Kaipuuta ja ikävää...Ei vaan saa sitä edes kirjoitettua järkevästi, saati että puhuisi kohteelle...
Miten kauan💔 voi kestää kaipuuta hajoamatta?
Miten kauan💔 voi kestää kaipuuta hajoamatta?
Olisi niin paljon sydämellä
Anonyymi-ap
451340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Samaa minäkin olen ihmetellyt. Kaipaan häntä todella kovasti, mutta mitä osaisin sanoa, jos hän nyt olisi edessäni.
n>m
Hyvin kauan.. liian kauan. Toi ettei saa kirjotettua järkevästi on tuttua. Itse aloin kirjoittamaan wa "itselle niinkuin hänelle haluisin" kuulostaa hullulle, mutta sinne kun kirjoitti ei järkevästi niin sai niistä sitten koottua "järkevämpiä" kirjoituksia. Ja se myös oli/on tavallaan auttanut kun saa purettua niitä tunteita ja ajatuksia. Vähän ku päiväkirjaan kirjoittaminen. Sitäkin teen.
Voimia sulle, tuntematon. Ja ihan puhtaasti sydämestä seuraava..
Jos tuntuu että on yksipuolista tai mahdotonta niin yritä päästä eroon kaipauksesta. Se oikeesti lopulta hajottaa.
Mutta jos on mahdollista niin kerro kohteellesi. Ennenkuin on myöhäistä. Joko siitä tulee jotain tai ei, mutta et ainakaan hajota itseäs miettimällä mitä jos.. Koska sit kun on myöhäistä, jäät sitä suremaan mahdollisesti loppu elämäksesi. 💗🤎💗
Huomentapäivää. Heräsin äsken päikyiltä ja huomasin tämän keskustelun. Sehän koskettaa muakin hyvin läheltä, tämä aihe siis. Kiinnihän sitä on niin ajatuksiltaan kuin sydämeltäänkin vielä toistaiseksi ainakin menneessä.
Tottahan se hajottaa, kyllä. Mutta mun mielestä se kaikki on käytävä läpi pitääkseen ittensä ittenään ja ihmisenä ja myös, ettei katkeroituisi elämälle ja muille ihmisille. Tai no, itselleenkään.
Tunnistettava ne olotilat ja mikä ne aiheuttaa. Mikä saa minkäkin tunteen aikaan ja miten siitä pääsee pois tai yli.
Saako kysyä sulta, orggis, mikset sä voi kirjoittaa niitä ajatuksia hänelle itselleen vaan jätät ne lähettämättä? Jos ne on sen verran henkkoht juttuja, niin tietenkään ei tänne tartte avata kaikkea, mutta tarkoitan sillai, että onko siihen jokin tietty syy, mikset saa sanotuksi eli lähetetyksi niitä sanojasi?
Rehellisesti ja vilpittömästi kysyn. Ei ole pakko vastata kuten tiedät. Br
Oon mä irl myös kirjottanut.
Tää on vaan vähän hankalampi tilanne.
Voin kertoa sulle kun päästään pois täältä kaikkien silmistä. Mulla ois nyt spostikin tehtynä. Teetkö sä aluksi itselles toisen, niin vaihetaan sitten oikeisiin kunhan ollaan varmoja ettei oo hämmentäjiä kyseessä. Mä uskoisin osaavani kysyä sulta kysymyksen jolla tiiän ootko sä vai hämmentäjä. Täällä en paljasta mitään siihen viittaavaakaan. Äläkä säkään laita mitään "lisä" tunnisteita tänne. Nyt lähetää noitten ipanoiden kans liikenteeseen. Ni palaan myöhemmin.
Täällä ei asiat selviä,kysykää palstan ulkopuolella,vai onko leikkiä vaan.?
Ei asiat täällä selviä.
Ei selviä ei, mutta sentään joskus saa edes jotain hyvääkin keskustelua aikaan ilman että siihen tulee joku sotkemaan. T. Br alias sivuhemmo
Eikä selviä kliseepupputrollimiestä painostamallakaan. Kohteesi olisi varmasti samaa mielipuolta jos tietäisi mihin höttöön häntä yrität yhdistää
Kuka yhdistää ketä ja mihin? Saa kai täällä jutella kenen kanssa tahansa vai onko sulla jotain sitä vastaan? Mistä kenkä puristaa nyt? Sivuhemmo
Kuka painostaa ja ketä? Ja kuka on kohde? Mikä on höttöä johon yhdistetään? Mielipuolta... hmm..
