Ilmeneekö vauvana ulkomailta

Ongelma on suhteellinen käsite. Jokainen adoptio lapsi on kokenut vähintään yhden luopumisen, joka on aina lapselle trauma, vaikka saisi uuden perheen jo vauva iässä. Kulttuurista tuskin voi puhua vauvana adoptoitujen kohdalla, mutta toki geeneissä jokainen saa tietyn tempperamentin, jota sitten ilmentää tulevassakin ympäristössään.Mitä pienempi lapsi on kotiin tuleessaan, sitä paremmin hän keskimäärin sopeutuu, mutta toki isompanakin tulleista suurin osa sopeutuu aivan mainiosti.Pääasia varmasti näiden "ongelmien" välttämiseksi on se että adoptoitu saa alusta asti tasolleen sopivaa tietoa taustastaan ja hänen menneisyyttään ja syntyperäänsä arvostetaan. Itse en osaa pelätä mitään erityisiä ongelmia tulevaksi. Elämähän on täynnä ongelmia ja ratkaisuja, joita jokainen vanhempi joutuu lasten kanssa läpikäymään olilapsi sitten biologinen tai adoptoitu...

Vauvaiässä adoptoiduilla lapsillamme ei ole mielestäni ilmennyt erityisiä ongelmia, jotka johtuisivat taustasta tai kulttuurieroista.

Sen sijaan ympäristön ihmisillä on joitakin ongelmia ilmennyt.

1 Kylän mummot ja mammat lässyttävät kilpaa suklaasilmäisille lapsillemme.

2 Ihmisten ymmärrys ei tunnut riittävän siihen, että normaalia pienempikokoiset lapsetkin ovat terveitä, normaalisti kehittyneitä ja heiltä voi vaatia ikäisilleen kuuluvaa käytöstä. Lisäksi ihmisten on välillä vaikea ymmärtää, ettei vauvaikäisenä adoptoidut lapsemme osaa syntymämaansa kieltä eivätkä sen kulttuuria.

3 Kaikki ihmiset ja heidän lapsensa eivät ymmärrä, että me olemme kaikki samanarvoisia ihmisiä, vaikka ulkonäkömme poikkeaisi totutusta.

4 Osa ammatti-ihmisistä ei usko, ettei adoptiolapsilla välttämättä ole erityisongelmia.

5 Eräs vähemmistö kokee velvollisuudekseen epäillä lapsiamme matkamuistoiksi tai haukkua meitä vanhempia roturikkureiksi.