Aloitanpa uuden otsikon, taitaa tämä muuten kadota tuonne viestiketjuun. Anteeksi kirjoitusvirheet siinä edellisessä, jossa provosoiduin vastaamaan välittömästi, vaikka silloin en voinut keskittyä tähän kirjoittamiseen. Nyt on enemmän aikaa, aamut ovat usein rauhallisempia jos yö on nukuttu hyvin.
Dementoituvan kotihoidosta haluaisin kertoa vähän niille, jotka ovat sitä mieltä, että kotona on paras paikka. Minä omaishoitajana tämän potilaan kotona ollessa
- en ehdi lukea lapselleni iltasatua silloin, kun hän väsyneenä huutaa ”äiti, tuu lukeen”.
- en ehdi auttamaan koululaista, joka tuskailee vaikean läksynsä kanssa
- en pääse omiin harrastuksiin tai luottamustoimeen valittuna kokouksiin, koska kotiin ei saa apua tarvittaessa
- en ehdi läheskään aina juoda kahvia kuumana enkä syödä ruokaa lämpimänä, koska minun on juostava tämän ”kotiin lähtevän” perään.
- en voi katsoa tv-ohjelmaa alusta loppuun
- en voi käydä vessassa silloin on olisi asia enkä olla siellä tarpeeksi kauaa, koska ovet takaa kuuluu ” mihin ne kaikki ovat täältä menneet”, ovi kolahtaa ja hän menee ulos. Vessassa huudettua vastausta hän ei kuule, kun aistihavainnot katoavat siihen mustaan aukkoon, jossa ovat monet muutkin muistitoiminnot.
Joku lukijoista pitää minua nyt todella itsekkäänä, ilkeänä, laiskana jne, kun minun mielestäni noin 10 vuotta tätä on jo aivan riittävä urakka. Se on kuitenkin enemmän heidän ongelmansa, ei minun. Pidän sekä itseäni, puolisoani että lapsiani niin arvokkaina ihmisinä, että mekin olemme ansainneet ihmisarvoisen elämän emmekä vain dementikon paimenen virkaa. Tämän jatkuvan vahtimisen lisäksi meillä ei pidetä vaatteita naulakossa – ne katoavat, ei naureta hauskaa tv-ohjelmaa – tämä dementikko hermostuu siitä metelistä, ei … se lista on loputon.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että hänellä on laitoksessa paljon parempi olla. Siellähän on ammattitaitoiset palkatut hoitajat yhden vuoron kerralla. Yövuoron jälkeen he menevät nukkumaan, mutta omainen aloittaa uuden vuoron samaan putkeen. Silti laitoksissa työskentelevätkin rasittuvat ja sen seurauksena hoidon taso heikkenee. Miettikääpä sitä, kuinka kelvotonta hoito kotona onkaan sen jälkeen, kun olen tehnyt ensin iltavuoron, yövuoron, päivävuoron jne. 7 kertaa peräkkäin? Sen ohessa olen tehnyt kaikkia niitä kotitöitä, joita ammattihoitajat tekevät vapaa-aikanaan. Toki tästä maksetaankin, muutama naurettava satanen, ja kaikkein pieninkin työttömyyskorvaus on parempi.
Jos joku aikoo nyt sanoa, että eihän minun olisi pakko tätä tehdä. Hyvä havainto, olkoon nyt kotona vielä tämän kerran, mutta siten se loppuu.
Dementikot laitokseen!
9
1112
Vastaukset
- Entäs oma hoitosuunnitelmanne?
Olen omaisen kanssa samoilla linjoilla.
Sellainen asia tässä mietityttää, että kun nyt näitä hoitojuttuja lukee tarkkaan, kukaan ei ole silti kertonut, mitenkä olette suunnitelleet hoitoanne sitten kun se aika koittaa.
Ei nyt tarvitse olla geenitutkija ymmärtääkseen, että jos omassa suvussa on dementoivia sairauksia, ne ovat niin vallitsevasti periytyviä, että sama tulee mitä todennäköisimmin aikanaan myös omalle kohdalle.
Siispä pieni gallup:
1) haluatteko puolisonne/lastenne ryhtyvän omaishoitajiksinne? Jos näin, niin miksi?
Jos haluatte, niin oletteko heiltä etukäteen kysyneet suostumusta?
2) Oletteko sopineet siitä, miten omaishoidosta koituvan työn/mahdollisen eläkkeen kertymisen korvaatte?
3) oletteko tehneet kirjallisen hoitotahdon?
