Nuorimman lapseni isä haluaisi pitää poikaa vuoroviikoin ja se saa mut ahdistuksen valtaan..Poikani on kaksi vuotias ja on koko elämäsnä asunut minun kanssani ja nyt isä on vaatimassa vuoroviikoin asumista..Minun ja vanhempien lapsien elämä on pyörinyt pelkästään tän nuorimman ympärillä ja ajatus että mun kullannuppu ei olis kotona kuin joka toinen viikko,ahdistaa ja puristaa rinnassa.Isällä ei ole ennestään lapsia,ja tän poikansa kanssa on ollut vain vk-loppuja..Kertokaa hyvät ihmiset kokemuksianne,useimmat ovat olleet vuoroviikkoasumista vastaan,ja mä en jaksa uskoa et noin pienen lapsen kohdalla se ois hyväks..Kuin levoton lapsesta tulee jos se joutuu seuraavat viis vuotta reissaan sen tunteman kodin ja isän luona..En tiedä mitä tekisin,en osaa muuta kuin itkeä..Miks tää on niin vaikeaa..
viikko siellä,viikko täällä..
neititoukokuu
495248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Kaksivuotias voi vielä olla vähän pieni viikko/viikkosysteemiin. Mitä jos lisäisitte tapaamisia pikku hiljaa - ensin vaikka joka-toinen pe-ma, sitten to-ma jne - muutaman vuoden päästä voitte sitten siirtyä tuohon viikko/viikko-käytäntöön jos tuntuu siltä että se olisi lapselle parasta.
on yksi koti paras lapselle.Moniko aikuinen olisi itse valmis muuttamaan viikon välein.
Varsinkin kun on kyseessä noin pieni lapsi joka on sinun kanssasi aina asunut,mä en suostuisi vuoroviikkosysteemiin.
on kai että lapsi saa elää äitinsä ja isänsä kanssa (olettaen nyt että vanhemmat ovat täysjärkisiä). Eron jälkeen ei ole muita keinoja kuin jonkinlainen vuorottelu - tai sitten että toinen vanhempi katoaa kokonaan. Vuoroasumislapset voivat sen takia paremmin kuin muut erolapset johtuen siitä että heillä on isä ja äiti kiinteästi mukana heidän elämässään.
Yhtä paljon pomppimista kodista toiseen tulee joka-toinen-vkl-systeemissäkin mutta vuoroviikko on rauhallisempaa lapselle kun voi olla pidempiä aikoja kerralla toisen luona.
vuoroviikkosysteemi toimii, oli kyse minkä ikäisestä vain, mun mielstä vain ja ainoastaan, jos vanhemmat asuvat aivan lähekkäin. Tällöin esim. hoitopaikka, kaverit ja ympäristö pysyvät...
"Vuoroasumislapset voivat sen takia paremmin kuin muut erolapset johtuen siitä että heillä on isä ja äiti kiinteästi mukana heidän elämässään." Onkos tää faktaa vai mutua? Itse mielelläni tutustuisin tuohon tutkimukseen. Meillä lapset on äidillä vakituisesti, mutta isä todella kiinteä osa elämää, vaikka ei vuoroviikkosysteemissä ollakaan. Voivatko meidän lapset nyt siis huonommin, apua...?
Luin yhden artikkelin, jossa sanottiin, että alle kolmivuotiasta ei saisi käsitellä kuin heittopussia kahden kodin välillä! Hänellä tulee olla siinä iässä vakituinen paikka asumiseen ja olemiseen. Jatkuva reissaaminen ja vaihtuvuus stressaa ja aiheuttaa häirikkökäyttäytymistä ja levottomuutta vanhemmiten jopa jo kouluiässä.
Siksi artikkelssa mainittiinkin hauskasti, että pitäisi olla laki, jossa kielletään vanhempien ero silloin, kun lapset ovat alle kolmivuotiaita!
Olisi hyvä, jos vanemmat sopivivat jollain muulla tavoin lapsen yhdessäolon alle kolmivuoiaana, ellei pysty yhdessä elämään.
9-vuotias poikani on asunut 3-vuotiaasta vuoroviikoin molempien luona ja on edeleen aivan normaali lapsi! Koulussa hän on ollut koko ajan luokkansa parhaimpia ja aina hyvin käyttäytyvä.
Järjestely on toiminut näihin päiviin asti kunnes äiti ei enää ole pystynyt salaamaan pitkään jatkunutta alkoholismiaan.
Kaikille tuleville yhteishuoltajaisille suosittelen, että vaaditte lapsen viralliseksi asuinpaikaksi omaa kotianne, niin säästetty sitten paljolta kun lapsenne äiti sukeltaa pulloon ja sosiaaliviranomaiset suojelevat juopon etuja lapsen edun unohtaen.
Ymmärrän kummankin vanhemman halun olla lapsen kanssa, ikävähän sitä lasta on tietenkin. Asiat pitää kuitenkin hoitaa lapsen kantilta, eikä pieni voi olla mikään heittopussi kahden kodin välillä.
