Alkaa epäilyttää suomalaisten kirjakuntantamojen kyky haarukoida hyviä tekstejä kässäreiden joukosta. Ilmeisesti näitä kässäreitä ei ainakaan isoissa kustantamoissa juurikaan lueta, ellei satu olemaan superpoikkeava lahjakkuus, jonka teksti sattuu kolahtamaan juuri sillä hetkellä oikeassa mielentilassa työskentelevään kustiin. Tai toinen, yleisempi syy: olet tunnettu henkilö, joko kirjailija tai muuten vaan julkkis. Sitten varmaan myös suhteilla menee kökköjä kirjoja painoon. Pitäisikö Suomessakin kustantamojen lakata teeskentelemästä, että ovat tutustuneet kässäriin ja sen sijaan rehellisesti myöntää, että eivät kykene duuniin. Sen sijaan olisi uusi ammattiryhmä eli kirjallisuusagentit, jotka tekisivät tämän teksteihin tutustumisen ammattimaisesti. Tämä juosten kustu systeemi ei oikein toimi, kun kaikilla on niin kiire eikä työtä tehdä kunnolla, vaan toisella jalalla. Pienissä kustantamoissa saattaa yhä olla aitoa halua löytää ja julkaista helmiä, mutta isojen ei tarvitse vaivautua edes lukemaan muutakuin muutama sivu alusta ja vähän keskeltä ja nakata sitten hylky. Jos näillä ns. kirjallisuuden ammattilaisilla on niin heikkoa keskittyminen tai sitten usko omaan kykyyn muutaman sivun perussteella tehdä arvio kässäristä on aivan suhteeton, niin eikö olisi kaikille parempi, että annettaisiin nämä työt agenteille, jotka ainakin uran alkuvaiheessa ottaisivat työnsä vakavasti. Monet kustantamothan ovat jo ilmeisesti ulkoistaneet tämän työn jollekin nuoren voiman liitolle, jossa ns. ammattilaiset yrittävät tehdä samaa toivotonta urakkaa mitä nämä kustantamot. Miettikääpä itse miten nämä kaikki kässäreitä lukevat ovat onnistuneet työssään? Minusta aika heikosti siihen nähden miten vähän nämä kirjat sitten myyvät. Ymmärrän kyllä taidekirjat ja helmet, jotka eivät ehkä myy, mutta en ymmärrä järjetöntä määrää valtavirtakirjallisuutta, joka on tasapaksua ja joka yrittää olla myyvää siinä onnistumatta. Suurin syy on näissä henkilöissä, jotka päättävät mikä teksti "pääsee jatkoon" ja heidän kyvyttömyydessään tehdä työnsä hyvin. Heillä ei ole tuloksen peruateella kykyä arvioida edes sitä mikä teksti myy, jos sitä yrittävät. En kyllä tajua, mitä he yrittävät. Eikö vaan olisi parempi että tämän työn tekisivät kunnianhimoiset kirjallisuusagentit, jotka kykenevät lukemaan hyvän kässärin loppuun saakka, uskoisivat tekstiin niin paljon että saisivat sen myytyä kustille ja jatkaisivat uskomista kässäriin kunnes se myy. Hyvin.
Suomeenkin USAn malli?
41
1581
Vastaukset
- Anonyymi
Amerikan malli tuskin toimii sellaisenaan Suomessa, sillä amerikkalaisia on pelkästään 300 miljoonaa ja suomalaisia vähemmän kuin yhdessä New Yorkissa asukkaita. Niinpä kirjoja ostavia lukijoitakin on vain murto-osa siitä mitä englantia puhuvalla markkina-alueella on. Eli ei tuosta mitään agentteja elättävää bisnestä saa aikaiseksi oikein millään, etenkin kun tuntemattoman kirjailijan kirja Suomessa tuottaa noin 1000 euroa. Tuosta tonnista sitten kirjailija maksaisi agentin palkkion, mitä se ikinä onkaan? Ehkä 200-300 euroa? No, eipä kirjallisuusagentti kovin montaa työtuntia parin sadan eteen yhden kirjan vuoksi pystyisi tekemään. Käytännössähän agentilla pitäisi olla listoilla myös joku takuumyyvä nimi, esim. Tervo, Remes tms., että hänellä olisi taloudellisesti mahdollista edistää edes muutama tunti kuukaudessa näitä vähemmän myyviä nimikkeitä.
