Kun pohtii vapautta ja sen toista päätä eli kontrollia , niin tietenkin sitä haluaisi kaikille vapauden olla ja elää. Aina uskonut että kukaan ei tässä maailmassa voi toista asettaa muotteihin, sillä samanlainen oikeus jokaisella elävällä on täällä olla ja tutkia elämää ja maailmaa omin silmin. Tehden omia havaintoja ja nauttia siitä matkasta.
Mutta sitten allekirjoittanut kohtaa sellaisia asioita, joissa ihmisten vapaus näyttää rumempaa poskeaan. Vaikka en nähnyt tai kuullut mitään, niin silti hermostoni otti kovan trauman toisen ihmisen teoista. Valtava taakka jysähti sydämelle, vaikka niin monet varoittivat ettei kannata.
Se on kauheinta mitä ihminen voi toiselle tehdä. Emotionaalinen trauma, joka porautuu läpi kaiken suojan ja kestää kohtuuttoman pitkään. Pahinta ettei sellaisia usein tarkoiteta kuin tietyille henkilöille, mutta kun sellainen lähtee leviämään niin kyseessä on jo käytännössä massiivista terrorismiä. Täysin viattomat ihmiset joutuvat kärsimään uteliaisuuttaan ja kantamaan valtavaa tuskaa sisällään. Monet eivät pysty asiaa sulattamaan, vaan purkavat sen pahan olonsa sitten kiusaamalla ja hakkaamalla toisia, kuten meillä onkin hyvin tiedossa ollut näinä päivinä.
En ymmärrä mutta ymmärrän. En siis yhtään ihmettele miksi varsinkin nykynuorisossa kärsitään niin valtavasti. Kokemus kuuluu hirveinpien joukkoon, mutta auta armias niitä nuoria jotka altistetaan samaan. Se on valtava pahuus joka on lähtöisin hänestä itsestään, mutta me ihmisraukat joudutaan kiertävän kehän uhreiksi.
Ei siis ole syyllisiä, vaan kaikki ovat vain uhreja. Toki tälläisten asioiden kohtaaminen voitaisiin estää alussa mainitsemallani kontrollilla, mutta entäs se vapaus sitten?
Toki jos voisimme kasvaa sen kaiken yli ja jotenkin parantaa tämä maailma haavoistaan...
Mutta sitten allekirjoittanut kohtaa sellaisia asioita, joissa ihmisten vapaus näyttää rumempaa poskeaan. Vaikka en nähnyt tai kuullut mitään, niin silti hermostoni otti kovan trauman toisen ihmisen teoista. Valtava taakka jysähti sydämelle, vaikka niin monet varoittivat ettei kannata.
Se on kauheinta mitä ihminen voi toiselle tehdä. Emotionaalinen trauma, joka porautuu läpi kaiken suojan ja kestää kohtuuttoman pitkään. Pahinta ettei sellaisia usein tarkoiteta kuin tietyille henkilöille, mutta kun sellainen lähtee leviämään niin kyseessä on jo käytännössä massiivista terrorismiä. Täysin viattomat ihmiset joutuvat kärsimään uteliaisuuttaan ja kantamaan valtavaa tuskaa sisällään. Monet eivät pysty asiaa sulattamaan, vaan purkavat sen pahan olonsa sitten kiusaamalla ja hakkaamalla toisia, kuten meillä onkin hyvin tiedossa ollut näinä päivinä.
En ymmärrä mutta ymmärrän. En siis yhtään ihmettele miksi varsinkin nykynuorisossa kärsitään niin valtavasti. Kokemus kuuluu hirveinpien joukkoon, mutta auta armias niitä nuoria jotka altistetaan samaan. Se on valtava pahuus joka on lähtöisin hänestä itsestään, mutta me ihmisraukat joudutaan kiertävän kehän uhreiksi.
Ei siis ole syyllisiä, vaan kaikki ovat vain uhreja. Toki tälläisten asioiden kohtaaminen voitaisiin estää alussa mainitsemallani kontrollilla, mutta entäs se vapaus sitten?
Toki jos voisimme kasvaa sen kaiken yli ja jotenkin parantaa tämä maailma haavoistaan...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Liian väkevää settiä hei.
Pakoton tarve olisi purkautua, mutta en tahdo tuskaa muille tuottaa. Tiedän että asiat jäävät vaivaamaan, ja siksi ennemmin pidän kaiken sisälläni kuin jakaisin sitä kenellekään.
Oletko varma että jos jakaisit sen toisen kanssa että hän kokisi tuskaa. Ehkä hän ymmärtää sinua paremmin kuin tiedätkään. Jos pyydät sinua autetaan.
Olen 100% varma, sillä vaan empaattinen ihminen ymmärtäisi mitä olen kokenut. Samalla empaattinen ihminen kokisi saman tuskan kuin minä. Sellaista järkytystä en yhdellekään ihmiselle toivo. En kenellekään.
Mutta jospa se tuska yhdessä koettuna ja yhdessä itkien alkaisi pikku hiljaa helpottaa.
Kiitos kun tsemppaat. Kyseessä on kuitenkin sellainen asia, etten oikein osaa edes suhtautua siihen millään tunteella. Ei se itketä, vihastuttaa ja vähän raivostuttaa, mutta eniten järkyttää. Pelkään että se paha jolta en osannut itseäni suojella pääsee vaan leviämään. Painotan, etten itse ole kokenut mitään fyysisesti, mutta se asia koski minua ja hermostollinen reaktio aivan järkyttävän valtava. Eli siis suoraan sanoen traumatisoiduin.
Toki voi kysyä miksi altistin itseni sellaiselle. Uteliaisuus tai jokin, en tiedä. Kaduttaa ja surettaa etten osannut pitää itsestäni huolta. 😪