Olen nähnyt kahdenlaista suhtautumista, jotkut hyväksyvät ystävikseen epäuskoisia ja jotkut eivät mielellään kaveeraa epäuskoisten kanssa. Minusta on ällistyttävää, että ihmiset jaotellaan niin, että pitää vältellä epäuskoisia. Sanonta, että älkää istuko siellä missä pilkkaajat istuvat eivät päde tähän. Pilkkaajat ovat jumalanpilkkaajia, jotka pitävät kaikkia uskontoja, Raamattua ja muuta hengellistä naurettavana. Mutta on epäuskoisia, jotka eivät ota kantaa asioihin, he haluaisivat olla ystäviä uskonnollisista näkemyseroista huolimatta.
Maailma saa huonon kuvan sellaisista, jotka pitävät epäuskoisia jotenkin huonompina.
Ensinnäkin sana epäuskoinen kuulostaa kummalta, miksi kaikkien tulisi uskoa samalla tavalla? No tässä korostuu tietysti vanhoillislestadiolaisuudelle tyypillinen ajatus, että uskovainen on vain vanhoillislestadiolainen ja kukaan muu ei ole uskovainen.
Tällä sivulla moni kertoo, miten hyvä ja onnellinen elämä on uskovaisella (vanhoillislestadiolaisella), mutta entäpä jos jollakulla ei olekaan hyvä olla seuroissa, jossa näkee niitä inhimillisiä heikkouksia, ei tervehditä, ei puhuta, vedetään selkeä raja epäuskoisiin ja ei mielellään katsella sitä, jos jollakulla on epäuskoisia ystäviä enemmänkin.
Sen olen huomannut, että on niin eri tavalla uskovaisia vanhoillisissa eli toiset ovat hyvin jyrkkiä ja ahdasmielisiä, mutta toiset eivät ole. Hirveintä on joutua vahdittavaksi, että miten elää ja on. Ei saa olla oma itsensä ja aika usein on katsottava, mitä sanoo..ei mikään ystävyys sellaisiin uskovaisiin ole hyväksi psyykelle. Itse en ole löytänyt uskovaisia ystäviä, joiden kanssa tulisin hyvin juttuun ja joiden kanssa uskaltaisin jutella mietteitäni, että onkohan se syntiä, jne. Enkä osaa tunnustaa edes syntejäni tuntemilleni, koska he ovat niin paljon jyrkempiä kuin meikäläinen.
Enkä jaksa juosta joka iltakylässä, en ymmärrä miksi pitäisikään ja miksi pitäisi käydä joka kerta seuroissa, kun siellä on paha olla?
Olen monista asioista niin eri mieltä, että en varmaan edes ole uskovainen. Joskus saarnat kuulostavat naurettavilta, koska joku Raamatun kohta tulkitaan mielestäni oudosti ja kansa istuu ja kuuntelee, eikä kukaan uskalla sanoa, vaikka olisikin eri mieltä.
Pikkuhiljaa olen jättäytynyt joidenkin seurasta pois ja en välitä pitää yhteyksiä, koska he ovat niin jyrkkäuskoisia ja jos he huomaavat, että en uskokaan täysin kuin he.
En vain tiedä mistä johtuu, mutta seuroissa ei ole hyvä olla ja useimpien uskovaisten seura ahdistaa.
Maailma saa huonon kuvan sellaisista, jotka pitävät epäuskoisia jotenkin huonompina.
Ensinnäkin sana epäuskoinen kuulostaa kummalta, miksi kaikkien tulisi uskoa samalla tavalla? No tässä korostuu tietysti vanhoillislestadiolaisuudelle tyypillinen ajatus, että uskovainen on vain vanhoillislestadiolainen ja kukaan muu ei ole uskovainen.
Tällä sivulla moni kertoo, miten hyvä ja onnellinen elämä on uskovaisella (vanhoillislestadiolaisella), mutta entäpä jos jollakulla ei olekaan hyvä olla seuroissa, jossa näkee niitä inhimillisiä heikkouksia, ei tervehditä, ei puhuta, vedetään selkeä raja epäuskoisiin ja ei mielellään katsella sitä, jos jollakulla on epäuskoisia ystäviä enemmänkin.
Sen olen huomannut, että on niin eri tavalla uskovaisia vanhoillisissa eli toiset ovat hyvin jyrkkiä ja ahdasmielisiä, mutta toiset eivät ole. Hirveintä on joutua vahdittavaksi, että miten elää ja on. Ei saa olla oma itsensä ja aika usein on katsottava, mitä sanoo..ei mikään ystävyys sellaisiin uskovaisiin ole hyväksi psyykelle. Itse en ole löytänyt uskovaisia ystäviä, joiden kanssa tulisin hyvin juttuun ja joiden kanssa uskaltaisin jutella mietteitäni, että onkohan se syntiä, jne. Enkä osaa tunnustaa edes syntejäni tuntemilleni, koska he ovat niin paljon jyrkempiä kuin meikäläinen.
