Voih... Pelkään, että olen "tartuttamassa" ystävälleni syömishäiriön. Hän on aina kadehtinut minua kaikessa ja yrittänyt parhaansa mukaan matkia minua. En ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos hän saisi sen riesakseen! Olen todella alipainoinen, mutta kärsin kuitenkin pahasta bulimiasta (menkatkin olleet 8 kuukautta poissa). Itse oksentaminen ei tuota minulle paljoa vaikeuksia, sillä pystyn tekemään sen ilman sormia. Isoin ongelma onkin se, että suurimman osan ajastani käytän herkkuhetkien suunnitteluun (joka päivä herkuttelen) ja rasvaisten leivonnaisten leivoskeluun - minulla ei jää siis muulle yhtään aikaa. Olen eristäytynyt paljon muista ihmisistä.
Tämä ystäväni arvostelee itseään koko ajan hyvin kriittisesti, muka vitsaillen. Hän ei tiedä minun ongelmastani ja hänen ainainen valittamisensa saa minut vielä vähemmän haluamaan viettää aikaa hänen kanssaan.
En voi alkaa näyttää hänelle parempaa esimerkkiä (lihottamalla siis), sillä bulimia on osa jokapäiväistä elämääni, tapa, huono tapa, jota en voi koskaan lopettaa. Mitä siis teen?
Tämä ystäväni arvostelee itseään koko ajan hyvin kriittisesti, muka vitsaillen. Hän ei tiedä minun ongelmastani ja hänen ainainen valittamisensa saa minut vielä vähemmän haluamaan viettää aikaa hänen kanssaan.
En voi alkaa näyttää hänelle parempaa esimerkkiä (lihottamalla siis), sillä bulimia on osa jokapäiväistä elämääni, tapa, huono tapa, jota en voi koskaan lopettaa. Mitä siis teen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aika vaikee toi sun tilanne. Mä en oikee tiedä mitään muuta ratkaisua kun kertoo sun kaverille ja sanoo että se on täyttä helvettiä. Ja sitten kai sunkin kannattaisi mennä hoitoon, ethän sä sitä sairautta loppuelämääsi halua sairastaa, vai mitä?
Niin, en mäkään oikeen tiedä. Mutta elämällä on tapana järjestyä, kunhan jaksaa ajatella edes vähän positiivisesti :)
Iloista kesää sulle!
haluan buliimikoks mut en aian saa oksennusta tulemaa.. oliks sulkii vaikeeta aluks ja ootko laihtunu paljo? ja mite nopeesti laihuit?? vastaa pliis!