älkää kuvitelko, että me nykyajan ihmiset voisimme elää vuosikymmeniä yhdessä toisen ihmisen kanssa, ehkä elää, mutta ei onnellisena ainakaan. Kun ei ole pakko olla yhdessä taloudellisten asioiden takia, houkutuksia on liikaa ja ihminen on enempi tai vähempi yhä itsekkäämpi, niin ei onnistu. Mies on mies ja nainen on nainen, eivätkä ajatusmaailmat kohtaa. Sen aikaa pärjätään, että saadaan uusi elämä aikaiseksi, mutta se on jo liian iso kriisi.
Olen ehkä vetänyt herneen nenään, mutta olen kyllästynyt miehiin, jotka makaavat ja syleksivät kattoon. Jos mainitset jotain; vaadit jotain, niin vastauksen tiedät. Vaikka itse yrittäisit olla kuinka kiltti ja ystävällinen, niin toiselta sitä on turha odottaa. Tietysti silloin kun peti kutsuu, mutta ei muuten. Vai onko muunlaistakin elämää?
Olen ehkä vetänyt herneen nenään, mutta olen kyllästynyt miehiin, jotka makaavat ja syleksivät kattoon. Jos mainitset jotain; vaadit jotain, niin vastauksen tiedät. Vaikka itse yrittäisit olla kuinka kiltti ja ystävällinen, niin toiselta sitä on turha odottaa. Tietysti silloin kun peti kutsuu, mutta ei muuten. Vai onko muunlaistakin elämää?
Vastaukset 3
Vanhimmat
kierrätykseen sellainen ukko, löysin itselleni sopivan sielunkumppanin kierrätysringistä, mutta ensimmäinen "vaimoni" ei ole löytänyt sellaista vielä 15 vuoden kokeilujen ja erehdysten jälkeenkään. Onko rima turhan korkealla????
Niin, mistä löytää se välittäminen ja rakkaus aina uuudestaan, ulkopuoleltahan niitä löytää helpommin. Onko itseasiassa ihminen tarkoitettukaan elämään pysyvässä parisuhteessa koko elämänsä? Eikö se riitä että on lapset kasvatettu? Tarvitaanko isoäitejä tai -isiä lastenlapsien iloksi, eikö sen voi korvata useammalla mummolalla. Mitähän meidän lapsistamme tulee, elävät eroperheissä paljon enemmän kuin meidän sukupolvemme aikanaan, sieltähän otamme esimerkimme kuitenkin omaan elämäämme. Omat vanhempani ovat olleet aviossa yli 50 vuotta ja ovat edelleen onnellisia ja välittävät toisistansa, eivät voisivat edes kuvitella että toista ei olisi. Itse aikanaan uskoin pysyvään parisuhteeseen, olinkin 18 vuotta, sitten en pystynyt enää jaksamaan sitä... Uskon kuitenkin että parisuhde, pysyvä on mahdollinen, sen täytyy vain pystyä perustamaan vankoille pilareille ja samoille arvoille. Teoria hyvä, käytännössä lähes mahdoton? Joo, joo kääntyy se Aleksinkin mieli ja pää tuulen mukana, olen huomannut.
Ihminen on eläin.
Mistähän niitä kestävien pilarien rakennusaineita mahtaisin löytää? Välillä tuntuu ettei niitä enää saa mistään, tai sitten en ole vaan löytänyt...