Niin?
A) Suoritan veren maku suussa.
B) Syön roskaruokaa.
C) Vellon niissä, kunnes menee omatkin hermot ja laitan ne off-asentoon.
D) Juttelen itselleni kannustavasti.
E) Jotain muuta?
Tänään vastaan C. Nyt meni hermot ja on aika kaivaa taas ilon tunteet naftaliinista. Nyt fokus asioihin, jotka ovat hyvin.
🖤
A) Suoritan veren maku suussa.
B) Syön roskaruokaa.
C) Vellon niissä, kunnes menee omatkin hermot ja laitan ne off-asentoon.
D) Juttelen itselleni kannustavasti.
E) Jotain muuta?
Tänään vastaan C. Nyt meni hermot ja on aika kaivaa taas ilon tunteet naftaliinista. Nyt fokus asioihin, jotka ovat hyvin.
🖤
Vastaukset 81
Vanhimmat
E) tilanteen mukaan toimien tai olla toimimatta.
Hyvä vastaus.
Ap.
😋😋😋😍😍😍😍😋😋😋
❤️ Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#18016951N
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
E. Riippuu, mistä tunteesta on kyse ja missä tilanteessa.
Niin, riippuu mistä roikkuu..
Ap.
F: en tiedä mitä "tunteiden käsittelyllä" tarkoitetaan.
Ahaa.
Ap.
Olen autisti, siksi varmaan.
Tänään vatuttaa duunijut
Voihan vatun duunijutut.
Noista vaihtoehdoista luultavasti C. Tosin en yleensä vello, kunnes menee omatkin hermot, vaan ne kytkeytyvät ihan itsekseen pois päältä sopivan vellomisen jälkeen. Mun pitää tuntea tunteet pois ja sitten ne on käsitelty.
Kaikissa tilanteissa niitä ei voi käsitellä. Mitä tästä ajattelet?
Aina löytyy jostain se hetki, jolloin ne voi käsitellä. Ei niitä ole pakko juuri siinä ja silloin käsitellä.
Silloin pistät siihen suojaksi henkisen haavasidoksen ja sideharson ja kaikki muut sidontatarpeet ja tutkit vauriot ja hoidat paremmin ja tikkaat kuntoon, kun pääset parempaan tilanteeseen.
Hyvä vastaus.
Ap.
E) Menen vaikka metsään kävelylle. Otan etäisyyttä asioihin. Palaan niihin myöhemmin ja ehkä katson uudesta näkökulmasta.
Joskus kilahdan välittömästi mutta lepyn myös aika pian.
Itse kans kilahdan joskus heti, vaikka on varmasti rakentavampia tapoja. Minäkin lepyn nopeasti. En kuitenkaan koskaan patoa tunteita.
Ap.
E. Patoan ne sisääni. Itken ja ajattelen kukaan välitä.
Ei kannata ajatella, että kukaan ei välitä. Aina on joku, joka välittää.
Ap.
Musta välitetään silloin kun itse kaivataan jotain apua, tukea jne. Mulla ei taas ole ketään joka välitäisi kun mulla on hätä.
Valitettavasti se on hyvin yleistä nykyään. Harmillista, että tilanteesi on tuo. Hädässä ystävä tunnetaan.
Ap.
Hirveän fiksuja vastauksia.
Ap.
Miksi kysyt tällaista, aloittaja?
Ööö, no ehkä koen, että tarvitsen hyviä vinkkejä siihen miten käsittelen omia tunteitani? Teen näitä galluppeja aina välillä milloin mistäkin. Ei tarvitse vastata, jos häiritsee.
Ap.
Riippuen minkälaisia ne tunteet nyt on. Vihaa harvemmin koen ja jos koen niin syrjäytän ne vaan jos ovat ulkopuolisista tekijöistä johtuvia asioita, koska aivan turha käyttää aikaa ja energiaa tunteakseen jotain mihin ei voi vaikuttaa itse. Muita tunteitakin pyrin hallitsemaan logiikalla ja rationaalisuudella, koska aivan turha antaa tunteiden viedä valtaa, silloin ei pääse mihinkään.