Ota rohkeasti yhteyttä... Minulle laitettiin portti eteen joten Sinun täytyy uskaltaa!
Jospa tämä S on myötävaikuttanut asiaan mies?
Ap ei ole estänyt ketään. Portit ja syli on avoin hänelle.
Onko? Sisäpiirin tietoa vai?
Hienosti alkoi tämän kommenttini jälkeen pätkimään poikki yhteys tänne ja lopulta kokonaan. Kavereilta vieressä ei. Omituinen sattuma, eikö? 🤭 Sivuhemmo
Voi kun voisikin Rakkaani!
Rakkaani en voida tullaa vastaan...Mutta tiedät miksi!
Oispa jotenkin helpompi unohtaa. Saada mielestä pois. Yrittää keskittyä muihin juttuihin, mutta..
Se voi kestää vuosia ja vuosia..
https://youtu.be/HJeMpRGEduk
hyvää yötä.
Kestäähän se vuosia, jos vain tällä palstalla leikkii eikä selvitä asioita IRL.
Jotkut eivät jää selvittelee asioita.
Hyvältä näyttää
Niinhän tuo näyttää. 🙂 Erittäin hyvältä.
Niinhän tuo näyttää. 🙂 Erittäin hyvältä.
Kaikkien ei tarvi nojata settejään sekavaan kokoelmaan pörrejä tai pulsuja, helppo puhuttaa toki ihan mihi vaan
😵💫😵💫😵💫
Joskus parempi asiat antaa olla.
Joskus. Aina ei kannata jättää sikseen asioita, jos haluaa edes jonkinlaista oikeutta tulla kuulluksi ja saada toinen/toiset tajuamaan ja näkemään, mitä on tapahtunut irl ja vaikka täälläkin. On oikeus saada selvitettyä asioita, joista on aiheutunut esimerkiksi haittaa pahastikin ja tehty tekoja, jotka toisen pitäisi vain kärsiä, sekö olisi sinun mielestäsi parempi? Antaa asioiden olla ja jotkut kärsii sen takia ja toiset saavat kiusata ja tehdä pahaa muille?? Jättää sikseen? Eiköhän ne asiat ensin käsitellä ja sitten annetaan olla. Tää on mun käsitys oikeudesta ja kohtuudesta. Ja niin tuntuu olevan muidenkin mielestä, kun näitä on käyty läpi. Ei kaikkia asioita vain voi jättää siihen.
Jos sulle tekisi joku tai jotkut niin pahaa, mitä et ikinä osaisi edes kuvitella, niin jättäisitkö sinä asiat noin vain siihen? Tekisitkö silloin hyviä tekoja yhäkin? Minä tein ja silti sain ja saan lisää joka ikinen päivä sitä pahaa. Olisitko vailla edes anteeksipyyntöä? Sovintoa? Juuh, mäkin odotin, että edes se anteeksipyyntö tulisi reilusti, mutta se on ollut niin turha ajatus, että en olisi uskonut, jollei niin olisi käynyt. Jäänyt kuulematta se täysin.
Ja näiden takia minun pitää yhäkin täällä olla. Samaa päivästä toiseen. Olisitko sinä? Pystyisitkö edes? Viikoista kuukausiin. Kysy itseltäsi, pystyisitkö. 🙂 Sivuhemmo juuh
Annan olla asian selvittelyn kun toinen ei halunnut selvittää. Vaikka olisin halunnut.
Sama ongelma täällä,täysi umpikuja ,siis täysin toivotonta.Puhun ihan sekavia ja saatan loukata tahtomattani,kun en hallitse itseäni.Minulle eiole käynyt koskaan näin.En normaalisti jännitä,enkä häkelly mistään olen sosiaalinen luonne olemassa.Kai se tämä on sitten rakkautta, joka taitaa kyllä ajautua karille.
