Jos tietäisit, että aikasi on loppumassa

En kehenkään.

Mistäs kummasta taas tälläiset tietynlaiset aloitukset tupsahtaa?

No olen ottanut keihin olenkin.

Ottaisimme yhteyttä tänne suomikaksneljään. Tämä Suomi24 on kuin suora yhteys yläkertaan.

Läheiset perheenjäsenet

Haluan Sinut hautajaisiini... Pieni kukkanen ja yksi kyynel riittää

Ajanvaraukseen. Uusi aika vaan, se on hyvä laittaa talvikumit.

Niitä ei ole monta ja olen yrittänyt olla heihin jo yhteydessä.

Hautausurakoitsijaan.

Sexään pitäisi ainakin ilmoittaa ja kiittää...

Kiitos että kestit mua sen mitä kestit

Jannaan

Voi kuvitella mikä on vastaus...

Lääkäriin. eutanasia.

Aivan ei ole yhteystietoja

Vaikee sanoo. Vähän paniikissa kirjotan nyt tota kirjaa, jota nyt 15 vuotta on kirjotettu. Mutta varmaan mun tuurilla se lähtö tulee just ennen kun ehdin lähettää sen Bodiin painoon. Ihmiset kysyy miks mä sen sakelsmanneilla painatan kun oishan noita kotimaisia. Mutta sakelsmanneilla vaan on parempi käyttöliittymä. sen kun tiputat tekstit ja kuvat paikoilleen. Suomessa kun joudut hankkiin ensinnäkin in design lisenssit ja sitten tapella leikkuuvarojen, väriavaruuksien ja muiden pikkuasioiden kanssa. Tässä kun ei nyt mihinkään taittajaan ole varaa. Ja kaiken huipuks saatetaan kirja kuitenkin painaa virossa vaikka kuinka kotimaisten toimijoiden kanssa kuvittelet toimivasi. 50 kirjaa kun painaa niin pitää lähettää vapaakappaleet kansalliskirjastoon ja 5 muuhun yliopistokirjastoon. mutta mistä ne sen tietää vaikka painais vaan ne kuusi. niin sitten jää se jälki mikä pitääkin ja voi hyvillä mielin poistua.

En kehenkään. Olen yhteydessä niihin jo joita kuolemani koskettaisi jollain tavalla.

Etsisin jonkun komean miehen , kait se vois panna once in a lifetime tällaista "hehkeää" emäntää :D

Natoon!Voisivat nopeuttaa sitä atommipommia,tarkoin koodinatorein.

Synkkä kysymys! Usein ihminen joka on sinut kuoleman kanssa, ei tahdo tehdä siitä teatteria, vaan nauttii odottavan rauhallisesta hiljaisuudesta. Harvalla ihmisellä on tärkeä suhde toiseen ihmiseen, jonka haluaisi viimeiseksi seuraksi. Mutta jos on rakastunut ennen kuoleman odotusta, tahtoisi varmasti nähdä kohteen viimeiseksi, ja tuntea lämpimän kyyneleen tipahtavan poskelle, muistoksi. Elämässä tärkein asia on siis rakkaus, ainut asia minkä kuolinvuoteella kokee menettävänsä, ja jota toivoo vielä kokevansa tiedottomuuden jälkeen. Viimeisin johon ei tahtoisi ottaa, olisi PAPPI, kertoisi jumalasta ja tulevasta taivasosuudesta, ilman helvetin liekkejä. Eikä hoitohenkilökuntakaan tuntuisi miellyttävältä, totutut rutiinit ilman ymmärrystä ja luontevuutta. Oma rakas, lämmin käsi ja ymmärtävä hiljaisuus.
https://youtu.be/HyGs6xMsHbY

Jaa-a, enpä tiedä. Tuskin kehenkään. En pidä itseäni niin tärkeänä, että minussa joku menettäisi jotain joka ei elämässäni nyt ole jo mukana ja lähellä muutenkin. Perheeseeni nyt keskittyisin vielä hartaammin mikäli se on edes mahdollista, kun nyt jo annan kaikkeni heille.