Jokaisen miehen kuitenkin kun pitäis osata hallita omia tunteitaan ja näyttää niitä vaan tarvittaessa, eikä olla tunteiden vietävissä joka paikkaan. Muuten ei voi saavuttaa mitään miehenä.
Karkeasti yleistäen tuo on miehelle niin paljon helpompaa. Miehet pystyvät paremmin lokeroimaan tunteetkin. Naisilla kaikki asiat pyörivät yhdessä "viinitynnyrissä". Noh, jospa se olisi edes punaviiniä, niin sitten olisi kaikki hyvin. :)
Ap.
Tuokaan ei todellakaan onnistu kaikilta miehiltä, hyvä jos puolet osaa hallita tunteitaan silleen kuten miesten pitäis. Miehistä on tullut nykyään henkisesti heikkoja ja tunteilla seilaavia otuksia, aivan kuin olisivat naisia mutta fyysisesti paljon vahvempia eli voi olla jopa vaarallisia tommoset.
No ei kai tunteikkuus ole henkistä heikkoutta? En ymmärrä, miksi mies ei saisi näyttää tunteitaan. Itse ainakin arvostaisin todella paljon, jos minun mieheni näyttäisi kaikki tunteet. Korostan nyt, et ei tietenkään missään hautajaisissa saa nauraa, jos ei ole joku hauska muistelo menossa.
Ap.
Jokaisella miehellä on tunteita, mutta se miten niitä käytetään ja hallitaan erottaa heikot miehet vahvoista.
Henkisesti heikko mies ei osaa hallita vihantunnetta esim., tai himojaan ja näitä tämmösiä on valitettavan paljon nykypäivänä. Maskuliininen mies on kontrollissa tunteistaan ja näyttää niitä vain tarvittaessa, eikä silleen kuten heikolla miehellä että tunteet vievät ja mies tulee perässä, eli ei eroa naisesta paljoa.
Niin joo, ymmärrän. Kai tuo sama pätee naisiinkin. Ainakin joihinkin.
Ap.
E) puhun ne auki tai muuten ohi suuni
Hyvä vastaus. :)
Ap.
Riippuu vähän millasia tunteita on.
Tavallisia negoja fiiliksiä kuten stressi, pettymys, ärsyyntyminen, viha, huoli, jännitys jne. Mä puran treenaamiseen. Kunnon hikitreeni missä sykkeet nousee tappiin, hiki virtaa ja hengästyy purkaa hyvin paineita.
Sit taas jos isompi juttu joku kuollu tai joku suhteesta tullu ero tai onnettomuuden jälkeinen traumaattinen pelkotila /ahdistus tms niin mulla on vähän huono tapa sulkee tunteet sisääni ja ”hävittää” ne. Mä siis osaan taikoo ne sisälleni niin syvälle halutessani etten tunne niitä.
Yleensä välttelen kokemasta ja käsittelemästä niitä työtä tekemällä. Täytän päiväni ja kalenterini täyteen työpäiviä. Sillon mun ei tarvi kohdata sitä tunnetta. Ei tunnustaa sitä itselleni vaan voin jatkaa elämää kohtaamatta ja tuntematta sitä oloa läpi.
T: Karoliina
Eli yksinkertaistettuna voisi ajatella sinut A) suorittajaksi?
Ap.
Syön roskaruokaa.
annan tunteiden lipua ohitse kuin puron, niitä samalla uteliaasti tutkaillen.
Eli "tunteet ovat kuin junia, sinä päätät minkä kyytiin nouset".
juuri näin!
Ahdistukseen ja kysymyksiin, vedän kännit!
No sillä lailla.. Auttaako se?
Ap.
Mitäpä minun tunteista, varmaan A
Et voi oikeasti ajatella noin? Kyllä kai nyt joku sinunkin tunteista välittää?
Ap.
Olin nuorempana samanlainen. Se kostautuu ajanmyötä. Kannattaa olla terveellä tavalla itsekäs ennen kuin on liian myöhäistä ja unohdat itsesi kokonaan.
Täysin samaa mieltä. Parempi vähän velloa ja sitten vetästä lenkkarit jalkaan..
Ap
E. Alan itkeä.
Voi. Niin minäkin monesti. :(
Ap.
