Tuntuu pahalta lukea miten ihmiset tekevät abortteja tuosta vaan. Mietin millaisia ihania kultakutrisia, sinisilmäisiä, ruskeasilmäisiä, nauravaisia, pieniä, pulleita,kiharatukkaisia lapsia näistä olisi voinut tulla. Autuudeksi perheelle joka ei voi saada biologista lasta tai iloksi omille vanhemmilleen. Lapsi on aina lahja. Miten sellaisen lahjan voi niin vain tuhota. Ihmisten elämänarvot ovat todella pielessä.Itse antaisin aika paljon että vielä voisin saada vauvan.
Tuntuu pahalta
äiti
294225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
abortteja ei varmasti ole olemassa, mutta kun on ratkaisuun päätynyt, ei sitä kannata ruveta enää pähkäilemään. Eikä siitä tule syyllisyyden ja pahan olon tunteita vaikka olisi maailma väärällään lapsettomia ihmisiä. Jokaisella on oikeus itse päättää, mitä tehdä. Ei sitä tehdä naapurin tai jonkun lapsettoman vieraan ihmisen takia lapsia maailmaan.
se lapsi on jo tehty siinä vaiheessa!!!
Eli niiden jotka tekevät abortin, pitäisi ajatella niiden parasta jotka eivät voi lasta saada. Ja tietenkin täysin omalla kustannuksellaan. Ja puhun nyt henkisestä sekä rahallisesta puolesta.
Ja minusta tuntuu pahalta kuulla miten ihmiset pukkaavat lapsia maailmaan ihan tuosta vain, ajattelematta sen tarkemmin asiaa.
Ja miksipä he eivät HALUA adobtoida lasta ulkomailta? Ja miksi sen pitää olla juuri vauva? Minusta tuollaiset puheet kuullostavat siltä, että kyse ei ole siitä pienestä ihmisestä.
Jokaisella on minun mielestä oma mielipide, eikä asioita tehdä, kuten naapurin rouva tahtoo. Hyvää kesää sinulle!
Joskus abortti voi olla hyvä asia. En usko, että on mitään hyötyä ruveta miettimään niitä kaikkia lapsia , joita oli voinut olla. Minä mietin niitä lapsia, joita maailmassa jo on.
Mielestäni se abortoitava lapsi ON jo maailmassa. Äidin maha on maailmassa, siis lapsikin on jo maailmassa. Lapsi saa alkunsa hedelmöittymisessä.Siinä määräytyy millainen lapsi sieltä aikanaan syntyy.
Siinä siis mielipiteemme eroavat. Syntymättömät sikiöt ja alut eivät enää ole, kuten ei minun kuolleet isovanhempanikaan. Minun lapseni taas ovat, samoin kaikki ne lapset, joilla ei ole omia vanhempia, jotka kärsivät nälkää tai kylmää. Lapsia, jotka todistavat sodan julmuuksia tai joutuvat pettymään isoihin julmiin ihmisiin joka päivä. Niitä minä ensi sijassa ajattelen.
Sinulle lapsi on lahja, pellavapää jne., koska itselläsi on mahdollisuus hoitaa saamasi lapset ja nauttia äitiydestä.
Mutta oletko ikinä seurannut sosiaalityöntekijöiden arkea? Lapsia, joita laiminlyödään, vihanpuuskissa pahoinpidellään. Noin 300-400 lasta vammautuu pysyvästi, koska äiti käyttää raskausaikana alkoholia. On olemassa ihmisiä, jotka eivät kertakaikkiaan kykene vanhempina olemaan. On aivan sama puhua elämän lahjasta ja vastaavasta, kun lapsen elämä on helvettiä syntymästä asti. Mieti minkälainen äiti tulee ihmisestä, joka ei välitä abortinteosta yhtään mitään. Miksi hän välittäisi kitisevästä ja vaativasta vauvasta?
