Dingon hipsteri kokoonpanojen vaikutukset ulottuvat näihin päiviin.

😋😍😋😍😋😍😋😍😋

🍑 ­­­N­y­­­m­­­f­­o­­­m­­a­­­a­­n­i -> https://ye.pe/finngirl21#180108218

🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞

dingo oli kai omimmillaan isoilla stadionkeikoilla silloin kasarina.

ehkä parhaimmillaan tietynlaiset orkesterit on tietynlaisissa olosuhteissa kun taas toiset musan esittäjät on parempia toisenlaisissa kun joillekin sopii pieni tila jossa yleisö lähellä eli joku konserttisali kun taas toisille soppii paremmin isommat keikkapaikat. Esim joku popeda on sen tyylistä musaa jo, että pikkutiloissa ei niiden musa toimi yhtälailla yhtä hyvin kuin esim jonkun samuli putron tai sir elwoodin hiljaisten värien musa.

Kaikki erilaiset keikkapaikat on minusta tosi jees ja on hyväksi kaikenlaiset erityyliset keikkapaikat koska se lisää paljon kysyntää.

Hyvä analyysi tilanteesta. Dingon suosio perustui 80-luvulla hyvien biisien lisäksi bändin jäseniin, siellä oli jokaiselle fanille tavallaan omanlaisensa hahmo mitä fanittaa.
Dingossa kaikki jäsenet olivat staroja, ei vain solisti.
Bändi jäi tavallaan 80-luvun vangiksi.

Jos Dingo olisi saanut tehtyä 2000-luvulla samanlaisia hittejä kuin esim. YÖ teki niin silloin bändiä ei muisteltaisi vain niistä 80-luvun saavutuksista.

On kovin hankalaa myydä tänä päivänä isoja areenoita täyteen jos ei ole mitään uudempaa hittimateriaalia tarjolla. Suurin osa tämänpäivän kolmekymppisistä kuuntelijoista jotka ovat esim. Kaija Koon suurin yleisö, ei tiedä Dingoa kuin nimeltä.

Sen näkee jo radiosoittolistoilta että isoilla raduikanavilla joista listat koostetaan, vanhaa Dingoa ei soiteta.

Dingo tarvitsee uutta hyvää musiikkia joka julkaistaan ison levy-yhtiön toimesta. Se on avain suurempaan suosioon. Muussa tapauksessa mennään tällä sapluunalla, soitetaan vanhoja hittejä kärjen takana. Tämän päivän isot starat Kaija Koo, Tähkä, Wiskari, Karjalainen yms. julkaisevat koko ajan uutta musiikkia.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä analyysi tilanteesta. Dingon suosio perustui 80-luvulla hyvien biisien lisäksi bändin jäseniin, siellä oli jokaiselle fanille tavallaan omanlaisensa hahmo mitä fanittaa.
Dingossa kaikki jäsenet olivat staroja, ei vain solisti.
Bändi jäi tavallaan 80-luvun vangiksi.

Jos Dingo olisi saanut tehtyä 2000-luvulla samanlaisia hittejä kuin esim. YÖ teki niin silloin bändiä ei muisteltaisi vain niistä 80-luvun saavutuksista.

On kovin hankalaa myydä tänä päivänä isoja areenoita täyteen jos ei ole mitään uudempaa hittimateriaalia tarjolla. Suurin osa tämänpäivän kolmekymppisistä kuuntelijoista jotka ovat esim. Kaija Koon suurin yleisö, ei tiedä Dingoa kuin nimeltä.

Sen näkee jo radiosoittolistoilta että isoilla raduikanavilla joista listat koostetaan, vanhaa Dingoa ei soiteta.

Dingo tarvitsee uutta hyvää musiikkia joka julkaistaan ison levy-yhtiön toimesta. Se on avain suurempaan suosioon. Muussa tapauksessa mennään tällä sapluunalla, soitetaan vanhoja hittejä kärjen takana. Tämän päivän isot starat Kaija Koo, Tähkä, Wiskari, Karjalainen yms. julkaisevat koko ajan uutta musiikkia.