A ja ne menee kyllä off asentoon aika pian. Mestari siinä. Inhoan käsitellä tunteita.
Minun mielestäni tuo ei ole terveellinen tyyli, mutta jokainen tavallaan.
Ap.
Olen jo vanha. Ei masennusta tms. Toimii siis minulla.
No hyvä, että olet löytänyt toimivan keinon.
Ap.
Pitääkö niitä käsitelläkin?
No jaa. Ehkä sopivissa määrin.
Ap.
Se oli ironiaa. Ehkä itseironiaa. Käsittelytapoja on yhtä useita kuin on ihmisiäkin. Omia tapojani en oikein osaa eritellä. On kelailua, on ruoskintaa toimintaan, on sivuuttamista, on kaikenlaista, riippuu voimavaroista ja tilanteesta yleisemmin.
Juu. Ironia on paha, kun sitä ei pysty tekstistä lukemaan. Hyvä, kun selvensit asian.
Ap.
E) Juon kaljaa, kuuntelen musiikkia, teen kotitöitä ja yritän nukkua.
Kaljasta en pidä, mutta musiikki toimii hyvin. Lepokin varmasti auttaa.
Ap.
On ollut vaikea käsitellä äitini hiipumista, kuolemaa ja surua. Kun olen tämmönen nelikymppinen, niin kelailen näitä juttuja.
Musa on hyvä juttu. Olen löytänyt uutta vanhaa musiikkia.
Olen vähän huono lepäämään, mutta jos juon olutta, niin se pakottaa lepäämään. Hikilenkit eivät mulle aina toimi. Käsittelen taiteen ja ilmaisun avulla asioita.
Voi otan osaa äitisi poismenon johdosta. :(
Minulla tuo on myös edessä lähitulevaisuudessa. Olen kanssasi samaa ikäluokkaa ja äitini on jo iäkäs.
Minäkin taiteilen. Laulan ja tanssin. Ne ovat mukavaa ajanvietettä ja stressinpoistoa treenaamisen lisäksi. :)
Ap.
Anteeksi, kirjoitin epäselvästi eli korjaan, iäkkään äidin hiipumista ja tulevaa kuolemaa, mistä puhutaan jatkuvasti. :( Isä kuoli 2020. Sitten on muita vanhempia sukulaisia, joita tavatessa keskustelun yksi aihe on tyyliin tuhkauurnan valinta tai jotain muuta "yhtä piristävää".
Välillä tuntuu, ettei nelikymppisistä naisista oikein kukaan välitä. Saa kuunnella kaikkien murheet, tapella työpaikasta, hoitaa vanhoja sukulaisia ym. ja taistella omankin terveyden puolesta.
Tykkään musiikin kuuntelusta ja liikkumisesta. Toivon mukaan ehtisin tapaamaan joskus omiakin ystäviä ja tekemään jotain hauskaa.
Muistan, kun isä kuoli, olin aivan surun murtama. Toivon mukaan en ole niin sekaisin, kun äiti viimeisen kerran vilkuttaa.
Nyt vasta huomasin, että tähän on jäänyt vastaamatta, sori..
Tuo on varmasti raskasta, jos toimit itse kuuntelijana ja se ei ole vastavuoroista.
Sinulla kuulostaa olevan hyviä harrastuksia, musiikki ja liikunta. Noista on varmasti hyötyä tuossa sinun tilanteessa.
Minäkin olin isin tyttö ja lämmöllä muistan häntä.
Ap.
Taas täällä näitä p….. sosiaalipornokyssäreitä.
Mitä joku näilläkin tiedoilla tekee?
Ö. Hermostun ja ärsyynnyn.
Väsyn.
Unohdan.
Vaihdan kanavaa.
🤮
Miksi sinulla on niin paha mieli Ö? Miksi olet niin vihainen minulle?
Ap.
Miksi sinä kyselet täällä, etkä oikeassa elämässä?
En näe häntä enää. Maa nielaisi hänet jälleen.
Ap.
Oletko varma ettei Venus?
Ai toinen planeetta? Hyvin paljon mahdollista, kun miettii käytöstään. En saa mihinkään selkoa enkä taida koskaan saadakaan.
Ap.
