Punahuulet naisellako ne saavat täyspäisen miehen täysliekkeihin

Minähän olen muuttanut ammattiakin aivan hiljattain, olen nääs ammattimatkustaja tällä erää, niin kauan kuin lompsani kestää tämän kaiken, tarkalleen niin kauan olen ammattimatkustaja. Eikös pojalla olekin kadehdittava ammatti? Ei tarvis aamulla kuulla ikävää herätyskellon soittoa parhaassa unessa, vaan voi jatkaa makailemista aina puolille päivin jos niin tykkää. Aina hauskaa olla pitää, niin nytkin, mutta kenen kustannuksella hyvä akkaväki? Vaikka tuossa äsken oli tuo herätyskello herättelemässä työhön menijöitä, en itsekään välttänyt tuota meteliä. Anna minun kaikki kestää, aamuyöstä silmät auki ja taivalta on edessäpäin vielä pitkälti. On aamuvarhainen Kajaanissa ja Polojärven auto tekee lähtöä kello viisi, Ämmänsaari - Juntusranta - Kuusamo - Rovaniemi on tällä kertaa vain tämän päivän matkustusannos ammattimiehelle. Minnekä sitten seuraavaksi, turistikirja on hyvin ahkerassa käytössä tuossa vaiheessa. Vois vaikka tuonne Kittilän suuntaan, siellä matkan varrella on postitoimipaikka nimeltään Kallo. Mitä se voisi minulle merkitä? Vain pitkäaikaista kirjeenvaihtokaveriani. Ihan vuosissa voimme mitata aikaa jolloin olimme kirjekavereita ja tuo kortti jonka annoin postipojalle päätti kirjeenvaihtomme kokonaan! Kittilään mentiin vain mutkan kautta. Suorinta tietä olisin ollut jo Rovaniemellä takaisin, mutta tällä kertaa näin se tehtiin ammattimiehen silmin ja ajatuksin, eikös vaan. Aikaisiin aamuihin sitä näköjään joutuu tottumaan, jos mieli keritä paljon päivän aikana. Jos seuraavana iltana kävelet Kuusamon torinseudun katuja tai vaikkapa mieli tekee muhinoida vaikkapa Kajaanin Kaarinan kanssa aivan vain viattomasti, pitkän yhteisen elokuvaillan jälkeen, helliin jäähyväissuudelmiin päättyi sekin ensitapaaminen. Varjostajat olivat taas iskeneet tähän tyttökultaan ja päättivät vähin äänin meidän väliset tapaamiset tulevaisuudessa. Kaikkea sitä onkaan, vahditaan vapaata naisihmistä aivan ajallisesti että oikein joutui kotiarestiin sen vuoksi kun meidät oli keksittynä huulet vasten toisten huulia, joka tuntui suudelmalta. Kolmen jjj Kajaanissa on vierähtänyt taas peräti yksi yö tutussa paikassa jo vuosien varrelta. Yksi seikka minua on jäänyt kaivamaan aina tuossa nimessä Kajaani. Ne ovat nuo kolme kuuluisaa jiitä vanhan käytännön mukaan. Yksi j meni joen kaupunkiin Joensuuhun, toinen meni murteensa vuoksi Kuopijoon, eikä Kajaani sen koommin ole kantanut kolmen j:n antamaa rasitetta enää aikoihin, ainakaan minun muistini mukaan. Ammattini vuoksi täytyy unhoittaa jälleen kerran Pietari Brahen perustama, korpimaisemien ympärillä oleva, Kainuun eteläosassa oleva kaupungin idylli joksikin aikaa, mutta pian palataan taas takaisin tuttuihin maisemiin, kun sitä ennen olen käynyt kotimaisemissa vähän ilmoittamassa etteivät aivan luulisi että on mennyt aivan yhä perään maailmalla. Matkustajakoti on myös tuttu kotikylälläkin ja siispä meninkin ilmoittamaan että haluaisin vuodepaikan seuraavaksi yöksi, jos millään sopisi. Vuodepaikka ei silloin paljon yön yli maksanut, jopa neljällä markalla siitä lystistä selviytyi.