Lue lisää

yö minusta eli parhaat hetket kasariluvulla, mut on sen jäläkkeenki tullut päteviä biisei siellä täällä. Esim vuonna 91 kappale vie mut minne vaan, 94 vuonna ihmisen poika, 2002 rakkaus on lumivalkoinen, 2002 lähtevät laivat(ei ole hittibiisi mut on tosi taidokas ja harmoninen laulu), parrasvalot, valtakunta, kiitos ja kunnia, 1997 pirstaleet laulu(joka jääny unholaan mut oli se kai tuona vuonna jyrki musaohjelman &suomen virallisen listan top50 joukossa vaikka eipä tuo kappale koskana noussu yö fanien keskuudessa kuitenkaan suureen suosioon), 1997 vuonna tehty hetki kahden ja vuonna 98 vai oliko 99 tehty kuljettaa keväinen tie ja 2001 valo levyltä kappale nimeltä pudonneet, mut 80 luku oli kovinta yön aikakautta minulle esim kappaleet pieni ihminen suuressa maailmassa, joutsenlaulu(jussin tulkinta menee ihon alle! ehkä suomilaulujen kautt aaikain eniten ihon alle menevä tulkinta), laulu meille kahdelle, laulu rakkaudelle, viimeisen hetkenkyyneleet, pojat, vain vuoksi toisten, onnellinen perhe, antakaa heidän juosta, syödään, juodaan ja rakastellaan, likaiset legendat 1, en saanut sua pilviin(hieman pelle miljoona OY yhtyeen tunnelmiassa etenevä laulu), enkelille, niin paljon me teihin luotettiin, äänet, et oo liian villi oppimaan, lasisilmä, arpa on heitetty ja levoton mieli.

nykyäänhän levymyynti on pienemphää kun ihmiset ei osta ennää levyjä niin paljoa.

tähkä on ihan ok etenkin uran alun kax ekaa studiolevyä mut 2000 luvun puolivälissä alko rahastaa eli tinki valitettava kyllä samalla pois parhaimmasta laadusta ja musa alkoi kuulostaa liian paljon siltä että liian vähän otettiin riskejä ja persoona puuttui. Uran alussa oli tähkän kohalla upeaa se, että rohkeasti heittäytyi esim noihin kansansävelmiin johon yhdisti poprock jutut.

Wiskarin tuotanto ei ole kovin kummoinen mut muutaman kerran osoittautunut että potentiaalia löytyy eli viittaan kappaleisin torstai(jazz tyylinen kappale hieman), mökkitie hittibiisi ja tuntematon potilas(huikea teksti etenkin tässä biisissä!) . Wiskarin uran alku kun hän soitti bluesrock yhtyeessä oli minusta wiskarin kovin musiikillinen juttu kun hänen soolotuotantoa vaivaa se että musiikillinen sisältö on kovin vaisua ja aika kömpelöäkin melko ussein ja liian epätasaista kun huonojen kappaleiden määrä on ehkä liian suuri hänen soolotuotannossaan.

Kaija koo oli kova 80-luvulla! ja kun aloitti steel city yhtyees niin se oli myös tosi nasta juttu minulle. 90-luvulla siellä täällä päteviä biisejä.

väitän että se miks ythye ei ole onnistunut oikeastaan koskaan kasariluvun jälkeen niin suurin syy on ollut siihen että ne alkoi tinkiä pois parhaimmasta laadusta miellyttääkseen yleisöä eli ne alkoi tekemään lauluja joissa rohkeus loistaa poissaolollaan kuten myös luova tekeminen(luovuuden lähteeltä ne ammensi kasarina paljon laatua) sekä liian varman päälle pelaamista.

80-luvun magiikka ja omaperäisyys loistaa poissaolollaan. Syynä tähän että halu alkaa yrittää tekeen musaa joka myy hyvin, mut tuskinpa ne 80-luvulla semmosia mietti ollenkaan vaan ne teki musaa millaista ne halusi tehdä, mut piti sitten heijä alkaa miellyttään liikaa yleisöä tyytymällä aika-ajoin todella heppoisiinkin musiikillisiin ratkaisuihin eli dingo varmaan oletti että jos yksinkertaistaa kuvioita niin se myös tietää paljon rahaa, ja näinhän valitettavan usein käy kun rahan kiilto silmissä pieteetillä tehhään musaa niin samalla siinä usein laatu kärsii mutta ostava yleisö sen sijjaan hullaantua ihan simona mutta dingon kohdalla näin ei käynytkään vaikka yleensä musan tekeminen rahat silmillä systeemillä tarkoittaa lihavampaa lompakkoa.

no en kyl 2000-luvun levyistä löydä mahollisia hittibiisejä ja etenkin purppuraa oli rimanalitus kun sen sijjaan levy humisevan harjun paluu on noin about keskitasoa jossa osa kappaleista on tehty aivan liian hutaisemalla eli keskeneräisiä ja eikä ton levyn parhaat biisit ole ollenkaan niin hyviä kuin dingon kasariluvun biisit. Mut siis nää on tietenki makuasiota.

täh? ootko ahdasmielinen kun etkös sie kritisoinu bändin pukeutumistya äsken eli ymmärsinkö oikein eli moititko sä porukan pukeutunmista miksi näin? Noh on sulla toki oikeus mielipiteeseen mut sanon sen, ; turhan ahdasmielinen mielipije näkemys voih.

ei ainakaan minua haittaa miten joku pukeutuu. Aivan sama. mä itte pukeudun iham miten haluan eli pukeudun monin eri tavoin. Dingo oivalsi hyvin ton pukeutumisjutun joka oli osa dingo hysteriaa.

