Sataman vaarat, UUSINTA

Anno Domini 165?
Kemp's Bayn satama, Bahama

Kaupan ovi kolahtaa kiinni Ninan takana. Hän katsoo Williin silmät loistaen:"Kiitos siitä puvusta, se on todella kaunis ja varmasti parempi laivalla kuin nämä. Ja näistä kengistä tykkään melkein enemmän".

Will hymyilee Ninalle ilahtuneena tämän loistavista silmistä. "Haluaisitko vielä jotain muuta?" Nina katsoo jalkoihinsa tyytyväisenä. Pehmeät ja hänelle sopivat saappaat eivät ole ladymäisimmat kengät, mutta hän tuntee itsensä yhtä vapaaksi kuin ratsastaessaan. "Voisimmeko katsella kaupunkia? Kun ei ole vielä myöhäkään, en ole koskaan ollut muualla kuin Jamaikalla, paitsi ihan pienenä Englannissa".

"Toki", Will vastaa edelleen hymyillen, "mutta ensin toimitetaan nämä paketit Buccaneerille". William viittoo yhden lähettyvillä norkoilevista pojista luokseen. "Vie nämä paketit Buccaneerille, saat tämän nyt, ja toisen samanlaisen vahtiupseerilta paketit toimitettuasi", Will sanoo pojalle ja ojentaa tälle kolikon.

Mielessään Nina päättää, että saappaat saavat tällä erää riittää, hän ei rupea puhumaan omasta miekasta vielä mitään, vaikka sellainen saisikin olon mukavammaksi. Ehkäpä sitten seuraavassa satamassa... "Hienoa," Nina huudahtaa innostuneesti Willin suostuttua kaupunkikierrokseen, "sinä tiedät varmaan kaupungin kaikki mielenkiintoiset paikat".

Pojan otettua paketit vastaan ja lähdettyä viemään niitä laivalle, Will tarjoaa Ninalle kätensä. "Toki tiedän, tunnen tämän paikan kuin omat taskuni", Will vastaa alkaessaan johdattaa Ninaa kohti kaupungin selvästi parempaa osaa.

"Minä luulen, että tuolla kaikki on samanlaista kuin kotonakin, ainakin se näyttää siltä. Mutta sinä voisit esitellä minulle jotain sellaista, mikä onnistuu vain oikean merirosvon seurassa", Nina vihjaa eikä anna johdattaa itseään pidemmälle.

Hieman kummissaan Will pysähtyy ja kääntyy katsomaan Ninaa kysyvästi:"Mitä tarkoitat?"

"Tiedän ettei se sovi hienolle naiselle, ja etten tule näkemään mitään sellaista enää sitten kun olen taas isäni tai muun sukuni suojissa, mutta oikeasti haluaisin nähdä minne miehistö menee juhlimaan kun olemme satamassa. Ja kaikkea muuta sellaista." Nina selittää.

"Mutta kuten itse sanoit, ne eivät ole sellaisia paikkoja joihin hienoilla naisilla on asiaa. Ja sitäpaitsi se on vaarallistakin", Will väittää vastaan.

"Onko se vaarallista sinun kanssasi?" Etkö tunne paikat ja ihmiset kuin omat taskusi? Kuka rohkenisi tehdä meillä mitään kun sinä olet mukana? Sinulla on miekka ja pistoolit ja kaikkea", Nina yrittää taivutella Williamia.

"Tunnenhan minä, mutta...", Will vaikenee kesken lauseen ja tajuaa kuinka vaikeasti perusteltavaan asemaan on itsensä ajanut. Hetken hiljaisuuden jälkeen Will saa jatkettua selitystään. "Eihän se nyt sinänsä olekaan vaarallista, mutta entä jos joudumme erilleen toisistamme?", Will yrittää keksiä edes etäisesti järkeviä perusteita, oikeastihan hänen mielestään sellaiset paikat eivät kertakaikkiaan sovi nuorille naisille.

"No kaipa minä nyt aina satamaan takaisin löytäisin. Ja Buccaneer on helppo tunnistaa. Vai pelkäätkö, että yrittäisin karata?", Nina jatkaa suostuttelua.

"No ei sitä tiedä", Will hymähtää mukamas vitsikkäästi, mutta jatkaa vakavoituen. "Mutta sinun ei olisi turvallista kulkea siellä yksin".

"Jos lupaan ja vannon, että en karkaa, ja noudatan kaikkia ohjeitasi, enkä väisty viereltäsi vaikka menisit miestenhuoneeseen? Pliiiissss....", Nina katsoo Williä parhaalla koiranpentukatseellaan. "Enkä haasta riitaa kenenkään korston kanssa enkä ryyppää. Pliiissss".

Will alkaa olla vaivaantunut, hän ei ole koskaan voinut vastustaa Ninan koiranpentukatsetta pitkään. Vielä yhteen yritykseen Williamilla kuitenkin riittää puhti. "No se paikka nyt ei vain kertakaikkiaan sovin nuorille neidoille. Mitä isäsikin sanoisi".

Nina virnistää, "No en mikä aio isälle kertoa montaa muutakaan juttua mitä olen sinun kanssasi tehnyt".

Pitkän huokauksen saattelemana Will antaa periksi. "No hyvä on, mennään sitten". Hän kääntyy ympäri ja johdattaa Ninan ensimmäisestä kadunkulmasta vasemmalle.

Nina harppoo innoissaan Willin rinnalla, ottaen tohkeissaan lähes laukka-askelia. "Kivaa, minne viet minut ensin?"

Will johdattaa Ninaa katua alaspäin kohti selvästi epämääräisemmän näköistä aluetta. "Vien sinut katsomaan tämän paikan kapakka ja...", Will vaikenee jälleen kesken lauseen ennen kuin jatkaa:"mutta mihinkään ei mennä sisälle".

"Eikö? Mutta sinulla on kai jano kun ollaan koko aamu oltu liikkeellä? Mutta jos niin haluat, niin katsotaan sitten ulkoa", pieni pettymys kuultaa läpi Ninan äänestä.

"Ne paikat eivät ole oikein sinun arvollesi sopivia". Will katsahtaa Ninan asua heidän alkaessa lähestyä aluetta joiden talojen seinillä roikkuu punaisia lyhtyjä. "Onko sinulla mukana huivia, jolla voisit peittää... no, hartiasi ja... ymmärräthän".

"Sen me taisimme unohtaa ostaa. Mutta eihän täällä ole kylmä". Nina on itse jo niin tottunut pukuihinsa, ettei muistakaan millainen shokki ne olivat alussa kaikille.

Ei kyse olekaan siitä, että onko kylmä. Ymmärräthän sinä mikä paikka tuo tuossa on?" Will kysyy osoittaessaan kädellään risteyksen toisella puolella olevaa taloa jonka oven yllä palaa punainen lyhty ja jonka ovesta kulkee tasaisin välein miehiä.

Nina katsoo... katsoo uudestaan... ja punastuu. "Ai tuo on sellainen... mitenkä niitä nyt kutsutaankaan... porttola? Mutta mitenkä se liittyy minuun? Toki kaikki tietävät, että te olette herrasmies ja kun olen seurassanne, niin kaikki tietävät, että olen hieno nainen".

Will on helpottunut Ninan tajutessa itse mistä talosta on kyse. Hän ei olisi halunnut joutua kertomaan sitä tytölle, sillä ei ollut ollenkaan varma keksisikö sopivan siveän kiertoilmauksen talolle. Kaikista yhteisistä puuhista huolimatta Willillä on edelleen tarve pitää Nina jotenkin puhtoisena. Niinpä Ninan möläyttämä "porttola" saa Willissä aikaan pienoisen järkytyksen. Lyhyen mykistymisen jälkeen Will katsoo Ninaan terävästi:"Niin, porttolahan se. Mutta mistä sinä olet tuollaisia sanoja oppinut?"

"Isäni sanoi kerran vieraalleen, joka olisi halunnut käydä orjatalossa, että talomme ei ole sellainen. Joten kävin myöhemmin kysymässä kokilta, että mikä se sellainen sitten on. Hän kertoi, että se on kaupungissa punaisella lyhdyllä merkitty talo, jossa miehet tekevät samaa kuin kotona silloin kun käyvät iltamyöhällä orjatalossa. Mutta että kaupungissa naisille maksetaan siitä" Nina selittää hieman punastellen.

Will joutuu hetken aikaa miettimään miten vastaisi Ninan kysymykseen siitä, miten heidän edessään oleva talo oikein liittyy Ninan huivittomuuteen. Vastausta pohdiskellessaan Will kuuntelee samalla Ninan porttola-sanaa koskevaa selitystä, jonka loputtua hänellä on jonkinsortin vastaus valmiina:"No yleensä ihmiset olettavat, että kun tuolla alueella liikkuu mies naisseurassa, niin kyseessä on mies joka on... tai siis että ihmiset luulisivat sinun olevan... äh, kyllähän sinä ymmärrät".

"Ja siitäkö luulosta selvitään sillä että minulla olisi huivi olkapäillä?", Nina katsoo Williä ikäänkuin pitäisi tätä hieman yksinkertaisena.

"Ei selvitä, mutta sillä tavalla herättäisit vähemmän huomiota kun sinun... muotosi eivät olisi niin selvästi esillä", Will vastaa kiusaantuneena.

"Joko ihmiset tietävät sinut herrasmieheksi eivätkä luule sellaisia, tai sitten eivät tunne sinua, jolloin ei taitaisi huivikaan auttaa. Mutta olet varmaan oikeassa, ehkä huivi olisi hyväksi", Nina toteaa saadessaan ohikulkevalta mieheltä irstaan vihellyksen.

"Siitä on kyllä aikaa kun olen viimeksi käynyt täällä. Ja sitäpaitsi on sitten vielä toinenkin vaihtoehto. Ihmiset voivat luulla, että olet... töissä täällä ja minä olen sinun... suojelijasi, jolloinka saamme varmasti paljon huomiota", Will yrittää kehitellä vielä yhtä syytä jonka varjolla voisi johdattaa Ninan muualle.

"Mistähän me sellainen huivi saataisiin tähän hätään?", Nina kysyy jo selvästi lämmenneenä ajatukselle huivin hankkimisesta.

Will vilkaisee pikaisesti ympärilleen ja päättää yrittää käyttää tilaisuutta hyväkseen:"No emme mistään täältä, joten eiköhän ole parempi, että palaamme laivalle".

Samassa Nina näkee kangaspakkaa käsivarrellaan kantavan naisen katoavan läheisen talon porttikäytävään. "Tuolla on varmaan kangaskauppa. Mennään katsomaan".

Will käännähtää Ninan puoleen:"Missä muka?"

"Tuolla", Nina sanoo ja näyttää taloa jonne nainen meni, ja on jo menossa siihen siihen suuntaa hyvää vauhtia. "Huivi on pala kangasta, sillä siitä selvitään"

Will hypähtää Ninan perään. "Äläpäs hötkyile, siellä ei ole mitään kylttiä"

Talon alakerroksessa näyttää kuitenkin olevan liike. Ovessa on kuin onkin pienen pieni tummunut kyltti ja kolkutin. Ennen kuin Will ehtii estää, Nina paukuttaa kolkutinta tarmokkaasti. Vasta Ninan kolkutettua kunnolla Will ehtii tytön rinnalle: "Älä enää loiki tuolla tavalla pitkin ja poikin. Isossa tungoksessa en olisi enää löytänyt sinua", hän sihahtaa hieman suutahtaneena.

Ovi avautuu vain raolleen ja laiha mies kurkistaa siitä pälyillen. "Niin?"

Nina katsoo Williä odottavasti. Tokihan on miehen asia hoitaa asiat miespuolisten kauppiaiden kanssa. Niinpä Ninan katse saa Williamin alistumaan, vaikka hänen silmänsä lähettävätkin sanattoman mutta selvän viestin Ninalle:"tästä puhutaan vielä". Sitten Will kääntyy oven avanneen miehen puoleen:"Tahtoisimme ostaa huivikangasta, löytyisikö sitä teiltä?"

Mies avaa ovea hieman enemmän raolleen. "Oikeestaan me ollaan kiinni, mut voin mä kattoo josko jotain löytyy", mies murahtaa ja poistuu ovelta sisälle taloon. Nina katsoo Williä voitonriemuisesti, "sanoinhan minä", viestittävät Nineten säihkyvät silmät. Will pitää ovea auki Ninalle, ja lopulta he ovat kaikki sisällä pienessä kauppahuoneessa josta lähtevät portaat yläkertaan.

Mies kumartuu tiskin taakse kaivelemaan jotakin. Hetken päästä hän nostaa tiskille pienen kasan taidokkaita huiveja. "Tollasii meillä on. En mä niistä mitään tiiä ku ne on enempi vaimon alaa. Mut rouva varmaan osaa valkata ite".

Nina plärää kasaa kiinnostuneena, mutta havaittuaan Willin ja kauppiaan selkeät "olisinpa jo jossain muualla"-ilmeet tekee valintansa nopeasti. Suurin huivi on Ninan lempiväriä, turkoosi, paksua silkkiä ja peittää varmasti hartiat ja "muun". "Kävisikö tämä, sir?", hän kysyy Willin mielipidettä. Nina tietää, että huvi on luultavasti tähtitieteellisen kallis materiaalinsa takia, mutta tavallaan tuntee ansainneensa sen kostoksi siitä, että Will vaati häntä peittämään itsensä.

Will vilkaisee Ninan valitsemaa huivia, väläyttää hieman väsähtäneen hymyn ja kääntyy myyjän puoleen:"Paljonko tuo maksaa?"

Mies katselee hetken huivia typertyneenä kuin ei tietäisi mitä sanoa, sitten hän kaivaa esiin tilikirjan ja hetken selailun jälkeen löytää etsimänsä. Pikaisten laskutoimitusten jälkeen mies vastaa:"Se on kyllä hyvin kallis. Se maksaa kokonaisen guinean". Tämän kuullessaan Nina henkäisee kauhusta, se siitä sitten...

Myyjä on myös havainnut Ninan kutsuneen Williä siriksi, ja tekee siitä omat johtopäätöksensä. "Mutta varmastikkin huivi on hintansa väärti", mies toteaa ja iskee silmää Willille.

Hinnan kuullessaan Will nielaisee kuuluvasti ja mutisee itsekseen:"kokonainen guinea, voi herra isä sentään...". Hän vilkaisee sivusilmällä Ninaa, "no saakoon nyt sen jos kerta haluaa. Eipähän varmaan pyydä mitään vähään aikaan", Will tuumii alkaessaan kaivella rahapussiaan. Kuullessaan myyjän toteamuksen ja havaitessaan sitä saattelevan silmäniskun Will vastaa myyjälle kuivasti:"Varmasti" ja mulkaisee samalla miestä hyisesti heittäessään kultarahan tiskille.

Nina seuraa silmät suurina vähäsanaista keskustelua ja kalpenee hieman, mutta ei sano mitään ennen kuin he ovat ulkona liikkeestä, Nina kietoutuneena ylelliseen huiviinsa. "Se... se mies luuli että minä olen sinun... sinun..", Ninan ääni hiipuu kuulumattomiin.

Will katsoo Ninaa lämpimästi ja kiertää kätensä tämän hartioiden ympärille. "Nimenomaan. Juuri siksi en halunnutkaan tuoda sinua tänne. Eli palaisimmeko laivalle vai haluatko välttämättä jatkaa kierrosta täällä?"

Nina terästäytyy kaupunkikierroksen uhatessa jäädä vajaaksi. "Minähän en annan minkään kauppiaanretaleen pilata päivääni. Nyt kun on tämä huivikin, niin emme kai anna rahanmenon olla turhaa? Niin, ja anteeksi, en arvannut että se olisi niin kallis. Toivottavasti sait sokerista hyvän hinnan".

Will hymyilee lempeästi Ninalle. "Niin, se oli kyllä kallis huivi, mutta pukee sinua hyvin. Ja sain kyllä ihan hyvät rahat sokerista, joskin tällä tuhlaustahdilla ne rahat eivät kauaa kestä", Will keventää tunnelmaa virnistäen. "Eli me jatkamme nyt siis matkaa?" hän kysyy tarjoten samalla kättään Ninalle.

"Kiitos", Nina hymyilee vastaukseksi ja tarttuu Willin käteen.

Anno Domini 165?
Kemp's Bayn satama, Bahama

Will johdattaa Ninan kadun yli ja eteenpäin pitkin punaisten lyhtyjen reunustamaa katua. Ensimmäisen talon ovi on auki Ninan ja Willin ohittaessa sen, ja oviaukosta näkyy naisia asusteissa jotka jättävät sangen vähän tilaa mielikuvitukselle. Nina vilkuilee naisia uteliaana ja mietiskellen itsekseen:"Tuolta siis näyttävät langenneet naiset...". Nina ei tietenkään laske itseään sellaiseksi. hänen suhteensa Williin on jotain muuta. Ainakin jotain muuta kuin mitä huivikauppias antoi ilmeillään ymmärtää luulevansa.

Will ohjaa Ninan mahdollisimman keskelle katua, jotta tällä olisi huonoimmat mahdolliset näköalat taloihin sisälle. Nina puolestaan tiirailee ympärilleen kuin lapsi torilla, kaikki on kiinnostavan erilaista kuin kotona. Heidän kävellessä pitkin katua he lähestyvät taloa, jonka edustalla seisoo tyylikkäästi pukeutunut vanhempi nainen joka Williamin lähestyessä näyttäisi tunnistavan hänet. Ainakin nainen seuraa Williä tiiviisti katseellaan tämän lähestyessä Nina käsipuolessaan. Naisen nähdessään Nina kiinnostuu hänestä ja katsoo Williä:"Kuka hän on? Tunnetko hänet?"

Ennen kuin Will ehtii vastata, nainen huudahtaa:"Ei mutta sir William, pitkästä aikaa. Me ollaankin jo kaipailtu Buccaneeriä täällä".

Nina jää hieman yllättyneenä seuraamaan tilannetta mielenkiinnolla, jota voisi kutsua vaikkapa herpaantumattomaksi. Tai ainakin erittäin kiinnostuneeksi. Talon ovella on aiemmin mainittu punainen lyhty, ja muutenkin Nina on jokseenkin varma, että kyseinen nainen ei ole kunniallinen. Hienoista vaatteista huolimatta.

Will punastuu silminnähden naisen huudahduksen kuultuaan, mutta astuu silti Ninan kanssa naisen luo. "Madame Gabrielle, yhtä säihkyvänä kuin aina", Will sanoo kumartaen kevyesti. "Liiketoimet näyttävät sujuvan hyvin", Will toteaa tarkasteltuaan madamea ja tämän takana olevaa taloa.

"Kyllä vain, erityisenkin hyvin varsinkin nyt kun Buccaneer on satamassa", madame vastaa ja jatkaa:"sillä kait päästät miehesi vapaalle vanhaan tapaan?".

"Luonnollisesti", Will vastaa Gabriellelle lyhyesti.

Nyt Nina on entistäkin kiinnostuneempi, ja pohtii tilannetta mielessään:"Will näyttää tuntevan paikallisia ihmisiä täältä kaupungin huonommasta osasta... hmmm... miehistö siis käy tälläisissä paikoissa... No, kait se on ymmärrettävää".

Gabriellen huomio kiinnittyy Willin vieressä seisovaan Ninaan. "Mikäs kullannuppu se tässä on? En olekaan ennen nähnyt häntä, taitaa olla ihan uusi täällä. Mistä oikein hänet löysit?"

Gabriellen kiinnittäessä huomionsa Ninaan, tyttö hämmästyy suorasukaista kysymystä. Ninette katsoo uteliaana Williä, mitä mies mahtaisi vastata?

Will vastaa suorasukaisesti ja asiallisesti:"Eräästä espanjalaisesta aluksestahan minä hänet löysin. Olivat aikeissa myydä hänet orjaksi".