Vastaan nyt itse:
1) olen hoitotahdossani kieltänyt perheeni jäseniä ryhtymästä tähän, enkä salli heidän ryhtyvän siihen.
3) olen tehnyt kirjallisen hoitotahdon, jossa ilmoitan, että minut on toimitettava hyvätasoiseen hoitolaitokseen riittävän ajoissa. Olen myös kieltänyt muun kuin oireenmukaisen hoidon sen jälkeen, kun dementia on edennyt keskivaikeaksi.
Lapsillani on oikeus omaan elämäänsä, omaan tulevaisuuteensa, ei mammojensa ja pappojensa hoitamiseen ja kellon ympäri vahtimiseen. - Hoitaja
Siinä vaiheessa, kun hoito kotona ei enää onnistu hyvin, vaan käy raskaaksi omaishoitajalle, siinä vaiheessa on minun mielestäni aika siirtyä dementia-koti hoitoon. Ei ole järkeä, että hoitajan kotielämä ja muu elämä kaatuu vain sen takia, että dmenetoitunut terrorisoi koko elämää. Enkä tarkoita tätä negatiivisessa mielessä, vaan se on ihan totta, että kun kotona on pitkälle dementoitunut, hän määrää elämisen tahdin siellä. Ei omille lapsille saa jäädä lapsuudesta kuvaa, että äidillä tai isällä ei ollut koskaan aikaa minulle, vaan aika meni paimentaessa mummua tai pappaa.
10 vuotta on todella pitkä aika, ja minusta saat jo aivan hyvillä mielin antaa omaisesi muualle hoitoon. Enkä usko, että hän edes kovin paljon tulee siitä siirrosta kärsimään. Meille kotoa tulevat dementoituneet kotiutuvat noin viikossa, jonka jälkeen he ovatkin aina olleet siellä, ja se on heidän talonsa ym.
Itse olen kouluttautunut hoitaman vanhuksia, ja eritoten dementoituneita. Olen ylpeä työstäni, ja sitä tahdon tehdä. Minusta on mukava katsoa, kun läheiset tulevat katsomaan omaistaan dementia-kotiimme, ja taas hyvillä mielin lähtevät omaan elämäänsä.
Aika aikaa kutakin, on tulee aika jolloin on korkea aika luovuttaa hoitovastuu toisille. Ja tehdä se hyvillä mielin, kun on siihen asti jaksanut hoitaa.- omainen
Ei se lasten osuus edes jää siihen, että jää vaille isän ja äidin aikaa. Kyllä hekin joutuvat osallistumaan ja on meilläkin yksin vanhempiaan etevämpi tämän ikäihmisen kanssa. Loistava tulevaisuus hoitajana dementiakodissa, ehkä?
Toiseksi lapset kärsivät suunnattomasti siitä,e ttä ei kehtaa pyyttä kavereita kylään, kun mummi tai vaari voi tehdä mitä tahansa ihmeellistä, jota sitten kaveriporukassa naureskellaan. Eikä helppoa ole sekään, että tavaraa katoaa johonkin mustaan aukkoon, josta niitä ei löydy koskaan.
Kirjotat, että "saat jo aivan hyvillä mielin antaa omaisesi muualle hoitoon". Siis SAAT ANTAA? Jotenkin erikoinen sanavalinta, kun minä olen jo vuosia ihan väkisin niin hyvällä kuin pahallakin yrittänyt työntää häntä hoitoon. Olen soittanut ja kirjoittanut,käynyt puhuttelemassa ja pyytänyt käymään kotona, mutta ei vaikutusta kun paikkoja ei kerta kaikkiaan ole olemassa riittävästi. - osallistunut
omainen kirjoitti:
Ei se lasten osuus edes jää siihen, että jää vaille isän ja äidin aikaa. Kyllä hekin joutuvat osallistumaan ja on meilläkin yksin vanhempiaan etevämpi tämän ikäihmisen kanssa. Loistava tulevaisuus hoitajana dementiakodissa, ehkä?
Toiseksi lapset kärsivät suunnattomasti siitä,e ttä ei kehtaa pyyttä kavereita kylään, kun mummi tai vaari voi tehdä mitä tahansa ihmeellistä, jota sitten kaveriporukassa naureskellaan. Eikä helppoa ole sekään, että tavaraa katoaa johonkin mustaan aukkoon, josta niitä ei löydy koskaan.