Oma tilanteeni olisi ehkä sallinut lapsen saamisen, mutta meillä on lapsia talo täynnä, olen taloudellisesti riippuvainen miehestä, joka ei enää lapsia halunnut. Olen joka raskaudessa joutunut komplikaatioiden takia sairaalahoitoon ja nyt nuorin lapseni oli vielä todella pieni. Olisin ollut todella stressaavassa tilanteessa, ja lisänä oli vielä käyttämäni lääke, jossa on usean prosentin sikiövaurioriski. Meidän ehkäisymme oli sterilisaatio ja raskaus kova järkytys.
Itken joka päivä lastamme, sitä joka ei saanut syntyä, mutta minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta hoitaa 4 alle kouluikäistä lasta riskiraskauden aikana ja sen jälkeen ehkä selviytyä vielä yhden vammaisen lapsen kanssa. Kotiapu on vitsi, sitä saa jos on sossun asiakas, mutta jos edes toinen käy normaaleissa töissä, asiakasmaksut nousevat niin koviksi, että 1/2 käyttörahoista olisi mennyt niihin maksuihin.
Jos se lohduttaa, naiset ovat yleensä ennen aborttia puolustuskannalla ja kylmänoloisia, se on normaali shokkitoimintareaktio. Suurin osa naisista kantaa arpia abortistaan vuosia, käy terapiassa ja itkee öisin. Ei tarvitse kuin lukea tarinoita netistä, niin sitä se lopulta on. Hädässä ja pelossa tehty ratkaisu, toivo siitä, että kaikki palaisi entiselleen ja sen jälkeen loputon suru ja syyllisyys. Ei tarvitse toivoa pahaa abortin tehneelle naiselle, heillä se tuska on aina jossain muodossa mukana, joko uppiniskaisena puolustusasenteena tai salaisena suruna.
ei ole syyllistä abortintehneitä. Ketään en halua tuomita. Toivon vain että ihmiset miettisivät muita vaihtoehtoja. Jumala antaa synnit anteeksi, eikä niitä tarvitse sen jälkeen vatvoa. Toivon sinulle voimia jatkoon ja keskity eläviin lapsiisi ja jätä viides lapsesi turvallisesti Jumalan huomaan.
Itse en ole aina pystynyt nauttimaan lapsistani, sillä masennun helposti ja synnytyksenjälkeinen masennus on ollut jo kaksi kertaa kohtaloni. Olemme ihan hyvin toimeentulevia, mutta olemmem kyllä silloin saaneet kotiapua sosiaalitoimelta, kun en enää pystynyt kotia masennukseni takia hoitamaan.
Jumalan siunausta sinulle ja perheellesi! Kyllä se aurinko vielä paistaa. Ja muista että Jumala auttaa! Isä meidän rukous on minulle apu kun on oikein paha olla eikä osaa muuta enää sanoa.
Abortin tehneet eivät ole tehneet syntiä! Joten Jumalan ei tarvitse sitä anteeksi antaa.
On monia syitä aborttiin. Esim. itselläni tulevassa lapsessa todettiin perinnöllinen todella vakava sairaus, joten päädyimme raskauden keskeytykseen. Lapsi olisi kärsinyt huomattavasti enemmän ja pidempään "saadessaan" syntyä maailmaan ja kenties kuollut jo elämänsä alkutaipaleella.
En usko, että kukaan tekee huvikseen aborttia. Monesti se on raskas päätös. Ja on paljon tapauksia jossa raskaus alkaa ehkäisystä huolimatta. Aina ei voi syyttää "huolimattomuudesta ja ajattelemattomuudestakaan".
mihin perustuu näkemyksesi, ettei abortin teko ole syntiä ja ettei sitä tarvitse pyytää anteeksi?
Eikö Raamatussa sanotakaan ÄLÄ TAPA!?
Tuskin löydät Raamatusta näkemyksellesi tukea.
Joten Älä Levitä tuota soopaasi täällä kenellekään. Joku voi vielä tosissaan luulla ,että asia on niin.