Madame henkäisee kuuluvasti:"Vai orjaksi... tsot tsot, hänhän on paljon arvokkaampi kuin orjaksi myytäessä hänestä ikinä saisi. Voisin tarjota hänelle hyvän työpaikan".

Williamin totuudenmukainen vastaus Gabriellen kysymykseen vihjaa Ninalle, että Will ja nainen ovat hyviäkin tuttuja, ja niinpä hän seuraakin nyt keskustelua tosissaan. Kuitenkin tajutessaan mitä nainen tarkoittaa työpaikasta puhuessaan Nina muuttuu punaiseksi kasvoiltaan. Nina vilkaisee Williä, tottahan tämä kertoisi Gabriellelle kuinka luonnoton hänen ehdotuksensa on.

Will vilkaisee sivusilmällä Ninaa ja havaitsee tämän punastumisen vastatessaan Gabriellen tarjoukseen:"No se ei ole tarpeen. Olen jo antanut hänelle riittävästi töitä".

Nina katsoo pöyristyen Williä. Ajatukset laukkaavat hänen päässään:"Miten niin tarpeeksi töitä... ihan kuin vihjaisit...", lopulta Nina kuitenkin päättää, että se on hänen oma huono omatuntonsa, joka saa hänet kuvittelemaan, että muut saisivat tietää hänen ja Willin puuhista, ja päättää olla sanomatta mitään.

"Vai töitä", madame hymähtää leveän hymyn noustessa hänen kasvoilleen. "Hän on varmasti hyvin miellyttävä työntekijä", hän jatkaa kaksimielisellä äänensävyllä. "Mutta tarkoittaako tämä sitä, että Jane ei ole enää mukana kuvioissa?"

Nyt Nina, joka on ja ei ole kiltti tyttö, laskee yhteen yksi plus yksi on kolme ja saa suunsa auki:"JANE?"

Will käännähtää Ninan puoleen:"Hys, ole nyt hiljaa äläkä metelöi", hän kivahtaa vaativasti ja kääntyy takaisin Gabriellen puoleen. "Se tarkoittaa sitä, että asia ei kuulu sinulle", Will vastaa puolestaan Gabriellen kysymykseen viileästi ja vaihtaa saman tien puheenaihetta:"Päästin miehet vapaalle pari tuntia sitten, että pikkuhiljaa he varmaan ehtivät tänne asti. Onhan meidän sopimus edelleen voimassa?"

Madame Gabrielle seuraa Ninan reaktiota huvittunut ilme kasvoillaan:"Ilmeisesti Jane ei tiedä onko hän enää mukana kuvioissa vai ei. Etkä taida tietää sinäkään. Mutta asiaa puhuakseni, meidän sopimus on edelleen voimassa".

Nina hiljenee, mutta katse silmissä kertoo, että vanki tai ei, häntä kiinnostaa kovasti Willin naiset. Tähän asti William on antanut ymmärtää olevansa herrasmies maalla ja merellä.

Will murahtaa tyytyväisenä Gabriellen vastauksen kuultuaan. "Voit muuten löytää miehistön joukosta maanmiehesikin, jos sattuu kiinnostamaan", Will toteaa kuin ohimennen, "mutta nyt me jatkamme matkaamme. Näkemiin". Will johdattaa Ninan pois Gabriellen luota ja alas katua pitkin.

"Näkemiin, sir William", Gabrielle huutaa heidän peräänsä ja jää katselemaan loittonevia hahmoja miettiväisenä.

Willin johdatettua Ninaa vähän matkaa katua alas Nina pysähtyy ja katsoo Williä. "Sinulla on siis täällä joku nainen?". Ninette on jo toipunut ensijärkytyksestään ja kuulostaa aivan asialliselta.

"Mitä tarkoitat? Joku nainen?", Will vastaa Ninalle hieman ärtyneenä.

"Se Jane josta Gabrielle puhui. Muistatko? Juuri äsken", Nina toteaa jäätävästi ja jatkaa:"Senkö takia halusit, että palaisin laivaan? Että pääsisit vierailemaan hänen luonaan?"

"Ei, halusin laivaan siksi, että tämä paikka ei ole sopiva sinulle, eikä minulla itselläni ole täällä mitään tekemistä. Tunnen täällä tosiaan yhden Jane-nimisen naisen, aivan samoin kuin tuon äskeisen Gabrielle-nimisen naisen. Entä sitten?", Will tuhahtaa.

"Ei mitään", Nina toteaa alistuneen kuuloisesti, mutta painaa asian mieleensä. Jotenkin paras seikkailufiilis katosi nimen esilletuloon.

Will aistii, että Janen nimen esilletulo vaivaa Ninaa, ja niinpä hän yrittää saada Ninalle muuta ajateltavaa. Siksi hän kääntyy seuraavasta kadunkulmasta oikealle, kadulle jolla ei ole punaisia lyhtyjä. "Halusit nähdä paikkoja. No tässä on nyt sitten sataman pahamaineisimmat kapakat", Will sanoo osoittaessaan ränsistyneitä taloja.

Ninasta tuntuu, että on sittenkin hyvä, että Will lähettää sanan hänen isälleen ja hän pääsee pois Willin luota. Ehkä hän sitten piankin unohtaa Williamin ja voi olla normaali taas. Tälläisena tilanne ei voi jatkua loputtomiin, vanki joka ei ole vanki ja kuitenkin on. Pakko totella ja halu totella sekoittuvat jatkuvasti, ja Nina ei ole enää varma miksi oikeastaan harmistui siitä, että Willillä on kaupungissa nainen. Siksipä hän päättääkin ottaa retkestä ilon irti ja pyytää Williltä:"Ei kai me voida jättää käyttämättä tilaisuutta nähdä millaisia ne on sisältä? Toiset tytöt ei usko ikinä muutenkaan. Haluaisin, että minulla on niille jotain mehukkaita yksityiskohtia".

"No tuota, ne ovat kyllä sellaisia paikkoja joihin varsinkaan sinulla ei pitäisi olla mitään asiaa", Will vastaa pikaisesti, mutta koska Will haluaa saada Janen mahdollisimman kauas pois Ninan mielestä, hän vastoin parempaa tietoaan suostuu pyyntöön:"Mutta jos nyt tämän kerran sitten. Pysyttelet sitten kuitenkin koko ajan mun vierellä etkä ryntäile minnekään", Will vannottaa ankarasti.

"Tottakai, mä tottelen sua nyt niinkuin aina", Nina vakuuttaa.

Anno Domini 165?
Kemp's Bayn satama, Bahama

Will katsahtaa Ninaan tämän vakuuttaessa tottelevaisuuttaan. Hetken empimisen jälkeen Will astuu lähimmän talon ovelle ja avaa sen. Ovelta aukeaa näkymä hämärään baariin, jossa tuntuu olevan asiakkaina lähinnä epämiellyttävän näköisiä miehiä ja joitakin epäsiveellisesti puettuja naisia.

Nina katsoo näkymää silmät suurina, mutta innokkaana ja valmiina menemään sisälle Williamin käsipuolessa. Naisellisella katseellaan hän arvioi vaivatta olevansa paikan nuorin ja puoleensavetävin nainen, minkä Nina toivoo olevan kunniaksi Willille jonka käsipuolessa hän on. Sitä, onko siitä faktasta haittaa, Nina ei ole yhtä hyvä arvioimaan.

Will skannaa kapakkaa arvioivasti ovensuusta. Havaittuaan sopivan vapaan pöydän seinän viereltä hän astuu sisään pitäen Ninaa suojelevasti takanaan. Määrätietoisesti Will marssii kohti valitsemaansa pöytää ja perille päästyään tarjoaa sanaakaan sanomatta Ninalle tuolin.

Nina istuutuu ja koittaa vilkuilla muita asiakkaita ilman, että pyörittäisi päätään liian näkyvästi. "Täällä kuuluu varmaan juoda jotain?"

Edelleen hiljaisena Will istuu Ninaa vastapäätä ja istuutuessaan huitoo baarimikolle. "Niin kuuluu, katsotaan ensiksi mitä täällä ylipäänsä on tarjolla".

"Selvä, sinä tiedät. Minä vain katselen", Nina myöntyy ja tarkastelee ympäristöä silmäripsiensä lomasta.

Kyyppari huomaa lopulta Willin huitomiset ja saapuu hetkisen kuluttua pöydän luo. "Mitäs sais herrasväelle olla?", mies kysyy kuivaten samalla käsiään likaiseen esiliinaansa.

Will katsahtaa Ninaa ja kysyy sitten tarkoituksella ja hieman kiusatakseen ensin Ninalta:"Noh, mitäs sinä nyt sitten haluaisit?"

Katsellessaan ympärilleen Nina havaitsee, että joku käy ovella, katselee hetken kapakkaan ja katoaa sitten uudestaan kadulle, mutta kuullessaan Willin kysymyksen Ninette siirtää ajatuksensa ovella käyneen hahmon puuhista siihen mitä hän oikein joisi. "Kai täältä saa rommia?"

Kevyt virne nousee Williamin kasvoille ja hän kääntyy baarimikon puoleen:"Onko teillä rommia?"

"Tietenkin meillä on", kyyppari vastaa välittömästi ja jatkaa sitten hieman kummeksuen:"neidillekö sitä pitäisi tuoda?"

Will katsahtaa jälleen Ninaan. "Miten on? Tuodaanko?"

"No en kai minä tälläisessä paikassa vettäkään juo", Nina vastaa haastavasti.

"Ihan miten vaan", Will vastaa pienen hymynkareen saattelemana ja tilaa:"neidille lasillinen rommia ja minulle olut". Kyyppari nyökkää lyhyesti tilaukselle ja poistuu baaritiskinsä taakse juomia hakemaan.

Ninan mielessä on päällimmäisenä ajatus siitä, että tälläisessä läävässä vesi tuskin on turvallista ja toisaaltahan olisi myös aika noloa kertoa käyneensä oikeassa pahamaineisessa kapakassa vettä juomassa. Nopeasti Nina kuitenkin karistaa juoma-ajatukset mielestään ja alkaa jälleen katsella ympärilleen innokkaasti ja havaitsee olevansa vähintään yhtä innokkaan tuijotuksen kohteena itsekin.

Baarimikko palaa juomat käsisään ja kalauttaa lasit Williamin ja Ninan eteen. "Se tekee sit viis pencee", mies murahtaa.

Will kaivaa 10 pencen kolikon taskustaan ja ojentaa sen kyypparille. "Pidä loput". Baarimikko väläyttää pikaisen likaisen hymyn, "kiitos, sir", ja poistuu tiskinsä taakse.

"No niin. Tälläistäkö tämä pahamainen alue nyt sitten on? Aivan niinkuin muuallakin, paitsi likaisempaa, hämärämpää ja miehillä roikkuu kielet ulkona?", Nina kommentoi retorisesti Willille hieman kyllästyneenä. Hän oli odottanut jotain näyttävämpää.

Samassa kuitenkin jotakin kevyesti kiinnostavaa tapahtuu. Ovesta puikahtaa sisään nainen, joka puristaa kookasta huiviin käärittyä myttyä sylissään. Nainen tuntuu etsivän jotain tahyillesään kapakan hämäryyteen kadun auringonpaisteen jälkeen.

"Tänään tuntuu olevan tavallista hiljaisempaa", Will vastaa Ninan kyllästyneeseen heitoon,siemaisee oluttaan ja tarkkailee samalla ympäristöä. Huomattuaan noppapelin parin pöydän päässä hän seuraa sitä hetken ja nyökkää sitten siihen suuntaan ja sanoo Ninalle:"katso tuota noppapelia, parin kierroksen jälkeen täällä on varmasti tappelu".

Will jää katselemaan noppapelia tarkemmin, eikä siten huomaa sisään puikahtanutta naista. Nina sen sijaan jakaa huomiotaan oven ja pelin välille, ja päättää pian, että tuntematon nainen vie voiton kiinnostavuudessa:"Mitä ihmettä se täältä hakee?", Nina pohtii mielessään.

Lopulta nainen näyttää saaneen silmänsä toimimaan kapakan hämärässä ja suuntaa suoraan kohti Ninan ja Willin pöytää. Nina katsoo naisen lähestymistä yllättyneenä ja nykäisee Williamin hihasta.

Nykäisyn tuntiessaan Will irrottaa huomionsa noppapelistä ja katsahtaa uteliaana Ninaan "Mitä nyt?"

Nina viittaa kädellään penkkien välissä taiteilevaan naiseen joka on selvästi tulossa heidän luokseen. Will katsahtaa Ninan osoittamaan suuntaan, ja hänen silmissään välähtää yllätys ja tunnistaminen. Nainen on näyttävä, ja kapakan miesten katseet seuraavat häntä yhtä nälkäisesti kuin vielä hetki sitten Ninaa. Will ei oikein tiedä mitä tekisi, ja niinpä hän ottaa pitkän siemauksen olutta. Osittain saadakseen miettimisaikaa, ja osittain piiloutuakseen tuopin taakse.

Nainen pääsee lopulta Ninan ja Willin pöydän luo ja toteaa ykskantaan Willille:"Sulla on näköjään niin kiirus ryypätä, ettet joutanut mua moikkaamaan. Ja huoranki oot kerenny hankkia ryyppykaveriks. Tuliko pannessa jano?"

Hitaasti Will laskee tuopin pöydälle. Matalalla äänellä Will vastaa naiselle:"En minä ole sinulle tilivelvollinen".

"Ehkä et mulle, mutta pojallesi voisit ollakin", nainen jatkaa ja raottaa nyyttiä, jossa kapakan hämärässäkin näkyy nukkuva pikkulapsi. "Odotin, että oisit tullu kattoon ku kuulin, että Buccaneer on satamassa. Mutta ei, sulla on näemmä liika kiire muissa tärkeissä asioissa".

Will hieman kalpenee yllätyksestä ja sen aiheuttamasta järkytyksestä, eikä saa kuin tyhmän kysymyksen suustaan:"Mikä ihmeen poika? Ei mulla ole poikaa".

"Siitä kun viimeks olit täällä puoltoista vuotta sitten on tapahtunut paljon. Kuten se, että sulla on poika... Tässä on Jack", nainen selittää.

"Niin, mut... tai siis... mehän oltiin varovaisia", Will änkkää tyrmistyneenä.

Nina on seurannut tapahtumia huuli pyöreänä. Nyt hänkin tajuaa mistä on kyse. "Onko tuo nainen sinun vaimosi?", Nina tarkistaa Williltä yllättyneenä.

Ninan kysymys saa Willin muistamaan että Ninakin on paikalla. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen Will saa vastattua:"Ei, hän ei ole minun vaimoni. Nina, tämä tässä on Jane".

"My pleasure", Nina toteaa koneellisesti hyvän kasvatuksensa ansiosta ennen kuin tajuaa tilanteen outouden.

"Älä sinä hutsu puutu tähän", Jane kivahtaa, "Tule Will, lähdetään kotiin".

"Äläs nyt Jane", Will yrittää rauhoitella, "Istu nyt alas ja anna mun vähän sulatella tätä uutista. Siis sillon kun mä viimeks olin täällä niin... seuraus on tuossa vai?"

Ninaa alkaa Janen asenne himpun verran kyrsiä. Jo se, että Will edes tuntee noin rahvaanomaisesti käyttäytyvän naisen, laskee Willin osakkeita Ninan silmissä. Muusta touhusta puhumattakaan. Nina päättää kuitenkin katsoa tilanteen, ja vetäytyy hiljaiseen tarkkaavaisuuteen.

"Niinkuin sanoin, tässä on Jack, sun poikas. Arvaat varmaan, että mulla ei oo ollu helppoo viime aikoina. Sun rahas on syöty aikoja sitten ja lapsikin tarvii kaikkee", Jane koittaa selittää vastaukseksi Williamin kysymykseen ja saadakseen myötätuntoa mieheltä. "Mutta ois mulla silti kotona muhennosta sullekin, tuu sinne niin saadaan lapsi kehtoon ja voidaan paremmin puhua".

Hiljalleen Willin aivot alkavat toipua järkytyksestä, ja hän saa ajatuksensa järjestykseen. Sikäli kun Will tietää, hän on ollut Janen ainoa "sponsori", mutta ihan varmahan ei koskaan voi olla. "Äläs hötkyile, ootko sä nyt ihan varma, että toi on mun?"

"Tietenkin olen varma. Kenen sitten se olis? Vuokraemännän vai?", Jane kysyy pilkallisesti.

"Niin, kenenpäs muun...", Will mutisee hieman alistuneena ja häpeissään suhteellisen tyhmästä kysymyksestä. "No kun tilanne on kerran tämä, niin minkäs sille voi. Luonnollisestikin minä kustannan pojan elatuksen ja aikanaan sitten koulutuksen".

Nina seuraa keskustelua kevyen pöyristyneenä. "Jaahas, muhennosta syömään ei taidettu kutsua mua. Sitä ollaan siis perheidylliä perustamassa...", Nina tuumii myrkyllisesti ja avaa suunsa:"Vai että oikein luonnollisesti. Niinkö sä aina teet kun joku sun naisistas saa lapsen", Nina kivahtaa ja kulauttaa rommilasinsa kurkkuunsa.

Will katsahtaa Ninaa älä nyt sinäkin aloita-katseella. "Jos kerta lapsi joka tapauksessa on, niin pitäähän siitä huolta pitää".

"Mä tästä lähdenkin häiritsemästä teidän onnea", Nina jatkaa piikikkäällä äänellä, "Osaan kyllä takaisin Buccaneerille, älä huoli". Nina nousee ylväästi tuolistaan ja kävelee reippaasti ovelle vain hieman horjuen rommin ja maalla olon voimasta.

Will hypähtää pystyyn ja ryntää Ninan perään ja tarttuu tämän käsivarteen. "Etkä lähde. Mä en päästä sua yksin kadulle harhailemaan".

"Ai et päästä? Sulla taitaa olla nyt vähän muita huolia ja huomaan kyllä, että toi Jane ei mua kaipaa, ja tuskin säkään. Sullahan on perhekin nytte, niin että kiitos ja hyvästi", Nina toteaa jäätävästi ja ravistaa itsensä irti ja samalla liikkeellä niska ylpeästi pystyssä purjehtii pihalle. Ninalle on kiire päästä pois sillä hän ei halua Willin näkevän kyyneliään, koska jostain syystä, ilmeisesti raivosta, jotain märkää valuu Ninan poskille. Hän tuntee jääneensä kakkoseksi, monessakin mielessä. Jane on kaunis, uhkea, tuntenut Willin Ninaa kauemmin, Willin lapsen äiti, ja kaiken lisäksi todennäköisesti erittäin kokenut miehen miellyttämisessä. Ja mitä Ninalla sitten on? Rikas isä ja hiukset, jotka olisivat kivat, elleivät olisi taakse jääneen laivan hytin lattialla. Niinpä Nina harppoo eteenpäin lähes sokeana. Miksi sen Janen piti pilata muuten niin loistava päivä?

Will on lähtemässä Ninan perään, mutta juuri kun hän on pinkaisemassa juoksuun Jane tarraa Williin kiinni ja samassa Nina onkin jo kadonnut kulman taakse.

Ninan harppoessa kyyneleistä lähes sokaistuneena eteenpäin väkijoukossa, hänen etenemistään seuraa kapeiden kujien varjoista muutama tarkkaavainen silmäpari...

"Anna sen hutsun mennä, kyllä se valitettavasti varmaan löytää Buccaneerin. Mennään me keskusteleen sun poikas ylläpidosta", Jane ehdottaa rauhoittuneena Nina kadottua näköpiiristä.

Will kääntyy Janen puoleen. "Toivoisin, että et kutsuisi Ninaa tuolla sanalla. Hän on sentään oikea lady".

