Eetterifysiikkaa

...

Yllä mainitsin siitä, että hilan sijaan jotkut pitävät eetteriä myös jatkuvana asiana. Elastisen eetterin hila ei esim. Unzickerin esityksessä estä käyttämästä kontinuumiyhtälöitä, joissa lukee, mikä on eetterin tiheyden muutos. Sen jälkeen, kun tavallisessa kiinteässä aineessa hilasta tuli 'totta', nämä tiheyden yhtälöt olivat nimeltään approksimaatioita, ja pysyisivät approksimaatioina vaikka niistä kirjoittaisi minkälaisia versioita tahansa. Herättääkö se mitään ajatuksia, kun toimit hilan kanssa ja kontinuuminkaltaisen sähkömagneettisen potentiaalin kanssa, joka on hiukkasmaisten sähköeetteriötsijöiden mukaan tämän hilan tuottama ehkä illuusio?

...

Oletko selvillä, mitä kaikkea yhtenäissolidieetteri voi ottaa huomioon? Miten sait otettua siitä selvää, esimerkiksi viittaamaasi Aharonov-Bohm -efektiä varten, joka on kvanttiefekti? Eli otitko itse selvää vai kuka se oli.

"Gravitaatiovaikutus voidaan periaatteessa johtaa tuosta eetterin energiapotentiaalista"

Miksi tällainen asia olisi jokin periaate, eikä johdettuna jo nyt?

Solidinkaltaisen eetterin energiapotentiaali ei ole sama kuin sähkömagneettinen potentiaali. Eetterin hiukkaset eivät ole sähköisesti varattuja, ja ne eivät aiheuta ympärilleen sähkökenttää tai liiku siinä. Näin oli ainakin silloin, kun varatut hiukkaset olivat jotain muuta ainetta eikä ollut vaikeita kysymyksiä, kuten mitä pitkin ne vaikuttavat eetteriin. Vaikka sen aineen imee eetteriin, niin eetterissä on senkin jälkeen jotain, mikä liikkuu, koska eetterin hiukkaset liikkuvat täysin ryhmässä. Suurin osa ihmisistä ei ole ehkä kysynyt koskaan, mitä siinä on tapahtumassa, mutta varsinkin, jos eetteri on elastinen solidi, niin tällaiselle hilalle ja siinä liikkuville aalloille ja paineille keksityistä yhtälöistä näkee, että systeemissä vallitsee potentiaalienergian kaltainen luku. Yksinkertainen potentiaalin muoto on se, että korkea tihentymä on potentiaalienergiaksi kerääntynytttä liike-energiaa, ja tihentymät pyrkivät tasaantumaan muuttamalla korkean tihentymän kiihtyväksi liikkeeksi poispäin tihentymästä. Siitä voi johtaa käsitteen vuorovaikutuksesta, tai olla johtamatta, ja ajatella että eetteri on puhtaasti matemaattinen käsite ja ehkä tarkoitettu työkaluksi filosofisoinnin sijaan. Ehdot joiden mukaan hila pysyy hilana ja liike on aina elastista eli energian säilyttävää tarkoittaa ikäänkuin ettei niin monimutkaista asiaa kuin pistemäisten lähteiden luoma SM-potentiaalin neutraali verrokki olisi (monimutkaisuus on hiukkasten määrällä kerrottu), tai jostain syystä kaikki on tarkasti viritettyä sitä varten kovassakin menossa. Toinen idea on, että kyllä kaikki on monimutkaisempaa kuin on annettu olettaa.

Äskeisestä tihentymästä ja liike-energiasta muodostuu paljon pitkittäisiä ääniaaltoja, mutta ei yhtään esim. Birkelandin virtaa. Melkein jokainen eetteriteoria, mitä maailmassa on ollut, oli keksitty jo ennen sähkön ja varauksen keksimistä, ja tehtiin sellaisilla yhtälöillä kuin 'elastinen solidi kontinuumina' kuvaamaan pelkkää valoa. Tämä vaatimaton lähtöasetelma ei korjaantunut tai kehittynyt oikeastaan koskaan eikä Unzickerkaan halua mainita että olisi ennen häntä.

"Näin voidaan samaan teoreettiseen viitekehykseen yhdistää sähjömagnetismi,"

Jotkut yhtenäiskenttäteoriat yhdistävät asioita samaan viitekehykseen (eli tensoriin tai matriisiin) ilman että selittävät yhden pienen osakentän kuten esim. gravitaatiovoiman vektorin olevan turhaa ylimääräistä tietoa, kun on kerran olemassa sähkömagneettinen vektori tms.. Se että toimit jälkimmäisellä tavalla ei ole mikään vaatimus ja edeltävä vaihe sille, että pystyisi etenemään teoriassa mihinkään suuntaan.

"samaan teoreettiseen viitekehykseen yhdistää sähjömagnetismi, gravitaatio ja kvanttimekaniikka"

Onko sinulla mielipidettä aiheeseen: miten perustellaan, että kvanttimekaniikka on yhdistetty johonkin? Esitit jonkin näistä väitteistä sellaisena, kuin että kaikki katosi paitsi sähkömagnetismi. Silloin voidaan loogisesti päätellä, että kaikki on yhdistetty kvanttimekaniikkaan, jos maapallolla on ollut yksikin fyysikko, joka tietää miten SM yhdistyy QM:ään. (Tässäkin muuten, QM keksittiin alunperin elektroneille, mutta eikö yhdistys tarkoita vielä sitä, että kysessä on fotonien kvanttikäyttäytyminen esitettynä sellaisena kuin sen haluaa esittää?) Onko yhdistämisessä kuitenkin mietitty yhdistämistä jotenkin muuten?

Oikeastaan ensimmäinen kysymys pitäisi olla, että tarkoitatko kvanttimekaniikan yhdistämisellä sitä, että kiinteässä solidissa esiintyvästä vääristymästä tehdään satunnainen objekti, vai sitä että kvanttimekaniikka ja vähänkin siltä kuulostava asia lopetetaan kaikkialla kouluissa, koska kiinteän solidin vääristymä pystyy tavallisilla liikkeillään tekemään ilmiötasolla sen kaiken, mitä kvanttimekaniikka tekee?

2

Anonyymi kirjoitti:

...

Yllä mainitsin siitä, että hilan sijaan jotkut pitävät eetteriä myös jatkuvana asiana. Elastisen eetterin hila ei esim. Unzickerin esityksessä estä käyttämästä kontinuumiyhtälöitä, joissa lukee, mikä on eetterin tiheyden muutos. Sen jälkeen, kun tavallisessa kiinteässä aineessa hilasta tuli 'totta', nämä tiheyden yhtälöt olivat nimeltään approksimaatioita, ja pysyisivät approksimaatioina vaikka niistä kirjoittaisi minkälaisia versioita tahansa. Herättääkö se mitään ajatuksia, kun toimit hilan kanssa ja kontinuuminkaltaisen sähkömagneettisen potentiaalin kanssa, joka on hiukkasmaisten sähköeetteriötsijöiden mukaan tämän hilan tuottama ehkä illuusio?

...

Oletko selvillä, mitä kaikkea yhtenäissolidieetteri voi ottaa huomioon? Miten sait otettua siitä selvää, esimerkiksi viittaamaasi Aharonov-Bohm -efektiä varten, joka on kvanttiefekti? Eli otitko itse selvää vai kuka se oli.

"Gravitaatiovaikutus voidaan periaatteessa johtaa tuosta eetterin energiapotentiaalista"

Miksi tällainen asia olisi jokin periaate, eikä johdettuna jo nyt?

Solidinkaltaisen eetterin energiapotentiaali ei ole sama kuin sähkömagneettinen potentiaali. Eetterin hiukkaset eivät ole sähköisesti varattuja, ja ne eivät aiheuta ympärilleen sähkökenttää tai liiku siinä. Näin oli ainakin silloin, kun varatut hiukkaset olivat jotain muuta ainetta eikä ollut vaikeita kysymyksiä, kuten mitä pitkin ne vaikuttavat eetteriin. Vaikka sen aineen imee eetteriin, niin eetterissä on senkin jälkeen jotain, mikä liikkuu, koska eetterin hiukkaset liikkuvat täysin ryhmässä. Suurin osa ihmisistä ei ole ehkä kysynyt koskaan, mitä siinä on tapahtumassa, mutta varsinkin, jos eetteri on elastinen solidi, niin tällaiselle hilalle ja siinä liikkuville aalloille ja paineille keksityistä yhtälöistä näkee, että systeemissä vallitsee potentiaalienergian kaltainen luku. Yksinkertainen potentiaalin muoto on se, että korkea tihentymä on potentiaalienergiaksi kerääntynytttä liike-energiaa, ja tihentymät pyrkivät tasaantumaan muuttamalla korkean tihentymän kiihtyväksi liikkeeksi poispäin tihentymästä. Siitä voi johtaa käsitteen vuorovaikutuksesta, tai olla johtamatta, ja ajatella että eetteri on puhtaasti matemaattinen käsite ja ehkä tarkoitettu työkaluksi filosofisoinnin sijaan. Ehdot joiden mukaan hila pysyy hilana ja liike on aina elastista eli energian säilyttävää tarkoittaa ikäänkuin ettei niin monimutkaista asiaa kuin pistemäisten lähteiden luoma SM-potentiaalin neutraali verrokki olisi (monimutkaisuus on hiukkasten määrällä kerrottu), tai jostain syystä kaikki on tarkasti viritettyä sitä varten kovassakin menossa. Toinen idea on, että kyllä kaikki on monimutkaisempaa kuin on annettu olettaa.

Äskeisestä tihentymästä ja liike-energiasta muodostuu paljon pitkittäisiä ääniaaltoja, mutta ei yhtään esim. Birkelandin virtaa. Melkein jokainen eetteriteoria, mitä maailmassa on ollut, oli keksitty jo ennen sähkön ja varauksen keksimistä, ja tehtiin sellaisilla yhtälöillä kuin 'elastinen solidi kontinuumina' kuvaamaan pelkkää valoa. Tämä vaatimaton lähtöasetelma ei korjaantunut tai kehittynyt oikeastaan koskaan eikä Unzickerkaan halua mainita että olisi ennen häntä.

"Näin voidaan samaan teoreettiseen viitekehykseen yhdistää sähjömagnetismi,"

Jotkut yhtenäiskenttäteoriat yhdistävät asioita samaan viitekehykseen (eli tensoriin tai matriisiin) ilman että selittävät yhden pienen osakentän kuten esim. gravitaatiovoiman vektorin olevan turhaa ylimääräistä tietoa, kun on kerran olemassa sähkömagneettinen vektori tms.. Se että toimit jälkimmäisellä tavalla ei ole mikään vaatimus ja edeltävä vaihe sille, että pystyisi etenemään teoriassa mihinkään suuntaan.

"samaan teoreettiseen viitekehykseen yhdistää sähjömagnetismi, gravitaatio ja kvanttimekaniikka"

Onko sinulla mielipidettä aiheeseen: miten perustellaan, että kvanttimekaniikka on yhdistetty johonkin? Esitit jonkin näistä väitteistä sellaisena, kuin että kaikki katosi paitsi sähkömagnetismi. Silloin voidaan loogisesti päätellä, että kaikki on yhdistetty kvanttimekaniikkaan, jos maapallolla on ollut yksikin fyysikko, joka tietää miten SM yhdistyy QM:ään. (Tässäkin muuten, QM keksittiin alunperin elektroneille, mutta eikö yhdistys tarkoita vielä sitä, että kysessä on fotonien kvanttikäyttäytyminen esitettynä sellaisena kuin sen haluaa esittää?) Onko yhdistämisessä kuitenkin mietitty yhdistämistä jotenkin muuten?

Oikeastaan ensimmäinen kysymys pitäisi olla, että tarkoitatko kvanttimekaniikan yhdistämisellä sitä, että kiinteässä solidissa esiintyvästä vääristymästä tehdään satunnainen objekti, vai sitä että kvanttimekaniikka ja vähänkin siltä kuulostava asia lopetetaan kaikkialla kouluissa, koska kiinteän solidin vääristymä pystyy tavallisilla liikkeillään tekemään ilmiötasolla sen kaiken, mitä kvanttimekaniikka tekee?

2

Lue lisää

"samaan teoreettiseen viitekehykseen yhdistää sähjömagnetismi, gravitaatio ja kvanttimekaniikka ja periaatteessa myös biologia ja tietoisuus"

Onko tietoisuus joku vuorovaikutus, jolla on erillinen kenttäteoria? Tai jos ei puhuta kentistä tai vuorovaikutuksista vaan vapaasti heiteltävistä maailmankaikkeuden ilmiöistä, niin mistä tietää, että tietoisuudella on jokin teoria? Jos äskeinen kysymys QM:n yhdistämisetä tuntuu vaikealta, niin miten teoriaan yhdistetään teoria, jolla ei ole määritelmää? Kun viimeinen teoria on jo annettu ehkä jossain, olisko tietoisuuden käyttäjille mahdollista tehdä siitä aloittamalla erillinen tietoisuuden teoria kaikkia applikaatioita varten, missä sähköt eivät muutu niin paljon kuin koko teoria yrittää kattaa?

Eikö elastinen solidi sisällä vain ja ainoastaan kaikki hiukkaset ja kaikki vuorovaikutukset kuten gravitaatio ja SM? Mikä elastisen eetterin muoto tai muutos on jotain muuta kuin näitä? Silloin tietoisuus syntyy myös kaikista muista hiukkasteorioista, ja voimakentistä jotka kuvailevat toisiaan täysin erillään. Tehdessä mitä tahansa elastista saa kuitenkin syntyä kaikkea muutakin, kuin mitä sillä alettiin jäljittelemään. Miksi ei näistä uusista syntyneistä asioista kerrota ensin, että ne ovat uusi 5. vuorovaikutus ja uusi pimeä aine? Joista kerrottaisiin paljon asioita, kuten mistä ne löytää ja miten, ja miten ne eroavat kaikesta muusta. Ja miksi ne eivät ole ylimääräistä epätodennettavaa roskaa ja teorian jatkon kyseenalaistavaa virhemateriaalia? Jos siitä pääsee yli, niin miksei vasta tällaisen uuden tieteen vyöryn jälkeen vasta sanota, että näiden kanssa universumin tietoisuus on asteen verran tietoisempi kuin oli ilman näitä?

Jos defektit korvaavat QM:n kokonaan siten, ettei mitään QM:ää koskaan tarvita sovellettuna eetterin osiin tai sen defektien toimintaan, niin voitko täyttää ____ -aukot seuraavassa listassa:

1. Elastisen solidin torsiot tarkoittavat gravitaatiolle sitä, että maailmassa ei ole mitään gravitaatiota, mitä oikeat solidin osat tuntevat
2. Elastisen solidin jokin vanha eetterin liike tarkoittaa SM:lle ettei maailmassa ole tieteen sähkömagnetismia vaan se voidaan esittää eetterin hiukkasten avulla
3. Elastisen solidin defektit tarkoittavat hiukkasille, ettei hiukkasia ole olemassa vaan ne ovat eetterihiukkasten välisiä virheitä
4. Elastisen solidin 'defektien käytös' tarkoittaa QM:lle sitä, ettei maailmassa ole kvanttimekaniikkaa, vaan ainoastaan näitä klassisia defektejä klassisessa eetterissä
5. Elastinen solidi tarkoittaa biologialle sitä, että _____
6. Elastinen solidi tarkoittaa tietoisuudelle sitä, että _____


What can Physics learn from Continuum Mechanics?
vs
Aether and Relativity: Why there is no Contradiction

Unzickerin kirjoituksista en itse löydä vastausta siihen, onko kvanttimekaniikka tulossa turhaksi, vai haluaako hän lopulta jonkun tekevän kvantittumisen näille defekteille. Mikä tarkoittaa luultavasti hilassa olevan eetterihiukkasen kvantittumista. Artikkelin luvusta 4.1 voidaan kuitenkin todeta, että siinä ei onnistu mikään uusi QM:ään liittyvä asia, joka olisi toinen näistä vaihtoehdoista. Hän on itse kirjoittanut koko asian alusta loppuun ilman lainauksia samanlaiseen työhön. Tämän luvun epäonnistuminen vie kaiken pohjan siltä, että elastisen solidin defektit vastaisivat hiukkasia ja ketjun kirjoittajan ns. pääväite on epätosi.

Unzicker on videolla tainnut unohtaa mitä oli 20 vuotta sitten tekemässä. Alkup. artikkelin identiteetittömyys ei perustunut siihen, että on monta antipartikkeleita sisältävää tapaa kuvailla samaa hiukkasta. Tämä on siksi, että oikea identiteetittömyys ei ole mikään seuraus näistä eri tavoista. Lisäksi kun on olemassa tapa eli mahdollisuus tehdä sama reitti antihiukkasten kanssa, kyseessä on fyysisesti 'identifioitavasti' aivan erilainen systeemi, ja sitä kutsutaan luonnon toimesta esim. Casimir-efektiksi.

Ei ole mitään erikoista syytä, miksi jotain solidin defektiä ei voisi havaita, mutta muut voidaan. Tämän takia defektit pitäisi monissa jutuissa kvantisoida, jotta niistä tulisi todennäköisiä defektejä varmojen klassisten defektien sijaan. Tapauksessa missä kaikki voidaan havaita, ei pitäisi muodostua mitään eroa virtuaalihiukkasen ja tavallisen hiukkasen välille, jolloin mitkää kuvissa olevat radat eivät olisi 'piiloutuneena samaan tapahtumaan' (tämä ilmaisu on parempi kuin, että ne ovat identtiset).

3

Anonyymi kirjoitti:

"samaan teoreettiseen viitekehykseen yhdistää sähjömagnetismi, gravitaatio ja kvanttimekaniikka ja periaatteessa myös biologia ja tietoisuus"

Onko tietoisuus joku vuorovaikutus, jolla on erillinen kenttäteoria? Tai jos ei puhuta kentistä tai vuorovaikutuksista vaan vapaasti heiteltävistä maailmankaikkeuden ilmiöistä, niin mistä tietää, että tietoisuudella on jokin teoria? Jos äskeinen kysymys QM:n yhdistämisetä tuntuu vaikealta, niin miten teoriaan yhdistetään teoria, jolla ei ole määritelmää? Kun viimeinen teoria on jo annettu ehkä jossain, olisko tietoisuuden käyttäjille mahdollista tehdä siitä aloittamalla erillinen tietoisuuden teoria kaikkia applikaatioita varten, missä sähköt eivät muutu niin paljon kuin koko teoria yrittää kattaa?

