Maanpetturi Mauri Ryömä aikoi tuhota Suomen

Ryömä nousi kansanedustajaksi vuonna 1936 saatuaan Uudenmaan vaalipiiristä lähes 9 000 ääntä. Se oli sosialidemokraateista toiseksi eniten hänen isänsä Hanneksen jälkeen.[9] Joulukuussa pidetyissä kunnallisvaaleissa Ryömä valittiin myös Helsingin kaupunginvaltuustoon. Menestys ei ollut puoluejohdon mieleen, vaan se päätti hankkiutua Ryömästä eroon järjestämällä hänet varusmiespalvelukseen,[4] josta Ryömä oli opintojensa vuoksi saanut jo kolme vuotta lykkäystä. Kun uusi lykkäyshakemus hylättiin, astui Ryömä tammikuussa 1937 palvelukseen Kiviniemen varuskunnassa toimineeseen Jääkäripataljoona 4:än,[17] ja helmikuun alussa eduskunta katsoi hänen kansanedustajantoimensa lakanneeksi. Syynä oli vaalilaki, jonka mukaan asevelvollisuutta suorittavilla ei ollut vaalioikeutta.[18] Syksyllä 1936 pantiin vireille aloite lakimuutoksesta, mutta eduskunta hylkäsi sen maaliskuussa 1937.[19][20] Toukokuussa 1937 Ryömä ja kuusi muuta vasemmisto-opposition jäsentä sekä heidän edustamansa Akateeminen Sosialistiseura erotettiin puolueesta. Viidelle muulle annettiin varoitus ja heitä kiellettiin yhteistyöstä erotettujen kanssa.[16][21]

Tutkija Kimmo Rentolan mukaan Ryömä, Otto Wille Kuusinen ja Arvo Poika Tuominen suunnittelivat tämän seurauksena vuonna 1938 uutta vasemmistopuoluetta, jonka toiminta oli tarkoitus käynnistää SDP:n sisältä.[9] Tuominen kehotti Ryömää pyrkimään uudelleen SDP:n jäseneksi nostamalla teemaksi puolueen linjan mukaisesti puolustusbudjetin kasvattamisen.[4] Soihtu-lehden maaliskuussa 1938 julkaistun maanpuolustusnumeron pääkirjoituksessa Ryömä ilmoittikin hyväksyvänsä armeijan lisärahoituksen natsi-Saksan muodostamaan uhkaan vedoten ja vaati samalla sen puhdistamista fasistimielisistä upseereista.[22] Lokakuussa 1938 SDP:n puoluetoimikunta kuitenkin epäsi hänen jäsenhakemuksensa. Syksyllä 1939 Ryömä esitti Soihdussa Neuvostoliittoa ja Kominterniä tukevia lausuntoja Puolan hyökkäykseen liittyen, minkä johdosta viranomaiset lakkauttivat lehden.[4]

Sota-aika
Ylimääräisten harjoitusten käynnistyessä lokakuussa 1939 Ryömä määrättiin lääkäriksi Kokkolaan perustettuun sotilassairaalaan. Talvisodan sytyttyä Ryömä laati ulkoministeri Väinö Tannerin 15. joulukuuta pitämän radiopuheen provosoimana tälle osoitetun avoimen kirjeen, jossa pidettiin sodan syynä porvariston ”onnetonta politiikkaa”, ja arvosteltiin kiivaasti Tannerin ja SDP:n johdon linjaa. Ryömä piti Tanneria yhtenä suurimmista syyllisistä nimeten hänet Suomen ”sotapolitiikan johtajaksi”. Ryömän mukaan Tanner oli viimeiset 20 vuotta etääntynyt työväenliikkeen päämääristä marsalkka Mannerheimin johdattamana. Hänen mukaansa Suomen itsenäisyys oli Tannerille yhtä arvokas kuin Hitlerille ja Neville Chamberlainille, joiden perään tämä vuoron perään kurkotteli. Länsimaista oikeusjärjestystä Ryömä luonnehti Tannerin edustavan yhtä hyvin kuin Lapuan liikkeen, humanismia ja demokratiaa kuin Mussolinin, ja kulttuuria kuin kenraali Francon. Toisaalta Ryömä myönsi erehtyneensä Neuvostoliiton tarkoitusperistä, joita hän oli pitänyt ainoastaan Saksaa vastaan suunnattuina.[4][22][23]

”Velvollisuuteni on ilmoittaa Sinulle, että Suomen työväenluokka menee rintamalle vastoin tahtoaan, se menee pakosta ja toivoo rauhaa ja ystävällisiä suhteita Neuvostoliittoon.”
—Mauri Ryömä kirjeessään Väinö Tannerille 19.12.1939.[24]
Ryömä lähetti Kokkolassa 19. joulukuuta 1939 päivätyn kirjeensa aluksi vain Tannerille, muttei saanut vastausta, jonka jälkeen hän yritti tuoda sen julkisuuteen sosialidemokraattisten lehtien kautta. Suomen Sosialidemokraatti ja Palkkatyöläinen eivät julkaisseet kirjettä, vaan ilmoittivat siitä viranomaisille. Joulukuun lopussa Ryömä esitti vielä kansanedustaja K. H. Wiikille, että Suomen pitäisi ryhtyä neuvotteluihin Otto Wille Kuusisen johtaman Terijoen hallituksen kanssa. Ryömän toimet johtivat 4. tammikuuta 1940 pidätykseen tasavallan suojelulain nojalla ja kolmen viikon kuluttua hänet siirrettiin turvasäilöön Tammisaaren pakkotyölaitokseen. Kirje tuli julkisuuteen 7. helmikuuta 1940, kun ruotsalaiset kommunistilehdet Ny Dag ja Norrskensflamman julkaisivat sen. Ruotsiin kirjeen toimitti Tukholmassa synnyttämässä käynyt Helmer Adlerin puoliso Leila Adler, joka viranomaisten pelossa opetteli sisällön ulkoa. Julkaisun jälkeen Radio Moskova käytti Ryömän kirjettä propagandassaan.[3][4][22][23] Venäläiset väittivät jopa Ryömän tulleen surmatuksi, minkä valtioneuvosto kiisti omassa tiedotteessaan.[25] Kimmo Rentolan mukaan kirje sinetöi Tannerin vihamielisyyden Ryömän edustamaa äärivasemmistoa kohtaan. Kuusisen suhteen vaikutus oli päinvastainen, sillä talvisodan aikana Suomessa ei kuultu muita häneen myönteisesti suhtautuneita reaktioita.[3]

Päästyään turvasäilöstä 30. huhtikuuta 1940, Ryömä ja Aimo Rikka perustivat toukokuussa 1940 Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran (SNS), joka sai nopeasti lähes 40 000 jäsentä. Kommunistien ohella kannattajia löytyi myös muista ryhmittymistä.[26]