Alkaa epäilyttää suomalaisten kirjakuntantamojen kyky haarukoida hyviä tekstejä kässäreiden joukosta. Ilmeisesti näitä kässäreitä ei ainakaan isoissa kustantamoissa juurikaan lueta, ellei satu olemaan superpoikkeava lahjakkuus, jonka teksti sattuu kolahtamaan juuri sillä hetkellä oikeassa mielentilassa työskentelevään kustiin. Tai toinen, yleisempi syy: olet tunnettu henkilö, joko kirjailija tai muuten vaan julkkis. Sitten varmaan myös suhteilla menee kökköjä kirjoja painoon. Pitäisikö Suomessakin kustantamojen lakata teeskentelemästä, että ovat tutustuneet kässäriin ja sen sijaan rehellisesti myöntää, että eivät kykene duuniin. Sen sijaan olisi uusi ammattiryhmä eli kirjallisuusagentit, jotka tekisivät tämän teksteihin tutustumisen ammattimaisesti. Tämä juosten kustu systeemi ei oikein toimi, kun kaikilla on niin kiire eikä työtä tehdä kunnolla, vaan toisella jalalla. Pienissä kustantamoissa saattaa yhä olla aitoa halua löytää ja julkaista helmiä, mutta isojen ei tarvitse vaivautua edes lukemaan muutakuin muutama sivu alusta ja vähän keskeltä ja nakata sitten hylky. Jos näillä ns. kirjallisuuden ammattilaisilla on niin heikkoa keskittyminen tai sitten usko omaan kykyyn muutaman sivun perussteella tehdä arvio kässäristä on aivan suhteeton, niin eikö olisi kaikille parempi, että annettaisiin nämä työt agenteille, jotka ainakin uran alkuvaiheessa ottaisivat työnsä vakavasti. Monet kustantamothan ovat jo ilmeisesti ulkoistaneet tämän työn jollekin nuoren voiman liitolle, jossa ns. ammattilaiset yrittävät tehdä samaa toivotonta urakkaa mitä nämä kustantamot. Miettikääpä itse miten nämä kaikki kässäreitä lukevat ovat onnistuneet työssään? Minusta aika heikosti siihen nähden miten vähän nämä kirjat sitten myyvät. Ymmärrän kyllä taidekirjat ja helmet, jotka eivät ehkä myy, mutta en ymmärrä järjetöntä määrää valtavirtakirjallisuutta, joka on tasapaksua ja joka yrittää olla myyvää siinä onnistumatta. Suurin syy on näissä henkilöissä, jotka päättävät mikä teksti "pääsee jatkoon" ja heidän kyvyttömyydessään tehdä työnsä hyvin. Heillä ei ole tuloksen peruateella kykyä arvioida edes sitä mikä teksti myy, jos sitä yrittävät. En kyllä tajua, mitä he yrittävät. Eikö vaan olisi parempi että tämän työn tekisivät kunnianhimoiset kirjallisuusagentit, jotka kykenevät lukemaan hyvän kässärin loppuun saakka, uskoisivat tekstiin niin paljon että saisivat sen myytyä kustille ja jatkaisivat uskomista kässäriin kunnes se myy. Hyvin.
Suomeenkin USAn malli?
23
1047
Vastaukset
- Anonyymi
Amerikan malli tuskin toimii sellaisenaan Suomessa, sillä amerikkalaisia on pelkästään 300 miljoonaa ja suomalaisia vähemmän kuin yhdessä New Yorkissa asukkaita. Niinpä kirjoja ostavia lukijoitakin on vain murto-osa siitä mitä englantia puhuvalla markkina-alueella on. Eli ei tuosta mitään agentteja elättävää bisnestä saa aikaiseksi oikein millään, etenkin kun tuntemattoman kirjailijan kirja Suomessa tuottaa noin 1000 euroa. Tuosta tonnista sitten kirjailija maksaisi agentin palkkion, mitä se ikinä onkaan? Ehkä 200-300 euroa? No, eipä kirjallisuusagentti kovin montaa työtuntia parin sadan eteen yhden kirjan vuoksi pystyisi tekemään. Käytännössähän agentilla pitäisi olla listoilla myös joku takuumyyvä nimi, esim. Tervo, Remes tms., että hänellä olisi taloudellisesti mahdollista edistää edes muutama tunti kuukaudessa näitä vähemmän myyviä nimikkeitä.
