Elämää Buccaneerilla, UUSINTA

Anno Domini 165?
Buccaneer, jossakin Karibialla


Ninette liikuskelee hytissä hiljaa ettei herättäisi vielä nukkuvaa kapteeni Williamia. Will näyttää niin nuorelta ja herkältä nukkuessaan, että Ninetestä päivän paras hetki onkin katsella miestä ennenkuin herääminen tuo suupieliin tutun laskelmoivan hymyn. Kapteeni on käyttäytynyt kuitenkin aivan korrektisti sitten sen yön, jolloin heidän tähtien tutkimisensa jatkui aivan muuna tutkiskeluna hytissä. Liiankin korrektisti, Ninette joutuu myöntämään itselleen.

Hänellä on "oma paikka" paitsi hytin toisella laidalla, myös leveän sängyn seinän puoleisella sivulla, missä hän mieluiten nukkuukin, vaikka sieltä kipuaminen kapteenia herättämättä onkin voimistelusuoritus. Miehen ja seinän välissä on niin turvallista nukkua, vaikka hän on toivonut, että saisi mieheltä jälleen muutakin kuin nukkuvaa turvallisuutta.

Hän on vaihdellut asuja, joista osa on ollut niin julkeita, että koko muu miehistö on katsonut häntä selvästi nälkäisinä, ja mitä tekee William: ei mitään. Ei kiellä häntä pukeutumasta miehistöä provosoivasti, mutta ei myöskään itse tajua vihjettä ja nai häntä kunnolla. Tylsän pyykinpesun ja siivouksen kestäisi paremmin, jos illalla olisi tiedossa jotain....Kylpypäivät ovat pahimpia..pestä sienellä mies kauttaaltaan, nähdä jopa elimen reagoivan...nauttia miehen lihasten liikahtelun katsomisesta..vain mennäkseen nukkumaan....Joku yö hän kyllä aikoo vain käydä kimppuun siihen mitä on niin lähellä mutta niin välinpitämättömänä.

Tai..ajatus alkaa herätä Nineten aamupohdiskelun keskellä....Sean on myös mies..hänelläkin on se mitä William kieltäytyy jakamasta. Mutta Seanilla ei ole taikakalua....jadeveistos on lukitussa lippaassa. Eli kumpi olisi helpompaa? Saada jadeveistos itselle ja hyödyntää sitä yrittäessä vietellä Sean, joka tekee aina niinkuin hän pyytää, varmaan tällaisenkin palveluksen suostuisi tekemään....vai yrittää vielä kerran saada William tajuamaan, että hän tulee hulluksi jos ei kohta saa jotain sisäänsä?

Ninette on huomannut, että joskus yöllä kalu elää omaa elämäänsä vaikka sen omistaja nukkuukin... Ehkä silloin kun se on kovettunut itsestään olisi sopiva hetki saada mies tajuamaan, että hän haluaisi sitä... Pohdittuaan ongelmaa samalla kun päättää pestä silkkipaitoja tänään hän päätyy ratkaisuun, jossa William saa vielä yhden mahdollisuuden... Kylpypäivän jälkeisenä yönä hän aikoo yrittää tehdä siirtonsa... Jos se onnistuu, riskit ovat pienemmät kuin amuletin varastamisessa, ja mies on sitä paitsi puoleensavetävämpi kuin Sean muutenkin, joka on merirosvoksi iäkäs eikä enää edes aivan parhaassa taistelukunnossa, siksi varmaan kokiksi päätynytkin. Jesh, niin hän tekee... Vapise sir William.

William on jo useamman päivän ajan ollut ankaran sisäisen taiston tantereena. Mitä ihmettä hän tekisi tuon nuoren Ladyn kanssa.
Periaatteessahan Ninette on sir Williamin vanki, mutta toisaalta... niin toisaalta... Kapteenin pää ja kalu käyvät ankaraa kamppailua
keskenään, mutta toistaiseksi pää on ollut voitolla joskin hyvin pienellä marginaalilla. William on pystynyt säilyttämään tyynen
ulkokuorensa ja korrektin käytöksen, miehistöllä alkaa sen sijaan olla selviä vaikeuksia pysyä nahoissaan. Varsinkin parina viime päivänä, jolloin Ninette on alkanut pukeutua kuin pariisilainen huora. Eipä silti etteikö häntä olisi mukava katsella syntisissä vaatteissaan, mutta tajuaakohan Ninette varmasti millaisia
seurauksia siitä kaikesta voi olla??

Toistaiseksi sir William on päättänyt kuitenkin olla hiljaa ja tarkkailla selvästi puutteessa riutuvan Ninan ja miehistön toimintaa. Se päätös kuitenkin horjuu joka päivä useaan kertaan,
muutaman kerran Ninetteen törmätessään William on ollut aivan sillä hilkulla että olisi ottanut sen pikku keimailijan rajusti siltä seisomalta. Mutta järjen ohjaama rahanhimo on hänet kuitenkin
pitänyt aisoissa. Siitä kapteenia muistuttaa kirjoituspöydällä lojuva keskeneräinen lunnasvaatimus. Ninette pitäisi pystyä pitämään
hyvässä kunnossa rahastukseen asti, jotta lunnassumma olisi todella tuntuva. Jos maksajalle selviäisi ettei Nina olekaan enää neitsyt
niin hinta saattaisi ikävästi laskea. Mikä alkaakin aiheuttaa kasvavaa huolta, perämies on raportoinut, että alakannella alkaa tilanne olla kohta siinä pisteessä että jotain saattaa tapahtua.

Kapteeni William on kuitenkin peluri. Jos hän itse ei saa, niin silloin ei saa kyllä kukaan muukaan. Sitäpaitsi tästähän saattaa aueta tilaisuus Nineten säikäyttämiseksi. Niinpä kapteenilla ei ole aikomustakaan puuttua alakannen kasvavaan kiimaan ennen kuin...
Ainoa huoli tietysti on että ehtiikö siihen puuttua ajoissa?? No se ei pelaa joka pelkää. Rahaahan siinä vain häviää jos Ninette ihan
huonoon kuntoon ajautuu... Sir William pyörii sängyssä unisissa ajatuksissaan, vai pitäisikö sitä sittenkin avata pikku Ninalle ovi
suuseksin iloiseen maailmaan?? Siitä ei ainakaan markkina-arvo kärsisi, päinvastoin saattaisi jopa nousta jos ajauduttaisiin kauppamaan Ninetteä ilotaloon. Mutta voiko William sittenkään myydä
uutta aarrettaan orjuuteen... Valkoinen orjuus on kuitenkin synti... Sitähän harrastavat vaan viheliäiset espanjalaiset ja muu roskaväki...

Ninette on tyytyväinen saatuaan asian päätettyä jollakin tavalla. Saatuaan päivän välttämättömät askareet hyvään vauhtiin hän päättää lähteä katsomaan Jean-Lucia sairastupaan. Kotiopettaja alkaa olla jo kiitettävässä kunnossa, mutta välskäri haluaa pitää hänet makuulla kunnes haava on kunnolla umpeutunut, jottei tulehdus uusisi. Ninette päättää kuitenkin vaihtaa vaatteet ennen hytistä poistumista syvemmälle laivaan...turha kaunistautua kun kapteeni ei ole katsomassa, ajattelee Ninette ja pukee päälleen ensimmäisenä päivänä löytämänsä käytännöllisen turkoosin puvun. Korsettia ei kyllä saa omin voimin tarpeeksi kireälle, toisaalta työnteon kannalta on parempikin olla mukavan väljästi. Vilkaisu vuoteeseen osoittaa, että kapteeni alkaa heräillä, on pyöriskellyt jo vähän aikaa, mutta Ninette päättää jättää kysymättä korsetin kiristysapua..antaa olla kun ei se tajua vihjettä kuitenkaan.

äSir William pyöriskelee vuoteessaan ajatustensa riivaamana ja alkaa havahtua kunnolla hereille. Ninette ei ole vuoteessa ja kestää hetken ennen kuin kapteeni tajuaa tytön olevan pukeutumassa. Vielä hieman unenpöppöröisenä William jää
seuraamaan Ninan puuhia. Aivan hiljaa kapteeni katselee tytön alastonta vartaloa takaapäin eikä voi olla hymyilemättä hiukan katsellessaan Nineten paljasta takamusta. Hetken verran Will
haluaisi nousta ylös ja yllättää tytön alastomana, mutta kuten jo niin useasti aikaisemminkin hän hillitsee itsensä ja jää hiljaa katselemaan edessä avautuvaa näytöstä. Ensin alushousut, sitten korsetti jonka kanssa Ninalla on selviä vaikeuksia. Korsetti jää
selvästi hiukan liian löysälle mutta tyttö ei pienen epäröinnin jälkeen tunnu siitä välittävän. Ei mikään totaalinen hienohelma, kapteenin mielessä välähtää. Lopulta Ninette vetää ylleen sen ensimmäiseksi käyttämänsä sangen siveän turkoosin puvun. Jahas, keikistelyvaihe taitaa olla ainakin väliaikaisesti ohi, kapteeni
tumii, hyvä sinänsä, alakannen porukalla alkoi jo kertyä vähän liikaakin paineita.

Hytistä poistuttuaan Ninette pyörähtää kapyysin moikkaamaan Seania, jo perinteeksi muodostunut joka aamuinen rituaali. "Huomenta, millä ajattelit kiusata makuhermojamme tänään, Sean-kulta". "Kiusata..mää sul kiusaamist näytän ku kiinni saan..." Virnistää Sean ja kaappaa tytön nopeaan rutistukseen..."Paistan sul vähä possuu...otaha teetä ite sil väli"..ja latoo pekonia pannuun tuhdin annoksen.

Ninan poistuttua jonnekin, sir William lepää vielä hetken sängyssä ennen kuin nousee ylös ja alkaa valmistautua päivään. Hitaasti kapteeni tassuttelee ympäri hyttiä aamutoimissaan ja pysähtyy lopulta peilin eteen. Peilistä katsoo vastaan tumma uninen mies jolla on selvästi tarvetta herätä hitaasti. Tämä on taas niitä
päiviä, kapteeni huokaa, olisi pitänyt ottaa vähän vähemmän rommia eilisiltana, mutta kun se turruttaa niin mukavasti. Helpompi nukkuakin sen Nineten vieressä. William huokaisee ja kävelee hytin ovelle ja kurkkaan ulos. Lähimpänä olevalle miehelle hän huutaa:"Foster, hakekaa välskäri tänne, sano sille että tuo parranajovehkeet mukanaan. Mä tartten oikein pitkän kaavan mukaisen ajon". Siinä pystyy ainakin rentoutumaan, lämmintä vettä ja pyyhkeitä. Kannatti hankkia parturi välskäriksi eikä toisinpäin, yhtä paljon ne lääketieteestä tietää mutta parturit ajaa parran paremmin, sir William onnittelee itseään naurahtaen.

Lyhyen ajan kuluttua välskäri saapuu välineineen paikalle. Kapteeni istuu tuoliinsa ja välskäri ryhtyy työhönsä. Silmät kiinni William nauttii taidokkaasta käsittelystä ja juttelee samalla välskärin kanssa niitä näitä. "Lady Nina tuli sairastuvalle kun olin sieltä lähdössä. Hän käy hyvin ahkerasti katsomassa sitä Jean-Lucia",
tohtori yrittää vääntää tikusta asiaa, "Se Jean-Luchan on Ladyn kotiopettaja, siksi kai hän siellä ravaa", William vastaa pitääkseen
keskustelua yllä. "Vai kotiopettaja, kovasti oudolta se kyllä tuntuu. Mies tytön kotiopettajana, liekö Lady Ninalle opetettu
muutakin kuin vain naisten juttuja", välskäri jatkaa samasta aiheesta. "Tiedä häntä, sen siitä voi ainakin päätellä että perheellä on kunnolla rahaa kun kerran tytölle on oikein entinen
pappismies opettajaksi palkattu. Ainoa lapsihan Lady Nina on mutta silti...", selittää kapeeni hieman ikävystyneenä. Jutustelu jatkuu samaa rataa erinäisistä asioista kunnes aivan parranajon lopussa keskustelu keskeytyy.


Syötyään Ninette kertoo menevänsä alas Jean-Lucia katsomaan. "Varoha sit poikii..ne o nuorii ja tottumattommii hienoihi naissii", muistuttaa Sean vielä pois kirmaavaa Ninetteä, jääden mietteliäänä katsomaan sulkeutunutta ovea.

Ninette on pian Jean-Lucin luona. Mies on jo saanut tervettä väriä kasvoilleen ja on kyllästynyt toimettomuuteen. Tänään hänellä on myös asiaa Ninetelle. "Neiti, olen ajatellut...sitten kun olette palanneet isänne luo turvallisesti, en aio enää jatkaa palveluksessa. Tämä retki on sytyttänyt taas kaukokaipuuni..ehkä jopa liityn heihin...heillä olisi käyttöä nuorelle miehelle joka tietää itämaiden ja jesuiittojen salaisista taidoista...Ymmärrätte varmaan."

"Ymmärrän kyllä, mutta minun tulee teitä ikävä..vaikka tiedän, että olisin joutunut eromaan teistä joka tapauksessa naimisiin mennessäni." Keskusteltuaan vielä tulevaisuudesta ja nykyisyydestä, Jean-Lucin valinnasta hieman järkyttynyt Ninette sulkee sairashytin oven ja lähtee kohti kannelle vieviä tikkaita.

Matka kuitenkin katkeaa äkillisesti, kun pari hikistä ja jo aamusta rommille tuoksahtavaa merimiestä tukkii tien. "Minnekäs neidillä niin kiire...", kuuluu käheä kysymys. "Ylös... Olkaa hyvä ja väistäkää, kapteeni kaipaa jo minua", Ninette yrittää. "Niin varmaan kaipaa... Se pitää sut suotta itellään, kyllä meillekin kelpais", sanoo toinen samalla kun mykkänä pysyvä korsto siirtyy sivummalle ja Ninette ohittaa hänet... vain havaitakseen, että takapuolelle päässyt järkäle on yhtäkkiä saanut jostain käsiinsä säkin, jota Ninette pääsee katselemaan sisäpuolelta kun miehet kantavat hänet lastitilaan.Säkki vaimentaa suuttuneet huudot, joita Ninette jakelee ilmassa räpiköidessään. Kohta kyyti loppuu ja hänet paiskataan mahalleen tynnyrin päälle.

