kova niska särky joka johtuu potilaan ainaisesta jännittämisestä toisilla vatsa oireilee jne.
        Kun menee yksityiselle niin voi koittaa jos he alkavat tutkimaan . Ettei tartte syytellä ketään .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Useimmiten kaikki kaatuu omaisten ja läheisten niskaan.
        Niin se vain menee.

        Esim vaimot on usein niitä joiden on otettava vastuu sairaasta puolisostaan ja unohtaa se oman elämänsä kokonaan. Sairaille olisi oltava sairaala paikkoja jossa tarkkailun alla hoidetaan terveeksi .
        Mutta kun rahaa ei koskaan näytä olevan sairaan hoitoon , ja jotenkin pidetään päivän selvänä asiana että hoitaminen on vaimon tehtävä huolimatta siitä onko hänellä edes kykyä siihen esim mitään koulutusta . Aina sanotaan ettei ole rahaa mutta eräille sitä on vaikka miten paljon .
        Vaimon tehtävä ei mitenkään voi olla hoitaa kouluttamattomana ihmisiä .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Muutamia kymmeniä vuosia sitten se ei mennyt niin, että olisi pitänyt olla joku päihteetön jakso ennen hoitoja.
        Päihdepsykoosissa kun joutui muutaman kerran sairaalaan, niin heti tuli diagnoosit ja lääkitykset.
        Tavallaan kun ajattelee, niin oli se aika edesvastuutonta toimintaa lääkäreiltä, antaa vahvat lääkkeet, montaa eri laatua, päihteitä käyttävälle ihmiselle. Siinä meni elämä vain enemmän ja enemmän sekaisin ajan kanssa.
        Ja kun oli enemmän sekaisin, niin lisää lääkkeitä ja lääkitysten jatkuvaa vaihtelua.
        Toivottavasti systeemi on nykyään toisenlainen.

        Jaa että oli vastuutonta lääkäreiltä , eiköhän se joka saa päihteistä psykoosin ole niinkuin se joka ei tunne vastuuta omasta terveydestään .sellaiset sairaudet rasittaa hoitosysteemiä ja
        Jokaisen pitäisi ymmärtää ettei aiheuta päihteiden kanssa itselleen psykoosia , sillä silloin on tavallisille ihmisillekin ehkä aikoja hoitoon jotka eivät itse tahallisesti aiheuta psykooseja .
        Hoitoa maksetaan yhteisestä kassasta , siksi ihmisille yritetään opettaa terveitä elämän tapoja .että pysyisivät kauemmin terveinä .
        Aikuiselta ihmiseltä vaaditaan se vastuu .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Usko nyt jo ettei ne mt sairaudet ole tapeetilla estämässä mitenkään tutkimuksia .
        Se on joillakin käsitys että niin on, kyllä he auttavat jos näkevät vaivan somaattisena . Eintartte laittaa mielikuvaa siitä ettei muka auteta , mutta samalla he tietävät myös että mitkä oireet ovat somaatisessa sairaudessa ja mitkä, oireet ovat psyykkisiä . Kukaan ihminen ei ole mitenkään erikoistapaus lääkäreille . Se in ainoastaan potilas jolla usein on luulo jostain vaivasta sanoen somaattisesti vaikka vaiva on ihan selvästi psyykkistä laatua.
        Olen nähnyt näitä selkäsairaita jotka inttävät että on joku nikama varmasti viassa ja joillakin kova niska särky joka johtuu potilaan ainaisesta jännittämisestä toisilla vatsa oireilee jne.
        Kun menee yksityiselle niin voi koittaa jos he alkavat tutkimaan . Ettei tartte syytellä ketään .

        Olin selkäsairas seitsemän vuotta. Vihdoin ja viimein pääsin sitten leikkaukseen, ja kivut loppuivat siihen. Selkä ei olisi parantunut minkään sortin psyykepillereillä, tai keskustelulla psykiatrian palveluiden puolella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa että oli vastuutonta lääkäreiltä , eiköhän se joka saa päihteistä psykoosin ole niinkuin se joka ei tunne vastuuta omasta terveydestään .sellaiset sairaudet rasittaa hoitosysteemiä ja
        Jokaisen pitäisi ymmärtää ettei aiheuta päihteiden kanssa itselleen psykoosia , sillä silloin on tavallisille ihmisillekin ehkä aikoja hoitoon jotka eivät itse tahallisesti aiheuta psykooseja .
        Hoitoa maksetaan yhteisestä kassasta , siksi ihmisille yritetään opettaa terveitä elämän tapoja .että pysyisivät kauemmin terveinä .
        Aikuiselta ihmiseltä vaaditaan se vastuu .

        En väittänyt psykooseja lääkäreiden vastuuttomuudesta johtuviksi.
        Lähinnä tarkoitin vastuuttomuudella sitä, kun alettiin syöttää lääkkeitä suuria määriä, vaikka päihteet hallitsivat rankasti elämää.
        Meneehän ihminen syvemmälle ongelmissaan, kun ei touhuissa ole mitään järkeä, ainoa päämäärä olla mahdollisimman sekaisin, ja reseptilääkkeillä vielä mahdollistetaan sen onnistuvan.
        En ole koskaan syytellyt lääkäreitä tapahtuneista asioista, enemmänkin vain ihmetellyt sitä toimintaa, ja siitä syystä käyttänyt sanaoja, vastuutonta tai edesvastuutonta.

        " Pitäisihän ihmisen ymmärtää.."
        Kyllä, niin pitäisikin, mutta miksi niitä psyykkisiä ongelmia on olemassa ? Juurikin siksi, kun ihminen ei aina ymmärrä kaikkea, etenkään sairastuessaan psyykkisesti. Sairaus voi hyvinkin rajoittaa sitä ymmärrystä. Terveempien olisi hyvä ymmärtää asiasta myös tämä puoli. En väitä, että pitäisi ymmärtää, sillä kaikki eivät yksinkertaisesti siihen ole kykeneväisiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Usko nyt jo ettei ne mt sairaudet ole tapeetilla estämässä mitenkään tutkimuksia .
        Se on joillakin käsitys että niin on, kyllä he auttavat jos näkevät vaivan somaattisena . Eintartte laittaa mielikuvaa siitä ettei muka auteta , mutta samalla he tietävät myös että mitkä oireet ovat somaatisessa sairaudessa ja mitkä, oireet ovat psyykkisiä . Kukaan ihminen ei ole mitenkään erikoistapaus lääkäreille . Se in ainoastaan potilas jolla usein on luulo jostain vaivasta sanoen somaattisesti vaikka vaiva on ihan selvästi psyykkistä laatua.
        Olen nähnyt näitä selkäsairaita jotka inttävät että on joku nikama varmasti viassa ja joillakin kova niska särky joka johtuu potilaan ainaisesta jännittämisestä toisilla vatsa oireilee jne.
        Kun menee yksityiselle niin voi koittaa jos he alkavat tutkimaan . Ettei tartte syytellä ketään .

        Jos nyt satut olemaan itse lääkäri ( ehkäpä, tekstiä ajatellen? ), niin kuulut sitten niihin lääkäreihin, jotka eivät välitä ( ei takerru ), potilaan taustasta, tai mahdollisesta " poikkeavasta " elämäntilanteesta, on se sitten mt-ongelmat, päihteet, pitkäaikaissairaus, tai mikä tahansa.
        Yksittäinen lääkärikään ei voi tietää, miten kollegat käyttäytyvät vastaanotoilla, elleivät he niistä keskenään juttele.
        Ihan ymmärrettävää toki on kollegiaalisuus, että puolustellaan omaa ammattiryhmää. Mutta ei se aina ihan niin mene, mitä ehkä ammattilaiset itse luulevat. "Jos minä olen tällainen, niin kyllä on tuo työkaverinikin ", liian suppeaa ajattelua.
        Ei tietenkään voi yleistää lääkäreitäkään, joukkoon mahtuu paljon hyviä ( siis käytökseltään ja toiminnaltaan ), mutta se onkin ongelma, kun ihmiset yleistävät, niin koko ammattikunnan maine voi saada säröjä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Esim vaimot on usein niitä joiden on otettava vastuu sairaasta puolisostaan ja unohtaa se oman elämänsä kokonaan. Sairaille olisi oltava sairaala paikkoja jossa tarkkailun alla hoidetaan terveeksi .
        Mutta kun rahaa ei koskaan näytä olevan sairaan hoitoon , ja jotenkin pidetään päivän selvänä asiana että hoitaminen on vaimon tehtävä huolimatta siitä onko hänellä edes kykyä siihen esim mitään koulutusta . Aina sanotaan ettei ole rahaa mutta eräille sitä on vaikka miten paljon .
        Vaimon tehtävä ei mitenkään voi olla hoitaa kouluttamattomana ihmisiä .

        Kyllä sitä tapahtuu puolin ja toisin, sekä vaimolle, että myös miehelle.
        Usein se on läheisin ihminen, ehkä puoliso, jonka niskaan juttu kaatuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos on omaisia tai ystäviä jotka välittää, monesti ottaa omaiset välimatkaa sairaaseen koska alkaa ahdistus olemaan raskasta myös omasta jaksamisesta olla lujilla. Nuoruudessa on kaikenlaista ongelmia koska kasvu kesken ja kemikaalit sitten vielä sekoittaa aivoja lisää....päihteet.huumeet. Hoidossa ollessa on vaatimus että päihteetön jaksoja sitten vasta alkaa selvitellä miks olo niin musta että pitäis tappaa itsensä. Pitää löytyä ulospääsy ulkopuolella oleviin itsestä pois ajatus. Monesti auttaa kun karsii turhat ihmiset ja ympäristön vaihdos on hyvä ja kokeilla eri terapia ja terapeutteja. Kokeilla omia siipiä omillaan.

