Olen kaksosnainen ja aika ymmällä kun en voi sitoutua oikein mihnikään. Seurustelin yhden kanssa, olin jonkun aikaa aivan hänen lumoissaan en osannut ajatella muuta, mutta nyt en taasen halua edes nähdä häntä. Huomaan että olen hyvin kaksjakonen yhtenä päivänä päätän jotain ja seuraavana taas peruun, onko teillä muilla kaksosilla samanlaisia kokemuksia? Itse olen huomannut että aika ajoin haluan olla vain itseni kanssa, mutta kyllä sitä kaipaa seuraakin.
Hyvää kesää kaikille.
Hyvää kesää kaikille.
Vastaukset 15
Vanhimmat
täälläkin.oon tosi ailahtelevainen.eilen illalla olin ku maani myyny ja tänä aamuna elämä hymyilee...et koittaa ny ottaa selvää =)
tuo liittyneen vain mielialan vaihteluihia jota on muillakin kuin kaksosilla ;D
Juu, itselläni on myös sama juttu. Se on nimenomaan sitä kuuluisaa ailahtelevuutta:) Ku vaan löytyis joku, joka ymmärtäis tätä puolta ja osais antaa sitä omaa tilaa, ni olisin hirmu onnellinen..;)
Kyllä, pitää paikkaansa! Mutta onko teillä mitään tietoa miten tästä saisi vähän tasapainosempaa ;) Minen tiiä ketään toista, joka olisi yhtä pahasti tuulella käyvä, ko mie itte. Välillä se raivostuttaa ja kovasti. Ollapa edes yhden viikon rauhallinen ja tasapainoinen.. Tosin siihenpä sitä sitten nopeesti kyllästyiskin.
No mie huomasin sen, että ko sitä tilaa liikaa anto, ni ei sekään oikeen hyvin onnistunu, mut ei todellakaan mikään mustasukkanen ja omistushaluinen meille passaa! Se tietää kovasti riitoja ja surua.
Mutta minkäs teette! TÄmmösiä me nyt ollaan, joten otetaan siitä kaikki ilo irti, vaikka välillä se ahistaakin ;)
Kyllä se tästä..
Tosin itse huomaan, että iän myötä olen vähän rauhoittunut. Pahin särmä hioutunut pois..-onneksi. Kyllä sitä oppii itseään vähän hillitsemään kun vain harjoittelee. Tosin itselleni suurin vaikeus on ollut oppia pitämään terävä kieleni kurissa kun kiukuttaa. Kyllä se siitä suttaantuu..ja miehet kyllä pitävät siitä että on luonnetta.
No tuosta terävästä kielestä ois kiva kyllä itsekin eroon päästä. Sitä ihan itekin säikähtää joskus miten pahaa sanaa suusta voi tulla. Ja varsinkin kun oikeen suuttuu, ni myöhemmin todellakin hävettää ja säikähtää, että mitä kaikkee suusta onki sinkoillu.
Huomasin tässä myös sen, että turhaudun myös siitä jos toinen ei vastaa riidassa kunnolla takaisin. Tosin kerran olen saanut samalla mitalla ( ja suulla) takaisin ja se oli todella kauheeta. Ilmeisesti sitä tuudittautuu ajatukseen että itse saa aina olla se joka on verbaalisesti lahjakkaampi, jopa riidoissa ;)
Juu, kyllä sitä täytyy saada kunnon riitakumppani, mutta viimeinen sana on saatava itse!:) Itse olen huomannut että oikein huomaamattani haastan riitaa läheisteni kanssa säännöllisin väliajoin.. ja niin kauan kunnes jollain menee hermot ja sanoo kunnolla takaisin! Ja kärkäs kieli kyllä löytyy, vaikka en olisi suuttunut/vihainenkaan, niin osaan silti valita sanani joskus tosi pahastikin, sillä tyypillisin tapani harrastaa huumoria on sarkasmi. Sitä saa sit vähän väliä olla pyytämässä anteeksi, etenkin miehiltä, ja selitteleen sanomisiaan.. Mutta koitetaan tulla toimeen itsemme kanssa!=)
Kaksonen on todella nopea sutkauttamaan ja tilannekomiikan taju on todella nopeata, siksipä se myös riistäytyy joskus käsistä, kaksosen olisi hyvä harjoitella laskemaan ainakin kymmeneen ennen kuin sutkauttaa suustaan ulos asian, joka loppujen lopuksi kanssa ihmisiä ajatellen voisi jäädä sanomattakin. Kaksonen on sen vuoksi hauskaa seuraa koska asiasta kuin asiasta syntyy juttua ja ajatus lentää joka suuntaa, ja aika kuluu rattoisasti. Itse tykkään väitellä vaikka "Kekkosen kengän numerosta" ja olen saanut monelle kiistakumppanille jauhot suuhun. Sekös varsinkin miehiä joskus raivostuttaa ja sitten mennään henkilökohtaisuuksiin, mihin kaksonen harvoin lankeaa. Kaksonen ei mielestäni naura toisen vioille, koska esimerkiksi rakkauden kohteen ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä niin paljon tärkeämpää on toisen luonne, huumori ja varsinkin puhetaito.