Toinen kaveruksista pitää pääpuolta kurissa kun toinen alkaa nostella hameita ylös irstaasti naureskellen... "Kohta näkee onks hienostolikasta huvia ees sen vertaa kuin bahamalaisesta satamatytöstä... Iho on valkeempi ainaski...." Kaveri mutisee samalla kun riipii jo alushousuja epätoivoisena pyristelevältä Nineteltä. Irstaat sormet kaivautuvat lihaan, mustelmitta tästä ei selvitä, Ninette ajattelee ja kauhistuu sitten... amuletti... sitä ei ole käytössä... ja hädin tuskin orjaa paremmat ääliöt hänen kimpussaan... nyt kyllä rupeaa kohta harmittamaan tilanne... säkin läpi tuntuu käsi suoraan hänen suunsa edessä. Pakottaen itsensä olemaan ajattelematta, mitä löyhkäävässä säkissä on viimeksi ollut, hän upottaa hampaansa säkin läpi käteen. Ja puree kuin terrieri rotan kimpussa. Mies karjaisee vihlovasti ja päästää hetkeksi irti paketista, mutta tarttuu takaisen kiinni ennenkuin Ninette ehtii hyötyä tilanteesta mitenkään. Tilanteen epätoivoisuus alkaa valjeta Ninetelle... tästä ei ehkä selvitä edes mustelmilla.

Anno Domini 165?
Buccaneer, jossakin Karibialla

Perämies koputtaa hytin avonaiseen oveen ja astuu sisään. "Sir, Johnson ja Baker ovat myöhässä aamuvahdista", perämies ilmoittaa kuivan asiallisesti. Kapteeni huokaa syvään ilmoituksen kuullessaan, "Jahas ne kaksi taas, olivat vissiin ryyppäämässä eilisiltana. Pistä pari miestä penkomaan alakannet ja lastiruuma läpi, siellä jossain ne kuiteski on", sir William vastaa. Perämiehen poistuttua välskäri lopettelee parranajon ja alkaa kerätä tavaroitaan samalla kun kapteeni alkaa hitaasti pukeutua. "Mitäs kokki on aamiaiseksi väsännyt" hän kysyy jo poistumassa olevalta välskäriltä. "On siellä
pekonia ainaski", kuuluu ovelta vastaus "Käskenkö jonkun tuomaan teille aamiaisen tänne ylös??" välskäri jatkaa. "Ei tarvitse, menen
vaihteeksi sinne alas syömään ja puhun samalla kokille ettei anna Jonhsonille ja Bakerille rommia ainakaan pariin viikkoon. Siinähän
sitten kärvistelevät" kuuluu kapteenin vastaus ja välskäri poistuu.

Nina yrittää epätoivoisesti rimpuilla irti miesten otteesta, kunnes yhtäkkiä kuuluu epämääräistä ääntä...aivan kuin jotain uutta tapahtuisi, mutta säkkiin puoliksi sullottuna häneltä jää taas koko episodi näkemättä. Pääasia on kuitenkin se, että häntä pitelevät kädet päästävät otteensa ja paino hänen päältään häviää. Hän kaivautuu ulos säkistä, ja mitä lyhdyn valossa näkyykään: lastitilassa makaa tajuttomana aiemmat kaksi merimiestä, ja Sean seisoo keskellä lattiaa rystysiään hieroen. Sean kääntää katseensa pois kun Ninette suorii hameensa alas. "Lähin kattoon ettei tuu harmeja sulle... sua ei näkynny... ja sit mä kuulis sen karjasun", Sean selittää nyrkkejään katsellen. "Kiitos, minä olin jo niin peloissani", Ninette myöntää ujona ja yllättävässä hellämielisyyden puuskassa suukottaa Seania poskelle. Samassa Ninette huomaa, että puku roikkuu toiselta olkapäältä... räpiköinti on avannut olkasauman. "Pahus... tämä pitää ommella... en uskalla kertoa kapteenille mitä tapahtui, hän varmaan suuttuisi", Ninette toteaa blondin logiikalla. "Jos se on susta parasta, en kerro, ja nää kaverit pysyy varmaan hiljaa ku herääs ellei haluu köyden jatkeeks...", Sean pohtii. "Mulla on kirstussani kyllä neulaa ja lankaa, voit ommella sen heti niin kukaan ei saa tietää", Sean sanoo tarkistettuaan vielä, että Nineten kasvoissa ei ole jälkiä raivon kyyneleiden lisäksi.

Ninette seuraa Seania uteliaana... hän ei ole tullut edes ajatelleeksi, että Sean ei olisi aina kapyysissä, että tämä nukkuisikin jossain. Tie vie lastitilan toiseen päähän... Seanilla on rommitynnyrivaraston kupeessa makuupaikka: riippumatto ja pari kirstua. Sean kaivelee vihellellen lankaa ja neulaa ja Ninette istuu toisen kirstun päälle ompelemaan. Pian hän huomaa, että olkasauman korjaus puku päällä on mahdoton tehtävä, ja hän kysyy Seanilta: "Haittaisiko sinua jos riisuisin yläosan..en saa sitä muuten korjattua, ja minulla on kyllä alla korsetti?"

Sean säpsähtää kuullessaan kysymyksen, hän on tarkkaavaisena seurannut Nineten sangen taitavaa ompelua. "Mitäs se ny meinaa", hän miettii, "noin nätti likka ja se meinaa ruvet riisumaan tääl. Mut on se sentäs Lady eik sellasil kait oikken pitäs vastaankaan sanoo vaik ei toi vissiin
kauheesti mistään mitään ymmärrä ku sellassis huorakoltuiski pitki laivaa kulki, eik ees kapu siihen mittään sanonnu. Ois ny se ees jottain tehny, tieshän se et näin siin viel käy ku anto ton silleen itteens näytellä". Kuumeisen ajatuksenjuoksun seurauksena kuitenkin
Sean tajuaa sanovansa:"Tee just niinkus tykkäät". Ninan alkaessa riisua yläosaansa Sean käänty puolittain poispäin, mutta kuitenkin
niin että pystyy silmäkulmasta seuraamaan Nineten puuhia. "Siit onki aikaa ku oon viimeks noin valkeen naisen nähny, ihan se on saman
näkönen ku Molly O'Hara koton Limerickis", Sean pohdiskelee Ninetteä katsellessaan.

äSamaan aikaan toisaalla Sir William kävelee hiljalleen kiirehtimättä kohti kapyysia miettien mitä oikein söisi. Pekoni kuulosti ihan
hyvältä, mutta ei sitä pelkästään sitä viitsisi syödä. Tullessaan keittiöön kapteeni hieman yllättyy, sillä siellä ei ole ketään. Edes
kokki Sean ei ole paikalla. Liekö hakemassa vettä tai rommia tai jotain, William miettii ja ryhtyy tutkiskelemaan mitä lämmintä syötävää kokki on keittiöön oikein jättänyt. Teetä löytyy heti
lämpimästä pannusta, jonka vieressä on lisäksi syötäväksi valmista pekonia. Kun kapteeni löytää lisäksi vielä vähän laivakorppuja on yksinkertainen aamiainen valmis, sir William kun ei viitsi jäädä odottelemaan Seania takaisin. Mutta jos Sean ei ole siihen mennessä palannut kun olen syönyt niin sitten kyllä etsin hänet itse käsiini, kapteeni tuumii syödessään, ei tätä keittiötä saisi jättää pitkäksi aikaa tyhjilleen, täällähän on rommia ja tulikin vielä.

Nineten laskettua alas vyötärölle pukunsa yläosan hän jatkaa ripeästi olkasauman viimeistelyä. "Tässä asennossa se käykin nopeammin. Sean vilkuilee sivuille, on raukka ilmeisesti aika ujo, vaikka mielestään Nina on kohtuullisen puettu, periaatteessa korsetti peittää lähes saman kuin pukukin", Nina pohdiskelee ommellessaan. Saatuaan ompelun tehtyä, hän meinaa ruveta nostamaan pukuaan, mutta huomaa sitten taas hankalan löysänä olevan korsetin: "Sean...Voisitko kiristää hiukan tätä korsettia, tiedät varmaan kuinka se tapahtuu?" hän kysyy. Sean havahtuu mietteistään ja vaikka ensin näyttää hetken siltä kuin mies aikoisi perääntyä kauhuissaan, hän ottaa kuitenkin tukevan otteen nauhoista ja kiristää ne aivan riittävään kävelykireyteen. "Juuri sopiva", ajattelee Nina ilahtuneena, "täytyy jatkossakin pyytää Seania aina apuun".

Kiristysoperaation jälkeen on hetken hiljaisuus, jonka aikana Ninasta kuulostaa aivan kuin hän olisi aistinut poistuvat askeleet... "Varmaan kaiku joltain ylemmältä kannelta", hän tuumii. Sitten Sean puhkeaa puhumaan. "Oot sää aatellu mitois tapahtun jos en ois tullus... Misois sun neitseytes ny?" Odottamatta vastausta lattiaan katselevalta Ninalta Sean alkaa päästä vauhtiin. "Meen het puhuun kapulle että sä et enää yksin alas mee... Koht on neiti naitu neiti eik se ois hyvä ku naimissiinki meinasit". Sean jatkaa samaan tyyliin tätimäistä paasausta Ninan kuunnellessa hiljaa. Lopulta Sean huomaa, että Nina on hiljaa siksi, että kyynelet valuvat pitkin poskia, vaikka hän koittaa niitä vaivihkaa pyyhkiäkin. Sean, joka ei ole aivan tyhmä mies, vaikka sellaiseksi häntä on joskus luultu lähinnä koon takia, tajuaa laittaa suunsa kiinni ja ruveta muistelemaan mitä tuli sanottua. "Pahus, nys sille tuli paha miel...raiskausyrityksest ei itkenys, mutta ny mä sain sen toruttuas kyynelii... voi sun...", Sean soimaa itseään ajatuksissaan ja vetää hiljaisena ja liikkumattomana kyyristelevän Ninan syliinsä ja silittää hänen hiuksiaan :" Älä välitä... Eihä siin onneks käynys kuinkka... Sä oot ihan yht hyvä tyttö vieläki..elä itke... Mää lupaan etten kerro kapulle mittää."

Lopulta Nina rauhoittuu. Hän ei ole aivan varma mitä oikeastaan itki..merimiesten karkeita käsiä hameensa alla vai Seanin ystävällisyyttä vai sen tajuamista, että vaikka Sean ei sitä tiedäkään, hänellä ei ole enää mitään menetettävää. Yksi asia on kuitenkin varma..hän ei halua tapausta yleiseen tietoon. Merimiesten rankaisu tietäisi vaivaa kapteenille ja epäjärjestystä laivalle, ja vangeilla ei ole varaa olla vaivaksi. Lisäksi hän haluaa kelvata kapteenille, ja jo käsi hänen ihollaan saattaisi viedä kapteenin halut, jos niitä nyt sitten onkaan...Sitä ajatusta Nina hieman huokaa..ei se vaikuttanut niin vaikealta se miesten innostaminen kun sitä seurasi sivusta...ja Johnkin vaikutti aina niin innokkaalta...miksi kapteeni ei huoli häntä? Nykyhetki on kuitenkin tärkein, ja hän tajuaa haluavansa kylpyä epätoivoisesti..sillä saisi pestyä pois likaisen tunteen ja aristuksen sieltä mihin kädet tunkivat. Onneksi on kylpypäivä muutenkin...jos hän tekee työt nopeasti, hän voisi jollain tekosyyllä saada kylvyt tehtyä jo iltapäivällä...kapteeni varmaan suostuu.

Hän nousee täynnä uutta tarmoa ja lämpimiä tunteita Seania kohtaan. Ja huomaa epämääräisestä tuulisuudesta hameensa alla, että olkasauman lisäksi myös alushousuissa on jotain vikaa. "Sean, kääntyisitkö poispäin- minun pitää tarkistaa yksi juttu". Sean kääntyy hämmästyneenä, ja Ninette riisuu pöksynsä hameen alla. Vedettyään vaatekappaleen esiin hän tajuaa heti, että se on mahdotonta ommella huomaamatta. Koko takaosa on halki ja silkkikangas rispaantunut repeämän ympärillä. " No voi..näistä ei ole korjattaviksi. Ja jos kapteeni näkee tämän, hän ihmettelee mitä on tapahtunut. Onneksi kukaan ei huomaa mitään jos liikun tänään kokonaan ilman housuja, harvinainen ylellisyys ne on olleetkin", Nina pohtii. "Sean, please, voisitko ottaa nämä ja hävittää ne johonkin mistä kapteeni ei niitä löydä, poltat tai jotakin?" Nina kysyy Seanilta ojentaen silkkipöksyjä miehelle. Hämmästynyt Sean vastaanottaa pöksyt ja jää hetkeksi tuijottamaan niitä ennenkuin tunkee ne taskuunsa.

Samassa molemmat tajuavat, että aikaa on kulunut ja heitä luultavasti kaivataan niin keittiössä kuin hytissäkin töitä tekemässä, joten ripeästi he lähtevät takaisinpäin. Sean nousee laivan kapyysiin, mukanaan pari kuivattua makkaraa muonavarastosta illallisen tekoon, Nina rientää jatkamaan jo aika kauan lionneiden paitojen pesupuuhia.

Sir William istuu keittiössä ja ryystää viimeisiä teenjäämiä kupista ja järsii viimeistä korpunpalaansa kun Sean saapuu lopultakin takaisin valtakuntaansa. "Missäs sä oikein olit??", kapteeni kysyy hieman kärttyisästi. "Ihan vaan kävin vähän makkaraa
hakeens illallist varten, kapu", kajahtaa vastaus empimättä. William murahtaa vastaukseksi ja Sean ymmärtää kapun olevan hieman huonolla
tuulella ja päättää sen vuoksi jättää turhan small tallkin sikseen. Lopetettuaan ateriansa kapteeni ryhtyy hoitamaan varsinaista
asiaansa. " Ootsä nähnyt Jonhsonia tai Bakeria tänä aamuna", hän kysyy. Sean on osannut jo vähän odottaakin kysymystä, hänhän tietää varsin hyvin missä he ovat. Sean muistaa kiutenkin lupauksensa
Ninetelle, ja vaikka hänen pitäisikin kertoa kapteenille totuus, pienen empimisen jälkeen hän vastaa:"Eipä niit oo näkynny, kuin ni??". "Ne ei ilmestynny aamuvahtiin, ovat vissiin ryypänneet
eilisiltana ja sammuneet jonnekkin", selittää William ja jatkaa "Et sitte anna niille olleskaan rommia tästä eteenpäin ennen kun mä annan siihen luvan". "Aye, kapu" Sean vastaa jo poistumassa olevalle kapteenille. Kapteenin poistuttua Sean on jo aikeissa tuhota Nineten pikkupöksyt tulisijassa, mutta juuri kun hän on kaivamassa niitä taskustaan, joku miehistöstä koukkaa keittiöön kinuamaan jotain ja niin Sean joutuu uppoutumaan tehtäviinsä.