Taitaa olla vaan sun oma kehittelemä tekosyysi,jonka perusteella haet hyväksyntää julmalle teollesi.
Oma lapsenikin piti syntyä lääkäreiden mukaan vakavasti sairaana, vaan miten kävi. Lapsi oli syntyessään täysin "terve"! ja on edelleenkin.
Aina ei lääkäreidenkään arviot osu oikeaan. SAiraaksi epäilty lapsi voikin olla täysin terve. MILTÄ TUNTUISIA, jos abortoittekin sairaana terveen lapsen? jA EIKÖ SAIRAS LPSIKIN OLE ELÄMÄNSÄ ARVOINEN?
etteivät kaikku suomalaiset ole kristittyjä?
Se, mikä on sinulle synti, ei ole minulle synti.
Tämä on uskonnollista suvaitsevaisuutta, kukin uskonnollinen liike omassa karsinassaan ja toteuttakoot omia periaatteitaan.
syntiä mikään? Onko kaikki siis sallittua, jos kerran tappaminenkin on luvallista? Vai olenko ymmärtänyt jotenkin väärin, sillä juuri siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse?
On todella hienoa, että meillä täällä Suomessa on uskonnonvapaus, mutta eikö silti olisi tälläisissä asioissa syytä käyttää sitä "niinsanottua maalaisjärkeä"?
Tappaminenhan on "yleensä" rikos, josta saa rangaistuksen. Ja rankaistuksenhan myös abortintekijätkin saa; hirveät tunnontuskat, painajaisunet yms.sikäli kun olen täältä palstalta lukenut asianomaisten kertomuksia.
(Anteeksi antoa voi tietysti pyytää Jumalalta, jos Jumalaan uskoo, onhan lupaus annettu että pyytämällä saa anteeksi).
On hyvä,ettei itse joudu tuomitsemaan ketään, vaan sen tekee yksin hän, joka on meille elämämmekin antanut. Näinollen ei meillä ole oikeutta ketään tuomitakaan. On kuitenkin hyvä tuodailmi oma kantansa ja yrittää herätellä ihmisiä miettimään päätöksiään momeltakantilta ennen kuuin niihin säntää. :)
Mielestäni mikään eliö ei normaalioloissaan tapa poikasia. Mutta silloin, kun elämä on tiukkaa, niin tapahtuu. Säikähtäneet turkiseläimet tappavat, ja niin monet muutkin. Poikasia voidaan jättää henkiin vain sen verran, kun niitä pystytään hoitamaan, se on luonnonlaki, joka estää suuremman kärsimyksen.
Leijonauros tappaa ensimmäiseksi lauman johtoon tullessaan entisen johtajan siittämät pennut, koska se saa nopeammin emot kiimaan ja siitettyä heille omia geenejään.
Alkeelliset ihmisyhteisöt tappavat jopa eläviä lapsia. Kun piti pystyä liikkuvaan elämäntapaan ja niin kauan kun äidillä oli yksi alle 3-vuotias, vastasyntynyt tapettiin tai lähinnä jätettiin kuolemaan, hoitamaton vastasyntynyt menehtyy yleensä varsin nopeasti.
Biologisesti alkuperäisissä oloissa resursseja ei tuhlata vammaisiin poikasiin tai niihin, joita ei ehditä muutenkaan hoitaa. Vasta uskonnollisuus ja järjestäytynyt yhteiskunta on tuonut muutoksen asiaan, se on ihan perusfakta. Elämän suojelu _elämän laadusta riippumatta_ on hyvin pitkälle kristillinen/islamilainen/juutalainen perintö.
Näin sanottuna ajattelen, että abortti on tietyllä tavalla luonnollista perimää, sitä on myös aina harrastettu. Riippuu täysin yksilön moraalisesta maailmasta, minkä painon hän teolleen antaa.