Ja pitää muistaa, että ison maailman kirjallisuusagentithan valikoivat edustettavat kirjailijat ihan samojen myyntiodotusten mukaan kuin itse kustantajatkin. Bisnes on aina bisnestä. - Anonyymi
Juu, Suomessa ei agenteille riitä mitenkään töitä eikä varmaan kässäreitä kustantamoille tarjoavat halua maksaa mitään agenteille. Tuosta olen osittain samaa mieltä, että Suomessa ei kirjat myy johtuen luultavasti tuosta kustantajien huonosta silmästä nähdä potentiaalisia best sellereitä. Suomi on Suomi ja tällaista tämä nyt Suomessa on. Ei täällå parempaan pystytä valitettavasti.
- Anonyymi
Nämä kustantamoiden tyypit eivät edusta lukijoita, koska he eivät saa näistä kässäreistä lukukokemusta vain silmäilemällä vähän tekstejä. Julkaistujen kirjojen perusteella mahdotonta sanoa miten kustannuspäätös syntyy :)
Äärimmäisen harva julkaistu kirja on alusta saakka hypnoottisen mukaansatempaava, joten se ei voi olla syy siihen, että kustantaja malttaa lukea kässäriä loppuun. Olisi kiva saada kuulla kustantamoilta ihan rehellisiä ulostuloja tästä aiheesta.- Anonyymi
No mulla on kässäri ollut sisällä yhdellä yleiskustantamolla jo melkein vuoden, mutta
olen kirjan ehtinyt julkaista toisella kustantamolla. Miten kustannuspäätös syntyy, niin melko
hitaasti. Kyllä nyt taloudellinen taantuma ja kehno kirjojenmyynti taitaa vaikuttaa. Muistakaa tämä, älkää lannistuko.
- Anonyymi
Kun syöt tarpeeks kauan samaa pahanmakuista ruokaa, alat tottua siihen ja viimein tykätä siitå. Aika pitkälle, joitain poikkeuksia lukuunottamatta tästä on kysymys suomalaisessa kustannustoiminnassa.
- Anonyymi
Ei kun ne taloudelliset madonluvut. Kyllä ne mittaa niitä talouslukuja ja monet isot perinteiset kustantamot tähtää pikavoittoihin.
- Anonyymi
Kustantaja ottaa taloudellisen riskin, joten tietenkin sensuuri on silloin ankara ja kustannukseen päätyy lähinnä vain teoksia, joihin joku henkilökohtaisesti kustannusportaassa uskoo riskillä taikka jotka kokemuksen mukaan myyvät riittävän hyvin.
Ikävä kyllä suurin osa, tilastollisesti noin 99.5% käsikirjoituksista ei täytä näitä kriteereitä. Jokainen uskoo tietysti kirjoittavansa mestariteoksen, mutta markkinat osoittavat sen tosiasiallisen potentiaalin.
Suomessa slush pile - seulonta vaikuttaa olevan tietyiltä osin paljon perusteellisempaa kuin vaikka Jenkeissä. Siellä agentit tai kustantajat voivat käyttää vain muutaman minuutin jokaisen käsikirjoituksen arviointiin, ja hyvä synopsis ja ensimmäiset sivut nousevat tällöin ratkaisevaan rooliin. Tämä tietysti johtaa herkästi siihen, että mahdollisesti sinällään hyvä tarina päätyy ö-mappiin.
Kannattaa muistaa sekin, että käytännössä kaikilla menestyneillä kirjoilla on ollut vaikeuksia päästä markkinoille - Harry Potter hylättiin 12 kertaa ennen kuin joku hikipaja suostui tekemään siitä säälistä pienen koe-erän.
Lähtökohtaisesti jos kirja on omaelämänkerta, käsittelee ajallisesti, alueellisesti tai kulttuurillisesti suppeita aiheita tai on muuten vain riittävän poikkeava - mutta väärällä tavalla - sillä ei ole käytännössä mitään edellytyksiä menestyä taloudellisesti. Suurin osa kirjoittajista ei edes tähtää kuuhun, vaan haluaa kirjoittaa kirjan tajunnanvirrasta, ja kokeilla miten se menestyy.