Muu osa viestistäsi onkin sitten älykästä luettavaa, joten kiitos siitä =)
esim pidän siitä kun kirjoitit että ei voi olettaa, että on epärationaalista olettaa että dingo vois saada sen saman hysterian kuin kasarina. Eli minäki oon aina vähä kummastellu sitä epärationaalisuutta ku porukka sannoo ei ossaa hahamottaa sitä että asia on noin kuten sie sannoit.

Joo ei mul muuta. tällä kerthaa.

Dingon musiikki muuttui aika oleellisesti Kerjäläisten valtakunnan jälkeen. Eli juuri niiden kahden ekan levyn jälkeen, joista suuri yleisö bändin muistaa

Kunnian kentät, Pyhä klaani, Juhannustanssit. Tähän vielä englannin kielinen sinkku House without a name/Tell me now.

Näillä kaikilla bändin tyyli oli muuttunut synkempään ja raskaampaan suuntaan. Juhannustanssit oli jo melkein sen ajan hard rockia, biisissä on jotain samaa kuin aikansa megahitissä Kiss - I Was Made For Lovin You.

Tuota raskaampaa Dingoa olisi mielellään kuullut enemmänkin. Vuoden 1987 S.E.X. ja 1979 Kotiinpaluu levyiltä saa ehkä jotain osviittaa siitä, millaista Dingo olisi 80-luvun lopussa voinut olla.

Anonyymi kirjoitti:

Dingon musiikki muuttui aika oleellisesti Kerjäläisten valtakunnan jälkeen. Eli juuri niiden kahden ekan levyn jälkeen, joista suuri yleisö bändin muistaa

Kunnian kentät, Pyhä klaani, Juhannustanssit. Tähän vielä englannin kielinen sinkku House without a name/Tell me now.

Näillä kaikilla bändin tyyli oli muuttunut synkempään ja raskaampaan suuntaan. Juhannustanssit oli jo melkein sen ajan hard rockia, biisissä on jotain samaa kuin aikansa megahitissä Kiss - I Was Made For Lovin You.

Tuota raskaampaa Dingoa olisi mielellään kuullut enemmänkin. Vuoden 1987 S.E.X. ja 1979 Kotiinpaluu levyiltä saa ehkä jotain osviittaa siitä, millaista Dingo olisi 80-luvun lopussa voinut olla.

Lue lisää

Juu tota SEX -punaiset huoneet levyä en oo vielä ostanu mut mie tässä tännään aiemmin postasin tuon yhden postauksen jossa kerroin uupumisestani kun levyjä ostanu niin paljon, että aikansa kutakin ja rajansa kaikel että noin 4 kuukautta oon ollut ostamatta juuri mittään eli en mä aio enää ostaa musaa kovinkaan paljoa mut kyllä kiinnostaa toisaalta tuo SEX-punaiset huoneet joka löytyy esim musa24 maksulliselta musanlatauspolttopaikasta eli tarvii ensin ostaa kaupasta tyhjä CD levy johon sitten ladata musa. SEX yhtyeen taival jäi tosi lyhyeen eli kun ne julkaisi levyn niin heti lopettivat eikä tainneet juuri heittää montaakaan keikkaa vai tiiätkö tähän vastauksen onko tietoo?

Muistan että SEX yhtyeen musa on raskaampaa eli se raskaampi dingon vaihe joka alkoi juuri silloin kun mainittit eli kuten esim tuo juhannustanssit niin kappaleen kitaratyö on aika hard rock tyylistä, totta hyvä huomio! Ja tuo kitarakuvio jolla kappale alakaa ja jota toistetaan aina kertosäkeen loputtua kappaleen aikana, on minusta aika slaavilaistyylinen melodialtaa, ootko samaan mieltä? Kappaleen vahvuus on tuo mielikuvituksellinen slaavilainen kitarariffi hard rock tyyliin ja väliosa on myös tosi hyvä ja se lopun soolo jossa tempo hidastuu ja rumpukomppi muistaakseni lähtee pois noin 25 sekunnin ajaksi kun on se soolokohta vai muistankohan edes nyt ihan täysin oikein, mut samapa tuo =)