En usko Jumalaan ja vain osittain kristillisiin periaatteisiin. Kunnioitan elämää tiettyyn pisteeseen, mutta haluaisin esim. parantumattomasti sairaana saada päättää omasta kuolemastani niin, että lääkäri tai omainen voisi sen toteuttaa. Samaan tapaan, niin kauan kun sikiö ei tunne/tajua aborttia, se ei minusta ole pahimpia asioita ollenkaan. Jos ajatellaan, että suurin osa keskenmenoista sattuu ennen viikkoa 10 (eli luonto on varautunut siihen, että sikiö hyvin nopeasti menehtyy kun yhteys äitiin katkaistaan), ehkä jossain siinä kulkisi oman moraalini raja. En usko, että kukaan tekee sitä huvikseen, vaan siksi, että äidillä on subjektiivinen tarve, joka perustuu hänen elämäntilanteeseensa.
Tein oman aborttini viikolla 7, jolloin sikiö oli sentin pituinen, sillä oli osittain kehittynyt sydän, maksa ja munuaiset, mutta ei esim. sulkeututta selkäydintä. En voi kuvitella, että sikiö asiasta jotain tajusi, enkä ajattele, missä se on tai elikö se. Suruni abortista johtuu enemmänkin siitä, että olen jo äiti ja tiedän, mitä olen menettänyt (hyvin itsekäs suru) ja häpeän myös sosiaalisessa mielessä, tuntuu että laitoin asiat väärään tärkeysjärjestyksen.
missä kohdassa raamattu määrittelee abortin murhaksi? MIssä kohdassa raamattu määrittelee elämän alkaneeksi?
Vai olisikohan tää vaan kaikki sun omaa mielipidettä ja tulkintaa asiasta?
Mitä mieltä on Islami? Entä Budismi?
Pidä ihmeessä tuo sun "maalaisjärkes" ittelläs vaan.
missä kohdassa raamttu määrittelee abortin sallituksi? Missä kohdassa elämä sinun mielestäsi alkaa? Milloin murha, milloin sallittu keskeytys? Vai olisikohan abortin oikeellisuus vain sun omaa mielipidettä ja tulkintaa asiasta?
Vastakysymyksenä heitän, että eikö Suomen laissa sanota, että tappamisesta saa rangaistuksen? En ole tappanut ketään enkä siis ole saanut rangaistustakaan teosta jota en ole tehnyt. Luonnollista?? Eikö? Anteeksikaan en aio pyytää, en sen enempää Jumalata kuin muiltakaan. Sen sijaan voisin kysyä kaikkivoivalta Jumalalta miksi lapseni oli sairas? Vastausta tuskin koskaan saan, joten jääköön sekin.
Jos sinun lapsesi piti syntyä sairaana ja syntyikin terveenä niin onnitteluni sinulle. En tiedä millä puoskarilla olet käynyt. Minulta otettiin lapsivesinäyte, joka osoitti asioiden olevan erittäin pahalla tolalla, lääkärin ei edes tarvinnut epäillä asiaa. Jälkikäteen tehtiin vielä dna-tutkimus minulle, miehelleni ja sikiölle. Että meilläpäin asiat varmistetaan ihan lääketieteellisillä tutkimuksilla eikä millään mustatuntuu periaatteella.
Ja mitä tuohon "Eikö sairas lapsikin ole elämänsä arvoinen" tulee,niin pitää paikkansa. Valitettavasti on vaan monenlaista sairautta. Minä en olisi todellakaan halunnut lapseni kärsivän niin paljoa kuin hän olisi joutunut. Sain ihan selkeät tieteelliset faktat sairauden laadusta. Kenties elämä olis jäänyt hyvin lyhyeksi, sillä elinsiirto olisi pitänyt suorittaa heti kuin se olisi ollut lapsen fysiikan puoleen mahdollista. Eikä olisi ollut takeita olisiko lapsi elänyt edes siihen saakka. Lapsen elämä sairaalassa koneeseen kytkettynä ei minusta ole elämän arvoista. Miltä tuntuisi oman lapsesi kohdalla sellainen elämä? Elämän arvoistako? Tästäkin saa olla montaa mieltä.