Keittiöstä poistuttuaan sir William hieman kummeksuu kokin pienoista empimistä ennen kuin hän vastasi ettei tiedä mitään Johnsonista ja
Bakerista. No ei kait se sen kummempaa ollu, kait Sean vaan todella mietti ketä oli aamulla nähnyt ja ketä ei. Hetken aikaa William kävelee edestakaisin kannella saadakseen hieman liikuntaa ennen kuin joutuu tarttumaan paperitöihin. Se Ninan lunnasvaatimuskin pitäisi saada valmiiksi hän pohtii samalla kum havaitsee Nineten olevan työn touhussa. Osaa se ainaski vaatteista huolta pitää, et kait se ranskalainen jesuiitta on sille jotain hyödyllistäkin opettanut. Lopulta kapteenin on lopetettava kävely ja ruvettava hommiin. Hän siirtyy hyttiinsä kirjoituspöydän taakse ja alkaa viimeistellä keskeneräistä lunnasvaatimusta ja täytellä siinä sivussa lokikirjaa. Puoliltapäivin pitäisi sijaintikin määrittää William tuumii kaivellessaan sekstanttia laatikosta. Samalla hytiin astuu
välskäri:"Tuota, sir, ois vähän asiaa". "No puhu sitten äläkä siinä toljota" kapteeni ärähtää takaisin. "Niin tuota", välskäri empii ja
vilkaisee juuri silloin hytissä jotain puuhastelevaa Ninetteä, "Tämä ei oikein sovi neidin korville". "Ai ei sovi vai, no sitten...",
kapteenin vastaus keskeytyy perämiehen koputtaessa ovelle. Williamin siirtäessä katseensa perämieheen tämä sanoo:"Sir, Johnson ja Baker on löydetty, ilmeisesti sammuneena lastitilasta". "Jahas, no lähetääs katsomaan", kapteeni toteaa ja nousee ylös kirjoituspäydän
takaa. "Mutta se mun asia", välskäri yrittää väliin. "Se saa nyt odottaa, nyt hoidetaan tää juoppojuttu ensin" sir William vastaa ovelta ja viittaa sekä välskärin että perämiehen mukaansa.

Kolmikko marssii lastitilaan missä heitä odottaa kaksi miestä taju kankaalla retkottavien Johnsonin ja Bakerin vieressä. Rommin haju
tuntuu selvänä sammuneiden yllä. "Selvältähän tämä näyttää, juoppoja mitä juoppoja", William toteaa ykskantaan. "Ovat näköjään tapelleetkin keskenään", perämies huomauttaa ja osoittaa Jonhsonin ja Bakerin ruhjeita. "Humalaisten hölmöilyä", kapteeni sihahtaa takaisin ja jatkaa "Hoitakaa ne sairastuvalle ja sä välskäri saat koittaa saada ne tolkkuihinsa. Saavatpahan sitte tuta seuraamukset". "Mutta se mun asia", välskäri koittaa pistää väliin, mutta kapteeni
keskeyttää hänet:"Se saa odottaa iltaan, tuu joskus ennen illallista puhumaan sitte on enempi aikaa. Ja koita hoitaa noi kaks siihen
mennessä tolkkuihinsa", kuuluu tiukka ohjeistus sir Williamin marssiessa ulos lastitilasta.

Palattuaan kirjoituspöydän taakse, kapteeni William yrittää syventyä papereihinsa. Välistä hän kuitenkin vilkuilee omia hommiaan hoitavaa
Ninetteä. Onko tytön olemuksessa jotain outoa?? Ihan kuin siinä olisi pientä arkuutta?? Tai tuskimpa vaan, tyhjiä mä varmaan tässä
pohdiskelen, William mietiskelee ennen kuin syventyy jälleen papereihin päivän kääntyessä hiljalleen iltapäivän puolelle.

Nina on hieman hermostunut aamupäivän tapahtumien takia, eikä ole vieläkään aivan varma, mitä olisi paras toimintatapa. Sama vaisto, joka käski hänen pyytää Seanilta rikostoveruutta, vaatii pitämään niin matalaa profiilia kuin mahdollista. Toisaalta hän tajuaa järjellään, että mikäli kapteeni ei tiedä asiasta, hän ei voi siihen puuttua, ja mikäli kukaan ei puutu asiaan, joku saattaisi tulkita sen tapahtuneen hiljaiseksi hyväksymiseksi, mikä puolestaan ei edistäisi hänen turvallista liikkumistaan yhtään, päin vastoin. Äkillinen seuralaisen vaatiminen olisi epäilyttävää, niin myös aikaisempien kulkureittien välttely. Mutta toisaalta tapahtuneen jälkeen hän mieluummin välttelisi paikkoja, joissa miehistö liikkuu vähällä valvonnalla.

Aikansa pohdittuaan Ninette alkaa kallistua siihen suuntaan, että olisi ehkä parasta antaa kapteenille jonkinlaista osviittaa tapahtuneesta. Ehkä hän voisi sanoa, että joku kopeloi häntä ohimennessä...tai jotain sellaista..vähän lievempää kuin oikeat tapahtumat mutta riittävää kiinnittämään kapteenin huomio riskeihin joita miehistön seassa oleilu voi aiheuttaa. Jep, niin hän sanoo. Silloin Seaninkaan ei tarvitse enää valehdella tapahtumista, ainakaan niin paljoa, mikä onkin hyvä, sillä Ninette huomasi, millaista ponnistusta jo ajatus omalle kapteenille valehtelemisesta Seanille vaati. Ehkä pitäisi varoittaa Seania siitä mitä hän aikoo sanoa.

Ninette haahuilee hommiensa jälkeen kapyysiin. Sean on siellä, ja odoteltuaan hetken, että paikalla niitä näitä jaaritteleva välskäri siirtyy eteenpäin juorukaveria etsimään, Ninette pääsee asiaan. " Sean, olen ajatellut sitä aamuista juttua. Meinaan kertoa kapteenille, että pari miehistön jäsentä koetti vähän...koskettaa minua, ja että sinä näit tapauksen ja he lopettivat kun huomasivat sinut. Silloin kapteeni voi muistuttaa miehistöä siitä, että minua ei saisi...häiritä kun liikun alakansilla. Miltä se sinusta kuulostaa?" Ennen kuin Sean kerkiää vastata mitään, välskäri kolistelee takaisin kapyysiin. " Unohdin ne siteet mitä keitit.." Ninette havaitsee, että on turha koettaa jatkaa keskustelua, kun kapyysissa ramppaa väkeä kuin kapyysissa..ehkä hänen pitäisi mennä puhumaan Seanille illalla kun mies on jo omassa makuusopessaan, nyt kun hän tietää missä se sijaitsee... Mutta siinä vaiheessa asia pitäisi olla selvä myös kapteenin kanssa... Hän aikoo ottaa asian puheeksi heti kylvyn jälkeen... Tai mikäli William haluaa kylpeä ensin, tätä pestessään.

Iloisena siitä, että on saanut mielessään järkeiltyä toimintasuunnitelman Ninette rientää hyttiin muistuttamaan kapteenia siitä, että on kylpypäivä ja hän voisi jo aloittaa vesien tekemisen.

William nostaa huomionsa papereista Ninaan tämän huomauttaessa kylpypäivästä. "Ai niin joo, kylpypäivähän se taitaa tosiaan olla", hän vastaa tytölle hajamielisesti.

"Voin tehdä teille kylvyn valmiiksi nyt heti että pääsette kunnolla peseytymään", Nina ehdottaa kapteenille.

"Tee vain vesi valmiiksi, mutta kylve itse ensin. Minulla on vielä vähän hommia", Will toteaa ja osoittaa pöydällä olevia papereita.

Vastauksen rekisteröityään Nina lähtee hakemaan vettä Willin vilkaistessa jälleen papereita. Laiskuus kuitenkin iskee kapteeniin, "ja paskat", hän ajattelee kaivaessaan lasia ja rommipulloa pöytälaatikosta. "Pitäähän sitä vähän rentoutuakin joskus", Will tuumii kaataessaan itselleen rommia ja asettuessaan katselemaan Ninan puuhia.

Saatuaan vedet valmiiksi Nina huomaa kapteenin työnteon asemasta asettuneen katselemaan ja päättää käyttää tilaisuutta hyväkseen kertoakseen aamuisen jutun niinkuin suunnitteli. Samalla kun riisuu pukua, hän aloittaa suunnitellun puheensa :"Sir, auttaisitteko hieman tämän puvun kanssa... En saa nappeja takaa auki kovin helposti." Nina siirtyy aivan Williamin eteen ja koneellisesti Will alkaa aukoa nappeja puvun selkämyksestä.

"Tuota noin, minulla on sinulle oikeastaan asiaa. Tänä aamuna tapahtui jotain kun olin katsomassa Jean-Lucia." Hetki nappien aukomista ja Ninette astuu ulos turkoosista puvustaan ja laskostaa sen tuolin selkämykselle uutta päivää odottamaan. Nyt Nina on pelkässä alushameessa ja korsetissa Willin edessä.

Will ei kysy mitään vaan odottaa mitä Nina aikoo sanoa, joten hetken hiljaisuuden jälkeen Nina jatkaa: "Ensinnäkin Jean-Luc kertoi minulle, että aikoo liittyä teihin. Sinä varmaankin tiesit siitä, tuskin hän muuten olisi sellaista ideaa saanut. Ymmärrän kyllä, että haluatte minusta palkkion, mutta työntekijämme värvääminen rikolliseksi alkaa olla jo aika paksua. Millähän te sen aiotte selittää isälleni?"

Odottamatta vastausta Nina jatkaa: "Ja niinkuin siinä ei olisi kylliksi, että rakas opettajani haluaa olla yksi teistä, kaksi teidän omista tappajistanne ei kunnioita käskyjänne sen vertaa, että viitsisi noudattaa niitä. He yrittivät lähennellä minua matkalla sairashytistä ylös. Onneksi Sean sattui paikalle, jolloin he tajusivat lopettaa, sillä Sean on teille uskollinen ja noudattaa kaikkia käskyjänne epäröimättä. Silti olen sitä mieltä, että teidän olisi ehkä syytä muistuttaa miehistöä siitä, että en ole täällä yleisessä käytössä."

Tämän sanottuaan Ninette perääntyy uudelleen Willin eteen selin: "Ja korsetti, voisitko löysentää sen... Sitten selviänkin jo yksin. Ellet sitten halua katsella kylpemistäni muuten vain...", viimeinen lause tulee olan yli virnistäen tavalla, jonka oli Nineten suunnitelman mukaan tarkoitus vihjata, että häntä ei haittaisi yhtään, vaikka kapteeni katselisikin vielä lisää hänen valkeaa vartaloaan. Kaikista päivän koettelemuksista huolimatta hänen vakaa aikomuksensa on edelleen yrittää saada mies tekemään hänelle samaa mitä silloin eräänä tähtikirkkaana yönä.

Maistettuaan rommiaan William auttaa Ninetteä riisuutumaan ja kuuntelee uteliaana ja suunvuoroa saamatta tämän vuodatusta. Ninan virnistäessä olkansa yli sir William tajuaa tämän lopettaneen.
Tokihan minä sun korsettisi avaan, Will miettii vetäessään Nineten korsetin naruista aivan viereensä. Samalla kapteeni ryhtyy
vastaamaan Ninan vuodatukseen:"Kuules nyt tyttö, mä en kaipaa neuvoja siitä miten minä miehistöäni johdan. Varsinkaan tuollaisilta tytönhupakoilta kuin sinä. Sitäpaitsi saat kyllä katsoa vähän
peiliinkin, sellasiin huoranvaatteisiin sä sentään oot viimeaikoina pukeutunut. Ei sun pikkuiseen päähäsi pälkähtänyt että siitä vois
olla jotain seurauksiakin??? Häh??". Ninan vastausta odottamatta William jatkaa toruvalla äänensävyllä:"Ja miksi sä et tullut heti
kertomaan tapahtuneesta??? Ja ketä ne tyypit sitten oli?? Tajuutko sä että mun pitää säilyttää sut kunnossa jotta susta sais kunnon hinnan. Se on paitsi mun, myös sun itsesi etu. Tää ei ole mikään isukin plantaasi jossa voi juosta papan luo turvaan." Antamatta vieläkään Ninetelle suunvuoroa kapteeni jatkaa hieman närkästynyttä
luennointiaan:"Ja mitä kotiopettajaasi tulee, niin se on minun ja hänen välinen asia, eikä kuulu tippaakaaan sinulle."

Luennointinsa aikana Will on hitaasti mutta määrätietoisesti availlut Nineten korsetin nyörejä. Availun ohessa kapteenin kädet ovat vaivihkaa sivelleet ihailevasti Ninan lantion kaarta. Tytölle pitäisi kyllä opettaa muutama asia lisää, välähtää kapteenin mielessä. Lopulta korsetti on niin löysällä että sen pystyy
riisumaan. "Sulla on muuten tosi nätti peppu", sir William toteaa kuin ohimennen ja jatkaa "No riisuhan nyt, että ehdit kylpeä ennen kuin se välskäri änkeää tänne, ja sen jälkeen selvitetään tää sun kähmintäasia". Samalla kun William kehottaa Ninettea riisumaan, hän taputtaa esineellistävän sovinistisesti Ninan takamusta.

Ninette ei yhtään hämmästy kapteenin vuodatusta. Se ei juurikaan perusteiltaan eroa niistä saarnoista, joita hän sai kuulla lapsena pudottuaan puusta ja satutettuaan itsensa, tai hukattuaan hansikkaansa torilla, tai myöhemmin saatuaan miehet tappelemaan yhteisön juhlissa. Ja silloinkin isän närkästys juonsi huolestumisesta, kapteenilla huoli on ilmeisesti rahoista, mutta periaatteessa samapa tuo.

"Anteeksi... Myönnän että olin täysin väärässä kun kuvittelin, että täällä asiat ovat kuten isäni plantaasilla, missä hänen käskyjään noudatetaan ilman ehtoja. Siellä käskyyn pysyä erossa minusta ei sisältynyt ehtoa --- jos pukeudun siveellisesti enkä käytä vaatteita jotka olen häneltä käyttööni saanut.

Koetan muistaa sen, että täällä johdat sinä jotenkin toisella tavalla, mikä se sitten onkaan. Ja että niitä ainoita vaatteita, joita käyttööni on annettu, voi käyttää vain sillä riskillä, että joku määräyksiin suurpiirteisesti suhtautuva juoppo päättää ottaa aamupanon mun kanssa. Hyvä tietää.