Ennen kuin päivä oli illassa menin vielä asemalle katsastamaan mitä siellä oli nähtävää. Voi pojat, paljonkin tämä poika kerkesi näkemään, jopa puutetta kärsiviä naisia asemalla tapasin. Olisivat valmiit pientä korvausta vastaan lähtemään panohommiin kanssani, mutta minä kun olin vielä äitini jäljeltä ei moinen huvi vielä kovin kiinnostanut sillä kertaa. Mikäkö sitten se jokin kuitenkin sinä iltana jo rupesi kiehtomaan tuolla aseman nurkassa, siellä vaaleaverikkö aivan yksin kyyhöttämässä jykevää nurkkaa nojaten koko hennolla painollaan. Nyt tarttui tämä poika tilaisuuteen, jonka tuossa nurkan syvennyksessä on tarjolla, minkkiturkkinen naiskauneus. Maalaispoika, menikö sisu kaulalle vai rohkeusko petti? Ei suinkaan, kävin suoraan pyytämässä pääsisikö tytölle antamaan pienen pohjoisen matkan, junakin on lähdössä vain muutaman tunnin päästä. Kyllä siinä sai kaikkensa tehdä että vapaa perhonen lähtisi yhteen matkaan kohti korpi Kainuun salomaita, sinnepä tiettömän tien päähän. Pikajunalla sitä vaan kello 21.15 lähdettiin, minäkin muka naisen olen saanut matkaan, väliaikaisen välilihan antajan Helsingin asemalta, olenko minä nyt se onnen seppä? Ilman puhemiestä hankittu hunajainen on matkaan saatu, mies jolla ei ole kokemusta naisiin vielä syntynyt ollenkaan. Poika tuomassa äidille oikein näytille, minkä kultalöydön olenkaan tehnyt sen jälkeen kun lähin kotimaan reissulle vittua etsiskelemään maailman surullisilta toreilta ja kaupungeista. Tämän minä sitten äitini löysin, joka oli vähän vanhempi minua ja oli ollut sen takia Helsingissä että hänelle tehtäisi raskauden keskeytys. Hän odotti isätöntä lasta, isätöntä? Mahtoi siinä äitimuorin mielipide lyödä kerrankin tulta ja tappuraa kun kuuli että mikä on suttura naisiaan, mutta kun oma poika halusi myös naista ja päästä sen makuun piti hiljaa hyväksyä, meidätkin sinä yönä saman peiton alle tuona yönä. Tiukat olivat paikat joka puolella, yritin peiton alla vähän niin kuin hiplata, poikamiehen sormet suorastaan syyhysivät saada jotakin. Enpä olisi eläissäni uskonut että naiset voivat paketoida itsensä niin ihonmukaisesti ettei poikamiehen sormikaan pääse pahojaan tekemään naikkosen kusettimeen.

Se oli todellinen siveys-yö ja naisella siveysvyö oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Mitä me nyt tästä opimme, ainakin sen että oppirahat sain maksaa korkojen kanssa. Ei sitten pillupalaa edes vilaukseltakaan, mikä miehinen nöyryytys ettei mennyt poikuus. Sinä yönä jäi katkera viha naisia kohtaan. Melkoinen tököttimimmi oli tämä kokemus, aina vain täytyi olla puuterituubit nenänsä alla, aina vain jotakin piti olla laittamassa ulkonäön ehostamiseksi, eikä siitä tekemälläkään enää uutta tahtona tulla joka olisi tepsinnän markkinoilla uusia valloituksia varten. Herrasmies on aina herrasmies ja saattaa aina minne asti vain halutaan, niin nytkin. Kajaaniin asti tällä kertaa vaikka kaikki toivo oli jo menetettynä kahden yhdessä nukutun yön aikana. Moilasen Atte kuin sattumalta oli Kajaanissa käymässä yhtäaikaa ja myös me tavattiin. Tytölle vain pullo kaupasta ja ei kun lääkettä kurkusta alas. Ei juotuna paljon ettei mene muisti eikä kyllä silloin niin käynytkään. Tytön saatoin iltasella yöjunaan ja itse menin tuttuun matkustajakoti Nevalaiseen aamua odottamaan. Koitti viimein ankea aamu ja pallit täynnä vielä siemennestettä, ei kun sen naisen jälkeen vain ja menoksi! Tällä kertaa mentiinkin Jyväskylän kautta linja-autolla Helsinkiin saakka eikä naista mailla eikä halmeilla näkynä Helsingissä. Olenko minä nyt vain yhden naisen varassa, sopi vaan kysyä, kun se otti niin kupoliin se saamattomuuteni silloin yhteisessä sängyssä kotimökin kammarissa. Tyttöjä on maailma pullollaan, ota vain se poikani se oikea völjyysi niin olet ikionnellinen, minkä minä nyt teenkään kun ei niin