Eikö elastinen solidi sisällä vain ja ainoastaan kaikki hiukkaset ja kaikki vuorovaikutukset kuten gravitaatio ja SM? Mikä elastisen eetterin muoto tai muutos on jotain muuta kuin näitä? Silloin tietoisuus syntyy myös kaikista muista hiukkasteorioista, ja voimakentistä jotka kuvailevat toisiaan täysin erillään. Tehdessä mitä tahansa elastista saa kuitenkin syntyä kaikkea muutakin, kuin mitä sillä alettiin jäljittelemään. Miksi ei näistä uusista syntyneistä asioista kerrota ensin, että ne ovat uusi 5. vuorovaikutus ja uusi pimeä aine? Joista kerrottaisiin paljon asioita, kuten mistä ne löytää ja miten, ja miten ne eroavat kaikesta muusta. Ja miksi ne eivät ole ylimääräistä epätodennettavaa roskaa ja teorian jatkon kyseenalaistavaa virhemateriaalia? Jos siitä pääsee yli, niin miksei vasta tällaisen uuden tieteen vyöryn jälkeen vasta sanota, että näiden kanssa universumin tietoisuus on asteen verran tietoisempi kuin oli ilman näitä?

Jos defektit korvaavat QM:n kokonaan siten, ettei mitään QM:ää koskaan tarvita sovellettuna eetterin osiin tai sen defektien toimintaan, niin voitko täyttää ____ -aukot seuraavassa listassa:

1. Elastisen solidin torsiot tarkoittavat gravitaatiolle sitä, että maailmassa ei ole mitään gravitaatiota, mitä oikeat solidin osat tuntevat
2. Elastisen solidin jokin vanha eetterin liike tarkoittaa SM:lle ettei maailmassa ole tieteen sähkömagnetismia vaan se voidaan esittää eetterin hiukkasten avulla
3. Elastisen solidin defektit tarkoittavat hiukkasille, ettei hiukkasia ole olemassa vaan ne ovat eetterihiukkasten välisiä virheitä
4. Elastisen solidin 'defektien käytös' tarkoittaa QM:lle sitä, ettei maailmassa ole kvanttimekaniikkaa, vaan ainoastaan näitä klassisia defektejä klassisessa eetterissä
5. Elastinen solidi tarkoittaa biologialle sitä, että _____
6. Elastinen solidi tarkoittaa tietoisuudelle sitä, että _____


What can Physics learn from Continuum Mechanics?
vs
Aether and Relativity: Why there is no Contradiction

Unzickerin kirjoituksista en itse löydä vastausta siihen, onko kvanttimekaniikka tulossa turhaksi, vai haluaako hän lopulta jonkun tekevän kvantittumisen näille defekteille. Mikä tarkoittaa luultavasti hilassa olevan eetterihiukkasen kvantittumista. Artikkelin luvusta 4.1 voidaan kuitenkin todeta, että siinä ei onnistu mikään uusi QM:ään liittyvä asia, joka olisi toinen näistä vaihtoehdoista. Hän on itse kirjoittanut koko asian alusta loppuun ilman lainauksia samanlaiseen työhön. Tämän luvun epäonnistuminen vie kaiken pohjan siltä, että elastisen solidin defektit vastaisivat hiukkasia ja ketjun kirjoittajan ns. pääväite on epätosi.

Unzicker on videolla tainnut unohtaa mitä oli 20 vuotta sitten tekemässä. Alkup. artikkelin identiteetittömyys ei perustunut siihen, että on monta antipartikkeleita sisältävää tapaa kuvailla samaa hiukkasta. Tämä on siksi, että oikea identiteetittömyys ei ole mikään seuraus näistä eri tavoista. Lisäksi kun on olemassa tapa eli mahdollisuus tehdä sama reitti antihiukkasten kanssa, kyseessä on fyysisesti 'identifioitavasti' aivan erilainen systeemi, ja sitä kutsutaan luonnon toimesta esim. Casimir-efektiksi.

Ei ole mitään erikoista syytä, miksi jotain solidin defektiä ei voisi havaita, mutta muut voidaan. Tämän takia defektit pitäisi monissa jutuissa kvantisoida, jotta niistä tulisi todennäköisiä defektejä varmojen klassisten defektien sijaan. Tapauksessa missä kaikki voidaan havaita, ei pitäisi muodostua mitään eroa virtuaalihiukkasen ja tavallisen hiukkasen välille, jolloin mitkää kuvissa olevat radat eivät olisi 'piiloutuneena samaan tapahtumaan' (tämä ilmaisu on parempi kuin, että ne ovat identtiset).

3

Lue lisää

Unzicker ajattelee ikäänkuin, että hyvä merkki on se, että kaksi lähestyvää defektiä katoavat täysin, ja tällaista kvanttisysteemin pitää noudattaa. On monta muunlaista matemaattista härpäkettä, missä asioiden tuhoutuminen on vaikeaa, ja sen sijaan kahdesta asiasta syntyy jotain hyvin lyhytaikaista interferenssiä, joka jatkuu joskus taas ilman minkään katoamista. Siksi tällaiset defektit ovat ehkä kiinnostava uutuus. Silti alkeishiukkasmaailma on sellainen, ettei siellä mikään katoa antihiukkasen takia mihinkään, vaan jäljelle jää toisia hiukkasia. Siksi olisi ollut parempi näyttää defektit, joista vain niiden tietyt defekti-ominaisuudet katoavat, mutta selkeä toisenlainen defekti jää paikalle.

Suurin osa elastisen solidin esittelystä torsiota varten sisältää aina kaikkialla kappaleen, jota pidetään sisäisesti liikkumattomana. Kaikki Einsteinit ja Cartainit voisivat sanoa, että universumissa on olemassa oikea aine, joka pakottaa tämän torsion olemaan jossakin asennossa, koska se on torsiokentän lähde. Ainoa tapa korvata lähteet sillä, että kaikki solidin tapahtumat ovat seurausta siitä itsestään, on keksiä monipuolisempia liikeyhtälöitä. Näistä ei kerrota Unzickerin esityksessä paljon mitään, eikä joissain annetuissa asioissa tai miettimissä ole selvää, milloin on kyseessä valo, gravitaatio tai hiukkanen.

Kun luonnossa olevat asiat ovat ideaalisia elastisia solideja, se tarkoittaa, että paineaalto, jonka piti eetterissä tehdä sähkömagneettinen kenttä, voi sisältää ikuisia muuttumattomia aaltoja, jotka eivät esim. punasiirry. Torsioita tai hiukkasia olevista defektien liikkeestä ja muodon muutoksista papereissa kerrotaan paljon vähemmän. Jos ne olisivat äskeisiä aaltoja, niiden kaikkien nopeus olisi aineelle tyypillinen äänen nopeus eli c. Yhdelle ruuvi-defektille on kuitenkin löydetty valoa hitaampi nopeus. Tästä ei tehdä koskaan paperissa hiukkasta, vaikka jos kyseisen ruuvin torsion ei ole tarkoitus olla massan mukana liikkuva gravitaatiokuilu, niin silloin sille jää jäljelle kuvata vain gravitaatiovaikutusta, joka liikkuu nyt valoa hitaammin. Paperin loppuosa sanoo olevan jotain muutakin liikettä kuin, mitä sähkömagnetismin aaltojen osuus antaisi ymmärtää. Tässä ollan hyvin valikoivia, ettei tulla sanotuksi, että suurin osa aidoista epälineaarisista liikeyhtälöistä solid-aineelle on sellaista, mikä tekee siitä epäelastisen, ja mm. tuottaa sen efektin, että kaikki liike aineessa pysähtyy, koska on olemassa kitkan kaltaisia asioita sille, miten kauan saa liikkua puhtaasti. Toisin sanoen jos todellisuus olisi etterihiukkasia epäelastisessa liikkeessä, niin koko todellisuus voisi kadota ja jättää jäljelle vain paikallaan olevia eetterihiukkasia. Unzicker sanoo, että hän muuttaisi aaltojen yhtälöitä, jos vääristymä defektissä on suurta. Tämä voi olla väärin, koska esim. tyhjiössä on melkein mahdollista vääristää sähkömagneettista kenttää niin vääräksi kuin haluaa laittamalla energiaa lisää ja laittamalla kaikkia eri aaltoja eri vaiheissa yhteen pisteeseen. Tässä tulee luonnossa vastaan ainoastaan kvanttikenttien antamat rajat, nimittäin energialle. Unzickerin pitää ikäänkuin salaa verrata tapausta kuitenkin siihen, ettei tavallisessa SM:ssä sähkömagneettisia aaltoja tehdä lineaarisella tavalla, kun paikalla on ainetta hiukkasina. Ja kun on aloittanut sanomalla aineen olevan samaa kuin hilassa oleva eetteri, on lopputulos sitä, että kaikki muutokset eetterissä ovat mahdollisia ongelman aiheuttajia. Jos normaalissa tilanteessa, missä ei kopioida toisten teorioiden ominaisuuksia, sanoo jotain sellaista, että se ja se häiriö liian suureksi kasvaneena ei ole enää samojen yhtälöiden mukainen, tämä on pikemminkin merkki siitä, että jokin näissä eetteri-hiukkasissa ei normaalisti käyttäydy niinkuin aiempi yhtälö yrittää väittää. Ainoa tie eteenpäin olisi silloin vähentää hiukkasia hilassa ja ottaa niiden käyttäytymisestä selvää, mistä voi tulla esiin juuri epäelastisuus. Tämän tulkinta puolestaan olisi ettei systeemi ole suljettu, ja lopullinen seuraus se, että on esim. olemassa muuta ainetta (tai aivan samaa ainetta) joka ei ole aina hilassa kiinni.

4

Anonyymi kirjoitti:

Unzicker ajattelee ikäänkuin, että hyvä merkki on se, että kaksi lähestyvää defektiä katoavat täysin, ja tällaista kvanttisysteemin pitää noudattaa. On monta muunlaista matemaattista härpäkettä, missä asioiden tuhoutuminen on vaikeaa, ja sen sijaan kahdesta asiasta syntyy jotain hyvin lyhytaikaista interferenssiä, joka jatkuu joskus taas ilman minkään katoamista. Siksi tällaiset defektit ovat ehkä kiinnostava uutuus. Silti alkeishiukkasmaailma on sellainen, ettei siellä mikään katoa antihiukkasen takia mihinkään, vaan jäljelle jää toisia hiukkasia. Siksi olisi ollut parempi näyttää defektit, joista vain niiden tietyt defekti-ominaisuudet katoavat, mutta selkeä toisenlainen defekti jää paikalle.

Suurin osa elastisen solidin esittelystä torsiota varten sisältää aina kaikkialla kappaleen, jota pidetään sisäisesti liikkumattomana. Kaikki Einsteinit ja Cartainit voisivat sanoa, että universumissa on olemassa oikea aine, joka pakottaa tämän torsion olemaan jossakin asennossa, koska se on torsiokentän lähde. Ainoa tapa korvata lähteet sillä, että kaikki solidin tapahtumat ovat seurausta siitä itsestään, on keksiä monipuolisempia liikeyhtälöitä. Näistä ei kerrota Unzickerin esityksessä paljon mitään, eikä joissain annetuissa asioissa tai miettimissä ole selvää, milloin on kyseessä valo, gravitaatio tai hiukkanen.

Kun luonnossa olevat asiat ovat ideaalisia elastisia solideja, se tarkoittaa, että paineaalto, jonka piti eetterissä tehdä sähkömagneettinen kenttä, voi sisältää ikuisia muuttumattomia aaltoja, jotka eivät esim. punasiirry. Torsioita tai hiukkasia olevista defektien liikkeestä ja muodon muutoksista papereissa kerrotaan paljon vähemmän. Jos ne olisivat äskeisiä aaltoja, niiden kaikkien nopeus olisi aineelle tyypillinen äänen nopeus eli c. Yhdelle ruuvi-defektille on kuitenkin löydetty valoa hitaampi nopeus. Tästä ei tehdä koskaan paperissa hiukkasta, vaikka jos kyseisen ruuvin torsion ei ole tarkoitus olla massan mukana liikkuva gravitaatiokuilu, niin silloin sille jää jäljelle kuvata vain gravitaatiovaikutusta, joka liikkuu nyt valoa hitaammin. Paperin loppuosa sanoo olevan jotain muutakin liikettä kuin, mitä sähkömagnetismin aaltojen osuus antaisi ymmärtää. Tässä ollan hyvin valikoivia, ettei tulla sanotuksi, että suurin osa aidoista epälineaarisista liikeyhtälöistä solid-aineelle on sellaista, mikä tekee siitä epäelastisen, ja mm. tuottaa sen efektin, että kaikki liike aineessa pysähtyy, koska on olemassa kitkan kaltaisia asioita sille, miten kauan saa liikkua puhtaasti. Toisin sanoen jos todellisuus olisi etterihiukkasia epäelastisessa liikkeessä, niin koko todellisuus voisi kadota ja jättää jäljelle vain paikallaan olevia eetterihiukkasia. Unzicker sanoo, että hän muuttaisi aaltojen yhtälöitä, jos vääristymä defektissä on suurta. Tämä voi olla väärin, koska esim. tyhjiössä on melkein mahdollista vääristää sähkömagneettista kenttää niin vääräksi kuin haluaa laittamalla energiaa lisää ja laittamalla kaikkia eri aaltoja eri vaiheissa yhteen pisteeseen. Tässä tulee luonnossa vastaan ainoastaan kvanttikenttien antamat rajat, nimittäin energialle. Unzickerin pitää ikäänkuin salaa verrata tapausta kuitenkin siihen, ettei tavallisessa SM:ssä sähkömagneettisia aaltoja tehdä lineaarisella tavalla, kun paikalla on ainetta hiukkasina. Ja kun on aloittanut sanomalla aineen olevan samaa kuin hilassa oleva eetteri, on lopputulos sitä, että kaikki muutokset eetterissä ovat mahdollisia ongelman aiheuttajia. Jos normaalissa tilanteessa, missä ei kopioida toisten teorioiden ominaisuuksia, sanoo jotain sellaista, että se ja se häiriö liian suureksi kasvaneena ei ole enää samojen yhtälöiden mukainen, tämä on pikemminkin merkki siitä, että jokin näissä eetteri-hiukkasissa ei normaalisti käyttäydy niinkuin aiempi yhtälö yrittää väittää. Ainoa tie eteenpäin olisi silloin vähentää hiukkasia hilassa ja ottaa niiden käyttäytymisestä selvää, mistä voi tulla esiin juuri epäelastisuus. Tämän tulkinta puolestaan olisi ettei systeemi ole suljettu, ja lopullinen seuraus se, että on esim. olemassa muuta ainetta (tai aivan samaa ainetta) joka ei ole aina hilassa kiinni.

4

Lue lisää

Minkä tahansa liikkuvan asian voi kvantisoida siten abstraktilla tavalla, että sanoo sen oikeassa kvanttimaailmassa (*) liikkuvan siten, että ensin se on pisteessä A ja seuraavaksi pisteessä B jollakin todennäköisyydellä. Mikä tahansa, kun sille on esim. näin tehnyt, on kvanttiteoriaa siitä asiasta ja se on 'yhdistetty kvanttiteoriaan'. Jos halutaan, että tästä asiasta tulee fyysinen hiukkanen, on laskettava paljonko todennäköisyyttä kullakin tavalla mennä A:sta B:hen on. Kun nämä on kaikki laskettu yhteen, pitää voida ottaa esim. hitaasti liikkuvan objektin tapaus, ja kun siinä otetaan huomioon kaikki A:t ja B:t mitä universumista löytyy, niiden välillä todennäöisenä olevan liikkumisen pitää muodostaa Scrhödingerin yhtälön ratkaisu, jossa on todennäköisyyden ratkaistu arvo myös objektin paikalle tai sille että siellä hiukkasen sanotaan olevan, ja myös hiukkasen eri nopeudet.

(*) Nimi on vain suuntaa antava sellaisiksi sanoiksi, millä haluaa nostaa teoriansa ontologisen tulkitsemisen statusta filosofeille. Oikea kvanttimaailma on tässä vähän sama kuin sanoisi virtuaalihiukkasia - ja juurikin Feynmanin diagrammeja niille - oikeaksi maailmaksi.

Artikkelissa mainittua fermi-statisiikkaa ja bosoni-statistiikkaa ei ole perusteltu mitenkään. Siinä ei kerrota esim. yhtään kumpaa hiukkasta kuvassa oleva defekti esittää. Jos kuvassa oleva asia ei muuten esitä kumpaakaan, mutta on olemassa, niin silloin teoria on jo mahdollisesti virheellinen, koska maailmasta ei ole löydetty alkeishiukkasta, joka voisi olla olematta jompi kumpi. (Jokainen tällainen maallin ennustama uusi asia on kuitenkin tosi hyvä etu sille mallille, jotta se voisi mihinkään jatkoon päästä pois tästä pseudotieteen kehästä.) Kuvissa olevalla defektillä ei ole mitään, mikä olisi yhteistä vain jommankumman hiukkasen kanssa. Kuvassa oleva defekti on identtinen vain sellaisen kanssa ilmeisesti, joka on samassa suunnassa avaruudessa kuin se itse on (mikä on tosi harvinaista, jos otettaisiin jotain muuta kuin nolla-torsiota sisältävä ympäristö, ja jossa ei ole myöskään reunaa, mihin tämä defekti lopettaa itsensä ja löytää oman suuntansa eli epäsymmetrisyytensä). Ainoa tapa miten kaksi tällaista defektiä olisivat kvanttistatistisia olisi, jos niille annettaisin käsintehtynä ja lisättynä satunnainen luonne esiintyä missä tahansa paikassa. Ehkä kaikkea tätä ennen olisi kuitenkin selitettävä, että mitä tarkoittaa kaksi samassa pisteessä olevaa (eli samoilla eetterin hiukkasilla ympäröityä) defektiä (bosonia), jotka yrittävät olla sama pieni defekti. Jos on olemassa jossain defektien liikkumissääntö, niin miten alkutila alkaa liikeyhtälöissä kehittyä, jos alkutilaksi annetaan miljoona pientä defektiä keskellä noin kahdeksaa eetteri-hiukkasta. Defektit eivät voi muodostaa laajaa defektiä, joka erottaisi miljoonan tapauksen yhdestä pienestä tapauksesta. Tällainen laaja defekti varmasti alkaisi liikkua täysin omalla tavallaan, jos se lähetetään johonkin itseään ahtaampaan paikkaan, mitä voi verrata siihen, että valo taipuu kaksoisraossa yhden aallonpituuden mukaan, vaikka valoa on siinä miljardeittain kerralla.