        Kun ei ole mahdollista vaihtaa ympäristöä. Ei tästä systeemistä eroon pääse. Itse asiassa vituttaa koko Suomi. Muuttakaa jonnekkin toiseen valtioon jos ette tarvi psyykehoitoa ja pärjäätte omillanne. Minä en pääse minnekkään vaan olen jumissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Usko nyt jo ettei ne mt sairaudet ole tapeetilla estämässä mitenkään tutkimuksia .
        Se on joillakin käsitys että niin on, kyllä he auttavat jos näkevät vaivan somaattisena . Eintartte laittaa mielikuvaa siitä ettei muka auteta , mutta samalla he tietävät myös että mitkä oireet ovat somaatisessa sairaudessa ja mitkä, oireet ovat psyykkisiä . Kukaan ihminen ei ole mitenkään erikoistapaus lääkäreille . Se in ainoastaan potilas jolla usein on luulo jostain vaivasta sanoen somaattisesti vaikka vaiva on ihan selvästi psyykkistä laatua.
        Olen nähnyt näitä selkäsairaita jotka inttävät että on joku nikama varmasti viassa ja joillakin kova niska särky joka johtuu potilaan ainaisesta jännittämisestä toisilla vatsa oireilee jne.
        Kun menee yksityiselle niin voi koittaa jos he alkavat tutkimaan . Ettei tartte syytellä ketään .

        Hah. Eivät muuten tiedä vaikka itse tiedänkin enkä jaksa paukapäille selittää sillä niin huonosti minua on kohdeltu julkisessa terveydenhuollossa että olen väsynyt noihin valkotakkisiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun ei ole mahdollista vaihtaa ympäristöä. Ei tästä systeemistä eroon pääse. Itse asiassa vituttaa koko Suomi. Muuttakaa jonnekkin toiseen valtioon jos ette tarvi psyykehoitoa ja pärjäätte omillanne. Minä en pääse minnekkään vaan olen jumissa.

        Muuttamalla jonnekin ei pysty pakenemaan itseään.


    • Anonyymi

      Juuri viimeviikolla piti pyytää omainen mukaan lääkärikäynnille, jotta ei jännittäisi niin lääkärin pysyminen asiallisena. Lääkäri oli asiallinen ja oli näämmä kirjoittanut papereihin, että minäkin olen asiallinen. Lopputulema oli, että minua vaivaa se, minkä arvelinkin vaivaavan ja mihinkään toimenpiteisiin ei sen suhteen ryhdytä, koska ei ole suuria kipuja.

      • Anonyymi

        Hyvä, että hyvin meni.
        Itse olen huomannut vuosien varrella sen, jos on omainen tai läheinen mukana lääkärikäynnillä, niin aika usein potilas itse tulee osittain sivuutetuksi, lääkäri saattaa puhua enemmänkin tuolle saattajalle, vaikkakin on kyse potilaan asioista.
        Potilaalle voi tulla herkästi mieleen, että olenko itse jotenkin vähä-älyinen, kun lääkäri ei puhu minulle vaan tuolle toiselle.

        Toisaalta taas joissain tilanteissa on hyvä, että on saattaja mukana, on ainakin todistaja vieressä, jos tilanteessa tulee esiin jotain epäkohtia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä, että hyvin meni.
        Itse olen huomannut vuosien varrella sen, jos on omainen tai läheinen mukana lääkärikäynnillä, niin aika usein potilas itse tulee osittain sivuutetuksi, lääkäri saattaa puhua enemmänkin tuolle saattajalle, vaikkakin on kyse potilaan asioista.
        Potilaalle voi tulla herkästi mieleen, että olenko itse jotenkin vähä-älyinen, kun lääkäri ei puhu minulle vaan tuolle toiselle.

        Toisaalta taas joissain tilanteissa on hyvä, että on saattaja mukana, on ainakin todistaja vieressä, jos tilanteessa tulee esiin jotain epäkohtia.

        Meilläpäin kyllä sanoo lääkäritkin että on hyvä asia jos potilaalla on joku toinen mukana koska neljä korvaa kuulee paremmin kun kaksi. Ja koska potilas on usein jännittynyt niin ei ehkä ymmärrä ihan kaikkea , silloin on hyvä että joku toinen on mukana vastaanotolla. Äse on turhaa kuvitelmaa että saattajalle selitetään ,enenmmän sillä tarkoitus on että saattaakin ymmärtää asioita , se kun usein potilas on jännityksessä vastaanotolla.
        Joten ei kannata aliarvioida itseään ja älyään, kaikkeen on syynsä .
        Itse olen aina mukana ystäväni kanssa vastaan otolla ja jälkikäteen huomannut että hän ihon missannut asioita joita minä en ole.
        Ja en nyt usko että mikään lääkärin käynti on siksi että jotain todistajaa tarvitaan . Ainoastaan henkinen tuki ja omainen saa usein enemmän irti lääkärin käynneistä koska höntä ei jännitä ne kuten usein potilasta jännittää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Meilläpäin kyllä sanoo lääkäritkin että on hyvä asia jos potilaalla on joku toinen mukana koska neljä korvaa kuulee paremmin kun kaksi. Ja koska potilas on usein jännittynyt niin ei ehkä ymmärrä ihan kaikkea , silloin on hyvä että joku toinen on mukana vastaanotolla. Äse on turhaa kuvitelmaa että saattajalle selitetään ,enenmmän sillä tarkoitus on että saattaakin ymmärtää asioita , se kun usein potilas on jännityksessä vastaanotolla.
        Joten ei kannata aliarvioida itseään ja älyään, kaikkeen on syynsä .
        Itse olen aina mukana ystäväni kanssa vastaan otolla ja jälkikäteen huomannut että hän ihon missannut asioita joita minä en ole.
        Ja en nyt usko että mikään lääkärin käynti on siksi että jotain todistajaa tarvitaan . Ainoastaan henkinen tuki ja omainen saa usein enemmän irti lääkärin käynneistä koska höntä ei jännitä ne kuten usein potilasta jännittää.

        Joskus on lääkärikäynnillä tilanteita, että lääkäri kohtelee potilasta ala-arvoisesti, ja siitä jos tekee valituksen, vastaus on yleensä " kun on vain sana sanaa vastaan, jne.."
        Omiensa puolta pitävät hyvin hanakasti.
        On omaa kokemusta, sekä myös kuullut muutamalta muulta ihmiseltä samanlaisista kokemuksista.
        Tämän takia lähinnä tarkoitin, että todistaja olisi hyvä olla mukana.
        Yleensä oikeudessa käytetään todistajia, ei olisi ikinä uskonut, että niitä tarvittaisiin jo terveydenhuollossakin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joskus on lääkärikäynnillä tilanteita, että lääkäri kohtelee potilasta ala-arvoisesti, ja siitä jos tekee valituksen, vastaus on yleensä " kun on vain sana sanaa vastaan, jne.."
        Omiensa puolta pitävät hyvin hanakasti.
        On omaa kokemusta, sekä myös kuullut muutamalta muulta ihmiseltä samanlaisista kokemuksista.
        Tämän takia lähinnä tarkoitin, että todistaja olisi hyvä olla mukana.
        Yleensä oikeudessa käytetään todistajia, ei olisi ikinä uskonut, että niitä tarvittaisiin jo terveydenhuollossakin.

        Kannattaa vaikka nauhoittaa ne keskustelut ja julkaista netissä, niin voidaan sitten äänestää kuka oli psykoosissa. Lääkäri vai potilas.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaa vaikka nauhoittaa ne keskustelut ja julkaista netissä, niin voidaan sitten äänestää kuka oli psykoosissa. Lääkäri vai potilas.

        Tarkoitin edellisessä kommentissa lähinnä somaattisen puolen lääkäreitä, en psykiatreja.
        Mt-merkinnöin varustettuna psykiatrian puolella pärjää kyllä, kun on järki matkassa.
        He ymmärtävät hyvin, kun kertoo, että somaattisella puolella kohdellaan joskus huonosti juuri mt-merkintöjen takia.
        Psykiatrian puolella en ole koskaan kokenut lääkärin tapaamista sillä tavalla hankalaksi, että olisi tullut joku nauhoitus, tai mitään muutakaan mieleen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitin edellisessä kommentissa lähinnä somaattisen puolen lääkäreitä, en psykiatreja.
        Mt-merkinnöin varustettuna psykiatrian puolella pärjää kyllä, kun on järki matkassa.
        He ymmärtävät hyvin, kun kertoo, että somaattisella puolella kohdellaan joskus huonosti juuri mt-merkintöjen takia.
        Psykiatrian puolella en ole koskaan kokenut lääkärin tapaamista sillä tavalla hankalaksi, että olisi tullut joku nauhoitus, tai mitään muutakaan mieleen.

        Jotkut voi ihan sujuvasti olla psykoosissa myös somaattisella puolella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jotkut voi ihan sujuvasti olla psykoosissa myös somaattisella puolella.

        Toki sekin on täysin mahdollista.
        Mutta mitään ei voi väittää, jos ei todeta oikeassa olevaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaa vaikka nauhoittaa ne keskustelut ja julkaista netissä, niin voidaan sitten äänestää kuka oli psykoosissa. Lääkäri vai potilas.

        Niin psykoosiin en koskaan mene, että julkaisisin netissä yhtään mitään keskusteluja.


    • Anonyymi

      Skitsofreenikoiden suhteellinen kuolleisuus on noussut lineaarisesti viimeiset 30 vuotta. Suhteellinen kuolleisuus ei tarkoita absoluuttista kuolleisuutta vaan sitä, että elinikä ei nouse samaa tahtia muun väestön kanssa. On yksi hypoteesi, että osasyy kuolleisuuden nousulle on se, ettei skitsofreenikot hoida sairauksiaan eivätkä saa sairauksiinsa samanlaista hoitoa, kuin muu väestö. Tämä ei sinänsä poikkea muista huono-osaisista ihmisistä, esimerkiksi alkoholisteista. Myös alkoholistien suhteellinen kuolleisuus on hieman noussut viime vuosikymmenenä, tosin vain miehillä. Johtuuko sinusta alkoholistien korkea suhteellinen kuolleisuus ensisijaisesti alkoholin vaikutuksista heidän elimistöönsä vaiko siitä, että he eivät hoida riittävän tunnollisesti itseään silloin, kun se sydänkohtaus tulee ja alkoholidementia uhkaa iskeä? Skitsofreenikoiden yleisimpiä kuolinsyitä on nuorena tehtyjen itsemurhien jälkeen sydän- ja verisuonisairaudet, joihin sairastumisriskiä neuroleptit moninkertaistavat. Sekä alkoholisteilla että skitsofreenikoilla on varmasti monia syitä, joiden vuoksi käyttävät alkoholia/neuroleptejä. Taustalla on geneettisiä tekijöitä, vaikeita lamaannuttavia traumoja joihin haetaan apua päihteistä ja psyykenlääkkeistä, ja jotka lopulta monilla johtavat itsemurhaan jne. Näillä on varmasti itsenäistä selitysvoimaan kuolleisuuden selittämisessä. Huono-osaisuus, päihdeongelmat, psyykenlääkkeiden vaikutukset, krooninen stressi jne moninkertaistuvat usein samoilla ihmisillä ja johtavat ennenaikaiseen kuolemaan. Se on monien ihmisten kohtalo, myös ns. terveinä pidettyjen. Ei kaikilla ole syytä luottaa toisiin ihmisiin, ei myöskään lääkäreihin. Ehkäpä itse elät harhaisessa pumpulilla pehmustetussa maailmassa, jossa statiinit laskevat kuolleisuutta, vaikka siitä ei ole minkäänlaista tutkimusnäyttöä. On ihan ymmärrettävää, että moni ihminen sitä paitsi valitsee olla mieluummin kuollut kuin invalidi. Miksi ihminen söisi vielä lisää mömmöjä, jotka tekevät epämiellyttävän olon eivätkä ratkaise varsinaisia ongelmia.