Ihan näin kärjistettynä esimerkkinä, jos em. Harry Potter olisi kirjoitettu suomeksi Suomessa ja sijoittunut Suomeen, sillä ei olisi ollut minkäänlaista kansainvälistä markkinapotentiaalia. Ko. kirjan alkuperäisversiollekin tehtiin Suomessa hylätty kustannuspäätös jo, kun kirjasta oli tullut myyntimenestys maailmalla.
Omien havaintojeni mukaan Suomessa on kourallinen kirjailijoita, jotka tekevät tai yrittävät tehdä materiaalia, jolla voi olla merkittävää kaupallista menestystä.
Lisäksi toki suomen kieli rajoittaa aivan perustavanlaatuisella tavalla markkinointia. Itse olen tämän ongelman edessä juuri tällä hetkellä ja kartoitan mahdollisuuksia kääntää kirjani itse englanniksi, jotta saan sille oleellista markkinapotentiaalia.
Kolmas, piilevä ongelma voi olla kulttuurimuuri. Kustantajat arvioivat, ettei tietyntyyppiselle kirjallisuudelle ole kysyntää Suomessa, vaikka se voisi myydä erittäin hyvin kansainvälisillä markkinoilla. - Anonyymi
Laitetaans tää tänne talteen: https://www.kustantajat.fi/media/bestsellerit-verkkoon-2022.pdf
Tuolta voi käydä katselemassa tilastoja ja miettiä kuinka mahdollinen se kirjailijanura Suomessa on.- Anonyymi
Äänikirja tehdään, ja usein sen maksaa kirjailija itse. Siellä se sitten on bitteinä valmiina myytäväksi ja luettavaksi.
Tässä vaiheessa kirjailija ostaa omaa äänikirjaansa yhden centin hintaan yli kymmenen tuhatta kappaletta ja jakaa sen jälkeen kuvia someen listasta, joka todistaa hänen olevan kahdenkymmenen eniten luetuimman joukossa.
Samainen kirjailija maksaa myös koko paperikirjansa tuotantokustannukset kustantamolle, joka voi olla suuri ja perinteinenkin toimija. Kun paperiset kirjat ovat siinä vaiheessa, että niitä ei enää osteta, kirjailija ostaa täysinäiset trukkilavat tutun kirjakauppiaan kautta itselleen. Näin saadaan myyntiä lisää, ja vanhatkin kirjat pääsevät kuukauden luetuimpien listalle kertomaan kirjailijan suuresta suosiosta.
Kirjailija voi leikkiä menestyskirjailijaa, vaikka suurimman osan ääni- ja e-kirjoista hän ostaa itse, ja paperiset kirjat kulkeutuvat pääosin selluvillatehtaalle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Äänikirja tehdään, ja usein sen maksaa kirjailija itse. Siellä se sitten on bitteinä valmiina myytäväksi ja luettavaksi.
Tässä vaiheessa kirjailija ostaa omaa äänikirjaansa yhden centin hintaan yli kymmenen tuhatta kappaletta ja jakaa sen jälkeen kuvia someen listasta, joka todistaa hänen olevan kahdenkymmenen eniten luetuimman joukossa.
Samainen kirjailija maksaa myös koko paperikirjansa tuotantokustannukset kustantamolle, joka voi olla suuri ja perinteinenkin toimija. Kun paperiset kirjat ovat siinä vaiheessa, että niitä ei enää osteta, kirjailija ostaa täysinäiset trukkilavat tutun kirjakauppiaan kautta itselleen. Näin saadaan myyntiä lisää, ja vanhatkin kirjat pääsevät kuukauden luetuimpien listalle kertomaan kirjailijan suuresta suosiosta.
Kirjailija voi leikkiä menestyskirjailijaa, vaikka suurimman osan ääni- ja e-kirjoista hän ostaa itse, ja paperiset kirjat kulkeutuvat pääosin selluvillatehtaalle.Mistä ne kirjailijan rahat tulee joilla se kaiken tuon ostaa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Äänikirja tehdään, ja usein sen maksaa kirjailija itse. Siellä se sitten on bitteinä valmiina myytäväksi ja luettavaksi.