Tuttavaperheeni on hoitanut asian näin: 2-v. lapsi asuu äidin kanssa. Viettää joka toinen viikonloppu la-su ja joka viikko yhden arki-illan isän kanssa. Isällä on lisäksi mahdollisuus hiukan vaikuttaa työaikoihinsa. Siksi isä pitää joka toinen viikko yhden vapaapäivän viikolla ja on sen päivän lapsen kanssa (tekee muina päivinä sitten hiukan ylitöitä, jotta homma tasoittuu kahden viikon ajanjaksolla). Lisäksi isä pitää kesälomallaan 2x4 päivää ja ovat sopineet, että lapsen kasvaessa aikaa lisätään. Kaikki kyseiset henkilöt tuntuvat olevan tyytyväisiä asian hoitoon.
Voisiko teillä kokeilla jotain samanlaista? Jos arkivapaa ei onnistu, niin esim. kaksi iltaa viikollA tms.? toivottavasti asia ratkeaa ilman suurempia riitoja!
Naisilla se tuntuu olevan vakaa usko siihen, ettei ihminen voi kasvaa normaaliksi muualla kuin äitinsä helman alla.
Lapsella on oikeus isään ja isällä lapseensa.
Ajatelkaa välillä myös järjellä, eikä vaan koko ajan tunteella.
Tosin, enhän minä tiedä, minkälaisten idioottien kanssa olette lapsia menneet tekemään. Ei näihin asioihin voi antaa mitään yksiselitteistä vastausta. Se on aina tapauskohtaista ja lapsen vanhemmista itsestään kiinni.
Jos halutaan levitellä lisää samanlaisia ennakoluuloja, mitä äidit täällä levittelee, niin todettakoon myös, että pelkästään äitinsä kanssa kasvaneista pojista tulee todennäköisemmin homoja kuin sellaista pojista, joilla on miehen malli kotona :-))
Jos äiti onkin hommannut PAREMMAN miehenmallin kotiinsa ??
Onkohan tutkittu, miten paljon äidin psyyke kärsii, jos ja kun häneltä viedään lapset "väkivalloin" l. perusteetta? Kovasti miehet ja jotkut feministit puoltavat isän oikeuksia viedä jopa kaksivuotias lapsi äidiltään vedoten isin-kävään, vaikka äiti olisi aivan tavallinen normaali yhteistyökykyinen ihminen. Harva kiihkoilijoista on laajaennetun tapaamisen puolestapuhujia tai yhteisymmärryksessä lapsen etujen ajajia jne. Trendi on; lapset isälle, äiti saakoon maximi-rangaistuksen.
JOS äiti on normaali, tavallinen äiti joka kykenee poikueensa huoltamaan, on lähes rikollista vedota isän ikävään ja viedä lapset synnyttäneeltä naiselta. Väitteeni perustelen sillä, että NAINEN on synnyttäjä ja mies voi antaa vastineensa minulle kun on saattanut maailmaan ensimmäisen lapsensa, joko alateitse tai sektiolla.
Niin kauan, kun minä tiedän minun tuntemukseni raskaudenajalta, kun minä tiedän synnyttäneeni, kun minä tiedän hoitaneeni lapset hyvin, kukaan ei heitä minulta pois ota ellen minä ole siihen halukas (tai lapset)! Varsinkin kun herra pingviini on vuosia vaappunut maailman turuilla ja hautonut vain omia muniansa.
Provosoiduitko?? :D
ps.PAS'sta en halua kuulla sanaakaan, se keskustelu käydää tuolla jossain alemmissa kerroksissa.
Tottakai lapsella on oikeus isään ja isällä lapseen, mutta kaikki isät eivät käytä tätä oikeutta, eikä kaikki äidit. Meitä on moneksi, ihmisiä.
Mietin tässä, että onkohan minun poikani sitten homo, kun nykyään paljon poikien kanssa touhuaa? :))
Jos ei metsässä möyri airsoftaseiden kanssa niin soittelee kavereiden kanssa, aivan varmaan homo on kun basistikin vielä on...:)))
Vaikka ei kait homoissakaan mitään vikaa ole, menee vain hyviä miehiä hukkaan...näin naisen kannalta katsottuna. :))
vuoroviikkosysteemiin,en siihen kumpi on parempi kasvattaja ja huoltaja.
No siitähän täällä keskustellaankin, että saatais ne miehet liikkeelle! Mutta juntti-aivot omanneena ihmisinä miehet eivät välitä lasten tunteista vaan omat asiat ovat tärkeimmät. Heidän elämäänsä eivät enää lapset kuulu. Ja vielä kun on varma hoitaja, se äiti, niin mikä heidän on rellestäessä ympärivuorokauden.