      • Anonyymi

        Eikö tuo nyt ole aika loogista, että jos skitsofrenia lääkitys ei ole oleellisesti parantunut kolmeenkymmeneen vuoteen, niin ei myöskään heidän elinajan odote nouse samaa tahtia muun väestön kanssa.


      • Anonyymi

        En tiedä voiko psyykenlääkkeistä hakea jotain apua traumoihin. Niillä on ihan käyttötarkoituksensa ja syynsä, miksi niitä otetaan.
        Jos ihmisellä on psykoosi, niin siihen tarvii lääkettä.

        Eikä ne kai paljoa aiheuta itsemurhia. Tosin lukee, että paranemisvaiheessa voi olla suisidaalisuutta.

        Minullakin oli. Johtui siitä, kun tajuaa todellisuuden harhojen sijaan. Luulin olevani rikkaan ja kuuluisan miehen salainen rakastettu.

        Oikeasti olin työtön, tuloton, ei opintoja, ei poikaystävää. Olihan se järkyttävää tajuta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä voiko psyykenlääkkeistä hakea jotain apua traumoihin. Niillä on ihan käyttötarkoituksensa ja syynsä, miksi niitä otetaan.
        Jos ihmisellä on psykoosi, niin siihen tarvii lääkettä.

        Eikä ne kai paljoa aiheuta itsemurhia. Tosin lukee, että paranemisvaiheessa voi olla suisidaalisuutta.

        Minullakin oli. Johtui siitä, kun tajuaa todellisuuden harhojen sijaan. Luulin olevani rikkaan ja kuuluisan miehen salainen rakastettu.

        Oikeasti olin työtön, tuloton, ei opintoja, ei poikaystävää. Olihan se järkyttävää tajuta.

        Traumat on käsiteltävä, niihin ei lääkkeet auta, ne eivät poista syitä, mistä traumat johtuvat.
        Lääkitystä voidaan käyttää lievittämään oireita, joita ehkä traumatisoituneilla voi ilmetä.
        Mitään terapioitahan ei tarvittaisi, jos lääkkeet poistaisivat kaikki huolet ja murheet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä voiko psyykenlääkkeistä hakea jotain apua traumoihin. Niillä on ihan käyttötarkoituksensa ja syynsä, miksi niitä otetaan.
        Jos ihmisellä on psykoosi, niin siihen tarvii lääkettä.

        Eikä ne kai paljoa aiheuta itsemurhia. Tosin lukee, että paranemisvaiheessa voi olla suisidaalisuutta.

        Minullakin oli. Johtui siitä, kun tajuaa todellisuuden harhojen sijaan. Luulin olevani rikkaan ja kuuluisan miehen salainen rakastettu.

        Oikeasti olin työtön, tuloton, ei opintoja, ei poikaystävää. Olihan se järkyttävää tajuta.

        Kaikkien mielestä ei ole järkyttävää olla työtön, tuloton, opinnoton ja ilman poikaystävää.
        Mitä järkyttävää siinä on? Ei sellainen ole yhtään rikasta kuuluisaa miestä huonompi ihminen, ainkaan minun mielestäni. Riippuu millä on tullut rikkaaksi ja kuuluisaksi,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Traumat on käsiteltävä, niihin ei lääkkeet auta, ne eivät poista syitä, mistä traumat johtuvat.
        Lääkitystä voidaan käyttää lievittämään oireita, joita ehkä traumatisoituneilla voi ilmetä.
        Mitään terapioitahan ei tarvittaisi, jos lääkkeet poistaisivat kaikki huolet ja murheet.

        Monta kertaa ihminen alkaa voimaan psyykkisesti ilman mitään syytä , silloin on lääkkeet tarpeen yhdessä terapian kanssa, ja monta kertaa ei terapia edes auta kun ihminen ei edes tiedä mitkä asiat olisivat hänet tehneet sairaaksi
        .siinäkin on jotenkin niin että aivoissa voi olla puutetta joistakin aineista kuten esim matalat dopamiinia arvot, serotiinistäkin keskustellaan paljon , joten usein olen huomannut että lääkehoito auttaa näille potilaille.sitten on usein myös kilpirauhasen yli tai ali toiminta , josta moni on saanut psyykkisen diagnoosin , koska oiereet ovat kuten vaikeassa masennuksessa.
        Vaikeita asioitahan nämä ovat , ja neuropsykiatriset sairaudet ovat lisääntyneet lastenkin keskuudessa. .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikkien mielestä ei ole järkyttävää olla työtön, tuloton, opinnoton ja ilman poikaystävää.
        Mitä järkyttävää siinä on? Ei sellainen ole yhtään rikasta kuuluisaa miestä huonompi ihminen, ainkaan minun mielestäni. Riippuu millä on tullut rikkaaksi ja kuuluisaksi,

        Nuo asiat, joita luettelit, ovat monille iso asia, josta tulee helposti joillekin ongelma.
        Eli jotkut järkyttyvät, alkavat oireilla psyykkisesti.
        Joillain on itsetunto alentunut juuri noista syistä, työttömyys, tulottomuus, ei seurustelukumppania/puolisoa, jne.
        Ihminen saattaa alkaa ajatella itsensä huonoksi ja mitättömäksi, jos menee vähän huonommin kuin ehkä joillain muilla. Ja siitä voi seurata heittelyä mielialaan ja psyykeen.

        Vaikka itse ei järkyttyisi näistä asioista, toki hyvä niin, mutta on hyvä ajatella, että jotkut ihmiset voivat olla paljon herkempiä kuin mitä on itse.
        Heitä, jotka näistä kärsivät, ei tule kuitenkaan vähätellä, vaikka itsellä olisikin asiat suurin piirtein hyvin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö tuo nyt ole aika loogista, että jos skitsofrenia lääkitys ei ole oleellisesti parantunut kolmeenkymmeneen vuoteen, niin ei myöskään heidän elinajan odote nouse samaa tahtia muun väestön kanssa.

        Onhan se loogista. Yleensä lääketieteessä pitäisi noudattaa Hippokrateen valaa, joka tarkoittaa sitä, että jos hoito tuottaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä, niin ihmistä ei pidä hoitaa. Ihminen pitää jättää hoitamatta lääkkeillä, jotka eivät a) lisää toipumisen todennäköisyyttä b) vähennä kuolleisuutta. Se ei tarkoita sitä, että ihmistä pitää hoitaa vain hoitamisen takia ja että kaikki hoito on parempaa, kuin ei-hoito. Ei ole mitään näyttöä siitä, että statiinit tai neuroleptit vähentäisivät kuolleisuutta tai lisäisivät toipumisen todennäköisyyttä suurimmalla osalla näin hoidetuista potilaista. Esimerkiksi statiinien NNT eli se, kuinka monta potilasta pitää hoitaa yhden infraktin estämiseksi, on tutkimusten mukaan 53-400. NNH (number needed to harm) on diabeteksen aikaansaamiseksi erään Cochrane-tutkimuksen mukaan 99 ja myalgian aiheuttamiseksi 20. Moni menettää liikuntakykynsä statiinien takia, jotta yksi 401 potilaasta säästyy ei-kuolemaan johtavalta infraktilta. Moni sairastuu kakkostyypin diabetekseen, jotta yksi 400 potilaasta säästyy ei-kuolemaan johtavalta verisuonitukokselta. Tiedetään, että suurin osa verisuonitukoksista muodostuu kovasta kalkista eli kalsiumfosfataatista, ei kolesterolista. Kolesterolia tukkeutumissa on vain prosentti pari. Kalsiumfosfataatti muodostuu fosforista ja kalkista. Kalsiumfosfataattia muodostuu röpelöisiin, verenpaineen ja tulehdusprosessin vaurioittamiiin verisuonten seinämiin silloin, kun fosforin ja vapaan kalsiumin määrä on liiallinen, eikä ole riittävästi ravinteita, jotka neutralisoivat fosforin vaikutuksia. LDL-kolesteroli on elintärkeä maksassa tuotettu aine, joka osallistuu soluvaurioiden korjaamiseen, sen takia sen synteesi kiihtyy, kun elimistössä on tulehdustila. Se ei voi minkään mekanismin avulla aiheuttaa verisuonitukoksia, eikä statiineilla ole sen normaalilla annoksella mitään vaikutuksia elimistön tulehdustilaan tai verenpaineeseen. Statiinit ovat tosiasiassa täysin hyödyttämiä 99 % potilaista, joilla on kohonnut verisuonitukosten riski. Aloittajan hypoteesi, että skitsofrenia olisi tappanut tämän ihmisen statiinien puutteeseen, on siis lähinnä hölynpölyä. Pikemminkin hän kuoli neuroleptien aiheuttamiin komplikaatioihin, joita ei halunnut hoitaa heikkotehoisilla, vakavia sivuvaikutuksia omaavilla lääkkeillä.