Tässä vaiheessa kirjailija ostaa omaa äänikirjaansa yhden centin hintaan yli kymmenen tuhatta kappaletta ja jakaa sen jälkeen kuvia someen listasta, joka todistaa hänen olevan kahdenkymmenen eniten luetuimman joukossa.
Samainen kirjailija maksaa myös koko paperikirjansa tuotantokustannukset kustantamolle, joka voi olla suuri ja perinteinenkin toimija. Kun paperiset kirjat ovat siinä vaiheessa, että niitä ei enää osteta, kirjailija ostaa täysinäiset trukkilavat tutun kirjakauppiaan kautta itselleen. Näin saadaan myyntiä lisää, ja vanhatkin kirjat pääsevät kuukauden luetuimpien listalle kertomaan kirjailijan suuresta suosiosta.
Kirjailija voi leikkiä menestyskirjailijaa, vaikka suurimman osan ääni- ja e-kirjoista hän ostaa itse, ja paperiset kirjat kulkeutuvat pääosin selluvillatehtaalle.On totta, että joillakin pienillä kustantamoilla kirjailija maksaa, jotta saa suomalaisen kustantajan nimen kanteen. Kuulemma jollekin oli maksanut 2000 euroa kirjan julkaisu pienkustantamolla. Kannen nimessä oli kuitenkin se kustantamo niin kuin olisi kustannettu. Tässä yksi tapausesimerkki tosielämästä.
Mutten tuo, mitä kirjoitit on onneksi vielä täyttä potaskaa. Kyllä pääsääntöisesti markkinoilla olevia kirjailijoita kustannetaan vielä.
- Anonyymi
Rahoitetaan virkatyöllä ja ottamalla lainaa pankista. Myös appivanhemmat, omat vanhemmat ja ihan tuntemattomatkin auttavat. Pinnallinen karisma vaikuttaa suureen osaan ihmisistä.
- Anonyymi
Ei mahdoton yhtälö.
Äänikirjan tekeminen maksaa tuhannen euron pintaan. Vähän yli tai ali sen.
E-kirjan tekeminen maksaa muutamasta satasesta ylöspäin. Alle tuhat euroa kuitenkin.
Painettu kirja suurella ja arvostetulla kustantamolla maksaa 6000 - 10000 euroa.
- Anonyymi
Luuletko, että USA:ssa julkaistaan isompi osa kaupallisille kustantamoille lähetetyistä kirjoista kuin Suomessa? En menisi vannomaan.
- Anonyymi
No ei todellakaan julkaista. Aloitus on esimerkki täydellisestä tietämättömyydestä kustannusalaa koskien.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No ei todellakaan julkaista. Aloitus on esimerkki täydellisestä tietämättömyydestä kustannusalaa koskien.
Eiköhän tuon aloituksen ole kirjoittanut taas kerran se sama vajukki, joka ei tänäkään vuonna löytänyt mieleistään kirjaa kustantamoiden kataloogeista eikä kirjaston ikkunasta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eiköhän tuon aloituksen ole kirjoittanut taas kerran se sama vajukki, joka ei tänäkään vuonna löytänyt mieleistään kirjaa kustantamoiden kataloogeista eikä kirjaston ikkunasta.
Se kun ei osaa sanoa mitään itse asiasta, vaan haukkuu vajukiksi aloittajaa kertoo kyllä kaiken tarpeellisen tästä lapsosesta. Ehkäpä äiti tai isi ja opettaja voi joskus - kun tämä reppana jaksaa keskittyä - avata sanan argumentointi merkitystä. Siihen saakka kannattaisi vain lukea sitä Aku Ankkaa ja ainakin yrittää lukea oppikirjoja eikä osallistua aikuisten keskusteluun.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No ei todellakaan julkaista. Aloitus on esimerkki täydellisestä tietämättömyydestä kustannusalaa koskien.
Tämä kommentti puolestaan kertoo ainoastaan epäluuloistasi ja siitä, ettet osaa sanoa asiasta yhtään mitään, toisin kuin aloittaja, jolla on monta perustelua väitteilleen. On aika alkeellinen väittelytaktiikka väittää toista tietämättömättömäksi tuomalla samalla 0% sisältöä keskusteluun ja asiaan. Anonyyminä on helppo tietty paljastaa kyvyttömyytensä keskusteluun.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä kommentti puolestaan kertoo ainoastaan epäluuloistasi ja siitä, ettet osaa sanoa asiasta yhtään mitään, toisin kuin aloittaja, jolla on monta perustelua väitteilleen. On aika alkeellinen väittelytaktiikka väittää toista tietämättömättömäksi tuomalla samalla 0% sisältöä keskusteluun ja asiaan. Anonyyminä on helppo tietty paljastaa kyvyttömyytensä keskusteluun.
