Oonko ainut, joka ahdistuu suuressa ihmisjoukossa, jossa tuupitaan ja katsotaan kylmästi? Kamala! Kohteliaisuus ja hymy ovat harvinaista herkkua. Hymyilevää pidetään vähintäänkin pimahtaneena.
Onko maailma näin kylmä ja tunteeton? Jos oikein alkaa ajatella, niin et voi tietää, vaikka jonain päivänä satut paikalle, jossa joku "sairas" räjäyttää pommin tai alkaa ammuskella? Missä on vika? Ollaanko me ihmiset liian stressaantuneita?
Ihmissuhteiden viidakko on oma lukunsa. Etsitään kaunista ja komeaa, vapaata ja vallatonta, seksiä ilman sitoumuksia. Kaikki tähtää vain hetkelliseen hyvään oloon. Entäs me herkät ihmiset,jotka mennään retkuun? Tuleeko meistä kyynikoita vai jätetäänkö peli sikseen ;)
Onko maailma näin kylmä ja tunteeton? Jos oikein alkaa ajatella, niin et voi tietää, vaikka jonain päivänä satut paikalle, jossa joku "sairas" räjäyttää pommin tai alkaa ammuskella? Missä on vika? Ollaanko me ihmiset liian stressaantuneita?
Ihmissuhteiden viidakko on oma lukunsa. Etsitään kaunista ja komeaa, vapaata ja vallatonta, seksiä ilman sitoumuksia. Kaikki tähtää vain hetkelliseen hyvään oloon. Entäs me herkät ihmiset,jotka mennään retkuun? Tuleeko meistä kyynikoita vai jätetäänkö peli sikseen ;)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aina välillä " retkuun"
Täytyy myöntää että kun joskus maanantai-aamuna (tai koska vaan) Erehtyy hymyilemään vaikkapa kaupan kassa jonossa, niin kyllähän heti katsotaan sillä silmällä että toihan on jättänyt aamulääkkeensä ottamatta..Valitettavasti..
Vastaus: ollaan. Siis stressaantuneita. Tuntuu, että kaikki huolehtivat nykyään jatkuvasti jostain, vain hetkittäin voi olla rentoutunut, tyytyväinen, vapaa mielensä kahleista ja huolista. Jollei oikeita ongelmia ole, niin tuntuu, että ihmismieli sitten kehittää niitä vaikka väkisin. Mielenhallintaa kiitos, ei niin järkyttävää määrää turhaa huolehtimista ja murehtimista ja asiat, joita ei voi varmaksi tietää tai vaikuttaa, niin unohtaa, antaa mennä niinkuin menee. Kai jatkuva huolehtiminen on toisaalta voima, joka ajaa maailmaa eteenpäin ja luo kehitystä, mutta millä hinnalla? Vähintäänkin, jos kaikki on hyvin, hyvä puoliso ja ei taloudellisia huolia ja näin, niin sitten masennutaan, kun ihmismieli keksii, etteihän oikeastaan tarkemmin ajatellessa missään ole mitään "järkeä" tai tarkoitusta. Hitto, toteuttakaa itseänne, lakatkaa murehtimasta/huolehtimasta, harrastakaa, matkustakaa, olkaa kiinnostuneita ja uteliaita ja tehkää työtä jolla koette oikeasti olevan tarkoitusta ja hankkikaa hyvä rakastava puoliso ja taloudellinen riippumattomuus. Itse ainakin hymyilen päivittäin ja koen elämän mielenkiintoiseksi, se tuntuu joskus vain niin surkean lyhyeltä, tämä ihmisen elämä, esim. 80 vuotta, mitä se on aikana kun ajattelee hiemankaan suuremmassa mittakaavassa? Mutten viitsi sitä vielä miettiä nyt hieman vajaa 25-vuotiaana.
Se on totta jos hymyilet vaikka kadulla yksinään,niin kyllä sitä katsotaan heti,että onko toi hullu vai humalassa:))
Sepä siinä onkin että heikot ihmiset ei tässä kovassa maailmassa pärjää,joka kyllä on väärin.