"Ai niinkö? Oikeen ladyn puet tuollai ja tuot tänne kittaan rommia. Pitäsköhän uskoa?", Jane irvistää, "mutta ei sillä väliä, tärkeintä on nyt se, että jos sä halusit osallistua poikas ylläpitoon, niin olen iloinen. Mutta tämä ei ole oikea paikka pikkulapselle, voitaisiin mennä minun luokseni puhumaan asioista".

"Niin", Will huokaa, "ehkä on tosiaan parempi, että menemme luoksesi puhumaan". Myöntyessään Janen ehdotukseen Will antaa katseensa edelleen kiertää väkijoukossa Ninaa etsimässä, mutta turhaan.

Jane johdattaa Williä mukanaan, mutta kohdatessaan erään miehen väkijoukossa, Jane ottaa tähän katsekontaktin ja nostaa kasvoilleen kysyvän ilmeen. Mies vastaa ilmeeseen sanattomasti nyökkäämällä, jolloin Jane hymyilee ja tekee nopean liikkeen kaulansa poikki juuri kun Will tähyilee Ninaa vastakkaiselta suunnalta. Mies nyökkää uudestaan Janen eleen nähtyään ja sulautuu väkijoukkoon.

Will seuraa Janea tungoksen läpi tutun talon yläkertaan ja vaiteliaana seuraa naista tämän pieneen asuntoon. Jane koputtaa viereisen huoneen ovea, ja sille ilmestyykin pian nainen. "Susan, Will tuli käymään, ottaisitko Jackin siksi aikaa, meillä on puhuttavaa", Jane kysäisee naiselta.

Susaniksi kutsuttu nainen vastaa auliisti:"No mutta tottakai", ja ottaa nyytin vastaan.

Will katsoo Janea hieman kummissaan:"Miksi ihmeessä poika piti toimittaa pois?"

"Pikkulapsilla on taipumusta häiritä aina silloin kun ei haluaisi häiriötä", Jane selittää, "ja halusin että voisimme puhua rauhassa".

"Niin no, kait sinä sen paremmin tiedät", Will murahtaa.

Jane tarjoaa Willille ruokaa ja viittoo tätä istumaan pöytään. "Kerroppa nyt sitten, miten ajattelit hoitaa pojasta huolehtimisen?"

"Asetan hänelle vuotuisen määrärahan, jonka saat hallintaasi kunnes poika täyttää 21. Siitä voit ostaa pojalle vaatteita, leluja ja muuta tarpeellista. Lisäksi varaan rahaa hänen koulutustaan varten. Jos asiat kehittyvät suotuisasti, niin hänet voidaan kenties lähettää Englantiin kouluun", Will selittää suunnitelmaansa närkkien samalla Janen tarjoamaa muhennosta haluttomasti.

"Kuulostaa hyvältä. Olinkin jo huolissani, että palaatko enää. Kun edellisestä käynnistäsi on niin kauan", Jane tunnustaa.

"Tokihan minä aina palaan, mutta...", Will on hetken hiljaa ennen kuin saa koottua itsensä sanoakseen sanottavansa:"Minusta meidän on aika lopettaa tämä meidän pikkuinen... järjestely. Tietenkin huolehdin sinusta ja pojasta, mutta muilta osin olisi parempi jos lopettaisimme".

"Niinkö sinusta?", Jane kysyy hämmästyneenä. "Olenko käynyt liian vanhaksi? Vai pelkäätkö, että kohta lapsia olisi liikaa?"

"Ei se ollenkaan sinusta johdu. Lapsesta tietenkin osittain. Ymmärräthän, etten voi mennä kanssasi naimisiin?", Will selittää kiusaantuneena.

"Niin, sen olen tiennyt aina, minä kun olen tälläinen ja sinä olet sir ja kaikkea... Mutta silti toivoisin, että voisimme yhä nauttia toisistamme. Minulla on ollut ikävä sinua", Jane toteaa surullisesti ja istuutuu aivan Willin viereen.

"Kyllä minäkin olen aina välillä kaivannut luoksesi, mutta tilanne on nyt lapsen myötä muuttunut. Ei olisi oikein lasta kohtaan jos sinua pidettäisiin kaupungilla edelleen... no... huonona naisena. Teen sinusta niin kunniallisen kuin tilanne vain sallii", Will koittaa selittää asiaa parhain päin.

Jane on tavallaan tyytyväinen Willin vastaukseen, mutta varsinaisesti hän oli toivonut, että Will voisi sittenkin harkita virallista suhdetta. Hän päätteli jo aikaisemmin, että syynä Willin unohdukseen käydä hänen luonaan oli Nina, ja lapsi on Williamille nyt vain tekosyy jolla peitellä sitä, että on vaihtanut suosionsa kohdetta.

Will on kiusaantunut tilanteesa, hän välittää Janesta, eikä haluaisi tarpeettomasti loukata tätä, mutta Ninassa vain kerta kaikkiaan on jotakin erityistä. Jane oli aiemmin Willin suosikki kaikista, mutta nyt Nina on jotakin enemmän kuin vain suosikki, mutta mitä? Sitä Will ei vielä tiedä.

Huoneessa vallitsee kiusaantunut hiljaisuus, jonka Will lopulta rikkoo. "Tiedätkö, sinä olet kyllä vieläkin Karibian kaunein nainen. Olen ollut todellinen onnenpoika kun olen saanut tuntea sinut".

Willin kohteliaisuuden kuullessaan Jane päättää, että ei päästä miestä niin helpolla pois elämästään. Nina on jo tavallaan hoidettu, eräs samassa talossa asuva tyyppi on luvannut järjestää niin, että Nina ei palaisi Buccaneerille. Yksityiskohtia Jane ei kaipaa, hän haluaa viettää ajan mukavammin Willin seurassa. "Ja sinä olet Karibian komein merirosvo", Jane vastaa Willille ja liu'uttaa kätensä Willin paidan alle.

Will hätkähtää Janen kosketuksesta, mutta ei puutu siihen. Jane puolestaan huomaa, että Will suhtautuu kosketukseen poissaolevasti, mutta kun tämä ei estelekään, niin Jane alkaa vanhasta tottumuksesta availla Willin puseroa ja hivellä paljastuvaa ihoa. "Sulla on taas pari uutta arpeakin. Koita olla varovainen, en halua, että poika jää ilman isää".

Will ikään kuin havahtuu ajatuksistaan. "No tuleehan niitä välillä uusia. Ja taitaa niitä nykyään sullakin olla, sikäli kun mä mitään synnyttämisestä ymmärrän".

Määrätietoisesto Jane johdattaa Willin makuualkoviin ja sängylle, ja alkaa hellästi, kuin rauhoittelisi hevosta, kuoria Williä vaatteista ja silitellä tätä. "Ei mulla sen pahempia arpia ole, ihan oon kunnossa ja entisenlainen, usko pois". Todistaakseen sanansa, Jane kuoriutuu hameestaan ja puserostaan, ja on hetkessä täysin alasti auttamassa Willin tiukkoja housuja pois.

Hieman kuin unessa Will antaa Janen johdattaa itsensä sängylle. Hän on hieman kahden vaiheilla mitä tekisi, mutta Janen riisuduttua Will tuojottaa upeasti muodostuneita rintoja ja pakaroiden kaarta ja unohtaa kaiken muun ja muistaa jälleen miksi aikoinaan Janeen lankesi.

Jane tietää rintojen olevan paras osansa, varsinkin nyt kun ne ovat imetyksen vuoksi valtavina ja esiintyöntyvinä entistäkin hekumallisemmat. Niinpä Jane alkaakin hieroa niitä Williä vasten kiusoitellen:"Eiköhän me keksitä jotain muutakin tekemistä kuin puhuminen".

Pientä innostumista osoittava Will kupittaa janen rinnat kämmeniinsä siinä määrin kuin ne niihin mahtuvat ja kumartuu suutelemaan nännejä. "Mmmhhh", Will mumisee nänni suussaan.

Saatuaan ensimmäisen vihjeen, että Will ei pane vastaan, Jane päättää muistuttaa Willille, että rahvaan naisessa on jotain etuja ladyihin verrattuna. Niin Jane ainakin luulee, ja kumartuu ottamaan Willin vehkeen tukevasti imutukseen.

Will huokaisee syvään Janen imaistessa kalun suuhunsa. Pienellä viiveellä kalu alkaa paisua kohti täyttä mittaansa.

Jane laskee, että on tarpeen viivyttää Williä ainakin tunti, jotta Nina varmasti saadaan pois kadulta, joten hän päättää viedä Willistä ryntäilyhalut heti ja kertaheitolla ja alkaa imutella tomerasti,

Will on nyt unohtanut koko ulkopuolisen maailman ja nojautuu taaksepäin sängyllä ja nauttii Janen kosteasta suusta.

Saatuaan Willin kalun mieleiseensä kovuuteen Jane kiipeää aisan päälle muitta mutkitta. "Mullon ollu niin ikävä sua ja sun kyrpääs", hän toteaa silmät puoliummessa.

Will on passiivisena nautiskelijana Janen alla ja antaa tämän hoitaa hommat. Hieman yllättyneenä Will panee merkille kalunsa painuvan helposti Janen sisuksiin. "Ohhoh, sähän olet märkä. Ja ilman mitään alustusta", hän toteaa käheästi.

Ratsastaessaan Willin kalulla Jane laittaa sormensa miehen sormien lomaan ja osuessaan sinettisormukseen saa idean. "Anna mulle toi sormus, niin voin näyttää sitä pojalle vaikka joskus jäisit palaamattakin. Sillä tavalla mä pystyn kanssa todistamaan meidän sopimuksesta, jos sä sovit pankkiirin kanssa jostain järjestelystä pojan elättämiseks", Jane pyytää heti kun idea tulee mieleen, sillä koko ajan häntä vaivaa ajatus, että lähdettyään Will unohtaa kaikki lupauksensa. Se on niin päällimmäisenä Janen mielessä, että seksistä nauttiminenkin jää toiseksi.

Janen pyyntö saa Willin ajatukset pois kalustaan ja nauttimisesta. "Mikäs kiire tässä nyt on? Ehtiihän sen myöhemminkin".

"No kyllä kai", Jane myöntää. Samalla seksistä on jotenkin tullut toimitus, jonka Jane haluaa hoidettavaksi, että päästään liikeasioihin aivot sopivasti pehmenneinä.

"No hyvä", Will murahtaa takaisin ja tarttuu Janen pakaroihin ja alkaa pökkiä kunnolla Janen ratsastusliikkeitä vastaan. Jotenkin nainti ei kuitenkaan Willin mielestä tunnu samalta kuin ennen. Se on jotenkin väljähtyneen oloista.

Jane tajuaa, että ellei hän pian ala esittää jotain, Will huomaa mistä on kyse. Niinpä hän aloittaa kiihkeän kiemurtelun Willin yllä. "Sä oot niin ihana ja paksu, sä saat mut ihan hulluksi. Pane mua lujaa", Jane kähisee ja uskoo saaneensa aikaan uskottavan esityksen kiihkeästä naisesta, joka hän aikaisemmin olikin. Ennen kuin Nina astui näyttämölle pilaamaan hänen fiiliksensä ja uhkaamaan olemassaolollaan asioiden jatkuvuutta. Samalla Jane miettii, joko hänen tuttavansa keräämä miesjoukko on saanut hoideltua Ninan, ja mahtavatko he käyttää tilaisuutta hyväkseen ja nauttia siitä nartusta ennen kuin tappavat sen ja huikkaavat haille.

Will panee tyytyväisenä merkille Janen kiihkeät kähinät, mutta jotenkin ne kuitenkin vaikuttavat teennäisiltä. Siksi Will kiristää panon tahtia ja alkaa lipsutella sormella Janen klitorista, vaikka koko homma edelleenkin vaikuttaa hänestä teennäiseltä.

Ajatus Ninasta miesjoukon kynsissä saa lopultakin halutun vaikutuksen aikaan, Jane kiihottuu oikeasti ja lisää vauhtiaan. Kuvitellessaan Ninan ilmettä kun tämä tajuaa, että neljä miestä aikoo käyttää hänen ladypilluaan, Jane lopultaa tulee hurjasti voihkien, ja päättää orgasminsa pyörteissä hiipiä paikalle tekemään Ninan kohtalosta vielä ilkeämmän jos vain saa Willin sormuksen.

Janen orgasmin tuntiessaan Will jatkaa kalunsa takomista tämän pilluun. Hän työntyy naiseen konemaisesti vielä jonkin aikaa, ennen kuin saa väkinäisen orkun ja laukaisee lastinsa Janen sisuksiin. Orgasmin saatuaan Will irrottaa kätensä Janen pakaroilta ja jää makaamaan sängylle silmät kiinni kädet levällään.

Jane asettuu Willin kainaloon mukavasti, ja käyttäen hyväkseen miehen velttoa olemusta näpertää sormuksen Willin sormesta kouraansa muina naisina ja piilottaa sen saman tien vaatekasansa alle.

Will avaa silmänsä Janen käperryttyä hänen kainaloonsa. Hetken hiljaisuuden jälkeen Will toteaa hiljaisella äänellä:"Mun pitäis varmaan nyt lähteä".

"Mikäs kiire sulla on?", Jane kysyy pettymyksen kuultaessa hänen äänessään.

Noustessaan sängyn reunalle istumaan Will vastaa:"No on vähän kaikenlaista hommaa. Pankissakin pitäisi käydä".

"No sitten mun pitää päästää sut. Kiitos että suhtaudut asiaan niin kuin herrasmies ja kannat vastuusi pojasta. Olen siitä kiitollinen ja kasvatan hänen niin kuin englantilaisen herrasmiehen. Siinä määrin kuin se täällä on suinkin mahdollista. Ja aina kun käyt täällä, me odotamme sinua", Jane lörpöttää sovittelevaan sävyyn.

Will hymyilee helpottuneesti Janelle pukeutuessaan. Saatuaan vaatteet päällensä, Will harppoo ovelle. Ennen kuin astuu ulos, hän kääntyy katsomaan Janea. Will katsoo naista suoraan silmiin. "Näkemiin". Päästyään talosta ulos Will marssii suoraan kohti baarikorttelia yrittäen löytää Ninan.

Anno Domini 165?
Kemp's Bayn satama, Bahama

Muutama silmäpari seuraa Ninan kulkua kapeiden kujien varjoista, kunnes lopulta eräs hahmo liittyy tarkkailevien silmäparien seuraan ja nyökkää merkitsevästi muille. Nina puolestaan vain harppoo eteenpäin näkemättä mitään, mutta jonkin ajan päästä hän alkaa tajuta tilanteensa. Hän on epämääräisellä alueella, yksinäinen nainen kevyesti puettuna, ja iltapäivä on jo pitkällä. Nina alkaa katsella taivaalle selvittääkseen missä on etelä, ja missä suunnassa ranta ja Buccaneer, sillä hän on päättänyt palata laivalle suorinta tietä. Siellä on sentään tuttu miehistö paikalla, tai ainakin Seanin luulisi jo palanneen ruokatavaroita hankkimasta.

Ninan katsellessa taivaalle varjoissa vaanineet hahmot huomaavat tilaisuutensa tulleen. Pikaisten juoksuaskelien jälkeen Ninan päälle heitetään säkki, hänen kätensä ja jalkansa sidotaan, ja ennen kuin kukaan ulkopuolinen ehtii huomata mitään, Nina on raahattu pimeälle kujalle jossa hänen suunsa tukitaan suukapulalla. Kun Nina on saatu riittävän hyvin paketoitua, häntä aletaan kantaa pitkin kaupungin varjoisia kujia.

Nina räpiköi kauhuissaan, mitä ihmettä tapahtui? Nina ei ehtinyt edes säikähtää ennen kun hänet oli jo sidottu tiiviiksi paketiksi joka keinuu pikaisten askelien mukana vatsaa kääntävästi. Ninalla ei ole mitenkään hyvä olo, rommi vie pyörälle päästä ja kova maa tuntuu muutenkin keinuvan, ja nyt häntä vielä rahdataan niin, että Nina on valmis vaikka "luopumaan ateriastaan". Kuitenkaan se ei olisi kovin ladylike toimenpide, joten Nina yrittää kovasti kestää huonon olonsa.

Hyvän aikaa kestäneen kantamisen jälkeen joukkio saapuu piiloonsa, ovi kolautetaan kunnolla kiinni ja Nina mätkäytetään sängylle. Huonosta olosta on Ninalle yksi etu, pidätellessään vatsansa sisältöä Nina ei edes muista pelätä, ennen kuin liike yhtäkkiä lakkaa. Pelko kouraisee Ninaa hänen yrittäessä katsella päätään peittävän säkin harvan kudoksen läpi. Missä ihmeessä hän on, ja etenkin miksi? Rahaa hänellä ei ole, sen ryöstäjät varmaan piankin huomaavat, mutta ovatko he lunnaiden perässä? Nina pohtii mahdollisuuksia.

Hetken päästä säkki vetäistään pois Ninan päästä ja hänen edessään seisovat vanhat tutut, matruusit Johnson ja Baker. Miehet hymyilevät leveästi sidotulle ja suukapuloidulle Ninalle. "Katos katos millanen lutka meidän haaviin tarttui", Johnson toteaa Bakerille ja tökkää kaveriaan kyynärpäällä.

Nina tunnistaa matruusit, avaa suunsa ja aikoo ladella suunsa puhtaaksi:"Mitä ihmettä te luulette tekevänne? Kunhan Will saa kuulla tästä, hän vetää teidät raa'annokkaan!!!", Nina puuskahtaa ja tajuaa samalla että puuskahdus kuulosti lähinnä säälittävältä ininältä suukapulan läpi. Matruusit näyttävät kuitenkin tajunneen olennaisen sisällön Ninan pyrskähdyksestä.

"Vai vetää raa'annokkaan", Baker matkii Ninan muminaa ivallisesti, "vaan kun sun rakas William ei ookkaan tällä kertaa vahtimassa mitä me sulle tehdään".

"Antakaa tytön olla", kuuluu komento taaempaa huoneesta. Keskellä huonetta olevan pöydän ääressä seisoo kaksi hollantilaisen oloista miestä, ja pöydällä heidän edessään on kaksi tavallista sapelia ja kaksi oudon näköistä miekkaa.

"Miksi ihmeessä annettais?", Baker kysyy haastavasti toiselta hollantilaiselta.

Nina vilkuilee ympärilleen. Paikka ei näytä laivalta, vaan huoneelta talossa ja Bakeria ja Johnsonia lukuunottamatta muut paikallaolijat ovat aivan outoja, kaksi raa'an näköistä miestä, joiden virnistykset eivät lupaa hyvää. Kun ei muuta voi Nina hiljenee kuuntelemaan miesten sananvaihtoa.

"Siksi, että me kaikki halutaan pitää sen kanssa hauskaa, ja sehän vois vaikka suostua vapaaehtoisestikin", kajahtaa vastaus Bakerille. "Ottakaa sen suukapula pois".

Johnson kurottautuu poistamaan Ninan suukapulan ja kaikki jäävät odottamaan Ninan ensireaktiota.

Saatuaan suunsa vapaaksi Nina toteaa hyytävästi:"Hyvät herrat, en keksi kerrassaan mitään, mitä haluaisin kanssanne tehdä, ainakaan jos se tarkoittaa, että teillä olisi hauskaa. Miksi kuvittelette, että suostuisin mihinkään?"

"No siinäs näät, ei se mitään vapaaehtosesti tee", Johnson tokaisee hollantilaiselle takaisin, "Se on vaan tollanen ylväs muka-lady, kiusoitteleva lutka joka pihtaa neitseyttään ihan vaan kiusallaan".