Homous ei lähde äideistä, homous lähtee ihmnisen omista haluistaan ja kait siitäkin, että isän lähdettyä, täytyy jostain löytää se mieskuvatus!
isien vika kun jätti poikansa! Niin!
Vai provoillaksesiko kirjoitit, että äidin kanssa
kasvavista pojista tulee homoja? Minä aina luulin, että homoseksuaalisuus on synnynnäinen taipumus, eikä siihen ympäristötekijät vaikuta, mutta ehkäpä olenkin ollut väärässä? Varmaan minunkin poikani on jo hyvällä alulla homotiensä kanssa, kun hän kerran sanoi: - Äiti, mä rakastan kukkien poimimista! Ja tarhan pihalla hän mieluummin hyppää narua kuin pelaa jalkapalloa. Mutta hänen isänsä on basisti, eikä ollenkaan homo, tosin en tiedä kumpi on huonompi asia...
Jos isi onkin hommannut PAREMMAN naisenmallin kotiinsa ??
Onkohan tutkittu, miten paljon isin psyyke kärsii, jos ja kun häneltä viedään lapset "väkivalloin" l. perusteetta? Kovasti naiset (ml. jotkut feministit), puoltavat äidin oikeuksia viedä jopa kaksivuotias lapsi isältään vedoten äidin-kävään, vaikka isi olisi aivan tavallinen normaali yhteistyökykyinen ihminen. Harva kiihkoilijoista on laajaennetun tapaamisen puolestapuhujia tai yhteisymmärryksessä lapsen etujen ajajia jne. Trendi on; lapset äidille, isi saakoon maximi-rangaistuksen.
JOS isi on normaali, tavallinen isi joka kykenee poikueensa huoltamaan, on lähes rikollista vedota äidin ikävään ja synnytykseen ja viedä lapset mieheltä. Väitteeni perustelen tuolleen tunnepohjalta.
Provosoiduitko?? :D
ps.PAS'sta (Parental Alienation Syndrome) en halua kuulla sanaakaan, se keskustelu käydää tuolla jossain alemmissa kerroksissa.
Joko synnytyspoltot ovat alkaneet? Voisimme keskustella niistä, mikä helpottaa kipua ja millaisia ajatuksia lähestyvä H-hetki sinussa herättää. Lähes vuodenmittainen hormonaalinen myllerrys, epävarmuus ja odotus on tulossa päätökseen, alkaakseen uudelleen. Tässä vaiheessa et varmasti voi vielä edes ymmärtää, että tulee päivä jona lapsi sinulta pois otettaisiin.
Sujuukohan synnytys normaalisti vai joudutko hätäsektioon? Palataan asiaan, kun jälkeiset ovat syntyneet ja lapsi on saanut ensimaitonsa.
Eiks jeh! ;)
Synnytys ei ole kohdallani ajankohtaista. Kiitos kuitenkin mielenkiinnostasi.
Korostat, että on väärin sallia lapsen kasvaa myös toisen lastaan ikävöivän vanhempansa kanssa, jos synnyttäjä ei halua. Elämä ei ole aina reilua ja kaikilta osapuolilta tarvitaan joskus myönnytyksiä, jotta saavutetaan kokonaisuutena arvioiden kaikille edullisin sovitteluratkaisu. Mahdollisesti on kivempi, kun vain muut joustavat ja itse saa kaiken haluamansa.
En ole korostanut, että olisi väärin sallia lapsen kasvavan myös "toisen" vanhemman kanssa.
JOS äiti on hyvä äiti, miksi normaali, luonnonmukainen side halutaan väkivalloin katkaista siirtämällä lapsi pois äidin läheisyydestä? "Toisella" vanhemmalla luulisi olevan haluja joustoon laajennettuin tapaamisin, joita mielestäni ovat vapaamuotoiset tapaamisajat, pidennetyt viikonloput ja pitkät loma-ajat. Usein on vain niin, että "toisella" vanhemmalla ei ole haluja tällaisiin joustoihin, vaan ainoa oikea tapa on siirtää lapsi "toisen" vanhemman lähihuollettavaksi. Edelleen puhun luonnonmukaisen lähihuoltajuuden puolesta ja väitteeni on oikein, kunnes joku oppinut todistein, minun - oppimattoman, mutuni kumoaa.
En ole kieltänyt isyyttä isiltä, en ole ollut mieltä, etteikö lapsi tarvitse miehenmallia, en ole epännyt isän osuutta kasvattajana, en ole väittänyt, etteikö isä ikävöisi lastaan. Mutta väitän, että kaikki se, mitä nainen kokee raskauden ja synnytyksen aikana, hoivatessaan lastaan vuosia, etteikö lapsen pois siirtäminen vaikuttaisi hänen mieleensä negatiivisesti. SE oli minun ajatukseni.
Luulen, että moni äiti allekirjoittaisi tuon, jos uskaltaisi ja jos se olisi mahdollista ilman leimautumista isästä vieraannutaja-hirviöksi. Koska siitähän ei ole kyse, mutta kukin tulkitsee vaatimattoman puheenvuoroni tavallaan.