Enkä jaksa juosta joka iltakylässä, en ymmärrä miksi pitäisikään ja miksi pitäisi käydä joka kerta seuroissa, kun siellä on paha olla?
Olen monista asioista niin eri mieltä, että en varmaan edes ole uskovainen. Joskus saarnat kuulostavat naurettavilta, koska joku Raamatun kohta tulkitaan mielestäni oudosti ja kansa istuu ja kuuntelee, eikä kukaan uskalla sanoa, vaikka olisikin eri mieltä.
Pikkuhiljaa olen jättäytynyt joidenkin seurasta pois ja en välitä pitää yhteyksiä, koska he ovat niin jyrkkäuskoisia ja jos he huomaavat, että en uskokaan täysin kuin he.
En vain tiedä mistä johtuu, mutta seuroissa ei ole hyvä olla ja useimpien uskovaisten seura ahdistaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen itse joutunut seurakiusaamisen kohteeksi. Jokainen raamattuluokkaan lähteminen oli kuin painajaista, taas pitäisi joutua niiden naureskelevien ja haukkuvien ihmisten keskelle. Samoin seurat ahdistivat koska sielläkin oli samanlaista kiusaamista. Pahanpuhumista, valeita, vaatteille ja ulkonäölle naureskelua. Ehkä omalla tavallaan pahempaa kuin koulukiusaaminen, koska seuroihin pitäisi lähteä siinä toivossa että siellä ollaan omien keskellä, rauhan satamassa jossa rakastetaan toinen toistamme.
Olen jättänyt vl:suuden ja ilokseni huomasin kuinka ihania ihmisiä 'maailmasta' löytyy. Löysin ihania luotettavia (vl:ssa oli vaikeaa löytää luotettavaa henkilöä, koska tuli pelko että jokainen joka tapauksessa puhuu seläntakana pahaa tms)ihmisiä ja ystäviä. Elämänlaatuni parani huomattaavsti ja nykyisin tunnen ehkä jonkinlaista sääliä vl:iä kohtaan.
Niin, olihan sellainenkin kuin raamattuluokka, olin melkein unohtanut. Aivan samanlainen muisto. Menin ensimmäistä kertaa raamattuluokkaan. Olen perheestä, jossa kaikki eivät ole, eivätkä silloinkaan olleet vl:iä. Tunsin suurimman osan ihmisistä, mutta en päässyt kenenkään kanssa oikein juttuun, vaikka yritin. Tämä jäi pysyväksi tilanteeksi. Havaitsin, että minua kartellaan. Oli kyllä yksi isompi poika, joka jutteli minulle. Raamattuluokassa käynnit olivat siis yhtä ahdistusta, varsinkin sen jälkeen, kun olin jossakin kirjallisessa tehtävässä mokannut ja opettaja (siis aikuinen uskonveli) huusi minulle hissukalle ja toisille nauru maittoi.
No, tämä ei ollut syy, mutta minäkin lähdin sittemmin "maailmaan". Oikein sisällä sykähti, kun kirjoitit..."kuinka ihania ihmisiä 'maailmasta' löytyy". Juuri näin minäkin ajattelen. On toki täysiä pissapäitäkin, mutta todellista ja pyyteetöntä lähimmäisenrakkautta olen tuntenut vasta vl:stä lähdön jälkeen. Pyyteetöntä se harvoin voi olla vl:n piirissä, sillä "usko" velvoittaa.
Olen kanssasi samaa mieltä. Mitä ovat ne epäuskoiset? Ne, jotka eivät jaksa pitää ainoana totuutena laestadiolaiduuden julistamaa autuudenoppia, ja siihen liittyviä käyttäytymissääntöjä? Miksi ei erilaisen katsantokannan omaavaa lähimmäistä (onko laestadiolaisilla sellaisia?), tahi jopa epäilevvä Tuomasta voida pitää muuna kuin kadotukseen tuomittuna sieluna? Tuleepa mieleeni vertaus laupiaasta samarialaisesta: fariseukset ja kirjanoppineet kulkivat ohi, mutta halveksittu samarialainen auttoi haavoitettua syntistä. Tuntuu, että laestadiolaiset ovat niitä fariseuksia, jotka vaan ohikulkivat haavoitetun sielun? Raamatussa sanotaan muistaakseni niin, että kaiken sen, minkä teette näille vähimmistä veljistäni, sen te teette minulle?
miltä sinusta tuntuu kylmä suhtautuminen muihin ihmisiin. Sinä olet tajunnut jotain kaikkein tärkeimmistä asioista, että olemme täällä löytääksemme tien Jumalan luo, mutta myös lähimmäistemme autuuden takia.