Voin siis mainita vielä kerran, että kaikki yllä olleet Cartanit ja Einsteinit ovat tehneet (...-)geometriallaan vain kenttiä, kuten gravitaatio ja SM. Näissä he ovat aina esittäneet todellisuuden koostuvan kentästä ja aineesta, joka on kentän lähde. Mikä tahansa sopiva hila on osoittanut olevansa samanlainen kuin torsio-kenttä. Eli valtava läjä hiukkasia voidaan järjestää hilaan niin, että niillä on torsiota. Defektit hilassa eivät kuitenkaan käyttäydy niinkuin hiukkanen-2. Pikemminkin kaikki muiden kuin Unzickerin kirjoitus asiasta näyttää, että defektit ovat geometriassa liikkuvia häiriöitä samoin kuin gravitaatioaallot.

Tässä on esimerkki hilakvanttikenttäteoriasta kun hilassa on torsiota gravitaation jäljittelyksi:
https://arxiv.org/abs/1906.02406

QFT:ssä avaruus ei sisällä hiukkasia vaan kenttiä. Hilakentässä sanotaan, että riittää asettaa ns. 'kenttiä' vain diskreeteille etäisyyksille toisistaan ja unohtaa välissä olevat kohdat avaruutta. Myöhemmin tästä pisteiden etäisyyksistä otetaan raja-arvo, kun etäisyys olisi nolla, eli kentän käsite tulisi melkein takaisin. Eikä kyseessä ollut ontologinen päätös pitää ainetta tai avaruutta jonain hilana. Paperissa puhutaan hilasta, joka on torsion alainen, eli se tutkii kenttäteoriaa vahvassa gravitaatiossa. Kyseinen hilan muoto on jostain muualta muista lähteistä kuin kvanttikentästä syntynyt. Eikä kyseinen torsio hilassa ole satunnaista tai kvantittunut.

5

Anonyymi kirjoitti:

Minkä tahansa liikkuvan asian voi kvantisoida siten abstraktilla tavalla, että sanoo sen oikeassa kvanttimaailmassa (*) liikkuvan siten, että ensin se on pisteessä A ja seuraavaksi pisteessä B jollakin todennäköisyydellä. Mikä tahansa, kun sille on esim. näin tehnyt, on kvanttiteoriaa siitä asiasta ja se on 'yhdistetty kvanttiteoriaan'. Jos halutaan, että tästä asiasta tulee fyysinen hiukkanen, on laskettava paljonko todennäköisyyttä kullakin tavalla mennä A:sta B:hen on. Kun nämä on kaikki laskettu yhteen, pitää voida ottaa esim. hitaasti liikkuvan objektin tapaus, ja kun siinä otetaan huomioon kaikki A:t ja B:t mitä universumista löytyy, niiden välillä todennäöisenä olevan liikkumisen pitää muodostaa Scrhödingerin yhtälön ratkaisu, jossa on todennäköisyyden ratkaistu arvo myös objektin paikalle tai sille että siellä hiukkasen sanotaan olevan, ja myös hiukkasen eri nopeudet.

(*) Nimi on vain suuntaa antava sellaisiksi sanoiksi, millä haluaa nostaa teoriansa ontologisen tulkitsemisen statusta filosofeille. Oikea kvanttimaailma on tässä vähän sama kuin sanoisi virtuaalihiukkasia - ja juurikin Feynmanin diagrammeja niille - oikeaksi maailmaksi.

Artikkelissa mainittua fermi-statisiikkaa ja bosoni-statistiikkaa ei ole perusteltu mitenkään. Siinä ei kerrota esim. yhtään kumpaa hiukkasta kuvassa oleva defekti esittää. Jos kuvassa oleva asia ei muuten esitä kumpaakaan, mutta on olemassa, niin silloin teoria on jo mahdollisesti virheellinen, koska maailmasta ei ole löydetty alkeishiukkasta, joka voisi olla olematta jompi kumpi. (Jokainen tällainen maallin ennustama uusi asia on kuitenkin tosi hyvä etu sille mallille, jotta se voisi mihinkään jatkoon päästä pois tästä pseudotieteen kehästä.) Kuvissa olevalla defektillä ei ole mitään, mikä olisi yhteistä vain jommankumman hiukkasen kanssa. Kuvassa oleva defekti on identtinen vain sellaisen kanssa ilmeisesti, joka on samassa suunnassa avaruudessa kuin se itse on (mikä on tosi harvinaista, jos otettaisiin jotain muuta kuin nolla-torsiota sisältävä ympäristö, ja jossa ei ole myöskään reunaa, mihin tämä defekti lopettaa itsensä ja löytää oman suuntansa eli epäsymmetrisyytensä). Ainoa tapa miten kaksi tällaista defektiä olisivat kvanttistatistisia olisi, jos niille annettaisin käsintehtynä ja lisättynä satunnainen luonne esiintyä missä tahansa paikassa. Ehkä kaikkea tätä ennen olisi kuitenkin selitettävä, että mitä tarkoittaa kaksi samassa pisteessä olevaa (eli samoilla eetterin hiukkasilla ympäröityä) defektiä (bosonia), jotka yrittävät olla sama pieni defekti. Jos on olemassa jossain defektien liikkumissääntö, niin miten alkutila alkaa liikeyhtälöissä kehittyä, jos alkutilaksi annetaan miljoona pientä defektiä keskellä noin kahdeksaa eetteri-hiukkasta. Defektit eivät voi muodostaa laajaa defektiä, joka erottaisi miljoonan tapauksen yhdestä pienestä tapauksesta. Tällainen laaja defekti varmasti alkaisi liikkua täysin omalla tavallaan, jos se lähetetään johonkin itseään ahtaampaan paikkaan, mitä voi verrata siihen, että valo taipuu kaksoisraossa yhden aallonpituuden mukaan, vaikka valoa on siinä miljardeittain kerralla.

Voin siis mainita vielä kerran, että kaikki yllä olleet Cartanit ja Einsteinit ovat tehneet (...-)geometriallaan vain kenttiä, kuten gravitaatio ja SM. Näissä he ovat aina esittäneet todellisuuden koostuvan kentästä ja aineesta, joka on kentän lähde. Mikä tahansa sopiva hila on osoittanut olevansa samanlainen kuin torsio-kenttä. Eli valtava läjä hiukkasia voidaan järjestää hilaan niin, että niillä on torsiota. Defektit hilassa eivät kuitenkaan käyttäydy niinkuin hiukkanen-2. Pikemminkin kaikki muiden kuin Unzickerin kirjoitus asiasta näyttää, että defektit ovat geometriassa liikkuvia häiriöitä samoin kuin gravitaatioaallot.

Tässä on esimerkki hilakvanttikenttäteoriasta kun hilassa on torsiota gravitaation jäljittelyksi:
https://arxiv.org/abs/1906.02406

QFT:ssä avaruus ei sisällä hiukkasia vaan kenttiä. Hilakentässä sanotaan, että riittää asettaa ns. 'kenttiä' vain diskreeteille etäisyyksille toisistaan ja unohtaa välissä olevat kohdat avaruutta. Myöhemmin tästä pisteiden etäisyyksistä otetaan raja-arvo, kun etäisyys olisi nolla, eli kentän käsite tulisi melkein takaisin. Eikä kyseessä ollut ontologinen päätös pitää ainetta tai avaruutta jonain hilana. Paperissa puhutaan hilasta, joka on torsion alainen, eli se tutkii kenttäteoriaa vahvassa gravitaatiossa. Kyseinen hilan muoto on jostain muualta muista lähteistä kuin kvanttikentästä syntynyt. Eikä kyseinen torsio hilassa ole satunnaista tai kvantittunut.

5

Lue lisää

Ko. eetteri ei koostu hiukkasista vaan kaikki mahdollinen aine ja ns. hiukkaset ovat tuon eetterin vääristymiä ja ne "vääristymät" ovat aina samalla myös "stressiä" ja siihen vääritymään liittyvää varastoitunutta energiaa (nolla-summa vektorit).


Tuo eetteri on myös holistista informaatiota ja rakenteita tuottavaa erilaistumisensa (=vääristymien) kautta.

Kyse on topologisesta fysiikasta kuten myös esim. tähän tapaan:

https://chicagoquantum.org/research-areas/topological-physics

Vääristymien kautta hahmottaminen selittää myös sen miksi MIchelson-Morley kokeessa ei löydetty eetteriä koska valo (fotonit) ja kaikki muutkin "hiukkaset" kuten elektronit ovat sen eetterin vääristymiä eikä hiukkasilla ole mitään omaa identiteettiä.

Kyse on samantapaisesta asiasta jos veden pyörteiden tai aaltojen interferenssien perusteella yritettäisiin todistaa veden olemassaolo ja on aika mielenkiintoista että myös kvanttifysiikka ja sähkömagnetismi perustuvat hyvin samantapaiseen aaltomekaanikkaan kuin makrotason nesteiden ja kaasujen mallinnukset joissa hiukkaset ovat näennäisiä ja alati vaihtuvia ja erilaiset paineaallot olennaisia ja ne paineaallot taas liityvät aina resonansseihin, interferensseihin ja harmoonisiin vaikutuksiin kuten esim. cymatiikassa jossa äänen eli ilmakehän paineaallot voivat tuottaa monimutkaisia fysikaalisen tason rakenteita.

Se mitä kutsutaan havainnoksi/mittaukseksi on konstruktiivista interferenssiä ja kokonaisuus on pohjimmiltaan epälokaali jossa kaikki on jo olemassa jollain tasolla vaikkakin lähinnä informaationa ja se havainto on aina havaitsijan (joka on eetterin erilaistunut aaltomuoto) ja kohteen (joka on myös eetterin aaltomuoto) välistä interferenssiä josta seuraa myös että suurin piirtein kaikki tieteellinen hahmotus perustuu jo perustutkimuksen tasolla helposti harhaanjohtavaan käsitteellistämiseen josta seuraa helposti myös puutteellisesti toimivaa logiikkaa ja matematiikkaa.

Evoluutio on eetterin erilaistumista hiukkasiksi, atomeiksi, molekyyleiksi, eliöiksi ja eliöiden yhteisöiksi.

https://phys.org/news/2023-10-scientists-philosophers-nature-evolutionary-law.html

...

Torsion tarkoittaa tässä yhteydessä avaruuden eetterin vääristymistä eli ikäänkuin aika-avaruus olisi tiskirätti jota puristetaan ja väännetään vastakkaisiin suuntiin eri puolilta.

............


Itse olen yhdistellyt oman edelleen työn alla olevan näkemykseni useammasta erilaisesta lähteestä vuosikymmenien aikana ja olen poiminut vain joitain ideoita kustakin lähteestä mutta en mitään kokonaisuudessaan eikä annettuna ja koostanut sitten niistä itselleni kokonaisuuden joka jatkuvasti edelleen muuttuu, tarkentuu ja kehittyy sitä mukaa kun perehdyn uusiin ja erilaisiin asioihin.

Sen ilmaiseminen lyhyesti myös samalla muuttuu vaikeammaksi varsinkin sellaisille jotka mielellään tekevät hätäisiä johtopäätöksiä omien assosiaatioidensa pohjalta. Periaatteessa kaikki mitä olen tänne vuosien varrella kirjoittanut liittyy samaan kokonaisuuteen vaikkakin usein erilaisten viitekehysten ja näkökulmien kautta tarkasteltuna.

....

tai kuten

Gurdjeff esipuheessaan Beelzebun teokseen omasta päämäärästään:

"destroy, mercilessly, without any compromises whatsoever, in the mentation and feelings of the reader, the beliefs and views, by centuries rooted in him, about everything existing in the world." :D

Anonyymi kirjoitti:

Ko. eetteri ei koostu hiukkasista vaan kaikki mahdollinen aine ja ns. hiukkaset ovat tuon eetterin vääristymiä ja ne "vääristymät" ovat aina samalla myös "stressiä" ja siihen vääritymään liittyvää varastoitunutta energiaa (nolla-summa vektorit).


Tuo eetteri on myös holistista informaatiota ja rakenteita tuottavaa erilaistumisensa (=vääristymien) kautta.

Kyse on topologisesta fysiikasta kuten myös esim. tähän tapaan:

https://chicagoquantum.org/research-areas/topological-physics

Vääristymien kautta hahmottaminen selittää myös sen miksi MIchelson-Morley kokeessa ei löydetty eetteriä koska valo (fotonit) ja kaikki muutkin "hiukkaset" kuten elektronit ovat sen eetterin vääristymiä eikä hiukkasilla ole mitään omaa identiteettiä.

Kyse on samantapaisesta asiasta jos veden pyörteiden tai aaltojen interferenssien perusteella yritettäisiin todistaa veden olemassaolo ja on aika mielenkiintoista että myös kvanttifysiikka ja sähkömagnetismi perustuvat hyvin samantapaiseen aaltomekaanikkaan kuin makrotason nesteiden ja kaasujen mallinnukset joissa hiukkaset ovat näennäisiä ja alati vaihtuvia ja erilaiset paineaallot olennaisia ja ne paineaallot taas liityvät aina resonansseihin, interferensseihin ja harmoonisiin vaikutuksiin kuten esim. cymatiikassa jossa äänen eli ilmakehän paineaallot voivat tuottaa monimutkaisia fysikaalisen tason rakenteita.

Se mitä kutsutaan havainnoksi/mittaukseksi on konstruktiivista interferenssiä ja kokonaisuus on pohjimmiltaan epälokaali jossa kaikki on jo olemassa jollain tasolla vaikkakin lähinnä informaationa ja se havainto on aina havaitsijan (joka on eetterin erilaistunut aaltomuoto) ja kohteen (joka on myös eetterin aaltomuoto) välistä interferenssiä josta seuraa myös että suurin piirtein kaikki tieteellinen hahmotus perustuu jo perustutkimuksen tasolla helposti harhaanjohtavaan käsitteellistämiseen josta seuraa helposti myös puutteellisesti toimivaa logiikkaa ja matematiikkaa.

Evoluutio on eetterin erilaistumista hiukkasiksi, atomeiksi, molekyyleiksi, eliöiksi ja eliöiden yhteisöiksi.

https://phys.org/news/2023-10-scientists-philosophers-nature-evolutionary-law.html

...

Torsion tarkoittaa tässä yhteydessä avaruuden eetterin vääristymistä eli ikäänkuin aika-avaruus olisi tiskirätti jota puristetaan ja väännetään vastakkaisiin suuntiin eri puolilta.

............


Itse olen yhdistellyt oman edelleen työn alla olevan näkemykseni useammasta erilaisesta lähteestä vuosikymmenien aikana ja olen poiminut vain joitain ideoita kustakin lähteestä mutta en mitään kokonaisuudessaan eikä annettuna ja koostanut sitten niistä itselleni kokonaisuuden joka jatkuvasti edelleen muuttuu, tarkentuu ja kehittyy sitä mukaa kun perehdyn uusiin ja erilaisiin asioihin.

Sen ilmaiseminen lyhyesti myös samalla muuttuu vaikeammaksi varsinkin sellaisille jotka mielellään tekevät hätäisiä johtopäätöksiä omien assosiaatioidensa pohjalta. Periaatteessa kaikki mitä olen tänne vuosien varrella kirjoittanut liittyy samaan kokonaisuuteen vaikkakin usein erilaisten viitekehysten ja näkökulmien kautta tarkasteltuna.

....

tai kuten

Gurdjeff esipuheessaan Beelzebun teokseen omasta päämäärästään:

"destroy, mercilessly, without any compromises whatsoever, in the mentation and feelings of the reader, the beliefs and views, by centuries rooted in him, about everything existing in the world." :D

Lue lisää

"Ko. eetteri ei koostu hiukkasista vaan kaikki mahdollinen aine ja ns. hiukkaset ovat tuon eetterin vääristymiä ja ne "vääristymät" ovat aina samalla myös "stressiä" ja siihen vääritymään liittyvää varastoitunutta energiaa (nolla-summa vektorit)."

Aineesta ei voi tietää, etteikö se ole koostunut hiukkasista, vain sillä perusteella, että se tottelee teorioita, joissa teoreetikot ovat keksineet olevan elementtinä tiheys, ja se millä on tiheys, on tiheyden pisteissä myös stressitensorikenttä. Samat teoreetikot ovat väittäneet voivansa käyttää näitä, kun hiukkaset täyttävät tietyt ehdot. Puolestaan jos teoria pätee melkein mutta ei ihan, se voi jo olla merkki sisällä olevasta pienestä rakenteesta (joka ei havaittuna vastaa matemaattista käsitettä mennä samalla tiheyskäsitteellä johonkin pienen rajalle).

Jos et halua Minkowskin avaruutta ja eetteriä yhtäaikaa (missä eetteri on vain joku turha aine laitettuna aika-avaruuteen, ja joka ei liity siellä enää valoon mitenkään), niin älä käytä stressiä ja energiaa samassa matemaattisessa objektissa, josta esim. tämä kenttä tulee siten, että siihen otetaan myös tiheys. Äläkä sano, että invarianttien vektoreiden pituus on aina nolla, koska tämä on pituus annettuna Minkowskin avaruudessa. Osoita vain, että jokin Lorentzin symmetria joskus muodostuu erillisten 3D-objektien ja 1D-objektien kanssa.

"Tuo eetteri on myös holistista informaatiota ja rakenteita tuottavaa erilaistumisensa (=vääristymien) kautta."

Eetteri informaatio ei silti eroa mistään muusta informaatiosta muuten kuin siten, että kun kyseessä on hilassa olevat hiukkaset, nämä hiukkaset ovat alusta asti oletettu johonkin korkean järjestyksen tilaan, missä myös pysytään, kunnes suostutaan harkitsemaan niiden kaikkia muodonmuutoksia. Virheet hilassa ovat erillinen rakenne sitten, kun ne joskus suostuvat olemaan paikoillaan. Tällä hetkellä sellaisen rakenteen kuten toisen kristallin muodostaminen näille on tosi mahdoton ajatus, koska defektien osien välille ei ole annettu mitään vuorovaikutusta, joka saisi ne reagoimaan toisiinsa eikä vain siihen, mitä makroyhtälöt jauhavat niistä. Vaikka makroyhtälö on solidi-yhtälö, tämä yhtälö on itse sokea tekemään jostain asiasta kristallia ja se vain siirtää tiheyttä paikasta toiseen tietämättä, onko siinä asiat menneet kohdalleen.

