Ihan kaikki

alkoi mennä pieleen silloin, kun menetti pysyvän työpaikan. Siihen vaikutti se ettei sielläkään ymmärtänyt sitä mitä oli ns. meneillään ja vointi ei siksi ollut normaali. Muista voi vaikuttaa kummalliselta ettei erityispiirteinen henkilö osaa asettua siihen tilanteeseen, että se kautta rantain kertominen jatkui aina vaan. Mutta koska monta vuotta meni niin ettei ollut mitään ymmärrystä tilanne lukittui siihen, että kaikki vastaava mitä joutui kohtaamaan aiheutti sen että se ei tuntunut hyvältä. Ei ollut sellaista aikaa jota ilman olisi saanut olla. Turvan menettäminen siitä että pärjäisi omillaan pudotti yhä syvemmälle ja koska elämässä oli tapahtunut suuri muutos jonkin verran aikaisemmin sekin vaikutti. Kukaan ei koskaan selittänyt mitä se kaikki oli ja miksi ja siksi enemmän oli niitä vuosia, jolloin joutui haahuilemaan käsittämättömien lauseiden keskellä. Sitä ei olisi tarvinnut kokea jos olisi ollut pysyvä turvasatama itselle mieluisassa työpaikassa.