Että miksköhän me ollaan etäännytty niin paljon. Tuntuu ettei mitään toivoa yhteisestä elämästä enää ois :(
Aloin tossa miettimään
Anonyymi-ap
15573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minusta tuntuu siltä, ettei ole edes elämää. Elämä oli haastavaa, mutta oli sentään perhe minkä avulla yritin jaksaa. Sitten sitä ei enää ollutkaan. Hetkessä meni lähes kaikki. Koti sentään jäi, missä muistot vainoaa. Olen ollut aina huolenpitäjä. Yht'äkkiä ei ollut enää mitään. Jäin yksin, totaali yksin. Olin hukassa. Kaikki tapahtui hetkessä, enkä sopeutunut tilanteeseen.
Sitten tapasin hänet, ihmeellisen. Ehkä takerruin häneen liikaa ihastuksissani (sekä hädässäni) ja hän alkoi työntämään minua pois. Pelästyi. Se laukaisi minulla reaktion, mikä nostatti kaikki vanhat traumat pintaan.
Nyt on niin huono olo, ettei maistu ruoka. Uniongelmat alkanut taas. Toinen yö peräkkäin, kun en saa nukuttua yhtään. Nukahdin ja heräsin lähes saman tien. Kello soittaa kuitenkin aamulla ja on sovittu tapaaminen terapeutin kanssa.
Tuntuu että olen pitkään ollut epäonnen vainoama. Mistään vain ei tule mitään ja olen lähes toimintakyvytön. Ihmiset eivät ymmärrä olotilaani ja tunnen olevani todella yksin. Vuosi vuodelta on vaikeampaa. Ja halusin todella toipua, mutta tuntuu ettei se ole mahdollista.
En näe oikein ulospääsyä tilanteestani. En käsitä miten olen ajautunut näin surkeaan jamaan. Täällä on pärjättävä kuitenkin itse. Ei kukaan auta. Ei auttanut silloin aikoinaankaan, jolloin olisi voinut olla vielä jotain tehtävissä. Nyt tunnen itseni vanhaksi ja väsyneeksi, josta on revitty jo kaikki irti.
Minä en ajattele noin. Ehkä liian optimistinen, mutta todella näen vielä mahdollisuuden..
Kaikkihan vaan kiinni ihmisistä jotka haluavat olla yhdessä, ehkä sitten loppuun asti.
Varmaan tällä pitkällä " tauolla" tässä ollut joku tarkoitus kuitenkin.
Hyvää sateista huomenta sinne kaikella ❤️
☀️
Toivottavasti teillä käy hyvin. Olen onnellinen aina niiden puolesta, joilla niin tapahtuu. Sivuhemmo
Se vika on sinussa mä osaan käyttäytyä sua kohtaan mut sä pidät mua jonain mätisäkkinä se tässä nyt raastaa kohtele mua niinkuin minä sinua mutta olethan blondi ni et osaa
Voi höh, ei voi midistä hyvää jatkoa
On toivoa jos molemmilla on tunteita.
Mun mielestä niiden tunteiden pitäisi kylläkin kohdistua toinen toisiinsa eikä niin, että toisen tunteet kohdistuu johonkuhun toiseen. Molemmilla voi siis olla tunteita, muttei just toisiaan kohtaan.
Luulin, että olisi itsestäänselvää, että kyseessä tunteet toisiinsa. Näköjään ei kaikille ollut.
Onko meillä joskus sitten ollut toivoa yhteisestä elämästä? Minusta sinä et rahtonut minua elämääsi. Flirttailu oli mukavaa, mutta vakavampi ei..💔
Erääkseen tapaukseen voisi sanoa, että tiesin niin käyvän ja niin sen pitikin mennä.
Juuri näin.
Johtuukohan siitä ettei meillä ole yhteisiä tuttuja? Eikä enää niitä " kavereita" joiden kautta tutustuttiin. Ei siis ole myöskään oltu ehkä siksi yhteyksissä enää.. kommunikointi silloin vaikeaa kun toiselta ainakin puuttui puhelin, jos oikein muistan.
Elämä joskus kuljettaa arvaamattomiin suuntiin. Mutta kummasti jossain vaiheessa sitten taas lähemmäs.. Ainakin ajatuksiin uudestaan.
No nämä nyt on mitä mieleen tulee tästä aloituksesta.
Tuskin oli minulle edes .
Mielessä olet pysynyt kaikki vuodet, joten jotain tässä kuitenkin on..
Ehkä aika näyttää astellaanko vielä joku päivä samoja polkuja yhdessä vai oliko kaikki vain jotain kaikua menneisyydestä.
Ja niin kauan kuin on elämää on myös toivoa. ❤️
koska sinä elät rooleissa ja loukkaat minua tahallasi, en halua enää huomioida sellaista. käytöstä.
Etäydytty. Muttei se mitään haittaa koska keksittiin koko juttu ensin.
Onhan tässä vuosia kulunut, mut silti.