Ja mitä tulee siihen, että en viitsinyt ruveta asiaa selittämään heti aamusta, satuitko huomaamaan, että välskäri, laivan pahin juorutäti, on haahuillut sun kanssas koko aamun. En kai mä sen kuullen viitsi mitään sanoa, se ois sama kuin kertois koko laivalle. Ja sitäpaitsi se paisuttais jutun sellaseks, etten itekään sitä enää tunnistais. Mutta jos haluat, voin nyt sitten kertoa sen kuullen loput, sehän on täällä kohta taas korva pitkällä. Niinku vaikka senkin, että mulla ei ole harmainta aavistusta, ketä ne oli jotka mua kiusas, mä en muista työntekijöiden naamoja. Mutta Sean ehkä muistaa, sehän tuntee kaikki. Ja nyt, jos sua ei haittaa, meen tuonne kylpyyn. Hauku lisää sitten myöhemmin ja vaikka välskärin kuullen jos välttämättä haluat."

Nina on hieman kyrsiintynyt tai ainakin esittää sellaista, ja parilla nopealla liikkeellä tempaisee päältään niin löystytetyn korsetin kuin alushameenkin, ja marssii topakkana paljun luo ja astuu veteen ennenkuin William kerkiää edes vetää henkeä. Tässä ei viitsi enää mitään viettelevää riisuutumista, kun kerran väkeä lappaa sekaan ennenkuin saa tuskin itseään pestyä, harmittelee Nina ja alkaa kuurata itseään odottamatta Williamin apua.

Hieman yllättyneenä sir William kuuntelee Nineten vastavuodatusta. Tytöllä on sisua, mutta en mä nyt sitä noin paljoa odottanut olevan, hän miettii. Toisaalta ihan hyväkin juttu, mutta saisi kyllä vähän miettiä mitä suustaan päästää. "Äläs kuule yhtään rupea nenäkkääksi.
Sulla ei oo siihen varaa. Sun asemas on täysin riippuvainen siitä että sä osaat käyttäytyä, usko pois kun sanon että sinä et halua suututtaa mua", kivahtaa kapteeni takaisin Ninalle. "Ja mitä sun
käsitykseen minun johtamistavoista tulee niin parempi olisi jos et puuttuisi asioihin jotka ei sulle kuulu ja joista et mitään ymmärrä.
Tämä ei ole mikään sokeriplantaasi jossa orjia voi ruoskituttaa milloin mistäkin ja jossa orjilla ei ole mitään oikeuksia. Tämä on
laiva, englantilainen laiva ja tämän laivan miehistö koostuu vapaista englantilaisista miehistä. Tajuatko mikä ero siinä on???",
William jatkaa vuodatustaan ja alkaa hiljalleen suutahtaa oikeasti. "Minä olen kapteeni ja määrään mitä täällä tehdään ja mitä ei. Ja
minun määräyksiäni totellaan, ja niitä vastaan rikkoneita rangaistaan. Mutta täällä ei ole työnjohtajia jotka jatkuvasti valvovat mitä miehet tekevät. Sillä tavalla oikea maailma toimii. Jos kerran olet elänyt pussissa plantaasilla jossa isäsi on Jumalasta seuraava niin sitten sun on jo korkea aika herätä
todellisuuteen. Oikea maailma toimii eri tavalla. Koita saada se tohon kauniiseen pikku päähäsi", kapteeni saarnaa kuin pastori saarnastuolista.

Purkauksen aikana kapteeni on kävellyt kylpypaljun viereen Nineten luokse. Hän kumartuu tytön ylle, ja tarttuu Ninetteä leuasta
kääntäen hänen päänsä katsomaan suoraan omiin silmiinsä. Syvällä ja vakavalla äänellä William jatkaa:"Ja sitten noi sun vaatteet. Mähän
sanoin sulle että muita ei ole. Totta on että suuri osa niistä on jotain huoramekkoja ja vastaavia, mutta itse sinä ne päällesi olet
laittanut. Ei siinä mitään sinänsä ole, voisit periaatteessa kulkea täällä vaikka alasti eikä kukaan saisi koskea suhun. Mutta, maailma
ei ole niin yksinkertainen. Oisit voinut vähän miettiä mitenkä tota nättiä pikku persettäsi pyörität ja kenelle noita tissejäs esittelet. Oisit käyttänyt päätäs jos siellä jotain on ja miettinyt vähän. Me ollaan oltu merellä pitkään, sä oot ensimmäinen valkoinen nainen jonka pojat on nähnyt pitkään aikaan. Mitä sä kuvittelit
tästä kaikesta seuraavan??? Niinku mä sanoin, täällä ei ole työnjohtajia jatkuvasti valvomassa. Ja nyt mä joudun ruoskituttamaan kaksi miestä tän kaiken seurauksena!!! Kyllä mä sua vähän fiksumpana pidin", päättää kapteeni vuodatuksensa ja irroittaa otteensa Ninetestä.

Hieman rauhoituttuaan sir William jatkaa: "Huomasin että sulla on selvät jäljet takamuksessas. Siitä kähminnästäkö ne on peräisin?? Onneksi mitään vakavampaa ei tapahtunut?? Eihän??", kapteeni kysyy
jo huomattavasti ystävällisemmin. "Tää asia selvitetään nyt heti, eli kylve nyt että saadaan asiat etenemään."

Ninette katsoo kapteenin vakaviin silmiin. "En minä halua sinua suututtaa... Enkä aiheuttaa vaivaa tai epäjärjestystä. Minä pukeuduin sillä tavalla siksi että halusin sinun huomaavan minut. En arvannut, että se tehoaisi sinun sijastasi niihin toisiin. Eikä sinun tarvitse niitä rankaista jos se kerran oli minun vikani. Rankaise minua. Mutta älä laita minua pois luotasi. Sitä minä en kestäisi." Nina painaa katseensa alas, jolloin kapteenille jää katsottavaksi vain kaartuvat ripset joiden kärjissä on pieniä kimaltavia pisaroita... kylpyvettä varmaankin. Nina istuu vedessä pää painettuna, täysin jäykkänä, odottaen tuomiotaan, edes peseytymisen jatkaminen vapisevin käsin ei onnistuisi.

Rupeskos se itkua tuhertamaan?? William kysyy hiljaa mielessään Nineten kääntäessä katseensa alas. Ihan kuin kyyneileitä kimaltelisi
silmäripsissä, ja se saa sir Williamin leppymään. "No no, tyttö kulta, älä itke", hän sanoo lohduttavasti ja painaa samalla Nineten
pään rintaansa vasten kumartuessaan jälleen tytön puoleen. "Eihän se sun syytäsi ollut, vaan niiden miesten. Tarkoitin vaan, että siinä tilanteessa jossa sinä olet kannattaa ensin miettiä ennen kuin tekee jotakin, kuten vaikka pukeutuu
tietynlaisiin vaatteisiin. Toivottavasti sä olet ottanut opiksesi tästä kaikesta", kapteeni jatkaa kuin lempeä opettaja. "Ja ne vaatteet, ne todella tekivät sinusta kauniin ja haluttavan. Sait
kyllä mun huomioni herätettyä, ja näköjään muutaman muunkin", toteaa sir William jo hieman huvittuneena. "Ongelmahan on vaan siinä, että
ne muut joiden huomion onnistuit herättämään eivät ole herrasmiehiä", selittää kapteeni Ninetelle kuin pikkulapselle ja jatkaa "Enkä mä aio sua lähettää minnekään, paitsi sitten kun tulee aika palauttaa sut takaisin isäsi huostaan. Älä huoli". Kapteeni ojentaa kätensä paljuun ottaakseen pesusienen ja sanoo:"Koitappas
nyt olla reipas tyttö, kumarru hiukan että voin pestä selkäsi. Kun me ollaan saatu sut puhtoiseksi niin tämä koko asia selvitetään
pohjia myöten".

Ninette ottaa halauksen vastaan ensin jäykkänä, mutta kuullessaan lohduttavia sanoja rentoutuu. Kapteenin päästyä pesusienivaiheeseen hän alkaa olla jo varma, ettei häntä siirretä miehistön käyttöön vaan kapteeni haluaa pitää hänet edelleen vain itsellään. Ja ehkä jopa käyttää johonkin. Tyytyväisenä asian saamaan käänteeseen hän kumartuu eteenpäin selänpesua varten, ja käsi tekee koneellisen liikkeen niskassa siirtääkseen hiukset pois... Paitsi että hiuksia ei enää ole juurikaan niskan alapuolella... Että pitikin mennä nirhimään ne. Ei ihmekään, että kapteeni ei tajua hänen haluttavuuttaan, kun hän näyttää vieläkin pojalta. Mutta ei voi mitään, kestää vuosia ennenkuin vaalea letti ulottuu jälleen vyötärölle.

Pesu ja lämmin vesi tekee hyvää päivän mittaan jännittyneille hartioille. Ninette alkaa melkein nauttia olostaan. Vain hetken, kun William ottaa toisella kädellä kiinni hänen hartiastaan samalla kun pesee, muistikuva toisesta kädestä kiinni pitämässä välähtää Ninan mielen poikki ja hän värähtää kauhusta. Onneksi siinä ei käynyt sen kummemmin... muuten joutuisi pelkäämään raskauttakin... ja täällä ei varmaan ole saatavilla tarvittavia rohtoja jos niin kävisi. Mutta sitten taas hellä ja rauhallinen käsittely tekee tehtävänsä ja hän alkaa olla jo melkein oma itsensä.

"Kiitos, pesisitkö joka puolelta", hän huomaa pyytävänsä. Toivottavasti kapteeni ei suutu ehdotuksesta, mutta kun hän kerran juuri nyt vaikuttaa leppyneeltä, lienee oikea aika yrittää saada hieman lisää kosketusta, kun selkäpuoli alkaa vääjäämättä olla pesty. Pyyntönsä aikana hän nojautuu taaksepäin, jotta toinen puoli olisi paremmin tarjolla pesua varten. Vettä on paljon, joten näky ei ole kovin irstas, rinnat tosin kelluvat mukavasti Willin ulottuvilla, mutta tarvitsevathan nekin pesua, vai mitä.

Tarttuessaan Ninetteä olkapäästä saadakseen selän pestyä paremmin, William huomaa tytön värähtävän. Nina on selvästikin järkyttynyt kokemastaan, onneksi ei käynyt pahemmin, kapteeni miettii
yrittäessään mahdollisimman hellästi ja rauhoittavasti pestä tytön selkää. Samalla kuitenkin jokin ajatus yrittää tunkeutua kapteenin tajuntaan, jokin asia ei ole ihan kohdallaan. Mutta mikä?? Will ei aivan saa siitä kiinni. Nineten tiedustellessa josko sir William
voisi pestä muualtakin, Will ei voi muuta kuin hymyillä ja vastata myönteisesti. Tytön nojautuessa taaksepäin, Williamin huomio
kiinnittyy Ninan veden pinnalle työntyviin rintoihin. Hetken niitä katseltuaan Will jatkaa pesua, liikkuen hitaasti olkapäiltä alemmas
kiinnittäen erityista huomiota kuin tarjottimella oleviin rintoihin.

Rintoja pestessään William saa välähdyksenomaisesti kiinni häntä vaivanneesta ajatuksesta. Tytöllä ei riisuutuessaan ollut lainkaan pikkupöksyjä. Ilkikurinen hymy nousee kapteenin kasvoille, ilmeisesti Ninette on kuljeksinut ilman pöksyjä niissä lähes täysin
säädyttömissä asuissa pitkin ja poikin laivaa. Ajatuksen kypsyessä William siirtyy pesupuuhissaan Nineten haaroväliin. Ilkikurisesti
hymyillen hän kysyy pesusienen koskettaessa häpyhuulia:"Sä olet ilmeisesti pitänyt tämän hyvin tuuletettuna??"

"Mitä tarkoitat? Ai jaa, sitäkö että yleensä en ole niitä alushousujuttuja käyttänyt. No en olekaan, mutta joskus olen laittanut. Vaikka ne eivät näykään kenellekään, niin ne tuntuivat minusta mukavilta. Pesen niitä aina käytön jälkeen samalla kun muutakin silkkiä. Nytkin on tuolla kuivamassa parit sinun silkkipaitojesi kanssa. Luuletko, että se pahentaisi miehistön suhtautumista jos joku saisi tietää, että käytän sellaisia siveettömiä juttuja? En tarkoittanut. Anteeksi siitäkin. Mutta tuo sinun pesemisesi tuntuu hyvältä..."

Ninette ei yleensä pälätä tuolla tavalla, mutta jotenkin kapteenin pesutoimet saavat hänet levottomaksi. Ja puheenaiheen kulkeutuminen alushousuihin ei hermostumista vähennä... Toivottavasti Sean on tuhonnut vaatekappaleen, ja toivottavasti hän pitää omana tietonaan senkin, että sellainen huoran asuste oli Nineten päällä. ja entäs ne merimiehet... Sana saattaa levitä sitäkin kautta ja silloin olisi turha vakuuttaa Ninan olevan kiltti ja siveä tyttö johon ei saa koskea. Että pitikin... mutta silkki tuntui niin hyvältä iholla ja pakkohan hänen oli kokeilla kun sellaisia kerran oli saatavilla. Ja kapteeni ei tuntunut välittävän, ehkä hänen tuntemansa naiset yleensä ovat olleet sellaisia, jotka käyttävät alushousuja?

Williamin peseminen näyttää keskittyvän yhä enemmän vain tietylle alueelle, ja sillä alkaa olla myös tiettyä vaikutusta. Nina ei enää muista mitä oli sanomassa ja nojautuu vain taaksepäin samalla kun nostaa alapäätään lähemmäs pintaa tyytyväisen huokauksen säestämänä. Hänellä on ollut niin ikävä kapteenin käsiä, että jopa pesusienen välillinen kosketus saa hänet leijumaan vedessä tahdottomana kohteena. Tai jos tahtoa on yhtään jäljellä se kohdistuu korkeintaan sellaisiin asioihin kuten ettei peseminen koskaan loppuisi, että kapteeni käyttäisi pesusienen sijasta sormiaan, ja että välskäri saapuisi pahasti myöhässä.

Anno Domini 165?
Buccaneer, jossakin Karibialla

William jatkaa pehmeää pesuaan kuunnellessaan Ninan alushoususelitystä.

"Ei sillä ole väliä vaikka pöksyjä käytätkin. Ne ovat ihan mukavia asusteita eikä ne näy kenellekkään. Ja kun kukaan ei näe, asialla ei ole väliä", William vastaa Nineten anteeksipyytelyyn rauhoittavasti.

Kapteeni suuntaa pesusienen häpeämättömän huomion
Ninan häpyyn, vaikka se ei enää pesua tarvitsisikaan. Uteliaana sir William tarkkailee tytön reaktiota, liikuttaessaan sientä pehmeästi
edestakaisin huulten päällä. Näin ei kuitenkaan voi jatkua loputtomiin, ja niinpä Will siirtyy pesemään Nineten reisien sisäpintaa ja siirtyy hiljalleen alemmas.