Kuullessaan sanan neitseys, hollantilaiset selvästi kiinnostuvat Ninasta enemmänkin:"Vai neitsyt se on, sittenhän sille pitää antaa naiseksitulokaste".

Nina tuijottaa keskustelijoita silmät ymmyrkäisinä. Tilanne on selvästikin paha, todella paha... Mutta mikä ihmeen kaste? Uteliaisuus nostaa tilanteesa huolimatta päätään.

"Siis mikä?", Johnson ja Baker kysyvät kuin yhdestä suusta.

"No se on yks jaappanilainen tapa, miehet ruiskivat lastinsa alastoman neitsyen kasvoille ja rinnoille ennen kuin hänet otetaan ensimmäisen kerran", selittää toinen hollantilaisista.

Selityksen kuullessaan Johnson ja Baker nuolaisevat huuliaan innostuneena. "Vai sellanen kaste. Silleenhän me sitte tehdäänkin", Baker toteaa ja alkaa kaivaa veistä vyöltään.

Nina ei pidä tapahtumien saamasta käänteestä tippaakaan. "Ette taatusti ruiski mun päälle. Kuinka te voitte vakavissanne kuvitella tekevänne jotain niin yököttävää", Nina puuttuu puheeseen kauhuissaan.

"Ole hiljaa, narttu", Baker sihahtaa saadessaan veitsen käteensä astuessaan Ninan luo.

Nina katsoo kauhuissaan Bakerin veistä ja sulkee suunsa, onnistuen kuitenkin tekemään sen mielenosoituksellisesti pelostaan huolimatta. Baker katselee Ninaa hetken himon kuvastuessa silmistä. Sitten hän tarttuu ronskilla otteella Ninan puvun etumuksesta, ja työntää veitsen kaula-aukon yläreunaa vasten. Sen kummemmin varomatta Baker alkaa riipiä puvun etumusta auki ja etenee työssään tasaiseen tahtiin alemmas kohti Nina vyötäröä.

Jos Baker suunnitteli saavansa Ninan raivoihinsa, niin tuo oli hyvä keino. Kyseessähän on sentään yksi Ninan lempipuvuista. Raivosta täristen Nina sihahtaa Bakerille:"Kyllä huomaa, että et ole koskaan päässyt naisen kimppuun kuin väkisin kun riisuminen on tuota tasoa. Onko ihan pakko pilata puku?".

Baker hymyilee ylimielisen irstaasti Ninalle, tarttuu kädellään paljastuneeseen rintaan ja puristaa sitä voimakkaasti sihahtaen samalla hampaidensa välistä:"Pidätkös sen turpas nyt kiinni, huora".

Tuntiessaan Bakerin käden ihollaan, Nina lopultakin tajuaa, että miehet ovat tosissaan. Epätoivoisena Nina etsii muiden kuin Bakerin katseita, ovatko hekin yhtä julmasti mukana leikissä? Jotenkin vasta likainen käsi vaalealla iholla saa Ninan tuntemaan itsensä todella alastomalta ja helposti tahriintuvalta. Kaiken lisäksi Bakerin ote on raaka ja puristus sattuisi varmasti, jos Nina koettaisi liikahtaakaan.

Nina koettaa saada katsekontaktia tuntemattomiin hollantilaisiin, ja esittää heille parhaan "eikö täällä todellakaan ole yhtäkään herrasmiestä, joka lopettaisi tämän pelleilyn"-katseensa yrittäen saada aikaan syyllisyytta viattoman kiusaamisesta.

Miehet katselevat Bakerin toimia hyväksyvästi myhäillen, ja toinen hollantilaisista on jo alkanut availla housujensa nappeja. Baker puolestaan irrottaa otteensa Ninan rinnasta ja jatkaa puvun riipimistä. Saatuaan kankaan revittyä alas asti, Baker repii puvun väkivaltaisesti Ninan yltä vain hieman hihoja veitsella auki ratkoen.

Bakerin saatua hommansa päätökseen, hän astuu hieman taaemmas ihailemaan kättensä töitä. "Todellinen herkkupala, vai mitä?", hän huikkaa muille. Hetken kaikki neljä miestä katselevat Ninaa irstain ilmein, kunnes kalunsa esille kaivanut hollantilainen astuu Ninan eteen ja sivelee kovettuvaa kaluaan hitaasti katsoen Ninaa syvälle silmiin.

Nina kääntää katseensa ja päänsä poispäin tajuttuaan, että tässä seurassa viaton bambikatse ei auta. Häntä hävettää olla siinä pelkissä silkkipöksyissä, ja puna leviää Ninan poskille.

Ninan käännettyä katseensa pois hollantilainen ihailee katseellaan Ninan kehoa joka puolelta, kunnes miehen katse kiinnittyy Ninan silkkipöksyihin. "Kappas vaan, narttuhan pukeutuu kuin lutka. No nytpä sitten saatkin mitä lutkan kuuluukin saada".

Hollantilaisen röyhkeä kalun esiintuonti saa Ninan vielä vakuuttuneemmaksi siitä, että mikään ei auta. Mutta kuullessaan kommentin asustaan, Nina alkaa jo hävetä häpeämistään. Mitä hänen pöksynsä noille kuuluvat? Niinpä Nina kääntääkin katseensa takaisin hollantilaisen silmiin, ja valuttaa sitten katseensa alas tämän vartaloa häpeämättömästi ja katseensa suunnan selväksi tehden. Lopulta Ninan katse pysähtyy miehen elimeen, ja pidettyään katseensa siinä hetken, Nina rakentaa huulilleen pilkallisen ja vähättelevän hymyn. Nopealla vilkaisulla hollantilaisen silmiin Nina varmistaa, että mies on huomannut mitä hän katsoo. Nina huomaa vähättelevän ilmeen luomisen ja ylläpidon onnistuvan melkein ponnistelematta, sillä Ninan ainoaan vertailukohtaan, eli Willin kaluun verrattuna kuka tahansa mies on vähäpätöinen ja säälittävästi varustettu.

Hollantilainen huomaa Ninan katseen ja ilmeen. Kiukun välähdys kuvastuu miehen viileistä silmistä. Sanaakaan sanomatta mies kiihdyttää runkkaustahtiaan ja kumartuu vetäisemään Ninan kasvot hiuksista kiinni pitämällä aivan kalunsa tuntumaan. Lujalla otteella mies pitää Ninan kasvoja paikoillaan ja hieroo terskaansa vasten Ninan suuta ja poskia.

Ninaa yököttää. Hollantilainen on niin lähellä, että hänen hajunsa ja makunsa tunkevat joka puolelle. Nina lopettaa väistöyritykset turhina, ja saatuaan taisteltua akuutin yökkäilyn pois, hän katsoo taas miestä silmiin ja yrittää päästää halveksunnallaan niissä olevan himon kalvon läpi.

Tajutessaan että hieronta kestää tasan niin kauan kunnes mies on saanut mitä haluaa, Nina alkaa jopa hieman myödätä liiketta siinä toivossa, että miehen saadessa enemmän pintaa käyttöönsä, tämä tulisi nopeasti ja jättäisi Ninan rauhaan. Liikkeet aloitettuaan Nina kuitenkin pian tajuaa logiikkansa harhan. Mitä nopeammin hän pääsee eroon hollantilaisesta, sitä nopeammin hänellä on kimpussaan oman laivan matruusit. Voi ei.

Huomatessaan Ninan alkavan hieman myödätä liikkeitä, hollantilainen hymyilee leveästi. "No niin, nyt se lutka alkaa jo tykätä tästä", mies toitottaa muille voitonriemuisena, ja samalla hetkellä laukaisee lastinsa Ninan kasvoille. Spermaa roiskuu Ninan hiuksiin asti ja Nineten posket, nenänpää ja huulet tahriintuvat miehen mälleistä.

Saatuaan lastinsa kokoaan ruiskittua, mies kuivaa kalunsa Ninan hiuksiin, irrottaa otteensa tytöstä ja vetäytyy hieman taaksepäin ja sulkee housunsa.

Anno Domini 165?
Kemp's Bayn satama, Bahama

Hollantilaisen vetäydyttyä kauemmas Nina syljeskelee tahmaista spermaa suustaan ja tajuaa, että myötailytaktiikassa oli yksi vakava vika. Hollantilaisen tultua niinkin nopeasti kuin tuli, Ninan kimpussa ovat kohta Johnson ja Baker. Ninette värähtää inhosta skenaarion iskeytyessä tajuntaan.

Hollantilainen tarkastelee hetken Ninaa, ennen kuin huikkaa olkansa yli:"Sun vuoro, Ruud". Toinen hollantilainen, Ruud, astuu ensimmäisen viereen ja alkaa avata housujaan":Hyvä aloitus, Pieter". Saatuan lopulta kalunsa esille, Ruud astuu Ninan eteen ja alkaa nopein vedoin runkata elintään.

Nina puolestaan pohtii tilannettaan kuumeisesti. Kaiken kaikkiaan, jos miehet tyytyisivät vain ruikkimaan sinne ja tänne, hänelle ei koituisi muuta harmia kuin puvun menetys. Mutta toisaalta voi olla, että kyse on todella vain alkuseremoniasta johonkin ikävämpään. Siksipä tilannetta voisi yrittää pohjustaa koettamalla saada aikaan epäsopua miesten välillä. Päättäväisempi ilme nousee Ninan kasvoille hänen katsoessaan Ruudia. Nyt Ninalla on sentään jonkinlainen suunnitelma.

Ninette hakee taas katsekontaktin Ruudiin, ja pudottaa sitten katseensa esillä olevaan kaluun, joka on kutakuinkin samanlainen keskivertokulli kuin Pieterinkin. Tällä kertaa Nina kuitenkin katsoo elintä muka heräävää himoa kuvastavin ilmein ja nuolaisee jopa huuliaan. Nuolaisun Nina kuitenkin tajuaa pian virheeksi saatuaan huuliltaan suuhunsa edellisen kierroksen sotkua.

Ruud kiihdyttää runkkaustahtiaan ja astuu raskaasti hengittäen aivan Ninan viereen. Samoin kuin Pieter hetkeä aikaisemmin, Ruud vetäisee Ninan kasvot hollille ja asettaa kalunsa Ninan huulille ja yrittää työntää sen Nineten suuhun. Ninette puolestaan taivuttaa kaulaansa kuin alistuva selällään tarjoutuva narttukoira, mutta pilaa hieman vaikutelmaa kakoessaan kauhusta Ruudin tullessa yllättäen lähemmäksi. Huuliaan Nina ei aluksi sentään avaa, ei vaikka Ruud painaakin kaluaan niitä vasten. Hetken päästä Ninette kuitenkin tajuaa, että hyvä feikkaus menee muuten pilalle, ja niinpä hän raottaakin hieman huuliaan ja sulkee silmänsä häveten itseään ja jotta ei näkisi miehen irstasta katsetta. Suljettujen silmiensä takana Nina yrittää kuvitella, että huulille työntyvä kalu olisi Willin.

Ninan pitäessä aluksi suutaan kiinni Ruud oli jo aikeissa tyytyä vain hieromaan terskaansa Nineten huulia vasten, mutta tytön raottaessa huuliaan Ruud huomaa tilaisuutensa tulleen ja työntyy sisään Ninan suuhun reippaan lantionliikkeen saattelemana.

Nina ähkäisee tukahtuneesti Ruudin reippaan työntymisen tuntiessaan ja se yhdessä köysien aiheuttaman liikkumisrajoituksen kanssa särkee Nineten epätoivoisesti rakenteleman kuvitelman siitä, että suuhun tunkeutuva elin olisikin Willin.

Saatuaan kalunsa kunnolla sisään Ninan suuhun Ruud pysäyttää liikkeensä. Sen sijaan hän alkaa liikutella hiuksista kiinni pidelleen Ninan päätä edestakaisin kullinsa vartta pitkin pitäen aina vähintään terskansa Ninan suussa. Nina pitää silmänsä tiukasti suljettuina ja vastustelee kiusausta purra lujaa. "Onneksi tuo mies on sentään käynyt pesulla joskus", Nina miettii inhonsa keskellä. "Olisikohan hän kiltti minulle jälkeenpäin, jos minäkin yrittäisin taas nopeuttaa?", Ninette pohtii mielensä rationaalisessa osassa ja alkaa silmiään avaamatta liikutella kieltään suussaan piilossa muilta, mutta silti häveten tekoaan niin, että pelkää olevansa kauttaaltaan punainen.

Lyhyen ajan kuluttua siitä, kun Nina alkoi pyöritellä kieltään, Ruudin kalu alkaa paisua orkkua enteillen. Ninan kieli on nopeuttanut prosessia huomattavasti, vielä pari vetoa mies ehtii Ninan päällä suorittaa ennen kuin vetäisee kalunsa ulos suusta. Ruudin orgasmi on niin lähellä, että hän ei ehdi kunnolla tähtäillä ja niinpä pääosa miehen lastista lentää ylemmäs kuin Pieterin tahmat. Ninan otsa, poskipäät ja silmien alue tahriutuvat spermasta.

Saatuaan lastinsa heitettyä Ruud Pieterin tavoin kuivaa kalunsa Ninan hiuksiin ja astuu hieman taaemmas ihailemaan tekosiaan ja tunkemaan elintään takaisin housuihinsa. Samalla hän huikkaa olkansa yli Bakerille:"Sun huki. Suosittelen sen suuta, toi narttu osaa käyttää kieltään".

Nina räpyttelee silmiään yrittäessään avata ne Ruudin väistyttyä. Hetken tarmokkaan ripsien läiskytyksen jälkeen ne ovat puhdistuneet sen verran, että Ninette taas näkee jotain vaikka joka räpäytyksellä ripset uhkaavatkin liimautua uudelleen kiinni. Ruudin kommentin kuultuaan ja nähtyään Bakerin lähestyvän Nina raivostuu ja sihahtaa uhkaavimmalla äänellä jonka vain saa aikaan:"Yritäppäs vaan, niin tutustut hampaisiin".

Baker astuu aivan Ninan eteen ja katsoo tätä halveksien. "Mä teen just niinku mua sattuu huvittamaan, senkin hienostohuora". Mies kaivaa kalunsa esiin ja se alkaakin nopeasti kovettua nopeiden vetojen seurauksena.

"Mä en tollasta kuin sä halunnut sillon aikasemmin enkä haluu nytkään. Jos en olis köysissä, nii sulla ei ois mitään mahiksia ikinä. Kait sä tarviit aina kaverit pitään sun naiset paikallaan", Ninä sähisee Bakerin käteenvetoliikkeiden tahtiin yhtäläisellä halveksunnalla.

"Turpa kiinni!!!", Baker kivahtaa, ja lyö Ninaa avokämmenellä poskelle. Iskun läimähtäessä sen ääneen peittyy huoneen oven narahdus. Ovella häivähtää naisellinen hahmo, joka kuiskuttaa jotain Pieterin korvaan ja antaa tälle jotain.

Osoittaakseen selvästi eron aikaisempiin ja inhonsa Bakeriin Nina on kääntämässä päätään poispain Bakerista, mutta lyönti osuu silti ikävästi. Kivun keskellä Ninaa hieman lohduttaa, että lyödessään Baker tuli samalla puhdistaneeksi hieman Ninan kasvoja ja sotkeneensa oman kätensä edellisten miesten sotkuihin. Nina sulkee jälleen silmänsä ja pitää päänsä käännettynä pois Bakerista. Iskun aiheuttamat kyyneleet huuhtovat ripsia puhtaaksi, ja Nina päättää osoittaa Bakerille, että hänestä on saman verran iloa kuin kauniista ruumiista. Ninette pakottaa itsensä rentoutumaan, täysin velttona, pää poispäin käännettynä ja silmät kiinni hän jää odottamaan koska inhottava toimitus olisi ohi.

Baker ärähtää huomatessaan kätensä sotkeutuneen hollantilaisten spermoihin. Hetken pähkäilyn jälkeen hän kuivaa kätensä Ninan rintoihin jättäen niihin kosteat spermajäljet. Saatuaan kätensä omasta mielestään riittävän puhtaaksi, Baker tarttuu Ninan hiuksiin ja tuo tytön pään kalunsa luo. Mies taivuttaa Ninan päätä taaksepäin, kiihdyttää runkkaustahtiaan, ja lopulta äänekkäästi huokaisten laukaisee lastinsa. Parhaansa mukaan Baker roiskii spermansa Ninan huulille, ja onnistuukin toimittamaan valtaosan mällistään Ninan huulille ja niiden ympäristöön. Nina puolestaan on veltto ja reagoimaton, hän päättää olla antamatta miehelle edes vastustelun taltuttamisen iloa.

Selvittyään orkustaan, Baker ottaa hollantilaisista mallia, ja kuivaa kalunsa Ninan hiuksiin ja irrottaa lopulta otteensa tytöstä. Hieman ärsyyntyneenä Baker murahtaa Johnsonille:"Pidä hyvänäs".

Tuntiessaan kosteutta naamallaan, Nina tajuaa selvinneensä taas yhdestä, mutta avaa silmänsä vasta Bakerin poistuessa. Saatuaan silmänsä jälleen auki Nina huokaisee. "Jäljellä on vielä Johnson, se mies ei kai ollut niin paha kuin Baker muutenkaan, ehkä sille voisi taas esittää innostunutta ja sen miehisyyden sokaisemaa", Nina tuumii ajatuksiaan kootessaan.

Johnson astuu Bakerin tilalle Ninan eteen ja availee housujaan ja kaivaa elintään esiin. Kolmen edellisen miehen tavoin Johnson alkaa runkata kaluaan ja katselee samalla Ninaa irstaasti.

Kokeilevasti Nina hakee Johnsonin katseen, ja jopa hymyilee kevyesti ja rohkaisevasti, ikäänkuin sanoen silmillään, että sinusta minä oikeasti vähän tykkäsin jo silloin aikaisemmin, ja nyt kun näen kalusi niin... mmhhhh...

Johnson hymyilee leveästi Ninan ilmeen huomatessaan, eikä voi vastustaa kiusausta huikata Bakerille:"Sä taidatkin olla ainoo, josta tää narttu ei tykkää". Piikin seurauksena Johnson saa päällensä joukon pahimpia merimieskirouksia ja haukkumasanoja.

Jälleen Nina taivuttaa kaulaansa kuin tarjoten valkeaa ihoaan Johnsonin käyttöön, ja jopa kohottaa rintojaan vetämällä muutenkin sitomisen takia takana olevia olkapäitään taaemmas.

Johnson tuijottaa tiiviisti Ninan kohonneita rintoja, ja astuu aivan Ninan viereen. Toisin kuin muut, hän ei kuitenkaan tartu Nineten hiuksiin kiinni, vaan sen sijaan Johnson runkkaa kaikessa rauhassa kaluaan ja ihailee irstaalla katseellaan Ninan vartaloa.

Nina katselee Johnsonin kalua kuin lapsi karkkikaupan suurinta tikkaria tehden parhaansa näyttääkseen viattomalta neitsyeltä, joka on käynyt kohtuullisen uteliaaksi elämän tosiasioista, varsinkin kun tarjolla on mies, joka on niiiiiin miehekäs. "Onhan se aivan väärin, että paras joutui odottamaan vuoroaan näin kauan", Ninan katse tuntuu sanovan. Ninette liikauttelee hieman käsiään kuin osoittaen, että jos ne eivät olisi ikävästi siteissä, hän varmaan haluaisi vähän kokeilla tuon ihmeellisen kalun pintaa.

Ninan ilmeet ja katse kiihottavat Johnsonia, ja hän laukeaakin suhteellisen pikaisesti. Suuri spermalasti lentää pitkin Ninaa ja leviää tytön leualta aina rinnoille asti.