        https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/27838722/
        https://bjgp.org/content/67/654/40
        https://thennt.com/nnt/statins-persons-low-risk-cardiovascular-disease/

        Neuroleptien NNT skitsofrenian hoidossa PANSS-skaalalla mitattuna on noin 6 hyvällä vasteella mitattuna. Eli pitää hoitaa kuusi potilasta, jotta kroonikkoskitsofreenikoista yhdellä oireet eli ahdistus, masennus, agitaatio, innostuneisuus, harhaisuus, iloisuus, alakukoisuus jne. laskee 50 % lähtötasosta. On hyvä huomata, että se että ahdistus laskee ja nousee ja harhojen häiritsevyys laskee ja nousee pisteen pari kyselylomakkeesta saatavilla pisteillä mitattuna ei ole rinnastettavissa sydänkohtaukseen tai verisuonitukokseen. Ihmisten "oireet" eli tunne-elämä on dynaaminen jatkuvasti muuttuva ilmiö, ja tunteiden tuleekin reagoida ympäristön muutoksiin ajassa. Nämä tulokset on saatu lyhytkestoisilla kokeilla, jossa plaseboa syövä "kontrolliryhmä" ei oikeasti ole plaseboryhmä, koska heidät on vieroitettu keskimäärin alle kahdessa viikossa edelliseltä neuroleptiltä. Kun tutkimusten kesto on keskimäärin kuusi viikkoa, niin nämä kontrolliryhmän potilaat oikeasti kärsivät vieroitusoireista, kuten Parkinsson-lääkitystä edellyttävistä pakkoliikkeistä, jopa enemmän kuin lääkityt potilaat. Erään laajan meta-analyysin mukaan 23 % skitsofreenikoista saa hyvän vasteen neurolepteista. Vaikka plasebovaikutusta ei otettaisi huomioon, niin 77 % potilaista ei hyödy lainkaan lääkityksestä, jota valtamediassa ja psykiatrian oppikirjoissa pidetään suorastaan skitsofreenikoiden pelastuksena. Saman laajan meta-analyysin mukaan ainoa mikä on kehittynyt viimeisten vuosikymmenien aikana skitsofrenian lääkehoidossa, on plasebovaste. Tämä johtuu tutkijoiden mukaan todennäköisesti siitä, että sokkoutus on parantunut. Eli tutkijat tietävät, että sokkoutus purkautuu ja plasebovaste vahvistuu lääkityssä ryhmässä enemmän tai vähemmän.
        https://ajp.psychiatryonline.org/doi/10.1176/appi.ajp.2017.16121358

        Jos nyt oletetaan, että 23 % saa siedettävän vasteen neuroleptistä lyhyellä aikavälillä, niin kuinka moni potilas kärsii neuroleptien aiheuttamista sivuoireista ja komplikaatioista? Tiedetään esimerkiksi, että lääkekokeissa tutkimuksen mukaan noin 30 % vakavista sivuvaikutuksista jätetään kertomatta. On tunnettu fakta, että monet neuroleptit lisäävät metabolisen oireyhtymän ilmaantuvuutta häiritessään sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa ja täten 2-3-kertaistavat veri- ja sydäntautikuolleisuuden riskiä ja 2-kertaistavat kuolleisuusriskiä yleisellä tasolla. Skitsofreenikoista 2/3 kuolee johonkin sydän-ja verisuontitautiin, kun normaaliväestöstä niihin kuolee puolet.
        https://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/fullarticle/210034


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä voiko psyykenlääkkeistä hakea jotain apua traumoihin. Niillä on ihan käyttötarkoituksensa ja syynsä, miksi niitä otetaan.
        Jos ihmisellä on psykoosi, niin siihen tarvii lääkettä.

        Eikä ne kai paljoa aiheuta itsemurhia. Tosin lukee, että paranemisvaiheessa voi olla suisidaalisuutta.

        Minullakin oli. Johtui siitä, kun tajuaa todellisuuden harhojen sijaan. Luulin olevani rikkaan ja kuuluisan miehen salainen rakastettu.

        Oikeasti olin työtön, tuloton, ei opintoja, ei poikaystävää. Olihan se järkyttävää tajuta.

        Monesti ihmiset käsittelevät traumaperäistä stressiä tavoilla, jotka lisäävät kuormitusta ja heikentävät resilienssiä pitkällä aikavälillä. Alkoholismi ja neuroleptien käyttö ovat malliesimerkkejä näistä haitallisista tavoista käsitellä kuormitusta. Lyhyen aikavälin hyöty voi olla subjektiivisesti koettuna suuri laskevina "oireilla", mutta pitkän aikavälin haitat aivojen toimintaan, somaattiseen terveyteen ja kognitiiviseen suorituskykyyn ovat merkittävät. Alkoholin ero neurolepteihin on tosin siinä, että sitä ihmiset juovat oma-aloitteisesti, koska se lisää mielihyvää ja rauhoittaa. Samasta syystä esimerkiksi bentsoihin kehittyy riippuvuus. Neuroleptejä suosivat lähinnä sosiaalista kontrollia harjoittavat virkaintoiset henkilöt, jotka eivät itse joudu nauttimaan näitä aineita. Moni skitsofreenikko ei koe hyötyvänsä, eikä näin ollen tosiallisesti myöskään useimmiten hyödy, neurolepteistä. He joutuvat syömään niitä käytännössä vastoin tahtoaan pelkästään mielisairauden pahenemisen varjolla, mikä on itse asiassa nykyisen vammaisten oikeuksien yleissopimuksen myötä tulkittavissa ihmisoikeusrikokseksi, koska ketään ei saisi pakkohoitaa pelkän diagnoosin tai sairauden perusteella. Neuroleptien hyöty havaitaan yleensä niiden toimesta, joita ei haittaa kuolaava taantunut ihminen haisevassa yksiössään, vaan se nähdään pikemminkin edistyksenä, että on yksi häiritsevä ja sekavan agitoitunut ihminen vähemmän. Yleensä lääkärien hoitamat "remissiossa" elävät lääkityt potilaat ovat paitsi ylipainoisia, kärsivät metabolisesta oireyhtymästä, kakkostyypin diabeteksesta ja kognitiivisesta taantumisesta, myös harhaisia ja täysin kyvyttömiä ja liian syrjäytyneitä toimimaan normaalissa yhteiskunnassa. Lääkkeettömät ovat yleensä hoikempia, terveempiä ja jos selviävät ilman itsemurhaa vaikeuksiensa ohitse, niin yleensä heidän harhaisuutensa ja ahdistuksensa liudentuu henkisen kypsymisen seurauksena. Tämä ei tarkoita, että ilman alkoholia ja neuroleptejä eläminen olisi helpompaa tai kivuttomampaa etenkään alussa, mutta pitkällä aikavälillä se säästää psyykkisiä ja fyysisiä reservejä, jotka suojelevat ihmisen terveyttä ja pakottaa yleensä ihmisen kohtaamaan ikävät tunteensa ja ajatuksensa ilman huumaavia aineita. Tämä voi joskus jopa aiheuttaa sellaisen nykyihmiselle vieraan henkisen kasvun prosessin, joka lisää resilienssiä ja kykyä kohdata seuraavia vastoinkäymisiä elämässä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monesti ihmiset käsittelevät traumaperäistä stressiä tavoilla, jotka lisäävät kuormitusta ja heikentävät resilienssiä pitkällä aikavälillä. Alkoholismi ja neuroleptien käyttö ovat malliesimerkkejä näistä haitallisista tavoista käsitellä kuormitusta. Lyhyen aikavälin hyöty voi olla subjektiivisesti koettuna suuri laskevina "oireilla", mutta pitkän aikavälin haitat aivojen toimintaan, somaattiseen terveyteen ja kognitiiviseen suorituskykyyn ovat merkittävät. Alkoholin ero neurolepteihin on tosin siinä, että sitä ihmiset juovat oma-aloitteisesti, koska se lisää mielihyvää ja rauhoittaa. Samasta syystä esimerkiksi bentsoihin kehittyy riippuvuus. Neuroleptejä suosivat lähinnä sosiaalista kontrollia harjoittavat virkaintoiset henkilöt, jotka eivät itse joudu nauttimaan näitä aineita. Moni skitsofreenikko ei koe hyötyvänsä, eikä näin ollen tosiallisesti myöskään useimmiten hyödy, neurolepteistä. He joutuvat syömään niitä käytännössä vastoin tahtoaan pelkästään mielisairauden pahenemisen varjolla, mikä on itse asiassa nykyisen vammaisten oikeuksien yleissopimuksen myötä tulkittavissa ihmisoikeusrikokseksi, koska ketään ei saisi pakkohoitaa pelkän diagnoosin tai sairauden perusteella. Neuroleptien hyöty havaitaan yleensä niiden toimesta, joita ei haittaa kuolaava taantunut ihminen haisevassa yksiössään, vaan se nähdään pikemminkin edistyksenä, että on yksi häiritsevä ja sekavan agitoitunut ihminen vähemmän. Yleensä lääkärien hoitamat "remissiossa" elävät lääkityt potilaat ovat paitsi ylipainoisia, kärsivät metabolisesta oireyhtymästä, kakkostyypin diabeteksesta ja kognitiivisesta taantumisesta, myös harhaisia ja täysin kyvyttömiä ja liian syrjäytyneitä toimimaan normaalissa yhteiskunnassa. Lääkkeettömät ovat yleensä hoikempia, terveempiä ja jos selviävät ilman itsemurhaa vaikeuksiensa ohitse, niin yleensä heidän harhaisuutensa ja ahdistuksensa liudentuu henkisen kypsymisen seurauksena. Tämä ei tarkoita, että ilman alkoholia ja neuroleptejä eläminen olisi helpompaa tai kivuttomampaa etenkään alussa, mutta pitkällä aikavälillä se säästää psyykkisiä ja fyysisiä reservejä, jotka suojelevat ihmisen terveyttä ja pakottaa yleensä ihmisen kohtaamaan ikävät tunteensa ja ajatuksensa ilman huumaavia aineita. Tämä voi joskus jopa aiheuttaa sellaisen nykyihmiselle vieraan henkisen kasvun prosessin, joka lisää resilienssiä ja kykyä kohdata seuraavia vastoinkäymisiä elämässä.