Niin kuin lehdissä joka päivä saa lukea että taas joku perheenpää on ottanut päiviltä koko perheem:((
Varmaan ihmiset on niin tresaantuneita,töissä kilpaillaan kuka saa jäädä,kuka lähteä.
Kaiken kaikkiaan tämä yhteiskunta on vaan niin kova.
..jona itseäni pidän...tulee hymyiltyä vähän sinne sun tänne...ai että ne pitää..pimahtaneena ja sekopäänä..no, pitäkööt..
maksa mitään, mutta se voi merkitä kuitenkin jollekin paljon..Jatketaan vaan, Mirham hymyilemistä. Pitäkööt meitä sekopäinä..:))
hyvistä tavoista kannata luopua..:))Hymy tai ystävällinen sana on monta kertaa pelastanut päivän...
onneksi elän maailmassa jossa saa hymyillä tuntemattomille =D
Ja töissäkin on luonnollista olla ystävällinen ja hymyllä tervehtiä ihmisiä joita ei tunne joten se kyllä jatkuu helposti muuallakin.
Ei haittaa jos muut eivät hymyile vastaan, sehän on heidän menetyksensä :)
Ja kyllä hymyjä saa vastaankin. Enkä miekään aina viitsi/jaksa mutta silloin tällöin kuitenkin.
Tuli muuten tuosta ihmisten katsomisesta mieleen. En huomannut kansainvälistä pyyhepäivää =D
http://www.mbnet.fi/net.nyt/juttu.aspx?id=762
http://www.towelday.kojv.net/
Olen Linnunrata-fani joten varmasti ois ollut puhdas pyyhe mukana varalla:DD Ja olis ihmiset täällä varmaan katsoneetkin...
tulee kyynikoksi ja sen jälkeen mitkään pelit ei edes kiinnosta
Ihanaa, oikein järkevää asiaa palstalla ja upea otsikko.
Olen havannoinut samoja asioita ja miettinyt mistä on kysymys ja miten siihen voisi vastata tulematta kyynikoksi, ja olen kait tullut kyynikoksi?? :-)
On tietysti ihmisjoukkoja, jossa omalla käyttäytymisellään voi olla erilainen ja kiusallaankin olla kohtelias ja hymyillä. Itse teen sitä ihan kiusallakin ihmisille, ovatpa hämmentyneitä,ja aina silloin tällöin kohtaa samanlaisen, kohtaavat katseemme ja hymyilemme toisillemme tiettävästi. Tee tästä tavasta oma maailmasi, älä välitä muista, ole oma itsesi. Kaikki eivät ole tätä älyneet?
Stressaantuneita, hei meillä on kiire omiin betonikuoriin TV:n ääreen, katsomaan hölynpölyä, syömään mainoksien suosittamaan ruokaa, no ehkä olemme stressaantuneita suorittamisesta, kiristyvistä vaatimuksista, meidän pitää olla yhä tehokkaampia vuosi vuoden jälkeen, suorittaa. Stressi syntyy kuitenkin kokonaisuuksista, ei vain työelämästä. Ehkäpä meidän kokonaisuutemme ei ole kunnossa, hei, itse olen tällä hetkellä stressaantunut. Pommin alle voimme jäädä, sitä ei kannata murehtia, se on sitten osa elämänne.
Ihmisuhteet, itse olen paraskin puhuja... mutta ei se taida kuitenkaan olla ihan noin, eiköhän se ole vielä vain pieni osa ihmisistä jotka tuota hetkellistä hurmiota hakee, tosin kasvava joukko. Sehän on osa tätä suorittamista, seksikin on suorittamisen tulos ja aika vähän jää tulosta silloin. Herkät ihmiset ovat vaarassa, heistä tulee kyynikoita tai raunioita, toivottavasti heillä käy onni kohdata jotain todellista.
No niin,,,, summa summarum, muodostakaamme oma maailmamme, tehdään oma käsityksemme siitä, mitä me haluamme olla, ei uskota ulkopuolisia tuputuksia. Muodostakaamme oma onnemme ympyrä. Olkoon muut mitä ovat, me olemme sitä mitä haluamme.