Saatuaan orkkunsa lopulta tyyntymään Johnson tekee mitä olettaa kasterituaaliin kuuluvan ja tarttuu Ninan hiuksiin ja kuivaa kalunsa niihin. Nina puolestaan jää odottavana makamaan siteisiin . Enää ei edes pelkissä pöksyissä olo tunnu häiritsevän häntä, mutta kevyt pelko siitä, mitä vielä saattaisi olla ohjelmassa saa hänet hiljaiseksi.

Johnson vetäytyy pois Ninan luota ja hänen tilalleen astuvat Pieter ja Baker. Pieter kaivaa taskustaan kultaisen sinettisormuksen ja näyttää sitä Ninalle. "Sä varmaan tiedät mikä tää on?"

Nina katsoo sormusta hämmentyneenä. Hän meinaa jo pudistaa päätään, kun yhtäkkiä tajuaa missä on nähnyt sormuksen. Se on Willin, suvussa kulkenut aarre, josta Will usein ajatuksissaan pyörittelee sormessaan. Koskaan aiemmin ei Ninette ole nähnyt sitä poissa Willin sormesta. Nina henkäisee yllättyneenä:"Kuinka se on teillä?? Varkaat!!!"

"Se on sivuseikka", Pieter vastaa kylmästi, "oleellista on sen sijaan se, että meillä on muutakin kuin vain tämä sormus".

Samassa kauhistuttava ajatus tulee Ninan mieleen. "Onko Will järjestänyt tämän? Onko tuo sormus todistamassa, että Will on hylännyt minut tänne tekemään töitä niinkuin se Gabrielle ehdotti... voi ei... mutta miksi? Sen Janenko takia", kysymykset pyörivät Ninan päässä ja hän tuntee hetken aitoa murhanhimoa, mutta päättää sitten, että sen perusteella mitä hän tietää kapteenista, hän ei voi mitenkään uskoa että Will tekisi niin hänelle, joten jäljelle jää kysymys jonka Nina saa lopulta artikuloitua:"Mitä muuta teillä sitten on?", Nina kysyy toivoen kuulostavansa rauhallisemmalta kuin on.

Miehet ovat seuranneet kiinnostuneena Ninan aivojen raksutusta ja tämän kasvojenilmeitä. Pieter vastaa lyhyen hiljaisuuden jälkeen Ninalle:"Meillä on tämän sormuksen omistaja".

"Will? Miten niin teillä on? Missä?", Nina katsoo matruuseja, "Kapinoitteko te?"

Baker sylkäisee halveksivasti lattialle:"Me ei olla enää sen hienostelevan mukahyvän kusipään palveluksessa. Me tehdään hommia ihan itellemme. Ja kun sulla nyt on jotain sellasta jota me halutaan, niin siinä sun rakkaassa Willissäs meillä on hyvä neuvotteluvaltti, vai mitä?".

Tilanteen toivottomuus alkaa valjeta Ninalle. Vaikka pelastuksen mahdollisuus alunperinkin tuntui epätodennäköiseltä, (Will tai kukaan muukaanhan ei kaipaisi häntä ennen iltaa) niin silti ajatus siitä, että kukaan ei koskaan olisi tulossa eikä miehillä olisi mitään syytä laskea häntä vapaaksi saa Ninan epätoivon valtaan.

"Mikä neuvottelu? Mistä te haluatte neuvotella?", Nina kysyy alistuneena.

"Me halutaan sitä mitä me haluttiin sillonkin kun sä järjestit meidät vaikeuksiin Buccaneerilla", Baker vastaa tylysti.

Ajatus neuvottelemisesta sidottuna, melkein alastomana ja kauttaaltaan sperman tahrimana olisi muuten koominen ajatus, mutta kerrankin jopa Ninan sairas huumorintaju on hiljaa. "Eli?", Nina kysyy hiljaa.

"Me halutaan sut. Tai tarkemmin sanoen sun neitsytpillus me halutaan", Baker vastaa.

"Mitä se minuun liittyy? Te pystytte tekemään mitä vain, otatte mitä otatte. Luuletteko, että tälläi sidottuna pystyn estämään? Ja mitä se Williinkään liittyy?", Nina kysyy ja luopuu samalla toivosta ja antaa katseensa sammua.

"Ei me haluta sua tolleen sidottuna, eihän me päästä nyt kunnolla ees sun jalkojen väliinkään. Siks meidän pitää avata sun köydet, mutta me ei olla niin tyhmiä, että ilman kunnon painostuskeinoa niitä ruvettais avaamaan", Baker selittää omahyväisesti.

"No oli miten oli, niin yksi on silti varmaa, mulla on vain yksi neitsytpillu, loppu on tavallista", Nina toteaa itsesuojeluvaiston nostaessa suunnitelman pintaan Ninan mielessä, "No jos en nyt sitten vastustele, niin te päästätte Willin elävänä pois. Mistä tiedän, ettette jo tappaneet sitä ja ottaneet sormusta kuolleesta sormesta? Ja vielä enemmän, mistä tiedän, että ette saatuanne mitä haluatte tapa sekä Williä että mua?" Hiljaa mielessään Nina lisää:"Tai vielä pahempaa, jätä mua henkiin".

Miehet vilkaisevat toisiaan kyräillen. Baker tuhahtaa:"Koska me tarvitaan sitä muutamaan muuhunkin hommaan. Mut jos sä et usko et se on vielä elossa, niin mä voin käydä hakemassa sen sormussormen sulle. Ja mitä taas suhun tulee, niin jos sä oot kiltisti, ni jäät eloon ja me myydään sut johonkin sopivaan ilotaloon. Jos et oo kunnolla, niin...", Baker jättää lauseen kesken ja tekee kurkullaan leikkauseleen.

Nina pohtii tilannettaan. Ajatus siitä, että joku pelastaisi hänet vaikkapa päivien päästä alkaa vaikuttaa pelottavalta. Palaaminen Buccaneerille niin, että kaikki arvaisivat mitä on tapahtunut olisi jo liikaa, kotiin menosta puhumattakaan. Joten oikeasti Bakerin esittämät vaihtoehdot eivät ole sen pelottavampia. Ilotaloversiossa kukaan kotona ei koskaan saa tietää, ja nirri pois-versiossa Ninan ei tarvitsisi kestää itseään. Tilanteen lopullisen toivottomuuden paljastuminen saa Nina ajattelemaan, että jos tuossa nyt olis pahimmat, niin samapa tuo, kaikki vaihtoehdot ovat huonoja ja hänellä on jo mustapekka kädessään. Kuitenkin, jos Will onkin syytön, ei olisi reilua vaarantaa häntä sen enempää. "No hyvä on, jos siis jäämme eloon sillä, että lupaan olla karkaamatta ja yrittämättä vahingoittaa teitä? Ja te ette vahingoita kauppatavaraanne? Eikös minusta saisi paremman hinnan ilotaloon myytäessä nyt kuin vasta sitten kun olette tehneet mitä meinaatte?", Nina kysyy yrittäen viimeistä oljenkorttaan käyttäen välttyä siltä mikä tuleman pitää.

"Niin, jos sä oot kiltisti, sua ei vahingoiteta. Ja susta saa ihan hyvän hinnan jokatapauksessa, ei sua kukaan siinä tilanteessa kuiteskaan neitseeksi uskois", Baker vastaa hieman alentuvasti.

"Kai te kohta vaaditte, että minun tulisi nauttiakin siitä väkivallasta mitä aiotte tehdä? Sellaiseen en sentään pysty", Nina toteaa viileästi, mutta antaa katseensa viivähtää Ruudissa ja Johnsonissa vihjaten, että jos olosuhteet olisivat toiset ja muut siat olisivat poissa, jätkillä olisi tiedossa elämänsä kyyti. "No voitte nyt sitten avata köydet, saatte kunniasanani, kapteenin hengen ja terveyden kautta lupaan totella teitä kunnes olette kukin saaneet tehdä mitä haluatte", Nina sanoo alistuneella äänellä katseen vielä viipyessä Ruudissa ja Johnsonissa.

Miehet panevat merkille Ninan katseen, Ruud ja Johnson ilokseen, Baker ja Pieter pettymyksekseen. "Ihan sama tykkätkö sä vai et", Baker ärähtää ja alkaa avata köysiä Ninan annettua sanansa.

Bakerin aloittaessa köysien avaamisen Nina sulkee silmänsä katkeralta todellisuudelta. Miksi kaikki voikaan muuttua niin silmänräpäyksessä? Aamulla kaikki oli vielä niin hyvin.

Saatuaan köydet auki Baker työntää Ninan tylysti selälleen makaamaan ja on saman tien polvillaan Nineten reisien välissä kaivamassa kaluaan ulos.

Anno Domini 165?
Kemp's Bayn satama, Bahama

Tuntiessaan Bakerin jalkojensa välissä Nina räväyttää silmänsä auki:"Sullekos noi lupas eka? Vaikka ehkä niin on paras, kuulemma kookas kalu olisi paljon tuskallisempi neitsyyden viemisessä... tuossa tuskin on vaaraa", Nina toteaa suunnitelmaansa takertuen ja toivoen, että pojat eivät todellakaan halua hakata kauppatavaraansa muusiksi.

Baker jättää Nineten piikin aluksi omaan arvoonsa ja virnuilee irstaasti saatuaan vehkeensä esiin, mutta juuri kun mies alkaa asettaa sitä hollille Ruud ja Johnson tarttuvat Bakeria kauluksesta ja tempaisevat tämän pois Ninan päältä. "Ootas hetki", Pieter ärähtää Bakerille:"Mikä saa sut kuvittelemaan et sä saisit muka olla eka?"

"Koska tää koko homma oli mun idea ja mä ton nartun teille näytin", Baker huutaa vihaisena takaisin ja keskeytyksestä suuttuneena reagoi lopulta Ninan piikittelyyn ja ärähtää tälle mahdollisimman myrkyllisesti:"Pidä sinä saatanan huora nyt jo lopultakin se turpas tukossa tai mä muotoilen sen uuteen uskoon".

"Etkä muotoile", Ruud ärähtää ja heittää Bakerin Johnsonin avustamana huoneen nurkkaan.

"Sä saat viimeseks, jos saat", Pieter julistaa halveksivasti Bakerin temperamenttia selvästi inhoten.

Osallistuttuaan kuin ulkopuolisena keskusteluun omasta neitsyydestään, Nina yhtäkkiä muistaa, että se, kuka on ekana jonossa saattaa hyvinkin huomata että mitään etua ensimmäisenä olemisesta ei olekaan. Tietenkin, jos hän sittenkin alkaisi vastustelemaan kriittisellä hetkellä, se ehkä saattaisi mennä yleisessä tohinassa huomaamatta, että vastusta sisäänmennessä ei ollut... pohdittuaan hetken asiaa Nina suorastaan nauraa... Hei nämä on rikollisia, mitä oikeutta niillä on vaatia multa neitsyyttä? Oikein niille, että eivät saa... Mutta ikävää jos se johtaa enempään raivoon miesten osalta... verta hän ei tähän hätään saisi millään.

Miehet katsovat Ninan naurua yllättyneina, mutta jättävät sen pian omaan arvoonsa. "Me voitais vaikka vetää pitkää tikkua järjestyksestä", Pieter ehdottaa, "Se joka saa pisimmän, saa ekana pimppaa, toisiks pisimmän saanut saa valita haluuko pimppaa vai peppua ekana ja niin edelleen".

Muut nyökyttelevät hyväksyvästi idealle, ja Ruud kaivelee taskuistaan ja pöydältä tikkuja. Kun kolme eripituista tikkua on valmiina, Ruud sekoittaa ne selkänsä takana ja tarjoaa niitä nyrkissään Pieterille ja Johnsonille valittavaksi.

Nina havahtuu ajatuksistaan kuullessaan miesten puheet pimpasta ja pepusta:"Hei, mitään puhetta ei ollut muusta.. ette sanoneet, että tunkisitte inhoja kalujanne muualle kuin..." Nyt Nina alkaa olla jo totaalisen järkyttynyt, Willin kanssa hän on aina tiennyt, että muu touhu on sitä irstaampaa, heidän oma erikoinen juttunsa, ja nyt nuo ovat ehdottamassa samaa.

"Ole sinä hiljaa", miehet kivahtavat kuin yhdestä suusta keskittyessään vetämään pitkää tikkua. Kun tikut ovat vedetty, niitten pituutta aletaan vertailla suunnattoman kiinnostuksen vallassa.

Lopulta järjestys on selvillä ja Pieter kertaa tuloksen ääneen jotta Nina olisi varmasti perillä tuloksesta:"Siis, ensin saan minä pimppaa, sitten Johnson peppua ja sitten sinä Ruud mitä sitten haluatkin".

"Oh shit", Nina toteaa niin ajatuksissaan kuin ääneenkin, mutta ei tee elettäkään rynnätäkseen tiehensä, kunniasana on aina kunniasana.

Tuloksen ollessa nyt lopulta selvillä Pieter marssii itsetietoisena Ninan viereen ja painaa tytön makuulle ja levittää Nineten reidet levälleen. Hetken mies ihailee Ninan vartaloa ja huomaa samalla, että kaikessa kiiressään Baker oli unohtanut ottaa Nineten silkkipöksyt pois. Siispä Pieter repäisee ne pois yhdellä kädenliikkeellä.

Nina sulkee silmänsä ja terästäytyy olemaan liikkumatta tapahtui mitä tahansa.

Saatuaan Ninan näin omasta mielestään valmiiksi, Pieter polvistuu Ninan reisien väliin ja alkaa avata housujaan. Saatuaan kalunsa esiin, Pieter on laskeutumassa Ninan päälle ja asettelemassa kaluaan Ninan reiän kohdalle kun yhtäkkiä huoneen täyttää pirstoutuvan puun ryske ja ovi lennähtää säpäleinä lattialle.

Oviaukosta ryntää sisään ensimmäisenä sir William miekka kädessä, aivan hänen takanaan Jean-Luc katse leimuten ja hänen takanaan kaksi Buccaneerin merimiestä.

Nina avaa silmänsä kuullessaan melun eikä ensin tunnu tajuavan mistä on kyse. Will, elävänä! Seuraavaksi hän tajuaa, että alastomuus, jolla ei ole väliä silloin kun olettaa kaiken olevan mennyttä on yhtäkkiä noloista noloin asia kun pelastusretkikunta saapuu paikalle. Nina konttaa pois sängyltä päästäkseen vaatteidensa riekaleiden luo, ja pois miekkojen tieltä... Niitä näyttääkin olevan liikkeellä paljon tänä iltana.

Sir Williamin katse skannaa huoneen sotilaallisen nopeasti ja tottuneesti. Nähdessään Ninan ja tämän päältä yllättyneenä nousemassa olevan Pieterin, Williamin katseessa leimahtaa viha. Will nyökkää pikaisesti vieressään olevalle Jean-Lucille, ja kahdella mahtavalla loikalla Will laskeutuu Pieterin viereen ja ennen kuin hollantilainen ennättää sen kummemmin reagoida Will on kalauttanut tätä kaikin voimin miekankahvalla päähän.

Jean-Luc suojaa Willin selustaa nurkasta hurjasti syöksyvää Bakeria vastaan, ensin Jean-Luc on aikeissa sivaltaa Bakeria sapelillaan, mutta huomatessaan pöydällä lojuvan Pieterin katanan hän heittääkin Buccaneerilta saamansa ylijäämämiekan menemään, ostaa itselleen aikaa potkaisemalla Bakeria jollakin oudolla itämaisella tyylillä ja tarttuu vailla isäntää olevaan katanaan.

Päästyään mekonriekaleidensa luo Nina vetää niitä peitokseen miten kuten. Tajutessaan miltä asetelma joukon rynnätessä sisään on mahtanut näyttää, hän, Nina, ilman köysiä alistumassa, Ninette on yhtäkkiä kiitollinen siitä, että Baker pilasi puvun. Ehkä sen avulla Will uskoo, ettei kyseessä ollut hänen suunnittelemansa salainen romanttinen kohtaaminen.

Muistaen Willin epäilevän suhtautumisen viimeksi, Nina ei voisi syyttää tätä jos väärinkäsitystä olisi taas ilmassa, onhan hän kaameaa sotkuaan lukuunottamatta täysin vahingoittumaton ja vailla ruhjeita tai muita väkivallanmerkkejä, jopa köysien jättämät painumat alkavat olla tiessään. Pukuunsa kääriytyen Nina peruuttaa nurkkaan pois taistelun tieltä edelleen polvillaan.

Saatuaan katanan käsiinsä Jean-Luc käännähtää nopeasti ja sivaltaa potkusta toipumassa olevaa Bakeria miekalla jalkaan, jolloin Baker huutaa tuskasta ja romahtaa lattialle. Heti saatuaan iskun perille Jean-Luc käännähtää valmiusasennossa ja katsahtaa Sir Williamiin.

Will on jatkanut Pieterin käsittelyä potkaisemalla tätä haaroväliin jonka seurauksena hollantilainen putoaa Bakerin tavoin lattialle. Nähdessään Jean-Lucin hoidelleen Bakerin, Will vilkaisee tilannetta muualla huoneessa. Havaitessaan Johnsonin ja Ruudin taistelevan tasaväkisesti kahden Buccaneerin miehen kanssa Will nyökkää merkitsevästi Jean-Lucille joka ponnahtaa kärppänä taistoon. Will itse kiinnittää huomionsa nurkkaan pukunsa riekaleisiin verhoutuneena kontanneeseen Ninaan. Parilla ripeällä askeleella Will on Ninan luona. Viha sammuu Williamin silmistä ja hänen kasvoilleen laskeutuu lempeä ilme. Will kumartuu halaamaan Ninaa, ja puristaa tyttöä ehkä hieman tarpeettomankin kovaa rintaansa vasten. "Ninette kulta, oletko kunnossa?"

"Kyllä kai...", Ninette toteaa hiljaa, ja jatkaa:"mutta kuinka sinä pääsit karkuun heiltä?"

Taistelun äänien keskeltä Willin on vaikea kuulla Ninan sanoja. Kysymyksen kuultuaan Will katsahtaa kysyvästi Ninaan:"Mitä tarkoitat, pääsin karkuun keneltä?"

Nina arvelee kohta saavansa saarnan ajattelemattomasta kulkemisesta vaarallisella alueella ja vaivan aiheuttamisesta miehistölle, joten hän yllättyy kysymyksestä.
"Sitä että kuinka pääsit karkuun? He näyttivät sormustasi ja kertoivat ottaneensa sen sinulta vangittuaan sinut", Nina sopertaa hiljaa.

"Sormustani?", Will kysyy entistä yllättyneempänä ja vilkaiseen vaistomaisesi kättään. Vasta nyt hän huomaa sormuksen puuttuvan.

"Niin, se sinun arvokas sinettisormuksesi, joka sinulla on aina.. se on nyt kai Pieterillä, tuolla hollantilaisella, joka makaa tuossa. Siksi annoin kunniasanani että en karkaisi vaikka he irrottivat köydet", Nina jatkaa selitystä nyt kun Will kerrankin tuntuu kuuntelevan selityksiä.

"Kunniasanasi??", Will kysyy entistä yllättyneempänä ja typertyneempänä.

"Niin, kunniasanan että en vastustele, jotta he eivät sitten vahingoita sinua".

Will vilkaisee olkansa yli lattialla makaavaa hollantilaista ja huomaa samalla taiston olevan päättymässä kaappaajien häviöön. Kääntyessään takaisin Ninan puoleen Will rekisteröi ensimmäistä kertaa Ninan kasvojen tahmaisuuden. Will kaivaa taskustaan silkkisen nenäliinan ja alkaa hellästi puhdistaa Ninan kasvoja.

"Heistä oli kai mukavampaa häpäistä sellaista, joka ei ole sidottuna avuttomaksi. Kai he voivat silloin edes kuvitella, että he saavat jotain muuten kuin pakosta... Siat!!!", Nina tuiskahtaa, mutta antaa Willin putsata itseään.