Puhut aivan totta,joka sanan voin allekirjoittaa
Terv. Äiti,jonka lapsi on "lapsen edun mukaisesti isänsä kanssa vuoroviikoin" (itse vastustan)
Eron myötä kumpikin joutuu luopumaan - mutta tärkeintä on kai että lapsi saa säilyttää äitinsä ja isänsä elämässään? Aikuiset voivat purkaa ikävänsä ja surunsa vaikka terapiassa jos ei muuten selviydy - mutta näitä asioita pitää ratkaista lapsen edun mukaisesti. Aniharvoin on perusteita sulkeaä isä (tai äiti) pois lapsen elämästä.
"En ole korostanut, että olisi väärin sallia lapsen kasvavan myös "toisen" vanhemman kanssa."
Noin suoraviivaisesti ei ole kukaan väittänytkään? Oma sanamuotoni oli "Korostat, että on väärin sallia lapsen kasvaa myös toisen lastaan ikävöivän vanhempansa kanssa, jos synnyttäjä ei halua", joka on aika lähellä "on lähes rikollista vedota isän ikävään ja viedä lapset synnyttäneeltä naiselta". Ilmaisuni oli tosin lievempi ("on lähes rikollista" -> "on väärin"), pahoitteluni. Koska normaaliutta ei kyseenalaistettu, jätin sen siteeraamatta.
Jos äiti on hyvä äiti ja isä on hyvä isä, miksei kaikille osapuolille tasapuolista viikko-viikko -järjestelyä voisi lähtökohtaisesti hyväksyä vaan pitää jotain siteitä katkoa enemmän kuin toisia. Siis oletetaan, että kumpikin vanhempi on normaali ja matkat eivät esteenä.
Viittaat paljon raskauden ja synnytyksen kokemukseen. Se varmasti onkin merkittävää ja ilmeisesti synnyttämättömänä en tavoita Sinua asiassa täysin. Ymmärtäisin, että koet synnyttäjän ainakin hivenen oikeutetumpana sanelemaan lasta koskevassa päätöksenteossa, isän ainakin hivenen turhempana vanhempana ja että lapsen kuuluu olla pääasiassa synnyttäjällä (mutta isällä siis mahdollisuus harvakseltaan lapsi saada luokseen). Korjaisitko siltä osin kuin ymmärsin väärin näkemyksesi.
"JOS äiti on hyvä äiti, miksi normaali, luonnonmukainen side halutaan väkivalloin katkaista siirtämällä lapsi pois äidin läheisyydestä?"
Ilmeisesti viikko-viikko -järjestelystä puhuttaessa koet, että järjestely ainakin synnyttäjän kohdalla väkivaltaisen katkeamisen aiheuttaisi. Eikö isällä ole normaalia, luonnonmukaista sidettä lapseen ja eikö se väkivalloin katkea siirtämällä lapsi pois isän läheisyydestä? Vai onko se merkityksetöntä?
Kukosta ei kukaan puhu mitään ;)
Totta hemmetissä viittaa synnytykseen ja raskauteen. Pohdintani oli siitä, mitä lapsen pois siirtäminen tekee äidin psyykkeelle. Olen jo ajatukseni perustellut ja sanoin, että se on oikea, kunnes tulee kirjaviisas ja kumoaa totuuteni. Se et ole sinä, koska et ole vielä sitä tehnyt.
Halusit lukea kirjoitukseni juuri tavallasi ja nuslata pilkkua. Lue toistamiseen ja kysy sitten, jos vielä tarvitset tarkennusta.
"..oikeutetumpana sanelemaan lasta koskevassa päätöksenteossa.." Minun täytyy myöntää, että tuon lauseen jälkeen tajusin, että sinulla ei ollut halujakaan ymmärtää tekstiäni, vaan tarkoituksenasi on trollata. Käsittääkseni yhteishuoltajuus on nimenomaan juuri sitä, että lapsen asiat päätetään yhdessä, koska tapaamisoikeus on yksinhuoltajan lapsen isälläkin.
Usein isät, joille ero tulee yllätyksenä (Yllätys-sana pupunkorvissa) haluavat lapset vuoroviikoin itselleen tai jopa kokonaan. Ja taas ne erot, joissa ero on yllätys äidille; Isä vaivoin edes silloin tällöin on halukas ottaman lasta luokseen. Siinä sinulle uusi väittämäni ;D
toiseen paikkaan, se ei tarkoita, että toinen vanhempi suljetaan pois lapsen elämästä.
Kuten joku muu jo edellä kysyi, haluaisitko sinä muuttaa joka viikko?
Meillä lapset asuvat äidin kanssa, mutta isä on joka viikko useasti heidän kanssaan. Viikolla isä hakee ainakin yhtenä iltana, joka toinen viikonloppu on aina hänen, joka toinen juhlapyhä ja lomilla pidempään. Puhelin toimii jne.
