Esiintyy esim. sukunimessä Madetoja. Mateen tiedän mutta tojalle ei löydy selitystä. Toisaalta ojankin tiedän kun taas madet on mysteeri ellei hae sille jotain latinan kieleen viittaavaa.
Mitä tarkoittaa "toja"
Anonyymi-ap
19856
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Luulenpa että se loppu on oja eli t kuuluu ensimmäiseen osaan tai on vain niinkuin välikirjaimena siinä vähän täydentämässä sanaa että olisi helpompi sanoa eikä jäisi sellaista tyhjää koloa siihen.
😋😍😋😍😋😍😋😍😋
😍 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#180462825
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Ma on jonkun kielen pääte tai sana myös. Lappeenrannan teekkarien vanhat laulukirjat kannessa on hebrean kirjain kaksikieliset Kylli laulut.Sukupuoli taudeista niissä lauletaan.Ma de made oja meillä on taimenta ojissa mutta se viittaa Saksaan ja Ranskaan.
Nimissä on kaikenlaisia merkillisyyksiä. Esimerkkinä tutun kaverin sukunimi Tapanainen, joka kehottaa tappamaan kauniimman sukupuolen edustajan.
Miksei myös nainen joka on tapojensa orja. Tahi esiintyy naisena vain tavan vuoksi, vaikka oikeasti haluaisi olla jotain muuta.
Vähän niin kuin elämäntapa intiaani? Siinäkin puhutaan elämän tappamisesta.
Kyllä suomen kieli on raakaa.
Urokset ovat keskimäärin kauniimpia/komempia, siksi naiset joutuukin meikkamaan ja koreilemaan vaaatteillaan.
Toja(x) on muinaista kuitusementtilevyä, mutta tuskinpa siihen on madetta sotkettu.
Jos nimi olisi ollut Matikkaoja, sen olisi voinut sekoittaa matematiikkaan.
Mummoni puhui säveltäjä Mateenojasta.
Aikaa ei juuri kannata tuhlata fingerporilaiseen kielipohdiskeluun. Jokaisella on suomessaan asiallistakin opiskeltavaa.
Kyse on siitä, että suomen kielen sanojen loppuun kuului muinaisuudessa tämä t-kirjain. Se oli yleinen varsinkin sanoissa, jotka nykyään loppuvat painolliseen e-kirjaimeen. Made oli vanhassa suomessa madet, tai todennäköisemmin maet, mistä kirjakielisenä versiona alettiin käyttää ensin mainittua muotoa.
Pyhäjokivarressa, mistä sukunimi Madetoja on peräsin, sijaitsee myös kylä nimeltä Venetpalo, mikä kuuluisi kirjakielellä Venepalo. (Palo on savolaismurteissa eräs kaskiviljelyksen synonyymeistä).
Se, että t-kirjain kuului suomen sanojen loppuun paljastuu niiden partitiivimuodoista. Niissähän on lukuisasti se sanan perusmuotoon kuulumaton t-kirjain. Esimerkiksi: Tie-tietä, puu-puuta, suo-suota, räme-rämettä, halme-halmetta, vene-venettä, päre-pärettä, jne.
Niin, unohtui mainita, että onhan nyky-suomessa jäänteinä vieläkin muutamia sanoja, joista tätä muinaissuomen sanojen loppuun yleisesti kuulunutta t-kirjainta ei ole karsittu pois.
Äkkiä tulee mieleen perheen perustamiseen liittyvä sanaketju: neitsyt, häät ja kätkyt.
Ja housut.
Esimerkeissä oli kyse oli yksikkömuotoisista nimisanoista. Housut-sanassa se t-viimeisenä kirjaimena on ja on alun perin ollut monikon tunnus.
Olut on myös eräs yksikkömuotoinen nimisana, joka päättyy t-kirjaimeen.
Keksikääpä lisää näitä sanoja, joissa se muinaissuomelle ominainen t-kirjain on säilynyt nimisanan lopussa.
Housut on sama yksikkönä ja monikkona, housuissa on yleensä kaksi lahjetta, mutta senkin voi sanoa yksikkönä lahje. On myös housuhame eikä housuthame, ei siis mitään syytä käyttää monikkoa jos on vain yksi housu.
Ja vitut!
Ja pallit.
Kielikukkasia: vähän aikaa vielä jos sanan vähän jälkeen ei pidä pikku taukoa, niin sanat voi kuulostaa....vähännaikaavielä
Höpöhöpö! Ei liity keskustelun aiheeseen.