"Kyse on topologisesta fysiikasta kuten myös esim. tähän tapaan:"

Tämä tarkoittaisi, että avaruudessa on reikiä, joissa ei ole eetteriä ollenkaan. Idea voi olla vähän samanlainen kuin sanoisi, että eetteri ei kata kaikkea, ja hiukkasten eetteri-hila menee joskus rikki ja muodostaa esim. kaasua. Jos eetterin on tarkoitus olla avaruuden efektien tekijä, niin avaruus tässä tarkoittaa vain Euklidista koordinaatistoa, missä se on. Rikkinäinen hila eli torsio tai vääntynyt hila ei tarkoittaisi, että käsite eetteriaineesta on topologinen. Tämän tietää siitä, että joku on tehnyt torsiokentän, eikä hän tarvitse mitään itkua ihmisiltä, joiden mielestä näiden käsittämän kentän ratkaisu ei voi jatkua johonkin suuntaan tai sen rikkinäisen kohdan ylitse, vaan pitäisi tehdä reunaehto. Ei-topologiassa kyseisen hilan pitää jatkua ympärillä rakenteella, joka yleensä kauempana korjaa itseään asteittain suoraksi, jos torsiota on pienellä alueella.

1

Anonyymi kirjoitti:

"Ko. eetteri ei koostu hiukkasista vaan kaikki mahdollinen aine ja ns. hiukkaset ovat tuon eetterin vääristymiä ja ne "vääristymät" ovat aina samalla myös "stressiä" ja siihen vääritymään liittyvää varastoitunutta energiaa (nolla-summa vektorit)."

Aineesta ei voi tietää, etteikö se ole koostunut hiukkasista, vain sillä perusteella, että se tottelee teorioita, joissa teoreetikot ovat keksineet olevan elementtinä tiheys, ja se millä on tiheys, on tiheyden pisteissä myös stressitensorikenttä. Samat teoreetikot ovat väittäneet voivansa käyttää näitä, kun hiukkaset täyttävät tietyt ehdot. Puolestaan jos teoria pätee melkein mutta ei ihan, se voi jo olla merkki sisällä olevasta pienestä rakenteesta (joka ei havaittuna vastaa matemaattista käsitettä mennä samalla tiheyskäsitteellä johonkin pienen rajalle).

Jos et halua Minkowskin avaruutta ja eetteriä yhtäaikaa (missä eetteri on vain joku turha aine laitettuna aika-avaruuteen, ja joka ei liity siellä enää valoon mitenkään), niin älä käytä stressiä ja energiaa samassa matemaattisessa objektissa, josta esim. tämä kenttä tulee siten, että siihen otetaan myös tiheys. Äläkä sano, että invarianttien vektoreiden pituus on aina nolla, koska tämä on pituus annettuna Minkowskin avaruudessa. Osoita vain, että jokin Lorentzin symmetria joskus muodostuu erillisten 3D-objektien ja 1D-objektien kanssa.

"Tuo eetteri on myös holistista informaatiota ja rakenteita tuottavaa erilaistumisensa (=vääristymien) kautta."

Eetteri informaatio ei silti eroa mistään muusta informaatiosta muuten kuin siten, että kun kyseessä on hilassa olevat hiukkaset, nämä hiukkaset ovat alusta asti oletettu johonkin korkean järjestyksen tilaan, missä myös pysytään, kunnes suostutaan harkitsemaan niiden kaikkia muodonmuutoksia. Virheet hilassa ovat erillinen rakenne sitten, kun ne joskus suostuvat olemaan paikoillaan. Tällä hetkellä sellaisen rakenteen kuten toisen kristallin muodostaminen näille on tosi mahdoton ajatus, koska defektien osien välille ei ole annettu mitään vuorovaikutusta, joka saisi ne reagoimaan toisiinsa eikä vain siihen, mitä makroyhtälöt jauhavat niistä. Vaikka makroyhtälö on solidi-yhtälö, tämä yhtälö on itse sokea tekemään jostain asiasta kristallia ja se vain siirtää tiheyttä paikasta toiseen tietämättä, onko siinä asiat menneet kohdalleen.

"Kyse on topologisesta fysiikasta kuten myös esim. tähän tapaan:"

Tämä tarkoittaisi, että avaruudessa on reikiä, joissa ei ole eetteriä ollenkaan. Idea voi olla vähän samanlainen kuin sanoisi, että eetteri ei kata kaikkea, ja hiukkasten eetteri-hila menee joskus rikki ja muodostaa esim. kaasua. Jos eetterin on tarkoitus olla avaruuden efektien tekijä, niin avaruus tässä tarkoittaa vain Euklidista koordinaatistoa, missä se on. Rikkinäinen hila eli torsio tai vääntynyt hila ei tarkoittaisi, että käsite eetteriaineesta on topologinen. Tämän tietää siitä, että joku on tehnyt torsiokentän, eikä hän tarvitse mitään itkua ihmisiltä, joiden mielestä näiden käsittämän kentän ratkaisu ei voi jatkua johonkin suuntaan tai sen rikkinäisen kohdan ylitse, vaan pitäisi tehdä reunaehto. Ei-topologiassa kyseisen hilan pitää jatkua ympärillä rakenteella, joka yleensä kauempana korjaa itseään asteittain suoraksi, jos torsiota on pienellä alueella.

1

Lue lisää

"Vääristymien kautta hahmottaminen selittää myös sen miksi MIchelson-Morley kokeessa ei löydetty eetteriä koska valo (fotonit) ja kaikki muutkin "hiukkaset" kuten elektronit ovat sen eetterin vääristymiä eikä hiukkasilla ole mitään omaa identiteettiä."

Vääristymää kuten fotoni, ei hahmotettu vielä missään, joten tietoa siitä, mitä se tekisi MM-kokeessa ei voi olla olemassa. MM-kokeessa ei ole merkitystä identiteetillä. Eetterillä on jossain paikassa nopeus samalla tavalla kuin jalankulkijoilla ja autoilla on eri nopeus, eikä heidän identiteetittömyytensä muuta heidän keskenäänvertailuaan. Tässä tämä on eniten siitä johtuva, että objekteista on tullut klassisia, mutta kvanttitasolla hiukkaset voidaan erottaa tosistaan vielä silloin, kun ne ovat kaukana toisistaan eivätkä aaltofunktiot ole päällekkäin. Jos eetteri on olemassa ja muuttaa nopeutta, niin kaksifotonisessa MM-kokeessa ei ole periaatteessa hetkeä jolloin fotonit ovat päällekkäin. Lisäksi kahden fotonin kokeen saavutettuaan voisi tehdä myös yksifotonisen kokeen, missä toista hiukkasta ei ole vaan eri suuntia kokeillaan yksi fotoni kerrallaan. Vaikka monta fotonia olisi tullut samaan paikkaan MM-kokeessa, siitä paikasta tulee aina pois yhteen suuntaan menevä hiukkanen ja toiseen suuntaan menevä hiukkanen. Ei ole väliä, ovatko hiukkaset vaihtaneet paikkaa, koska koe vertailee nopeuksia eri suunnista, ja hiukkanen joka vaihtaa itsensä toisen suunnan hiukkaseksi on edelleen sen suunnan nopeuksinen. Jos hiukkaset eivät vaihda nopeuttaan joka kerta tahallaan sellaiseksi, mikä piilottaa eetterin nopeuden, niin koe kertoo kumalla tahansa hiukkasella kaiken liikkumisesta per suunta. Jos ne voivat vaihtaa tätä nopeutta, silloin olisi todennäköisesti nähty kaikkia nopeuden muitakin vaihtoehtoja ja suunnan muutoksia eli ns. diffusioituvaa valoa.

"Kyse on samantapaisesta asiasta jos veden pyörteiden tai aaltojen interferenssien perusteella yritettäisiin todistaa veden olemassaolo"

Jotkin asiat universumissa eivät muodosta eivätkä perustu interferenssiin. Varsinkaan jotkut fysiikan mallit. Tällöin jos yhden mallin käsite on, että interferenssiä ei ole, ja toisen on että on, niin jos mallit ennustavat jotain eri asiaa näkyvistä asioista, niin siitä on seurauksena sellainen ehkä vakavampi seuraus, että on todistettu olevan ei-interferenssiä. Tällaisesta on kyse myös eetterissä.

Tieteessä on tehty paljon kokeita, millä löytyy uutta ainetta täysin yrittämättä, mutta eetterissä ei koskaan ole välttämättä kyseessä jonkin olemassaolon todistaminen, vaan neste-etterissä on kyse myös siitä, että verrataan keskenään Maxwellin yhtälöitä ja veden yhtälöitä. Sähköiskujen määrä todistaa oikeaksi toiset yhtälöt näistä. MM:ssä sähköttömän valon kanssa näin kävi myös, koska silloin ajateltiin, että eetterin malli on oikeasti kirjoitettu normaalilla kielellä johonkin jotenkin ja se ennustaa jotain tekemällä neste-ennustuksia. Ehkä ihmiset olivat kuitenkin ihan tyhmiä antaessaan nesteen yhtälölle nimen eetteri. Voit väittää, että eetterin malli on kuin vettä saharassa ja aina on olemassa eetteri, joka on oikeiden yhtälöiden toteutuma, ja siksi se on aihe, missä ei ole enempää löytämistä. Ensinnäkin tämä on väitteenä sama kuin, että aina voi väittää maailman olevan simulaatiota, jonka simulointikoneen pasianssia ei voi löytää. Toiseksi yli 90 % kaikista hienoista vertauksista, mitä maailmassa on esitetty eetteristä tai kuviteltu kun kuullaan sana eetteri, ei päde lainkaan, jos eetteri olisi toimivien yhtälöiden toteutuma. Kolmanneksi jos eetteri on toimivien yhtälöiden toteutuma, niin eetteristä ei johdeta biologian teorioita yhtään sen helpommin kuin pelkästään niistä yhtälöistä ilman sitä nimeä. Samalla tavalla kaikki teoreettisen uuden keksimisen seinät kaatuvat heti eetterin päälle. Ja jos eetterin aloittaa siten, että se on ensin SM-yhtälöiden totetutuma, niin eetterin yhdistys gravitaatioon loppui siihen. Todella moni eetteri huom. alkaa siitä, että se on nestettä, ja nesteen yksi tapaus on SM-yhälöiden yksi osa-alue eli yleensä tyhjiö. Tätä eetteri tarkoittaa suurimmalle osalle sen puolesta väittäjille tietoisesti tai ei-tietoisesti, joten siksi nesteen yhtälöiden pärjäämisen vertaaminen toisiin yhtälöihin on tosi keskeistä eetterikeskustelussa.

Elastisen solidin eetterissä voidaan todistaa, että eetteri ei ole vettä, koska eetteri noudattaa silloin solidin yhtälöitä. Sama on hyvin mahdollista aineelle, joka on nestettä. Yleensä sanotaan, että eetteriä ei voi todistaa olevan olematta, koska eetteri on liian Lorentzimaista (mitä kuten yllä sanottiin ei ole käytetty). Ainoa ongelma, mitä minkään eetteriaineen olemassaolossa on, on että se jokin ei ole mitään yhtälöä, millä voi selittää valon ja sähkön ym. ominaisuudet.

2

Anonyymi kirjoitti:

"Vääristymien kautta hahmottaminen selittää myös sen miksi MIchelson-Morley kokeessa ei löydetty eetteriä koska valo (fotonit) ja kaikki muutkin "hiukkaset" kuten elektronit ovat sen eetterin vääristymiä eikä hiukkasilla ole mitään omaa identiteettiä."

Vääristymää kuten fotoni, ei hahmotettu vielä missään, joten tietoa siitä, mitä se tekisi MM-kokeessa ei voi olla olemassa. MM-kokeessa ei ole merkitystä identiteetillä. Eetterillä on jossain paikassa nopeus samalla tavalla kuin jalankulkijoilla ja autoilla on eri nopeus, eikä heidän identiteetittömyytensä muuta heidän keskenäänvertailuaan. Tässä tämä on eniten siitä johtuva, että objekteista on tullut klassisia, mutta kvanttitasolla hiukkaset voidaan erottaa tosistaan vielä silloin, kun ne ovat kaukana toisistaan eivätkä aaltofunktiot ole päällekkäin. Jos eetteri on olemassa ja muuttaa nopeutta, niin kaksifotonisessa MM-kokeessa ei ole periaatteessa hetkeä jolloin fotonit ovat päällekkäin. Lisäksi kahden fotonin kokeen saavutettuaan voisi tehdä myös yksifotonisen kokeen, missä toista hiukkasta ei ole vaan eri suuntia kokeillaan yksi fotoni kerrallaan. Vaikka monta fotonia olisi tullut samaan paikkaan MM-kokeessa, siitä paikasta tulee aina pois yhteen suuntaan menevä hiukkanen ja toiseen suuntaan menevä hiukkanen. Ei ole väliä, ovatko hiukkaset vaihtaneet paikkaa, koska koe vertailee nopeuksia eri suunnista, ja hiukkanen joka vaihtaa itsensä toisen suunnan hiukkaseksi on edelleen sen suunnan nopeuksinen. Jos hiukkaset eivät vaihda nopeuttaan joka kerta tahallaan sellaiseksi, mikä piilottaa eetterin nopeuden, niin koe kertoo kumalla tahansa hiukkasella kaiken liikkumisesta per suunta. Jos ne voivat vaihtaa tätä nopeutta, silloin olisi todennäköisesti nähty kaikkia nopeuden muitakin vaihtoehtoja ja suunnan muutoksia eli ns. diffusioituvaa valoa.

"Kyse on samantapaisesta asiasta jos veden pyörteiden tai aaltojen interferenssien perusteella yritettäisiin todistaa veden olemassaolo"

Jotkin asiat universumissa eivät muodosta eivätkä perustu interferenssiin. Varsinkaan jotkut fysiikan mallit. Tällöin jos yhden mallin käsite on, että interferenssiä ei ole, ja toisen on että on, niin jos mallit ennustavat jotain eri asiaa näkyvistä asioista, niin siitä on seurauksena sellainen ehkä vakavampi seuraus, että on todistettu olevan ei-interferenssiä. Tällaisesta on kyse myös eetterissä.

Tieteessä on tehty paljon kokeita, millä löytyy uutta ainetta täysin yrittämättä, mutta eetterissä ei koskaan ole välttämättä kyseessä jonkin olemassaolon todistaminen, vaan neste-etterissä on kyse myös siitä, että verrataan keskenään Maxwellin yhtälöitä ja veden yhtälöitä. Sähköiskujen määrä todistaa oikeaksi toiset yhtälöt näistä. MM:ssä sähköttömän valon kanssa näin kävi myös, koska silloin ajateltiin, että eetterin malli on oikeasti kirjoitettu normaalilla kielellä johonkin jotenkin ja se ennustaa jotain tekemällä neste-ennustuksia. Ehkä ihmiset olivat kuitenkin ihan tyhmiä antaessaan nesteen yhtälölle nimen eetteri. Voit väittää, että eetterin malli on kuin vettä saharassa ja aina on olemassa eetteri, joka on oikeiden yhtälöiden toteutuma, ja siksi se on aihe, missä ei ole enempää löytämistä. Ensinnäkin tämä on väitteenä sama kuin, että aina voi väittää maailman olevan simulaatiota, jonka simulointikoneen pasianssia ei voi löytää. Toiseksi yli 90 % kaikista hienoista vertauksista, mitä maailmassa on esitetty eetteristä tai kuviteltu kun kuullaan sana eetteri, ei päde lainkaan, jos eetteri olisi toimivien yhtälöiden toteutuma. Kolmanneksi jos eetteri on toimivien yhtälöiden toteutuma, niin eetteristä ei johdeta biologian teorioita yhtään sen helpommin kuin pelkästään niistä yhtälöistä ilman sitä nimeä. Samalla tavalla kaikki teoreettisen uuden keksimisen seinät kaatuvat heti eetterin päälle. Ja jos eetterin aloittaa siten, että se on ensin SM-yhtälöiden totetutuma, niin eetterin yhdistys gravitaatioon loppui siihen. Todella moni eetteri huom. alkaa siitä, että se on nestettä, ja nesteen yksi tapaus on SM-yhälöiden yksi osa-alue eli yleensä tyhjiö. Tätä eetteri tarkoittaa suurimmalle osalle sen puolesta väittäjille tietoisesti tai ei-tietoisesti, joten siksi nesteen yhtälöiden pärjäämisen vertaaminen toisiin yhtälöihin on tosi keskeistä eetterikeskustelussa.

Elastisen solidin eetterissä voidaan todistaa, että eetteri ei ole vettä, koska eetteri noudattaa silloin solidin yhtälöitä. Sama on hyvin mahdollista aineelle, joka on nestettä. Yleensä sanotaan, että eetteriä ei voi todistaa olevan olematta, koska eetteri on liian Lorentzimaista (mitä kuten yllä sanottiin ei ole käytetty). Ainoa ongelma, mitä minkään eetteriaineen olemassaolossa on, on että se jokin ei ole mitään yhtälöä, millä voi selittää valon ja sähkön ym. ominaisuudet.

2

Lue lisää

" ja on aika mielenkiintoista että myös kvanttifysiikka ja sähkömagnetismi perustuvat hyvin samantapaiseen aaltomekaanikkaan kuin makrotason nesteiden ja kaasujen mallinnukset joissa hiukkaset ovat näennäisiä ja alati vaihtuvia ja erilaiset paineaallot olennaisia ja ne paineaallot taas liityvät aina resonansseihin, interferensseihin ja harmoonisiin vaikutuksiin kuten esim. cymatiikassa jossa äänen eli ilmakehän paineaallot voivat tuottaa monimutkaisia fysikaalisen tason rakenteita. "

QM:stä: iso ero näillä on se, että kvanttifysiikassa tehtävä monen kappaleen mallinnus ei ole mikään helppo ratkaisu. Tarkoitat ehkä, että yksi aaltofunktio olisi ollut monta pientä etterihiukkasta, mutta tällä ei ole paljon merkitystä, koska edelleen sillä yhdellä aaltofunktiolla tehdään yhdistettyjä aaltofunktioita samalla kompleksisuudella kuin olisi tehty ajattelematta eetteriä siinä. Toinen ero on se, että mikään eetterihiukkasten malli ei tuota satunnaisia efektejä, kuten mittausongelman romahdus.

