Hei,löytyykö täältä biovanhempia joille on tehty vanhemmuuden tutkiminen?Tietysti käy sijaisvanhemmat,joilla on asiasta tietoa?Meillä on sijoituksessa muksu,jonka vanhemmilla on menossa tutkiminen tai alkamassa sellainen ja me ollaan biojen kanssa ihan ulkona tästä jutusta,olis kiva saada jotain tietoa.Esim.kauanko tutkinen kestää,mitä oikeastaan tutkitaan ja miten ylipäätään voidaan tutkia vanhemmuutta kun lapsi on meillä siis sijaisperheessä???????Auttakaaa
Vanhemmuuden tutkiminen
Lapsi takaisin biolle
141473
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kiinnostaa kovasti. Itsellä on sama tilanne, että kotiutusta kohti mennään, mutta jos siihen on mahdollisuus lisätä jotain testejä lisäkaneetiksi olisi hyvä. Tietoa kiitos!
Jos olet biovanhempi,niin eikö ole ihmeellistä että me sijaisvanhemmat mietitään samoja asiota teidän kanssanne ja nämä meidän biot keskustelevat ja ovat tosiaan yhtä ymmällään tilanteesta kuin mekin,ja me kun luultiin molemmin puolin että kun elämä on raiteillaan lapsi palaa takaisin,mutta mitä; aloitettiin jotkut ihme tutkimiset.Joten tietoo,kiitos.Kun ei sossutkaan meille sitä antaneet vaikka kovasti ollaan kyselty molemmat.
Jos lapsi on otettu huostan jostain syystä, niin silloin vanhemmuus ei ole ollut riittävää. Jos lapsi haltaan paluttaa, pitää tietenkin tutkia, onko vanhemmuus riittävää kotiuttamiselle. Jos elämä on raiteillaan noin kansalaisen silmin katsottuna, niin pitää varmistua, onko se tosiaan riittävä lapsen kehityksen kannalta. Nykyisin voidaan vanhemmuus testata määrätyllä menetelmällä. Sitähän kuitenkin tarvitaan. Mutu tuntuma ei riitä
Miksi sijaisille riittää mututuntuma? Suomessa on monia sijaisperheitä, joille ei ole tehty minkäänlaisia testejä. Kaikki mokat kaadetaan biojen niskaan, vaikka huostaanoton syy olisi mikä.
Pride kursseilla ja kotikäynneillä? Minua ainakin tarkkailtiin.
Onhan aivan eri juttu olla biologisen lapsen vanhempi, kuin "vain" sijaisvanhempi. Sijaisvanhemman ja sijaislapsen välille ei koskaan voi syntyä sellaista sidettä, mitä biologisilla on. Siksi on myös syytä olla hieman perusteellisempi, onko vanhemmuus tallella, koska vastuukin on suuri. Onhan biologinen vanhempi lapsen huoltaja, sijaisvanhempi ei ole.
kait selvitetään??
Meillä sijoituksessa lapsi, jonka vanhemmille ennen huostaanottoa tehty vanhemmuuden arviointi. Olivat koko perhe arviointijakson perhekodissa, jossa tällaisia tehdään. Tuloksena oli että vanhemmuutta ei ole juuri ollenkaan. Lapsi meillä aikuiseksi asti tällä tietoa, jos korkein hallinto-oikeus ei nyt erehdy niin pahanpäiväisesti että palauttaa lapsen kotiin. Se olisi lapsen henkinen murha.
voisitko vielä tarkentaa, jos tiedät, millaisissa tapauksissa näitä arviointeja/tutkimista tehdään? Kerroit että ennen huostaanottoa, entä tehdäänkö sellaisia huostaanoton aikana vaikka ennen kuin sijoitus on loppumassa ja kenen toimesta?
Kiitos
tutkimus tehtiin sen aikaisen "perheen" ollessa kaksi lasta, äiti ja toisen lapsen isä. Lausunto silloin oli "äiti ei kykenevä huolehtimaan lapsistaan".
Vanhempi lapsi (6 v) otettiin silloin jo toistakertaa huostaan ja nuorin lapsi sai jäädä isänsä kanssa asumaan jossa edelleenkin asuu.
Vanhempi lapsi ollut huostaanotettu siitä lähtien vain pieniä katkoja välillä kun bioäiti haki lapsen pois koska ei tykännyt sijaiskodista. Sijaisvanhemmat asettivat bioäidille "liikaa" vaatimuksia eli olivat hänen mielestä hankalia.