Sanoit, että tein julman teon ja yritän selitellä tekojani sanomalla ettei abortointi ole tappamista. Päinvastoin! Olisin tehnyt julman teon jos olisin väkisin halunnut ylläpitää lapsen elintoimintoja. Siihen aikaan kun raamattu on kirjoitettu, ei olisi ollut minkäänlaisia edellytyksiä pitää tällaista lasta hengissä. Lapsi olisi kuollut heti synnyttyään. Olisiko se ollut lapsen kannalta parempi vaihtoehto, syntyä, kitua hetken ja kuolla?? Minusta tein oikein,että lopetin lapsen kärsimykset jo ennen syntymää.
Kiitos en kaipaa enään sinun kommenttejasi asian tiimoilta. Olen sanottavai sanonut. Jos se Jumalasi on olemassa, niin lopettakoot kaiken kärsimyksen ja poistakoot kaikki maailman taudit. Ei näitäkään abortteja tarvitsisi tehdä.
pahoillani lapsesi menetyksestä. En tajunnut, että kohdallasi oli näin vakavasti sairas lapsi.
En sinua halunnutkaan moittia, halusin vain, että ihmiset yleensäkin miettisivät tarkoin mitä tekevät ja millaisin perustein.
Sinun kohdallasi ei toddellakaan ollut mikään mukavuus abortti, niin kuin jotkut täällä kirjoittelevat. Luulen osittain tietäväni millaista tuskaa olet saanut kokea, luulinhan itsekin menettäväni lapseni.
Ihan oikealla lääkärillä minäkin kävin, en puoskarilla. Lapsivesinäyte otettiin ja tarkoin ultrattiin. Lapsen piti olla sairas näiden ja trisomianäytteen perusteella. Aborttia en halunnut tehdä, sillä tunsin sen vääräksi. Lapsen syntymän jälkeen selvisikin,ettei testien tulokset johtuneet lapsesta vaan itselläni oli tosi harvinainen raskauden aikainen sairaus puhjennut, joka vääristi istukkanäytettä ja trisomianäytettä. (Ultra oli koko ajan terveen lapsen puolella..) Älä kysy miten lääkärit niin erehtyivät, sitä en tiedä, eikä tiedä hekään, ihmettelevät kovasti.
Luulisin,että eiköhän se ole kuitenkin meillä sama Jumala, suhteemme häneen voi vain olla erillainen. Ja se on jokaisen henkilökohtainen asia tietenkin.
En itsekkään ymmärrä, miksi meille annetaan ensin lapsi ja sitten otetaankin pois. Sitä ei varmasti tiedä meistä yksikään...
Toivon täydestä sydämestäni, että jaksaisit tämän asian kanssa elää ja olla.
Kaikkea hyvää sinulle ja koko perheellesi.
...sinä olet eksynyt väärälle palstalle kirjottamaan uskonasioista. Uskonnolle on nimittäin oma palstansa. Kaikki ei jaksa nimittäin noita jeesusteluja kuunnella. Kesän jatkoja sulle
Kumpi meistä on tuuputtamassa toisille omia "totuuksiaan?" :) Missä kohdassa sanoin abortin olevan oikeutettu? Missä kohdassa olin sitä vastaan?
Kyse ei ole siitä, mitä mieltä mä olen mistään (koska en ottanut kantaa puolesta ja vastaan), vaan sun mielipiteistä ja niiden heikkouksista. Se, että vetoat raamattuun, johtuu pelkästään siitä että olet sattumoisin syntyny maahan jossa kristinusko on valtauskonto.
En osaa sanoa koska elämä alkaa, etkä säkään. Joten eiköhän jätetä tuo jokaisen yksilön omaksi päätettäväksi. Oletan, että tuohon 12-viikon rajaan on päädytty pitkän harkinnan ja tutkimuksien jälkeen. Ja miksi tänne pitäisi vängällä pukata lapsia, kun ei maailma kestä nykyistäkään kuormitusta? Eiköhän tosiaankin olisi syytä keskittätyä niihin kersoihin jotka on jo syntynyt, kuten sulle on jo moni huomauttanut.
ole abortti! Voi olla siunaus monessa tilanteessa!
Minusta tuntuu pahalta, kun ihmiset eivät saa tehdä mitä haluavat. Ei ole kenenkään asia tuomita tai syyllistää toista! Antaa sen Jumalan tehdä sitten nämä syyttelyt ja syyllistämiset jos tekee. Kukaan ei varmaan ole niin mahtava, että voi sanoa abortin tekijälle, että nyt teit väärin ja kamalaa syntiä tai että elämänarvosi ovat väärät. Kyllästymiseen saakka saa lukea näitä syyttelyitä. Mielestäni abortin tehneet tai siihen aikovat tarvitsevat ennemminkin tukea. Jos nämä abortin vastustajat antaisivat ennemmin tukea kuin tuomioita, niin päästäisi ehkä parempiin tuloksiin. Siitä en tiedä onko abortin teko oikein vai väärin, mutta eikös anneta ihmisten itse päättää? Pahoittelen purkaustani, mutta suututtaa tällaiset tekstit.
Miksi aina vedotaan siihen KAIKKIALLA JA KOKOAJAN että ei saa sanoa poikkipuolista sanaa abortista koska sen tehneelle se on kova paikka ym. Kun se ei ole, läheskään jokainen ei edes ajattele asiaa sen jälkeen kun on abortin tehnyt. Se on vaan helpottavaa saada asia alta pois että oma elämä voi taas jatkua.
Jokainen alkanut elämä on jatkumisen arvoista, jos Jumala saa päättää kuka on tehnyt syntiä ja ketä tuomitaan, miksei Jumala saisi päättää kuka lapsi saa syntyä ja kuka ei, miksi nainen sitten saa sen päättää?
Ja musta on aivan turha vetää tähän mitään eläinten tapaa, tai alkuasukkaiden tapoja mukaan, me eletään vuotta 2005, olemme ihmisiä, meidät erottaa moraali (monella sitä kuitenkin on) eläimistä.
Kyllä se abortti varmaan kaikille on jonkin verran vaikea päätös. Jokaisella on omat syynsä, oli se mikä tahansa. Ei ole varmaan vielä kellekään Jumala tullut viereen kertomaan ennen aborttia, että hei sinä et saa tehdä aborttia. Jos joskus joudun abortin eteen, niin sitten en varmasti sitä tee jos Jumala ihan oikeasti tulisi viereen sen sanomaan, että tuo on väärin tai joku sen tiedon voisi osoittaa varmaksi. Minun Jumalani on varmaan erilainen setä kuin teidän. Hän ymmärtää ihmisten tekemisiä ja antaa anteeksi!
Koska uskonto on ei-uskovalle punainen vaate, siksi ei saa uskovaiset meluta!Aborttia saa puolustaa vaikka millä sanakäänteillä, mutta auta armias jos menet sitä vastustamaan, johan meteli nousee. Palstan otsikko on ABORTTI, ei mainita että täällä saa kirjoittaa vain asian PUOLESTA vannoutuneet. Minä ainakin haluan puhua kaikkien syntymättömien lasten puolesta, vaikka se aihuttaakin kauheen kohun. Mutta se koira älähtää johonka kalikka kalahtaa...
Meidän kaikkien Jumalamme puhuu Raamatussa ja omassatunnossa. Ja antaa kaiken anteeksi kun pyydämme.
Koska ne jotka ovat niin saakelin tyhmiä, etteivät tajua, ettei heistä ole vanhemmiksi, eivät lastaansa sinulle tai kenellekkään muulle antaisi. Ei, he pitäisivät sen muksun itsellään ja toeuttaisivat sairaita tekojaan.
