Kaverini on mahtavan hyvä sosiaalisissa tilanteissa, että ihan pistää miettimään miten voi ollakin noin täydellinen ihminen. Hän osaa olla hauska, ilmeikäs, sympaattinen, mutta kuitenkin samalla kiinnostavan itsevarma ja älykäs.
Onko todella niin, että joillakin on synnyinlahjana hyvät vuorovaikutustaidot ja sosiaalinen varmuus? vai muokkaako kasvatus ihmiselle persoonan? olisi mielenkiintoista katsella tuon kaverini perheen elämää ja verrata sitä perheeni elämään.
eroaako ujon lapsen perheen kasvatustyyli puheliaan ja laajan kaveripiirin omaavan lapsen perheen kasvatustyylistä? mikä siinä on erilaista?
Miksi on olemassa sairaalloisen syrjäytyneistä ujoja, jotka hädin tuskin uskaltavat ulos ihmisten ilmoille? tätä voisi sanoa jo paniikkihäiriöksi, fobiaksi tai mielenterveyden häiriöksi. onko vika kasvatuksessa?
Minusta on kurjaa, että sosiaalinen asema riippuu ulkonäöstä. Jos kouluun tulee esimerkiksi naamasta palanut henkilö, häntä kammoksutaan ja kierretään kaukaa. Vaikka hän olisi kuinka päättäväinen, mukava ja puhelias, hän saa aina kokea torjunnan. Yhteiskunnassa kaikki on niin hiton pinnallisia, että jo ensinäkemältä tehdään omia johtopäätöksiä. Lapsellista, ettei keskitytä siihen olennaiseen.
Ujous, kiltteys ja laihuus ovat paha yhdistelmä. Olen itse näitä kolmea ja minua kohdellaan kuin esinettä. Aivan kuin olisin olemassa vain silloin kun tarpeen vaatii. Jos et paljoa puhu, se tarkoittaa sitä ettet ole mitään ja jäät jalkoihin. Minusta tuntuu oikeasti siltä, että olen epäonnistunut, viallinen ihminen eikä minun olisi pitänyt syntyäkään.
Ujot saavat luvan siirtyä syrjään ja vahvat hallitsevat. Tämä näkyy korostuneesti etenkin luonto-ohjelmissa; heikot tapetaan.
Tällaista se aina on ja tulee olemaan. Ei ihme, että monet näivettyy masennuksen takia. Kunpa en olisi niin herkkä ihminen, mutta kun minä satun olemaan ja siinä on toisaalta hyviä että pahoja puolia.
Hyvin iso osa ihmisen selviytymisestä henkisesti elämässään riippuu vuorovaikutustaidoista ja avoimmuudesta. Vain autistiset ihmiset eivät ymmärrä tätä. Mutta kun on sosiaalisesta fobiasta, puhehäiriöistä ja esim. afasiasta kärsiviä ihmisiä, he haluavat kommunikoida mutta eivät pysty ja hänet käsitetään väärin. Miten painajaismaista!
Kirjoittakaa, jos teksti herätti ajatuksia teissä.
Onko todella niin, että joillakin on synnyinlahjana hyvät vuorovaikutustaidot ja sosiaalinen varmuus? vai muokkaako kasvatus ihmiselle persoonan? olisi mielenkiintoista katsella tuon kaverini perheen elämää ja verrata sitä perheeni elämään.
eroaako ujon lapsen perheen kasvatustyyli puheliaan ja laajan kaveripiirin omaavan lapsen perheen kasvatustyylistä? mikä siinä on erilaista?
Miksi on olemassa sairaalloisen syrjäytyneistä ujoja, jotka hädin tuskin uskaltavat ulos ihmisten ilmoille? tätä voisi sanoa jo paniikkihäiriöksi, fobiaksi tai mielenterveyden häiriöksi. onko vika kasvatuksessa?
Minusta on kurjaa, että sosiaalinen asema riippuu ulkonäöstä. Jos kouluun tulee esimerkiksi naamasta palanut henkilö, häntä kammoksutaan ja kierretään kaukaa. Vaikka hän olisi kuinka päättäväinen, mukava ja puhelias, hän saa aina kokea torjunnan. Yhteiskunnassa kaikki on niin hiton pinnallisia, että jo ensinäkemältä tehdään omia johtopäätöksiä. Lapsellista, ettei keskitytä siihen olennaiseen.
Ujous, kiltteys ja laihuus ovat paha yhdistelmä. Olen itse näitä kolmea ja minua kohdellaan kuin esinettä. Aivan kuin olisin olemassa vain silloin kun tarpeen vaatii. Jos et paljoa puhu, se tarkoittaa sitä ettet ole mitään ja jäät jalkoihin. Minusta tuntuu oikeasti siltä, että olen epäonnistunut, viallinen ihminen eikä minun olisi pitänyt syntyäkään.
Ujot saavat luvan siirtyä syrjään ja vahvat hallitsevat. Tämä näkyy korostuneesti etenkin luonto-ohjelmissa; heikot tapetaan.
Tällaista se aina on ja tulee olemaan. Ei ihme, että monet näivettyy masennuksen takia. Kunpa en olisi niin herkkä ihminen, mutta kun minä satun olemaan ja siinä on toisaalta hyviä että pahoja puolia.
Hyvin iso osa ihmisen selviytymisestä henkisesti elämässään riippuu vuorovaikutustaidoista ja avoimmuudesta. Vain autistiset ihmiset eivät ymmärrä tätä. Mutta kun on sosiaalisesta fobiasta, puhehäiriöistä ja esim. afasiasta kärsiviä ihmisiä, he haluavat kommunikoida mutta eivät pysty ja hänet käsitetään väärin. Miten painajaismaista!
Kirjoittakaa, jos teksti herätti ajatuksia teissä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mä olen koko ikäni kärsinyt ujoudesta ja jännittämisestä,sekä olen kiltti ja herkkä myös,todella karmeaa miehelle.Jos haluat niin voitaisi jutella vaikka chatissa.
Juttelisin mielelläni kanssasi. Missä chatissa usein käyt?
En ole pariin vuoteen käynyt missään chatissa,mutta kerro missä "tavattais".
"tavattais" huomenna 20.00 suomi24 Chatissa? (chat>suomi 24 Chat) tulkaa muutkin ujot sinne!
vaan.mikset tullutkaan.
..olen pahoillani. Tuli este etten päässytkään. Huomenna siis 20.00 suomi24 chatissa. Ja tämä on lupaus!
sillä olen saunassa 20-21.00,sori.
No minä menen ainakin klo:20.00. Tule jos kerkeet.
niinpä...kyllä itseäkin harmittaa kun ei ole mikään ulospäin suuntautunut ja kaikenlisäksi todella herkkä ihminen...luulen että kasvatuksessa on jotai meidänkin perheessä mennyt vikaan koska kaikki kolme olemme ujoja ja sisäänpäinsuuntautuneita...olen kyllä koittanut tutustua uusiin ihmisiin mutta en osaa olla oma itseni...=(