Ja pitää muistaa, että ison maailman kirjallisuusagentithan valikoivat edustettavat kirjailijat ihan samojen myyntiodotusten mukaan kuin itse kustantajatkin. Bisnes on aina bisnestä. - Anonyymi
Juu, Suomessa ei agenteille riitä mitenkään töitä eikä varmaan kässäreitä kustantamoille tarjoavat halua maksaa mitään agenteille. Tuosta olen osittain samaa mieltä, että Suomessa ei kirjat myy johtuen luultavasti tuosta kustantajien huonosta silmästä nähdä potentiaalisia best sellereitä. Suomi on Suomi ja tällaista tämä nyt Suomessa on. Ei täällå parempaan pystytä valitettavasti.
- Anonyymi
Nämä kustantamoiden tyypit eivät edusta lukijoita, koska he eivät saa näistä kässäreistä lukukokemusta vain silmäilemällä vähän tekstejä. Julkaistujen kirjojen perusteella mahdotonta sanoa miten kustannuspäätös syntyy :)
Äärimmäisen harva julkaistu kirja on alusta saakka hypnoottisen mukaansatempaava, joten se ei voi olla syy siihen, että kustantaja malttaa lukea kässäriä loppuun. Olisi kiva saada kuulla kustantamoilta ihan rehellisiä ulostuloja tästä aiheesta. - Anonyymi
Kun syöt tarpeeks kauan samaa pahanmakuista ruokaa, alat tottua siihen ja viimein tykätä siitå. Aika pitkälle, joitain poikkeuksia lukuunottamatta tästä on kysymys suomalaisessa kustannustoiminnassa.
- Anonyymi
Kustantaja ottaa taloudellisen riskin, joten tietenkin sensuuri on silloin ankara ja kustannukseen päätyy lähinnä vain teoksia, joihin joku henkilökohtaisesti kustannusportaassa uskoo riskillä taikka jotka kokemuksen mukaan myyvät riittävän hyvin.
Ikävä kyllä suurin osa, tilastollisesti noin 99.5% käsikirjoituksista ei täytä näitä kriteereitä. Jokainen uskoo tietysti kirjoittavansa mestariteoksen, mutta markkinat osoittavat sen tosiasiallisen potentiaalin.
Suomessa slush pile - seulonta vaikuttaa olevan tietyiltä osin paljon perusteellisempaa kuin vaikka Jenkeissä. Siellä agentit tai kustantajat voivat käyttää vain muutaman minuutin jokaisen käsikirjoituksen arviointiin, ja hyvä synopsis ja ensimmäiset sivut nousevat tällöin ratkaisevaan rooliin. Tämä tietysti johtaa herkästi siihen, että mahdollisesti sinällään hyvä tarina päätyy ö-mappiin.
Kannattaa muistaa sekin, että käytännössä kaikilla menestyneillä kirjoilla on ollut vaikeuksia päästä markkinoille - Harry Potter hylättiin 12 kertaa ennen kuin joku hikipaja suostui tekemään siitä säälistä pienen koe-erän.
Lähtökohtaisesti jos kirja on omaelämänkerta, käsittelee ajallisesti, alueellisesti tai kulttuurillisesti suppeita aiheita tai on muuten vain riittävän poikkeava - mutta väärällä tavalla - sillä ei ole käytännössä mitään edellytyksiä menestyä taloudellisesti. Suurin osa kirjoittajista ei edes tähtää kuuhun, vaan haluaa kirjoittaa kirjan tajunnanvirrasta, ja kokeilla miten se menestyy.
Ihan näin kärjistettynä esimerkkinä, jos em. Harry Potter olisi kirjoitettu suomeksi Suomessa ja sijoittunut Suomeen, sillä ei olisi ollut minkäänlaista kansainvälistä markkinapotentiaalia. Ko. kirjan alkuperäisversiollekin tehtiin Suomessa hylätty kustannuspäätös jo, kun kirjasta oli tullut myyntimenestys maailmalla.
