Puhutteko muuten koiralle kun kuljette lenkillä ja muutenkin kertokaapa! Itse olen aina jutellut omille koirille, mutta olen tuntenut myös ihmisiä, jotka eivät ole puhuneet ja nähnyt monta kertaa kun on pentu koira ja viedään hihnassa ulos ja sit ku koira päättäkin tehdä stopin niin yritetään vain vetää koiraa eteenpäin! Samalla tuli myös hupaisa asia mieleen, kun kerran itse komensin koiraa pihasta metsään pissille ja naapurin anoppi oli pihalla niin kysyi, että mulleko puhuit!
Puhutteko muuten
koirallenne
221206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Usein lenkki menee jonkin matkaa junaradan vieressä ja koira on hieman säikkynyt junia. Sanon aina kun juna on tulossa, että "juna tulee" niin heti alkaa katselemaan junan tulosuuntaan eikä juna tule yllätyksenä.
Tuleehan sitä juteltua kaikenlaista muutakin, esim. "se on lintu, et sinä sitä kiinni saa", koira kun on niin kiinnostunut variksista, joita tuolla lenkin varrella usein on. Tänään juuri yksi päästi ihan kahden metrin päähän ennenkuin lensi tiehensä.
turhankin paljon luultavasti.Olin tankkaamassa muutama päivä takaperin,nousin autosta ja sanoin pennulle autoon:Odota siinä ihan kiltisti.Viereisellä mittarilla kaveri mulle siihen,että eikö mieluummin käsijarru kannattaisi vetää.Sanoi kyllä sitten,että oli pennun huomannut,mutta oli hyvä tilaisuus.
Minä juttelen koirieni kanssa aina,on se hyvää seuraa,harvoin väittävät vastaan.
Kyllä vaan tulee jutelluksi koiralle..ei nyt koko ajan pölöttäen vaan tarpeen mukaan ja kyllä se ymmärtää mitä milloinkin puhun (:
lisätään; myös koirillenne, koska monella varman 2tai useampi koira!
Selitän ummet ja lammet päivittäin ja lähes koko ajan höpötän tai söpötän. :)
Meillä koira on vielä todella tottelevainen eikä tarvihe kahta kertaa sanoa jos ei koiran halua jotain tekevän tms.
Juu kyllä höpötän..Välillä tulee noloja tilanteita kun jotain koiralle selittää ja yhtäkkiä joku ihminen ilmestyy jostain. Kerrankin koira jäi jotain oikein antaumuksella tutkimaan ja sanoin sille sitten aika kovaan ääneen vielä et noni tules nyt sieltä läskiperse(koira on oikeesti tosi solakka), ja eikös vaan tullu joku nainen just nurkan takaa..Kyllä vähän nolotti..
Sekä koiralle että kissoille (4kpl). Sit myös "puhun niitten puolesta". Siis sanon ääneen mitä luulen että ne haluais sanoo jos osaisivat puhua. Kyllä jotkut pitävät minua omituisena mutta sehän on niitten ongelma. Tuli mieleen yks hauska juttu että kun kävin yhdellä tallilla nuorena ja siellä oli koiria. Kävin niitten koirien kanssa usein lenkillä. Yhtä koiraa kutsuttiin "Rutaseksi". Enhän tiennyt miksi. No se Rutanen juoksi sinne naapurin pihaan ja minä huusin että "nyt Rutanen tänne heti". No se naapurin "ukko" seisoi kotiovellaan ja raapi päätänsä.
Sain sit kuulla että se koiranpentu olikin kastettu "Rutaseksi" kun se oli sen naapurin (Rutasen)koira kun oli sen pennun isä. Vieläkin nauran vedet silmissä tälle jutulle.
Olin pysähtyneenä liikennevaloihin ja koira makoili takapenkillä. Juttelin koiralle suurinpiirtein kuin ihmiselle huomaamatta laisinkaan vieressä ollutta autoa. No jotenkin sitten havahduin katsomaan sivulleni ja kyllä sen auton kuljettajan ilme oli näkemisen arvoinen ;=).
Siinä sitten hymyilin kuskille ja ilmeensä muuttui entistä hölmistyneemmäksi, kunnes sitten sanoin koiralle että kato lintu, jolloin se ohjuksen lailla pystyssä ja viereisen auton kuljettajalle selvisi, etten ollutkaan puhunut ihan itekseni.
Yksi kasvattini omistaja oli ollut uroksensa kanssa metsässä marja-aikaan lenkillä ja siinä sitten samalla opettanut koiraansa seisomaan. Kun sälli sitten oli seisonut kauniisti, niin omistaja oli varsin isoon ääneen kehunut koiraansa, että hyvä poika seisoo. Tuolloin oli puskan takaa noussut marjastajan pää ihmettelemään, että mistäköhän mahtaa olla kyse...;=))
Totta kai juttelen. En nyt samalla tavalla kuin ihmiselle, mutta ehkä samaan tyliin kuin lapselle puhuisin? Eli yksinkertaisia lyhyitä lauseita, kuten varokaa pyörä tulee, katso lintu, menkää reunaan jne. Ne osaa myös pissiä "käskystä". Ja tietysti käytän lyhyitä käskyjä, kuten seis, hop, mennään jne.
puhun liiankin kanssa niille. Niin ulkona kuin kotona. Muutama jopa vastaa minulle. En enää ajattele tilanteita noloina, jos joku katselee niin sitten katsoo. Usein luen lehteä ja kommentoin jotain uutista tai artikkelia ääneen, niin pienen ajan kuluttua on lähelläni kuulija kunta nelijalkaisia ystäviäni ja herra jolle kommentoin, on autuaan tietämätön puheistani, onhan hänellä siihen valikoivaan kuuloon jo vuosikymmenten kokemus.
