Kysyisin kaikilta,et millaisia kokemuksia teillä on psykoleigeista tai siis enempi niiden luona käymiseltä... Koska ite tossa ennen joulua (kaverin painostuksesta) kävin sit sellaisella.. (YTHS:llä) ja ei siitä mitään apua ollu. Mua vaan ahdisti olla siellä.. Kävin yhteensä kolme kertaa ja sit valehtelin et kaikki on hyvin et en ole oksentanut. Käynneillä se vaan tuijotti mua ja monesti tuli kiusallisia hiljaisia hetkiä ja sen kysymykset oli niin outoja, et ei ollu hajuakaan miten niihin ois vastannu. Katoin kelloa koko ajan et aika loppuisi... Se oli niin sellai lössykkä siis en tarkoita ulkomuotoa vaan persoonaa... ja kun mä en ole sen tyylinen.. Niin en todellakaan oo harkinnu meneväni uudestaan..
Tänään ois taas mahdollisuus aloittaa uus päivä terveellisellä ruokavaliolla... ja mä jos kukaan tiedän millainen se oikeasti on.
jep. mut jos teillä parempia kokemuksia... ilmoitelkaa niistä
Tänään ois taas mahdollisuus aloittaa uus päivä terveellisellä ruokavaliolla... ja mä jos kukaan tiedän millainen se oikeasti on.
jep. mut jos teillä parempia kokemuksia... ilmoitelkaa niistä
Vastaukset 4
Vanhimmat
olen kanssa käynyt josjus ja kokemus oli huono.
Kävin useamman vuoden. Aluksi inhosin käydä siellä, enkä pitänyt terapeutista yhtään. Ja se tuntui hyödyttömältä. Sitten ehkä n.vuoden jälkeen aloin huomata jotain muutoksia... ja aloin oikeastaan pitää terapeutistani. Kerrankin joku kuunteli minua ja oli minun puolellani. Ja ymmärsi minua. Ajattelin niin, että ehkä suhtaudun kaikkiin ihmisiin epäluuloisesti, kuten myös terapeuttiin aluksi, ja hänellä kesti kauan purkaa mun vastarinta.
Niin, mä kanssa kävin tammi-maalliskuussa joka viikko mutta ei siitä munkaan mielestä mitään apua ollut, muakin ahdisti ja yleensä käyntien jälkeen tuli kauheita ahmimiskohtauksia. Lisäksi terapeuttini ei ollenkaan ymmärtänyt miten huonossa tilassa olin vaan sano vaan koko ajan että kyllä sä kohta paranet. Ja mä kanssa valehtelin että kaikki on hyvin, vaikkei niin ollutkaan ja lopetin käynnit.
Nyt muutama kuukausi jälkeenpäin oon huommannut että kyllä se olisi ehkä kannattanutkin koska tauti on mennyt pahempaa suuntaan ja nyt ei ole minkäänlaisia parantumis-motivaatiota. Johtuuko sitten terapian lopettamisesta vai jostai muusta, mene ja tiedä...
Jos käyt psykologin luona kertomassa puolitotuuksia ja mietit psykologin kysymyksiin "oikeita" vastauksia, ei ole ihme, että kokemuksesi on huono. Eihän tuossa ole mitään järkeä! Miksi yleensä menet asiantuntija-apua hakemaan, jos et ole valmis siihen paneutumaan omalta osaltasi. Jos käydään terapiassa tai keskustelussa psykologi toki on asiantuntija mutta vain 50 % prosessista, se toinen puolisko olet sinä itse.