Ex-miehenikin on sitä mieltä, että ei olisi oikein pistää lapsia "muuttamaan" 52 krt vuodessa. Aikuisten ihmisten pitää tosiaan ratkaista asiat lapsen kantilta parhain päin, se nyt vaan ei tarkoita vain ja ainoastaan tuota vuoroviikkosysteemiä.
Joskus musta tuntuu, että tuon systeemin on keksineet ne isät ja äidit, jotka tarvitsevat aina "viikon vapaata lapsistaan"?
Lapselle on rauhallisempaa että saa olla pidempiä aikoja kerralla toisen luona. Pienten lasten kohdalla joutuukin sopimaan lyhyemmistä (ja tiheämmistä tapaamisista) mutta isommille pidemmät vuorot ovat parempia. En haluaisi että omat lapseni joutuisi pomppimaan harva se päivä edestakaisin. Aikuisten nyt vaan kuuluu kestää se ikävä ...
Jos äiti tarvitsee mielenterveydellisestä syistä roikkua lapsessaan kiinni pitääkin kysyä onko tällainen äiti hyväksi lapselleen? Ehkä parempi silloin hakeutua psykiatrin juttusille että pääsee terapiaan tms. Lapset eivät ole olemassa meitä varten vaan me olemme olemassa lapsia varten.
useita kertoja. Isä hakee viikolla, menevät kauppaan, potkimaan palloa, elokuviin tms. Joka toinen viikonloppu pakkaavat kassin ja menevät isän kanssa, usein mummulaan.
Eli ei asuinpaikka sinällään ja kaverit ja hoidot muutu lainkaan.
Meille sopii näin, ehkä toisille toisella tavalla. Yritin vaan kertoa, että vuoroviikkosysteemi ei ole ainoa toimiva systeemi.
Eihän vuoroviikkosysteemissäkään lapsi muuta minnekään vaan hän on kotona koko ajan. Ei tarvitse reppujen kanssa lähteä kyläilemään pariksi päiväksi sinne tänne vaan arki ja rutiinit on kummassakin paikassa. Vuoroviikko on lapselle rauhallisempi vaihtoehto mutta eihän se kaikille sovi.
että miten lähekkäin asutte? Vaihtuuko lapsilla hoito tms. vai miten olette sen järjestäneet? Miten sitten kun menevät kouluun? Toi vuoroviikkosysteemi saattaa tosiaan toimia, jos vanhemmat asuvat kovin lähekkäin, mutta muutoin siinä saattaa mun mielestä olla väkisin väännetyn maku...?
Ja toisaalta, jos asuvat lähekkäin, voihan toinen koti olla silti se "pysyvä'" koti, koska ainakin vähän isommat lapset voivat vain "juosta" toisen vanhemman luo aina halutessaan?
Kaikki nää jutut riippuu mun mielestä vaan siitä, miten aikuiset pystyy asiat hoitamaan. Hankilökohtaisesti en pystyis käsittämään, että tää nytkin mun sylissä istuva parivuotias raijattais joka viikko kodista kotiin. Mutta kuten sanottu, toisille sopii toinen, toisille toinen, kunhan tosiaan muistetaan pitää se lasten etu etusijalla!
Meillä on muutama kilometri välimatkaa - ja hoito/kouluun meneminen onnistuu kummastakin kodista käsin. En haluaisi lapsille sellaista että saisivat vapaasti pomppia - siinä on sitten vanhemmuus kaukana kun lapset voivat koska tahansa karata toisen luo jos toisen luona mättää. Aikataulut ja rutiinit luovat turvallisuutta lapsille. Eihän niitä lapsia raijata minnekään - haen lapsen hoidosta perjantaina kun "oma viikkkoni" alkaa.
Tosiaan lapsen etu pitää olla etusijalla - ja sen takia olemme päätyneet tällaiseen ratkaisuun.
Tuo tarve "pysyvään" kotiin on yleensä lähtöisin aikuisilta - ja heidän väliseltä vallankäytön halusta. Millä muuten voisi lyödä exäänsä päähän jos ei saisi korostaa että minä olen se tärkeämpi vanhempi ... :P
"Muna vai kana?"
"Kukosta ei kukaan puhu mitään ;)"
Onko kyseessä kehotus? Suoraan ylenevistä viesteistä yhtä lukuunottamatta kaikissa on puhuttu myös "kukosta".
Äidin eroon lapsestaan vuoroviikoiksi ja sen vaikutuksista "hänen mieleensä negatiivisesti" ja "äidin psyykkeen kärsimiseen" ilmaisi Jaana asiallisesti huolensa. Oletin aiemmin, että tarkoitit vain lähinnä ikävää, surua, haikeutta, jonkinlaista eroahdistusta ym ilman mielenterveyden suurempaa järkkymistä.