Uusi tutkimus tehtiin ennen kuin lapsi sijoitettiin uudelleen, siis kuudennen kerran tämä tutkimus kesti kolme kuukautta mutta venyi seitsemään kuukauteen koska ei ollut löytynyt sopivaa sijaiskotia. Tämä oli ainut paikka jossa lapsi sekä äiti voi asua silloin.
Me olemme sitten se kuudes paikka lapsen elämässä noin neljän vuoden aikana.
Lapsi ollut meillä yli neljä vuotta, alkaa syksyllä koulussa yläasteella.
Kuten voitte kuvitella mitkä vauriot tämä lapsen heitteleminen jo sinänsä on aiheuttanut lapselle jolla jo muutenkin vaikea lapsuus ja ongelmia joista ei koskaan tule pääsemään eroon.
Tämä viimeinen tutkimus oli kohdattu molempiin äitiin sekä lapseen. Samalla valmisteltiin lapsi siihen että hän tulee asumaan aina sijaiskodissa eikä voi muuttaa äidin luo asumaan vaikka äiti niin lupaisikin. Bioäiti antaa näitä uskottavia lupauksi kuitenkin ja lapsi uskoo sekä voi niistä todella huonosti. Bioäiti häiritsee lapsensa elämää niin paljon että kohta joudumme kieltämään yhteyden pidon ja rajoittamaan sitä vielä entisestäänkin tiukemmaksi.
Eli lausunto oli lopullinen ei kykenevä ottamaan lastaan koskaan huostaa jne.
Sitten kolmas lapsi otettiin huostaan heti välittömästi synnytyksen jälkeen.
Mutta kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä, ei kait voi sanoa mitään yleistä. Luulen että tutkimuksia tehdään silloin kun sitä vaaditaan oikeuspäätökseen. Tämä meidän tapaus oli näin.
Nyt ei ole uhkana manipuloivan bioäidin teatterimaiset esitykset joihin "sossut" useammiten aina uskottavasti lankesivat. Aina kun bioäiti sai tahtonsa läpi niin se huolehtiva kunnollinen äitiys loppui siihen ja alkoi se sama arkinen ongelma kukkimaan.
On myös kysymys miten paljon kunnalla on varaa laittaa rahaa tällaisiin tutkimuksiin.
Tiedän että nämä tutkimukset ovat kalliita.
mutta kenen toimesta näitä testejä tehdään ja missä? Onko niihin suostuttava siis mihinkä lakiin tai säädökseen se perustuu? Minulle ja monelle muulle on aivan outo asia.
meille sijoitetulle lapselle tehtiin keskussairaalassa psykiatrisella osastolla, vuorotellen kummankin vanhemman ollessa mukana, viikon jaksolla.
Sen jälkeen vasta tehtiin huostaanottopäätös, eli ei lasta napattu tuosta vain hetken mielijohteesta.
Sairaalatutkimusta edelsi pitkäaikaiset avohuollon toimet jotka eivät auttaneet.
onko tietoa voiko sen vaatia jos lapsi on jo sijoitettuna ja ollaan kotiuttamassa?
Tässä kaksi esimerkkiä.
Lapsi oli huostaanotettu ja sijaisperheessä. Vanhemmat halusivat lapsen takaisin kotiin. Sos.työntekijä ehdotti vanhemmille perheneuvolassa tehtävää vanhemmuuden arviointia. Vanhemmat kieltäytyivät. He hakivat kuitenkin huostaanoton purkua. Huostaanottoa ei purettu, lapsi jatkoi sijaisperheessä.
Lapsi oli sijaisperheessä ns. avohuollontukitoimenpiteellä ja huostaanoton valmistelu oli aloitettu. Sos.työntekijä ehdotti äidille perheneuvolassa tehtävää vanhemmuuden arviota. Äiti suostui. Vanhemmuuden arviointi jaksolla puututtiin äidin ja lapsen välisiin vuorovaikutus ongelmiin sekä lapsen rajattomuuteen. Äitiä alettiin näissä asioissa tukea. Huostaanottoa ei tehty vaan lapsi palautettiin kotiin.
Molemmissa tapauksissa vanhemmuuden arviointi siis tehtiin/olisi tehty perheneuvolassa. Osittain äiti/isä yksin tai yhdessä ja osittain niin, että lapsi oli mukana.