Aloittajan viesti oli lähinnä kitkerää valitusta, joka oli vielä kirjoitettu heikosti jäsennellyksi pötkyläksi. Se ei sisältänyt ensimmäistäkään faktaa, ainoastaan kirjoittajansa arvailuja siitä, mitä kustantamoissa tapahtuu. Jos hänellä olisi ollut edes jonkinlainen käsitys suomalaisen kustannustoiminnan rahavirroista, niin hän olisi huomannut ettei agenteille ole siinä siivua jaettavaksi.
- Anonyymi
Tuli mieleen Kiira Korven "runokirja", joka oli julkaistu vain tekijän nimen tunnettuuden takia. Ihan läpimätä ja onneton tekele. En usko kenenkään sitä ostavan, jos vähänkin vilkaisee mitä tahansa sivua tuosta kirjasta. Tuli varmaan kustantajalla paljon takkiin ja kirjastojen poistomyyntiin aikamoiset kasat lukemattomia kirjoja. Surullista!
- Anonyymi
Selailin minäkin tuota Kiira Korven runokirjaa ja ihmettelin. Yhdelläkin sivulla oli vaan yksi rivi tekstiä ja siinä oli lueteltu peräkkäin 5-6 törkeää kirosanaa.
- Anonyymi
Milloin tulee Kiiran toinen kirja? Olen odotellut. Eikö sitä julkaista? Kestää ja kestää.
- Anonyymi
Agentit eivät ameriikassa etsi "parhaita tekstejä", vaan sellaisia, jotka he saavat myytyä kustantamoille hyvällä voittomarginaalilla. Ei oikein taitaisi toimia Suomen kaltaisella pienellä kielialueella...
- Anonyymi
Juu ei, USAssa joku aika tuntematonkin kirjailija voi saada esim. 600 000 dollaria ennakkoa julkaistavasta kirjasta ja tämä on fakta. Usassa osataan markkinointi ja myyminen paljon Suomea paremmin ja siellä kustantaja uskaltaa sitoutua ja uskoa teokseen ihan eri levelillä kuin Suomessa. Jokin tässä Suomen touhussa kyllä mättää. Miksi julkaistaan niin paljon aika tylsää ja mitäänsanomatonta kirjallisuutta, jos tavoite on saada myytyä niitä kirjoja? Ehkä ne jotka päättävät mitä julkaistaan, eivät oikein tajua täysin mikä lukijoita kiinnostaa.
- Anonyymi
Nykyään on mahdollista tehdä omakustanne ja markkinoida sitä itse. Mihin ne kirjailijat oikein kustantamoa tarvitsevat, jos kerran joutuvat sielläkin maksamaan teoksestaan kuten ketjussa väitetään eikä kustantamossa mitään osata.
Olkaa itsenne agentteja ja myykää kirjaanne vaikka miljoonia, kaikkiin maailman maihin.- Anonyymi
Tuo on kyllä erittäin hyvä ajatus. Jos kerran itse oikeasti uskoo omaan käsikirjoitukseensa, miksi edes yrittää löytää sille kustantajaa? Tai sitten jos haluaa uskottavuutta lisätä niin voi perustaa itse kustantamon ja julkaista sen kautta omia kirjojaan niin vaikuttaa siltä, ettei kyseessä ole omakustanne. Sitten tullaankin avainasiaan eli markkinointiin. Pitäisi olla resursseja ja osaamista markkinoida omaa kirjaa niin, että lukijat sen löytävät. Tosin mikään ei auta, jos kirja on huono eli sen pitäisi olla hyvä ja sen arvioiminen on paljolti subjektiivista. Tietty tekstin pitää olla luettavaa eikä siellä saa olla kielioppivirheitä tms. (jokunen sallittakoon) mutta sen, onko kirja hyvä ratkaisee sitten sisältö ja tyyli, ei virheettömyys. Onko kirja kiinnostava, sen ratkaisevat lukijat ja halutaanko lukea toinen kirja samalta kirjoittajalta, se on kriittinen kysymys, jota täytyy perusteellisesti harkita jo siinä vaiheessa, kun miettii, julkaistaanko esikoinen tavalla tai toisella. Oma kokemukseni on, että enemmän on niitä kirjailijoita, joilta en toista kirjaa odota tai lue, vähemmän niitä, joilta voisin lukea toisenkin. Ehkä olen liian kriittinen, monesti jonkun kirjan lukeminen on kärsimystä, mutta huononkin kirjan lukeminen silti kannattaa. Aina siitä jotain voi hyötyä, vaikkei mitään oppisi.