Keskusteltaessa synnyttäjän asemasta, lainasit minua "..oikeutetumpana sanelemaan lasta koskevassa päätöksenteossa..", jättäen alusta sanat "ainakin hivenen" pois. Esitit heti perään henkilöön-/nimimerkkiinkäyvän syytöksen ja jatkoit: "Käsittääkseni yhteishuoltajuus on nimenomaan juuri sitä, että lapsen asiat päätetään yhdessä, koska tapaamisoikeus on yksinhuoltajan lapsen isälläkin". Tässä on lähtökohtainen oletus, että lapsella on yksinhuoltajana äiti (tapaamisoikeus isälläkin) ja vasta sen jälkeen voidaan neuvotella. Jos voidaan lähtökohtana pitää tätä, eikö "synnyttäjä ole ainakin hivenen oikeutetumpi sanelemaan lasta koskevassa päätöksenteossa"? Muihin tulkintoihini näkemyksistäsi (koet isän ainakin hivenen turhempana vanhempana ja että lapsen kuuluu olla pääasiassa synnyttäjällä) tässä tulikin ainakin epäsuora vastaus.
Uusi väittämäsi koskee, mitä ihmiset haluavat ja toki saavat haluta mitä vain. Jakaumien suhteen käytössäni ei ole tutkimustietoa ja omien havaintojen pohjalta en käy yleistämään.
mutta yhä vaan mua ihmetyttää se, että tunnut olevan sitä mieltä, että mitään muuta toimivaa vaihtoehtoa kuin vuoroviikkosysteemi ei ole?
"Tosiaan lapsen etu pitää olla etusijalla - ja sen takia olemme päätyneet tällaiseen ratkaisuun.
Tuo tarve "pysyvään" kotiin on yleensä lähtöisin aikuisilta - ja heidän väliseltä vallankäytön halusta. Millä muuten voisi lyödä exäänsä päähän jos ei saisi korostaa että minä olen se tärkeämpi vanhempi ... :P"
Meillä oli siitä kumma avioero, että tuollaista päähänlyömistarvetta ei ole kummallakaan. Siitä syystä emme siis ole tähän meidän ratkaisuun päätyneet. Jotenkin nyt saan kuitenkin sen kuvan, että luulet kaikkien, jotka eivät toimi kuten sinä, olevan jotenkin huonompia vanhempia ja kostonhimoisia petettyjä puolisoita? Haluan yhä korostaa sitä mitä alunperinkin, että erilaisiakin tapoja on.
Ja mitä tulee siihen, etteivät lapset voi kulkea vapaasti vanhemman luota toisen luo, jos välimatka sen sallii. Sen kieltäminen minusta nyt kummaa on, silloinhan sinä juuri pidät kiinni "sinun viikostasi" kynsin ja hampain? Nimittäin ainahan ei varmasti ole kyse "karkaamisesta kun mättää" vaan muuten vaan esim. ikävästä sen toisen vanhemman luo?
Tiedätkös "Jaana" .. vaikka minusta sinä olet kyllä Tauno. Minä en kanssasi ala peistä taittamaan, koska olet tämän palstan pahimpia puusilmiä, Sorry!
Sinun mielipiteesi tällä palstalla saavat aikaan minussa vai hymähdyksen, ei muuta ;D
Missä lakikirjassa sanotaan, että me olemme olemassa lapsiamme varten - vain ja ainoastaan, etteivät lapset olisi meitä varten ???
Sinähän kumma "nainen" olet *nauraa*
(Tämä on ainoa vastaukseni, jonka "Jaana"-nimimerkillesi annan)
Väännän rautalangasta vielä kerran:
Tiedätkö sinä onko julkaistu yhtään tutkimusta, jossa on tutkittu äidin psyykkeen kestävyyttä tilanteessa, jossa lapsi on "väkivalloin" l. vastoin äidin tahtoa siirretty isälle joko lähi - tai vuoroviikkohuoltajuuteen? Onko yhtään kattavaa tutkimusta siitä, että lapsi todellakin voi hyvin vuoroviikkokodeissaan? Onko virallista tutkimusmateriaalia siitä, miten raskaus ja synnytys vaikuttavat äiti-lapsi-suhteeseen?
Minusta liian usein vähätellään äidin ja lapsen elämän tärkeintä vuotta, miten se tulisi ohittaa mitättömänä pikkujuttuna ja naisen tulisi hyväksyä lapsensa poisriisto aivan normaalina tämän vallitsevan yhteiskunnan toimenpiteenä.
Minä nyt sattumalta olen tätä mieltä. En ole väärässä, todennäköisesti ette tekään, mutta kumpi oli ensin .. muna vai kana! ;D
Eli jankkaaminen on turhaa, olemme eri mieltä asioista. Tai emme eri mieltä, sinä vain et voi hyväksyä maanmatosen eriävää ääntelyä. Elän toiveissa, että miljoonia vuosia normaalina pidetty äiti-lapsi-yhteys palaa jollain vuosituhannella taas arvoonsa.