"Se mitä kutsutaan havainnoksi/mittaukseksi on konstruktiivista interferenssiä"

Tätä ketjua kutsutaan eetteriketjuksi. Kaikki tietävät tosi hyvin, että QM:n aaltofunktioissa on aaltoja, joten niissä voi interferoida, mutta miten eetteridefektit hilassa voivat interferoida?

"se havainto on aina havaitsijan (joka on eetterin erilaistunut aaltomuoto) "

Eikö havaitsija muodostu hiukkasista, jotka ovat valoa hitaampia? Vain eetterin defektit voivat olla näitä hiukkasia aloituksen mukaan.

"havainto on aina havaitsijan (joka on eetterin erilaistunut aaltomuoto) ja kohteen (joka on myös eetterin aaltomuoto) välistä interferenssiä josta seuraa myös että suurin piirtein kaikki tieteellinen hahmotus ...."

Suurin piirtein kaikki väliaineen aallot voidaan matematisoida. Ja voidaan ennustaa, mitä mikäkin aalto tekee minkäkin aallon kanssa, jolloin on täydellinen ennuste sille, mitä jokin aalto jossain aallossa havaitsee. Jos voisi ensin näyttää sen, että esim. QM:ssä havaitseminen olisi niin yksinkertaista. Onko tämän väitteen sitten tarkoitus sanoa, että kaikki havaitseminen on yksinkertaista ja tiede ei ymmärrä miten helppoa se on? Miksi se ei silloin vain todistu tosi helposti, että havaitsemiseen riittävät aallot?

Jos olet jostain syystä sitä mieltä, että mitään aaltoa ei ole tehty ennustettavaksi, niin voitko selittää, mitä iloa on aalto-havaitsemisestasi, ja miten ja missä asiassa sinä vertaat sitä tieteeseen?

"Evoluutio on eetterin erilaistumista hiukkasiksi, atomeiksi, molekyyleiksi, eliöiksi ja eliöiden yhteisöiksi."

Lause, jossa lukee 'evoluutio on X', tarkoittaa kovalla vaihteella ajaessa jotain sellaista kuin 'aikaa ei ole olemassa ja se syntyy X:stä'. Miten selität jonkin asian erilaistumisen ilman sen vertaamista eri ajan hetkinä? Darvinin evoluutio puolestaan alkaa vasta eliön kohdalta. Käsite pakollisesta evoluutiosta on tieteessä täysin nurinkurinen. Tieteessä on vain olosuhde, ja jotkin mitkä tekevät jotain tietyssä olosuhteessa. Kaikki voisi mennä toisin ja missä tahansa järjestyksessä, kun olosuhteet vaihtelevat jollain toisella tavalla. Olosuhteen voi kuitenkin usein esim. järjestää siten, että jos se on lämpötila, niin isot lämpötilat ovat yhdessä päädyssä ja pienet toisessa (eivät kuitenkaan ajassa, vaan ylipäänsä olosuhteista on joskus tämä tieto). Tieteen esim. faasidiagrammi (jolla on isoin kuviteltu vaikutus molekyylien kohdalla ja sitä suuremmille asioille) ei ole kuitenkaan yksiulotteinen.

https://phys.org/news/2023-10-scientists-philosophers-nature-evolutionary-law.html

Yksinkertainen eetteriaallokko ei ole tarpeeksi kompleksinen tehdäkseen itsensä sisällä mitään tuollaiseen löydettyyn kompleksiseen aineeseen verrattavaa. Eri asia myöskin, että onko jokin teoriaeetteri kaikki tämä aine.

"Torsion tarkoittaa tässä yhteydessä avaruuden eetterin vääristymistä eli ikäänkuin aika-avaruus olisi tiskirätti jota puristetaan ja väännetään vastakkaisiin suuntiin eri puolilta."

Tämä on väärin. Puristeltu rätti kuvaa kaarevaa avaruutta. Rätti pitää repiä riekaleiksi ja mieluusti jättää kuitenkin lähelle repimiskohtaa. Kun puhutaan hiukkasista, jotka tekevät hilan, tämä ero voi olla aika mitätön, jos ajattelee vain pisteiden paikkaa, mutta niissä ajatellaan myös, onko olemassa sidosta.

"Itse olen yhdistellyt oman edelleen työn alla olevan näkemykseni useammasta erilaisesta lähteestä vuosikymmenien aikana ja olen poiminut vain joitain ideoita kustakin lähteestä mutta en mitään kokonaisuudessaan eikä annettuna ja koostanut sitten niistä itselleni kokonaisuuden"

Kokonaisuus ei muuten ole sama kuin yhtenäisteoria, jos sillä ei ole asioita kaikista teorioista. Ja mieluiten yksi asia per teoria, koska jos samaa luonnon tapahtumaa varten on kaksi teoriaa, sille on myös kaksi eri ennustetta jossain tilanteessa. Eikä tämäkään vielä ole matemaattisesti joku 'yhtenäis-'.

3

Anonyymi kirjoitti:

" ja on aika mielenkiintoista että myös kvanttifysiikka ja sähkömagnetismi perustuvat hyvin samantapaiseen aaltomekaanikkaan kuin makrotason nesteiden ja kaasujen mallinnukset joissa hiukkaset ovat näennäisiä ja alati vaihtuvia ja erilaiset paineaallot olennaisia ja ne paineaallot taas liityvät aina resonansseihin, interferensseihin ja harmoonisiin vaikutuksiin kuten esim. cymatiikassa jossa äänen eli ilmakehän paineaallot voivat tuottaa monimutkaisia fysikaalisen tason rakenteita. "

QM:stä: iso ero näillä on se, että kvanttifysiikassa tehtävä monen kappaleen mallinnus ei ole mikään helppo ratkaisu. Tarkoitat ehkä, että yksi aaltofunktio olisi ollut monta pientä etterihiukkasta, mutta tällä ei ole paljon merkitystä, koska edelleen sillä yhdellä aaltofunktiolla tehdään yhdistettyjä aaltofunktioita samalla kompleksisuudella kuin olisi tehty ajattelematta eetteriä siinä. Toinen ero on se, että mikään eetterihiukkasten malli ei tuota satunnaisia efektejä, kuten mittausongelman romahdus.

"Se mitä kutsutaan havainnoksi/mittaukseksi on konstruktiivista interferenssiä"

Tätä ketjua kutsutaan eetteriketjuksi. Kaikki tietävät tosi hyvin, että QM:n aaltofunktioissa on aaltoja, joten niissä voi interferoida, mutta miten eetteridefektit hilassa voivat interferoida?

"se havainto on aina havaitsijan (joka on eetterin erilaistunut aaltomuoto) "

Eikö havaitsija muodostu hiukkasista, jotka ovat valoa hitaampia? Vain eetterin defektit voivat olla näitä hiukkasia aloituksen mukaan.

"havainto on aina havaitsijan (joka on eetterin erilaistunut aaltomuoto) ja kohteen (joka on myös eetterin aaltomuoto) välistä interferenssiä josta seuraa myös että suurin piirtein kaikki tieteellinen hahmotus ...."

Suurin piirtein kaikki väliaineen aallot voidaan matematisoida. Ja voidaan ennustaa, mitä mikäkin aalto tekee minkäkin aallon kanssa, jolloin on täydellinen ennuste sille, mitä jokin aalto jossain aallossa havaitsee. Jos voisi ensin näyttää sen, että esim. QM:ssä havaitseminen olisi niin yksinkertaista. Onko tämän väitteen sitten tarkoitus sanoa, että kaikki havaitseminen on yksinkertaista ja tiede ei ymmärrä miten helppoa se on? Miksi se ei silloin vain todistu tosi helposti, että havaitsemiseen riittävät aallot?

Jos olet jostain syystä sitä mieltä, että mitään aaltoa ei ole tehty ennustettavaksi, niin voitko selittää, mitä iloa on aalto-havaitsemisestasi, ja miten ja missä asiassa sinä vertaat sitä tieteeseen?

"Evoluutio on eetterin erilaistumista hiukkasiksi, atomeiksi, molekyyleiksi, eliöiksi ja eliöiden yhteisöiksi."

Lause, jossa lukee 'evoluutio on X', tarkoittaa kovalla vaihteella ajaessa jotain sellaista kuin 'aikaa ei ole olemassa ja se syntyy X:stä'. Miten selität jonkin asian erilaistumisen ilman sen vertaamista eri ajan hetkinä? Darvinin evoluutio puolestaan alkaa vasta eliön kohdalta. Käsite pakollisesta evoluutiosta on tieteessä täysin nurinkurinen. Tieteessä on vain olosuhde, ja jotkin mitkä tekevät jotain tietyssä olosuhteessa. Kaikki voisi mennä toisin ja missä tahansa järjestyksessä, kun olosuhteet vaihtelevat jollain toisella tavalla. Olosuhteen voi kuitenkin usein esim. järjestää siten, että jos se on lämpötila, niin isot lämpötilat ovat yhdessä päädyssä ja pienet toisessa (eivät kuitenkaan ajassa, vaan ylipäänsä olosuhteista on joskus tämä tieto). Tieteen esim. faasidiagrammi (jolla on isoin kuviteltu vaikutus molekyylien kohdalla ja sitä suuremmille asioille) ei ole kuitenkaan yksiulotteinen.

https://phys.org/news/2023-10-scientists-philosophers-nature-evolutionary-law.html

Yksinkertainen eetteriaallokko ei ole tarpeeksi kompleksinen tehdäkseen itsensä sisällä mitään tuollaiseen löydettyyn kompleksiseen aineeseen verrattavaa. Eri asia myöskin, että onko jokin teoriaeetteri kaikki tämä aine.

"Torsion tarkoittaa tässä yhteydessä avaruuden eetterin vääristymistä eli ikäänkuin aika-avaruus olisi tiskirätti jota puristetaan ja väännetään vastakkaisiin suuntiin eri puolilta."

Tämä on väärin. Puristeltu rätti kuvaa kaarevaa avaruutta. Rätti pitää repiä riekaleiksi ja mieluusti jättää kuitenkin lähelle repimiskohtaa. Kun puhutaan hiukkasista, jotka tekevät hilan, tämä ero voi olla aika mitätön, jos ajattelee vain pisteiden paikkaa, mutta niissä ajatellaan myös, onko olemassa sidosta.

"Itse olen yhdistellyt oman edelleen työn alla olevan näkemykseni useammasta erilaisesta lähteestä vuosikymmenien aikana ja olen poiminut vain joitain ideoita kustakin lähteestä mutta en mitään kokonaisuudessaan eikä annettuna ja koostanut sitten niistä itselleni kokonaisuuden"

Kokonaisuus ei muuten ole sama kuin yhtenäisteoria, jos sillä ei ole asioita kaikista teorioista. Ja mieluiten yksi asia per teoria, koska jos samaa luonnon tapahtumaa varten on kaksi teoriaa, sille on myös kaksi eri ennustetta jossain tilanteessa. Eikä tämäkään vielä ole matemaattisesti joku 'yhtenäis-'.

3

Lue lisää

Voit olla logiikan tasolla väärässä tai oikeassa vain suhteessa omaksumiisi perusoletuksiin ja niistä seuraaviin havaintojen tulkintoihin ja niiden perusoletusten ja tulkintojen kokoelmasta syntyi myös tämänhetkinen fysiiikan paradigma joka perustuu suurelta osin Einsteinin suhteellisuusteorioihin ja toisaalta myös ns. hiukkasfysiikan standardimalliin.

Jos haluaa löytää vallitsevan mallin ongelmat suhteellisen helposti niin kannattaa ainakin jossain määrin perehtyä sen valtavirtamallin kritiikkiin ja ns. vaihtoehtoisiin malleihin joista merkittävin on mielestäni nimenomaan sähkömagnetismiin ja ns. eetteriin perustuvat mallinnokset kuten plasmafysiikka ja siihen kiinteästi liittyvä sähköisen universumin malli jota jotkut ehdollistavan koulutuksen kautta pakotetun valtavirran edustajat haukkuvat pseudotieteeksi koska kokevat sen uhkana omalle uskomusjärjestelmälleen joka alkaa uhkaavasti rapistua joka puolella uusien havainto & mittauslaitteiden kehityksen myötä (esim. JW teleskooppi suhteessa kuviteltuun alkuräjähdykseen joka sekin edellyttää eetterin kaltaista taustaa toimiakseen. )

Ei se eetteri mihinkään kadonnut Michelson-Morley kokeeen seurauksena vaan "elää ja voi hyvin" esim. ns. nollapiste-energian käsitteen muodossa joka liittyy myös ns. Casimir ja Aharanov-Bohm "efekteihin".



Unzicker ko. videolla vain kertoo alustavan hahmotuksensa suhteessa ns. eetterimalliin ja vain vihjailee mahdollisista seurauksista koska ilmeisesti haluaa välttää massiivisen älämölön kommenttipalstalla (samoin kuin minäkin kun myönnän spekuloivani koska kukaan ei tiedä koko totuutta eikä se ole edes minkäänlaisen käsiteellisen tai loogis-matemaattisen mallinnoksen avulla tyhjentävästi koskaan edes mallinnettavissa).

Tuota hilakäsitettä voi soveltaa eetterimalliin kuten esim. Paul LaViletten Subquantum kinetics teoksessa (joka löytyy archive.org sivustolta). Makrotason hila on kuitenkin erilainen kuin kvanttitason alapuolinen hila eli kyse on samankaltaisuudesta vain joidenkin ominaisuuksien suhteen samalla tavalla kuin aaltokäsitteen tapauksessa eikä identiteetistä.

Identiteettien kautta hahmottaminen johtaa helposti sekoiluihin kun taas analoginen samankaltaisuuteen perustuva päättely oikeasti voi lisätä tietoa ja ymmärrystä koska voidaan liikkua tunnetusta tuntemattomaan vain joidenkin samankaltaisuuksien perusteella.


Tiivistelmä:

https://www.researchgate.net/publication/264785921_The_Cosmic_Ether_Introduction_to_Subquantum_Kinetics

Tuo on tietysti spekulatiivista kuten kaikki mahdollinen teor. tiede jossa joudutaan postuloimaan sellaisia entiteettejä joita ei ainakaan suoraan voida havaita eikä mitata eli suurinpiirtein kaikki fysiikkatieteen käsitteet fotoneista ja elektroneista kvarkkeihin joiden käsitteiden avulla sitten spekuloidaan ja tuotetaan ns. "ennusteita" jotka eivät voi oikeasti falsiofioida eikä verifioida juuri mitään käytännön tasolla.

Vuosien palstakokemuksesta jo hieman viisastuneena en enää jaksa vängätä loputtomiin lillukanvarsien tasolla vaan pelkästään tuoda esille uusia tai vähän tunnettuja erilaisia ideoita ja mahdollisuuksia toisenlaisille hahmotusmalleille.

Melkein mikä tahansa voi kuullostaa uskottavalta ja järkevältä jos hyväksyy sellaisenaan sen väitteen premissit ja tulkinnat varsinkin yhdistettynä itsepäisyyteen ja sujuvaan retoriikkaan joten mihinkään lähteeseen ei kannata uskoa ja sitä omaksua sellaisenaan.

Jos kyse ei ole omasta kokemuksesta ja siihen liittyvästä verifioinnista niin se ei ole oikeaa tietoa vaan lähinnä kuulopuhetta oli se lähde kuinka arvostettu hyvänsä.

Enempää en jaksa vähään aikaan kommentoida mitään vastauksia vaikka saatan silti ajoittain laittaa joitain aloituksia ja kommentteja joiden mahdollisiin vastauksiin en ehdi vastailla koska se vie liikaa aikaa ja energiaa korjailla varsinkin umpimielisten besserwissereiden väärinkäsityksiä.

B

Anonyymi kirjoitti:

Voit olla logiikan tasolla väärässä tai oikeassa vain suhteessa omaksumiisi perusoletuksiin ja niistä seuraaviin havaintojen tulkintoihin ja niiden perusoletusten ja tulkintojen kokoelmasta syntyi myös tämänhetkinen fysiiikan paradigma joka perustuu suurelta osin Einsteinin suhteellisuusteorioihin ja toisaalta myös ns. hiukkasfysiikan standardimalliin.

Jos haluaa löytää vallitsevan mallin ongelmat suhteellisen helposti niin kannattaa ainakin jossain määrin perehtyä sen valtavirtamallin kritiikkiin ja ns. vaihtoehtoisiin malleihin joista merkittävin on mielestäni nimenomaan sähkömagnetismiin ja ns. eetteriin perustuvat mallinnokset kuten plasmafysiikka ja siihen kiinteästi liittyvä sähköisen universumin malli jota jotkut ehdollistavan koulutuksen kautta pakotetun valtavirran edustajat haukkuvat pseudotieteeksi koska kokevat sen uhkana omalle uskomusjärjestelmälleen joka alkaa uhkaavasti rapistua joka puolella uusien havainto & mittauslaitteiden kehityksen myötä (esim. JW teleskooppi suhteessa kuviteltuun alkuräjähdykseen joka sekin edellyttää eetterin kaltaista taustaa toimiakseen. )

Ei se eetteri mihinkään kadonnut Michelson-Morley kokeeen seurauksena vaan "elää ja voi hyvin" esim. ns. nollapiste-energian käsitteen muodossa joka liittyy myös ns. Casimir ja Aharanov-Bohm "efekteihin".



Unzicker ko. videolla vain kertoo alustavan hahmotuksensa suhteessa ns. eetterimalliin ja vain vihjailee mahdollisista seurauksista koska ilmeisesti haluaa välttää massiivisen älämölön kommenttipalstalla (samoin kuin minäkin kun myönnän spekuloivani koska kukaan ei tiedä koko totuutta eikä se ole edes minkäänlaisen käsiteellisen tai loogis-matemaattisen mallinnoksen avulla tyhjentävästi koskaan edes mallinnettavissa).

Tuota hilakäsitettä voi soveltaa eetterimalliin kuten esim. Paul LaViletten Subquantum kinetics teoksessa (joka löytyy archive.org sivustolta). Makrotason hila on kuitenkin erilainen kuin kvanttitason alapuolinen hila eli kyse on samankaltaisuudesta vain joidenkin ominaisuuksien suhteen samalla tavalla kuin aaltokäsitteen tapauksessa eikä identiteetistä.