Kirjotat, että "saat jo aivan hyvillä mielin antaa omaisesi muualle hoitoon". Siis SAAT ANTAA? Jotenkin erikoinen sanavalinta, kun minä olen jo vuosia ihan väkisin niin hyvällä kuin pahallakin yrittänyt työntää häntä hoitoon. Olen soittanut ja kirjoittanut,käynyt puhuttelemassa ja pyytänyt käymään kotona, mutta ei vaikutusta kun paikkoja ei kerta kaikkiaan ole olemassa riittävästi.Sinä vaan menet ja sanot ettet jaksa enää,hae omalta lääkäriltäsi todistus sairasulomasta ,silloin heillä on velvollisuus hoitaa asia.
Sinulta vaaditaan vielä voimia ,hoitaa perheesi ja kotisi ,sekä käydä katsomassa laitoksessa, sekään ei ole helppoa.
minä kirjoitin että vaan menet, mutta niin se on ,olen itse kokenut saman. - Hoitaja
omainen kirjoitti:
Ei se lasten osuus edes jää siihen, että jää vaille isän ja äidin aikaa. Kyllä hekin joutuvat osallistumaan ja on meilläkin yksin vanhempiaan etevämpi tämän ikäihmisen kanssa. Loistava tulevaisuus hoitajana dementiakodissa, ehkä?
Toiseksi lapset kärsivät suunnattomasti siitä,e ttä ei kehtaa pyyttä kavereita kylään, kun mummi tai vaari voi tehdä mitä tahansa ihmeellistä, jota sitten kaveriporukassa naureskellaan. Eikä helppoa ole sekään, että tavaraa katoaa johonkin mustaan aukkoon, josta niitä ei löydy koskaan.
Kirjotat, että "saat jo aivan hyvillä mielin antaa omaisesi muualle hoitoon". Siis SAAT ANTAA? Jotenkin erikoinen sanavalinta, kun minä olen jo vuosia ihan väkisin niin hyvällä kuin pahallakin yrittänyt työntää häntä hoitoon. Olen soittanut ja kirjoittanut,käynyt puhuttelemassa ja pyytänyt käymään kotona, mutta ei vaikutusta kun paikkoja ei kerta kaikkiaan ole olemassa riittävästi.Monelle omaishoitajalle sairastuneen antaminen toisten hoidettavaksi on erittäin kova paikka. Kaikki eivät halua dementoitunutta antaa ryhmäkotiin tai laitokseen, vaikka itse olisi jo kuinka loppu tahansa. Usein näin on varsinkin iäkkäimpien omaishoitajien keskuudessa, mutta myös nuorempien. Tiedän tyttären, joka jo vuosia on viettänyt kaikki yöt äitinsä luona, oman perheen tullessa toimeen vain pienéllä ajalla, joka jää työstä pääsemisen ja nukkumaan menon väliin.
Sanotaan, että läheiset kokevat monta menetystä, kun omaiselle saadaan tieto, että omainen sairastaa dementoivaa sairautta. Ensin se, kun diagnoosi kuullaan, sitten kun omainen siirtyy laitos tmv. hoitoon, ja viimein se viimeinen kuolema.
Tällä hetkellä omaksi potilaakseni on tullut vanhus, jonka puoliso ei enää jaksanut hoitaa häntä kotona. Enemmän päivästä aikaa ja tukea annan nimenomaan tälle luovuttaneelle omaiselle, koska hänen on paha olla, ja ikävä.
Siitä syystä kirjoitin, että saat jo hyvillä mielin antaa. Kyllä niitä paikkoja löytyy, kun vaan tarpeeksi kovasti vaatii. Mutta se vaatii sen, että itse myöntää olevansa jo totaalisen uupumuksen rajalla. - Maija
omainen kirjoitti:
Ei se lasten osuus edes jää siihen, että jää vaille isän ja äidin aikaa. Kyllä hekin joutuvat osallistumaan ja on meilläkin yksin vanhempiaan etevämpi tämän ikäihmisen kanssa. Loistava tulevaisuus hoitajana dementiakodissa, ehkä?
Toiseksi lapset kärsivät suunnattomasti siitä,e ttä ei kehtaa pyyttä kavereita kylään, kun mummi tai vaari voi tehdä mitä tahansa ihmeellistä, jota sitten kaveriporukassa naureskellaan. Eikä helppoa ole sekään, että tavaraa katoaa johonkin mustaan aukkoon, josta niitä ei löydy koskaan.
Kirjotat, että "saat jo aivan hyvillä mielin antaa omaisesi muualle hoitoon". Siis SAAT ANTAA? Jotenkin erikoinen sanavalinta, kun minä olen jo vuosia ihan väkisin niin hyvällä kuin pahallakin yrittänyt työntää häntä hoitoon. Olen soittanut ja kirjoittanut,käynyt puhuttelemassa ja pyytänyt käymään kotona, mutta ei vaikutusta kun paikkoja ei kerta kaikkiaan ole olemassa riittävästi.Hei!