Yleisin kommentti eräältä ystävältäni on tämä: miten sä olet TAAS onnistunut sekottamaan asias noin pahasti! Mun stoori on se että seurustelin jo vuoden kunnes lähdin toisen matkaan ja se matka kesti tasan 3 päivää. Kerran olin tämän uuden kanssa juhlimassa niin hän halusi miettiä asioita ja itse olin jo niin varma, ettei meistä tule mitään. Joten, joka kerta kun pikkasenkin tilanne antoi myötä niin sanoin hänelle niin pahasti kun vaan mieleen tuli.
Nyt olen sitten kotona ja exä haluaisi jatkaa siitä mihin jäätiin. Tiedän itse että hänen kanssa on hyvä olla mutta kun se ihminen on niin hemmetin tylsä!!!
Ja mitä tähän riitelyyn tulee... Juhlimassa aika usein päässä naksahtaa ja sitten on pakko ärsyttää jotain ihmistä, ihan syyttä. Minulle on pari kertaa viime kuussa sanottu että eivät ole kuulleet kenenkään olevan suustaan yhtä ruma kuin minä? Mitä? Minä????`
Eikä siinä mitään mutta minusta tuntuu että olen ainoa joka ei siedä vittuilua! Muut sanovat että anna olla, eivät hekään välitä. Mutta miksi juuri MINUN pitää sellaista sietää? =)
Huumoria kyllä löytyy mutta jos on huono päivä niin silloin ei kannata tulla minua lähellekkään!
Ja toinen asia, etten tule muiden tyttöje/naisten kanssa kunnolla toimeen! Olen maalta ja minua ärsyttää suunnattomasti epäaidot ihmiset! Siksi olen vaihtanut kokonaas miespuoliselle alalle töihin. Siellä on lepposaa ja ei tarvi joutua sen paskanpuhumisen kohteeksi!
Auttakaa mua!
Minulla ainakin uteliaisuus ajaa miesten syliin. Siis haluan saada selville, millainen suutelija, kumppani, ajattelija mies on... kaikkea!
Siksi saatan hyvinkin hengata miehen kanssa, vaikka tiedänkin ettei siitä tule suhteena mitään. Sitten se loppuu kuin seinään ja ystävät ihmettelevät miten minulla on TAAS uusi mies.
No kun ei ole haavoja niin ei paljon tarvitse niitä parannella... avoimin mielin vaan yritän tutustua miehiin, usein liikaa flirtaten mutta älyllä kuitenkin. Jospa joskus vaan osaisin olla kyllätymättä siihen ensimmäiseen tylsään letkautukseen. Tai "ollaan tänään vaan kotona". Tai "pitäisköhän muuttaa Kirkkonummelle".
*puistattaa*
Just! Joskus sitä pelkästä uteliaisuudesta on tullut ajauduttua suhteeseen. On sekin hupia.. Vaikka tietää että siitä ei hyvää tuu tekemälläkään, täytyy vain koittaa. No kaikkeahan saa koittaa paitsi pomon vaimoa ja kansantanhuja!
olen kaksonen enkä osaa päättää tärkeitä asioita. menee kauan aikaa ennekuin olen varman. olen koittanut tutustua poikiin (netissä muuten vaan halusin puhua, joo joo, siellä on kaikkia sellasia tiedetään ;D)mutta sitten olen aina heti poistaneet heidät sillä vaihdan koko ajan mielipidettäni. osaan olla yksin korkeintaan kaksi päivää sitten on pakko saada seuraa. en uskalla alkaa seurustelemaan vakavasti koska tiedän että satutan tätä henkilöä jos vaihtelen mielipiteitäni koko ajan. :( noh, ehkä kun olen varma että hän haluaa minut se on helpompaa. ehkä pitäisi ottaa enemmän riskejä ja antaa mennä eikä miettiä liikaa, silloin voisi saada enemmän kaikkea kun ei peruuta asioita koko ajan :D hyvää kesää ja onnea! :P
Itselläni ei tule mitään mielenkiintoa muihin, jos todella rakastun ja rakastan. Nyt on eka kerta kun tällaista tapahtuu, siis näin vahvoja tunteita mun puolelta, mutta kappas vaan, toinen alkoi huitelemaan missä ja milloin sattui. Ikävää, mutta SILTI en edes katsele muita. Jännä juttu. onko muilla kaksosilla samoja havaintoja? Meistähän sanotaan, että olemme hyvinkin vilkkaita ja usein ylivilkkaitakin rakkaudessakin, siis emme kiinny.
oivoi kiva lukea muidenkin monipersoonallisuutta..
välillä tosiaan saan pysähtyä miettimään kuka minä olen..