ketään, ei vaikka kuinka yrittäisi olla silmät auki joka tilanteessa matkallani. Vielä saman päivän iltasella lähti yöjuna kohti Kainuun korpea, Helsingin rautatieasemalta. Mieli lähes maassa oli pojalla tällä, niin olin jo pitkän matkan tehnyt ilman hyvää lopputulosta. Löytö oli vielä saamatta, ei kun tuntosarvet vain esiin ja vainu koko ajan päällä nuuskien, silmä tappina katsoen niin pitkään kuin suinkin katse kestää. Katso kummaa, mitä minun silmäni näkevätkään tuolla lähellä istuvankaan, kolme, siis kolme vielä toiseen kertaan nuorta naista niin että kiinni veti kuin tervattu, veneen tervaus aikana kevätkesästä. Voi pyhä jysäys, voiko tämä olla tottakaan? Kyllä on, vaikka en edes koitellut miltä edes tuntui pitää taas uutta ja vieläpä kolmea naista yhtäaikaa käsipuolessani. Nytpä oli ilo päässyt irralleen meiltä kaikilta neljältä. Minä olin se neljäs kun tyttölapsia oli siis kolme. Miten reheviä, miten hemaisevia, aivan kuin samaa äitiä ja isää kaikki kolme, marjoja kuin kesäisestä metsästä olisi saanut poimittavaksi yksi kerrallaan. Ei voina olla silmä lepäämättä, näky oli niin mahtava kuin suinkin olla voi. Voiko olla yhdellä ihmisellä niin hauskaa kuin silloin oli minulla, enpä jaksa enää uskoa että olisi ollut edes eläessään niin ikimuistettava yhteinen junataival. Helsingistä aina Suonenjoelle asti Savon sydämeen. Pian tuo matka menikin, matka meni kuin siivillä, nuo siivet saivat aikaan kolme pirteätä emäntäkoulun tyttöä, joita muistelen hyvin lämmöllä. Pirkko, Riitta ja Eila matkalla koululle yöjunassa . Hyvät jäivät muistot, ostin teille yhteisen kaulaketjunkin, mutten tiedä kuka sen silloin sai jouluksi kolmekymmentä vuotta sitten. Jäi kauas taakse ne ihanat Savon tytöt joita en sen koommin enää tavanneet milloinkaan, edes sattuma ei tuoneet luokseni. Olisi varmaan toinenkin lystin ilta voituna pitää yhdessä. Se oli niin aitoa, että oikein mukana eli.

Olisi varmaan toinenkin lystin ilta voituna pitää yhdessä. Se oli niin aitoa, että oikein mukana eli. Joulukuu oli ajassa siirtynyt lähes puoleen väliin saakka ja kohta kokonainen kuukausi oli tullut oltua pyörien päällä. Se on todella pitkä matka kilometreissä jos laskua rupeaisi pitämään, mutta kun ei kannata, saisi vain omantunnontuskia ja taas olisi sieluni levoton ja lepattaisi entistä enemmän. Pitääpä käyvä täti Kaijan luona Riihivaarassa, miten paljon siellä ovat maailman kirjat sekaisin. Kun Kaija-tätini pääsee oikein hämmentämään niin karsta seiniltä silloin puhdistuu putipuhtaaksi. Olinpa vain yhden yön tätini luona, eikä sen kummempia, aamulla taas jälleen uudestaan autoon, kirkolle ja Ämmänsaareen. Ja tietysti Kajaanissa päiväseltään meni sekin päivä eikä sen kummemmin jäänyt mieleen mitään mainittavaa yksityiskohtaa koko pakkaspäivästä. 17 päivänä sunnuntaina mies rohkaisee oman mielen muille sopivaksi ja pokkaa tunnelmaan tangon. Kuin haavan lehti jää mies vitivalkoiseksi tanssitun tangon jälkeen. Miten voi aikamies kohta tuntea sellaista pelkoa sydämestä ettei vapisematta voi tangokaan onnistua. Voiko tämä olla sitten ihmissuhdekysymys vai missä ollaan menossa kun jossain näin pahasti mättää tanssilattialla. Kokemus oli niin inhottava etten edes soisi kellekään sellaista tämän taivaan alla tansseissa käyvän kuin mitä minulle piti käyvä. Koskahan sitä seuraavan kerran kykenee moiseen alistukseen itsensä laittamaan? Eipä mene varmaan kauankaan, näin vain luulisin, vai oliko joku suunnitellut puolestani jotakin muuta, jää nähtäväksi. Kova talvi tekee nyt kovasti tuloaan näillä leveysasteilla, parikymmentä on niin kuin aluksi, kun Kuusamossa elohopea laskee -37:ään ennen joulua. Lukema on kyllä yllättävän paljon pakkasen puolella, mutta mitä me pakkasista, niitä tulee ja menee. Joka talvihan tuo on käynyt neljänkymmenen kahta puolta johonkin aikaan