Omien havaintojeni mukaan Suomessa on kourallinen kirjailijoita, jotka tekevät tai yrittävät tehdä materiaalia, jolla voi olla merkittävää kaupallista menestystä.
Lisäksi toki suomen kieli rajoittaa aivan perustavanlaatuisella tavalla markkinointia. Itse olen tämän ongelman edessä juuri tällä hetkellä ja kartoitan mahdollisuuksia kääntää kirjani itse englanniksi, jotta saan sille oleellista markkinapotentiaalia.
Kolmas, piilevä ongelma voi olla kulttuurimuuri. Kustantajat arvioivat, ettei tietyntyyppiselle kirjallisuudelle ole kysyntää Suomessa, vaikka se voisi myydä erittäin hyvin kansainvälisillä markkinoilla. - Anonyymi
Laitetaans tää tänne talteen: https://www.kustantajat.fi/media/bestsellerit-verkkoon-2022.pdf
Tuolta voi käydä katselemassa tilastoja ja miettiä kuinka mahdollinen se kirjailijanura Suomessa on.- Anonyymi
Äänikirja tehdään, ja usein sen maksaa kirjailija itse. Siellä se sitten on bitteinä valmiina myytäväksi ja luettavaksi.
Tässä vaiheessa kirjailija ostaa omaa äänikirjaansa yhden centin hintaan yli kymmenen tuhatta kappaletta ja jakaa sen jälkeen kuvia someen listasta, joka todistaa hänen olevan kahdenkymmenen eniten luetuimman joukossa.
Samainen kirjailija maksaa myös koko paperikirjansa tuotantokustannukset kustantamolle, joka voi olla suuri ja perinteinenkin toimija. Kun paperiset kirjat ovat siinä vaiheessa, että niitä ei enää osteta, kirjailija ostaa täysinäiset trukkilavat tutun kirjakauppiaan kautta itselleen. Näin saadaan myyntiä lisää, ja vanhatkin kirjat pääsevät kuukauden luetuimpien listalle kertomaan kirjailijan suuresta suosiosta.
Kirjailija voi leikkiä menestyskirjailijaa, vaikka suurimman osan ääni- ja e-kirjoista hän ostaa itse, ja paperiset kirjat kulkeutuvat pääosin selluvillatehtaalle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Äänikirja tehdään, ja usein sen maksaa kirjailija itse. Siellä se sitten on bitteinä valmiina myytäväksi ja luettavaksi.
Tässä vaiheessa kirjailija ostaa omaa äänikirjaansa yhden centin hintaan yli kymmenen tuhatta kappaletta ja jakaa sen jälkeen kuvia someen listasta, joka todistaa hänen olevan kahdenkymmenen eniten luetuimman joukossa.
Samainen kirjailija maksaa myös koko paperikirjansa tuotantokustannukset kustantamolle, joka voi olla suuri ja perinteinenkin toimija. Kun paperiset kirjat ovat siinä vaiheessa, että niitä ei enää osteta, kirjailija ostaa täysinäiset trukkilavat tutun kirjakauppiaan kautta itselleen. Näin saadaan myyntiä lisää, ja vanhatkin kirjat pääsevät kuukauden luetuimpien listalle kertomaan kirjailijan suuresta suosiosta.
Kirjailija voi leikkiä menestyskirjailijaa, vaikka suurimman osan ääni- ja e-kirjoista hän ostaa itse, ja paperiset kirjat kulkeutuvat pääosin selluvillatehtaalle.Mistä ne kirjailijan rahat tulee joilla se kaiken tuon ostaa?
- Anonyymi
Rahoitetaan virkatyöllä ja ottamalla lainaa pankista. Myös appivanhemmat, omat vanhemmat ja ihan tuntemattomatkin auttavat. Pinnallinen karisma vaikuttaa suureen osaan ihmisistä.
- Anonyymi
Ei mahdoton yhtälö.
Äänikirjan tekeminen maksaa tuhannen euron pintaan. Vähän yli tai ali sen.
E-kirjan tekeminen maksaa muutamasta satasesta ylöspäin. Alle tuhat euroa kuitenkin.
Painettu kirja suurella ja arvostetulla kustantamolla maksaa 6000 - 10000 euroa.