Joo tiedän tuon. On siinä tilanteessa, eikä edes tiedä haluaisiko olla siinä tilanteessa. Tunteita paljon ja silti tuntuu, ettei toimi. Jotain on tullut siihen väliin.
Mies käyttäytyy juuri näin, kun ollaan kaksin tai vaikka oisi kolmas henkilö paikalla niin saattaa töksäyttää jotain. Mistä sitten vähän itse suutun, mutta lepyn nopeasti. Olen oikein kaatellinen, kun muiden kanssa juttu luistaa ja molemmat me ollaan ihme tuppisuita. Miten ykskaks on vaikea keksiä mitään puhuttavaa ja olen myös se puhelias oikeasti. Kaikille muille pystyn heittää mitä vaan, mut hänen seurassa sydän lyö hulluna. Koko päivän odottanut, että näkee edes vilaukselta ja kun tulee juttelemaan niin sukat pyörii. Jotain hullaantumista, onko sitten rakkautta. Aika näyttää ja jos sen jälkeen pääsisi jännityksestä eroon, mikä nyt tullut oudosti mukaan. Aiemmin pysty olla suht normisti, mutta kiva nähdä toisesta et ei aina edes uskalla katsoa päin ja välillä hyvin vakava ilme silmissä kuin pikkupojalla.
Haluaisin todella tavata Sinut pian... Meillä on aika vaikea startti tälle suhteelle
On niin vaikeaa mistä tämä lähtisi käyntiin... Olemme todellisesti molemmat niin
varovaisia, että se on vaikeaa... Tiedämme molemmat tunteemme ja ei varmasti
ole helppoa kummalekaan... Anteeksi sanani... Saakeli kun en pääse maaliin ja
saa Sinua Rakkaani.. Ei muuta!
Pomo- alainen? kenties...
😂 Taas? Montako kertaa aiot kirjoittaa tuon? Fetissi?
Niinpä. Ihmissuhteet niin vaikeita välillä. En kuitenkaan hänelle ole katkera tai vihainen.
Sama tuli mieleen tänään, eräässä aika epätoivoisessa tilanteessa. Olin niin odottanut, että voitaisiin jutella edes pienen hetken.
joo samaa itse odotin ja piti toisen henkilön tulla siihen häärimään. sekin pieni aika mitä oli niin väheni huomattavasti. pelkään näyttää tunteitani, mut jos nyt tästä rohkaistun niin toivon et ei tule täystyrmäystä😵
Voi että toisella kertaa juttelet hänen kans.
Kaipuusta voi tulla vakiintunut olotila tuonne taustalle. Omalla kohdalla kestänyt tietoisesti noin puolitoista vuotta. Kaivattuni tulee edelleen odottamatta mieleen ajasta ja paikasta riippumatta. Nykyään näemme hyvin vähän edelleen samassa paikassa mutta se ei ole vähentänyt jännittyneisyyttä reagoinnissani, kun huomaan hänet edes vilaukselta. Edelleen, muuhun tekemiseen keskittyminen herpaantuu silloin samantien. En ole hänestä ihan sata varma mutta kuitenkin loppujen lopuksi lähestyminen on turhaa, koska olen ikisinkku. Ei tässä enää muututtaisikaan. Ristiriita, mikä myös on vakiinnuttanut itsensä minuun.
Sama täällä, mutta yritän silti lähestyä.
Kyllähän ihmiset jää mieleen vaikka vuosikymmeniksi ja jos joku todella haluaa jotain, niin onhan nykyään tavat.
Sinulle rakkaani... Maine tietää sitä, että ihmisestä tulee teema... Yleisnimi...
Epiteetti... Kun ihminen on kaiken maailman epävakaisen suosion tarjottimella,
sen oikkujen ja kateuden kohteena aina pelkää heikkoutensa paljastuvan...
Silloin ei enää kuulu itselleen... Teen työtäni huomaamatta, vailla mainetta ja
kateutta... Silloin olen vapaa työntekijä ja kuulun... Niin mihin?
Rakkani... Olenhan täällä... Laita viestiä niin helpottaa...Odotan
Miksi täällä märiset? Ota yhteyttä, niin asiat tuppaa silläkeinoin selviämään. Täällä on turha märistä.