- Anonyymi
En tiedä mikä julkaisukynnyksen ylittää, mutta jotain kommenttia niille jotka yrittävät julkaista.
Mieti, kirjoitatko hyvää tarinaa vai yritätkö hämmästyttää (hämätä) oivaltavalla kielellisellä ilmauksella. Jos jälkimmäistä yrität, ei ehkä kannata edes yrittää kirjoittaa hyvää tarinaa, joska käyttäisit vain tarinaa hyväksi kielellisen ilmaisun etsinnässäsi.
Jos kirjoitat hyvää tarinaa, kieli ei voi saada liikaa huomiota, vaan sen tulee palvella tarinaa. Älä silloin yritä todistella, miten hienoja ajatuskuvioita ja metaforia ja mielleyhtymiä pystyt luomaan. Ne sopii tekstiin, jonka itsetarkoitus on esitella kirjoittajan ainutlaatuisia kykyjä sommitella sanoja ja yhdistellä niitä milloin historiaan, milloin lääketieteeseen tavalla, josta kirjoittaja itse liikuttuu.
Monissa kirjoissa näköjään riittää joku hyvä perusidea tai joku vinkeä kulma ja verbaalinen erikoisuus julkaisuun, mutta sellaisia kirjoja en jaksa lukea kuin jonkun matkaa, koska itse tarina jää ohueksi eikä kanna.- Anonyymi
Suomessa tilanne on se, että kustantamoissa ei tiedetä minkälainen käsikirjoitus tai tarina myy eli ei osata erottaa myyviä tarinoita joukosta. Se vain sitten huomataan jälkeenpäin, mikä myy ja mikä ei. Se ihmetyttää, etteivät ammattilaiset kykene tätä arvioimaan ja tekevät useimmiten huonoja kustannuspäätöksiä, puoleen ja toiseen. Kuitenkin kuka tahansa, joka on vähääkään enemmän lukenut kirjallisuutta, pystyy erottamaan helmen ja sanomaan mikä on oikeasti hyvä kirja. En tiedä mikä mättää suomalaisissa kustantamoissa.
- Anonyymi
Kyllä vaan koko ajan tuutataan paljon huonoja kirjoja, jopa paskoja, mut ei kai näis kustantamois kyetä näkemään mikä on hyvä teksti. Lukijoita siellä ei ainakaan ajatella.
Ehkä joku kompromissi yritetään julkaista: ei nyt mikään hyvä mut ei ihan paskakaan. Kokeillaan nyt kun tällä on jo julkaisuja, kyllä se itsensä maksaa takaisin jos nyt ei voittoa sillä saada. Se on vähän niin makkaran myynti, kyllä sille aina ostajia löytyy. - Anonyymi
Suomi on niin pieni markkina-alue, ettei täällä ole mahdollista elättää itseään kirjallisuusagenttina. Jos olisi, joku olisi tehnyt sen jo aikoja sitten. Yhdysvalloissa pelkät kotimarkkinat ovat yli 330 miljoonaa potentiaalista kuluttajaa. Suomessa on asukkaita yhden amerikkalaisen kaupungin verran.