Anonyymi-ap
2023-09-19 02:43:58
Ilmoita
Tykkäät varmaan tämän suuntaisista videoista. Luulisin niin.👄
https://www.youtube.com/watch?v=9oY668IXrr4
Voi tsiisus. En tykkää.
Ap.
Onko se K-nainen, joka näitä gallupeja tekee? Vai olenko tulkinnut väärin?
Miksi kyselet? Olen 🖤.
Testasin vain tunnistelukykyäni. :) Olet positiivinen tapaus tällä palstalla. Jatka samaan malliin!
Olipa kiva nähdä :) siinä.. taisin olla väärässä taas...
Voi kiitos. En minäkään aina jaksa olla positiivinen ja sitten sen kyllä huomaa kaikki muutkin... En käyttäisi sanaa dramaattinen, kun se on niin negatiivinen sana, mutta olen todella tunteikas. Huiput ovat kuin huumetta ja laskut taas sitten... Noh, niitä ei moni vähemmän tunteikas ymmärrä ja olen vähän ärsyttävän raskas tyyppi. :)
E, aiemmin tukahdutin tunteet, nyt näköjään ne on palannut, ja sekoilen..
Minun mielestä positiivista on se, että tunteet ovat palanneet. Ehkä ne pitää vain kanavoida oikein? :)
Ap.
Tavallaan joo, tavallaan ei.
Oli helpompaa kun ei ollut tälläisiä tunteita.
Tai on ne olleet koko aika, mutta en päästänyt itteeni tuntemaan näin.
En ees tiiä mitä nää tunteet nyt on.
Rikki, säpäleinä, mutta miksi??? Kiva hymiö :)
Kaikkea tuota, paitsi vellomista itsesääliin dipatuissa tunteissa en tee ollenkaan. Kannan tuhat kiloa kiviä tai lähden 3h lenkille tai joskus olen juossut juoksumatolla kunnes jalat ei enää kanna ,ja lennän vauhdilla kiviseinää päin. Joskus on harmitukseen suklaata tullut syötyä, onneksi tapa ei ole liian vallitseva tapa kuitenkaan.
Käsittelen tunteita kirjoittamalla ja juttelemalla ystävien tai työkavereiden kanssa. Ennen vellomisvaihetta vain pääätän, että tämä oli nyt tässä, menneeseen ei voi vaikuttaa ja pitää alkaa katsoa tulevaisuutta. Kannustan itse itseäni ja myös läheiset kannustaa. Ja nimenomaan muistutan asioista, jotka on hyvin ja haen perspektiiviä asiaan.
Isommat asiat tulee mieleen sykleissä, hetkellisesti voi tuntua että asia on kösitelty, mutta sitten joku asia saakin saman asian taas uudestaan mieleen käsiteltäväksi. Yleensä ajan kanssa asian paino haalenee.
Noiden lisäksi kuuntelen musiikkia, joka sopii käsiteltäviin tunteisiin tai saatan lukea aihetta koskevia keskusteluja tai katsoa saa tunnetta käsittelevän leffan.
Niin ja luonnossa kävely aina toimii.
Minä kyllä vellon välillä itsesäälissä. Pääasia, että se ei jää päälle. Kaikki tunteet ovat minulle sallittuja, kunhan löytyy rakentavia tapoja käsitellä niitä. Sinä kuulostat olevan tasapainoinen tyyppi. :)
Ap.
Jippii, en ostanut kaljapurkkia, kun ei tehnyt mieli.
Ihan paras tunteiden käsittelemisen keino on tv-sarjat. Olen katsonut sarjoja, missä on paljon voimakkaita tunteita ja niiden avulla käsittelen omia juttuja. Monesti huomaan, että en pysty ihmisten kanssa tuomaan omia tunteitani esille.
No jippiii! Minä tässä nautin juuri yhden Apperolin ja päivän mittaan nautin muutaman viinilasin rakkaiden lapsuudenystävien kanssa. Ei kyllä mitenkään tavanomainen perjantai-ilta.
Tuo on muuten totta, että telkkaria katsomalla voi itkeä itkut ja nauraa naurut. Ei se ole huono keino ollenkaan. Pääasia varmaan, että löytää sen itselle sopivan keinon..
Ap.