        Tämä oli hyvä kirjoitus.
        Itselläni on kokemusta alkoholismista ja neurolepteistä, kyllä, lääkitsin itseäni alkuun alkoholilla,, joka johti ajan myötä psyyken totaaliseen hajoamiseen, ja sitten alettiin määräillä lääkkeitä, neuroleptejä ja kaikkea muutakin.

        Luulin, että se tekisi elämän ja elämisen sietämättömyyden helpommaksi, mutta todellisuuden tajuamiseen ei mennyt kovin kauaa. Siinä vaiheessa olin jo niin syvällä sekakäytön kanssa, että vei vuosia nousta sieltä.
        Voin sanoa, että pään selvittyä alkuun oli aika vaikeaa, alkoi tuntua kaikki tunteet, oli opittava käsittelemään myös ne negatiiviset tunteet, ilman alkoholia ja lääkkeitä.
        Oikeastaan se kaikki tuntui hetken aikaa jotenkin pelottavaltakin, mutta siltikin todella hyvältä.
        Mutta totta tosiaan, henkisen kasvun paikka se oli, ja kyky kohdata myös niitä vastoinkäymisiä on muuttunut suuresti.
        En mistään hinnasta palaisi enää taaksepäin ajassa.
        Elämä ei ole jossittelua, mutta jos olisin tiennyt miten kaikki menee, ehkä olisin tehnyt toisin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monta kertaa ihminen alkaa voimaan psyykkisesti ilman mitään syytä , silloin on lääkkeet tarpeen yhdessä terapian kanssa, ja monta kertaa ei terapia edes auta kun ihminen ei edes tiedä mitkä asiat olisivat hänet tehneet sairaaksi
        .siinäkin on jotenkin niin että aivoissa voi olla puutetta joistakin aineista kuten esim matalat dopamiinia arvot, serotiinistäkin keskustellaan paljon , joten usein olen huomannut että lääkehoito auttaa näille potilaille.sitten on usein myös kilpirauhasen yli tai ali toiminta , josta moni on saanut psyykkisen diagnoosin , koska oiereet ovat kuten vaikeassa masennuksessa.
        Vaikeita asioitahan nämä ovat , ja neuropsykiatriset sairaudet ovat lisääntyneet lastenkin keskuudessa. .

        Minulla oli 40 vuotta sitten todella kummallinen olo ja menin lääkäriin sanoivat että olen masentununut, en itse tuntenut itseäni mitenkään masentuneeksi eikä ollut mitään syytäkään olla masennuksissa . Meni pari viikkoa niin pyörryin töissä ilman mitään syytä . Ja sitten otettiin selville että kilpirauhas arvot olivat päin peetä . Sain lääkityksen lopuksi elämääni . Joten oireet kilpirauhasen väärin toimintaan muistuttavat masennusta .
        Siihen aikaan ei lääke tiede ollu yhtä tehokasta kun nykyisin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä voiko psyykenlääkkeistä hakea jotain apua traumoihin. Niillä on ihan käyttötarkoituksensa ja syynsä, miksi niitä otetaan.
        Jos ihmisellä on psykoosi, niin siihen tarvii lääkettä.

        Eikä ne kai paljoa aiheuta itsemurhia. Tosin lukee, että paranemisvaiheessa voi olla suisidaalisuutta.

        Minullakin oli. Johtui siitä, kun tajuaa todellisuuden harhojen sijaan. Luulin olevani rikkaan ja kuuluisan miehen salainen rakastettu.

        Oikeasti olin työtön, tuloton, ei opintoja, ei poikaystävää. Olihan se järkyttävää tajuta.

        Kyllä psykoosi ohi menee ilman lääkkeitäkin. Lääke tosin hidastaa muutakin aivotoimintaa ja motoriikkaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monta kertaa ihminen alkaa voimaan psyykkisesti ilman mitään syytä , silloin on lääkkeet tarpeen yhdessä terapian kanssa, ja monta kertaa ei terapia edes auta kun ihminen ei edes tiedä mitkä asiat olisivat hänet tehneet sairaaksi
        .siinäkin on jotenkin niin että aivoissa voi olla puutetta joistakin aineista kuten esim matalat dopamiinia arvot, serotiinistäkin keskustellaan paljon , joten usein olen huomannut että lääkehoito auttaa näille potilaille.sitten on usein myös kilpirauhasen yli tai ali toiminta , josta moni on saanut psyykkisen diagnoosin , koska oiereet ovat kuten vaikeassa masennuksessa.
        Vaikeita asioitahan nämä ovat , ja neuropsykiatriset sairaudet ovat lisääntyneet lastenkin keskuudessa. .

        Kyllä syitä on aina pahaan oloon. Ns. dissosiaatiossa ihminen ei tiedosta esim. väkivallankaan syytä huonoon oloonsa vaan syyttää huonosta olosta itseään ja kysyttäessä henkilöltä onko hän kokenut väkivaltaa elämässään hän vastaa kieltävästi koska tähän dissosiaatioon riittää myös yksittäinen väkivaltakokemus joka on tapahtunut esim. lapsuudessa eli näin on ollut minun kohdallani. Kun käy läpi omaa elämäänsä tajuaa mistä ahdistus on tullut. Psyykelääkevieroitus se vasta vittumaista on. SSRI-lääkevieroitus laukaisi minulla muutaman viikon unettomuutta mutta samalla liikuin paljon. Se teki myös sen että tunteet heitti ylireagoiden ja kaikki lapsuuden tunteet eri asioista tuli pintaan hyvin voimakkaana jolloin jouduin hoidon piiriin. Tämä piti varmaanikin tapahtua että tajuaisin itseäni paremmin. Enkä ole skitsofreenikko. Ja taustalla on siis ollut vuosikausien ssri-lääkkeen syöntiä ja muutamia onnistuneita lopetuksia mutta viimeinen lopetus olikin ihan omaa luokkaansa, menin jopa viikon psykoosiin mitä ei ole koskaan ennen ollut, osittain varmasti elämäntilanteen aiheuttamaa stressiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä syitä on aina pahaan oloon. Ns. dissosiaatiossa ihminen ei tiedosta esim. väkivallankaan syytä huonoon oloonsa vaan syyttää huonosta olosta itseään ja kysyttäessä henkilöltä onko hän kokenut väkivaltaa elämässään hän vastaa kieltävästi koska tähän dissosiaatioon riittää myös yksittäinen väkivaltakokemus joka on tapahtunut esim. lapsuudessa eli näin on ollut minun kohdallani. Kun käy läpi omaa elämäänsä tajuaa mistä ahdistus on tullut. Psyykelääkevieroitus se vasta vittumaista on. SSRI-lääkevieroitus laukaisi minulla muutaman viikon unettomuutta mutta samalla liikuin paljon. Se teki myös sen että tunteet heitti ylireagoiden ja kaikki lapsuuden tunteet eri asioista tuli pintaan hyvin voimakkaana jolloin jouduin hoidon piiriin. Tämä piti varmaanikin tapahtua että tajuaisin itseäni paremmin. Enkä ole skitsofreenikko. Ja taustalla on siis ollut vuosikausien ssri-lääkkeen syöntiä ja muutamia onnistuneita lopetuksia mutta viimeinen lopetus olikin ihan omaa luokkaansa, menin jopa viikon psykoosiin mitä ei ole koskaan ennen ollut, osittain varmasti elämäntilanteen aiheuttamaa stressiä.

        Taitaa olla yksi yleisimpiä syitä mielenterveyden ongelmissa tuo, että syyttää itseään.
        Siinä kärsii itsetunto, oman itsensä hyväksyminen, tulee huonommuuden tunteita, hyväksytyksi tulemisen pelko voi kasvaa, saattaa alkaa miettiä mitä muut minusta ajattelevat, jne.
        Monissa erilaisissa yhteyksissä ihminen herkästi mieltää jonkin tapahtuman tai tilanteen omaksi syykseen, vaikkei todellisuudessa niin olisikaan.


    • Anonyymi

      Kaikki kuolevat kuitenkin. Kyse on vain mielen hyvinvoinnista ja elämän laadusta. Luotamme ja uskomme eri tavalla.

    • Anonyymi

      Psyykenlääkevieroitukset ja kindling-reaktiot herkisti kehoni kemikaaleille, erityisesti keskushermostoon vaikuttaville. Tästä keskushermoston herkistymisestä vieroituksen seurauksena puhutaan lääkevieroitusfoorumeilla jossa vieroituksen seurauksena ei enää siedä esim lääkeaineita tai lisäravinteita kuin ennen kun keho ja reseptorit yrittää samaan aikaan palautua pillereistä ja niitä on sotkettu. Kyse on äärimmäisen monimutkaisesta asiasta kun keho yrittää palauttaa sotkua jota esim useammat psyykenlääkkeet on kehossa tehneet.
      Kärsin kammottavasta akatisiasta pitkään lääkkeiden seurauksena ja kesti aikaa saada olonsa jokseensakin normaaliksi.

      Jos saisin syövän, todennäköisesti kieltäytyisin syöpähoidoista, koska ennemmin kuolen tai kärsin vaikka kivuista kuin otan enää riskiä että mikään oire mitä koin vieroituksessa palaisi takaisin.

      Välttelen kaikkia keskushermostoon vaikuttavia kemikaaleja, on kyseessä lääke, lisäravinne, kofeiini tai päihde. Näin olen saanut elämäni ja toimintakykyäni takaisin kun annan kehoni palautua pillereistä ilman jotain lisäkemikaaleja sekoittamassa pakkaa. En ole vuosiin käyttänyt minkäänlaisia suunkautta otettavia lääketeollisuuden lääkkeitä, edes kipulääkkeitä. Annan kehon palautua luonnollisesti ja akatisiakin alkoi helpottaa.

      • Anonyymi

        Kestän kipuakin mielummin kuin esim akatisiaa. En halua kokeilla mitä lääkkeet tekee vieroituksien runtelemassa keskushermostossa jonka psykiatrian aineet sekoittivat.

        Ja en ole ainoa. On paljon ihmisiä ketkä on herkistyneet lääkevieroituksen seurauksena. Meidät on tuhottu, mutta onneksi keho on viisas ja kääntää harmia kun vain tukee terveyttään optimaalisesti


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kestän kipuakin mielummin kuin esim akatisiaa. En halua kokeilla mitä lääkkeet tekee vieroituksien runtelemassa keskushermostossa jonka psykiatrian aineet sekoittivat.