Yhdysvaltain markkinoilla suhteellisen tuntemattomankin kirjailijan kirjaa on mahdollista myydä osaavalla markkinoinnilla saman verran tai enemmän kuin kaikkein kovimmat kotimaiset nimet myyvät Suomessa. Sikäläiset isot nimet, joilla agentit ja kustantamot tekevät tiliä, myyvätkin sitten jo pelkästään kotimarkkinoilla seitsennumeroisia painoksia, ja ovat ilman käännöstä myytävissä muuallekin englanninkielisille markkinoille.- Anonyymi
Mutta eikö Yhdysvalloissa ole myös kirjoittajia samassa suhteessa enemmän kuin Suomessa, mitä se merkitseekään, yhä kovempaa kilpailua lukijoista. Sanotaan että Suomessa on se kourallinen kirjailijoita jotka kykenevät elämään tuotoksillaan, Yhdysvalloissa heitä olisi asukalukuihin suhteutettuna enimmillään siis noin 280 kpl mutta onko niinkään montaa?
- Anonyymi
Kyllä taas kun yhtä Johnny Knigan julkaisemaa esikois-dekkaria yritin lukea niin eihän siinä muuta kuin masennu sellaisen kirjan äärellä. Mistä ne repii nämä kustannuspäätökset, varmaan suhteilla, kun vanha kaveri on saanut sorvattua kokopitkän kässärin niin pitäähän siitä kirja tehdä.
- Anonyymi
Mutta joku toinenhan voi pitää ko. kirjaa aivan erinomaisena. Ja kun sinäkin olet kirjan käsiisi hankkinut, joku on sen myös ostanut ja maksanut eli joku puolestaan on tehnyt hyvän valinnan päättäessään painaa ja julkaista kirjan...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta joku toinenhan voi pitää ko. kirjaa aivan erinomaisena. Ja kun sinäkin olet kirjan käsiisi hankkinut, joku on sen myös ostanut ja maksanut eli joku puolestaan on tehnyt hyvän valinnan päättäessään painaa ja julkaista kirjan...
Tiedän olevani liian kriittinen ja tiedän senkin että ko. kirjalle löytyy lukijoita. Viis siitä, että siinä selitetään suorana kerrontana päähenkilöiden menneisyydet, että se on kauttaaltaan angstinen, että se toimisi monessa kohtaa paremmin tv-käsikirjoituksena, että siinä sorrutaan kliseisiin ratkaisuihin jne. jne. listaa heikkouksista voisi jatkaa niin pitkään ettei kukaan jaksaisi edes lukea listaa. Kirjan suurin vahvuus lienee siinä että se on oikean kirjan pituinen ja oikoluettu, mutta kyllähän niillä eväillä saadaan kirja myymään, vaikkei nyt best-selleriksi ihan. Semmoista kirjallisuutta, mistä jää lukijoille mukava paskan maku suuhun.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tiedän olevani liian kriittinen ja tiedän senkin että ko. kirjalle löytyy lukijoita. Viis siitä, että siinä selitetään suorana kerrontana päähenkilöiden menneisyydet, että se on kauttaaltaan angstinen, että se toimisi monessa kohtaa paremmin tv-käsikirjoituksena, että siinä sorrutaan kliseisiin ratkaisuihin jne. jne. listaa heikkouksista voisi jatkaa niin pitkään ettei kukaan jaksaisi edes lukea listaa. Kirjan suurin vahvuus lienee siinä että se on oikean kirjan pituinen ja oikoluettu, mutta kyllähän niillä eväillä saadaan kirja myymään, vaikkei nyt best-selleriksi ihan. Semmoista kirjallisuutta, mistä jää lukijoille mukava paskan maku suuhun.
Olen lukenut eläissäni hieman vajaa miljoona kirjan sivua, suurin osa toki ihan realistista historiaa, tiedettä yms. mutta harvasta kirjasta on ihan paskan makua jäänyt, suuhun varsinkaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen lukenut eläissäni hieman vajaa miljoona kirjan sivua, suurin osa toki ihan realistista historiaa, tiedettä yms. mutta harvasta kirjasta on ihan paskan makua jäänyt, suuhun varsinkaan.
Kun mieitit tuota sanontaa "jää paskan maku suuhun", niin mistä kaikista asioista voisi jäädä paskun maku suuhun? Se merkitys, missä sen ymmärrät on kyllä äärimmäisen harvinainen eikä sitä yleensä käytetä kirjaimellisessa tarkoituksessa. Jos lukisit myös fiktiota, hoksaisit tämän aika pian :)
- Anonyymi
Woke-arvot ja aikaisemmin vasemmistolaisuus johti myönteiseen kustannuspäätökseen.