Identiteettien kautta hahmottaminen johtaa helposti sekoiluihin kun taas analoginen samankaltaisuuteen perustuva päättely oikeasti voi lisätä tietoa ja ymmärrystä koska voidaan liikkua tunnetusta tuntemattomaan vain joidenkin samankaltaisuuksien perusteella.


Tiivistelmä:

https://www.researchgate.net/publication/264785921_The_Cosmic_Ether_Introduction_to_Subquantum_Kinetics

Tuo on tietysti spekulatiivista kuten kaikki mahdollinen teor. tiede jossa joudutaan postuloimaan sellaisia entiteettejä joita ei ainakaan suoraan voida havaita eikä mitata eli suurinpiirtein kaikki fysiikkatieteen käsitteet fotoneista ja elektroneista kvarkkeihin joiden käsitteiden avulla sitten spekuloidaan ja tuotetaan ns. "ennusteita" jotka eivät voi oikeasti falsiofioida eikä verifioida juuri mitään käytännön tasolla.

Vuosien palstakokemuksesta jo hieman viisastuneena en enää jaksa vängätä loputtomiin lillukanvarsien tasolla vaan pelkästään tuoda esille uusia tai vähän tunnettuja erilaisia ideoita ja mahdollisuuksia toisenlaisille hahmotusmalleille.

Melkein mikä tahansa voi kuullostaa uskottavalta ja järkevältä jos hyväksyy sellaisenaan sen väitteen premissit ja tulkinnat varsinkin yhdistettynä itsepäisyyteen ja sujuvaan retoriikkaan joten mihinkään lähteeseen ei kannata uskoa ja sitä omaksua sellaisenaan.

Jos kyse ei ole omasta kokemuksesta ja siihen liittyvästä verifioinnista niin se ei ole oikeaa tietoa vaan lähinnä kuulopuhetta oli se lähde kuinka arvostettu hyvänsä.

Enempää en jaksa vähään aikaan kommentoida mitään vastauksia vaikka saatan silti ajoittain laittaa joitain aloituksia ja kommentteja joiden mahdollisiin vastauksiin en ehdi vastailla koska se vie liikaa aikaa ja energiaa korjailla varsinkin umpimielisten besserwissereiden väärinkäsityksiä.

B

Lue lisää

B:
"Voit olla logiikan tasolla väärässä tai oikeassa vain suhteessa omaksumiisi perusoletuksiin ja niistä seuraaviin havaintojen tulkintoihin..."

Jos olisi olemassa havainto tässä välissä, niin minusta et olisi missään logiikan tasolla miettimässä oikeassaolemista. Kun puolestaan viittaat minuun, niin minä olen kirjoittanut paljon asioita vain logiikan tasolla, kun yritän tehdä selvää siitä, onko hiukkanen hiukkanen vai ei, ja voinko olla miettimättä sitä monellakin loogisella tasolla yhtäaikaa.

Kun haluaisit tulkita havainnon, eli esim. tulkita valon nesteeksi, et voisi olla olettamatta jotain esim. siitä, mitä neste on. Neste on jotain, millä on malli, ja havainnon ja mallin yhtenevyys antaa mahdollisuuden tehdä lauseita, jotka ovat esim. tulkitsevia. Jos on monta asiaa, jotka ovat myös tämän oletuksen eli mallin mukaista, niin ainoa tulkinta ei ole, että valo on nestettä.

B:
"...ja niiden perusoletusten ja tulkintojen kokoelmasta syntyi myös tämänhetkinen fysiiikan paradigma joka perustuu suurelta osin Einsteinin suhteellisuusteorioihin ja toisaalta myös ns. hiukkasfysiikan standardimalliin."

Tästä voisi ottaa juuri opiksi sen, että tekemällä oletuksia eli mallin voi saada jotain aikaan.

B:
"Jos haluaa löytää vallitsevan mallin ongelmat suhteellisen helposti niin kannattaa ainakin jossain määrin perehtyä sen valtavirtamallin kritiikkiin ja ns. vaihtoehtoisiin malleihin..."

Et voi esittää yhtään valtavirran mallin kritisoijaa, joka on loogisesti osoitettvalla talla käsitellyt kritiikissään nimenomaan kritiikin kohteen identiteettiä. Eli tuntenut kyseisen kohteen identiteetin: jotain, mitä melkein neuvot itsekin tässä sivuuttaamaan.

Haastamaan tulevat mallit (vähän ehkä eri asia kuin kritisoivat kritiikit) tänä päiväbä ovat 200 vuotta vanhoja ideoita. Suurin osa eettereistä, mitä ehdotetaan ovat niitä malleja, mistä yllä on kerrottu vuolaasti. Haastavien mallien ongelmat löytää tutustumalla johonkin vaikeaan. Esim. vaikeaan kokeeseen tai vaikeaan matematiikkaan, joka ei ole niin ongelmainen kuin mitä vanhat ovat.

B:
"...merkittävin on mielestäni nimenomaan sähkömagnetismiin ja ns. eetteriin perustuvat mallinnokset kuten plasmafysiikka ja siihen kiinteästi liittyvä sähköisen universumin malli.."

Plasmafysiikassa, vaikka sitä käyttäisi joku pseudotieteilijä, esiintyy kaikkein todennäköisimmin Maxwellin voimakentät. Tällöin se ei sisällä eetteriä konkreettisena käsitteenä lainkaan. Tässä Maxwellin yhtälöiden käytöstä seuraa helposti, että tyhjiössä olevan valon aaltoilu on jo selitetty, ja yllä puhuttu eetteri itse sähködynamiikkaa varten ei ole minkään eetterin yhtälön muodossa. Tunnetko myöskään yhtään esimerkkiä kahdesta nesteestä, jotka vuorovaikuttavat toisiinsa (siinä iso huomio kannattaisi kiinnittää siihen, että miten vuorovaikutuksen on oletettu syntyvän ennen päätymistään malliksi)? Jos joku olisi joskus saanut aikaan Maxwellin yhtälöitä tarkkaan kaikissa olosuhteissa kopioivan sähköstaattisen nesteen, tästä ei voi päätellä, että yhtään monipuolisempaa ja suhteellisen vaikeampaa plasmaa voi muodostaa sillä, ja että yhtään sähköisen universumin esineistä olisi yritetty tehdä siitä.

B:
"..jota jotkut ehdollistavan koulutuksen kautta pakotetun valtavirran edustajat haukkuvat pseudotieteeksi.."

Se on myös nimitys, jonka saa olemalla vailla koulutusta, ja tekemällä asioita ja johtopäätöksiä liian rennolla tavalla. Nimitystä ei kannata ehkä ottaa haukkumasanana, jos kerran arvostaa siihen kuuluvia määritelmiä. Jos jokin tieteessä rapistuu, niin ei sen tekemisen tavat. Kaikki epätieteelliset vaihtoehtojen esittäjät jäävät joka tapauksessa samaan asemaan kuin, missä he nyt ovat, ja vain uusi virallinen tieteellinen tiede jatkaa. Väitän, että tämän syyn (ei vain tieteelliseen tapaan liittyvän) voi nähdä myös jälkikäteen, kun loogisesti vertaa uutta tieteen mallia ja sitä mitä on esitetty vaihtoehdoksi, eli niiden välillä ei tule olemaan identiteettiä, johtuen esim. siitä, että toinen on sellaista, mikä on 200 vuotta vanha.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Voit olla logiikan tasolla väärässä tai oikeassa vain suhteessa omaksumiisi perusoletuksiin ja niistä seuraaviin havaintojen tulkintoihin..."

Jos olisi olemassa havainto tässä välissä, niin minusta et olisi missään logiikan tasolla miettimässä oikeassaolemista. Kun puolestaan viittaat minuun, niin minä olen kirjoittanut paljon asioita vain logiikan tasolla, kun yritän tehdä selvää siitä, onko hiukkanen hiukkanen vai ei, ja voinko olla miettimättä sitä monellakin loogisella tasolla yhtäaikaa.

Kun haluaisit tulkita havainnon, eli esim. tulkita valon nesteeksi, et voisi olla olettamatta jotain esim. siitä, mitä neste on. Neste on jotain, millä on malli, ja havainnon ja mallin yhtenevyys antaa mahdollisuuden tehdä lauseita, jotka ovat esim. tulkitsevia. Jos on monta asiaa, jotka ovat myös tämän oletuksen eli mallin mukaista, niin ainoa tulkinta ei ole, että valo on nestettä.

B:
"...ja niiden perusoletusten ja tulkintojen kokoelmasta syntyi myös tämänhetkinen fysiiikan paradigma joka perustuu suurelta osin Einsteinin suhteellisuusteorioihin ja toisaalta myös ns. hiukkasfysiikan standardimalliin."

Tästä voisi ottaa juuri opiksi sen, että tekemällä oletuksia eli mallin voi saada jotain aikaan.

B:
"Jos haluaa löytää vallitsevan mallin ongelmat suhteellisen helposti niin kannattaa ainakin jossain määrin perehtyä sen valtavirtamallin kritiikkiin ja ns. vaihtoehtoisiin malleihin..."

Et voi esittää yhtään valtavirran mallin kritisoijaa, joka on loogisesti osoitettvalla talla käsitellyt kritiikissään nimenomaan kritiikin kohteen identiteettiä. Eli tuntenut kyseisen kohteen identiteetin: jotain, mitä melkein neuvot itsekin tässä sivuuttaamaan.

Haastamaan tulevat mallit (vähän ehkä eri asia kuin kritisoivat kritiikit) tänä päiväbä ovat 200 vuotta vanhoja ideoita. Suurin osa eettereistä, mitä ehdotetaan ovat niitä malleja, mistä yllä on kerrottu vuolaasti. Haastavien mallien ongelmat löytää tutustumalla johonkin vaikeaan. Esim. vaikeaan kokeeseen tai vaikeaan matematiikkaan, joka ei ole niin ongelmainen kuin mitä vanhat ovat.

B:
"...merkittävin on mielestäni nimenomaan sähkömagnetismiin ja ns. eetteriin perustuvat mallinnokset kuten plasmafysiikka ja siihen kiinteästi liittyvä sähköisen universumin malli.."

Plasmafysiikassa, vaikka sitä käyttäisi joku pseudotieteilijä, esiintyy kaikkein todennäköisimmin Maxwellin voimakentät. Tällöin se ei sisällä eetteriä konkreettisena käsitteenä lainkaan. Tässä Maxwellin yhtälöiden käytöstä seuraa helposti, että tyhjiössä olevan valon aaltoilu on jo selitetty, ja yllä puhuttu eetteri itse sähködynamiikkaa varten ei ole minkään eetterin yhtälön muodossa. Tunnetko myöskään yhtään esimerkkiä kahdesta nesteestä, jotka vuorovaikuttavat toisiinsa (siinä iso huomio kannattaisi kiinnittää siihen, että miten vuorovaikutuksen on oletettu syntyvän ennen päätymistään malliksi)? Jos joku olisi joskus saanut aikaan Maxwellin yhtälöitä tarkkaan kaikissa olosuhteissa kopioivan sähköstaattisen nesteen, tästä ei voi päätellä, että yhtään monipuolisempaa ja suhteellisen vaikeampaa plasmaa voi muodostaa sillä, ja että yhtään sähköisen universumin esineistä olisi yritetty tehdä siitä.

B:
"..jota jotkut ehdollistavan koulutuksen kautta pakotetun valtavirran edustajat haukkuvat pseudotieteeksi.."

Se on myös nimitys, jonka saa olemalla vailla koulutusta, ja tekemällä asioita ja johtopäätöksiä liian rennolla tavalla. Nimitystä ei kannata ehkä ottaa haukkumasanana, jos kerran arvostaa siihen kuuluvia määritelmiä. Jos jokin tieteessä rapistuu, niin ei sen tekemisen tavat. Kaikki epätieteelliset vaihtoehtojen esittäjät jäävät joka tapauksessa samaan asemaan kuin, missä he nyt ovat, ja vain uusi virallinen tieteellinen tiede jatkaa. Väitän, että tämän syyn (ei vain tieteelliseen tapaan liittyvän) voi nähdä myös jälkikäteen, kun loogisesti vertaa uutta tieteen mallia ja sitä mitä on esitetty vaihtoehdoksi, eli niiden välillä ei tule olemaan identiteettiä, johtuen esim. siitä, että toinen on sellaista, mikä on 200 vuotta vanha.

1

Lue lisää

B:
"Ei se eetteri mihinkään kadonnut Michelson-Morley kokeeen seurauksena vaan "elää ja voi hyvin" esim. ns. nollapiste-energian käsitteen muodossa joka liittyy myös ns. Casimir ja Aharanov-Bohm "efekteihin"."

Tämä on epätosi. Eetteri ei ole käsite, tai poliittinen/arkinen elämänarvo tai henkiolento. Sitä ei voi nähdä asioissa ja ilmiöissä siten kuin tahtoo. Nollapiste-energia on luonteeltaan hyvin matemaattinen asia. Tässä tiedetään, että eetteriä ei voi nähdä siinä, koska matematiikat ovat erit, ja kaikki eetteristit ovat sitä mieltä, ettei koko energiaa ole olemassa. Toisella tavalla nollapiste-energia on matemaattinen jopa siten, että sen väitetään olevan olemassa aina eikä vain Casimir efektissä aineen keskellä. Tätä aina olevaa energiaa ei ole koskaan nähty eikä voida nähdä, ja se on vain QFT:n erikoispiirre, joka hävitetään ensimmäisenä, kun etulinjan tiedettä vastaan kapinoitsijat alkavat oikeasti kapinoida. Jos nollapiste-energia ei olisi missään tekemisissä kvanttiharmonistenoskillaattorien kanssa, vaan puhuisit energiasta, joka ilmestyy aina tarvittaessa sinne, missä sitä on vähiten, niin (a) sitäkään ei ole nähty (b) jos on olemassa eetterineste ja/tai eetterihila, jossa energia ei ole vakio, vaan se kasvaa ulkopuolelta syystä, jota ei kerrota, niin kyseessä ei olisi nollapiste tai tyhjiö. Tässä teoriassa mitään tyhjiötä tai hyvin matalaa energiaa ja tiheyttä ei välttämättä ole, ja esim. hila on yleensä kaikkialla. Vaikka eetteri olisi paikassa, missä ei ole fotoneja ja hiukkasia, niin kyseinen teoria ei sano sen paikan olevan tyhjä, vaan se ilmoittaa ikäänkuin olevansa läjä pimeää energiaa joka lojuu siellä kohtaa avaruutta (joko jonkin verran aina tai sitten kun sitä tarvitaan ja erityisesti sitä lojuu siellä siten, että sitä voi ottaa talteen, mikä sanoo sen olevan ei-nollapiste).

Ei ole yhtään eetteriteoriaa, missä tunnettaisiin kahden neutraalin metallilevyn välinen voima.

B:
"Unzicker ko. videolla vain kertoo alustavan hahmotuksensa suhteessa ns. eetterimalliin ja vain vihjailee mahdollisista seurauksista"

Alutavasti hän on kuin toivoisi, että saisi aikaan metallia. Mutta metalli on vasta mahdollisuus. Samoin se, että olisi ulospäin semi-lyhyelläkin etäisyydellä neutraali aine (kuten protoni ja elektroni voivat olla atomitasolla pallosymmetrinen objekti, jossa molemmat ovat keskellä).

Takaisin edelliseen kohtaan.

Aharanov-Bohm efektissä ei ole kyseessä nollapiste-energia, tai siinä ei tarvita tyhjiötä, joka on kvantittunut harmoonisilla oskillaattoreilla, mitkä sitten tekisivät efektissä jotain. Efektissä on yleensä varaus, joka kulkee alueessa, missä E- ja B- kentät ovat nollia. Varsinkin jos Aharanovilta ja Bohmilta kysytään, niin efektin selitys voi olla klassinen ja kvantisoimaton sähkömagneettinen potentiaali, jota heidän mukaansa ei voi globaalisti eli samalla kertaa kaikkialla saada nollaksi valitsemalla ja muuntamalla mittaa (gauge). Jokin, mikä ei ole nolla ei ole nolla, mutta kysymyksessä oli energia, ja jos etsit energian nollapistettä, niin sinun olisi tiedettävä mikä kenttänä olevan potentiaalin konfiguraatio on energialtaan matalin. Vain se missä se on matalin on kyseisen potentiaalin tyhjiö. AB-efektin aikana efekti tapahtuu varaukselle, joka tekee kyseisestä alueesta energisen omalla massallaan, ja tyhjiö pitäisi nähdä pilkkomalla se osiin (hiukkastyypit missä lisäksi voi olla faasiavaruuden moodit erikseen), tai sitten etsimällä alue muualta kuin varauksen kohdalta. Yleensä kokeessa on varaus, ns. tyhjää tilaa ja sen takana solenoidi, joka ei ns. tee yhtään B-magneettikenttää tähän tyhjään tilaan. Varaus kulkee kaikkialla satunnaisesti, mutta polkuintegraaliesitetyssä eetterissä voisit keskittyä puhumaan jokaisen yksittäisen satunnaisen polun vieressä olevasta tyhjästä tilasta.

Jos kuvittelee elektronia testihiukkasena, AB-efektin aikana sähkömagneettinen energia on nolla. Se on nolla ajateltuna magneettikenttänä B mutta myös ajateltuna potentiaalikenttänä. Tätä käsitystä ei tarvitse muuttaa ja silti teoria voi esittää kyseisen efektin. AB-efektiin tuotu käsite kvantittuneista kentistä ja virtuaalihiukkasista ei eroa mitenkään siitä, että sanoisi yhden liikkumattoman elektronin ympärillä olevan Coulombisen E-kentän olevan energialtaan nollapiste-energiaa, joka on kvanttiharmonisissaoskillaattoreissa. Silti kirjoittaja B ei ole sanonut, että eetteri elää hyvin sähköstaattisen E-kentän efektissä. Missä elektroni esim. vetää testihiukkasia puoleensa, vaikka välissä ei ole mitään, ja varsinkin energia siinä välissä on klassisesti ollut nolla. Oikeat pseudotieteilijät kuitenkin huom. sanoisivat, että myös Coulomb-kentän efektin halutaan tulevan elektronin ja testihiukkasen välillä olevasta nesteestä. Ja B:n kirjoitukset eetterin olemassaolosta tai osallistumisesta vain tietyissä tapauksissa ovat hänen virheellistä ajatteluaan.