Jos ei olla tekemisissä kuin vain vl ihmisten kanssa kuinka toteutuu Jeesuksen lähetyskäsky?
Siitä olen onnellinen, kun lukiessani ahdistavia kirjoituksia erottamisista, sitomisista, saatanan haltuun jättämisistä ja hoitokokouksista ja niiden uhreiksi joutuneista ihmisraukoista,
että minä saan uskoa vapaasti ja seurata Jeesusta vielä viallisenakin, kiitos siitä Jumalalle.
Ihan äsken olin Ry:llä vl-lähiomaisen muistamistilaisuudessa, seuroissa.
Siellä lyhyesti kerrottiin vainajan elämästä. Lapsia ja lastenlapsia oli niin ja niin paljon...
Sitten perään sanottiin: "Näistä suurimman osan Jumala on varjellut uskomassa." Kovin hyvin tunnutaan tietävän itsekunkin, satapäisen sukulaisjoukon, sydämentila.
Mitä johtopäätöksiä tuosta voisi tehdä? Aika pahoja omalta kannaltani. Jos en itseäni ajattelekaan, niin omat eivl-lapseni ovat tuon mukaan Jumalan Varjeluksen ulkopuolella! Ja kukahan saakaan myllynkiven, jos sitä veeälliltä kysyy?
On ihan oikein ja suotavaa etsiä uskomassa olevia kavereita ja tuttuja. Tämä on ihan päivänselvä asia. Voi niitä kavereita tietysti olla muualtakin, mutta mielummin uskovaisia.
10. Koska siis meillä aika on, niin tehkäämme jokaiselle hyvää, mutta enimmiten niille, jotka meidän kanssaveljemme uskossa ovat.
apt.2:42. Ja he pysyivät alati apostolien opissa ja osallisuudessa, ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.
Luetaanpa yhdessä Paavalia...
...joka kehotti työtoveriaan Timoteusta saarnaamaan Jumalan sanan totuutta muuttumattomana.
18 Tämän käskyn minä annan sinulle, minun poikani Timoteus, entisten ennustusten jälkeen sinusta, ettäs niissä sotisit niinkuin jalo sotamies,
19 Ja pitäisit uskon ja hyvän omantunnon, jonka muutamat ovat hyljänneet ja ovat uskon puolesta haaksirikkoon tulleet,
20 Joista on Hymeneus ja Aleksander, jotka minä olen saatanan haltuun antanut, että he tulisivat kuritetuksi enempi pilkkaamasta.
Julkisynnissä elävä on itse teoillaan kieltänyt Jumalan ja totuus on kuluttava tuli.
...kysymys.
Miksi Paavali sanoi näin Timoteukselle? Istuuko Paavali Mooseksen istuimella, kun ei hyväksy syntiä, josta ei halunneet Hymeneus ja Aleksander tehdä parannsuta?
palaan -70 ja-80 luvun alkuun.Olin lapsena vl MUTTA minulla oli sisaruksia joista suurin osa ei ollut.Olin perheeni kuopus. Hyvin pian tuli selväksi se seikka että vl.perheiden lapset eivät hyväksyneet mua porukoihinsa.Jälkeenpäin tulin siihen tulokseen että pelkäsivät synnin tarttuvan minun kauttani heihin koska meillä ei kaikki olleet uskomassa.Olin jotenkin väliinputoaja koska sitäkään ei kuitenkaan katsottu hyvällä kun esim. koulussa vietin välitunnit "epäuskoisten" kanssa.Olisi kai pitänyt ihan yksikseen olla.
Minua ala-asteella kiusasivat nimenomaan vl.ten lapset.Ihan kuin olisi ollut minun syntejäni vanhempien veljieni tanssi-ja ryyppyreissut.
No sitten kun olin n.12v.ja vähitellen luovuin koko porukasta,täytyy sanoa että kyllä silloin tädit tuli tarjoamaan karkkia ja houkuttelemaan parannukseen.
Mitäpä muuta kaikesta tuosta seurasi kuin että heti yläasteella piti kokeilla kaikki rajat alkaen tupakoinnista.Sieltäkin löytyi suvaitsevimmat kaverit just sieltä rohkeimmasta päästä.Eli aloitin esim. tupakoinnin 13v.Mikä ei tosiaankaan ole kehumisen aihe.Mutta sain hakemaani hyväksyntää kerrankin.
Moni on kokenut omassa perheessään lapsena ja nuorena vanhempien taholta väheksymistä ja leimaamista kun on alkanut ajatella maailmankatsomuksellisesti toisella tavalla. Lapsen kuuluisi kuitenkin saada aina täysi hyväksyntä ja rakkaus vanhemmiltaan, isän ja äidin rakkaus, silloinkin kun lapsi valitsee erilaisen katsomuksen.