Ja muuten kokeilkaapa laulaa niille koirillenne, meillä tuodaan kovalla kiiruulla lelu ennenkuin olen päässyt alkutahteja pidemmälle.
juu kyllä puhun koiralleni paljon lenkeillä ja muutenkin.Lapsetkin joskus kyselevät et kenelle se äiti nyt puhuu.Ulkona jotkut katselevat hieman huvittuneena meitä.
tulee noille juteltua ja varsinkin narttu innostuu joskus tosissaan vastaileen;)
Meillä neiti on usein innokkaana tulossa kauppareissulle mukaan ja kaupan parkkipaikalla on ollut jänniä ilmeitä, kun olen sanonut "tyhjälle" autolle, että ootteleppa siinä rauhassa, tuun pian takaisin...
Tulee sitä kaikenlaista selostettua niin ulkosalla kuin sisälläkin. Tuo rontti vaan osaa välillä laittaa sellaisen "ei voisi vähempää kiinnostaa" -ilmeen ja silloin tulee väkisinkin mieleen että tajuaakohan se että hölötän sille kaikkea muutakin kuin täyttä asiaa..
Jos sattuu koiran seurassa lauleskelemaan niin tuo tulee viereen istumaan ja alkaa tuijottaa oikein intensiivisesti päätään kallistellen..niin, ja saattaapa vielä tökkäistä kuonolla nenään että mitäs siinä vingut :D Koirastani tulee isona idols-tuomari..
Mä höpötän kotona ja lenkillä ollessa. Joskus tulee mieleen et vois varmaan olla vähä aikaa hiljaa kun ihmiset kattoo oudoksuen kun juttelen koiralleni:D.
Koiran lisäksi juttelen kanilleni ja silloin kun oli rottia niin niittenkin kanssa tuli höpistyä:).
Jutteleminen eläimille on osa jokapäiväistä elämää. Samalla tavoin höpötin lapsille, kun olivat pieniä.. Äiti tekee sitä ja äiti tekee tätä. Eläimille en kyllä selitä joka asiaa niin tarkkaan kuin ihmislapselle;)
minulla on 2 koiraa, kissa ja kani. kyllä niille tulee aina höpötettyä kaikenlaisia juttuja. lenkillä ainä höpöttelen noille koirille linnuista ja muista asioista!
Minulla ei nyt ole sitä omaa koiraa, mutta niitä ongelmatapauksia sopeutuksessa silloin tällöin. Puhun niille aika paljon, ja voin laulaakin jos laulattaa. Hyvä etten lue iltasatuakin. Jos on jotain tärkeää suuniteltavaa niin teen sen ääneen ja katselen samalla koiraan. Olen huomannut tämän ääniviestinnän tuottavan hyviä tuloksia vaikeampia käytöshäiriöitä omaavilla koirilla. Jos askartelen jotain niin esittelen niille työvälineetkin. Yleensäkin osoitan niille hyvin paljon huomiota eri muodoissa.
olen samaa mieltä noista käytöshäiriö hommista, joka nyt oli yksi syy miksi kirjoitin otsikon. esim. oma koirani oli kauan semmoinen, että nosti hirveän metelin jäädessään yksin kotiin niin nykyään kun olen lähdössä jonnekin enkä voi koiraa ottaa mukaan aloitan puhumaan koiralle viimeistään silloin, kun rupean tekemään lähtöä, että ei jeppe nyt voi lähteä mukaan sun täytyy oottaa, et joudu kauan olemaan yksin mee pötköttään ei oo mitään hätää ja koira mennee petiinsä nukkumaan ja önähtää samalla, mutta jos lähden puhumatta niin koira jää haukkumaan, jonka olen ihan kokeillut. Arvoitus on mitä noi koirat ymmärtää, mutta kyllä siitä puhumisestä on hyötyä!
Tuleehan noille kaikkea juteltua, joko ihan asiaa tai sitte jotain muuta löpisen. Harvemmin kuitenkaan ihmistenilmoilla pidän selostusta mutta kotona kyllä.
Tottaka puhun. Kerran ihan nolotti kun olin tulossa pihatieltämme autotielle koiran kanssa ja siinä lepertelin koiruliinille enkä yhtään ajatellut että muitakin voisi olla liikkeellä. Katsottuani ympärilleni tajusin että siinä parrakas mies pyöräili ohitseni ja katsoi hiukan ouduksuen. Nauru oli herkässä miehen poistuttua. Ajattelin että kyllä saa kylämme väestä hyvän kuvan kun näkee verkkareissä koiralle sopertelevan takkutukan. :)
Tottakai koiramussukoille pitää puhua. Ne tykkää
hirveesti, ku niille puhelee, eikä koirat sitä
paitsi suutu, vaik niille jankkais samaa asiaa
vaik tuhat kertaa. Koirat on ihania kultumussukoita.
Erittäin tärkeetä: koiria pitää tervehtiä aamul ja toivottaa hyvää yötä illal. Juups!
teitenkinn puhun koiralleni, lenkillä ja muutenkin. kun koirani makoilee vaikkapa aulassamme ja minä istuskelen sohvalla, katson koiraa ja juttelen ja kyselen siltä kaikkea. se todellakin ystävyyssidettäkin avittaa paljon, sillä tämä koira onkin "minun lellikki", vaikka koira näkeekin minua paljon harvemmin kuin muita perheenjäseniä. koirat nauttivat kun niille puhutaan iloisella, hiukan korkealla, mutta rauhallisella äänellä. älä välitä naapureistasi, vaan juttele koirallesi niin kuin aiemminkin olet tehnyt, tosin useamminkin tätä varmasti voi harrastaa ;D