Kun luin Koraanin mieltäni jäi askarruttamaan, että Allah määrää teidät muslimit rakastamaan toisia muslimeja ja olemaan kovia ei-uskovia kohtaan ja kostamaan heille samalla mitalla, mitä teille tehdään. Allah ei kiellä teitä osoittamasta ystävällisyyttä niitä ei-muslimeja kohtaan, jotka osoittavat teille ystävällisyyttä.
Nyt se, mikä minua tässä vaivaa on se, että jos kaikki ovat aina ystävällisiä vain niille, jotka ovat vastavuoroisesti ystävällisiä takaisin sekä kostavat aina niille, jotka loukkaavat, niin hyvyyden määrä ei näyttäysi lisääntyvän tällä taktiikalla. Jos saisimme tehtyä vihamiehestämme ystävän, voisimme sanoa todella rakentaneemme lisää hyvyyttä.
Nyt se, mikä minua tässä vaivaa on se, että jos kaikki ovat aina ystävällisiä vain niille, jotka ovat vastavuoroisesti ystävällisiä takaisin sekä kostavat aina niille, jotka loukkaavat, niin hyvyyden määrä ei näyttäysi lisääntyvän tällä taktiikalla. Jos saisimme tehtyä vihamiehestämme ystävän, voisimme sanoa todella rakentaneemme lisää hyvyyttä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Heh, virheesi on olettaa, että islam pyrkisi hyvyyteen. Islamiin ei sisälly tällaista tavoitetta. Islam tarkoittaa alistumista.
Koraani on kirjoitettu ihmisen luonteen tavalla. Ihminen tekee sekä hyvää, että pahaa. Koraanissa ei ole sellaista ihannetta asetettu tavoitteeksi, kuin on Raamatussa. Kristinusko kehottaa aina parannuksen tekoon. Se on ihannetta kohti pyrkivää ja valmis kärsimään hyviä asioita saavuttaakseen.
Islamissa ei näytä olevan ihannetta (korjatkaa, jos olen väärässä). Muslimi panee toiset kärsimään ja itse asettuu herraksi ja valtiaaksi. Islam on siis kirjoitettu tavallisen hallitsijan näkökulmasta. Hallitsijan ei tarvitse tehdä parannusta, hän vain asettaa vaatimuksia muille.
Tämä voiman ja vallan asenne viehättää eräitä ihmisluonteita. Nämä luonteet paistavat läpi tämän palstan muslimikirjoittajissa. He ovat korskeita.
ihanteena - siis ainakin tuntemieni muslimien mukaan - sitä, ettei ihminen maksaisi pahaa pahalla.
Mutta Jeesuksen opetuksista Koraani näyttää poikkeavan sinä suhteessa, että siinä pyritään määrittelemään, millä lailla ja missä mitassa pahaan voidaan vastata pahalla. Tätä Jeesus ei tee. Jeesuksen opetukset todellakin näyttäisivät kieltävän kategorisesti kaiken pahaan vastaamisen pahalla.
Samalla tästä seuraa, että _jos_ ihminen maksaa kuitenkin pahan pahalla, Jeesuksen ohjeet eivät tunnu antavan mittapuuta sille, mitä rajoja ei saa ylittää. Toisin sanoen, siinä kielletään yhtäläisesti sekä kiivaat sanat että vaikkapa puukon heiluttelu. Käytännössä tämä on merkinnyt sitä, että kristillisissä yhteiskunnissa rangaistus- ja kostoperiaatteet (joita kuitenkin on kaiken aikaa noudatettu), on haettu muualta kuin uskonnosta, tai sitten niitä on tuettu Vanhan Testamentin kulloinkin sopiviksi nähdyillä kohdilla. . Oikeastaan vasta valistusajalla alkoi levitä ajatus, että kidutuksen käyttäminen rangaistuksena on sopimatonta, mutta se liittyy maallistumiseen ja on peräisin tuolloin kehitellystä (filosofisesta – ei uskonnollisesta) ihmisarvoperiaatteesta.
Islamilaisessa kosto- ja rangaistusnormatiikassa taas nimenomaan koston tai rangaistuksen suhteuttaminen pahaan tekoon näyttäisi olevan tärkeää, vaikka kostamattomuutta (armahtavaisuutta) pidetäänkin yleensä ansiona. Siitä, onko suhteutus erinäisissä shariatulkinnoissa kohtuullinen, voidaankin sitten olla toista mieltä. Itse en erinäisiä esim. Iranissa tai Saudi-Arabiassa käytössä olevia hyvin raakoja rangaistuksia pidä missään tapauksessa kohtuullisina.
Oli muuten virkistävää saada sinulta vastaus, joka ei pyrkinyt hyökkäämään kimppuuni henkilönä.
Olen muuten myös erittäin tyytyväinen saamaani vastaukseen. En usko, että olisin saanut sinulta vastaavanlaista kirjoitusta jake_waitsinä.
Kannattaa siis vaihtaa nimimerkkiä välillä - ja tyyliäkin.
kysymykseen voi useinkin odottaa kohteliasta ja ei-provokatiivista vastausta.
tämän kun aina muistaisimme :)
>>Jeesuksen ohjeet eivät tunnu antavan mittapuuta sille, mitä rajoja ei saa ylittää.
Aabra-ham ei tunne yksinkertaisimpia asioita.
Jeesus ei ollut maallisen vallan hallitsija, vaan hän jätti keisarille ne asiat. Kuka hyvänsä ymmärtää, että oikeusasiat jätetään vallanpitäjille.
Ihmisten kesken kanssakäyminen on se asia, missä luonne ja käyttäytymimen merkitsee. Sitä Jeesus opetti.
Islam on maallista valtaa ja lakeja. Siinä on sitten vihan ja koston kehotuksia ja jopa toisten ihmisten vahingoittamista ja tappamista. Sisäisestä ihmisestä ei puhuta mitään.
Jeesus sanoi näin:
Matt. 23:25
Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä!
Mark. 12:17
Jeesus sanoi heille: "Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on". Ja he ihmettelivät häntä suuresti.
Joh. 7:24
Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio."
Joh. 18:31
Niin Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja tuomitkaa hänet lakinne mukaan". Juutalaiset sanoivat hänelle: "Meidän ei ole lupa ketään tappaa";
>>Jeesuksen opetukset todellakin näyttäisivät kieltävän kategorisesti kaiken pahaan vastaamisen pahalla.
Yhteiskunnassa on rähäkkä, jos kaikki vastaavat pahaan pahalla. Sellaista taitaa islamilaisissa maissa olla aika paljon.
Yhteiskunnassa on rauha, kun jätetään tuomitseminen hallitsijoille ja ihmisten kesken noudatetaan Jeesuksen opetuksia.