Hei vaan,
ajattelinpa minäkin kysäistä sinulta näistä rakkaus/ihmissuhdeasioista... Olen ollut jo pitkään ihastunut (rakastunut?) kauempana asuvaan mieheen. Meillä ei ole suhdetta, mutta jotain sen tapaista silloin vuosi sitten. Miksi en saa häntä mielestäni? Hän ilmestyy uniini ja saan "merkkejä" hänestä (en voi tarkempaan kertoa millaisia, mutta hyvin selviä). Voiko olla mitenkään mahdollista, että vielä tapaamme ja että vielä joskus "saamme toisemme"? Tunteet ovat kovin vahvat, melkeinpä pelottavan vahvat.
Luin tuolta jostain vastauksesta jollekulle muulle, että voi löytää Sen Oikean vain jos on oppinut rakastamaan itseään. Tästä olen täysin samaa mieltä! Itselläni on nyt pitkä prosessi itseni kanssa takana päin ja nyt noin vuoden verran olen taas rakastanut itseäni. Elämäni on ihan mallillaan... jotain kuitenkin kaipaan, ihmissuhdetta tietysti. Kuitenkaan en jostain syystä ole valmis aloittamaan mitään kenenkään kanssa, kun tuo kaukana asuva mies on niin vahvasti edelleen tunteissani. Haaskaanko aikaa häntä ajatellessani? No, vaikka sanoisit, että haaskaan, niin luultavasti häntä ajattelen silti... miksipä se nyt muuttuisi, kun vuoden ajan olen jokaikinen päivä häntä ajatellut... :)
Kiitos jos jaksat vastata ja aurinkoisia päiviä sinulle!
ajattelinpa minäkin kysäistä sinulta näistä rakkaus/ihmissuhdeasioista... Olen ollut jo pitkään ihastunut (rakastunut?) kauempana asuvaan mieheen. Meillä ei ole suhdetta, mutta jotain sen tapaista silloin vuosi sitten. Miksi en saa häntä mielestäni? Hän ilmestyy uniini ja saan "merkkejä" hänestä (en voi tarkempaan kertoa millaisia, mutta hyvin selviä). Voiko olla mitenkään mahdollista, että vielä tapaamme ja että vielä joskus "saamme toisemme"? Tunteet ovat kovin vahvat, melkeinpä pelottavan vahvat.
Luin tuolta jostain vastauksesta jollekulle muulle, että voi löytää Sen Oikean vain jos on oppinut rakastamaan itseään. Tästä olen täysin samaa mieltä! Itselläni on nyt pitkä prosessi itseni kanssa takana päin ja nyt noin vuoden verran olen taas rakastanut itseäni. Elämäni on ihan mallillaan... jotain kuitenkin kaipaan, ihmissuhdetta tietysti. Kuitenkaan en jostain syystä ole valmis aloittamaan mitään kenenkään kanssa, kun tuo kaukana asuva mies on niin vahvasti edelleen tunteissani. Haaskaanko aikaa häntä ajatellessani? No, vaikka sanoisit, että haaskaan, niin luultavasti häntä ajattelen silti... miksipä se nyt muuttuisi, kun vuoden ajan olen jokaikinen päivä häntä ajatellut... :)
Kiitos jos jaksat vastata ja aurinkoisia päiviä sinulle!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihastus on tietysti ihanaa. Mutta sinun pitää elää myös, etkä voi rakentaa pilvilinnaa hänen vuokseen.
En meinaa sitä että sinun pitäisi hänet unohtaa...
Vaan tässä välissä voisit tavata muitakin.
Yleensä kun on vahva ajatus ihastukseta niin
se on molemmin puolista, siksi niin voimakasta.
Onnea&Rakkautta sinulle. T,Vesa.
Joo... olenhan mä yrittänyt tapailla muita ja ihan mukavaa on ollut, mutta sitten vaan jostain syystä tämä mies tulee aina mieleen eikä kukaan muu tunnu yhtä tärkeältä ja oikealta. Joten enpä nyt edes sanoisi, että ihastuminen tässä tapauksessa on yksistään ihanaa... en ole tavannut ko henkilöä kuukausiin, joten lähinnä omituiselta tuntuu tämä, että näin vahvasti hänet koen. Toisaalta kyllä tuntuu järkeenkäypältä tuo, että voimakas ihastuminen johtuu siitä, että tunne on molemminpuolinen!?! Näin voisin kuvitella asian olevan. Pilvillinnoja tietysti rakentelen... silti väittäisin että elän ihan täysipainoista elämää. En ole luopunut hänen takiaan mistään, mikä on tuntunut hyvältä ja oikealta.
Unohtaa en siis voi, on vain elettävä asian kanssa. Hauskasti ilmaistu tuo "tässä välissä"... se pitäisi ehkä sisällään sen, että vielä tapaamme? ;)
Kiitos vastauksestasi, paljon sain ajattelemisen aihetta ja uskonpa että ihan oikeassa olet tämän asian suhteen. Aurinkoa!