Tämän päivän (18.9.2023) Helsingin Sanomissa on juttu kiuruvetisen metsän omistajasta

Hesarin jutussa suon ennallistaja toteaa:

"Ojitukset ovat olleet luonnon kannalta tuhoisia, eikä niistä ole ollut metsä­taloudellista hyötyä.”

Heh, heh. Suomen metsätalousmaasta kolmas osa on ojitusalueita. Tällä hetkellä puunjalostusteollisuuden raaka- aineesta yli kolmas osa tulee näiltä ojitusalueilta, koska siellä on suurimmat hakkuusäästöt. Ojittamattomat kivennäismaat ovat näinä aikoina kertaalleen aukeiksi hakattuina uudistettu.

Jos suon ennallistajan esimerkkiä aletaan noudattaa, katoaa Suomen puunjalostusteollisuudesta kolmas osa pois. Se on valtava isku maamme vientiteollisuudesta riippuvaiselle, velkaiselle kansantaloudelle ja varsinkin kaupunkien vihervasemmiston työpaikoille. Eivät tule suostumaan avauksessa esitettyyn toimintamalliin.

Ojitetut suot ovat merkittävä hiilinielu, sillä ojittamattomana sama alue tuottaa vain millimetrin vuodessa kasvavaa suosammalta. Metsän kasvulle muutettuna esim. mänty sen sijaan kasvaa puoli metriä ja rauduskoivu metrin vuodessa. Jotta hiiltä ilmakehän sitovaa biomassaa saadaan suosammalta kasvattamalla yhtä paljon kuin mitä metsänkasvu vuodessa sitoo, pitää vastaavalla alueella kasvattaa suosammalta toista tuhatta vuotta.

Kaiken lisäksi luonnontilainen suo tuottaa koko ajan kasvihuonekaasuista metaania, mikä on 25 kertaa haitallisempi, kuin hiilidioksidi. Erityisen paljon metaania erittyy näistä ennallistetuista soista.