Nina nautiskelee hellästä pesusta ja varsinkin pitkä keskittyminen isovarpaiden väliin saa hänet huokailemaan tyytyväisenä. Mikäs olisikaan elellessä tällä laivalla jos kapteeni voisikin kuluttaa aikaa hänen hellimiseensä. Tai haluaisi kuluttaa aikaa hänen hellimiseensä, mikä kylläkin vaikuttaa kyseenalaiselta, niin vähän kosketusta hän on viime aikoina saanut. Yhtä hyvin hän olisi voinutkin olla se poika jota esitti alussa. Mutta koska nyt on tarjolla sitä mitä hän kaipasi, Nina päättää unohtaa ajatukset kaikesta muusta paitsi nykyhetkestä. Mikä onkin helppoa...lämpö leviää keskeltä jo muuallekin, ja hänen on pakko sulkea silmät, ettei William näkisi niihin ilmestyvää halun kiiltoa.

Saavuttaessaan Ninan jalkapohjat, William katsoo Ninetteä hellästi silmiin. "No niin, nyt oot puhdas kuin Neitsyt Maria", kapteeni toteaa iloisesti virnistäen. Noustessaan seisomaan kylpypaljun viereen, kapteeni ojentaa kätensä tytölle. "Arvon Lady, suvaitsisitteko nousta ylös, kuivata itsenne ja pukeutua. Välskäri
saapuu ihan näillä hetkillä, ja emmehän toki halua että olisitte hänen saapuessaan siveettömässä tilanteessa", Will sanoo
juhlallisen vitsikkäästi. "Hoidetaan nämä asiat nyt pois päiväjärjestyksestä", hän jatkaa jo huomattavasti arkisemmin.

Kuivattuaan itsensä nopeasti, vain pari katsetta Williamin kanssa vaihtaen, Nina pukee yhtä ripeästi. Ja nyt Nina jättää laittamatta pöksyt, ettei tulisi enää sanomista aiheesta. Ja jää aivan siveellisesti laitettuna ja puhtaan raikkaana odottamaan vierasta.

William käärii hihansa takaisin alas juuri kun ovelta kuuluu koputus. Määrätietoisesti hän marssii istumaan pöydän taakse ja otta kasvoilleen parhaan virkailmeensä. Topakka komento "Sisään" kajahtaa, ja sen seuksena hytiin marssii peräkanaa paitsi välskäri myös matruusit Johnson ja Baker, ja he asettuvar riviin pöydän eteen.

"Johnson ja Baker, jäitte pois aamuvahdista ja teidät löydettiin taju pois ruumasta ilmeisesti tappelun jälkeen. Onko teillä jotain sanottavaa???" kapteeni kysyy viileästi

Nina on asettunut istumaan kirstun päälle nurkkaan ja seuraa keskustelua tarkasti vaikkakin huomaamattomasti matruusien vilkaistessa toisiaan ennen kuin toinen heistä aloittaa:"Tota niin sir, me vaan otettiis hiukkasen rommii eilenä, ja se sit vissiin meni vähän päähän", kuuluu selitys. Kapteeni hymähtää halveksivasti vastaan:"Vai hiukkasen... keskenännekö te tappelitte??"

"Niin sir, " Baker empii hiukan ennen kuin jatkaa "Niin kait sitte, ei me oikein sitä muisteta mut varmaanki se silleen meni eiks ni Jim??" "Joo just ni", Johnson vastaa empimättä kumppanilleen.

Nina, joka oli hieman kalpeana merimiesten ilmestyttyä täyttämään pientä hyttiä, alkaa silmin nähden rentoutua..ehkä kaikki palaa normaaliksi ja mitään ongelmia ei tule.

"Jaahas, no niinpä tietysti", kapteeni toteaa hieman väsyneesti, "Se on sitte viikko putkaa vedellä ja leivällä. Eikä rommia kuukauteen", kajahtaa tuomio lyhyen miettimisen jälkeen. "Perämies, hoitakaa Johnson ja Baker putkaan", William huutaa ulkopuolella odottaneelle miehelle ja kiinnittää jälleen huomionsa matruuseihin:"Ja nyt, alkakaa laputtaa"

"Huh, näyttää siltä, että miehet pysyvät tarpeeksi kauan ryyppäämättä, että olen on jo luultavasti muilla vesillä ennenkuin nuo kaverit ovat tarpeeksi kännissä aiheuttaakseen ongelmia", Nina tuumii helpottuneena.

Matruusien poistuessa, kapteenin huomio siirtyy välskäriin. "Sullakin oli sitten joku asia??", kysyy sir William hieman ärtyneesti. "Joo oli kyllä" välskäri vastaa hieman empien ja katsahtaa seinän vieressä istuvaan Ninaan. "Tuota, tämä ei ehkä ole ihan neidin kuultavaksi sopivaa", välskäri selittää punaisena. "Miten niin??" kajahtaa tiukka vastakysymys kapteenin suusta.
"No kun se koskee neitiä itseään", vastaa välskäri hieman rohkaistuen.

"Jaa, no siinä tapauksessa lady Nina saa itse päättää haluaako olla paikalla sitä kuulemassa", vastaa kapteeni ja kääntyy seinustalla istuvan tytön puoleen:"No miten on, jäätkö kuuntelemaan vai poistutko mieluummin kannelle", Will kysyy ystävällisellä äänellä Ninalta.

"Minusta olisi mukava kuulla mitä minua koskevaa asiaa herra välskärillä on, sir. Jos sopii, olen täällä", Nina vastaa ja miettii samalla kuumeisesti mistä voisi olla kysymys, Jean-Lucistako vai jostain muusta. Tai ehkä aamuisista tapahtumista? Ei kai, kukaanhan ei nähnyt mitään ja matruusitkin olivat "unohtaneet". No se selvinnee kohta, Nina tuumii.

"No sitten asia on selvä, puhukaa hyvä mies, ei tähän oo koko iltaa aikaa", komentaa William hieman närkästyneenä välskärin kiertelystä. Välskäri kiemurtelee hetken paikallaan, kunnes saa vihdoin sanotuksi jotain:"Niin tuota sir, minulla on syytä uskoa että neiti ei ole enää neiti, jos ymmärrätte mitä tarkoitan, sir"

"Mitä????", Nina kuiskaa paikaltaan uskomatta korviaan.

Välskärin lause iskeytyy kapteenin tajuntaan. "Miten tuo kyylä voisi muka tietää että... ei se kyllä voikkaan varmaan se on jonkun merimiesjutun kuullu... mutta hyökkäys on joka tapauksessa paras puolustus", Will tuumii ja ärjäisee parhaalla komentoäänellään:"Kehtaatteko vihjata ettei lady Nina muka olisi kunniallinen nainen?? Kakaiskaa ulos!!!"

Nina seuraa keskustelua kuin tennisottelua..tämä vain ei ole lähellekään yhtä hauskaa, vaikka lauset lentelevätkin huoneen poikki rystylyöntien murhaavuudella, hih. Nina naurahtaa mielessään vaikka asia onkin vakava.

Välskäri värähtää kapteenin ärjyessä, mutta kokoaa itsensä vastatakseen:"Niin sir, näin ja kuulin aamulla sellaisia asioita, että olen päätynyt mainitsemaani johtopäätökseen, joskin haluan korostaa sitä että kyseinen tapahtuma ei ilmeisesti ollut neidin tahdon mukainen", kuuluu kiertelevä vastaus johon välskäri on panostanut kaiken kaunopuheisuutensa.

Nina on pöyristynyt väitteestä, niin pöyristynyt, että kykenee vain haukkomaan ilmaa... "Ei kyllä... mistä se muka... täytyy sanoa jotain..." Ninan ajatukset poukkoilevat kuumeisina, mutta sanaakaan ei tule suusta ulos.

Järkytyksensekainen hämmästys leviää Williamin kasvoille:"Tarkoitatteko että lady Nina olisi rais... tai siis häntä olisi... käytetty hyväksi ilman hänen omaa suostumustaan" onnistuu Will lopulta kysymään vaikkei voi uskoa todeksi sitä että hänen nimenomaista käskyään olisi niin julkeasti loukattu, jotain kähmintäähän oli odotettavissa mutta että... Kapteenin aivot raksuttavat kuumeisesti.

Lopulta välskäri saa kakistettua ulos suoran vastauksen:"Kyllä sir, sitä juuri tarkoitan".

Lopultakin Nina saa vedettyä henkeään:"Ei pidä paikkaansa", hän sanoo paikaltaan nousematta, rauhallisesti ja kuin lapselle, vaikka puhuukin välskärille.

Välskärin vastauksen osuttua kapteenin tajuntaan tämä selviää järkytyksestään juuri samalla hetkellä kun nina puuttuu keskusteluun. Molemmat miehet kääntyvät tytön puoleen ja William saa kysyttyä terävästi:"Miten niin ei pidä paikkaansa?? Valehteleeko tämä mies minulle???"

"Toivon, ettette kulkisi ympäriinsä levittämässä tuollaisia juttuja, vaikka kuka tahansa huomaakin ne valheeksi heti", Nina tokaisee. "Kyseessä on varmastikin väärinkäsitys, voisitteko selittää mistä kummasta saitte tuollaisen ajatuksen?", hän jatkaa viileästi, "voisiko syynä olla se, että minulla oli tosiaan aamulla pieni ongelma joidenkin matruusien kanssa, mutta Sean sai selitettyä heille, että se mitä he ehkä olivat suunnitelleet, ei ollut sopivaa?"
"Näittekö ehkä tapauksen alun, muttette seanin ansiokasta puuttumista matruusien sopimattomaan käytökseen?", Nina pommittaa välskäriä kysymyksillä.

Kapteeni kääntyy välskärin puoleen:"Olkaa hyvä ja vastatkaa neidin kysymyksiin" hän kehottaa matalalla uhkaavalla äänellä. Punoittava välskäri nielaisee kuuluvasti ennen kuin ryhtyy selittämään:"Näin neidin Seanin nukkumapaikassa nyyhkyttävänä pelkkä korsetti päällään ja kuulin Seanin puhuvan... neidin kunnian häpäisemisestä, jolloin luonnollisesti päättelin että..." välskäri jättää lauseensa ilmaan roikkumaan.

Kapteeni alkaa hiljalleen raivostua:"Olitko sinä Seanin kanssa hänen makuutilassaan tänä aamuna?" hän kivahtaa suuttuneen kysymyksen Ninalle.

"Olin", Nina vastaa uhmakkaasti. "Ompelemassa pukuani. Pukuni olkasauma repesi tapauksessa josta mainitsin aikaisemmin, ja ompelin sen samalla, kun Sean läksytti minua samasta asiasta kuin te äsken kylpiessäni. Hän osasi olla vielä suorapuheisempi saarnassaan kuin te, ja siksi saatoin kyllä hieman säikähtääkin mitä olisi voinut tapahtua. Ja kun nyyhkytin sen mahdollisuuden kauhistavuutta, hän lohdutti minua ja käski olla varovaisempi jatkossa, koska ei jouda vahtimaan minua koko aikaa... Kuulosti aika lailla teiltä, sir"

William ei jää odottamaan selityksiä kuultuaan myöntävän vastauksen, sen sijaan hän huutaa ulkona olevalle perämiehelle:"Hakekaa kokki tänne ja heti", perämiehen poistuessa kohti kapyysia Will kääntyy jälleen ninan puoleen ja kysyy vakavana:"Puhutko varmasti nyt totta?? Eli et vähättele tapahtunutta???"

" No kyllä se minusta on ihan tarpeeksi ikävä juttu etten halua sitä vähätellä, varsinkin saarnauksen määrä oli riittävä, mutta jos tarkoitat, onnistuivatko matruusit, niin vastaus on EI, he eivät onnistuneet siinä mitä ehkä yrittivät tai olisivat yrittäneet ellei Sean olisi sattunut paikalle", Nina vakuuttaa sir Williamille.

Ninan selitysten loputtua Sean astuu sisälle hyttiin. William suuntaa häneen kiivaan katseen ja jyrähtää kysymyksen:"Häpäisitkö sinä tänä aamuna lady Ninan kunnian??

Sean jähmettyy kuullessaan kysymyksen ja hänen katseensa vilahtaa ninassa, "En sir" hän vastaa lyhyesti.

William huomaa Seanin vilkaisevan Ninaa, yrittääkö tämä pelotella tytön valehtelemaan, hän pohtii päästäessään ilmoille seuraavan kysymyksen:"Miksi sitten lady oli makuupaikallasi tänä aamuna??"

"Mitä tulee kunniaani uskon teidän, sir, tietävän todellisen tilanteen paremmin kuin kenenkään muun", Nina puuskahtaa hieman kyrsiintyneenä. ennen kuin Sean ehtii vastata kapteenille. " Ja Seanilla ei ole sen kanssa muuta tekemistä, kuin että hän esti noiden miesten lähentelyt." Tämän sanottuaan Nina istuu uhmakkaasti alas, mutta pitää päänsä pystyssä ja katsoo Williamia suoraan silmiin---"olet tekemässä oikeusmurhaa, ääliö", hän viestii salamoivalla katseellaan.

"Hän oli korjaamassa pukuaan, se oli revennyt kun kaksi matruusia oli yrittänyt... viedä neidin kunnian" saa Sean lopulta kakaistuksi Ninan puhuttua ensin suunsa puhtaaksi. "Tarina tuntuu kyllä täsmäävän", Will pohtii mielessään Seanin vastauksen kuultuaan, "Miksi et tullut kertomaan asiasta heti minulle??" hän kuitenkin kysyy edelleen epäilevänä Seanilta.

Kysymyksen esitettyään kapteenin tajuntaan uppoaa Ninan äskeinen kyrsiintynyt heitto siitä kuka tietää parhaiten Ninan kunnian tason, "tyttöä pitää vähän opettaa", välähtää kapteenin mielessä "mutta ei nyt...", ajatus keskeytyy Seanin vastatessa:"Lady pyysi minua olemaan kertomatta".

"Ja jos kysyt että miksi niin juuri siksi mitä nyt on tapahtumassa... valtava hälinä ja riuhuminen asian takia, joka meinasi tapahtua, mutta EI TAPAHTUNUT", Nina lisää omalta puoleltaan huonetta rauhallisesti.

Sir Williamin jo tasaantumassa oleva raivo kuohahtaa jälleen ja hän kivahtaa lähes suoraa huutoa Ninalle:"Sinä siis kehotit miehistöä valehtelemaan kapteenilleen??? Vähemmästäkin on miehiä hirtetty kapinoinnin vuoksi. Kiitä luojaasi että olet nainen eikä sun voi olettaa ymmärtävän näitä asioita. Ja nyt pidät sen nenäkkään suusi kiinni".

