Tappaako karhu pentujaan

Tappaako karhu pentujaan?
Luonto-ohjelmissa on kerrottu, että uroskarhu tappaa naaraan seurassa olevat pennut, jotta naaras tulisi nopeammin kiimaan ja uros pääsisi tekemään omat jälkeläisensä sen kanssa. Mistä uros tietää, ovatko jonkun naaraan seurassa olevat pennut sen vai jonkun toisen siittämiä?

Kuva: Notafly / Wikimedia Commons

Teksti: Ilkka Koivisto
Luonto-ohjelmissa on kerrottu, että uroskarhu tappaa naaraan seurassa olevat pennut, jotta naaras tulisi nopeammin kiimaan ja uros pääsisi tekemään omat jälkeläisensä sen kanssa. Mistä uros tietää, ovatko jonkun naaraan seurassa olevat pennut sen vai jonkun toisen siittämiä?



Luonto-ohjelmissa on usein näytetty, kuinka pari-kolme nuorta leijonaurosta ottaa omakseen iäkkäämpien, jo parhaat voimansa menettäneiden urosten lauman. Usein hyvin väkivaltaisen valloituksen lopuksi uudet urokset tappavat laumaan kuuluvista pennuista ne, jotka eivät kykene tai tajua lähteä pakoon. Tämä toistuu lauman historiassa muutaman vuoden välein. Lauman pysyviä jäseniä ovat naarasleijonat, jotka ovat keskenään läheisiä sukulaisia.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen suurpetotutkija Ilpo Kojola kertoi, että karhu-urosten tekemiä pentutappoja tunnetaan, mutta ilmiönä se ei ole yhtä tavallinen kuin leijonien keskuudessa. Tämä johtuu ennen muuta siitä, etteivät karhut elä leijonien tapaan kiinteissä laumoissa, jotka pitävät hallussaan omia melko tarkkarajaisia metsästysalueita.

Lisäksi aivan ilmeisesti karhu-urokset tappavat nimenomaan toisen uroksen siittämiä pentuja. Tästä Ilpo Kojola kertoi epäsuorana todistuksena tiedot Ruotsista. Alueelle, jossa karhukantaa on jo pitkään tutkittu, oli siirtynyt useita uusia uroksia etäämpää ja tällöin pentukuolleisuus havaittiin poikkeuksellisen suureksi.

Sitten itse kysymykseen. Keskustelimme asiasta aika pitkään ja totesimme, että karhu-uroksilla on täydet edellytykset välttää omien pentujensa tappaminen. Samoilla seuduilla elävät karhut tuntevat toisensa yksilöinä, ja etenkin täysikasvuiset naaraat asustavat pysyvästi melko suppealla alueella. Me ihmiset tunnemme toisemme ennen muuta ulkonäön mutta varsin hyvin äänenkin perusteella. Karhuille ei näköaistilla ole yhtä suurta merkitystä, äänellä varmaankin.

Karhuilla on lisäksi toistensa tunnistamisessa hajuaistista monin verroin enemmän apua kuin ihmisellä. Uroskarhulla on myös melko varmasti muistiin tallennettuna tietyt tunnukset paikoista; se muistaa, missä asuu naaras, jonka kanssa se vietti kesäpäiviä kiihkeän lemmen merkeissä.