Silloin sanoisin teikäläisille; Ähäkutti :D
Kiitos erinomaisesta viestittelystäsi.
Huokaisten helpotuksesta luen, että en ihan yksin ole ajatuksieni kanssa: Toimiva yhteishuoltajuus toimii hyvin silloinkin, vaikka almanakkaan ei olisikaan merkitty lähivanhemmuusviikkoja. Sinun mallisi on unelma ja siihen vaaditaan kypsiä vanhemmiksi soveltuvia aikuisia.
:)
Olen vaan nähnyt liikaa näitä "yhden kodin lähejä" jotka sitten säännöstelevät tapaamisia sen mukaan mitä huvittaa. Jos vanhempien välit ovat solmussa niin silloin on lapsille parempaa että on selkeät sopimukset jonka mukaan toimitaan. "Vapaa tapaamisoikeus" on yleensä vaan vallankäytön väline - tai sitten lapsi käyttää sitä väärin.
Toki joustan jos on selkeä syy - mutta tällä tavalla kumpikin perhe voi suunnitella omia menoja olematta riippuvainen toisesta.
Meillä sujuu - ja lapsi saa olla paljon isän ja äidin kanssa - voiko muuta toivoa?
missä sinä olet nähnyt liikaa näitä yhden kodin lähejä jotka sitten säännöstelevät tapaamisia sen mukaan mitä huvittaa?
En tiedä viittaamasi tyyppisiä tutkimuksia tehdyn. Toki niitä voi olla ja niiden tuominen tähän keskusteluun on tervetullutta. Osalla äideistä ja isistä psyyke on kestänyt kovempiakin tapahtumia kuin vuoroviikkohuoltajuuden, osalla psyyke ei ole kestänyt lievempiäkään tapahtumia. Jos vanhemmat eroavat, lapsi ei voi olla kummankin luona yhtäaikaa. Tosiasiat täytyy isän ja äidin hyväksyä. Mielestäni itsestäänselvyytenä ei voi pitää, että lapsi riistetään lähtökohtaisesti toiselta sukupuolen mukaan. Yhtä väärin olisi lähteä ajatuksesta, että kun lapsella ja synnyttäjällä on jo takana niin tiivis yhteys, pitää lapsen päätyä isän yksinhuoltajuuteen kompensatorisesti.
"Eli jankkaaminen on turhaa, olemme eri mieltä asioista. Tai emme eri mieltä, sinä vain et voi hyväksyä maanmatosen eriävää ääntelyä."
Ensimmäisen virkkeen osalta samaa mieltä. Toisen osalta vähemmän. Olisin toivonut mielipiteesi olevan selkeämmin ilmaistuna, ettei olisi tarvinnut niin kysellä sekä lukea epäsuoraa ja vaikenemalla myöntämistä. Katson meidät samanarvoisiksi kirjoittajiksi, enkä hyväksy kutsumistasi "maanmatoseksi". ;)
"Elän toiveissa, että miljoonia vuosia normaalina pidetty äiti-lapsi-yhteys palaa jollain vuosituhannella taas arvoonsa."
Onko jossain väitetty, ettei se olisi normaalia tai arvossa? Muuttaako asiaa, jos isä-lapsi-yhteyttä myös pidetään normaalina ja arvossa?
Tuttavapiirissä näitä on - lähiäitejä (ja isejä) jotka paasaavat että toinen saa tavata niin paljon kun haluaa - mutta lapsen pitää asua hänen luonaan. Sitten tapaamisia säännöstellään sen mukaan kuinka kiltti se etä on ollut - ja jos asiat ei suju niin sitten lyödään etää lapsen etu nuijalla päähän. Tärkeintä on että on valtaa kiusata toista - vaikka kuinka sitten puhuu että on lapsen etu että hänellä on yksi koti. Olisihan se pelottavaa huomata ettei olekaan se tärkein ja kaunein vanhempi ...
kun tuttavapiirissäsi näitä on - lähiäitejä (ja isejä) jotka paasaavat että toinen saa tavata niin paljon kun haluaa - mutta lapsen pitää asua hänen luonaan, miksi et ole heitä saanut käännytettyä sinun hienosti toimivaan kahden kodin malliisi?
olet käytännön esimerkki siitä miten kaikki onnistuessaan sujuu hienosti. Olisikohan sinusta pelottavaa huomata ettet olekaan se tärkeä ja kaunis vanhempi kun lapsesi isä haluaakin olla yhden kodin lähi ja lapsesi on samaa mieltä?
ettei mitään sovittuja sääntöjä ole. Onhan niitä, niin myös meilläkin, kuten olen kertonut (väh. 1 ilta viikossa, joka toinen vkonloppu, pyhät, lomilla jne.).
Vaikka vanhempien välit olisivat solmussa eikä silti valittaisi vuoroviikkosysteemiä, niin tokihan jollain muulla tavalla asioista on sovittava eikä niitä jätetä roikkumaan.