Hetken hiljaisen putsailun jälkeen Nina avaa jälleen suunsa:"Tuo ei taida auttaa, ei se lähde kun se on kuivunut noin. Pestään se vedellä kun päästään laivaan", Nina toteaa käytännöllisesti, vielä hieman epäuskoisena asioiden saamasta käänteestä.

Will on huomaamassa saman, mutta jatkaa silti päättäväisen tarmokkaasti puhdistusoperaatiotaan samalla kun sihisee suuttumusta tihkuvan kysymyksen:"Kuinka pitkälle ne menivät?"

"No te tulitte juuri kun Pieter, joka voitti arvonnan oli valmistautumassa palkintoonsa... Sisään ei kukaan, mutta ne tekivät ensin jonkinlaisen ällöttävän rituaalin... Tuo mitä putsaat on peräisin heistä... Jokainen ruiskutti siemenensä päälleni kun olin avuttomana köysissä. Jälkeenpäin he aikoivat kuulemma myydä minut ilotaloon, tai tappaa, riippuen yhteistyöhaluistani". Vasta sanoessaan nuo asiat Nina tajuaa, että ne olivat tapahtumassa hänelle, ei kellekään asiaan viileästi suhtautuvalle ulkopuoliselle, ja hän murtuu äänettömään itkuun.

Williamin silmissä välähtää ja hän lopettaa lopulta suhteellisen turhan puhdistusoperaation. Will ojentaa nenäliinan Ninalle, nousee seisomaan ja astuu sängyn viereen ja vetäisee vähäiset vuodevaatteet käsiinsä. Löydettyään mytystä kutakuinkin puhtaalta vaikuttavan lakanan Will palaa Ninan luo ja asettelee lakanan Ninan hartioille peittämään mahdollisimman paljon tytöstä.

Saatuaan lakanan mielestään riittävän hyvin paikoilleen William havaitsee kyynelien virtaavan pitkin Ninan poskia. Will kumartuu jälleen Ninan eteen ja ottaa tytön pään syliinsä. Will silittää hellästi Ninan hiuksia ja keinuttaa tyttöä kuin pientä lasta. "Shhhhh, kaikki on nyt kunnossa, enää ei oo mitään hätää" Will kuiskaa hiljaa Ninan korvaan.

Hetken kuluttua Nina rauhoittuu ja sanoo niiskuttaen:"Mä oon ihan kunnossa, ihan totta".

Ninan rauhoituttua Will nouse pystyyn ja nostaa Ninan syliinsä ja kantaa tämän sängylle. Will asettaa Ninan sängyn reunalle istumaan ja vinkkaa Jean-Lucin huolehtimaan tytöstä.

"Mutta kylpy tekis hyvää.. haluaisin saada itseni puhtaaksi tästä saastasta", Nina toteaa Willin kantaessa hänet takaisin sängylle.

Saatuaan Ninan sängylle Jean-Lucin huostaan Will marssii määrätietoisesti huoneen toiseen reunaan jossa Buccaneerin matruusit Turner ja Walker vartioivat kaappaajia.

Will katselee vangittuja miehiä vihaisen halveksivasti, ja kumartuu sitten penkomaan kädet ja jalat sidottuina seinää vasten nojaavan Pieterin taskuja. Löydettyään lopulta etsimänsä, Will tarkastelee sormusta hetken ennen kuin pyyhkäisee sitä hihaansa. Hän näyttää sormusta hollantilaiselle ja kysyy:"Mistä sä oot tämän saanut?"

Pieter vilkaisee Williamia kulmiensa alta, mutta ei vastaa mitään ja tyytyy tuijottamaan eteensä. Odotettuaan vastausta hetken aikaa ilmeisen turhaan, Will potkaisee hollantilaista kylkeen. Pieter huutaa kylkiluiden rusahtaessa ilkeästi.

Nähdessään Williamin aikeet Jean-Luc on vaivihkaa siirtynyt blokkaamaan Ninan näköyhteyden peräseinan luo. Huolehtivasti kotiopettaja asettelee Ninaa verhoavaa lakanaa paremmin paikoilleen ja kaivaa sitten taskumattinsa esiin:"Mä en koskaan kuvitellut että tarjoaisin sulle tätä, mutta kun tilanne on mikä on niin tää varmaan rauhottais sua vähän".

Nina on tähän mennessä tajunnut, että kaappareiden käsissä olikin pelkkä sormus, ei Williä, ja hän seuraa tapahtumia kiinnostuneena, vaikka ei kunnolla näekään mitä tapahtuu.

Ninaa ei Pieterin huuto hätkäytä, oikeastaan se saa vain toivomaan, että olisi itse mies ja voisi käydä opettamaan noille paskiaisille onko sopivaa kiusata naisia. Nina ottaa Jean-Lucin taskumatin vastaan ja ottaa siitä pitkän rommihuikan.

Pieterin toivuttua jossain määrin potkusta, William kysyy uudelleen jäätävän uhkaavalla äänellä:"Mistä sä olet saanut tämän?". Hollantilainen katsahtaa Williin pelokkaasti, mutta uhmakkaasti ja vaikenee edelleen. William odottaa lyhyemmän aikaa kuin edellisellä kerralla ja potkaisee Pieteriä tämän toiseen kylkeen aikaansaaden jälleen tuskanhuudon ja ilkeän rusahduksen.

"Ja sinä kun aina pelkäsit, että olisin vaarassa orjien keskellä... Tässä nyt nähdään onko vapaat miehet sen parempia", Nina toteaa muistelevaan sävyyn Jean-Lucille ja ottaa uuden hörpyn... "Ja siitä, mitä opetit lyömisestä kriittisiin paikkoihin ei ollut apua koska he käyttivät hyväkseen heikkouttani uskoa petokseen... Tosin opetuksesi siitä, että epätoivoisimmassakin tilanteessa pitää olla suunnitelma ja sitä pitää pyrkiä toteuttamaan auttoi hieman, sain ostettua aikaa heidän kinastellessaan keskenään... Että ehkä olin silti kohtuullinen oppilas", Nina toteaa ja jää katsomaan Jean-Lucia kuin oppilas opettajaansa.

"Sinä olit poikkeuksellinen oppilas, etkä voi kuvitellakaan kuinka ylpeä olen sinusta", Jean-Luc vastaa lempeän katseen saattelemana samalla kun Pieter alkaa toipua viimeisimmästä potkusta. Hieman huohottaen hollantilainen saa sähistyä:"Jane sen antoi, Jane Jeffords".

Sir William värähtää vastauksen kuullessan, ja raivo syttyy hänen silmiinsä:"Alä valehtele tai mä leikkaan sulta pallit pois ja syötän ne sulle!!!"

Pieterin katse on nyt täynnä pelkoa:"Ihan totta, kyllä se oli Jane Jeffords, vannon sen".

Nina havahtuu kuullessaan Janen nimen. Ei kai? Mutta miksi? Hän pohtii yrittäessään kuunnella tarkasti mitä toisaalla tapahtuu.

Will katsoo Pieteriä hyisesti ja pohtii uskoako vaiko eikö. Lopulta Will tulee vastahakoisesti siihen tulokseen, että ainakin periaatteessa se olisi mahdollista. Pohdinnan loputtua Will käännähtää Turnerin ja Walkerin puoleen:"Hankkikaa jostakin rattaat joilla saatte kuskattua nämä rotat Buccaneerille. Huomenna meillä on hirttäjäiset".

"Mitä Willin pojan äidillä voi olla minua vastaan", Nina alkaa miettiä, kunnes purskahtaa melkein nauruun tajutessaan kysymyksen mielettömyyden... "Paitsi se, että minä saan viettää aikaa Willin kanssa kaiket päivät ja Jane ei saa muuta kuin rahaa pojan elatukseen... Minäkin pitäisin sitä surkeana kauppana, Willin kanssa oleminen joka päivä on tärkeintä mitä voin keksiä", Nina ajattelee ja samantien pelästyy ajatustaan.

"Minähän käyttäydyn niinkuin en olisi vanki... Minä olen vanki Buccaneerilla aivan samoin kuin olin tässä vankina... Vangitsija vain vaihtui, tilanne ei, ja Buccaneerillakaan köysiä ei näy, mutta lupaus on olemassa ja vasta kun pääsen lähtemään Buccaneerilta olen oikeasti vapaa tai pelastettu", Nina päättää vakuuttaa itselleen hiljaa mielessään jatkossakin.

Vangitut kaappaajat värähtävät "hirttäjäiset"-sanan kuullessaan ja lysähtävät selvästi kasaan. Turnerin lähtiessä hakemaan rattaita Will huutaa miehen perään:"Ja hanki myös kunnon vaunut joilla saadaan Lady Nina kuljetettua laivalle". Saatuaan päällimmäisen käskytyksen hoidettua Will astelee Ninan ja Jean-Lucin luo ja sanoo Jean-Lucille:"Vie sinä Nina vaunuilla laivalle niin mikä käyn tapaamassa Janea".

Lopulta Will katsahtaa jälleen hellästi Ninaan:"Olethan nyt varmasti kunnossa?"

"Olen aivan kunnossa, älä pelkää. Isäni maksaa minusta aivan yhtä hyvin kuin ilman tätä episodia", Nina toteaa viileästi saatuaan ajatuksensa taas järjestettyä ja tunteensa ojennukseen.

"Paskat niistä rahoista", Williltä lipsahtaa ennen kuin hän saa ajatuksensa hallintaan, "Anteeksi, sanankäyttöni".

Nina jää tuijottamaan Williä suu auki. Tämä on tainnut olla rankka päivä kaikille, Nina toteaa päätään puistaen... "Tähän asti olen luullut, että sinulla on edes se syy olla myymättä minua halvalla ilotaloon kun voit myydä minut kalliilla isälleni... Mutta siinäpä meni sekin turva", Nina toteaa entistäkin viileämmin ja kääntyy katsomaan seinää.

Will on hetkisen aivan hiljaa ja yrittää epätoivoisesti keksiä jotain sanottavaa. Hän tajuaa puhuneensa pahasti ohi suunsa. Lopulta Will tajuaa että jotakin hänen on sanottava:"Voi kulta pieni, sä olet niin arvokas että ei sitä voi rahalla mitata. Mikään mahti maailmassa ei sais mua myymään sua johonkin ilotaloon".

Niin tai näin, mutta sitä iloa ei Will tule saamaan, että Nina tunnustaisi alkaneensa pitää vangitsijastaan liikaakin... Tai ehkä se on pelkoa, se tunne joka saa hänet värisemään aina kun Will katsookin häntä... Nina vastaa Willin katseeseen:"No hyvä.. tuo huojensi mieltäni".

Will on helpottunut Ninan vastauksesta, hän ei olisi halunnut joutua selittämään enempää, ainakaan näin julkisesti. Enää Will ei ole ollenkaan varma haluaako hän Ninasta lunnaita, alunperinhän juuri se oli tarkoitus, muttä enää Will ei tiedä ollenkaan mitä tekisi.

Kiusaantuneen hiljaisuuden katkaisee ulkoa kuuluva pyörien rätina soraa vasten ja Turner lampsii sisään. "Sir, sain hankittua rattaat ja kunnon umpivaunut neidille".

Nina nousee ylös reipastuneena, "Kiitos" ja suunnistaa ovelle.

Turner selittää Ninalle:"Sain hankittua sulle hameen ja puseronkin, ne on ehkä vähän isot, mutta parempi kuin ei mitään, löytyvät vaunuista".

"Hyvä, kiitos siitäkin, Nina jatkaa ja astuu vaunuihin".

Jean-Luc harppoo Ninan perässä huolehtivana kuin kanaemo. Will jää yksin seisomaan sängyn viereen katsellen poistuvaa Ninaa kuin transsissa. Vasta Ninan häivyttyä näkyvistä Will herää unelmoinnistaan ja valpastuu hoitamaan hommia. "Lastatkaa nuo sontaläjät rattaille ja kärrätkää ne Buccaneerille. Minä menen käymään... käyn hoitamassa erään asian", Will ohjeistaa walkeria ja lähtee harppomaan ulos.

Vaunuissa Nina pukeutuu ja istuu sen jälkeen mietteissään lakanamytyn vieressä koko matkan laivalle.

Ulos päästyään Will haukkaa syvään viilentyvän illan ilmaa ja setvii ajatuksiaan hetken aikaa. Saatuaan päänsä jonkinlaiseen järjestykseen hän alkaa marssia vauhdikkaasti kohti satama-aluetta jättäen Turnerin ja Walkerin lastaamaan vankeja rattaisiin.

Anno Domini 165?
Kemp's Bayn satama, Bahama

Will astelee sisälle hyttiin ja luo mennessään viimeisen pitkän katseen Ninan selkään. Sisällä hytissä hän kävelee kirjoituspöydän ääreen ja nojaa siihen hieroessaan ohimoitaan. Lopulta Will kohottaa katseensa ja surumielisyyden ja anteeksipyytävyyden on silmissä korvannut leimuava suuttumus. "Mun kärsivällisyys on nyt lopussa. Mä haluan selvät ja totuudelliset vastaukset kahteen kysymykseen, ja mä haluan ne nyt. Jos mä en niitä saa, ni minä hirtän teistä jokaisen omakätisesti. Jos mä ne vastaukset saan, mä ainoastaan ruoskitutan teistä selkänahan irti ja heitän tohon laiturille. Saatte valita ihan vapaasti. Ne kysymykset on: Onko Jane teidän rikollisporukan johtaja? Ja määräsikö hän lady Ninan kaappauksen?"

Janen lastenhoitaja kohottaa katseensa äkillistä helpotusta tuntien "Oikeastiko, ettekö hirtä Pieteriä? Voi kiitos, sir!", hän huudahtaa ikäänkuin Pieter olisi jo laulanut koko tarinan.

Will siirtää leimuavat silmänsä lastenhoitajaan. "Tällä hetkellä se on kyllä lähempänä hirttoköyttä kun ruoskaa. Mä odotan niitä vastauksia, mutta en mä niitä koko iltaa aio odottaa"

Tällä välin nina vaeltaa kapyysiin, jossa Sean ei kysy mitään kun Nina vetäytyy kapyysin peränurkkaan penkille ja jää sinne istumaan jalat penkille nostettuna, omia polviaan halaten ja hiljaa laivan liikkeiden mukana keinuen. Äitinsä aikoinaan laulamaa kehtolaulua hyräillen, tuijottaen jonnekin kauas... Sean tietää mitä Ninalle on maissa tapahtunut ja laskee reaktion sen piikkiin.

Hiljaisuuden vallitessa Will siirtää silmiään lastenhoitajasta ensin Pieteriin, sitten vuorotellen kolmeen muuhun vankiin ja lopulta mykistyneeseen ja kalpeaan Janeen. Kierroksen tultua valmiiksi, Will komentaa käskevästi:"No??"

Willin paras komentoääni kaikuu hytissä ja välittömästi sen vaiettua Pieter, Ruud, Johnson ja Baker alkavat puhua kiivaasti toistensa päälle. Kakofoniasta erottuu lopulta Pieterin ääni joka tekee täyden tunnustuksen muiden nyökytellessä vimmatusti hyväksyntäänsä Pieterin selitykselle:"Meillä on ollu jo reilun vuoden ajan tällänen pikkanen joukkio joka ollaan tehty vähän kaikenlaista ryöstelystä viinanpolttoon ton Janen piikkiin. Ja nyt sitte tänään se halus et me kaapataan se Nina ja tarjos siitä palkkioks Ninan meille. Eli siis et saadaan käyttää sitä ja sit myydä se jonnekin ilotaloon"

Painostava ilmapiiri hytissä helpottuu hitusen tunnustuksen seurauksena. Will nyökkää vastaukselle ja kiinnittää sitten huomionsa lastenhoitajaan. "Ja mikä sitten sun rooli on tässä kaikessa?"

Lastenhoitaja, Mary, katsoo Williä: "Siis miten niin minun rooli? Minä olen tuon Pieterin nainen ja Janelle hoidan Jackiä sillon kun se tarvii. En minä ole koskaan ottanut osaa mihinkään rikolliseen. Ihan totta, sir. Mutta kuulin kyllä, kun tänään päivällä Jane tuli puhumaan Pieterille että sillä on keikka. Otin Jackin ja vein sen ulos, mutta kerkisin kuulla sulkeutuvan oven välistä, kuinka Jane kuvaili minkä näköinen se nainen kenet niiden pitäis kaapata on. Se oli kai kuullut Gabriellelta että ootte täällä, tai jotenkin muuten nähny teidät".

Will huokaa rekisteröidessään Maryn vastauksen. "Ja kun sä äsken näit lady Ninan, niin voitko sanoa että Jane kuvaili nimenomaan häntä?"

"Se kuvaus vastas ninaa... Jopa huivia myöten. Ja ei tuolla kaupungilla taida olla kovin montaa vaaleaa lyhythiuksista naista. Mutta nimeä se ei tiennyt, tai sanonut, vaikka ootin oven takana". Tämän sanottuaan Mary punastuu hieman, mutta jatkaa:"Ja sitä se sanoi monta kertaa, että se pitää hoidella rajusti, vaikka hakata jos se ei muuten anna niille, mutta Pieter koitti sanoo, että ei se oo niitten tyyliä, mutta Jane vaan intti, että niin pitää tehdä. Ja sitten Jane keksi, että Baker on kaupungissa kans, ja se kun on tunnetusti sellanen, jonka jäljiltä huorat ei pysty töihin viikkoon, nii se käski ottaa sen mukaan keikalle. Mutta siinä oli sitten kaikki mitä kuulin", Mary lopettaa selityksensä.

Willin silmiin on nousemassa surumielinen verho. "Tämä on nyt sitten tällä selvä. Sinä voit mennä ja huomenna voit tulla hakemaan roskaläjäsi tosta laiturilta". Will tuhahtaa Marylle ja kääntää katseensa vankeja vartioivaan matruusiin:"Vie noi kusipäät säilöön".

Saatuaan luvan poistua, Mary niiaa, ja perääntyy ovelle samalla kun vankeja vahtiva matruusi alkaa sadattelujen, kirousten ja uhkausten kera johdattaa kaappaajat ulos hytistä.

Muiden näin poistuttua William ja Jane ovat nyt hytissä kahden. Will kääntyy Janen puoleen ja suuttumus on sammunut Willin silmistä, ja nyt ne ovat enää surulliset. "Miksi?" Will kysyy Janelta hiljaa.

"No... et sinä kuitenkaan ymmärtäisi.. ", Jane vastaa hiljaa ja jatkaa:"Kyllä minä tiesin, että sinulla varmaan on muissa satamissa sopimuksia muiden naisten kanssa. Mutta ne olivat siellä ja kun olit täällä olit vain minun. Kun sitten näin sinut siellä kangaskauppiaan luona toisen naikkosen kanssa, päätin tehdä sille jotain kostoksi siitä, että se oli vienyt sinut minulta. Urkin lisätietoja Gabriellelta, joka vielä kertoi, kuinka rakastuneelta olit vaikuttanut".

"Rakastuneelta?", Will kysyy yllättyneenä.

"No mä katselin sitä itsekin siellä kangaskaupassa, kun ostit sille sen kaikista kalleimman huivin. Ja Gabrielle vahvisti, että oot ihan sekopäisenä. Ja se tietää nää jutut, nauro vaan, että siinä meni taas yksi hyvä mies hukkaan. Niinpä sitten mä aattelin, että mitäs nyt sitten kun tuon lapsenkin elatus pitäis järjestää. Kun sen takia mä niihin ryöstöhommiinkin rupesin, kun en pystynyt oleen kaupassa töissä kun olin raskaana ja on tuo vauva", Jane selittää hiljaisella äänellä.