vuotta. On tuo hyväkin, että ilmoja riittää, jokunen suorastaan kaipaa talvipakkasia, kuten jäälanssin tekijät alkutalvesta jne. Mutta minä en anna pikkupakkasten häiritä itseäni, menen työväentalon pikkujoulua katsastamaan. Jo oli miehen alku terästäytynyt niin paljon että uskalsi tulla kolosta ihmisten ilmoja nuuskimaan. Matkustajakoti oli taas yöpaikka Tauriaisella, olin saanut niin monta hyvää yöuntani vietettyä tällaisissa kodeissa. Oma koti oli kaukana, silloin omassa kodissani ei ollut sitä rakastavaa äitiä jonka luokse olisi voina enää mennä, olin saanut kaikki vihat niskoilleni häneltä ja nyt on näin. Kuljen ilman kotia täällä maailman kiertolaisena niin kauan kuin minun ei ole hyvä olla kotona jossa saan kaiken ihmisarvon. Joulu tuli myös minulle silloin, vain yksin Kaljuskylän Alaskassa, valopetrolin hajussa oli muuten melkoinen hajukokemus. Tuo tuolla nurkassa, muka lämmittimeksi sitä jopa sanoivat, on niin helppohoitoinenkin, sen kun lisää öljyä kun entinen pääsee säiliöstä loppumaan. Mutta on melko pitkä aika ennen kuin pääset uudestaan tuon kamiinan sytyttämään, kerkiää tulla melko kylmä sisälle kovalla pakkasella

Vaikka nyt muutama vuosi on jäämässä väliin koska ei ole olemassa tarkkoja päiväkirjamerkintöjä noita välivuosilta. Kyllä tässä ruvetaan pian pääsemään hekuman makuun kun poikamies pääsee vihdoin naisen makuun koko ruumiilla, ja tuo vuosi jolloin tuo ihme tapahtui, 1968 kesällä. Työväentalolla sitä vaan tavattiin ja mentiin monot kummasti vinossa tanssilattialla. Meno oli kuin paremmastakin tanssiparkettien kutsutilaisuudesta suoraan lainattu, mutta tässä tapauksessa olivat vain amatöörit näytillä, ilman ammattiohjausta, mutta sujuu se näinkin pojat ja tytöt. Sukuansa monasti ollaan moittimassa eikä anneta kiitosta edessä eikä takana mutta jälkikäteen kiitoskin on nyt paikallaan. Pikkuserkkumme hommasivat kampeen jota kelpaisi vähän höylätä aivan oikeasti. Moisionvaaran Eeva, muka kaikkien yhteinen eväskö, kun yksi rupeaa saamaan, niin miksi myös minä en saa sitä samaa hyvää, kaveria ei jätetä pulaan. Venematkalla pian selvisi kuka saa mitäkin. Onni oli kääntynyt minun puolelleni, kaikkien kuullen, minä olen se onnellinen joka ensi yönä pääsee onnellisesti pois poikuudestani. Herranen aika, minäkö se olen, jolle näin pääsee käymään! Siinä ei pappia enää jäätynä odottelemaan, että olisi vihkinyt tuonkin aviopariksi ennen kuin alkaa ne synnit ja temput ilman aviovuodetta ja siunausta. Kyllä siinä sai olla vähillä vaatteilla, ei ujostella ei, Eeva otti komennon, kokemusta kun oli, otti paraatikunnossa jo seisovan omakseen ja tuossa tuokiossa se olikin hänen ihanassa pillussa litisten aina pienen liikkeen jälkeen joka sulassa sovussa aikaan saatiin, minä alla hän päällä hurjasti väristen himosta joka meidät oli saanut syttymään yhä uudelleen. Kohta vaihdettiin osia, pian minä olin päällä kapellimestarin osassa tahdin määräämässä, voi pojat mikä kokemus menettää poikuus ensi kertaa jollekin joka ajattelee samoin. Nuoren miehen työvärkki pääsi kohta huippuunsa, oli laukeamisen aika. Mutta me vähän herkuteltiin ennen laukaisua, ensi kerran kun on saanut, jo kohta tekee mieli taas uudestaan sitä hyvää. Tapahtui keskeytetty yhdyntä, yhteisestä toivomuksesta, hukkaan meni nekin siemenet. Sillä kertaa ei kukaan tullut isäksi minua sanomaan. Mahtava laukeaminen jäi karvoituksen päälle, joka kuivattiin karvojen ympärille kuivaksi. Kyllä oli nyt Seppänen saanut ja saanut, jalkojen välissä pallit ovat hyvin kiinteät ja kipeät. Itse pojan mulkusta kyrväksi muuttunut tuon naimisen jälkeen oli kova ja jäykkä kuin jousipyssyn kaari, jolla voisi vaikka kohta aloittaa uudestaan. Veto oli mahtava silloin. Aamun kahvipöydässäkin se vielä oli samanlainen, halukas kuin muutama aika sitten.

Hyvää tarinaa,lisää vaan.