kävellä, kun kerrontaa ei tuntunut olevan. Melkein menin ohi yhden pituiseni tummatukkaisen kanssa ja hän näytti siltä, että apua enkö huomaa. Jonkin aikaa käveltyäni tuli mieleen sellainen ajatus, että olisin voinut kysyä häneltä, että ostetaanko kaupasta kertakäyttömukeja ja juodaan yhdessä kupposet viiniä!
Olipa mukava
Anonyymi-ap
3262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hö! Oisit kysyny. Oisin lähteny sun kaa kyllä. Maistelemaan😋
Tätä olen miettinyt että silloin kun ihmiset kohtaavat ihan randomisti siellä sun täällä ja jokin klikkaa, niin se tilanne tulee eteen varoittamatta. Siihen ei ole etukäteen valmistautunut. Mentaliteetti voi olla jossain aivan muualla sillä hetkellä. Päälle vuosi sitten olin esim. jumittanut ensin tunteja kämpilläni jonka jälkeen lähdin ulkoilemaan. 50 metriä kämpästäni oli sellainen mahdollinen kiinnostus- ja juttelukaveri tyrkyllä. Se vain jäi koska tilanne yllätti minut täysin.
Se on hankalaa koska haluaisin nähdä ihmisiä suoraan livenä mutta koska ne kohtaamiset tapahtuvat yhtäkkiä, niin silloin on vaikeaa tehdä mitä kannattaisi. Sitten jos tietää jonkun jo etukäteen niin olisi omituista kysyä häntä yhtäkkiä vaikka kahville kun emme olisi pitäneet yhteyttä ikinä muulloinkaan siihen mennessä. Tämä viimeisin settini koskee myös ylipäätään ihmissuhteita ja kaveruutta. Kun johonkuhun tutustuu, niin sitä tuttavuutta tulisi tehdä enemmänkin suhteellisen pian tutustumisen jälkeen. Muuten ne ihmissuhteet vain jäävät jonnekin. - Sivusta.
Milloin kävelin vastaan?