Lahjakkuudella ei ole mitään tekemistä kustannuspäätösten kanssa.- Anonyymi
Tätä olen itsekin miettinyt....jos tosiaan noin on niin se selittäisi suomalaisen kirjallisuuden tason.
- Anonyymi
Sithän niitä aloituksen agentteja Suomessa tarvittaisiin. He voisivat työskennellä kirjallisia arvoja korostaen, puolue-poliikasta riippumattomina ja he voisivat etsiä vain hyviä käsikirjoituksia, jopa niiden kirjoittamia, jotka eivät ole tunnettuja. He voisivat ensin itse uskoa käsikirjoituksen potentiaaliin ja saada jonkun kustantamossa uskomaan siihen hälventäen työhönsä kyllästyneiden kustantajien ennakkoluuloja, epäluuloja, vääristyneitä asenteita ja avata heidän silmiään näkemään millainen kirja oikeasti myy. Tämä on tottakai utopiaa. Mikään ei tuossa suhteessa muutu eikä riskiä kammoksuvat kustantamot halua minkään muuttuvankaan. Toivotaan vaan että saataisiin myytyä kirjaa, mutta ei tiedetä miksei kirja kuitenkaan myy.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sithän niitä aloituksen agentteja Suomessa tarvittaisiin. He voisivat työskennellä kirjallisia arvoja korostaen, puolue-poliikasta riippumattomina ja he voisivat etsiä vain hyviä käsikirjoituksia, jopa niiden kirjoittamia, jotka eivät ole tunnettuja. He voisivat ensin itse uskoa käsikirjoituksen potentiaaliin ja saada jonkun kustantamossa uskomaan siihen hälventäen työhönsä kyllästyneiden kustantajien ennakkoluuloja, epäluuloja, vääristyneitä asenteita ja avata heidän silmiään näkemään millainen kirja oikeasti myy. Tämä on tottakai utopiaa. Mikään ei tuossa suhteessa muutu eikä riskiä kammoksuvat kustantamot halua minkään muuttuvankaan. Toivotaan vaan että saataisiin myytyä kirjaa, mutta ei tiedetä miksei kirja kuitenkaan myy.
Mistäpä raha agenttien ylläpitämiseen, kun kirjailijoiden palkkiot on senttejä/euroja.
Kyllä kirjallisuus ja kirjailijan ammatti on jo mennen talven lumia. Nuorisokin nauraa moiselle. Jokainen puhkuu intoa, kun aloittaa kirjojen julkaisun, mutta häviää nopeasti taka-alalle. Ehkä joskus kirjallisuus nousee uudestaan muotiin, mutta se saattaa kestää muutaman sukupolven ajan. Nyt kirjallisuusala on orjatyötä, jossa on kaikenlaisia syrjiviä ja epäterveitä rakenteita. Nuoriso ei arvosta sellaista, joten ala hiipuu kuin jauhelihan tuotanto. Kirjailijat ei tietenkään lopeta, mutta edullisemmaksi tulee kirjoittaminen pöytälaatikkoon. - Anonyymi
Vieläkin ihan sama. Meidän kustantamoa pidetään oikeistolaisena ja bisneksenä, niin arvatkaa paljonko tulee syrjintää ja kaikenlaista asiatonta kohtelua kirjallisuusalan piireistä. Just sen takia lukutaito hiipuu, kun edes alan toimijat ei arvosta kirjallisuusalan toimijoita ja kirjoittamista. Miksi siis nuoriso arvostaisi kirjoja, kun kirjallisuusala näyttää niin huonoa esimerkkiä? Mistä nuoret tietää, mikä on oikeaa/väärää kirjallisuutta? Parempi siis, ettei koske kirjoihin laisinkaan. Toisaalta nuoret toimivat eettisesti, ellei lue. Onhan kyse alasta, joka on täynnä syrjiviä ja epätasa-arvoisia rakenteita turhanpäiväisillä perusteilla kuten mediahuomion määrä jne. Eikä makseta riittäviä korvauksia vaan kyse on orjatyöstä. Jos nuoret ei sitä halua tukea, ihan fiksuja ovat.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 396905
- 323898
- 453280
- 342844
- 162662
- 372228
- 162176
- 372082
Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...
Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons482047- 371952