Oletko ajatellut asiaa niinpäin, että myös lapsesi tavallaan sairastavat siinä samalla (koko perhe), kun äitisi asuu teillä "koko" hänen lapsuutensa. Se ei ehkä mene jälkiä jättämättä.
Erittäin hieno asia, että olet hoitanut häntä, mutta eikö raja ole tullut jo vastaan aikoja sitten.
Äitini sairastaa dementiaa, että tiedän jo jotain sairaudesta.
Mielestäni asia on niin, että niin kauan kuin sinä "jaksat" hoitaa, paikkaa ei löydy. Vasta kun laitat kovan kovaa vastaan paikkojakin alkaa löytymään! Tässä sairaudessa ratsastetaan omaisten elämällä, eikä kukaan tule kysymään jaksatko vielä. Yleensä jäät yksin auttamaan vielä suvussakin, kun muu suku nauttii elämästään.
Perheesikin on tärkeä ja lastesi lapsuus on todella merkittävää aikaa kehittymisineen...
Tsemppiä ja toimeksi!
- Simo
Puhut dementikosta, mieti vähän. Nimitys on hyvin loukkaava ja objektoiva.
Rahan takiako omaishoitaja olet? Kirjoituksesi sävystä päätellen et ainakaa lähimmäisen rakkaudesta. Laita vain hoidettavasi laitokseen. Siellä varmasti parempi kuin paikassa missä häntä ei haluta.- mirkku
Voin tuon vastauksesi perusteella päätellä, ettet itse ole omaishoitaja. Dementikko on ihan yhtä sopiva nimitys, kuin esim. henkilö, jolla on dementia.
Aloittaja on tehnyt omaishoitajan TYÖTÄ jo 10 vuotta, tuskin se nimellinen korvaus ketään inspiroi raatamaan päivästä toiseen, vuosikausia. Lue se teksti uudelleen ja yritä kuvitella omalle kohdallesi. Kuvaus heidän elämästään oli ihan realistinen ei mitenkään liioiteltu tai väritetty (sellaista se tosiaan on!).
Ihmetyttää kyllä, mihin kommenttisi perustat... - omainen
Diabeetikko on diabeetikko eikä "sokeriaineenvaihduntahäiriöstä kärsivä" , epileptikko ja skitsofreenikko ovat sitä mitä ovat, voisitko vähän peruistella, mistä syystä nimenomaan "dementikko" poikkeaa näistä?
Olen kyllä kuullut sanottavan, että "emme puhu dementiasta vaan muistihäiriöistä leimaamisen välttämiseksi". Miksi ei? Eihän pelkkä muistihäiriö ilman jotain toistakin tiettyä oiretta ole edes dementiaa, eikä siten synonyymi. Pahempaa on "leimata" näillä puheilla kaikki huonomuistiset dementikoiksi.
Rahan takia omaishoitajana? Kylläpä Simo nyt on todella vitsikäs. Tai hän ei enää ymmärrä rahan arvoa ...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ja taas ammuttu kokkolassa
Kokkolaisilta pitäisi kerätä pois kaikki ampumaset, keittiöveitset ja kaikki mikä vähänkään paukku ja on terävä.565443- 914251
Helena Koivu on äiti
Mitä hyötyä on Mikko Koivulla kohdella LASTENSA äitiä huonosti . Vie lapset tutuista ympyröistä pois . Lasten kodista.3722510Ovatko naiset lopettaneet sen vähäisenkin vaivannäön Tinderissa?
Meinaan vaan profiileja selatessa nykyään valtaosalla ei ole minkäänlaista kirjoitettua tekstiä siellä. Juuri ja juuri s701038Suomi vietiin Natoon väärin perustein. Viides artikla on hölynpölyä. Yksin jäämme.
Kuka vielä uskoo, että viides artikla takaa Suomelle avun, jos Suomeen hyökätään. Liikuttavasti täällä on uskottu ja ved3291018- 61833
Sydämeni on sinun luona
Koko ajan. Oli ympärilläni ketä oli niin sinä olet vain ajatuksissa ja tunteissa. En halua muiden kosketusta kuin sinun46806Trump ja Venäjä
Huomasitteko muuten... Käytännössä ainoat valtiot, joille Trump EI eilen asettanut typeriä tariffejaan, olivat Venäjä ja102789- 25774
Jatkuva stressitila
On sinun vuoksesi kun en tiedä missä mennään mutta tunteeni tiedän ainoastaan52769