Myönnän, että läheskään kaikilla homma ei pelaa niin kuin pitäisi. Mutta tuskin näissä tapauksissa pelaisi, vaikka olisi vuoroviikkosysteemikin? Eli sitä "valtaa" käytettäisiin silloin toisella tapaa, esim. tahallaan annettaisiin lapsen tässä kodissa tehdä mikä toisessa on kielletty jne. jne.? Ja tämä jos mikä olisi lapselle mielestäni vahingollista.
Muuten, en yhtään nyt tee kiusaa, vaan mua yhä ihan oikeasti kiinnostaa, onko olemassa joku tutkimus, jonka mukaan vuoroviikkolapset voivat paremmin kuin muut erolapset?
SIITÄ HUOLIMATTA ETTÄ PYÖRIT TÄÄLLÄ PALSTALLA JAKAMASSA TYPERIÄ KAIKKITIETÄVIÄ NEUVOJASI AINOINA OIKEINA VAIHTOEHTOINA OLISIT VOINUT OLLA EROAMATTA JA ANTAA LAPSILLESI SEN ÄIDIN JA ISÄN SINNE YHTEEN AINOAAN KOTIIN IHAN JOKA PÄIVÄ.
veit sanat suustani. jaananlaisia kaikkitietäviä katkeria naisia on suomi pullollansa. todellisuudessa heidän joka toinen viikko juttunsa ei suju miltään osin ja lapsikin vaistoaa sen ja oireilee,mutta huomaakos tämä kaikkitietävä jaana sen? ei.häntä vaan viduttaa kun ei pääse enää pomottelemaan exäänsä ja elvistelee tällä palstalla kuukaudesta toiseen. yhtään jaanan kirjoittamaa myötätunnon sanaa en ole nähnyt.
Noinnikkäästi.
Älä MISSÄÄN nimessä anna lastasi isälle vko/vko periaatteella, vaan pidä puolesi.
Sitten voitkin olla muutaman vuoden tällä kiljumassa, miten isät eivät välitä tavata lapsiaan kuin parina viikonloppuna kuukaudessa.
Noin sitä pitää!
Ymmärtääkseni alkuperäisellä ei ollut ihan toi lähtökohta jutussaan, mutta kaiken voi tietenkin vääntää just niin kuin tykkää...
Miehelläni on 4 vuotias poika entisestä suhteesta ja nyt poika asuu meillä aina kaksi viikkoa ja sitten äidillä kaksi viikkoa. eikä siitä ole koitunut mitään ongelmaa lapselle!
parempihan se on että saa viettää aikaa molempien vanhempien kanssa.
Oletko tullut ajatelleeksi että lapsi on myös miehesi lapsi eikä vain sinun omaisuutta.
Kyllä lapsi tarvitsee myös isäänsä. Minusta tuo kuulostaa hyvältä ratkaisulta. Kyllä isällä on oikeus tavata lastaan ja jos haluaa vielä noin usein tavata niin varmasti hän välittää lapsestaan. Et voi pitää lasta vaan itselläsi jos hänellä on rakastava isä. itke vaan itsesääliäsi pois,mutta se ei auta. Et omista yksin lastasi
samalla tavalla tilanne ahdistaa isää. Oletpa itsekäs!
Mielenkiintoista nähdä kuinka monta eri mielipidettä asiasta tuli..Sen verran selvennystä tilanteeseen et isä ei ole tuntenut poikansa ku reilu kymmenen kuukautta.Asuu eri maassa,eli ruottissa.Ja halusi vuoroviikko asumista nimenomaan sen takia koska elatustuet olisivat niin suuret..Ruotsin puolella ku ovat paremmat ku täälä kotimaassa.Repikääpä siitä...
Vuoroviikkoasumista naapurivaltioon? No kaikkea sitä kuulee ja näkee :D
Meillä lapset oli 2v ja 4v kun erottiin ja yhteishuoltajuus. Lastenvalvoja ja isä sitä mieltä että viikko ja viikko systeemi, minusta tuntui kamalalta!!!
Lapset oireilivat: ruoka ei maistunut, levottomia
ym. Jouduin hakemaan lapsille oikeutta oikeuden kautta ja kyllä kannatti.
Lapsilla nyt kaikki hyvin asuvat luonani yhdessä kodissa tapaavat kyllä isäänsä, ovat iloisia ja tasapainoisia tenavia. En missään nimessä suosittele viikko- viikko systeemiä mielestäni se ei ole lapsen edun mukaista.
Ajatellaan nyt aikuisia miltä tuntuisi hypätä kahden asunnon välillä, kyllä yksi koti olla pitää.
Onhan vanhempia, jotka puoltavat viikko- viikko systeemiä ja ovat helpottuneita ja onnellisiakin kun lapset menevät exälle viikoksi jopa kahdeksi, mutta tuntuu että se on enemmänkin OMAN napaansa katsomista, kuin lasten parhaimman ajattelemista.