        Ja en ole ainoa. On paljon ihmisiä ketkä on herkistyneet lääkevieroituksen seurauksena. Meidät on tuhottu, mutta onneksi keho on viisas ja kääntää harmia kun vain tukee terveyttään optimaalisesti

        Omat ongelmat lääkeherkkyyden kanssa puhkesivat kun psykiatria lääkitsi vieroitusoireitani ja kun reagoin silloin huonosti pillereihin lääkitsi lisää. Lääkitsi niin paljon että vain nostivat ja summamutikassa vaihtelivat lääkeannoksia ja syöttivät lääkkeitä päällekkäin vaikka olin hyvin herkistynyt lääkkeille vieroituksessa.
        Kun he tekivät näin kehoni reagoi erittän huonosti. Kuin olisivat vahingoittaneet kehoni toimintaa

        Sen seurauksena sain akatisian, kehossani meni kokoajan parestesian tunnetta (pistely) ja tuntohäiriöitä (esim polttelun ja kylmän tunteet, ja tunnottomuus), tunsin erittäin kummallisia tuntemuksia päässäni kuin polttelun ja kivun tunnetta joka vuorotellen vaihtui kylmääviksi tuntemuksiksi kuin aivoni olisi olleet tulessa ja välillä kylmän ja kivun tunnetta (liittyi yleensä lääkkeiden ottoon mitä en sietänyt), kamalaa aivosumua, levottomat jalat oireistoa, kummallisia kognitiivisia häiriöitä jotka paheni isosta määrästä lääkkeitä ja helpotti lääkepurun jälkeen, uni sotkeentui täysin ja heräilin adrenaliiniryöppyihin keskellä yötä, vuosia tuntui kuin aivot ylikuormittui kaikesta kuin olisi ollut joku aivovamma ja rasituksensietokyky heikko, seksuaalisen toiminnan häiriöitä, keskushermostossa tuntuu menevän kuin sähkövirta ja väreily kuin hermosto olisi vioittunut, korvat soi ym.

        Olen lukenut kuinka jotkut on saaneet lääkkeiden käytön jälkeen small fiber neuropathy diagnooseja kellä on PSSD lääkkeiden jälkeen ha uskon että sain erittäin haitallisen reaktion pillereihin jota psykiatria piti vain sairautenani (kuspäät).

        En tosiaankaan mitään solunsalpaajamyrkkyjä, uusia keskushermostolääkkeitä ota kun olen saanut elämääni takaisin. Ennemmin kuten sanoin, kuolen kun esim saisin ylläolevia oireita takaisin. Mielummin kuolen, elämä onkin yliarvostettua. Elämäni muuttui suuresti harmin jälkeen.

        Psykiatrian voisi puolestani lakkauttaa vaarallisena, mitään vastuuta ottamattomana pseudotieteenä joka leikkii ihmisten kehoilla. Nykyajan pille


    • Anonyymi

      Aloitus on pelkkää valetta.
      Skitsofrenia on psykiatrien kehittämä sairaus, joka tehdään myrkyttämällä ihmisen aivot. Se aloitetaan ensin hitaasti muka masennuslääkkeillä, sitten kovennetaan aineita.
      Loppujen lopuksi niin käy että hänestä tulee vihannes, kun häntä ei päästetä pois häkistään.
      Näin lääketeollisuus saa ilmaisia neulatyynyjä käyttöönsä uusien rokotteiden ihmiskokeita varten.

      • Anonyymi

        Itse en yhtään ihmettelisi että moni saa skitsofreniadiagnoosin ensin ollessaan vuosia big pharman "lääkekoekaniini". Varmaan päihteitäkin mennyt. Vintti heittää kun kokoajan sotkee päätänsä kemiallisesti. Kenties jotain lääkehaittaa on alettu ylitulkita sairautena.Alkaa sekoilla. Viimeinen etappi on skitsofreniadiagnoosi ja neuroleptit.

        Mielenkiinnolla näkisin jos kokeiltaisiin hoitona esim asteittain hitaasti laskea ns skitsofreenikkojen lääkityksiä ja samaan aikaan syötäisiin terveellisesti, liikuttaisiin ja opeteltaisiin terveellisiä elämäntapoja ja erityisesti(!) Päihteettömyyttä joka on yksi suuri riski sekavuudelle.

        Olisi tarjolla traumainformoutua avoindialogityylistä apua ja ymmärtäväistä vieroitusapua. Toimintaterapeuttista otetta jossa opeteltaisiin pärjäämään arjessa.

        Harhoissakin kuunneltaisiin sisältöä että voisiko olla että se paranoia on esim huonoja kokemuksia ihmisistä joka saa erilaisia ilmenemismuotoja. Sen sijaan että neuroleptataan kokemukset pois, kokemusasiantuntijoita tueksi koska on tilanteita missä ihmiset on päässeet esim sinuiksi äänten kuulemisen kanssa (moniääniset).

        Ihmisistä lakattaisiin puhumasta skitsofreenikkoina stigma otsassa vaan esim heillä olisi psykoosisairaus jota ei pidettäisi pysyväisluonteisena vaan aina olisi mahdollista että siitä toipuu.

        Haluaisin vain nähdä miten kävisi nykyhoidon sijaan niin toimintakyvyn


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse en yhtään ihmettelisi että moni saa skitsofreniadiagnoosin ensin ollessaan vuosia big pharman "lääkekoekaniini". Varmaan päihteitäkin mennyt. Vintti heittää kun kokoajan sotkee päätänsä kemiallisesti. Kenties jotain lääkehaittaa on alettu ylitulkita sairautena.Alkaa sekoilla. Viimeinen etappi on skitsofreniadiagnoosi ja neuroleptit.

        Mielenkiinnolla näkisin jos kokeiltaisiin hoitona esim asteittain hitaasti laskea ns skitsofreenikkojen lääkityksiä ja samaan aikaan syötäisiin terveellisesti, liikuttaisiin ja opeteltaisiin terveellisiä elämäntapoja ja erityisesti(!) Päihteettömyyttä joka on yksi suuri riski sekavuudelle.

        Olisi tarjolla traumainformoutua avoindialogityylistä apua ja ymmärtäväistä vieroitusapua. Toimintaterapeuttista otetta jossa opeteltaisiin pärjäämään arjessa.

        Harhoissakin kuunneltaisiin sisältöä että voisiko olla että se paranoia on esim huonoja kokemuksia ihmisistä joka saa erilaisia ilmenemismuotoja. Sen sijaan että neuroleptataan kokemukset pois, kokemusasiantuntijoita tueksi koska on tilanteita missä ihmiset on päässeet esim sinuiksi äänten kuulemisen kanssa (moniääniset).

        Ihmisistä lakattaisiin puhumasta skitsofreenikkoina stigma otsassa vaan esim heillä olisi psykoosisairaus jota ei pidettäisi pysyväisluonteisena vaan aina olisi mahdollista että siitä toipuu.

        Haluaisin vain nähdä miten kävisi nykyhoidon sijaan niin toimintakyvyn

        Voin kertoa, että pelkkä psykoosisairauskin on aika raskas leima.
        Ja kun kerran on saanut diagnoosin, niin valitettavasti se jää pysyväisluonteiseksi.
        Toipua voi hyvinkin, mutta leima seuraa aina, ja sen kanssa on pystyttävä elämään, mikä ei aina ole ihan helppoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voin kertoa, että pelkkä psykoosisairauskin on aika raskas leima.
        Ja kun kerran on saanut diagnoosin, niin valitettavasti se jää pysyväisluonteiseksi.
        Toipua voi hyvinkin, mutta leima seuraa aina, ja sen kanssa on pystyttävä elämään, mikä ei aina ole ihan helppoa.

        Uskaltaisin väittää, että suurin osa skitsofreenikoista leimaa itse itsensä, ilman että se aina tulee ulkoapäin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voin kertoa, että pelkkä psykoosisairauskin on aika raskas leima.
        Ja kun kerran on saanut diagnoosin, niin valitettavasti se jää pysyväisluonteiseksi.
        Toipua voi hyvinkin, mutta leima seuraa aina, ja sen kanssa on pystyttävä elämään, mikä ei aina ole ihan helppoa.

        Se oli vain esimerkki tuo psykoosisairaus ja mielestäni se on vähemmän stigmatisoiva kuin skitsofrenia diagnoosina. Lähtökohta pitäisi olla että uusiutunut psykoottistyyppinen oireilu ei ole tae siitä että sinulla on tällainen pysyväisluonteinen sairaus nimeltä skitsofrenia vaan aina on mahdollista että tiloista pääsee eteenpäin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse en yhtään ihmettelisi että moni saa skitsofreniadiagnoosin ensin ollessaan vuosia big pharman "lääkekoekaniini". Varmaan päihteitäkin mennyt. Vintti heittää kun kokoajan sotkee päätänsä kemiallisesti. Kenties jotain lääkehaittaa on alettu ylitulkita sairautena.Alkaa sekoilla. Viimeinen etappi on skitsofreniadiagnoosi ja neuroleptit.

        Mielenkiinnolla näkisin jos kokeiltaisiin hoitona esim asteittain hitaasti laskea ns skitsofreenikkojen lääkityksiä ja samaan aikaan syötäisiin terveellisesti, liikuttaisiin ja opeteltaisiin terveellisiä elämäntapoja ja erityisesti(!) Päihteettömyyttä joka on yksi suuri riski sekavuudelle.

        Olisi tarjolla traumainformoutua avoindialogityylistä apua ja ymmärtäväistä vieroitusapua. Toimintaterapeuttista otetta jossa opeteltaisiin pärjäämään arjessa.

        Harhoissakin kuunneltaisiin sisältöä että voisiko olla että se paranoia on esim huonoja kokemuksia ihmisistä joka saa erilaisia ilmenemismuotoja. Sen sijaan että neuroleptataan kokemukset pois, kokemusasiantuntijoita tueksi koska on tilanteita missä ihmiset on päässeet esim sinuiksi äänten kuulemisen kanssa (moniääniset).

