Neurooseja jotka estävät elämää.

Eli tahtoisin elää elämääni ja nauttia siitä, mutta tietynlaiset, varmasti ulkopuolisesta typerältä tuntuvat asiat estävät sen...
Nimittäin murehdin fyysisiä puutteitani, lähinnä sitä, että käsissäni on arpia, ja pienetkin kolot ja arvet naamassa vituttavat minua....
Se on masentavaa, ja tunnen etten ole täydellinen nämä arvet kehossani ja naamassani, tunnen että olen puutteellinen enkä voi elää sen vuoksi kunnolla elämääni...
Tätä on vähän vaikea selittää mutta se on ihan saatanan ärsyttäväää, ja siitä ei ole mitään ulospääsyä... Tahtoisin vain kaikki arvet pois, jotta voisin elää elämääni naarmuttomana...
Tämä on kai jonkun asteen hulluutta, mutta minkäs teet... Tahtoisin vain elää.... Tämä on lohdutonta... Kuulostaa varmasti typerältä ja vähäpätöiseltä muiden korvissa, mutta en minä ajatuksilleni ja tälle asialle mitään voi, ja vaikken voi niille arvillekaan, niin silti se vituttaa, tekee toivottomaksi...

Mitä voisin tehdä?
5557
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

voiko niille arville tehdä mitään. Mielestäni akuutissa sanottiin kerran, että esim. agneihon arpia voidaan hioa pois tai parantaa, en osaa selittää.

Äänestä

Minulla on myös ollut kaikenlaisia neurooseja ja tuntuu, että kun yksi ongelma katoaa tulee tilalle toinen. Ehkäpä kohdistat vaan jonkun ahdistuneisuutesi sellaiseen asiaan mitä pystyt jollain tasolla hallita (kuten fyysinen vika) tms. Minulla neuroosit ovat hellittäneet ajan myötä, mutta kyllähän edelleen jokin asia aina vaivaa. Milloin kiinnitän huomiota rintojeni muotoon, milloin siihen, että korvani ovat liian suuret, toinen silmäni mukamas pienempi jne. jne.
Koita miettiä onko ongelmasi oikeasti todellinen vai kannattaisiko jutella jonkun kanssa ahdistuneisuuden taustatekijöistä.

Äänestä
  • Kyllä minä ymmärrän, että mieleni yrittää kohdistaa ahdistukseni tuollaisiin fyysisiin seikkoihin.
    Se on vain niin vittumaista.
    Kyllä se välillä hellittää, mutta kuten sanoit, tilalle tuntuu aina vain tulevan uusi ongelma.

    Äänestä

  • joojoo kirjoitti:

    Kyllä minä ymmärrän, että mieleni yrittää kohdistaa ahdistukseni tuollaisiin fyysisiin seikkoihin.
    Se on vain niin vittumaista.
    Kyllä se välillä hellittää, mutta kuten sanoit, tilalle tuntuu aina vain tulevan uusi ongelma.

    jos menneisyydessäsi on jotain joka ahdistuksen aiheuttaa, niin ammattilainen kaivaa sen esiin. teet itsellesi palveluksen menemällä kallonkutistajan pakeille. jos tuntuu, että et itse asialle mitään voi, niin on tasan kaksi vaihtoehtoa: 1. elät ongelman kanssa, 2. hankit apua ja elät ilman ongelmaa. sinä teet valinnan:) lykkyä tykö!

    Äänestä

  • neuvoja kirjoitti:

    jos menneisyydessäsi on jotain joka ahdistuksen aiheuttaa, niin ammattilainen kaivaa sen esiin. teet itsellesi palveluksen menemällä kallonkutistajan pakeille. jos tuntuu, että et itse asialle mitään voi, niin on tasan kaksi vaihtoehtoa: 1. elät ongelman kanssa, 2. hankit apua ja elät ilman ongelmaa. sinä teet valinnan:) lykkyä tykö!

    Kiitos, mutta vaikka paljon paskoja asioita onkin tapahtunut, niin en usko että ne vaikuttavat tähän... Se johtuu varmaan pikemminkin yksinäisyydestä ja tyhjyydentunteesta jota tahtoisin paeta.... Ammattiauttajan luona käynti tuntuu oksettavalta ajatukselta, koska hehän saavat siitä vain rahaa. Se tuntuu jotenkin keinotekoiselta...
    Kyllä tästä ehkä ajan myötä näkymät selviää, kunhan vain saisi ymmärtäviä ystäviä ja jotakin pysyvää, mistä pitää kiinni ja mihin turvautua...

    Kiitos kuitenkin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Joojoo kirjoitti:

Eli tahtoisin elää elämääni ja nauttia siitä, mutta tietynlaiset, varmasti ulkopuolisesta typerältä tuntuvat asiat estävät sen...
Nimittäin murehdin fyysisiä puutteitani, lähinnä sitä, että käsissäni on arpia, ja pienetkin kolot ja arvet naamassa vituttavat minua....
Se on masentavaa, ja tunnen etten ole täydellinen nämä arvet kehossani ja naamassani, tunnen että olen puutteellinen enkä voi elää sen vuoksi kunnolla elämääni...
Tätä on vähän vaikea selittää mutta se on ihan saatanan ärsyttäväää, ja siitä ei ole mitään ulospääsyä... Tahtoisin vain kaikki arvet pois, jotta voisin elää elämääni naarmuttomana...
Tämä on kai jonkun asteen hulluutta, mutta minkäs teet... Tahtoisin vain elää.... Tämä on lohdutonta... Kuulostaa varmasti typerältä ja vähäpätöiseltä muiden korvissa, mutta en minä ajatuksilleni ja tälle asialle mitään voi, ja vaikken voi niille arvillekaan, niin silti se vituttaa, tekee toivottomaksi...

Mitä voisin tehdä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu