Tilanteeni on ahdistava, ja muuta mahdollista. Olemme poikaystäväni kanssa olleet hieman yli vuoden yhdessä, rakastamme toisiamme ja niin edelleen. Ei olisi koskaan tullut mieleeni, että voisin pettää häntä. Nyt niin on käynyt. Kerran oli hyvin lähellä, mutta nyt tämä. Tunnen tämän pojan (kenen kanssa omaani petin) hyvin, vaikka emme kauaa ole tunteneet. Aluksi se oli vain pientä jalkapeliä, mutta tänään meni hyvin pitkälle. Olisimme harrastaneet seksiä, mutta tämä aika kuukaudesta, niin eipä ollut mahdollista.. Onneksi. Mutta minusta tuntuu että ei tullut olemaan viimeinen kerta.
Pari viimeistä kuukautta poikaystävän kanssa on mennyt todella huonosti, ärjymme vain toisillemme emmekä puhu mitään. Emme ole edes pystyneet koittaa jutella asiasta. Parhaan ystäväni kanssa olen jutellut, hän tietää että olen pettänyt poikaystävääni, ja minun ja ystäväni kanssa olemme sitä mieltä, että mieteimme poikaystävän kanssa asioita liian pitkälle. Yhteinen lomamatka kohta edessä, eikä tilanne luultavastikaan siihen mennessä korjaannu.
Mitä pitäisi tehdä? Olen hyvin ujo, en uskalla puhua poikaystävälle muutenkaan. Ja kaikkein omituisinta on, että en kadu sitä että petin.
Saman ystävän kanssa mieteimme, että ehkä sen oli tarkoitus tapahtua, ehkä oli ennalta suunniteltu että jätän cd-levyni hänen luo kenen kanssa petin, ehkä oli tarkoitus että hän suutelee minua ja minä vastaan siihen. Ehkä joku suunnitteli kaiken ennalta.
Pari viimeistä kuukautta poikaystävän kanssa on mennyt todella huonosti, ärjymme vain toisillemme emmekä puhu mitään. Emme ole edes pystyneet koittaa jutella asiasta. Parhaan ystäväni kanssa olen jutellut, hän tietää että olen pettänyt poikaystävääni, ja minun ja ystäväni kanssa olemme sitä mieltä, että mieteimme poikaystävän kanssa asioita liian pitkälle. Yhteinen lomamatka kohta edessä, eikä tilanne luultavastikaan siihen mennessä korjaannu.
Mitä pitäisi tehdä? Olen hyvin ujo, en uskalla puhua poikaystävälle muutenkaan. Ja kaikkein omituisinta on, että en kadu sitä että petin.
Saman ystävän kanssa mieteimme, että ehkä sen oli tarkoitus tapahtua, ehkä oli ennalta suunniteltu että jätän cd-levyni hänen luo kenen kanssa petin, ehkä oli tarkoitus että hän suutelee minua ja minä vastaan siihen. Ehkä joku suunnitteli kaiken ennalta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vittu teidänlaisienne huorien takia monet saa elinikäisiä traumoja suhteista. Lopeta heti se seurustelu ja laita lehteen ilmotus että myydään persettä.
et edes kadu, että petit ja aijot sen vielä uudestaan tehä, ni miksi helvetissä oot yhessä sen nykyses kanssa...?
En tarkota tota pahasti, mutta kuitenkin...miettisit vähän....
En vain tiedä miksi hänen kanssaan vielä olen. Rakastan häntä, mutta en tiedä miksi noin kävi. Enkä todellakaan tajua miksi en sitä kadu!
Todellakin ymmärrän sun tilanteen. koska omani liippaa aika lailla läheltä.
olen ollut jätkäni kanssa n. 1.5 vuotta, enemmänkin ja tällä hetkellä hän on armeijassa.
ALku aikoina eroaminen oli vaikeaa meille molemmille, mutta nykyisin tapaaminen on vielä vaikeampaa ja eroaminen on se helpotuksen hetki. En enää pysty ottamaan häntä enää niin lähelle kuin ennen ja kaikki vilpitön hyvänäpito on menettänyt se tunteen mitä se sisälsi ennen.
Uskon todella että rakastat jätkääsi, mutta eikö vaan, että silti sulla on sellainen pieni epäilyksen siemen, että pystyisitkö koko elämäääsi kuitenkaan viettämään tämän henkilön kanssa, ja että nuorena pitäisi vielä kuitenkin kokeilla kaikenlaista. Tunne että nuoruus saattaa lipua ohi, etkä pysty ottamaan siitä kaikkea irti?!
Korostan yhä edelleen, että tilanne on mitä piinaavin. varsinkin niin pitkän yhdessä olo ajan jälkeen mitä vuosikin nyt on. eroaminen ei tule kysymykseenkään tässä vaiheessa enää ihan hepposin perustein. ja sitten on vielä se, että ei osaa vain päästää irti.
Olisikohan tässä kyse siitä, että poikaystävästä on muodostumassa pelkkä ystävä? ne suuremmat rakkausfantasiat kohdistuvat nyt muihin miehiin?
mitä mietit sohva? olenko kokemuksieni kanssa yhtään lähellä totuutta?!
Olet todella lähellä, itse asiassa ajattelen juuri noin. En vain pysty sitä pistämään sanoiksi, kuten sinä teit. Tapaaminen on hyvin vaikeata, melkein iloitsen kiun pääsen kotio lähtemään. Ja vielä sitä, että mielestäni näemme liian usein. Tämän ajan sisällä ei ole ollut kuin 7 päivää milloin emme ole nähneet. Ehkä hieman ahdistavaa, että aikataulu pitää muodostaa poikaystävän ympärille, eikä niinsanotusti itsensä. Ei hän painosta, mutta jotenkin vain.. En osaa sanoa ei..
Nikki on muuten sova, ei sohva :-)
pieni lukihäiriön poikanen totta vie;) mutta kyllä se nimi pukee sinnuu silti oikein mainiosti:D
juuri tämä aikataulun muodostaminen poikaystävän ympärille alkaa rassaamaan pidemmän päälle. Mutta itse ajattelen kuitenkin olevani sen miehelleni velkaa, kerta hän sielä intissä on ja mie saan löhöillä kaikki päivät kotona. ja poden siitä suurta syyllisyyttä.
mutta nytpähän tiedät ettet ole ainoa jolla on saman tyyliset ongelmat;) ei varmasti helpottanut päätöstäsi, mutta ajattelkaamme niin, ettei elämämme voi päättyä tällaisiin vastoinkäymisiin...
Päästä jo jumalauta irti siitä! Se kärsii vielä enemmän, jos et päästä!!!