Kapteeni kiinnittää jälleen huomionsa Seaniin:"Jos sinä olet syytön, niin kuka sitten on vastuussa tästä kaikesta?", kuuluu vaativa kysymys johon Seanilla onnekseen on vastaus valmiina:"Johnson ja Baker ne oli, sir". Välittömästi vastauksen kuultuaan kapteeni huutaa jälleen perämiestä ja matruuseja lähdetään hakemaan putkasta.

Nina katsoo Williamia murhaavasti, mutta ei sano enää mitään vaan kaivaa esiin hiusharjan ja alkaa harjata hiuksiaan, niinkuin ei huomaisikaan huoneessa muita, naama punaisena karjuvaa Williä, kalpeana nyrkkejään auki ja kiinni puristelevaa Seania, tai seiniin katoamista yrittävää välskäriä.

Johnsonin ja Bakerin saapumista odotellessa Sean kaivaa taskustaan nenäliinaa kuivatakseen hiostunutta otsaansa. Nenäliinan sijasta kokki onnistuu kaivamaan taskustaan naisten silkkiset pikkupöksyt. Kaikki tuijottavat hetken tyrmistyneinä Seanin kädessä olevia alushousuja, kunnes Will lopulta toipuu yllätyksestään ja kivahtaa vaativan kysymyksen uhkaavalla äänellä mulkaisten samalla sekä Seania että Ninaa:"Mitä ihmettä tämä tarkoittaa????"

Nina jatkaa mielenosoituksellisesti hiustensa harjaamista. "Jos ensin sanotaan että asia ei kuulu minulle niin miksi se alkaisi kuulua minuuttia myöhemmin", Nina ajattelee ja mulkoilee kapteenia puhumatta. Sitten hän on havahtuvinaan "Kysyitkö minulta? Kuuluuko tuo asia minulle? Saanko puhua?", Nina kysyy kapteenilta vinoilevan retorisesti.

Ninan ladellessa retorisia kysymyksiään Sean tuijottaa typertyneenä kädessään olevia pikkuhousuja, punastuu ja saa lopulta soperrettua vastauksen:"Tuota, lady antoi nämä minulle, jotta...", kuuluu vastaus jonka loppua Will ei jää odottamaan raivon alkaessa jälleen kasvaa, hän kääntyy Ninan puoleen:"Sinä siis jakelet tällä pikkuhousujasi kuin mikäkin kapinen satamahuora, niinkö?"

"Kun korjasin pukuni, huomasin, että housut olivat menneet huonoon kuntoon, silkki on niin kovin haurasta... ja sitä ei voi ommella. Joten ajattelin, että ne on parasta heittää pois. Ja annoin ne Seanin hävitettäväksi. Miksi hän ei ole sitä tehnyt, on arvoitus minulle. Mutta ehkä jos antaisit hänen vastata niin sekin selviäisi, vai mitä.", Nina selittää aavistuksen verran kyllästyneesti, osoittaakseen, että keskustelun aihe ei ole hänestä kovin kiinnostava varsinkaan välskärin kuullen. Ja päätellen välskärin kiihkeästä katseesta, jonka hän luo Seanin kädessä roikkuviin riekaleisiin välskärin mielestä aihe on hyvinkin kiinnostava ehkä puitavaksi illalla korttia pelatessa tai muisteltavaksi myöhemmin riippumaton rauhassa...

Will ärsyyntyy vain lisää nenäkkäästä vastauksesta ja kivahtaa takaisin:"Ole vaiti, nainen", ja kiinnittää huomionsa jälleen Seaniin:"Onko tuo mitä lady sanoi totta?? Ja jos on niin miksi et hävittänyt noita??" Järkytyksestään toipunut Sean on valmis vastaamaan:"Totta se on, ja en ole tuhonnut niitä siksi, että en ole vielä saanut mahdollisuutta. Aioin polttaa ne keittiössä mutta en ole vielä ehtinyt olla yksin jotta olisin sen voinut tehdä". Seanin rauhallinen vastaus laimentaa kapteenin raivoa ja tämä alkaa jo rauhoittua, kun Johnson ja Baker talutetaan sisään jo ennestään täyteen hyttiin.

Will mulkaisee matruuseja vihaisesti, ja kysyy tylysti suoran kysymyksen:"Tekö yrititte aamulla viedä lady Ninan kunnian??"

Johnson ja Baker katsahtavat toisiinsa, ovat hetken hiljaa kunnes Bakerin vakava ilme kirkastuu ja hän vastaa:"Ei se me oltu sir, päinvastoin, toi Sean sitä yritti ja me mentiis väliin mutta se onnistus tyrmään meiltä tajun pois".

"Niinkö", kuuluu huoneen laidalta ninan jäätävä vastaus äänellä, joka saisi Kirsi Salon pissimään housuihinsa kauhusta.

"Tämä se tästä vielä puuttui", kapteeni tuumii jo hieman väsyneenä, "nyt ne rupeaa syyttelemään toisiaan..." äkkiä Will kuitenkin havahtuu huoneen seinustalta kuuluvaan jäiseen ääneen ja kääntyy se suuntaan. Ivallisella äänellä hän kysyy Ninalta:"Onko arvon ladylla muka jotain lisättävää??"

Nina nousee, katsoo hetken matruuseja kunnes löytää mitä haki, ja kävelee Bakerin luo. Hän ottaa kiinni tämän oikeasta kädestä ja nostaa näkyville kämmensyrjän, johon on painunut syvät hampaanjäljet. "Minulla ei ole tapana purra pelastajia vaan päällekarkaajia", hän sanoo ja palaa paikalleen.

Kapteeni tuijottaa hampaanjälkiä pari sekuntia, sitten häneen leviää helpotus. Asia on kiistatta selvä, ainakin sen osalta kuka on syyllinen. Will parantaa ryhtinsä tikkusuoraksi ja alkaa sanella virallisella komentoäänellään:"Perämies!!! Olen todennut matruusit Johnson ja Baker syyllisiksi yritykseen tahrata lady Ninan kunnia. Sen vuoksi heidät tuomitaan vedettäviksi kölin alta. Tuomio pannaan täytäntöön koko miehistön edessä huomisaamuna kello kymmenen. Viekää heidät siksi aikaa putkaan".

Käskyn kuultuaan perämies ryhtyy toimimaan ja Johnson ja Baker talutetaan pois. Matruusien ja perämiehen poistuttua kapteeni kääntyy Seanin puoleen:"Ja sinä, jätä ne pöksyt tänne tuohon pöydälle ja pidäkkin huolta siitä että tämä oli viimeinen kerta kun salailet asioita. Ja nyt painu sinne kyökkiis siitä"

Seanin poistuttua Williamin huomio kiinnittyy lattiaa katselevaan välskäriin:"Ja sinä, sinä pidät suusi kiinni tästä kaikesta. Jos kuulen yhdenki juorun tästä kaikesta niin ruoskin sinut omakätisesti, tuliko selväksi??" "Kyllä tuli, sir", välskäri vastaa hiljaisena. "No hyvä, ja nyt antaa heittää täältä" kivahtaa kapteeni vihaisesti

Välskärin poistuttua Will käy sulkemassa hytin oven ja katsoo Ninaa vihaisesti:"Mitä sä kuvittelit tällä kaikella saavuttavasi??"

"Ai minä, saavuttavani... ? Siis saavuttavani sillä, että joku käy mun kimppuun ja melkeen...", Ninan ääni tukahtuu. Välskärin häivyttyä kuulolta hän ei jaksa enää pitää julkisivua, vaan istuu palloksi kääriytyneenä leuka polvia vasten.

"Sekö olis saavutus jos ne olis onnistuneet... ? Jos mä en pääsis enää naimisiin niinku Sean sanoi ja mun tarttis muistaa niiden yököttävä kosketus loppuikäni?", Nina saa sanottua äänen särkyessä.

William huomaa Ninan kovan julkisivun murentuneen, hän alkaa leppyä. Eihän jollekin noin herkälle ja kauniille voi olla kauaa vihainen. Will kävelee Nineten viereen ja nostaa tämän leukaa ylöspäin jotta pystyisi katsomaan tätä silmiin:"Voi tyttö kulta, mä tarkoitin tietysti tätä salailua. Miksi sä et tullut heti kertomaan koko totuutta vaan salailit ja valehtelit??"

"En valehdellut, mutta en kertonut heti kun halusin ajatella asiaa..sitä oletteko vihainen, ja olenko enää koskaan turvassa. Tai no, siinä ehkä jätin kertomatta totuutta, että sean ei pelkästään sanonut, että hei kaverit, lopettakaa", Nina selittää hiljaisella äänellä.

"Tokihan sinä täällä olet turvassa", Will vastaa tuntien samalla pienen piston sydämessään "Ja tottakai olen vihainen tapahtuneesta, mutta en sulle vaan niille kahdelle jotka yritti... Ainoastaan sun salailu sai mut raivostumaan, haluan että kerrot minulle aina kaiken"

"Tokihan sä ymmärrät että tämän laivan kapteenina mun pitää tietää kaikki mitä täällä tapahtuu. Se on ainoa keino jolla tätä hommaa voi hoitaa", Will selittää Ninalle ystävällisellä äänellä.

"No oletko vähemmän vihainen jos lupaan tästälähin tulla aina heti kertomaan jos tapahtuu jotain millä on merkitystä? Kautta kiven ja kannon?", Nina kysyy toiveikkaana.

"En mä ole enää ollenkaan vihainen, mutta valasi joudut kyllä vannomaan käsi raamatulla. tuollainen lasten vala ei täällä kelpaa", vastaa kapteeni virnistäen.

"Enkä pyydä ketään muutakaan salaamaan mitään", Nina lisää muistaen seanin ristiriitaisen tilanteen, "vannon käsi Raamatulla jos haluat, äitini lady Carolinen haudan kautta"

"No hyvä", Will kaivaa kirjoituspöydän uumenista Raamatun ja tarttuu Ninan käteen ja vie sen kirjan päälle "vannotko äitisi viimeisen leposijan kautta, että tästälähin pysyt totuudessa etkä siitä mitään pois jätä etkä myöskään ketään toista salailuun yllytä??"

"Vannon äitini haudan kautta, että kerron tästä lähin vain totuuden ja koko totuuden, enkä yllytä muita pois totuudesta", Nina vakuuttaa niin juhlallisesti kuin kykenee.

"Ja nyt, ainakin minulla on nälkä, eli koitappa ryhdistäytyä että päästään syömään. Ja sen jälkeen minun pitää vielä kylpeäkin", Will sanoo iskien samalla Ninalle silmää laittaessaan Raamatun pois.

Anno Domini 165?
Buccaneer, jossakin Karibialla

Istuttuaan hyttiin katettuun illallispöytään sir William tarkkailee Ninetteä herkeämättä. Tyttö on sangen yllätyksellinen. Pitkään hän esitti kaikille keimailevaa kovalta vaikuttavaa naista,
mutta tämän päiväiset tapahtumat paljastivat kuitenkin että kuoren alla asustaa herkkä ja ehkä hieman naiivikin tyttönen. "Mitä ihmettä
minä hänen kanssaan teen", kapteeni pohtii ylläpitäessään hajamielistä small talkia Ninan kanssa. "Jos antaisin kaluni päättää,
panisin tuota tyttöä niin että...", ajatus katkeaa koska Will ei aio antaa kalunsa päättää. Ainakaan vielä. "Päällimmäisenä ongelmana on
nyt kuitenkin tytön rankaiseminen. Pientä koulutusta tyttö tarvitsee että oppii tietämään paikkansa tässä maailmassa. Piloillehan se
taitaa kuitenkin olla hemmoteltu", William jatkaa ajatuskulkuaan. "Selvää on että jotenkin minun pitäisi auktoriteettiani vahvistaa", kapteeni pohtii, "Mutta miten??".

Eihän sitä tyttöä voi ruoskituttaa, ei naisia voi niin käsitellä, sir William hylkää suoraltakädeltä sen tavallisen niskuroijiin
sovelletun rangaistuksen. Mutta uskooko Ninette pelkkää puhetta?? Voihan sitä aina huutaa ja raivota mutta meneekö se perille??
Lastenkasvatus ei ole koskaan ollut kapteenin vahvoja alueita, sillä eräänlainen lapsihan Ninakin vielä on, vaikkakin eittämättä fiksu.
"Ainahan sitä tyttöä tietysti voisi rangaista panemalla siltä aivot pihalle, mutta se saattaisi olla liian mieluisa rangaistus", välähtää
Williamin mielessä ja samalla kapteenin kasvoille leviää himokkaan irstas hymy. William kuitenkin pyyhkii virneen pois kasvoiltaan
mahdollisimman nopeasti ja pakottaa ajatuksensa tavanomaisemmille urille. "Niin ja onhan mulla toki kädet, eikös selkäsaunoja voi ihan
käsipelilläkin antaa...", välähtää kapteenin levottomissa aivoissa hänen yrittäessään keskittää huomionsa ruokaan ja Nineten puheisiin.

Loppumaisillaan olevan ruokailun keskeyttää pikainen koputus, hytin ovi aukeaa ja kaksi matruusia tuo sisään riittävät määrät sekä kylmää että kuumaa vettä. Kapteeni katsoo NInetteä miesten poistuttua:"No, toihan on vähän niinku sun hommia".

Ninette nielaisee viimeisen palan ruokaansa, hymyilee ja ylös noustuaan niiaa ennenkuin perääntyy pari askelta ja kääntyy vesiastioiden puoleen. Vedet sekoittuvat ripeästi ja jo ennenkuin Will on saanut edes jälkiruokarommiaan nautiskeltua, paljullinen höyryävää vettä odottaa.

"Hmm, nythän se jopa niiasi", William tuumii hieman yllättyneenä. "Mistäs nyt tuulee??? No sama se", hän päättää ja alkaa riisua itseään nopeasti, mutta näyttäen Ninalle selkeästi joka vaiheen kunnes seisoo lopulta alastomana keskellä lattiaa ja astuu paljuun.

Ninette on hieman hermostunut, sillä vaikka aiemmin vaikuttikin siltä, että Will on tajunnut asioiden laidan eikä ole enää vihainen aamun tapahtumista, hänen kasvoillaan välähtelevät ilmeet ruokailun aikana eivät olleet rauhallisuutta edistäviä. Ninette ei tunne Williä, mutta hän tuntee isänsä, miehen jolla oli plantaasi hoidettavanaan ja vaikeita ongelmia ratkottavanaan, ja samantapaisia ilmeitä näkyi kotona silloin kun piti ratkaista joku ongelma, johon isä ei olisi halunnut ottaa kantaa, mutta auktoriteettinsa säilyttämiseksi oli pakko ja nyt Nina epäilee, että hänellä itsellään saattaa olla tekemistä ilmeiden syntyyn, että sinänsä selkeä kölinaliveto juttu ei olisikaan syynä. Tällaisissa tilanteissa paras toimintatapa oli heittäytyä näkymättömäksi olemalla huomaamaton ja ennakoiva... "Niin on varmaan parasta sumplia nytkin", Nina ajattelee.