Ja sitten tarkoitit varmaan neumannin vuoden 1989 soololevy eli kirjoitit vahingossa väärin kun sanoit 1979 kun tarkoitit varmaan 1989 vuotta. Oon tietoinen sen levyn biiseistä myös. Ihte pijän neumannin esikoislevyä albino vuosimallia 86 tosi nerokkaana jossa on hittibiisi naiselleni lisäksi kaksi huikeaa instrumentaalista kappaletta joissa kuuluu irlantilaisen säkkipillimusan selvät vaikutteet. Eikös neumann sanonutkin että hän halusi soolouran ekalla levyllä eroittua massasta ja mennä paljon sivummalle dingon tyylisestä musasta. Osa piti tätä tyylisuunan vaihtoa huonona, osa hyvänä, mut kai suurin osa ois halunnu dingotyylistä, mut kun mie oon niin monipuolinen musannauttija niin mulle kelepaa hyvin tuo irlantilaistyylinenkin neumanni. Joo paljon tekstiä taas ei kai haittaa?

Osa kriitikoista muistaakseni vastaanotti hyvin tuon neumannin ekan soololevyn. Mut toisin oli sen neumannin uudemman soolokiekon kanssa jonka musakriitikoista tais suurin osa lytätä, niin minäkin eli viittaan oma waterloo soololevyyn eli minusta se on huono eli musiikillinen sisältö on lähinnä olematonta jos vertaa neumannin ekaan soololevyyn(albion).

Minusta neumannin eka soololevy albion on ihan selvästi muita neumannin soololevyjä laadukkaampi, niin musiikillisesti, tekstillisesti kuin sävellysten osalta. Ihan painii minusta omassa luokassaan. Vuoden 89 neumannin soolokiekko on pätevä, mutta kappaleet sortuu ehkä siihen ettei niissä ole semmosta magiikkaa enää kuin mitä neumanni teki aiemmin. Sama pätee hieman myös SEX punaiset huoneet levyyn.

Anonyymi kirjoitti:

Juu tota SEX -punaiset huoneet levyä en oo vielä ostanu mut mie tässä tännään aiemmin postasin tuon yhden postauksen jossa kerroin uupumisestani kun levyjä ostanu niin paljon, että aikansa kutakin ja rajansa kaikel että noin 4 kuukautta oon ollut ostamatta juuri mittään eli en mä aio enää ostaa musaa kovinkaan paljoa mut kyllä kiinnostaa toisaalta tuo SEX-punaiset huoneet joka löytyy esim musa24 maksulliselta musanlatauspolttopaikasta eli tarvii ensin ostaa kaupasta tyhjä CD levy johon sitten ladata musa. SEX yhtyeen taival jäi tosi lyhyeen eli kun ne julkaisi levyn niin heti lopettivat eikä tainneet juuri heittää montaakaan keikkaa vai tiiätkö tähän vastauksen onko tietoo?

Muistan että SEX yhtyeen musa on raskaampaa eli se raskaampi dingon vaihe joka alkoi juuri silloin kun mainittit eli kuten esim tuo juhannustanssit niin kappaleen kitaratyö on aika hard rock tyylistä, totta hyvä huomio! Ja tuo kitarakuvio jolla kappale alakaa ja jota toistetaan aina kertosäkeen loputtua kappaleen aikana, on minusta aika slaavilaistyylinen melodialtaa, ootko samaan mieltä? Kappaleen vahvuus on tuo mielikuvituksellinen slaavilainen kitarariffi hard rock tyyliin ja väliosa on myös tosi hyvä ja se lopun soolo jossa tempo hidastuu ja rumpukomppi muistaakseni lähtee pois noin 25 sekunnin ajaksi kun on se soolokohta vai muistankohan edes nyt ihan täysin oikein, mut samapa tuo =)

Ja sitten tarkoitit varmaan neumannin vuoden 1989 soololevy eli kirjoitit vahingossa väärin kun sanoit 1979 kun tarkoitit varmaan 1989 vuotta. Oon tietoinen sen levyn biiseistä myös. Ihte pijän neumannin esikoislevyä albino vuosimallia 86 tosi nerokkaana jossa on hittibiisi naiselleni lisäksi kaksi huikeaa instrumentaalista kappaletta joissa kuuluu irlantilaisen säkkipillimusan selvät vaikutteet. Eikös neumann sanonutkin että hän halusi soolouran ekalla levyllä eroittua massasta ja mennä paljon sivummalle dingon tyylisestä musasta. Osa piti tätä tyylisuunan vaihtoa huonona, osa hyvänä, mut kai suurin osa ois halunnu dingotyylistä, mut kun mie oon niin monipuolinen musannauttija niin mulle kelepaa hyvin tuo irlantilaistyylinenkin neumanni. Joo paljon tekstiä taas ei kai haittaa?