olin monia vuosia ilman sitoutumista, oikeastaan välttelin kokonaan ihmissuhteen alkamista.. ja iskin silmäni tavoittamattomissa olevaan.. ja jos olisi jokin onnistunut unohdin koko jutun samantien.. ja sitten eräänä sekavana päivänä hurahdin kaksosmieheen.. ja tietäähän mitä siitä tulee, tai oikeastaan ei todellakaan voi tietää.. aluksi olin niin totaalisen rakastunut etten nähnyt ketään muuta, enkä oikeastaan ajatellutkaan paljon muuta, joka oli aivan uutta minulle.. kait hänen monipersoonallisuus tyydytti minunkin kaikki persoonani.. mutta puolen vuoden jälkeen alkoi toisinaan ärsyttämään tietyt piirteet, joita itsestäkin löytyy, heh, mutta kun eri persoonat pääsivät eri aikaan käyntiin sitä alkoi korostamaan asioita ärsyttääkseen toista, vaikka tiesi täysin että saisi toisen ärsyyntymään.. mutta joo nyt kaksi vuotta takana ja edelleen jokainen hetki on erilainen.. ei ole helppo ennustaa edes muutamaa tuntia kohtaamisestamme.. molempien mielipiteet muuttuu jatkuvasti.. välillä ollaan toisiin tarrautuneita, rakastuneita, välillä koetaan riitoja joissa ei ole mitään perää tai järkeä, toisinaan toinen saa roikkua mustasukkaisena kun toinen tarvitsee omaa aikaa ja toisinaan molemmat ovat mustasukkaisia ja kiusaamme toisiamme saadakseen huomiota, kunnes sanaharkan kautta tulee asiat sovittua.. välillä kaikki tuntuu niin totaalisen lapselliselta, mutta ehkä juuri siksi niin ihanalta.. toisaalta kaikki on erittäin helppoa kun toista ymmärtää, mutta toisinaan ei jaksa ymmärtää ja varsinkin ne hetket kun ei saa ymmärrystä.. jotkut päivät ovat katastrofeja ja silloin jo ehtii päättää kaiken olevan ohitse, mutta yksi puhelu, kohtaaminen tai yöunet muuttaa taas mielipiteen.. varmaankaan emme enää olisi yhdessä ellemme olisi sisäisesti niin samalaisia, ajatukset kohtaavat ja aina ei edes tarvita sanoja.. jotain näkymättömisä olevaa mystiikkaa..
Itsekin seurustelen kaksosmiehen kanssa.. jo kolme vuotta takana tätä monien persoonien suhdetta! Ja sen kyllä todellakin huomaa että olemme molemmat kaksosia..
Meillä on myöskin välillä tää yhteiselämä yhtä tunteiden myrskyä, riita voi syntyä kuin tyhjästä, välillä tuntuu ettei mistään tule mitään eikä tämä juttu voi toimia kun taas hetken päästä jo kiehnätään toistemme kainaloissa ja suunnitellaan tulevien lasten nimiä ja mietitään mitä tehdään sitten kun päästään eläkkeelle.. Melkoista vuoristorataa siis täälläkin!
Oon myös huomannut että meilläkin on kausia, jolloin toinen tarvitsee enemmän omaa aikaa ja "vapautta" kun taas toinen on samaan aikaan mustasukkainen sekä omistushaluinen.. Toisaalta on helpompi ymmärtää mustasukkaista poikaystävää kun vähän muistelee miten itse käyttäytyi pari kuukautta sitten..
Oon huomannut kyl myös että kaksospoikaystäväni on ihminen, joka tuntuu ymmärtävän minua kaikkein parhaiten ja joka jaksaa kuunnella mun juttuja/ajatuksiani vaikka keskellä yötä.
Suhteen alussa varsinkin huomasimme että todella olemme molemmat kaksosia, sillä puhuimme mielettömiä maraton-puheluita jos emme voineet nähdä.. 3 tuntia puhelimessa ei tehny ollenkaan vaikeeta, seurauksena oli kyl tietty kamalat puhelinlaskut, mut mitäpä 2 rakastunutta kaksosta sille voi, kun yhteistä juteltavaa tuntuu riittävän niin paljon. Toiseksi kirjoittelimme järisyttävän pitkiä sähköposteja toisillemme kun asuimme alkuun eri paikkakunnilla..
Kaksos-luonteisena edelleenkin tulee välillä houkutuksia ja pieniä ihastuksia vastaan.. ja uteliaana sitä miettii millaista toisten kanssa olisi seurustella.. mutta järkiinsä sitä aina tulee kun muistaa, että se oma kaksoskulta on kuitenkin se, joka parhaiten ymmärtää ja jonka kanssa on todellista sielujen sympatiaa! :)
Tsemiä teille parisuhteeseenne ja oli hauska kuulla että toisilla kaksos-kaksos-pareilla on samanmoista meininkiä..!