- Anonyymi
Luuletko, että USA:ssa julkaistaan isompi osa kaupallisille kustantamoille lähetetyistä kirjoista kuin Suomessa? En menisi vannomaan.
- Anonyymi
No ei todellakaan julkaista. Aloitus on esimerkki täydellisestä tietämättömyydestä kustannusalaa koskien.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No ei todellakaan julkaista. Aloitus on esimerkki täydellisestä tietämättömyydestä kustannusalaa koskien.
Eiköhän tuon aloituksen ole kirjoittanut taas kerran se sama vajukki, joka ei tänäkään vuonna löytänyt mieleistään kirjaa kustantamoiden kataloogeista eikä kirjaston ikkunasta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eiköhän tuon aloituksen ole kirjoittanut taas kerran se sama vajukki, joka ei tänäkään vuonna löytänyt mieleistään kirjaa kustantamoiden kataloogeista eikä kirjaston ikkunasta.
Se kun ei osaa sanoa mitään itse asiasta, vaan haukkuu vajukiksi aloittajaa kertoo kyllä kaiken tarpeellisen tästä lapsosesta. Ehkäpä äiti tai isi ja opettaja voi joskus - kun tämä reppana jaksaa keskittyä - avata sanan argumentointi merkitystä. Siihen saakka kannattaisi vain lukea sitä Aku Ankkaa ja ainakin yrittää lukea oppikirjoja eikä osallistua aikuisten keskusteluun.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No ei todellakaan julkaista. Aloitus on esimerkki täydellisestä tietämättömyydestä kustannusalaa koskien.
Tämä kommentti puolestaan kertoo ainoastaan epäluuloistasi ja siitä, ettet osaa sanoa asiasta yhtään mitään, toisin kuin aloittaja, jolla on monta perustelua väitteilleen. On aika alkeellinen väittelytaktiikka väittää toista tietämättömättömäksi tuomalla samalla 0% sisältöä keskusteluun ja asiaan. Anonyyminä on helppo tietty paljastaa kyvyttömyytensä keskusteluun.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä kommentti puolestaan kertoo ainoastaan epäluuloistasi ja siitä, ettet osaa sanoa asiasta yhtään mitään, toisin kuin aloittaja, jolla on monta perustelua väitteilleen. On aika alkeellinen väittelytaktiikka väittää toista tietämättömättömäksi tuomalla samalla 0% sisältöä keskusteluun ja asiaan. Anonyyminä on helppo tietty paljastaa kyvyttömyytensä keskusteluun.
Aloittajan viesti oli lähinnä kitkerää valitusta, joka oli vielä kirjoitettu heikosti jäsennellyksi pötkyläksi. Se ei sisältänyt ensimmäistäkään faktaa, ainoastaan kirjoittajansa arvailuja siitä, mitä kustantamoissa tapahtuu. Jos hänellä olisi ollut edes jonkinlainen käsitys suomalaisen kustannustoiminnan rahavirroista, niin hän olisi huomannut ettei agenteille ole siinä siivua jaettavaksi.
- Anonyymi
Tuli mieleen Kiira Korven "runokirja", joka oli julkaistu vain tekijän nimen tunnettuuden takia. Ihan läpimätä ja onneton tekele. En usko kenenkään sitä ostavan, jos vähänkin vilkaisee mitä tahansa sivua tuosta kirjasta. Tuli varmaan kustantajalla paljon takkiin ja kirjastojen poistomyyntiin aikamoiset kasat lukemattomia kirjoja. Surullista!
- Anonyymi
Selailin minäkin tuota Kiira Korven runokirjaa ja ihmettelin. Yhdelläkin sivulla oli vaan yksi rivi tekstiä ja siinä oli lueteltu peräkkäin 5-6 törkeää kirosanaa.
- Anonyymi
Agentit eivät ameriikassa etsi "parhaita tekstejä", vaan sellaisia, jotka he saavat myytyä kustantamoille hyvällä voittomarginaalilla. Ei oikein taitaisi toimia Suomen kaltaisella pienellä kielialueella...