Osa kriitikoista muistaakseni vastaanotti hyvin tuon neumannin ekan soololevyn. Mut toisin oli sen neumannin uudemman soolokiekon kanssa jonka musakriitikoista tais suurin osa lytätä, niin minäkin eli viittaan oma waterloo soololevyyn eli minusta se on huono eli musiikillinen sisältö on lähinnä olematonta jos vertaa neumannin ekaan soololevyyn(albion).

Minusta neumannin eka soololevy albion on ihan selvästi muita neumannin soololevyjä laadukkaampi, niin musiikillisesti, tekstillisesti kuin sävellysten osalta. Ihan painii minusta omassa luokassaan. Vuoden 89 neumannin soolokiekko on pätevä, mutta kappaleet sortuu ehkä siihen ettei niissä ole semmosta magiikkaa enää kuin mitä neumanni teki aiemmin. Sama pätee hieman myös SEX punaiset huoneet levyyn.

Lue lisää

Tosiaan, Kotiinpaluu on Neumannin soolo vuodelta 1989. Nyt oli mennyt vuosiluku väärin.

Jos pilkkua viilataan, sen piti olla aikaan Neumann band-nimisen yhtyeen debyyttilevy. Mutta bändi hajosi ennen levyn ilmestymistä ja siitä tulikin sitten Neumannin soololevy. Lyhytikäisiä nuo Neumannin bändit 80-luvun lopulla.

S.E.X. julkaisi yhden levyn vuonna 1987 ja teki keikkaakin. Hajosi saman vuoden aikana, muistaakseni jo ennen levyn julkaisua. Sillä levyllähän ei varsinaisesti ollut edes nimeä, yleensä se tunnetaan vaan nimellä S.E.X. https://fi.wikipedia.org/wiki/S.E.X._(albumi)

S.E.X. oli tyyliltään selkeästi rokimpi kuin Dingo. Harmi, että bändi ei koskaan lyönyt itseään läpi ja hajosi niin äkkiä. Syitä en äkkiseltään muista, miksi bändin tarina loppui ennen kuin kunnolla ehti alkaakaan.

Tuo on nykyään Spotifyssa kuunneltavissa, cd:nä käsittääkseni ei koskaan julkaistu.

Anonyymi kirjoitti:

Tosiaan, Kotiinpaluu on Neumannin soolo vuodelta 1989. Nyt oli mennyt vuosiluku väärin.

Jos pilkkua viilataan, sen piti olla aikaan Neumann band-nimisen yhtyeen debyyttilevy. Mutta bändi hajosi ennen levyn ilmestymistä ja siitä tulikin sitten Neumannin soololevy. Lyhytikäisiä nuo Neumannin bändit 80-luvun lopulla.

S.E.X. julkaisi yhden levyn vuonna 1987 ja teki keikkaakin. Hajosi saman vuoden aikana, muistaakseni jo ennen levyn julkaisua. Sillä levyllähän ei varsinaisesti ollut edes nimeä, yleensä se tunnetaan vaan nimellä S.E.X. https://fi.wikipedia.org/wiki/S.E.X._(albumi)

S.E.X. oli tyyliltään selkeästi rokimpi kuin Dingo. Harmi, että bändi ei koskaan lyönyt itseään läpi ja hajosi niin äkkiä. Syitä en äkkiseltään muista, miksi bändin tarina loppui ennen kuin kunnolla ehti alkaakaan.

Tuo on nykyään Spotifyssa kuunneltavissa, cd:nä käsittääkseni ei koskaan julkaistu.

Lue lisää

Kiitos tiedoista eli ilahduin siitä kun sanoit että SEX yhtyeen levy jonka ne teki, nii sil ei ollu mitään nimeä edes joten kiitos siitä tiedosta ensin ja kiitos siitä tiedotuksesta kun sanoit että neumann band piti olla aikanaan bändin nimi mut siitä tuliki neumannin soololätty eli kiitos tuosta tiedosta myös.

CD;nä ei koskaan julkaistu aijaa okei mä kun luulin että siitä CD levyversio eli kiitos tästäkin tiedosta.

Varmaan tuo SEX levy on melko vaikeastilöydettävä levy mut kuten aiemmi tosa sanoin, niin tietääkseni musa24 maksulliselta musanpolttolatauspaikalta sen pitäisi löytyä.