        Ihmisistä lakattaisiin puhumasta skitsofreenikkoina stigma otsassa vaan esim heillä olisi psykoosisairaus jota ei pidettäisi pysyväisluonteisena vaan aina olisi mahdollista että siitä toipuu.

        Haluaisin vain nähdä miten kävisi nykyhoidon sijaan niin toimintakyvyn

        Väärä ajattelutapa. Lääkkeet pitää lopettaa heti ja kerralla. Ne tappaa ihmisen ennen pitkää. Ne on hermomyrkkyjä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se oli vain esimerkki tuo psykoosisairaus ja mielestäni se on vähemmän stigmatisoiva kuin skitsofrenia diagnoosina. Lähtökohta pitäisi olla että uusiutunut psykoottistyyppinen oireilu ei ole tae siitä että sinulla on tällainen pysyväisluonteinen sairaus nimeltä skitsofrenia vaan aina on mahdollista että tiloista pääsee eteenpäin.

        Tiedossa on, että " tiloista " pääsee myös eteenpäin.
        Pointtina on se, että kaikki eivät usko sitä, tukeutuvat vuosia vanhoihin teksteihin, esim. terveystietoihin.
        Vähän kuin " kerran hullu, aina hullu ".
        Lähtökohtia voi olla vaikka kuinka paljon, ja on helppo sanoa, että lähtökohtana pitäisi olla, niin, todellakin pitäisi olla, mutta se ei aina mene niin, valitettavasti.

        Kaikkihan on mahdollista, senkin pitäisi olla mahdollista, että olisi mahdollisuus päästä entisestä eroon, kun asiat ovat todellakin eri tavalla kuin ennen.
        Siitä se leima tulee ja seuraa, kun on joskus ollut sitä ja tätä. Kaikki eivät osaa tai halua ajatella asiaa niin pitkälle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Väärä ajattelutapa. Lääkkeet pitää lopettaa heti ja kerralla. Ne tappaa ihmisen ennen pitkää. Ne on hermomyrkkyjä.

        Kertaheitolla seinään lopetus altistaa psykooseille ja vieroitusoireille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se oli vain esimerkki tuo psykoosisairaus ja mielestäni se on vähemmän stigmatisoiva kuin skitsofrenia diagnoosina. Lähtökohta pitäisi olla että uusiutunut psykoottistyyppinen oireilu ei ole tae siitä että sinulla on tällainen pysyväisluonteinen sairaus nimeltä skitsofrenia vaan aina on mahdollista että tiloista pääsee eteenpäin.

        Skitsofreniakin luetaan psykoosisairaudeksi, eli ei noissa mitään eroa ole. Samalla tavalla molemmat stigmatisoivat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uskaltaisin väittää, että suurin osa skitsofreenikoista leimaa itse itsensä, ilman että se aina tulee ulkoapäin.

        Ymmärsit pointin, tajusit, ettei se tule aina ulkoa päin....
        En tosin väittänytkään, että se aina tulisi ulkoa päin.


    • Anonyymi

      Mulle tuli 5 vuotta sitten sellainen kuin epileptinen kohtaus. Minua hoidettiin, vietiin ambulanssilla sairaalaan ja hoidettiin niin ettei kohtauksia ole sen koommin tullut. Ainoa selitys oli maniasta johtunut pitkäaikainen stressi ja uupuminen. Minua hoidettiin todella hyvin siellä, sen lisäksi maniaani hoidettiin.

    • Anonyymi

      Monella on lääke pelko ihan turhaan. Tiedän yhden 50 vuotiaan joka on koko elämänsä kärsinyt psyykkisistä sairauksista eikä syö lääkkeitä ja kärsii aika ajoin valtavasti .
      Ei ota edes päänsärky tablettia kun pelkää niin kovasti. Toinen ihminen joka oli kollega töissä, on syönyt lääkkeitä monet vuodet ja sanoo että lääkkeet antoivat hänelle elämän takaisin , eikä halua enää koskaan voida huonosti
      Joten meitä on monenlaisia Tavallisesti kun lääkäri kirjoittaa reseptin ja kun syö lääkkeensä kuten reseptissä lukee niin kyllä ne yleensä auttaa .
      Yksi mies oli kovasti sitä mieltä ettei lääkkeet tehoa , mutta joi viinaa lääkkeiden kanssa niin ei ihme ettei lääkkeet vaikuttaneet, sillä viinaa ei tavallisesti nautita koskaan jos on lääkitys menossa.
      Mistähän monella on se lääke pelko, olen ajatellut sitä monesti ettei luoteta lääketieteeseen vaikka lääketieteen avulla on niin monta elämää pelastettu esim juuri syöpä sairaita .
      Moni puhuu myrkyistä , ymmärtämättä että ne aineet mitä lääkkeet sisältää on tarkoin tutkittuja ja oikein otettuna eivät välttämätä anna mitään sivuvaikutuksia . moniin mt sairauksiin on nykyään aika ” kilttejä” lääkityksiä jotka eivät aiheuta vaaraa ihmiselle . Mutta jos joku nyt ei uskalla ottaa lääkkeitä niin ompahan itse tehnyt päätöksensä . Ja kantaa seuraukset sairaudestaan.

    • Anonyymi

      Viimeaikoina on tainnut julkisuudessa olla väitteitä että avoimen dialogin hoitomallin alueelta tulee suhteettoman paljon potilaita valtion mielisairaaloihin.

      Otos lienee vielä liian pieni, että siitä voisi vetää suoria johtopäätöksiä avoimen dialogin toimivuuteen, mutta mikäli huoli osoittautuu aiheelliseksi, tulee se olemaan aika iso kanto kaskessa, avoimen dialogin leviämistä ajatellen.

      • Anonyymi

        Kyseistä avoimen dialogin mallia käyttävän hoitopaikan lääkäri ja asiantuntija taisi kyllä kiistää tuon kyseisen väitteen potilaiden ajautumisesta valtion mielisairaalaan epätodeksi ja ainakin suurelta osin paikkansapitämättömäksi. Todellinen luku oli erittäin marginaalinen, eli pieni. Samoja lukuja tulee muiltakin alueilta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyseistä avoimen dialogin mallia käyttävän hoitopaikan lääkäri ja asiantuntija taisi kyllä kiistää tuon kyseisen väitteen potilaiden ajautumisesta valtion mielisairaalaan epätodeksi ja ainakin suurelta osin paikkansapitämättömäksi. Todellinen luku oli erittäin marginaalinen, eli pieni. Samoja lukuja tulee muiltakin alueilta.

        Tämä on onneksi asia, mitä on helppo seurata, nyt kun se on tullut ilmi.


      • Anonyymi

        On ihmisiä, jotka toipuvat ja parantuvat psyykkisistä ongelmista, mutta on myös heitä, jotka jäävät pyörimään vuosiksi, jopa vuosikymmeniksi psykiatrian rattaisiin.
        Joillekin voi auttaa lyhytkin hoito, joko avohoito tai laitoshoito, jotkut vetävät ns. pidemmän kaavan mukaan, eli sairaus jatkuu vuosia.
        Joillekin ei auta, vaikka kokeiltaisiin kaikki mahdolliset hoitokeinot.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyseistä avoimen dialogin mallia käyttävän hoitopaikan lääkäri ja asiantuntija taisi kyllä kiistää tuon kyseisen väitteen potilaiden ajautumisesta valtion mielisairaalaan epätodeksi ja ainakin suurelta osin paikkansapitämättömäksi. Todellinen luku oli erittäin marginaalinen, eli pieni. Samoja lukuja tulee muiltakin alueilta.

        Valtion mielisairaalaan " ajaudutaan " aika pienissä määrin.
        Niihin kun laitetaan ainoastaan syyntakeettomat rikolliset, sekä todella vaikeahoitoiset potilaat, joiden hoitamiseen ei kyetä kunnallisissa laitoksissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valtion mielisairaalaan " ajaudutaan " aika pienissä määrin.
        Niihin kun laitetaan ainoastaan syyntakeettomat rikolliset, sekä todella vaikeahoitoiset potilaat, joiden hoitamiseen ei kyetä kunnallisissa laitoksissa.

        Eikös mielisairaala ole kunnallinen laitos?


      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikös mielisairaala ole kunnallinen laitos?

        Mielisairaalat, nykyään nimellä psykiatriset sairaalat, ovat yleensä kunnallisia.
        Valtion psykiatriset sairaalat ovat erikseen, niissä hoidetaan syyntakeettomia ja vaikeahoitoisia.
        Suomessa ei ole kuin kaksi tällaista laitosta, Niuvanniemen sairaala ja Vanhan Vaasan sairaala ( ent. nimeltään Mustasaaren sairaala ).
        Jotkut sanovat noita vankimielisairaaloiksi, sellaisia ne eivät ole, vaan oikeuspsykiatrisia laitoksia.
        Vankimielisairaala ja vankisairaala toimii vankilan tiloissa, esim. aiemmin Kakola.


    • Anonyymi

      Jos sokea kävelee auton alle sokeus ei ole kuolin syy vaan se auton alle jääminen ja sen aiheuttamat vammat.

    • Anonyymi

      Ihmisiä kuolee siitä huolimatta vaikka lääkärin antamia ohjeita noudattavatkin ja terve ihminen ei lääkkeitä tarvitse.

      Yleensä lääkkeet eivät paranna mitään vaan turruttavat oireita ja lasebolääkkeillä on tutkimuksissa samat vaikutukset kuin varsinaisellakin lääkkeellä niin voisi päätellä ihmisten mielkuvalla olevan suurempi vaikutus eli paraneminen tapahtuu mielenvoimalla ja sama mielenvoima voi olla myös oireidenkin syy niin riittää kun itse uskoo olevansa sairas.

      Tästä on hyvä dokumentti video löytyy googlettamalla "mielen salattu voima" osat 1-3.

    • Anonyymi

      No varmasti olet sitten kuolematon kun syöt lääkkeesi.

    • Anonyymi

      Se on silkkaa demokratiaa olla huolissaan välillä. Ja ei olla. Se.