Ei kuule, oma äitini, joka olis itä mieltä, että olis pitänyt tehdä abortti, kun EI halunnut veljeäni ja TIESI ettei ole äidiksi, niin anna edes sossu tädin viedä, vaikka isällä vippaa päässä pahimman kerran ja niin muuten äidillänikin. Ovat puukkohippasta lapsen nähden ja en ihmettelis yhtään, vaikka lapsikins iitä osansa saisi. Sossu se vaan silittää ja paapoo, kun se on NIIN traumaattista ottaa lapsi huostaan. Juu-u.
Toinen tapaus oli nuoriäiti, joka yritettiin saada tekemään abortti, mutta äiti oli TÄYDELLISEN varma, jotta hänestä on äidiksi. Haavemaaialmastaan ei herännyt edes silloin, kun katkoi ukkonsa kanssa 3vko vanhan lapsensa käden! Ja tätäkään lasta ei yksikään lapseton pariskunta saanut. Vaan hakkasivat hengiltä, kun oli puolivuotias.
Näitä tarinoita riittäisi enemmänkin. Ja joka ikinen teistä, joka näissä tilanteissa sanoo, että juuh, ei kyllä se oli parempi, ettei aborttia tehty, niin voi haistaa huilun.
En tosiaan toivo veljeni kuolemaa, enkä kadu sitä, että hän syntyi. On ihana tapaus, paska vaan, että sossu sekä vanhemmat ovat täysiä idiootteja. Niin ja olen tehnyt ilmoitusta ja niin on tehnyt naapurit sekä sukulaisetkin ja viety on kiirellisesti huostaankin muutamaan otteeseen ja aina vaan annetaan takaisin.
Niin, ja yuksikin äiti, joka pakkasella juoksutti lastaan sukkasiltaan ulkona, oli sitä mieltä, että lastahan häneltä ei viedä. Viis siitä, että oli kännissä useesti ja kämppä ihan deekuluola. Onneksi tässä nyt sentään joku tajusi toimia oikein.
Samaan syssyyn sanon, että omakin aborttini oli oikeutettu, koska en olisi lastani kenellekkään suostunut antamaan. En olisi pystynyt. Valitsin abortin, koska näin tiesin, että en sitten ainakaan synnytä tänne kärsimään. Ja kärsimään olisivat joutuneet, kun en olisi pystynyt antamaan pois, sen tiesin ja tiedän vielläkin. Olisin tullut hulluksi ja siinä olisi sitten ollut soppaa jo olemassa oleville lapsille, joille olin silloin ainoa turva. Pedofiilia vastaan. Sossustakaan ei apua herunut, kuin lohdutuksella "että kyllä lapsi sitten kertoo jos jotain tapahtuu" ja siihen olis ollut tyytyminen.
Ikävä kyllä, olin niin surkea, etten sitä pedofiiliakaan hengiltä päästänyt (joka kyllä olisi ollut yksi vaihtoehto) mutta tässäkin jouduin laittamaan lapsen ykköseksi, sillä kokemansa taruman lisäksi en usko, että olisi ollut mitenkään parantavaa, että mamma istuu linnassa, kun lapsi eniten äitiään tarvitsee.
Ja nyt jokainen, joka on sitä mieltä, että elämä on pyhää, ei voi moittia minua siitä, etten tappanut tätä saastaa. Ja jokainen, joka ons itä mieltä, että olisi pitänyt synnyttää lapset tälle saastalle leluiksi voi mielestäni itse käydä kokeilemassa sitä iloa, kun joku pahoinpitelee seksuaalisesti ja tulla sitten tänne hihuloimaan minulle.