Istuuduttuaan paljuun William päättää ottaa vihdoinkin härkää sarvista. "Meidän täytyy keskustella yhdestä asiasta. Nimittäin siitä tämänaamuisesta selkkauksesta" hän sanoo vakavana rehtorimaista ankaruutta tavoitellen. "Sullakaan kun ei ihan puhtaita jauhoja siellä pussissa ollu".

"Voi olla että olet oikeassa", Nina sanoo pehmeästi ja alkaa rauhoittavasti saippuoida Willin selkää.

"En vain voi vaan nimenomaan olen. Ja se on vakava asia. Ymmärrätköhän sä kuinka vakavasta asiasta oikeasti on kyse??" kapteeni jatkaa luennointia mutta ei voi välttää äänensä hienoista pehmentymista tuntiessaan tytön kosketuksen selässään. "Jos sä olisit mies mä joutuisin ruoskituttamaan sut. Olet varmaan joskus nähnyt jonkun orjan joutuvan ruoskituksi?"

"Aika harvoin... Meilläpäin ei tuhlattu orjien työpanosta ellei ollut pakko... Ja ruoskimisen jälkeen orjasta ei ole pitkään aikaan kunnolla melassia keittään... Mutta kyllä mä tiedän mitä tarkoitat", Nina ehättää sanomaan, ettei selitystä tulkittaisi vastaansanomiseksi. Enkä haluaisi kokea sitä", Ninette jatkaa ääni tukahtuen viimeiseen sanaan.

"No hyvä. Jotenkin tää homma pitää kuitenkin ratkaista. Sun pitää tajuta että täällä määrään minä ja se tarkoittaa myös sitä että sinäkin tottelet minua ihan niin kuin muukin miehistö tai..." kapteeni jättää lauseen roikkumaan ilmassa uhkaavana "Sulla on nyt oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Sä voit olla joko mun vieraana täällä tai mun vankina. Saat ihan itse päättää"

"Kyllä minä tottelen... Tiedät että tottelen.. En minä halua mitään muuta kuin että minun täälläoloaikani olisi kaikille mahdollisimman vaivatonta... Ja että pitäisit mut täällä ylhäällä turvassa miehiltäsi", Nina sopertaa.

Nineten pyhät lupaukset kuultuaan Will tarttuu yllättäen Ninaa ranteesta ja vetää tämän alas saadakseen kunnon katsekontaktin "Pidäkin huolta että tottelet. Sillä jos sä vielä ees kerran kieroilet, ni keppiä saat ainakin" Will sihahtaa ja osoittaa samalla nurkassa seisovaa rottinkikeppiä ennen kuin jatkaa uhkaavalla äänellä:"Tuliko selväksi??" Will kysyy viileästi pitäen Ninetteä paikoillaan.

Nina vastaa katseeseen omalla pelästyneen pyöreäsilmäisellä katseellaan:" Tuli selväksi... en anna aihetta mihinkään... et edes huomaa että olen täällä muusta kuin että käskysi täytetään", tässä kohtaa Nina nielaisee ja vilkaisee keppiä... Jean-Lucin tavat takoa oppia pienen oppilaansa kalloon joskus muinoin muistuvat kirvelevän elävästi mieleen.

"Hyvä, sittenhän ei ole mitään hätää" William tokaisee jo hieman hymyillen ja irroittaa otteensa Nineten kädestä ja siirtää kätensä lepäämään tytön takamukselle. "Ja nyt, sulla ois vähän pestävää", Will jatkaa jo hieman leikkisästikin ja puristaa Nineten takamusta.

Huojentuneena siitä, että Will on selvästikin tyytyväinen asiain tilaan eikä enää yritä esittää uhkaavaa, Ninette alkaa touhukkaasti pestä Williä. Tosin käsi takamuksella ei ole omiaan parantamaan keskittymistä, ennemminkin se saa mielenkiintoisia tuntemuksia aikaan.
Sitä luulisi, että hieman murjottu kankku olisi kipeä kosketukselle, mutta käsi tuntuukin vain mukavan lämpimältä, ja levittää lämpöä muuallekin... Ninetestä alkaa tuntua, ettei Will niin tylsä tyyppi olekaan, vaikka ankaraa kovasti esittääkin.

Kapteeni kuljettaa hajamielisesti kättään Nineten takamuksella kunnes siirtää sen hivelemään tytön reisiä. Pian kuitenkin Will tylsistyy hitaaseen hivelyyn kankaan läpi ja käsi siirtyy hameen helman alle ja alkaa hiljalleen nousta pitkin reiden pehmeää ihoa.

Ninette hieman henkäisee muuttunutta kosketusta, mutta jatkaa pesupuuhiaan kahdestakin syystä. Hänhän lupasi totella ja olla panematta vastaan käskyille ja toisaalta juuri tätähän hän on pitkinä öinä toivonut tapahtuvaksi. Joten jotta mukava kosketus ei loppuisi, hän jatkaa hidasta pesemistään, Willin vartalo ansaitsee kaiken huomion, jonka hän saattaa pesusienellään antaa.

Will kuljettaa kätensä aivan reisien yhtymäkohtaan mutta välttää tietoisesti koskemasta reisien välissä avautuvaan maailmaan. Sen sijaan käden huomio kiinnittyy Nineten peppuun jota käsi antaumuksella hivelee ja välistä jopa hiukan puristelee. Välillä yksittäinen sormi eksyy jopa leikittelemään Ninan peppureiällä.

Ninasta jo miehen katseleminen alastomana vedessä on nautinto, joka tekee kylpypäivästä juhlapäivän. Ja se, että nuo ääriviivat pääsee elämään kiertämällä ne joka puolelta pesusienellä: tämä on velvollisuus, jonka täyttäminen ei todellakaan haittaa häntä. "Mutta mitä ihmettä se nyt meinaa..hetkinen..sehän....", ajatukset välähtävän Ninan mielessä ennen kuin hän saa suunsa auki:"Sir????", Ninette katsoo Williin silmät hämmästyksestä ammollaan.

Will katsoo Ninetteä kaikkein viattomin ilme kasvoillaan. Nähdessään tytön hämmästyksen William palauttaa välittömästi yhden sormen leikkimään Ninan peppureiän ympärillä. "Niin, tyttökulta?" Will kysyy kuin rippiä vastaanottava katolinen pappi.

Yllättyneenä kosketuksen saamasta käänteestä Nina puristaa kankkujaan yhteen, ja yrittää olla kiemurtelematta vastatessaan:"tuota..te..onko sopivaa koskea sinne? Ja se... tuota... kutittaa...".

"Siis minne??" Will kysyy viattomasti vaikka ei pystykään peittämään kasvoilleen levinnyttä tietävää ilmettä.

Nyt nina on jo hehkuvan punainen:"Mitä te oikein tarkoitatte tuolla?"

Williamin sormi jatkaa hidasta askarteluaan peppureiällä samalla kun muu käsi ottaa tiukan otteen takapuolesta "Tarkoitan millä??" Will jatkaa edelleen tekoviattomalla linjallaan

"Tuolla mitä te teette juuri nyt, sir", Nina saa selvennettyä kohtuullisen reippaasti, ja tehdäkseen tarkoituksensa selväksi antaa toisen kätensä sukeltaa paljuun Willin selän taakse ja ujuttautua vastaavalle alueelle Willin fysiikassa... "Siis tähän tapaan, sir"

Willin sormen kosketus ei kuitenkaan varsinaisesti satu tai ole muutenkaan epämiellyttävää, ja keskustelun kuluessa Nina huomaa kankkujensakin rentoutuvan, siitä mitä Will tekee ei tunnu olevan haittaa joten jatkakoon jos haluaa. "Sitäpaitsi se tuntuu oikeastaan aika jännältä... vaikkakin jotenkin..kielletyltä", Nina tuumii.

Will yllättyy Ninan liikkeestä ja säpsähtää Nineten sormen ujuttautuessa paljuun. Hän tarttuu tytön käteen ja vetää sen pois vedestä. "Ai tuo, se on ihan mukavaa eikö?? Mutta sitä saa tehdä vain mies naiselle. Miehelle tehtäessä se on synti ja jos olet oppinut Raamattusi kunnolla tiedät mitä mieltä Herra siitä on". Selittäessään Will käyttää hyväkseen alas kumartunutta Ninaa ja irrottaa otteensa tämän kädestä ja kouraisee lujasti kiinni Nineten toisesta rinnasta ja alkaa kankaan läpi lipsutella peukalolla nänniä. "Sä voisit riisua ton mekon", hän ehdottaa jälleen hyvin viattomasti.

Kuullessaan kapteenin selityksen Nina vetää kätensä pikaisesti pois, vaikkakaan selityksen logiikka ei Ninan mielestä kuulosta aivan vedenpitävältä, hän ymmärtää kyllä kiellon kun sellaisen saa. "Ai, anteeksi, en tee tuota sitten toiste", hän sanoo kiltisti. Nineten ajatus katkeaa kuitenkin Willin siirtyessä hänen rintojensa puoleen, ja vaistomainen henkäys on ainut mitä hän saa vastattua mekkoehdotukseen. Nina tajuaa kuitenkin, että siinä oli taas käsky, ja yrittää noudattaa sitä pikaisesti ja innokkaasti. Vilkaistuaan ovelle huolestuneesti, "Ei kai kukaan tule", välähtää Ninan mielessä, hän riisuu mekon ja kaiken muunkin ja jää odottamaan lisäohjeita alastomana.

Will katsoo alastonta Ninetteä päästä varpaisiin pitkään ja hartaasti kuin arvioisi palkintohevosta. Lopulta Will saa katseensa vaivoin kiinnitettyä Ninan kasvoihin:"Tule tänne pesemään mut, sulta jäi etupuoli pesemättä", William tokaisee osoittaessaan paljun toista päätä johon Ninette juuri ja juuri mahtuu istumaan puoliksi Williamin syliin.

Ninette kiipeää kylpypaljuun. "Mukavaa että pääsee veden alle, Willin katse kun seisoin ohjeita odottamassa olikin hieman hermostuttavaa, ikäänkuin mies olisi päättämässä tuhlatako rahansa johonkin hankintaan vai ei... Kummallista, ei kai merellä voi mitään ostopäätöksiä tehdä... No, pääasia, että ohje on nyt selvä ja helposti toteutettavissa oleva", Nina tuumii ja jatkaa pesua siitä mihin jäi, tässä asennossa se on jopa helpompaa kuin seisaallaan paljun vierestä käsin.

Nineten astuttua paljuun Will vetää hänet niin lähelle itseään kuin se Ninan pesutoimet huomioonottaen on mahdollista ja tarttuu jälleen voimakkaasti toisella kädellä Nineten rintoihin toisen käden vaeltaessa tytön takapuolen luo ja löytäessä jällee peppureiän ympäristön leikkipaikakseen. Samalla Willin kalu alkaa osoittaa elonmerkkejä...

Ninette jatkaa pesua, mutta Willin kädet hieman häiritsevät keskittymistä..tuntuu siltä, että käsiä riittää joka puolelle ja toimintaa on vähän siellä ja täällä ja kaikki mitä tapahtuu tuntuu omalla tavallaan mukavalta, vaikkakin pepun lähellä operoiva käsi on Nineten mielestä edelleen jotenkin kielletyllä asialla olevan tuntuinen. Ja lisämausteena tuntemuksiin Nina huomaa, että veden alla tapahtuu muutakin.

Toisen käden keskittyessä leikkimään nänneillä William siirtää Nineten takamuksen kanssa askarrelleen kätensä hiljalleen alemmas kunnes sormenpäät koskettavat kevyesti aivan häpyhuulten alapäätä ja pysähtyvät siihen hetkeksi aivan kuin harkitsemaan mitä tehdä seuraavaksi. Sormet pysyttelevät ehkä noin minuutin verran paikallaan hävyn rajoilla, ennen kuin ne aloittavat hitaan etenemisensä ylöspäin. Milli milliltä etusormi liukuu kevyesti pitkin huulten rajaa kohti klitorista. Willin toisen käden edelleen askarrellessa nännien kimpussa etusormi saapuu lopulta aivan klitan eteen, pysähtyy ja vetäytyy muutaman millin taaksepäin. Peukalo lipsauttaa klittaa aivan kuin ohimennen ja sormi työntyy hitaasti Nineten sisään.

Nina alkaa kuulostella mitä oikeastaan on tapahtumassa, aivan kuin Will haluaisi jotain....ja mitä sitten haluaakin, sen tekeminen tuntuu Ninasta hyvältä. Sormi on yhtä aikaa sekä nautintoa aiheuttava, että hieman epämääräistä kaipuuta tekevä. Jotain tällaista tapahtui sinäkin yönä, kun he katselivat tähtiä, vaikka sellaista ei sitten uudestaan tapahtunutkaan. Mutta ainakin se tuntuu hyvältä, ei satu niinkuin silloin viimeksi, vaan nyt vesi pehmentää kosketuksen ja hyväily on saanut myös kostumista aikaan.

Willin sormi seikkailee määrätietoisesti Nineten sisällä aivan kuin se olisi tytön sisällä jotain tiettyä mystistä tarkoitusta varten. Aina silloin tällöin klittaa hipaiseva peukalo aivan kuin vakuuttelee että kaikki on hyvin ja lopulta Nineten hävyssä pyörivä sormi saa aivan uuden ajatuksen. Hitaasti se vetäytyy ulos kiiltelevän märkänä ja alkaa hitaan vaelluksen kohti peppureikää.

Ninette hämmästyy itsekin tuntemuksia, joita yksi pieni sormi kykenee vaeltaessaan saamaan aikaan. Jotenkin se, että Williamin sormi vaeltelee alapäässä, onnistuu sotkemaan niin Ninan pesemissuunnitelman, liikkeen kuin hengityksenkin. Huokailu alkaa Ninetestä tuntua aivan normaalilta tavalta hengittää.

Sormen saavuttua Nineten peppureiälle, se jälleen pysähtyy lyhyeksi hetkeksi, ennen kuin aloittaa hitaan pyörivän liikkeen pitkin aukon reunoja. Sormi sivelee peppureikää hellästi ja hartaasti kunnes se lopulta aloittaa hitaasti mutta määrätietoisesti tunkeutumisen sisälle.

Nina yrittää jatkaa pesemistä kuin ei viettäisikään puolta aikaa silmät kiinni keskellä huokausta, mutta sitten tuleekin ongelma. Kaikki muu on pesty, jäljellä on enää sir Williamin miehuus, joka onkin yllättäen eri näköinen kuin yleensä. Ja lisäongelmia aiheuttaa erikoinen tunne pepun tienoilla..sormi teke nyt jotain aivan outoa.