"Niin mutta... Ninahan on mun panttivanki, siitä saa hyvät lunnaat eikä...", Will mutisee Janen selityksen väliin.

"Mutta nyt olin aatellu, että olisin voinut lopettaa ryöstöt heti kun sä tai Jose tulisitte ja kuulisitte lapsesta. Senkin idean mä pelkäsin että toi Nina pilaa. Ei musta oo niin herkkua hankkia rahaa rikollisesti", Jane jatkaa tunnustustaan välittämättä Willin välikommentista.

"Kyllä mä tiedän että se oli kiireessä tehty tyhmä suunnitelma, mutta niin nyt vain kävi... Hirtätkö minut nyt siitä että koitin puolustaa lapsen etua? Ja sama se, uskonhan mä jos sä sanot, että se on panttivanki ja meinaat myydä sen lunnaista. Mutta miksi sitten annat sen kuljeskella yksin kaduilla? Vangeilla on taipumus paeta..... tosin se ei näyttänyt olevan menossa minnekään muualle kuin takas vankilaansa", Jane alkaa saada voimaa ääneensä.

Will on jos ei nyt järkyttynyt niin äärimmäisen yllättynyt Janen puheista. Hänkö muka rakastunut? 18 vuotiaaseen tyttöön? Kaunishan Nina on kuin Venus, mutta... Janen viittaus Ninan yksin kuljeskelemiseen herättää Willin nykyhetkeen. "No kyllähän Ninan voi antaa kulkea yksinkin, eihän se tietäisi mitä tekisi yksin, ja sitäpaitsi kyllähän se aina takaisin tulisi"
, Will mumisee epäkoherentin vastauksen.

"Sustako on kivaa esitellä kesyä vankia, joka seuraa sua vaikka maan ääriin...? Onko se sun osuus sitten esitystä, sää esität sille rakastunutta niin se ei osaa enää karata? Täytyy nostaa hattua, ovelaahan se on. Niihän sää oot saanu mutkin kiikkiin. Vuosikausia elin kuin nunna aina sua oottaen", Jane tokaisee haastavasti.

"Aina takaisin tulisi", Will toistaa hiljaa itselleen. Mistä mä ton keksin? Janen nunnaviittaus kuitenkin havahduttaa hänet. "No et sä näemmä kovin nunnana oo elänyt. Sä olit tärkeä mulle, mä ihan oikeasti välitin susta. Mä välitän susta vieläkin. En mä sua voisi hirttää vaikka miten haluaisin", Will saa hämmennyksensä keskeltä sanottua.

Jane, joka tähän asti on pysynyt rauhallisena, alkaa murtua hivenen ystävällisyyttä saadessaan. Hän istuutuu alas käsillään silmiään peitellen. "Ihan oikeasti, olin uskollinen sinulle ja Joselle aivan viimeiseen asti. Vasta kun rahat oli loppu, eikä kumpaakaan teistä maisemissa ja lapsen takia mahdotonta tehdä töitä.... Koko ajan olisin halunnut että olisit täällä ja mun ei tarttis tehdä mitään sellasta. voitko ymmärtää? Ja mä vaan olin niin mustasukkanen... Kun ensin kuulin, että Buccaneer on tullut niin ilostuin, mutta sitten et heti tullut mun luo, ja sitten näin sen... Ninan, niin... Kait mä vaan menetin malttini. Antaakohan Nina mulle ikinä anteeksi mitä mä tein?"

Will astuu Janen eteen ja kumartuu silittämään tämän päätä. "Kyllähän mä voin ymmärtää jos rahaa ei kertakaikkian ollu, mut mitä niille mun sillon viimeks antamille rahoille kävi?"

Jane puhkeaa pitkään vuodatukseen:"Siitä kun sä kävit viimeks on puoltoista vuotta. Ja sitten siinä oli se juttu, että tulin sillon raskaaksi... niinku kerroin. Ja kun sain keskenmenon, niin se oli aika paha, sain kuumeen ja Mary haki välskärin ja se järkkäs kaikkee lääkettä. Mä sit paranin mutta Mary oli maksanut välskärille niillä sun antamilla rahoilla. Mä olin tosi vähällä kuolla nii kait se oli hyvä, että se maksoi sille niistä erikoisista lääkkeistä, mutta se sitten aiheutti kaikkee muuta... Ja Jose, vaikka tulikin sitten just kun mä olin parantunut, ei oo yhtä rikas kuin sä, se antoi hiukan rahaa, mutta ei ne kauaa riittäneet... Se nääs luuli tulevansa takas jo parin kuukauden päästä".

Will huokaa. "No jos annetaan menneiden olla menneitä. Mutta myös se joka meillä sillon joskus oli on nyt mennyttä. Me ei varmaan tämän jälkeen enää tavata. Mä annan sulle vähän rahaa että selviät jonkun aikaa, ja ehkä Gabrielle tietää jonkun paikan johon voisit mennä töihin. Siis muihin töihin kuin miehiä viihdyttämään".

Jane kumartaa kiitollisena: "Kiitos sir, koetan selviytyä jatkossa taas kunniallisesti, jo lapsenkin takia... Voisitko välittää nöyrimmät anteeksipyyntöni Ninalle", Jane jatkaa ja jää penkille odottamaan lupaa poistua ja Willin lupaamaa avustusta.

Will käntyy kaivelemaan rahojaan, ja pienen laskeskelun jälkeen laittaa sopivaksi katsomansa summan rahapussiin, jonka ojentaa Janelle. Pussia ojentaessaan Will katsoo Janea silmiin:"Tiedätkö, vaikka mulla tosiaan oli samanlaisia järjestelyjä muuallakin, ni sä olit aina mulle jotenkin erikoisasemassa. Mä olen oikeesti pahoillani että tässä kävi näin".

Jane ottaa rahat sanattomasti vastaan. Kyynel kimaltaa hänen silmäkulmassaan kun Jane nousee rahapussia ja lasta puristaen ja poistuu taakseen katsomatta hytistä ja Buccaneerilta. Will tuijottaa poistuvaa Janea pitkään kunnes nainen katoaa laskusiltaa alas. Senkin jälkeen Will seisoo paikallaan ja tuijottaa avoimen oven läpi kannelle ajatuksiinsa hautautuneena.

Lopulta Will kuitenkin ravistaa itsensä irti ajatuksistaan ja muistaa Ninan. Tyttö on jossakin laivalla, ja hän on selvästi loukkaantunut. Will kiroaa rajusti ja syyttää itseään, vaikka toisaalta yrittääkin vakuutella itselleen että Nina on vain sijoitus tai saalis eikä jokin jolla olisi erityistä merkitystä. Hetken pohdinnan jälkeen Will lähtee määrätietoisesti etsimään Ninaa.

Kannen alla kapyysissa aikansa itseensä käperryttyään Nina kohottaa katseensa ja tuntuu taas huomaavan kapyysissä puuhailevan Seanin:"Kuule Sean..." Nina aloittaa, "Onko se totta, että kaikilla merimiehillä on nainen joka satamassa? Että kun te pääsette maihin teidän vain täytyy päästä purkamaan tarpeitanne tai mitä se nyt onkaan?" Nina töksäyttää Seanille.

Sean kääntyy katsomaan ninaa yllättyneenä. "Mistäs sä sellasta oot saanu päähäs?" Sean kiertää kysymyksen lempeällä äänellä.

"Aattelin vaan... Kun kapteenilla oli tuo Jane, ja koko muu miehistö kävi Gabriellen luona, niin kaipa siitä tulee mieleen, että sellastako meno on joka satamassa? Ja että miksi? Tai anteeksi Sean, tiedän, että sinä et käynyt Gabriellen luona, mutta siis muut...", Nina kyselee mietteliäänä.

"Noh, miehillä vaan nyt on tiettyjä tarpeita. Ja kun ollaan pitkään merellä, ni ne kasautuvat ja niitä pitää sitten purkaa. Niin se vain on", Sean yrittää selittää.

"Niin no kai minä sen ymmärrän... Mutta sitä en oikein ymmärtänyt, että miksi Johnson ja Baker eivät menneet purkamaan niitä tarpeitaan Gabriellen luo? Miksi niiden piti tehdä se toisella tavalla?", Nina puree huultaan mietteliäänä.

Sean katsoo Ninaa järkyttyneenä. "Tarkoitatko että he... Tekivät sen jota he silloin aikaisemmin jo yrittivät?"

"No tavallaan tekivät, mutta en minä siitä aikonut puhua. Vaan siitä Janesta... Kyllä minä ymmärrän että kapteenillakin on tarpeet, mutta hoitaako hän ne tarpeensa joka satamassa aina eri tavalla kuin miehistö, onko hänellä joku joka odottaa vain häntä?",
Nina pysyy tiukasti aiheessaan, vaikka huomaakin, että Sean ei tajua, että Nina on sittenkin järkyttyneempi siitä, että Willillä olisi naisia kasapäin, kuin omasta jo historiaa olevasta tukalasta tilanteesta.

Sean katsoo Ninaa hieman ymmällään, mutta jättää Ninan oudon huomautuksen huomiotta tämän kysellessä Willin naisista. "Kapu on erilainen ku me muut. Se on herrasväkee ja kaikkee. Eikä mun oikein pitäs juoruta sen asioista", Sean koittaa välttää suoraa vastausta.

"No selvä, jos et halua kertoa niin ymmärrän", Nina toteaa hieman pettyneenä ja jatkaa:"Niin, ja siis kai sinä olet jo kuullut miksi ne matruusit on tuolla köysissä?".

"Jotain huhuja mää oon kuullu mutten läheskään kaikkee. Ne oli kait koittannu... sua?", Sean kysyy varovasti.

Nina koettaa kuulostaa reippaalta, ettei toisen tarvitsisi tuntea oloaan surkeaksi hänen takiaan:"Joo, mutta ei ne varsinaisesti ihan onnistuneet kaikessa".

"Eli sun... aarteesi säilyi?" Sean kysyy tyydyttääkseen uteliaisuuttaan.

Nina painaa katseensa ja punastuu: "No, kapteeni ja Jean-Luc tulivat apuun ajoissa ja estivät niitä, ei ne saaneet aikaan muuta kuin kovasti sotkua. Lapsena kaaduin kerran lehmänläjään... Sekin harmitti, mutta lähti kylpemällä... Niin tämäkin, että kai mä voisin jo ryhdistäytyä ja lähtee kattoon joko kapteeni on selvittänyt asiat".

Ninan punastuessa Sean punastuu myös ja nolostuu kysymyksestään. "Anteeks, mää oon vaan tällänen irlantilaismoukka".

Will on kolunnut jo isohkon osan laivaa löytämättä Ninaa kun hän saapuu kapyysin ovelle ja huomaa Ninan seinustalle käpertyneenä. "Täällähän sä oot".

Nina nostaa katseensa ilahtuneena ja nousee, suorastaan ryntää kapteenia vastaan:"Niin olen", Nina huudahtaa ja jatkaa ohimennessään Seanille: "Ja ei sun tarvii pyydellä anteeks, onhan sulla oikeus tietää, kun sillon edellisellä kerralla olit niin kovasti avuksi".

Sean hymyilee Ninalle helpottuneena ja kääntyy patojensa puoleen. Ninan rynnätessä Willin luo kapteeni katsahtaa pikaisesti Seania ja päätyy siihen tulokseen että paikka ei ole sopiva sille keskustelulle joka luultavasti on tulossa. Will katsahtaa Ninaan:"Tules tonne ylös ni saat vähän rommia. Sulla on ollu rankka päivä".

Anno Domini 165?
Kemp's Bayn satama, Bahama

Nina seuraa Williä kapyysista ylös kapteenin hyttiin kuin lemmikki ainakin. Hän on päättänyt "ryhdistäytyä" ja jättää myöhemmäksi ne tunteet, jotka saavat hengityksen sattumaan ja ne ajatukset Janesta, jotka aiheuttavat akuuttia murhanhimoa. Ehkä Willin lupailema rommi auttaisi niihin kaikkiin. Ehkä sitten hän ei näkisi niitä miehiä joka kerta kun sulkee silmänsä. Kuulisi raakaa naurua... Tuntisi karkeita käsiä...

Hyttiin saavuttuaan Will sulkee oven Ninan takana ja kaivaa pullon kirjoituspöydän laatikosta. Lyhyen etsiskelyn jälkeen hän löytää yhden lasin johon kaataa reippaasti rommia ja tarjoaa sitä Ninalle, joka ottaa lasin ja juo sen puoleen väliin maistamatta tai pysähtymättä maistelemaan.

Ninan juodessa lasista Will ottaa pitkän huikan suoraan pullon suusta. Huikasta selvittyään Will katsoo Ninaa hetken vakavana. "Mä hoidan heti huomenaamulla niitten miesten rankaisun. Sun ei tartte enää ikinä nähdä niitä".

Willin sanat kuullessaan Nina alkaa vapista, ja hän laskee varovasti lasin pöydälle, ettei pudottaisi sitä:"Hyvä", Ninette vastaa hiljaa ja jatkaa:"Kävin jo kylvyssä ja Sean kertoi minulle miesten tarpeista. En ole varma ymmärränkö, mutta ehkä kaikki on aivan selvää ja joskus ymmärrän... Varmaan sitten kun minulla joskus on se aviomies. Nyt haluaisin mennä levolle, jos se ei haittaa liikaa työskentelyänne. Olen todella väsynyt", Nina selittää ja istuutuu sängyn reunalle.

Will istahtaa Ninan viereen sängyn reunalle ja kietoo kätensä tämän olkapäiden ympärille. "Niin, miesten tarpeet. Valitettavasti jotkut miehet eivät pysty hallitsemaan eläimellistä puoltaan. Mutta jos haluat mennä levolle niin päästän sinut nukkumaan, ymmärrän täysin jos et halua miestä viereesi tässä tilanteessa, joten menen alakannelle nukkumaan".

"Ei, älä jätä minua yksin", Nina parahtaa, "Mitä jos joku tulee taas ja kukaan ei suojele minua... Ole kiltti ja jää".

Will vetää Ninaa lähemmäs itseään ja silittää rauhoittelevasti tämän hiuksia. "Shhhh, en mä mene mihinkään jos sä et halua. Mä oon tässä koko yön. Mä vaikka vartioin tossa ovella pistooli kädessä jos sitä haluat".

Nina painautuu Williä vasten. "Tuskin kukaan uskaltaa tänne tulla jos tietää että sä oot täällä".

Hetken hiljaisuuden jälkeen Nina kysyy hiljaa: "Onko Jane sun mielestä kaunis?"

Ninan kysymyksen kuullessaan Willin käsi pysähtyy Ninan hiuksissa. Hetken paikallaanolon jälkeen se jatkaa hidasta sivelevää liikettään Willin vastatessa pienen huokauksen saattelemana:"Oli, Jane oli musta kaunis".

"Oli? Miten niin oli? Kai se on vieläkin?", Nina kysyy.

"Niin, onhan se tietty, mutta kaiken tän jälkeen se on eri tavalla kaunis kuin ennen", Will selittää.

"Ainakin tänä iltapäivänä se oli susta vielä tarpeeks kaunis että kävit sen luona", Nina tokaisee hieman haastavasti.

"Mä kävin Janen luona hoitamassa lapsen asiat kuntoon", Will vastaa rauhallisesti.

"Nii, mutta teit samalla uuden... Kuulin kyllä", Nina sanoo hieman kitkerään sävyyn.

Will huokaa syvään. "Niin, se nyt vaan tapahtui. Vanhojen aikojen takia tai jotain. Mutta ei se ollut sellaista mitä se oli joskus aikoinaan ollut".

"Ja nyt kun ne miehet on tehneet mulle mitä teki sä et varmaan halua koskee muhun enää... Ne pilas mut vaikkei kaikessa onnistuneetkaan. Mä vihaan Janea. Sen syytä kaikki", Nina vuodattaa.

"Ei ne sua pilannu. Mehän tultiin hätiin just ennen kuin ne olis lopullisesti häpäissyt sut. Ja vaikka ne oiskin sen tehnyt, ni ei se ois mitään muuttanut", Will rauhoittelee Ninaa.

"Olis se. Mä oisin vaikka saattanut tulla raskaaksi. Sun sijotukses arvo olis pudonnut melkosesti, jos oisit joutunut kertoon isälle, että saatan olla valmiiks raskaana, eikä olis edes tietoa, että kenestä. Millähän se mut siinä yhtälössä naittais? Vai mitä sää tarkotat ettei muka ois mitään muuttanut?", Nina avautuu surullisena.

"Niin siis, tietenkin tollasiin seikkoihin se ois voinut vaikuttaa jos olisit tullut raskaaksi. Mutta siihen arvoon joka sulla mun silmissä on se ei ois vaikuttanut", Will vakuuttaa.

Nina pysähtyy sydämenlyönnin ajaksi. Hän ei ole aivan varma mitä Will juuri sanoi ja kääntyy nähdäkseen tämän silmät hämärässä hytissä:"Tarkoitatko, että...", Nina aloittaa, mutta mykistyy ujona ja kykenee vain räpyttelemään pitkiä ripsiään ja katselemaan välillä syliinsä, välillä Willin silmiin..."Että minä merkitsen jotain muutakin kuin rahaa sinulle", Nina saa lopulta kysymyksen ulos, kysymyksen jonka vastausta hän jää odottamaan uskaltamatta edes hengittää.

Will katselee hiljaisuuden vallitessa kattoon ja kokoaa ajatuksiaan. "Tää juttu mikä meillä on. Sitä ei oikein voi rahassa mitata, eli kyllä sulla on mulle muutakin merkitystä ku vaan raha".

"Minun pitää kertoa yksi asia: Kun kuulin, että olit ollut Janen kanssa, se sai minut vihaamaan Janea enemmän kuin se, mitä muuta hänen määräyksestään tapahtui.... Kun vain ajattelinkin häntä koskemassa sinun elimeesi ja sinua hymyilemässä hänelle ja tunkeutumassa hänen sisäänsä... Minä kärsin. Mutta sinä sanot, että sinuun sellainen, jos olisitte olleet myöhässä minua pelastamassa, ei vaikuttaisi. Joko te miehet olette erilaisia tai sitten minulla on jotenkin erilaiset tunteet. Anteeksi. Se varmaan on sinusta outoa", Nina yrittää selittää tuntojaan.

"Mutta tilanteethan olivat kuitenkin erilaisia. Sinut olisi fyysisesti pakotettu tekemään mitä he halusivat. Pakkotilanne on eri asia...", Will vaikenee kesken lauseen ennen kuin puhuu itsensä totaalisesti pussiin.

"Mutta tietenkin olen iloinen jos vielä voit kuvitella haluavasi minua. Minäkin haluaisin, että pitäisit minua hyvänä etkä päästäisi irti ikinä... Että aamuun olisi aikaa ikuisesti...", Nina myöntää tilanteensa ja katsoo Williä toiveikkaana.

Will katsoo Ninaa syvälle silmiin ja suutelee tätä ensin otsalle. Sitten hän siirtyy hitaasti alaspäin suutelemaan nenänpäätä ja antaa lopulta pitkän ja aistillisen suudelman suulle.

Nina vastaa suudelmaan ensin ujosti, mutta sitten upottaen siihen koko päivän turhautumisen ja pelon, suudellen Williä kyynelten valuessa silmistä ja kuin Willin huulet olisivat ainut mikä on todellista.

Irrottaessaan huulensa Ninan huulilta Will huomaa kyynelten valuvan pitkin tytön poskia. Will kuivaa kyyneleet huulillaan ja suutelee pehmeästi Ninan silmiä. "Älä itke, kaikki on hyvin nyt"

"Tiedätkö Will... Ainut mikä minua pelotti siinä jutussa ilotalosta oli se, että sinä et käytä ilotalojen palveluja, että en olisi nähnyt sinua enää ikinä", Nina hymyilee kyynelten läpi.