Jokainen jeesustelija, joka on sitä mieltä, että Jumala on tarkoitusta varten minut raskaksi tehnyt, ja minä tein murhan, yrittää uskotella, että Jumala on huolissaan siitä riittääkö tälläiselle ihmiselle tarpeeksi virikkeitä, joka lapseeni koski. Sellaisesta Jumalasta en edes välitä kuulla...omani on kivempi setä tai täti..
Selibaattikaan ei käynyt ja sekin edeltä mainituista syistä...koska parisuhde oli pakko pitää kasassa, kun en voinut jokatoinen viikonloppu vahtia pusikossa 24h lapsen kanssa, ettei lastani viedä tämän saastan luokse.
Koska en siis voinut antaa lapsia adoptioon, pääsyin murhaan. Jos en olisi päätynyt, niin olisin päätynyt sitten varmaan toiseen. Sillähän tosin ongelma olisi ratkaistu, mutta se taas herätti kysymyksen, että miten se olisi vaikuttanut yhden lapsen elämään. En uskonut, että poliisit niin tyhmiä olisivat, etteivät osaisi laskea yhtä yhteen ja saada kaksi.
Jokatapuksessa kummassakin tilanteessa olisi Taivaallinen isä supeasti tekemääni katsellut. Joten päädyin ns. Hiljaisempaan ratkaisuun...en väitä, että helpoimpaan, koska sitä se ei ollut.
En kuitenkaan usko, että tein väärän ratkaisun, koska tappamaan ei ollut aikuista ihmistä, eikä antamaan adoptioon, edes äidin rakkaudesta.
Niin ja näin kermeaan päätöksen se rakkaus sitten johti.
kuinka vauvaa odottava äiti voi tuhota jo syntymättömän lapsen sisällään tuosta vaan. Minä mietin sitä kuinka ne ihanat kultakutriset, sinisilmäiset, ruskeasilmäiset, nauravaiset, pienet, pulleat kiharatukkaiset lapset syntyvät maailmaan jossa edes oma äiti ei välitä lapsestaan ja tämän hyvinvoinnista vaan on välinpitämätön ja tuhoaa lapsensa terveyden ja tulevaisuuden.
Minusta tuntuu pahalle ajatella sellaisen lapsen elämää josta puuttuu turvallisuus ja rakkaus, sellaista ei voi tulla lapselle jonka äiti kulkee jo raskausaikana vatsa pystyssä, viimeisillään, umpikännissä ja hädin tuskin pystyssä pysyen ja kampeaa kaljabaariin. Tänään näin sellaisen äidin ja itkin. Itkin sen pienen vauvan kohtaloa joka pian syntyy! Saan tästä abortinvastustajat kimppuuni mutta siitä vaan, minun mielestäni sillä vauvalla olisi ollut paras kohtalo tulla enkeliksi jo ihan alussa!
Kiitos sinulle Äitini, kun annoin minun elää. Olit nuori ja elämäntilanteesi oli sellainen, ettet voinut pitää minua. Annoit minun kuitenkin elää, vaikka olisit voinut tehdä abortin. Silloin 19 vuotta sitten se oli ihan yhtä helppoa kuin tänäänkin.
Olen aina tiennyt olevani adoptiolapsi. Vanhempani ovat kertoneet minulle avoimesti asiasta. He ovat saaneet minut ollessani 6 vk:n ikäinen. Olen saanut elää onnellisen elämän rakastavien vanhempien kanssa. Minulla on kaksi pikkuveljeä, jotka ovat vanhempieni biologisia lapsia, mutta olemme kaikki tasavertaisia.
Saan ylioppilaslakin ensi lauantaina. Kirjoitukset menivät tosi hyvin. Kävin viime viikolla pyrkimässä opiskelemaan lääketietedettä ja toivon mukaan saan ruskean hyväksymiskirjeen noin kuukauden kuluttua. Biologiset vanhempani ovat varmasti olleet lahjakkaita ihmisiä, koska koulu on minullekin ollut mukavaa ja helppoa.
Kiitos Sinulle Äiti - Elämästä !