- Anonyymi
Juu ei, USAssa joku aika tuntematonkin kirjailija voi saada esim. 600 000 dollaria ennakkoa julkaistavasta kirjasta ja tämä on fakta. Usassa osataan markkinointi ja myyminen paljon Suomea paremmin ja siellä kustantaja uskaltaa sitoutua ja uskoa teokseen ihan eri levelillä kuin Suomessa. Jokin tässä Suomen touhussa kyllä mättää. Miksi julkaistaan niin paljon aika tylsää ja mitäänsanomatonta kirjallisuutta, jos tavoite on saada myytyä niitä kirjoja? Ehkä ne jotka päättävät mitä julkaistaan, eivät oikein tajua täysin mikä lukijoita kiinnostaa.
- Anonyymi
Nykyään on mahdollista tehdä omakustanne ja markkinoida sitä itse. Mihin ne kirjailijat oikein kustantamoa tarvitsevat, jos kerran joutuvat sielläkin maksamaan teoksestaan kuten ketjussa väitetään eikä kustantamossa mitään osata.
Olkaa itsenne agentteja ja myykää kirjaanne vaikka miljoonia, kaikkiin maailman maihin.- Anonyymi
Tuo on kyllä erittäin hyvä ajatus. Jos kerran itse oikeasti uskoo omaan käsikirjoitukseensa, miksi edes yrittää löytää sille kustantajaa? Tai sitten jos haluaa uskottavuutta lisätä niin voi perustaa itse kustantamon ja julkaista sen kautta omia kirjojaan niin vaikuttaa siltä, ettei kyseessä ole omakustanne. Sitten tullaankin avainasiaan eli markkinointiin. Pitäisi olla resursseja ja osaamista markkinoida omaa kirjaa niin, että lukijat sen löytävät. Tosin mikään ei auta, jos kirja on huono eli sen pitäisi olla hyvä ja sen arvioiminen on paljolti subjektiivista. Tietty tekstin pitää olla luettavaa eikä siellä saa olla kielioppivirheitä tms. (jokunen sallittakoon) mutta sen, onko kirja hyvä ratkaisee sitten sisältö ja tyyli, ei virheettömyys. Onko kirja kiinnostava, sen ratkaisevat lukijat ja halutaanko lukea toinen kirja samalta kirjoittajalta, se on kriittinen kysymys, jota täytyy perusteellisesti harkita jo siinä vaiheessa, kun miettii, julkaistaanko esikoinen tavalla tai toisella. Oma kokemukseni on, että enemmän on niitä kirjailijoita, joilta en toista kirjaa odota tai lue, vähemmän niitä, joilta voisin lukea toisenkin. Ehkä olen liian kriittinen, monesti jonkun kirjan lukeminen on kärsimystä, mutta huononkin kirjan lukeminen silti kannattaa. Aina siitä jotain voi hyötyä, vaikkei mitään oppisi.
- Anonyymi
En tiedä mikä julkaisukynnyksen ylittää, mutta jotain kommenttia niille jotka yrittävät julkaista.
Mieti, kirjoitatko hyvää tarinaa vai yritätkö hämmästyttää (hämätä) oivaltavalla kielellisellä ilmauksella. Jos jälkimmäistä yrität, ei ehkä kannata edes yrittää kirjoittaa hyvää tarinaa, joska käyttäisit vain tarinaa hyväksi kielellisen ilmaisun etsinnässäsi.
Jos kirjoitat hyvää tarinaa, kieli ei voi saada liikaa huomiota, vaan sen tulee palvella tarinaa. Älä silloin yritä todistella, miten hienoja ajatuskuvioita ja metaforia ja mielleyhtymiä pystyt luomaan. Ne sopii tekstiin, jonka itsetarkoitus on esitella kirjoittajan ainutlaatuisia kykyjä sommitella sanoja ja yhdistellä niitä milloin historiaan, milloin lääketieteeseen tavalla, josta kirjoittaja itse liikuttuu.
Monissa kirjoissa näköjään riittää joku hyvä perusidea tai joku vinkeä kulma ja verbaalinen erikoisuus julkaisuun, mutta sellaisia kirjoja en jaksa lukea kuin jonkun matkaa, koska itse tarina jää ohueksi eikä kanna.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä1384330Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda3342169Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik32044Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2481871- 1061790
IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel4561770Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että4791604MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar571429Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun4761330Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa
Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat441316