Koko prosessin ajan Willin kalu on hiljalleen kovettunut ja nyt sormen löytäessä tiensä Nineten peppuun se saavuttaa koko kivikovan komeutensa ja sojottaa vasten Ninan vatsaa. Liikuttamalla hieman lanteitaan William saa hierottua terskaansa vasten Nineten pehmeää ihoa.

Peppureikään eksynyt sormi aiheuttaa tuntemuksia, jotka ovat Ninetestä lähinnä erikoisia, hän ei ole aivan varma siitä, miten niihin tulisi suhtautua, mutta itseään tykö tekevä kalu on selvempi tapaus: Nina alkaa hellästi pestä sitä joka puolelta, sillä sitähän hänen pitikin tehdä..

Will huokaisee Ninan alkaessa pestä hänen kivikovaa kaluaan, samalla itsehillintä pettää hetkeksi ja hitaasti peppuun työntymässä ollut sormi survaistaan kerralla kokonaan sisälle tiukkaan koloon. Samalla Will kumartuu eteenpäin suutelemaan Nineten rintoja.

Jostain syystä Nina valuu kosteutta, mutta urheasti hän jättää sellaiset pikkuseikat huomiotta ja keskittyy täyttämään pesukäskyä. Tämän puhtaampaa kalua ei tule kellään koko laivalla olemaan. Nopeasti sisään työntyvä sormi saa aikaan hetkellisen kiristävän tunteen, joka menee kuitenkin pian ohi vaihtuakseen hengästyttävään tajuamiseen, että sormi tekee hyvää vaikka onkin... Nina ei viitsi edes ajatella missä... "mmmh...", Nina huokaa, Willin tekemä nännien suutelu ole yhtään hassumpaa ja Nineten nännit reagoivat nousemalla pystyyn veden lämpimyydestä huolimatta.

Will nauttii silmät kiinni Nineten tarjoamasta pesukäsittelystä, mutta kauaa näin ei voi jatkua. Kapteenin kalu huutaa toimintaa ja niinpä Will vetäytyy hieman taaksepäin ja ehdottaa "Tule istumaan mun syliin selkä muhun päin. Meidän täytyy hoitaa yksi asia" Will sanoo leveän hymyn levitessä kasvoille.

Ninette on hieman pettynyt mukavan käsittelyn loppumisesta, mutta kuuliaisesti kohottautuu ja kääntyy...laskeutuu alas syliin hitaasti ettei liukastuisi saippuaisessa vedessä. Ninan laskeutuessa Will tarttuu tätä lanteista ja ohjailee tyttöä oikeaan paikkaan Nineten istuessa hitaasti alas. Tarkoituksella William ohjaa Ninan istumaan suoraan kovana seisovan kalun päälle ja mahdollisen epäröinnin estämiseksi pitää tiukalle otteella lantiosta kiinni ja suorastaan vetää Nineten pillun kalunsa ympärille.

Yllättävä sisääntulo saa Nineten ähkäisemään. "Mitä ihmettä? Eihän meillä ole edes amulettia. No kaipa Will tietää mitä tekee", Nina tuumii kalun tunkeutuessa sisään. Ensi hämmästyksestä selvittyään Ninan tuntemus on miellyttävän täysinäinen. Ninette muistaa, että tämän takiahan se oli kun hän yritti innostaa Williä. Tätä hän kaipasi. Kalu venyttää häntä aiheuttaen kuumotusta, mutta pysyessään paikallaan luo tarpeen jostakin. "Ehkä minun pitäisi hieman liikkua, että elimen tuntisi paremmin", Nina miettii niin analyyttisesti kuin tilanteen huomioonottaen kykenee.

"Sähän tiedät mitä seuraa jos me oltais näin loppuun asti?" Will luennoi mahdollisimman opettavaisella äänensävyllä alkaessaan samalla panna Ninetteä nostamalla ja laskemalla tyttöä lantiosta. "Tämä liike on oikeastaan sun hommiin kuuluvaa" Will kuiskaa leikkisästi Ninan korvaan. Tajutessaan saaneensa taas selvän käskyn, Nina kohottautuu iloisena siitä, että pystyy täyttämään pyynnön, ja alkaa liikkua samaan tahtiin kuin nostot ja laskut willin ohjaamina näyttävät.

Nineten alkaessa hoitaa liikepuolen Willin kädet irtoavat lantiolta ja toinen niistä hakeutuu Ninan haaroväliin ja löytää sieltä klitoriksen leikkikalukseen. Vastaavasti toinen käsi tarttuu lujasti Nineten rintoihin ja keskittää jälleen huomionsa nänneillä leikkimiseen. Liike saa Ninassa aikaan kiinnostavia tuntemuksia, niin kuumotus kuin tarve jostakin tehostuvat. Ninette ei enää muista, mitä Will ensin sanoi, se ei ollut käsky, mutta tämä jälkimmäinen oli, ja sen täyttäminen saa Ninan huohottamaan yhä raskaammin.

Hetken panemisen jälkeen Will päättää muistuttaa Ninetteä:"Niin, muistatko mitä tapahtuu jos me annetaan tämän mennä loppuun asti?" ilkikurisella äänellä tehtyä kysymystä Will tehostaa suutelemalla intohimoisesti Ninan kaulaa.

Ajatus alkaa päästä läpi ninan huohottavien aivojen. "Amuletti. Me tarvitaan se", välähtää salamana Ninan aivojen läpi. "Nousenko minä?", Nina kysyy käheällä äänellä Williamilta. Nina on hieman pettynyt ajatuksesta jättää hauska toiminto kesken, mutta tajuaa tilanteen vakavuuden, Ninetellä ei ole pienintäkään aikomusta ruveta turpoamaan ja vielä merioloissa.

Will irroittaa huulensa Nineten kaulalta:"Ei välttämättä tarvita että älä turhaan nouse. Tälläsiä tilanteita varten naisilla on kaksi reikää", Will vastaa leikkisästi ja tehostaa lausahdustaan siirtämällä sormen klitorikselta peppureiälle ja työntämällä sen muittamutkitta sisään.

Willin kädet lähettävät tuntemuksia, joita Nina ei todellakaan haluaisi jättää väliin, jatkuva liike klitalla on jo vienyt Nineten äärirajoille, nännien käsittely tuo oman lisänsä, ja pisteenä iin päälle paksun kalun soutu tottumattomassa pillussa saa Ninan jo hellittämään liikettä keskittyäkseen viimeisistä sekunneista nauttimiseen ennenkuin jotain tapahtuu.

Nina ottaa Willin sanat vastaan innokkaana. Mitä tahansa kunhan ei tarvitse jättää kesken, eikä tarvitsekaan. Sormi pepussa yhtäaikaa pillussa tempoilevan kullin kanssa saa aikaan tarpeellisen viimeisen niitin ja Ninette hämmästyy itsekin mitä tapahtuu, ja kouristaa hampaat irvessä ja valahtaa veltoksi kalun päälle. Nyt on Ninan rentous sitä luokkaa, että Willillä ei liene vaikeuksia ujuttautua minne haluaa.

Tyytyväisenä siihen miten Ninette reagoi peppuun työntyneeseen sormeen, Will vetää sormensa pois Ninan pepusta ja tajuaa samalla hetkellä että tyttö on saamaisillaan orgasmin. Huolestuneena Will tuntee Nineten puristavan orkun kalunsa ympärillä ja pelkää että ruiskisi ihan väärään paikkaa. Niinpä William herää pikaiseen toimintaan. Hän nostaa velttoa Ninetteä sen verran että saa kalunsa pois pillusta ja ujutettua sen peppureiälle jonka sisuksiin Will alkaa hiljalleen työntyä. "Mahtuukohan se?", William miettii ja kuiskaa Nineten korvaan hellästi:"Sano jos sattuu".

Ninette on vielä edellisen minuutin tuntemusten lumoissa, mutta huomaa kyllä, että jonkin verran kiristävää toimintaa yritetään harjoittaa. Muistaessaan sen välttämättömäksi ehkäisyn kannalta hän koettaa olla yhteistyöhaluinen ja rentoutua. "Varovasti, niin kyllä se tästä", Nina vastaa ja yrittäa tietoisesti olla auki ja rento.

Hitaasti Will hivuttaa kaluaan Nineten peppuun "Sä oot niin tiukka ja kuuma", hän huokaa lähestyessäan pohjaa ja yrittäen samalla käyttää kaiken tahdonvoimansa ettei survoisi kaluaan kerralla perille saakka. Kalun kärki tuntuu joustavana mutta peräänantamattomana Ninan peppua vasten. Ninette auttaa työntymistä laskemalla painoa alas. Oikeastaan se ei tunnu Ninasta pahalta, mutta yhtään ei ole varaa nopeuttaa. Lopulta paksuin kohta on ohi tiukimman kohdan, ja loppu suorastaan solahtaa sisään. Tunne on Ninasta todella täysi, ja epävarmana tyttö pysyy paikallaan. "Mitä on tarkoitus tehdä nyt? Liikkuako?", Nina miettii. Kokeilevasti hän kohottautuu hieman, laskeutuakseen entistäkin alemmas ja kalun upotessa entistäkin syvemmälle.

Kiduttavan hitaasti kalu etenee pyllyn syvyyksiin. Kyrpä haluaisi jo päästä irti ja panna kunnolla. Lopulta kalu on perillä ja pysyttelee hetken paikallaan odottaessaan Willin sormien tuloa klitorikselle. Samalla myös kapteenin toinen käsi löytäää tiensä Ninan jalkoväliin ja työntää välittömästi muutaman sormen tytön sisään ja alkaa panna Ninaa sieltäkin suunnalta. Kun valmistelut ovat näin valmiit Will kuiskaa hiljaa Ninalle:"Anna mennä".

Ninette tajuaa kyseessä olevan jälleen selvän ja helposti toteutettavan käskyn. Siitä ilahtuneena hän aloittaa tasaisen ylös alas -liikkeen, jonka rytmiä rikkoo vain se, että säännöllisen epäsäännöllinen lirputus pillulla saa Ninan hetkellisesti unohtamaan, että piti liikkuakin. Tiukka peppu puristaa mahtavasti Willin kalua. "Tätä ei kauaa kestä", välähtää Williamin mielessä hänen lisätessään Ninan pillussa olevien sormien määrän neljään ja alkaessa työntää kaluaan Ninan liikkeitä vasten.

Ninan päästyä liikkeissään hyvään alkuun kalu liukuu pepussa helponoloisesti, vaikka täyden tunteen Ninalle aiheuttaakin. Mutta sormet pillussa tuntuvat olevan liikaa, Ninette ei pysty keskittymään liikkumiseen, ja käyttää toista kättään ohjatakseen Willin kättä pillussa ulommaksi ja asettelee sitä klitalle mahdollisimman rauhanomaista ehdotusta tehden. "Pliis..se tehoaa varmasti", anoo Nina.

Heti käden väistyttyä kauemmaksi Ninette pääsee keskittymään täysillä muhkuraiseen kyrpään, joka tekee vääjäämätöntä liikettään peppussa ja aina vain syvemmälle ulottuva liike venyttää ja hakkaa Ninaa, tytön rintoihin painuvat sormet tehostavat viestiä. "Olet ottamassa minua niinkuin haluat", välähtää Ninan kiihottuneessa mielessä.

Huokaisten Will upottaa kasvonsa Ninan hiuksiin ja keskittäa enimmän huomion klitoriksen kanssa leikittelyyn. Pillusta vapautunut käsi puristelee tiukasti Ninan rintoja kunnes se etsiytyy tytön kasvoille ja tarjoaa sormiaan nuoltaviksi.

"Olen olemassa kyrvällesi ja vain sitä varten. Kaikki minussa haluaa tehdä niinkuin vain toivot", Nina ajattelee hiljaa mielessään nauttiessaan Willin kalusta ja käsistä ja tajuaa samalla sormienkin vihjeen ja alkaa imeä niitä vaativalla otteella, liikutellen kieltä niiden pintaa pitkin.

Imu sormissa saa Willin lopulta rajan yli, toisella kädellä hän painaa Ninaa lanteista tiukasti itseään vasten ja työntää samalla kalunsa mahdollisimman syvälle Nineten peppuun. Samalla hetkellä Will ei kestä enää vaan alan syytää kuumaa spermaa Ninan pepun syvyyksiin.

Antautuminen Willin käyttöön tuottaa Ninalle tyydytystä, mutta pian myös liike ja toiminta joka puolella kehoa saa Ninan ajautumaan kohti uutta orkkua. Jollain olemassaolonsa tasolla Nina on pahoillaan siitä, että hänen tulemisensa saattaa häiritä Willin nautintoon saattamisen rytmiä, mutta tuntiessaan, että Williamkin pääsi loppuun Nina antaa hyvällä omalla tunnolla mennä...

Tulemisen jälkeen hieman ohuempi kalu Ninan pyllyssä vie Nineten rajoille ja kaikkinainen muu hipelöinti sen yli. Ensimmäiset ujot sykäykset lähtevät syvältä Ninan vatsanpohjasta ja Willin nimeä kuiskaillen Ninette vajoaa tuntemuksiin. Vielä vähän, ja Nina unohtaisi hengittääkin, nyt hän vain tajuaa olevansa melkein muualla, jossain missä värejä on enemmän ja ne ovat kirkkaampia.

Orkkunsa syövereissä Will tajuaa hämärästi, että Nina on jälleen saamassa. Hän koittaa terästäytyä, että voisi seurata tyttöä huippunsa syövereissä. Naisen orgasmi on niin kaunis ja Will onnistuu juuri ajoissa siirtämään sormen Ninan klitorikselle varmistamaan orkun.
Will ehtii toipua sen verran että pystyy jotenkin tarkkailemaan Ninan huippua, jonka aikana hän painaudun aivan tytön lähelle ja puristaa tätä rintaansa vasten. Will haluaa tuntea Ninan väristykset.

Yrittäessään olla Willille kaikki Nina sai itselleen kaiken. Hän tuntee viimeiset kalun liikkeet sen pyristellessä pepun tiukassa käsittelyssä, joka estää niin pehmenemisen kuin nopean vetäytymisenkin. Nina tuntee olenvansa aukinaisempi ja syvempi ja täydempi kuin koskaan... ja sykkivänsä aina vain... Nina kääntää päätään ja juo Willin huulia...

Will rojahtaa nojaamaan vasten paljun seinämää hänen hengityksensä alkaessa tasaantua ja hän vastaa kiihkeästi Ninan suudelmaan. Lämmin vesi ympäröi heidät molemmat ja raukeus alkaa levitä. "Kiitos, kulta", Nina saa sanottua. Ninette suutelee Willin silmäluomia ja sitten vain nojaa Willin kehoa vasten ja odottaa, että jaksaisi liikkua taas. Jos enää ikinä jaksaa...