Se että SRK:ssa suositaan erottelua ja esim. muistotilaisuuden puheissa määritellään ketkä ovat oikeassa ja ketkä taas eivät, ohjaa vanhempia, lapsia ja nuoria sortamaan toisinajattelevia perheenjäseniä.
On tietysti myös sellaisia sydämen sivistyneitä vanhempia ja koteja joissa ymmärretään että vanhempien rakkaus lapsiaan kohtaan on biologinen laki, eettinen velvoite ja kaiken kaikkiaan luonnollinen asia jossa ei vanhempien ja lasten väliin voi mikään SRK tulla rakkauden rikkojaksi.
Ikävä kyllä en itse saanut syntyä sellaiseen kotiin. Vanhempien erotteleva asenne ja rakkaudettomuus surettaa läpi elämän.
Ei tämä vanhoillislestadiolaisten korostama RAKKAUS koskekaan muita, kuin heitä itseään. Ei sitä osoiteta kenellekään ulkopuoliselle (vaikka raamatussa kehoitetaankin toisin).
Luther selittää uskon jälkeisestä mittaamisesta..
Raamatun kohdasta, millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan, Matt.7:2.
Luther selittää:
Tämä mittaaminen tapahtuu siis uskon jälkeen eikä ennen sitä. Ennen kuin näet tulit uskoon, Jumala ei kohdellut sinua oman ansiosi vaan armon mukaisesti.
Hän antoi sinun tulla sanansa luo ja julisti synnit anteeksi.
On kuin Jumala sanoisi: Mittaa siis sinäkin muille ihmisille samoin, mutta jos et, sinulle käy samoin kuin muille teet. Sinä et suosi heitä. Minäkään en tahdo olla sinulle suosiollinen. Sinä tuomitset ja hylkäät heidät. Minäkin tahdon hylätä ja tuomita sinut. Sinä otat heiltä, mutta et anna mitään. Minäkin tahdon ottaa sinulta, enkä anna mitään.
Tässä tapahtuu uskon jälkeinen mittaaminen. Herra Jumalamme antaa niin suuren merkityksen lähimmäiseen kohdistuville teoille, että hän peruuttaa meille tekemänsä hyvän, ellemme mekin tahdo tehdä hyvää lähimmäisillemme. Me näet selvästi osoitamme ettei meillä uskoa olekaan ja että olemme vääriä kristittyjä.
Että aletaan kavereiksi! :) Tunnistin itsestäni samoja piirteitä. Haluan olla uskovainen, mutta uskosta luopuneet sisarukseni ovat "este" uusien ystävien hankkimiselle. Opiskelen alaa, jossa täytyy ajatella henkilökohtaisesti omaa suhdetta maailmankaikkeuteen. Tämäkin lienee tekemässä minusta epäilyttävää seuraa. Uskovaiset osaavat kaikista suomessa olevista uskonnollisista ryhmistä parhaiten sosiaalisen kiusaamisen taidot. Tätä on jo hiukan tutkittu, ei vaan ole RY:lle asti aiheen esille ottaminen ehtinyt. Mutta koska en halua luopua uskosta, voisimme perustaa "porukan" ja kulkea yhdessä seuroissa! :)
on oikea asenne!
Kiusaamista ja syrjintää tapahtuu varmasti varsinkin lasten ja nuorten keskuudessa, samanlaisia ihmisiähän me kaikki olemme - ei usko tee kenestäkään "enkeliä". Itseänikin kiusattiin erilaisuuteni vuoksi jonkun verran lapsena, mutta vanhempana olen saanut paljon hyviä ystäviä ja itsetuntoni on parantunut.
Uskaltaisin kuitenkin väittää, että kiusaaminen on lopultakin marginaali-ilmiö, ja mistä tahansa samansuuruisesta joukosta löytyy saman verran niitä, jotka jäävät alakynteen. Henkilökohtaisella tasolla kiusaaminen on kuitenkin aina hyvin vakava ja surullinen asia, johon tulisi puuttua mahdollisimman pian.
Toivon jaksamista ja anteeksiantavaa mieltä kaikille kiusatuille, voimia ajatella kuten Jeesus sanoessaan: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät".
On yksi syy että olemme miettineet josko saataisiin samalle serverille nuo missä meillä nyt on työpaikkakiusatut.Eli koulukiusatut,uskontojen uhrit ja työpaikkakiusatut.
Foorumi missä voi keskustella omista kokemuksista ja toivottavasti ystäväpiirin lukeneet kerkiää myös auttaa kyssäreihin.