    • Anonyymi

      Todella suuri osa skitsofreenikoista haluaisi käydä töissä, mutta vain niin pieni osa skitsofreenikoits on työelämässä vaikka heillä on moderni lääkitys. Eli nykyiset neuroleptit eivät valitettavasti auta tarpeeksi suurinta osaa skitsofreenikoista, Jotkut hyötyvät lääkityksestä, toiset eivät. Se on yksilöllistä. Yleensä psykiatrit eivät halua etsiä parasta lääkettä tai sopivaa annosta. Jos skitsofreenikko haluaa lopettaa lääkkeet jokin harhakuvitelman takia, niin eivät ne kyseiset lääkkeet ole vaikuttaneet kovinkaan tehokkaasti, jos tämmöisiä harhoja on lääkityksestä huolimatta.

      Pitäisi tutkia aivan uudenlaisia molekyylejä, kuten kannabiksesta saatavaa ei-päihdyttävää CBD:tä, jolla on mm. antipsykoottisia vaikutuksia.

      • Anonyymi

        Jahas. Korjataas heti väärät väittämät, etteivät jää vahingossa elämään.

        Otetaan esimerkiksi vaikka tätä kirjoitettaessa ajankohtainen presidentti. Ainoastaan aikamoinen lääkejehova voi ajatella että joku lääke työllistää jonkun ihmisen. Nykyistä presidenttiä ei todellakaan valittu sen takia että hän käyttää vaikkapa enemmän Buranaa tai verenpainelääkettä kuin toinen ehdolla ollut ihminen.

        Silti Burana tai joku muu lääke voi auttaa ihmisen toimintakykyä, ja suoriutumista hänelle annetuista tehtävistä.

        Vaikka lääkitys vaikuttaakin skitsofreenikon toimintakykyyn, niin pelkkä toimintakyky ei takaa työllistymistä, vaan siihen vaikuttaa todella moni tekijä.

        Psykoosi sairaiden työllistymisen kannalta suurin kompastuskivi on työhaastattelu. Miten sen nyt kauniisti sanoisi. Ongelmat mitkä on helppo huomata vaikkapa lääkärin vastaanotolla tai vaikka tällä foorumilla, niin on myös helppo huomata työhaastattelussa.

        Asianhan ei pitäisi olla näin, että arvioitaisiin jotain työntekijän ajatusvääristymiä tai erityisesti pelkoja, vaan sitä hänen kykyä tehdä juuri se työtehtävä, mitä varten häntä ollaan palkkaamassa.

        Tähän ongelmaan on tartuttu, ja erityisesti IPS työhönvalmennusmalli toimii siinä hyvin.. Työhaastattelujen lisäksi työhönvalmennusmallissa otetaan huomioon muitakin tekijöitä, kuten vaikka itsetunto. (valitettavasti moni heistä on ollut pahnan pohjimmaisena jo lapsesta lähtien.)

        IPS työhönvalmennuksessa olleista ihmisistä karkeasti noin puolet työllistyy. Hyvien tulosten takana on tietysti se tosiseikka että siihen osallistuvat ihmiset nimenomaan haluavat työllistyä. Ei siksi etteikö suurin osa skitsofreenikoista haluaisi, mutta esimerkiksi mainitsemani itsetunto voi olla kanto kaskessa aidolle yrittämiselle. Ja tietysti siitä, että palvelusta karsiutuu ihmisiä joiden toimintakyky, ei oikeasti riitä sillä hetkellä työelämään.

        Siitä olen samaa mieltä, että skitsofrenian lääkehoito on jämähtänyt Clozapiinin keksimiseen, eikä sen jälkeen mitään merkittäviä läpimurtoja ole saavutettu. Mitä se mullistava lääke sitten olisi? Jotain huumausaineisiin rinnastettavaa, vai kenties jotain matalan tulehduksen estävää. En tiedä, mutta sen tiedän että tulevaisuudessakaan ei tule olemaan sellaista nappia, jonka popsimalla tulet suoraan lentäjäksi, tai presidentiksi, kulkematta työhaastattelun tai jonkun muun valintaprosessin kautta, vaan siihen tarvitaan vielä monta muutakin tekijää.


      • Anonyymi

        Tuo skitsofreniadiagnoosin saaneiden ihmisten ongelmien medikalisointi saa jo huvittavia piirteitä, jos oikeasti kuvitellaan että lääkityksen säätäminen optimaaliselle tasolle olisi jokin ihmelääke siihen, ettei skitsofreniadiagnoosin saaneet ihmiset ole työelämässä. Neuroleptihoito on lukuisia meta-analyyseja sisältävän tutkimuskatsauksen The efficacy of psychotherapies and pharmacotherapies for mental disorders in adults: an umbrella review and meta‐analytic evaluation of recent meta‐analyses (2022) mukaan lähtökohtaisesti heikkotehoista (standardized mean difference on 0.38, kun havaittavan eron pitäisi olla suhteessa placeboon 0.78) , se tasata ahdistuneen sekavan ja harhaisen ihmisen ajatuksenjuoksua tai sitten ei, mutta ei se anna nuorelle, juuri peruskoulusta tai toisen asteen opinnoista valmistuneelle ihmiselle sosiaalista verkostoa, työkokemusta, koulutusta eikä itseluottamusta.

        Pitkällä aikavälillä neuroleptilääkitys etenkin suurella annoksella heikentää huomattavasti skitsofreniadiagnoosin saaneiden työllistymistodennäköisyyttä ja nostaa todennäköisyyttä olla työkyvyttömyyseläkkeellä. Yksikään pitkäaikaistutkimus ei anna viitettä siihen, että lääkityksen säätämisellä optimaaliseksi olisi vaikutusta työllistymiseen, pikemminkin sen puute ennustaa tilastollisesti suurempaa todennäköisyyttä olla työelämässä myöhemmin. Esimerkiksi 20 vuotta kestäneen seurantatutkimuksen A 20-Year multi-followup longitudinal study assessing whether antipsychotic medications contribute to work functioning in schizophrenia (2017) mukaan skitsofreenikoista jotka eivät olleet käyttäneet koskaan lääkitystä seurantajakson aikana kahden vuoden jälkeen 85 % työelämässä 20 vuoden päästä, kun lääkityksellä jatkuvasti olevista vain 26 % oli työelämässä. Tämä on aika loogista jo siksikin, koska toimintakykyisemmät potilaat pystyvät nopeammin lopettamaan lääkityksen eivätkä koe tarvitsevansa sitä. Tulee valikoitumista, joka näkyy näissä tutkimuksissa, vaikka valikoituminen ei selvästi tilastollisen kontrolloinnin jälkeen vaikuttanutkaan selittävän eroja lääkittyjen ja ei-lääkittyjen psykoosipotilaiden välillä, vaan psykoosipotilailla oli kyseisen aineiston pohjalta parempi ennuste senkin jälkeen, kun ennusteeseen vaikuttavat muut tekijät oli otettu huomioon. Myös suomalainen rekisteripohjainen tutkimus Five-Year Cumulative Exposure to Antipsychotic Medication After First-Episode Psychosis and its Association With 19-Year Outcomes (2020) havaitsi, että lääkityksen käyttö etenkin suurella annoksella oli yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen olla työkyvyttömyyseläkkeellä. Vaikuttaa pikemminkin siltä, että henkilön toimintakyky ennustaa sitä, kuinka raskailla lääkkeillä häntä hoidetaan ilman, että sillä olisi mitään selvää ainakaan positiivista vastetta keskimäärin henkilön toimintakykyyn.

        Skitsofrenia on oirepohjainen häiriö, sen biologista pohjaa ei kukaan oikeasti tunne, se ei eroa riittävän luotettavasti muista lähihäiriöistä ja sen kulku on hyvin yksilöllinen, silti ainoana ratkaisuna nähdään uusien mömmöjen tuputtaminen vaikka kukaan ei edes tiedä, mikä se on se varsinainen ongelma potilaan aivoissa tai välittäjäaineissa, jos varsinaista ongelmaa edes on. Jokainen ajatteleva ihminen tajuaa, miksi skitsofreenikot eivät työllisty. Skitsofreniapotilaiden heikko työmarkkina-asema ja työllistyminen johtuvat pääosin siitä, että skitsofrenia on tyypillisesti nuorten ihmisten saama häiriö, ja näillä nuorilla ihmisillä on jo taustalla pitkä hoitohistoria usein psykiatriassa, monesti erinäisiä diagnooseja ja kasautuvia riskitekijöitä, jotka ovat yhteydessä myös heikkoon koulutustasoon ja heikkoon työmarkkina-asemaan jo ilman stigmatisoivaa diagnoosiakin. Kasautuvia riskitekijöitä ovat muun muassa heikko sosiaalinen toimintakyky, lapsuudentraumat, koulukiusaaminen, joillakin heikko opintomenetys ja tätä kautta heikko kiinnittyminen koulutusjärjestelmään ja erittäin vähäiset sosiaaliset verkostot, jotka itsessään edistävät myös työllistymistä etenkin nuorilla ja kokemattomilla ihmisillä. Psykiatriassa yleensä tällaisilla potilaille lyödään jo varhain sellainen luokitus, että heidän ei edes odoteta kuntoutuvan vaan heistä leivotaan kroonisesti sairaita työkyvyttömyyseläkeläisiä, koska heidät nähdään täysin toivottomina tapauksina. Syy miksi viime vuosikymmeninä mielenterveysperusteiset työkyvyttömyyseläkkeet ovat lisääntyneet johtunee tästä psykiatrian "tarkemmasta" diagnosoinnista, jossa myös muut kuin psykoosipotilaat diagnosoidaan varhain ja ajetaan eläkeputkeen heikon toimintakykynsä johdosta. Psykiatrinen hoito voi itsessään olla tosiasiassa työkyvyttömyyden todennäköisyyttä nostava tekijä, koska hoidot ovat niin heikkotehoisia ja diagnoosit oikeuttavat kaikenmaailman etuuksiin ja tukiin, jotka mahdollistavat varhaisen tien eläköitymiseen ilman mitään psykoositason häiriötäkin.


    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      50
      5035
    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      23
      3307
    3. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      28
      1452
    4. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      181
      1295
    5. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      75
      990
    6. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      24
      898
    7. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      49
      857
    8. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      259
      806
    9. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      35
      738
    10. Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta

      Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt
      Raamattu
      482
      707
    Aihe