2

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Ei se eetteri mihinkään kadonnut Michelson-Morley kokeeen seurauksena vaan "elää ja voi hyvin" esim. ns. nollapiste-energian käsitteen muodossa joka liittyy myös ns. Casimir ja Aharanov-Bohm "efekteihin"."

Tämä on epätosi. Eetteri ei ole käsite, tai poliittinen/arkinen elämänarvo tai henkiolento. Sitä ei voi nähdä asioissa ja ilmiöissä siten kuin tahtoo. Nollapiste-energia on luonteeltaan hyvin matemaattinen asia. Tässä tiedetään, että eetteriä ei voi nähdä siinä, koska matematiikat ovat erit, ja kaikki eetteristit ovat sitä mieltä, ettei koko energiaa ole olemassa. Toisella tavalla nollapiste-energia on matemaattinen jopa siten, että sen väitetään olevan olemassa aina eikä vain Casimir efektissä aineen keskellä. Tätä aina olevaa energiaa ei ole koskaan nähty eikä voida nähdä, ja se on vain QFT:n erikoispiirre, joka hävitetään ensimmäisenä, kun etulinjan tiedettä vastaan kapinoitsijat alkavat oikeasti kapinoida. Jos nollapiste-energia ei olisi missään tekemisissä kvanttiharmonistenoskillaattorien kanssa, vaan puhuisit energiasta, joka ilmestyy aina tarvittaessa sinne, missä sitä on vähiten, niin (a) sitäkään ei ole nähty (b) jos on olemassa eetterineste ja/tai eetterihila, jossa energia ei ole vakio, vaan se kasvaa ulkopuolelta syystä, jota ei kerrota, niin kyseessä ei olisi nollapiste tai tyhjiö. Tässä teoriassa mitään tyhjiötä tai hyvin matalaa energiaa ja tiheyttä ei välttämättä ole, ja esim. hila on yleensä kaikkialla. Vaikka eetteri olisi paikassa, missä ei ole fotoneja ja hiukkasia, niin kyseinen teoria ei sano sen paikan olevan tyhjä, vaan se ilmoittaa ikäänkuin olevansa läjä pimeää energiaa joka lojuu siellä kohtaa avaruutta (joko jonkin verran aina tai sitten kun sitä tarvitaan ja erityisesti sitä lojuu siellä siten, että sitä voi ottaa talteen, mikä sanoo sen olevan ei-nollapiste).

Ei ole yhtään eetteriteoriaa, missä tunnettaisiin kahden neutraalin metallilevyn välinen voima.

B:
"Unzicker ko. videolla vain kertoo alustavan hahmotuksensa suhteessa ns. eetterimalliin ja vain vihjailee mahdollisista seurauksista"

Alutavasti hän on kuin toivoisi, että saisi aikaan metallia. Mutta metalli on vasta mahdollisuus. Samoin se, että olisi ulospäin semi-lyhyelläkin etäisyydellä neutraali aine (kuten protoni ja elektroni voivat olla atomitasolla pallosymmetrinen objekti, jossa molemmat ovat keskellä).

Takaisin edelliseen kohtaan.

Aharanov-Bohm efektissä ei ole kyseessä nollapiste-energia, tai siinä ei tarvita tyhjiötä, joka on kvantittunut harmoonisilla oskillaattoreilla, mitkä sitten tekisivät efektissä jotain. Efektissä on yleensä varaus, joka kulkee alueessa, missä E- ja B- kentät ovat nollia. Varsinkin jos Aharanovilta ja Bohmilta kysytään, niin efektin selitys voi olla klassinen ja kvantisoimaton sähkömagneettinen potentiaali, jota heidän mukaansa ei voi globaalisti eli samalla kertaa kaikkialla saada nollaksi valitsemalla ja muuntamalla mittaa (gauge). Jokin, mikä ei ole nolla ei ole nolla, mutta kysymyksessä oli energia, ja jos etsit energian nollapistettä, niin sinun olisi tiedettävä mikä kenttänä olevan potentiaalin konfiguraatio on energialtaan matalin. Vain se missä se on matalin on kyseisen potentiaalin tyhjiö. AB-efektin aikana efekti tapahtuu varaukselle, joka tekee kyseisestä alueesta energisen omalla massallaan, ja tyhjiö pitäisi nähdä pilkkomalla se osiin (hiukkastyypit missä lisäksi voi olla faasiavaruuden moodit erikseen), tai sitten etsimällä alue muualta kuin varauksen kohdalta. Yleensä kokeessa on varaus, ns. tyhjää tilaa ja sen takana solenoidi, joka ei ns. tee yhtään B-magneettikenttää tähän tyhjään tilaan. Varaus kulkee kaikkialla satunnaisesti, mutta polkuintegraaliesitetyssä eetterissä voisit keskittyä puhumaan jokaisen yksittäisen satunnaisen polun vieressä olevasta tyhjästä tilasta.

Jos kuvittelee elektronia testihiukkasena, AB-efektin aikana sähkömagneettinen energia on nolla. Se on nolla ajateltuna magneettikenttänä B mutta myös ajateltuna potentiaalikenttänä. Tätä käsitystä ei tarvitse muuttaa ja silti teoria voi esittää kyseisen efektin. AB-efektiin tuotu käsite kvantittuneista kentistä ja virtuaalihiukkasista ei eroa mitenkään siitä, että sanoisi yhden liikkumattoman elektronin ympärillä olevan Coulombisen E-kentän olevan energialtaan nollapiste-energiaa, joka on kvanttiharmonisissaoskillaattoreissa. Silti kirjoittaja B ei ole sanonut, että eetteri elää hyvin sähköstaattisen E-kentän efektissä. Missä elektroni esim. vetää testihiukkasia puoleensa, vaikka välissä ei ole mitään, ja varsinkin energia siinä välissä on klassisesti ollut nolla. Oikeat pseudotieteilijät kuitenkin huom. sanoisivat, että myös Coulomb-kentän efektin halutaan tulevan elektronin ja testihiukkasen välillä olevasta nesteestä. Ja B:n kirjoitukset eetterin olemassaolosta tai osallistumisesta vain tietyissä tapauksissa ovat hänen virheellistä ajatteluaan.

2

Lue lisää

Kun yllä sanottiin, että eetteristä ei ole tullut hyviä sähkömagneettisia teorioita, se tarkoitti kirjaimellisesti, että (a) eetteristä ei tule hyviä E- ja B-kenttien käyttöä korvaavia malleja, ja (b) eetteristä ei tule hyviä sähkömagneettisen potentiaalikentän A käyttöä korvaavia malleja.

Solenoidin ympärillä ei muuten ole koskaan sähkömagneettista vakuumia, koska tällainen esine säteilee. Tätä säteilyä on nimenomaan olemassa myös täydellistä materiaalia olevan solenoidin tapauksessa. Ahanov-Bohm-efekti on kuitenkin suurempi ja erimuotoinen kuin tämä säteily, ja säteilyn voi sanoa olevan olemattakin. Voidaan ts. sanoa, että abstrakin AB-efektin, jossa ei lue, mistä sen kentät ja potentiaalit on tehty, saa kokeilla solenoidilla. Yllä on kuitenkin menty täysin abstrakti mahdollisuus edellä. Jos AB-efektiin menee nollapiste-energia edellä, siten että vakuumi ei ole tässä jokin yhdyskäytävä, niin matalimmat energiat, joista efekti ns. tulisi, olisivat jotain esim. miljoona kertaa pienempiä kuin kokeen todelliset energiat. Mutta samalla kokeiden käyttö efektin näkemiseksi rajattaisiin pois, ja siinä samalla syntyy ikäänkuin koe, jolle edelleen tarvitaan taas joku muu selitys kuin vakuumi. Casimir-efektissä ei laiteta virtaa kulkemaan mihinkään levyissä, ja ne on lisäksi jäähdytetty ehkäisemään lämpösäteily. Tämä jälkimmäinen ei ole kuitenkaan ehdottoman pakollista ja haluat ehkä tietää seuraavasta: Casimir efektissä on monta erilaista tyhjiötä, jotka pysyvät teoriassa kaikki täysin kvanttityhjinä, mutta jossa tyhjiöiden alueellinen ero vaikuttaa muuhun alueeseen. Jos tehdään tyhjiöiden välille ero, kyseinen energiaero voi olla aina suurempi, kuin mitä pieni säteily aiheuttaa.

B:
"(samoin kuin minäkin kun myönnän spekuloivani koska kukaan ei tiedä koko totuutta eikä se ole edes minkäänlaisen käsiteellisen tai loogis-matemaattisen mallinnoksen avulla tyhjentävästi koskaan edes mallinnettavissa)."

Toisin kuin annat olettaa, kaikki eetterit ovat käsitteitä ja matemaattisia malleja. Eikä niitä ole tehty 'valheen vuoksi' ainakaan kaikkia. Jokainen pseudokin tietelijä, joka päättäisi alkaa tekemään eetterimallia, joka voisi esittää myös AB-efektiä, on vain sellaisen totuuden parissa kuin 'totuus siitä, millä on kaikki efektit, mitä on (tähän asti)'.

B:
"Makrotason hila on kuitenkin erilainen kuin kvanttitason alapuolinen hila eli kyse on samankaltaisuudesta vain joidenkin ominaisuuksien suhteen samalla tavalla kuin aaltokäsitteen tapauksessa eikä identiteetistä."

(Otan tämän sinun yleisenä väitteenäsi, vaikka kerroit myös erään nimen. Seuraavassa osiossa hänestä perustellaan vähän ehkä, että miksi. Yleisenä väitteenä tässä pitää lopussa kiinnittää huomiota siihen, miten paljon asioita on rajattu pois ajattelun piiristä.)

Aaltokäsitteitä voi olla tässä keskustelussa ilmeisesti kolmella tasolla. Kvanttitason alla olevassa piilomuuttujateoriassa (*), kvanttitasossa, ja kvanttitason yllä makroskooppisena. Miten nekin eroavat,tulisi kysyä. Hilassa, vaikka ylläkin oli QFT-hila, niin sanotaan tässä ja seuraavissa kappaleissa, että toisten ihmisten hiloissa siinä hilassa olevissa pisteissä pitää olla pelkkää hiukkasluonnetta, koska suurin osa eetterijöitsijöistä ei halua mitään kvanttiteoriaa mihinkään.

(*) Joka pseudotieteellisesti voidaan käsittää 'tee tällä tasolla mitä haluat poistaaksesi tarpeen QM:lle' -tasoksi.

Aaltojen eroaminen toisistaan ei liity välttämättä mitenkään siihen, millä tasolla sitä on. Eli periaatteessa kaikki ovat huonoja esim. ottamaan yhtä tasoa annettuna ja sitten päättelemään, mikä on sen vieressä olevien tasojen aaltojen lajisuus. Kun sellaista ei paljon tapahdu, niin tulisi mielummin olettaa, että jokaista aaltoa voisi pitää mahdollisena jokaisen tason määrittelemiseen. Etkä voisi tehdä koskaan kirjoitusta aaltojen erilaisuudesta, missä ei sanota yhtään yhdenkään aallon identiteettiä, koska ilman sitä, kukaan ei varsinaisesti yhdistä mainittua aaltoa mihinkään.

Ottaisin myös huomioon tässä sen, että lähes kaikkien pseudotieteilijöiden haave on tehdä selvää jälkeä kaikista asioista, mitä moderni tiede on esittänyt ja periaatteessa laittanut johonkin tasoon (varsinkin QM-tasoon). Tässä ei ole idea se, että olisi olemassa paljon tasoja, vaan tieteen esittämällä tasolla ei olisi koskaan mitään väliä. Lisäksi QM:n alapuolelle ehdotetaan yleensä aaltoa, joka ei ole matemaattisesti yhtään erilainen kuin QM:n yläpuolisen tason aalto nopeassa vertailussa. Useimmiten pelkästään joukko aaltoilevia hiukkasia nesteessä tai kiinteässä aineessa. Joskus voi syntyä heiltä myös vain 'jotain', kuten alla.

3

Anonyymi kirjoitti:

Kun yllä sanottiin, että eetteristä ei ole tullut hyviä sähkömagneettisia teorioita, se tarkoitti kirjaimellisesti, että (a) eetteristä ei tule hyviä E- ja B-kenttien käyttöä korvaavia malleja, ja (b) eetteristä ei tule hyviä sähkömagneettisen potentiaalikentän A käyttöä korvaavia malleja.

Solenoidin ympärillä ei muuten ole koskaan sähkömagneettista vakuumia, koska tällainen esine säteilee. Tätä säteilyä on nimenomaan olemassa myös täydellistä materiaalia olevan solenoidin tapauksessa. Ahanov-Bohm-efekti on kuitenkin suurempi ja erimuotoinen kuin tämä säteily, ja säteilyn voi sanoa olevan olemattakin. Voidaan ts. sanoa, että abstrakin AB-efektin, jossa ei lue, mistä sen kentät ja potentiaalit on tehty, saa kokeilla solenoidilla. Yllä on kuitenkin menty täysin abstrakti mahdollisuus edellä. Jos AB-efektiin menee nollapiste-energia edellä, siten että vakuumi ei ole tässä jokin yhdyskäytävä, niin matalimmat energiat, joista efekti ns. tulisi, olisivat jotain esim. miljoona kertaa pienempiä kuin kokeen todelliset energiat. Mutta samalla kokeiden käyttö efektin näkemiseksi rajattaisiin pois, ja siinä samalla syntyy ikäänkuin koe, jolle edelleen tarvitaan taas joku muu selitys kuin vakuumi. Casimir-efektissä ei laiteta virtaa kulkemaan mihinkään levyissä, ja ne on lisäksi jäähdytetty ehkäisemään lämpösäteily. Tämä jälkimmäinen ei ole kuitenkaan ehdottoman pakollista ja haluat ehkä tietää seuraavasta: Casimir efektissä on monta erilaista tyhjiötä, jotka pysyvät teoriassa kaikki täysin kvanttityhjinä, mutta jossa tyhjiöiden alueellinen ero vaikuttaa muuhun alueeseen. Jos tehdään tyhjiöiden välille ero, kyseinen energiaero voi olla aina suurempi, kuin mitä pieni säteily aiheuttaa.

B:
"(samoin kuin minäkin kun myönnän spekuloivani koska kukaan ei tiedä koko totuutta eikä se ole edes minkäänlaisen käsiteellisen tai loogis-matemaattisen mallinnoksen avulla tyhjentävästi koskaan edes mallinnettavissa)."

Toisin kuin annat olettaa, kaikki eetterit ovat käsitteitä ja matemaattisia malleja. Eikä niitä ole tehty 'valheen vuoksi' ainakaan kaikkia. Jokainen pseudokin tietelijä, joka päättäisi alkaa tekemään eetterimallia, joka voisi esittää myös AB-efektiä, on vain sellaisen totuuden parissa kuin 'totuus siitä, millä on kaikki efektit, mitä on (tähän asti)'.

B:
"Makrotason hila on kuitenkin erilainen kuin kvanttitason alapuolinen hila eli kyse on samankaltaisuudesta vain joidenkin ominaisuuksien suhteen samalla tavalla kuin aaltokäsitteen tapauksessa eikä identiteetistä."

(Otan tämän sinun yleisenä väitteenäsi, vaikka kerroit myös erään nimen. Seuraavassa osiossa hänestä perustellaan vähän ehkä, että miksi. Yleisenä väitteenä tässä pitää lopussa kiinnittää huomiota siihen, miten paljon asioita on rajattu pois ajattelun piiristä.)

Aaltokäsitteitä voi olla tässä keskustelussa ilmeisesti kolmella tasolla. Kvanttitason alla olevassa piilomuuttujateoriassa (*), kvanttitasossa, ja kvanttitason yllä makroskooppisena. Miten nekin eroavat,tulisi kysyä. Hilassa, vaikka ylläkin oli QFT-hila, niin sanotaan tässä ja seuraavissa kappaleissa, että toisten ihmisten hiloissa siinä hilassa olevissa pisteissä pitää olla pelkkää hiukkasluonnetta, koska suurin osa eetterijöitsijöistä ei halua mitään kvanttiteoriaa mihinkään.

(*) Joka pseudotieteellisesti voidaan käsittää 'tee tällä tasolla mitä haluat poistaaksesi tarpeen QM:lle' -tasoksi.

Aaltojen eroaminen toisistaan ei liity välttämättä mitenkään siihen, millä tasolla sitä on. Eli periaatteessa kaikki ovat huonoja esim. ottamaan yhtä tasoa annettuna ja sitten päättelemään, mikä on sen vieressä olevien tasojen aaltojen lajisuus. Kun sellaista ei paljon tapahdu, niin tulisi mielummin olettaa, että jokaista aaltoa voisi pitää mahdollisena jokaisen tason määrittelemiseen. Etkä voisi tehdä koskaan kirjoitusta aaltojen erilaisuudesta, missä ei sanota yhtään yhdenkään aallon identiteettiä, koska ilman sitä, kukaan ei varsinaisesti yhdistä mainittua aaltoa mihinkään.

Ottaisin myös huomioon tässä sen, että lähes kaikkien pseudotieteilijöiden haave on tehdä selvää jälkeä kaikista asioista, mitä moderni tiede on esittänyt ja periaatteessa laittanut johonkin tasoon (varsinkin QM-tasoon). Tässä ei ole idea se, että olisi olemassa paljon tasoja, vaan tieteen esittämällä tasolla ei olisi koskaan mitään väliä. Lisäksi QM:n alapuolelle ehdotetaan yleensä aaltoa, joka ei ole matemaattisesti yhtään erilainen kuin QM:n yläpuolisen tason aalto nopeassa vertailussa. Useimmiten pelkästään joukko aaltoilevia hiukkasia nesteessä tai kiinteässä aineessa. Joskus voi syntyä heiltä myös vain 'jotain', kuten alla.

3

Lue lisää

Vain ihmiset jotka ovat syvästi kiinnostuneet matematiikan uusista muodoista, voisivat haluta tehdä QM:n alle mallin, joka ei muistuta mitään tämän hetkistä, eikä esim. olisi muotoiltavissa lukion matematiikan perusteella. Periaatteessa, jos joskus olisi olemassa taso QM:n alla, niin sen oikeaa luonnetta ei välttämättä tällä hetkellä pysty kuvaamaan. Tämän hetkiset ideat, kuten aalto ja hila, ovat peräisin ajalta ennen fysiikanlaskun alkua, ja varsinkin ne kuuluvat siihen, miltä ei tarvitse näyttää QM:n alla. Kyseessä ei tarvitsisi olla aalto, joka on toisenlainen; eikä hila, joka on toisenlainen. Etkä silloin voi väittää, että sellainen erottelu QM:n korvaamisessa jollain muulla esiintyy.

