Jääkö leimaa?

Olen valitettavasti joskus kohdannut myös sitä, että lääkärissä ei homma oikein etene, mutta ratkaisin asian käymällä yksityiseltä lähetteen jatkotutkimuksiin.

Itsemurhien ehkäisyohjelmaan kuuluu tietysti kysyä, että mites masis voi, mutta viimeaikoina lääkärit eivät ole siihen takertuneet, kun reippaasti kertoo kuulumiset.

Ihan liian usein otetaan puheeksi mielenterveysasiat, kun sitä taustaa on.
Ja todellakin, jos menee lääkäriin ihan muista syistä, niin onhan se aivan älytöntä, että alkavat kysellä mielialalääkkeistä ja psykiatrian käynneistä.
Minulla ei kyllä muut asiat ole siitä syystä varjoon jääneet, joskus vain tuntuu, ettei uskota, mitä kertoo vastaanotolla, ja toisaalta ei edes viitsitä välittää.

Monesti fyysiset oireetkin laitetaan liian herkästi " korvien väliin ", ehkä se on helpompaa, ei tarvitse tutkia eikä hoitaa.
Nykyään perusterveydenhuollossa ei tosin kellään muullakaan tahdo toimia nämä terveydenhoidolliset asiat.
Liikaa kuulee ihmisiltä, kuinka ovat tyytymättömiä lääkärikäynteihin, tai ettei edes saa aikoja.
Monet myös sanovat, että tarvitsisivat kenties lääkäriä, mutta kannattaako aikaa varata, kun ei siellä kuitenkaan mitään tehdä.

Mutta vielä noihin mielenterveyden asioihin.
Kun on taustalla ollut mt-ongelmia, vedetään puheet aika pian siihen, mutta silloin tällöin kuulee, että sellaisillekin, jotka eivät ole kärsineet mt-ongelmista, tarjotaan mahdollisiksi syiksi joihinkin vaivoihin " korvien väliä ".

Jos normaalit verikokeet, yleensä perusverenkuva, on kunnossa, ihminen on terve.
Jos ei ole kuumetta, on terve.
Jos jalat kantaa, on terve.
Jos pystyy puhetta tuottamaan, on terve.
Eihän tuo totta ole, mutta sellaisen vaikutelman monet saavat käydessään lääkärissä.

Lääkärikäynneillä vaikuttaa eniten se oma käyttäytyminen. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.

Itsellä kaukaisessa menneisyydessä lievää mielenterveystaustaa. Siihen ei ole palattu sen jälkeen eikä ole ollut aihettakaan.

Sellaista kyllä on sattunut, että olen mennyt lääkäriin jonkun vaivan kanssa ja diagnoosi on ollut yllättävä. Yllättävä mutta oikea! Ja vaiva on hoidettu pois. Joskus on tarvittu paljonkin lisätutkimuksia. Mutta eihän tällä ole mitään tekemistä mielenterveysongelmien kanssa. Kaikki sairaudet eivät vain ole nähtävissä tuosta noin vain.

Lääkärin vastaanotolla riippuu myös tosi paljon potilaasta itsestään ja hänen kyvystään ilmaista asioitaan. Menepä valittamaan, että ahdistaa, niin saat jotain psyykenlääkettä. Kun se psyykenlääke ei helpota ahdistusta, menet uudestaan lääkäriin. Sitten vasta kerrot, että henki ei kulje. Selvä juttu, sinullahan onkin astma ja saat oikeat lääkkeet. Tämä on tositapaus. Olisiko lääkärin pitänyt arvata paremmin, että ohjaat harhaan puhumalla ahdistuksesta? No, ehkä lääkärin olisi pitänyt kysyä, millaista se ahdistus on, niin asia olisi selvinnyt heti. Taustalla ei ollut mielenterveysongelmia.

Mielenterveys on tärkeä asia ja se vaikuttaa muiden sairauksien tuntemiseen ja kokemiseen. Kyllä lääkäri hoitaa selkeät muut sairaudet kuten muillakin, mutta tietyissä tapauksissa on hyvä kontrolloida miten potilaalla muuten menee, se on sitä välittämistä.