"Jos me aiotaan mennä nukkumaan, pitää varmaan riisua tämä puku ja pahuksen korsetti. Autatko taas?", Nina vaihtaa puheenaihetta, ettei nolostuttaisi Williä enempää tajuttuaan mitä tuli tunnustettua.

William katsahtaa kengänkärkiinsä kuullessaan Ninan tunnustuksen, mutta Nineten ottaessa riisuutumisen puheeksi hän nostaa katseensa ja virnistää kevyesti. Will sivelee Ninan niskaa hetken ennen kuin alkaa avata tämän pukua. Saatuaan puvun kiinnikkeet auki, Will vetää puvun pois Ninan olkapäiltä ja antaa sen valahtaa lattialle. Will katselee korsettiin verhoutunutta Ninaa lumoutuneena.

Nina antaa Willin auttaa puvun riisumisessa, vaikka ensimmäistä kertaa hänelle tulee mieleen, että Williamilla on vertailukohteita, ja että hän ei ehkä pidäkään siitä mitä vaatteiden alta paljastuu. Ajatus saa Ninan peittelemään itseään käsillään ja harkitsemaan, pitäisikö kynttilä puhaltaa ennenkuin Will jatkaa pidemmälle.

Himon kimallus syttyy Willin silmiin tämän katsellessa Ninaa, ja hän kumartuu suutelemaan korsetin esille nostamia herkullisia rintoja.

Williamin toimista Ninette päättelee olevansa kaikesta huolimatta edelleen riittävä, ja hän keskittyy tämän antamaan huomioon, nostaen kätensä Willin aina yhtä mukavilta tuntuviin hiuksiin, ohimoilta hikisiin ja muuten pehmoisiin. Jotenkin Willin hiusten pehmeys on niin hauska kontrasti koviin lihaksiin ja arpiseen olemukseen, että Ninaa hymyilyttää vaikka hymy häviääkin ensimmäiseen huokaukseen.

Hetkisen suudeltuaan ja nuoleskeltuaan Ninan rintoja Will palaa jälleen suutelemaan tyttöä tulisesti samalla kun kädet hakeutuvat Nineten selkään availemaan korsetin hihnoja. Availu edistyy hitaasti koska aina tuon tuosta kädet vaeltavat alas hyväilemään Ninan pakaroita ja reisien yläosaa.

Nina on iloinen siitä, että on siinä Willin kanssa, vaikka aina välillä jokin yksittäinen kosketus tuokin yllättäen Ninan silmien eteen muistikuvan toisesta tilanteesta ja toisesta miehestä koskemassa häneen... Päättäväisesti hän kuitenkin keskittyy siihen, että tämä on Will, hänen hellä Willinsä, joka ei koskaan satuttaisi tai loukkaisi häntä. Will joka haluaa vain tehdä hänelle hyvää, ja jolle hän itse haluaa tehdä kaiken minkä osaa ja vielä vähän ylikin, että mies olisi tyytyväinen häneen, vertailukohteita tai ei. Muistuttaakseen itselleen, että kyseessä on todellakin Will, Nina etsii käsiinsä miehen tutun elimen. Pientä riisumistahan se vaati, mutta lopputulos on vaivan arvoinen. Omalta tuntuva sykkivä elin kädessä, mitä muuta tyttö voisi toivoakaan, ellei samaa elintä vielä intiimimmin... Mutta Nina päättää, että ei kiusaa Williä liialla päälle käymisellä vaan antaa tämän tehdä aloitteet tästä lähtien, hän voi odottaa että saa mitä toivoo.

Will nauttii Ninan kosketuksesta ja kalu sykähtää ylöspäin Nineten ottaessa sen käteensä. Jo pelkkä Ninan kosketus tuntuu miltei paremmalta kuin pano Janen kanssa aiemmin päivällä. Will saa Ninan kosketuksesta uutta pontta ja saa lopulta korsetin nyörit auki ja pudottaa korsetin lattialle. Saatuaan Nineten näin alasti, Will astuu askeleen taaksepäin ja ihailee hymyillen tytön vartaloa päästä jalkoihin.

"Sä olet todella kaunis", Will henkäisee alkaessaan riisua omia loppuja vaatteitaan hitaasti katsoen Ninaa koko ajan tiiviisti silmiin.

Nina punastuu, mutta on tyytyväinen Willin kehuihin, ja vastaa hymyillen: "Ja sä oot komea... ja tämä on kaunis", Nina jatkaa edelleen kevyesti kalua puristaen ja kumartuu alas antamaan sen päähän suukon. Nina alkaa olla hieman sekaisin rommista, ja Willin kädet ovat saaneet jo aikaan sen, että muutenkin hänellä on tyytyväinen ja rento olo. Tietyistä paikosta jopa lämmin ja rento.

Saatuaan viimeisetkin vaatekappaleensa pois tieltä Will seisoo Ninan edessä alastomana ja itsetietoisena. Katse tiiviisti Ninan silmisssä hän kaataa tytön pehmeästi sängylle ja tulee makaamaan tämän viereen. Will kupittaa Nineten rinnat kämmeniinsä ja alkaa lipsutella nännejä samalla kun hänen kalunsa sykkii tasaisesti tytön reittä vasten.

Willin tuttu mutta kuitenkin tänään jotenkin erilaiselta tuntuva vartalo saa Ninan vartalon vastaamaan automaattisesti. Mieli voi olla sekaisin, mutta kroppa muistaa mitä pitää tehdä... Nännien imeminen tuntuu jalkovälissä asti ja Nina ynähtelee tukahtuneesti.

Välillä Will korvaa nännien lipomisen niiden vauvamaisella imemisellä tai kevyellä näykkimisellä ja lopulta toinen käsi irtoaa rinnoilta ja vaeltaa kevyesti hyväillen alaspäin pitkin Ninan vatsaa kunnes se saavuttaa jalkovälin, jossa käsi ensin hyväilee Ninan reisiä siirtyäkseen lopulta lipumaan yhden sormen voimin pitkin Nineten vakoa.

Hetken Nina tuntee tarvetta puristaa reisiään yhteen, mutta sitten hän muistaa, että tämähän tuntuu hyvältä. Todella hyvältä. Ja niinpä Nina vastaa kosketukseen hivelemällä tutkivasti Willin kehoa joka puolelta, nauttien lihasten kiinteydestä sormiensa alla, ja päätyen vääjäämättä puristelemaan hellästi kalua.

Will huokaisee Ninan alkaessa puristella kalua ja upottaa samalla hetkellä sormensa ninan pimppaan. Lyhyen tutkimusretken jälkeen sormi alkaa panna Ninaa ja peukalo etsiytyy leikkimään klitan kanssa. Will sulkee silmänsä ja keskittyy antaumuksella imeskelemään ninan oikeaa nänniä.

Nina puolestaan alkaa kastua sormille, jotka häntä hipelöivät ja nännin käsittely tuo oman lisänsä joka puolelta tulevaan kiihotukseen. Lämpö lisääntyy, mutta Nina päättää ottaa sen verran takapakkia, että pääsee kunnolla tervehtimään kalua. Hän irrottautuu Willin kädestä ja sen sijaan kumartuu imaisemaan kalun äkkiarvaamatta suuhunsa.

Hetken Will pohtii yllättyneenä, että mitä oikein tapahtuu Ninan imaistessa kalun yllättävästi suuhunsa, mutta pian hän rentoutuu ja nojautuu taaksepäin nauttiakseen Ninan suun kosketuksesta ja alkaa kädellään kevyesti ohjailla tytön pään liikkeitä.

Ninan kieli aloittaa välittömästi vaeltelun kalun samettisella pinnalla, aluksi päässä, sitten imun syvetessä yhä enemmän varren ympäri, kunnes ääriasennossa kalun pää on kurkussa ja kieli vaeltelee enää tyvessä varren ympärillä.

"Mmmhhhh", Will urahtaa Ninan kielen pyöriessä ympäri kalun vartta. "Just noin", hän kuiskaa kiihkeästi.

Nina ei ole aivan varma siitä, mistä Will mahtaisi pitää, mutta muutaman aiemman kerran kokemuksella hän jättäytyy vain oman huvinsa vietäväksi. Kalu on hieno leikkikalu ja sen tuntu suussa mukava. Ja niin kalu paisuukin Ninan kosketuksesta ja alkaa sykkiä entistä vaativammin tämän suussa.

Nina koettaa, saisiko koko kalun yökkäämättä suuhunsa ja havaitsee, että riittävästi kaulaa taivuttamalla sen saa uppoamaan nätisti syvemmälle, vaikkakin silloin joutuu ponnistelemaan, jotta ei yrittäisi niellä nieluun tunkevaa asetta. Tuntiessaan kalun sykkivän Nina menettää hallinnan hetkeksi ja nielaisee, jolloin hänen kurkun lihaksensa yrittävät sulkeutua väliin jäävän kaluraukan ympärillä. Seurauksena on kalun muuttuminen sekunnissa entistäkin paksummaksi, ja yllättävä muutos pakottaa Ninan purkamaan koko pituuden suustaan päästäkseen rauhassa nieleskelemään hengästyneenä.

"Sori", Nina toteaa kun saa hengityksensä tasaantumaan.

Will hymyilee Ninalle huvittuneena. "Eikö mitä, hiton hyvä yritys", hän toteaa ja iskee silmää samalla kun tekee Ninalle saman minkä tyttö teki äsken hänelle, eli hyökkää yllättävästi Nineten haaroväliin ja upottaa kasvonsa tämän pimppaa vasten. Kieli lipoo huulia kuin janoinen koira kunnes lopulta klitoris saa pitkän suudelman osakseen.

Nina levittää jalkojaan tietäessään mitä odottaa, mutta henkäilee silti hieman hämmästyneen oloisena. Se on aina yhtä yllättävän ihanaa saada lämmintä ja liukasta kieltä joka puolelle pillua... Nina ei voi mitään sille, että nostelee lantiotaan ja vastaa Willin liikkeisiin kuin viimeistä päivää.

Will ojentaa kätensä puristellakseen Ninan rintoja samalla kun keskittyy muuten nuoleskelemaan. Pitkähkön klitan lipomisen jälkeen Willin kieli kulkee jälleen tunnustelevasti ylös alas pitkin Ninan vakoa kunnes alkaa panna Ninetteä. Aina muutaman työntymisen jälkeen kieli palaa kuin ohimennen lipaisemaan klittaa Willin peukaloiden lipsutellessa nännejä.

Nina keskittyy nauttimaan käsittelystä, asennostaan hän ei kummoisia voisikaan Willille tehdä. Ja kieli on tosiaankin mukava... Lämmin tunne kerääntyy ja kerääntyy Ninaan, ja yhtäkkiä, melkein ilman ennakkovaroitusta, kaikki purkautuu... Ninan pillu sykkii kieltä vasten, ja lantio elää omaa elämäänsä, mutta myös kyyneleet tulevat taas, ja koko onni ja vitutus sekoittuvat Ninassa niin, että lopulta hän itkee ja nauraa ja kiroilee yhtä aikaa. Lopulta arvatessaan, että Will saattaa pitää reaktiota outona, Nina pyyhkii silmänsä ja katsoo Williin : "Nyt mä haluisin sut sisään. Tekisitkö sen mulle niin, että mä unohdan kaiken mitä on ollukaan ennen sitä kun sä tuut ja täytät mut... Ole niin kiltti, kulta".

Pillun alkaessa sykkiä kielen ympärillä Will imaisee klitan suuhunsa ja keskittyy imemään sitä läpi Ninan orkun. Klittaa imiessään Will kuuntelee Nineten ääniä kummissaan, mutta vasta orkun laantuessa Will nostaa päänsä ylös katsoakseen Ninaa. Willin silmien kohdatessa Nineten kasvot Will kuulekin jo tytön pyynnön eikä ehdi kysyä Ninan reaktiosta.

Will nousee polvilleen tytön reisien välissä ja katsoo tätä suoraan silmiin lempeän himokkaalla katseella. Hän vetäisee pari vetoa kädellään kalua pitkin aivan kuin esitelläkseen sen voimaa Ninalle. Sitten hän laskeutuu tytön päälle ja asettelee elimensä hollille ja alkaa hitaasti sentti sentiltä työntyä sisään.

Tuntiessaan Willin kalun taas venyttämässä itseään Nina palaa normaaliin tyytyväisyyteensä:kaikki on niinkuin pitää... Sisään tunkeva kalu on hidas, ja Nina vastustaa haluaan nostaa lantiotaan ja seivästää itsensä pakottamalla kalu yhdellä survaisulla sisäänsä. Hän saakin hillittyä itsensä ja keskityy nautiskelemaan hitaasta tunkeutumisesta.

Will suorastaan kiduttaa itseään hitaalla työntymisellään, mutta lopulta kalu on kokonaan Ninan sisällä. Will jää paikoilleen aivan kuin henkeä vetääkseen ja suutelee Ninaa tulisesti.

Nina siirtää kätensä hyväilemään Willin pakaroita ja ristiselkää, maaten muuten täysin liikkumatta, tunnustellen sisällään olevaa kalua koko sen pituudelta, sen kaikessa venyttävyydessä ja kuumotuksessa.

Oltuaan hetken paikallaan Will aloittaa pitkät ja hitaat työnnöt. Kalu vetäytyy ulos aina terskanvakoon asti ja työntyy sen jälkeen takaisin pohjaan asti. Will kerää kaiken itsehillintänsä pystyäkseen pitämään mahdollisimman hidasta tahtia.

Nina pitää silmänsä auki ja katsoo Williä silmiin. Hän ei uskalla sulkea silmiään, koska pelkää, mitä näkisi... Willin lempeä ja hidas pano ja hellä ilme ovat kuitenkin balsamia Ninan mielelle ja hän alkaa huomata, että hänellä on juuri sisällään yksi länsi-intian muhkuraisimmista kulleista, joka veto siirtää venytystä eri kohtaan, ja Ninalla alkaa olla vaikeuksia olla vastaamatta liikkeeseen.

Willin itsehillintä alkaa hiljalleen murtua, ulospäin vetäytyessään kalu liikkuu edelleen kiduttavan hitaasti aivan kuin se ei haluaisi tulla lainkaan ulos Ninan pimpan syvyyksistä, mutta sisäänpäintyönnöissä on aivan uutta voimaa ja kalu alkaa tasaiseen tahtiin jysähdellä Ninan pillun syvyyksiin. Willin hengitys tihenee hänen katsoessaan tiiviisti Ninan ilmeitä.

Nina levittää reisiään enemmän tuntiessaan Willin työntöjen saavan nopeutta, toivoen Willin uppoavan häneen vieläkin syvemmälle. Ja nyt hän ei myöskään enää voi olla liikkumatta. Willin tullessa sisään hän ryntää liikettä vastaan innokkaana saamaan kaiken sisäänsä syvälle nopeammin kuin Will itse ehtii työntämään.

Ninan alkaessa vastata työntöihin Will heittää lopunkin itsehillinnän romukoppaan ja alkaa panna Ninaa oikein tosissaan. Kalu uppoaa nopeassa tahdissa voimallisesti Ninan pilluun yhä uudestaan ja uudestaan. Tahdin kiihtyessä sänky alkaa natista työntöjen tahtiin.

Nina siirtää Willin takamuksella olleet kätensä ylös niskansa taakse ja ottaa kiinni sängyn tukipilareista. Siten hän saa tukea liikkeilleen, jotka ovat nyt jo varsinaista paukutusta Ninankin osalta. Kesken kaiken, tuntiessaan olevansa täynnä ja Willin olevan syvällä, Nina saa idean kuinka saisi Willin vieläkin syvemmälle. Kesken liikkeen Nina kippaa jalkansa ylös. Yksi kerrallaan Will joutuu nostamaan patjaa vasten olevan kämmenensä ylös ja päästämään ohi sujahtavan jalan yläilmoihin. Nina antaa rintojaan vasten painuvien jalkojen taivuttaa hänet niin, että se osa ruumiista, jota yleensä ei paljasteta kenellekään, onkin yhtäkkiä koko paketissa ylimmäisenä tarjolla ja otettavana.

Ninan jalkojen siirto yllättää Willin hetkellisesti. Pian hän kuitenkin nousee hieman pystympään asentoon ja painaa Nineten jalkoja alas rintoja vasten ja kiihdyttaa panotahdin äärimmilleen. Willin lantio hakkaa hurjana Ninaa vasten ja sykkivä kalu tunkeutuu voimalla syvemmälle kuin koskaan.

Nina on avoinna ja tuntee tulevansa otetuksi. Hän on Willin tässä ja nyt ja mikään ei ole sen parempaa. Kalu menee syvemmälle kuin koskaan, venyttää enemmän kuin koskaan ja tuntuu paikoissa, jotka saavat Ninan jälleen hengästymään ja nyyhkimään. Tätä hän halusi ja tätä hän saa, hän tuntee itsensä irstaaksi ja kiimaiseksi ja nauttii joka työnnöstä tavalla, joka ei varmastikaan ole sopivaa hyvinkasvatetulle neidolle. Ninan suusta purkautuu vaikerrus:"Ihanaa... ", ja lopulta hän uskaltaa sulkea silmänsä, tietäessään, että siellä on vain värejä.

Suljettuaan silmänsä Nina on täysin tuntemusten armoilla... Maailmassa on vain kaksi hikistä kehoa ja rytmi... Nina elää rytmin koko kehollaan, vastaa Willin työntöihin leikitellen ja alkaa jopa vastatessaan muuntaa rytmiä. Kiusoitella Williä ja nauttia osaamisestaan.

Ninan pillun puristus hurjasti takovan kalun ympärillä on lopulta liikaa ja Will alkaa tippua kohti mahtavaa orkkua. Takaraivossa välähtää ajatus: Älä ainakaan lasta siitä. Hurjasti huohottaen Will vetäisee viimeisellä hetkellä kalunsa ulos pillusta ja saman tien kalu alkaakin ruiskia spermaa joka lentää kaaressa Ninan jalkojen välistä kohti tämän kasvoja.

Hitaasti mutta varmasti Ninan leikittely kostautuu, hän alkaa menettää otettaan rytmistä alkaessaan itse tulla. Hidas mutta kestävä orkku tulee hitaasti mutta jatkuu ikuisuuden. Willin jo tempaistua itsensä pois Ninan sisästä sykintä jatkuu vielä hyvän tovin. Siksi hän ei olekaan hetkeen tietoinen ympäristön tapahtumista, mutta alettuaan taas havainnoida huomaa Willin levittäneen nesteensä joka puolelle, kaikkialla minne Nina kätensä laskee on tahmeata ja märkää.

Will makaa Ninan vieressä selällään. Hengityksensä tasaannuttua Will katsoo sperman tahrimaa Ninaa. "Anteeksi toi sotku, mutta en halunnut tulla sisääsi kun amuletti unohtui".

Hetkeksi Nina palaa taas aikaisempiin tapahtumiin ja jäykistyy haistaessaan sperman kaikkialla ympärillään, mutta sitten vielä viipyilevä orkku saa mielen muuttumaan ja Willin selitys jo naurattaa: "Ei se mitään, hetken luulin, että säkin oot innostunut japanilaisista asioista niinku ne hollantilaiset. Mutta voisit kyllä taas etsiä jostain nenäliinan", Nina toteaa ja kaivautuu Willin kainaloon, liiskaten puolet sotkusta heidän väliinsä.

Voisit ruveta kirjailijaksi! Tekstiäsi on todella nautinto lukea ja odotan innolla lisää tarinoitasi!! Kiirehdihän jo kirjoittamaan ;)

Loistavaa tekstiä, eikä todellakaan tyypillistä lets naidaan kaltaista sähellystä..!!!
Loistavaa, ja ihanaa, tykkään tosi kovasti kirjoitustaidostasi...