B:
"Tuota hilakäsitettä voi soveltaa eetterimalliin kuten esim. Paul LaViletten Subquantum kinetics teoksessa (joka löytyy archive.org sivustolta). Makrotason hila on kuitenkin erilainen kuin kvanttitason alapuolinen hila eli kyse on samankaltaisuudesta vain joidenkin ominaisuuksien suhteen samalla tavalla kuin aaltokäsitteen tapauksessa eikä identiteetistä."

Tämä on kaikki väärinymmärrettyä lukemista. LaVioletten eetteri on koostunut hänen itsensä mukaan monista hiukkasista (ethereons). Tämä hiukkasuus ei silti teknisesti tapahdu koskaan missään, mitä hän on kirjoittanut niistä matemaattisesti. Jokaisessa on varmuudella kyseessä vain klassinen kenttä. Niistä ei voi tulkita, mikä olisi hiukkastiheys tms.. Mutta jos kenttien arvoja kuvittelee verrannollisena tiheyteen, niin voidan arvioida, onko kyseessä hila.

Sanon äskeisen lähinnä tiedoksi, ja seuraavassa uskon LaVioletteen täysin, että kyseessä varmasti on hiukkasia. Hän ei ole tehnyt hiukkasista hilaa. Tämän näkee kenttien yhtälöistä. Vain elastisen solidin yhtälöt, jotka on johdettu hilassa liikkumisen ja tönimisen periaatteesta, ovat toiselta nimeltään hilaa (tiettyä hilaa, minkä vaihtoehdoista kerrotaan alla). Ja voivat olla sitä tulkinnallisesti ja analogiamaisesti vaikka hiukkasia ei missään olisi. Muut eivät ole muuta kuin sekalaisia kenttien yhtälöitä. Koska hänen kenttien yhtälönsä eivät siltä näytä, ja koska suurin osa hänen antamistaan asioista voivat olla vain esimerkkejä hiukkasten tekemisestä, et voi sanoa, että LaVioletten hiukkaset ja eetteri muodostavat hilan. Epähilamaisinta siinä on se, että yhdellä kentällä on lähde ja toisten kenttien lähde on muissa kentissä. Syntyminen lähteestä suoraan hilaan tai hilasta toiseen hilaan on täysin absurdia, kun hän ei kuvissa edes pidä päällekkäisistä 'hiloista' eikä osaa pistää lähdettä muualle kuin missä ollaan.

LaVioletten mukaan, ei ole olemassa mitään muuta kuin Ethereonit. Et siis voi sanoa, että häneen liittyen olisi eri tasojen hilat. (Missä muista että myöskään mitään makrotason hilaa ei ollut vielä olemassa, vaan makrotason eetteri on mahdottomuus. Sellainen aine, missä hila joskus esiintyy, on vain väliaikaisesti hilassa, eikä kyseistä hilaa kannata etsiä samalla menetelmällä jostain kenttäyhtälöstä). Tieteenfilosofian yhden karkeimman arvion mukaan kaukana kvanttitason alapuolella oleva klassisten kenttien yhtälö on aivan sama kuin olisi korkealla kvanttitason yläpuolella oleva klassinen kenttä. Pieniä yksityiskohtia klassisissa yhtälöissä voi olla tasosta ja korkeudesta riippumatta ja esim. valtavia seurauksia, mutta entä sitten?

Toisenlaisen hilan tekeminen: se kannattaa aloittaa olettamalla, että on olemassa hila, jossa on hiukkasia. Toisinpäin jos olettaa tiheyden yhtälöitä ei saa aikaan mitään. Myös Unzicker kirjoitti paperissaan omaan kohtaansa päästyään lähinnä, että hän alkaa olettamaan hilaa, mistä ei oletettu eikä johdettu mitään muuta, kuin että sitä se on. Hiukkasten hilasta tulee hyvin erilainen, ja se johtaa hyvin erilaisiin yhtälöihin makroskooppisille kentille, jos tekee jotain seuraavaa:
-hiukkasten välinen vuorovaikutus on
.epäisotrooppinen
.epälineaarinen, ja samaanaikaan lineaarinen ja kaikkea muuta, etäisyyden suhteen
.monen eri varauksen järjestelmä
-vuorovaikutuksista tulee monen hiukkasen päähän ulottuva redusoitumaton vuorovaikutus
-hiukkaset tai täytetyt hilojen paikat eivät ole identtisiä, vaan jossain kohtaa on sekaisin esim. kaksinverroin tai kolminverroin kykyä toimia vuorovaikutuksen kohteena, mitä sanotaan myös varaukseksi

Poikkeaminen tavallisesta kiinteän aineen liikeyhtälöstä voi olla vaikeaa pelkän jälkimmäisen avulla, ja sitä varten voi tutustua vielä kaikkiin oletuksiin, mitä sille on olemassa. LaViolette on ainakin hyvin varmasti ollut olettamatta energian säilymislakia, mutta hänellä ei ole formalismia, mistä energia näkyy eikä varsinaisesti lähtökohtaa (tai vertailukohtaa), että alkaisi rikkomaan sen säilymislakia (ilman vertailua ei niinkään tiedä, olisiko sillä ollut väliä, jos sitä olisi kuitenkin noudattanut).

4

Anonyymi kirjoitti:

Vain ihmiset jotka ovat syvästi kiinnostuneet matematiikan uusista muodoista, voisivat haluta tehdä QM:n alle mallin, joka ei muistuta mitään tämän hetkistä, eikä esim. olisi muotoiltavissa lukion matematiikan perusteella. Periaatteessa, jos joskus olisi olemassa taso QM:n alla, niin sen oikeaa luonnetta ei välttämättä tällä hetkellä pysty kuvaamaan. Tämän hetkiset ideat, kuten aalto ja hila, ovat peräisin ajalta ennen fysiikanlaskun alkua, ja varsinkin ne kuuluvat siihen, miltä ei tarvitse näyttää QM:n alla. Kyseessä ei tarvitsisi olla aalto, joka on toisenlainen; eikä hila, joka on toisenlainen. Etkä silloin voi väittää, että sellainen erottelu QM:n korvaamisessa jollain muulla esiintyy.

B:
"Tuota hilakäsitettä voi soveltaa eetterimalliin kuten esim. Paul LaViletten Subquantum kinetics teoksessa (joka löytyy archive.org sivustolta). Makrotason hila on kuitenkin erilainen kuin kvanttitason alapuolinen hila eli kyse on samankaltaisuudesta vain joidenkin ominaisuuksien suhteen samalla tavalla kuin aaltokäsitteen tapauksessa eikä identiteetistä."

Tämä on kaikki väärinymmärrettyä lukemista. LaVioletten eetteri on koostunut hänen itsensä mukaan monista hiukkasista (ethereons). Tämä hiukkasuus ei silti teknisesti tapahdu koskaan missään, mitä hän on kirjoittanut niistä matemaattisesti. Jokaisessa on varmuudella kyseessä vain klassinen kenttä. Niistä ei voi tulkita, mikä olisi hiukkastiheys tms.. Mutta jos kenttien arvoja kuvittelee verrannollisena tiheyteen, niin voidan arvioida, onko kyseessä hila.

Sanon äskeisen lähinnä tiedoksi, ja seuraavassa uskon LaVioletteen täysin, että kyseessä varmasti on hiukkasia. Hän ei ole tehnyt hiukkasista hilaa. Tämän näkee kenttien yhtälöistä. Vain elastisen solidin yhtälöt, jotka on johdettu hilassa liikkumisen ja tönimisen periaatteesta, ovat toiselta nimeltään hilaa (tiettyä hilaa, minkä vaihtoehdoista kerrotaan alla). Ja voivat olla sitä tulkinnallisesti ja analogiamaisesti vaikka hiukkasia ei missään olisi. Muut eivät ole muuta kuin sekalaisia kenttien yhtälöitä. Koska hänen kenttien yhtälönsä eivät siltä näytä, ja koska suurin osa hänen antamistaan asioista voivat olla vain esimerkkejä hiukkasten tekemisestä, et voi sanoa, että LaVioletten hiukkaset ja eetteri muodostavat hilan. Epähilamaisinta siinä on se, että yhdellä kentällä on lähde ja toisten kenttien lähde on muissa kentissä. Syntyminen lähteestä suoraan hilaan tai hilasta toiseen hilaan on täysin absurdia, kun hän ei kuvissa edes pidä päällekkäisistä 'hiloista' eikä osaa pistää lähdettä muualle kuin missä ollaan.

LaVioletten mukaan, ei ole olemassa mitään muuta kuin Ethereonit. Et siis voi sanoa, että häneen liittyen olisi eri tasojen hilat. (Missä muista että myöskään mitään makrotason hilaa ei ollut vielä olemassa, vaan makrotason eetteri on mahdottomuus. Sellainen aine, missä hila joskus esiintyy, on vain väliaikaisesti hilassa, eikä kyseistä hilaa kannata etsiä samalla menetelmällä jostain kenttäyhtälöstä). Tieteenfilosofian yhden karkeimman arvion mukaan kaukana kvanttitason alapuolella oleva klassisten kenttien yhtälö on aivan sama kuin olisi korkealla kvanttitason yläpuolella oleva klassinen kenttä. Pieniä yksityiskohtia klassisissa yhtälöissä voi olla tasosta ja korkeudesta riippumatta ja esim. valtavia seurauksia, mutta entä sitten?

Toisenlaisen hilan tekeminen: se kannattaa aloittaa olettamalla, että on olemassa hila, jossa on hiukkasia. Toisinpäin jos olettaa tiheyden yhtälöitä ei saa aikaan mitään. Myös Unzicker kirjoitti paperissaan omaan kohtaansa päästyään lähinnä, että hän alkaa olettamaan hilaa, mistä ei oletettu eikä johdettu mitään muuta, kuin että sitä se on. Hiukkasten hilasta tulee hyvin erilainen, ja se johtaa hyvin erilaisiin yhtälöihin makroskooppisille kentille, jos tekee jotain seuraavaa:
-hiukkasten välinen vuorovaikutus on
.epäisotrooppinen
.epälineaarinen, ja samaanaikaan lineaarinen ja kaikkea muuta, etäisyyden suhteen
.monen eri varauksen järjestelmä
-vuorovaikutuksista tulee monen hiukkasen päähän ulottuva redusoitumaton vuorovaikutus
-hiukkaset tai täytetyt hilojen paikat eivät ole identtisiä, vaan jossain kohtaa on sekaisin esim. kaksinverroin tai kolminverroin kykyä toimia vuorovaikutuksen kohteena, mitä sanotaan myös varaukseksi

Poikkeaminen tavallisesta kiinteän aineen liikeyhtälöstä voi olla vaikeaa pelkän jälkimmäisen avulla, ja sitä varten voi tutustua vielä kaikkiin oletuksiin, mitä sille on olemassa. LaViolette on ainakin hyvin varmasti ollut olettamatta energian säilymislakia, mutta hänellä ei ole formalismia, mistä energia näkyy eikä varsinaisesti lähtökohtaa (tai vertailukohtaa), että alkaisi rikkomaan sen säilymislakia (ilman vertailua ei niinkään tiedä, olisiko sillä ollut väliä, jos sitä olisi kuitenkin noudattanut).

4

Lue lisää

Äskeisestä ei koskaan tiedä, mitä aalloista isossa koossa tulee. Mutta pointti on kuitenkin, että hiukkasista pääsee helpommin niiden aaltojen approksimointiin kuin päin vastoin. Jotenkin jokin tässä voisi liittyä empiiriseen kokeeseen ennen kuin tekee mitään tai sitten aaltoilun kuvittelee olevan jokin, millä tekee jotain. LaVioletten aalloilla ei tehty mitään, koska ne eivät olleet QM:n osien ratkaisuja, vaan hän oli tasolla, minkä oli keksinyt itse, ja mistä ei näy tietä pois. Ainakin äskeinen kertoo, miten tehdään oma erillinen taso mutta sellaisen kaavan mukaan, että siinä saa oikeasti puhua hiukkasista ja aalloista yhtäaikaa.

B:
"Tuo on tietysti spekulatiivista kuten kaikki mahdollinen teor. tiede jossa joudutaan postuloimaan sellaisia entiteettejä joita ei ainakaan suoraan voida havaita eikä mitata eli suurinpiirtein kaikki fysiikkatieteen käsitteet fotoneista ja elektroneista kvarkkeihin joiden käsitteiden avulla sitten spekuloidaan ja tuotetaan ns. "ennusteita" jotka eivät voi oikeasti falsiofioida eikä verifioida juuri mitään käytännön tasolla."

Samanlaisia tässä ei kuitenkaan olla. Jotkut voivat tehdä matemattisen mallin elektroniksi kutsumalleen asialle, ja se teoria ennustaa eikä koskaan ennusta väärin, eli malli ei falsifoidu. Mikä tahansa kyseisen mallin kanssa analoginen ontologiaa sisältävä tulkinta olisi falsifioitumaton siinä (mutta idea on, että jos teet sellaista tulkintaa mallista, joka joskus falsifioituu, niin olet paljon falsifioidummassa tilassa kuin maailman selitykset, jotka eivät toimi menetelmän mukaan).

Entisajan hanskat kädessä -tieteen nesteessä ja kiinteässä aineessa oli malli, missä oletettiin, että aineessa on hiukkasia, joiden välillä on voimia tietyllä tavalla sopusointuisesti ettei se muutu täysin kaasuksi. Kiinteässä aineessa voimat saattoivat olla ikäänkuin spekulatiivisia jousia. Mitään näistä voimista ja asioista, mitä esim. eetteri oletti niiden ominaisuuksista, ei koskaan verifioitu mitenkään (ja hiukkasia tietysti koskee sama asia kuin sinun lauseessasi).

5

Anonyymi kirjoitti:

Äskeisestä ei koskaan tiedä, mitä aalloista isossa koossa tulee. Mutta pointti on kuitenkin, että hiukkasista pääsee helpommin niiden aaltojen approksimointiin kuin päin vastoin. Jotenkin jokin tässä voisi liittyä empiiriseen kokeeseen ennen kuin tekee mitään tai sitten aaltoilun kuvittelee olevan jokin, millä tekee jotain. LaVioletten aalloilla ei tehty mitään, koska ne eivät olleet QM:n osien ratkaisuja, vaan hän oli tasolla, minkä oli keksinyt itse, ja mistä ei näy tietä pois. Ainakin äskeinen kertoo, miten tehdään oma erillinen taso mutta sellaisen kaavan mukaan, että siinä saa oikeasti puhua hiukkasista ja aalloista yhtäaikaa.

B:
"Tuo on tietysti spekulatiivista kuten kaikki mahdollinen teor. tiede jossa joudutaan postuloimaan sellaisia entiteettejä joita ei ainakaan suoraan voida havaita eikä mitata eli suurinpiirtein kaikki fysiikkatieteen käsitteet fotoneista ja elektroneista kvarkkeihin joiden käsitteiden avulla sitten spekuloidaan ja tuotetaan ns. "ennusteita" jotka eivät voi oikeasti falsiofioida eikä verifioida juuri mitään käytännön tasolla."

Samanlaisia tässä ei kuitenkaan olla. Jotkut voivat tehdä matemattisen mallin elektroniksi kutsumalleen asialle, ja se teoria ennustaa eikä koskaan ennusta väärin, eli malli ei falsifoidu. Mikä tahansa kyseisen mallin kanssa analoginen ontologiaa sisältävä tulkinta olisi falsifioitumaton siinä (mutta idea on, että jos teet sellaista tulkintaa mallista, joka joskus falsifioituu, niin olet paljon falsifioidummassa tilassa kuin maailman selitykset, jotka eivät toimi menetelmän mukaan).

Entisajan hanskat kädessä -tieteen nesteessä ja kiinteässä aineessa oli malli, missä oletettiin, että aineessa on hiukkasia, joiden välillä on voimia tietyllä tavalla sopusointuisesti ettei se muutu täysin kaasuksi. Kiinteässä aineessa voimat saattoivat olla ikäänkuin spekulatiivisia jousia. Mitään näistä voimista ja asioista, mitä esim. eetteri oletti niiden ominaisuuksista, ei koskaan verifioitu mitenkään (ja hiukkasia tietysti koskee sama asia kuin sinun lauseessasi).

5

Lue lisää

Pari kriittistä kommenttia yleisellä tasolla:

LaViolette kuten suurin piirtein kaikki muutkin akateemisen hölmöilyn edustajat tekevät pääsääntöisesti aina samat virheet yrittäessään hahmottaa todellisuutta ja sama koskee minusta kaikkia muitakin joiden joitakin oivalluksia pidän ainakin jossain määrin oikeansuuntaisina tällä hetkellä ainakin suhteessa siihen mitä pönkitetään valtavirtana ja jota opetetaan ehdollistamislaitoksissa kuten yliopistoissa.

Itse poimin sieltä (kuten kaikesta muustakin ns. tieteellisestä aineistosta vain ne omasta mielestäni eli oman intuituioni kannalta ne kaikein mielenkiintoisimmat perusideat ja jätän kaikki postulaatit (kuten nuo etheronit) vähemmälle huomiolle samoin kuin kaiken mahdollisen matemaattisen formalismin joka on pohjimmiltaan ikäänkuin kokemuksen äärimmäistä pelkistämistä luonnollisen jo valmiiksi hyvin pelkistävän ja liikaa olettavan kielen kautta jonkinlaiseksi pikakirjoitukseksi jossa huomioidaan pelkästään määrälliset aspektit ja oletut säännönmukaisuudet mitkä sitten mahdollistavat matemaattisten kaavojen rakentelun ja tuottavat samalla tietämisen ja ymmärtämisen illuusiota niiden harjoittajissa ja passiivissa vastaanottajissa kuten varsinkin tieteen rahoituksen päättäjissä jotka eivät ymmärrä siitä jargonista ja kaavoista juuri mitään mutta kuitenkin tyypilliseen inhimilliseen tapaan ovat taipuvaisia palvomaan juuri kaikkea sellaista mikä menee heiltä ns. "yli hilseen" :D

Tiedeyhteisö on myös täynnä suuria egoja joilla on usein vahvoja uraintressejä ja ainakin kuviteltua arvovaltaa joka voi vaarantua jos esitetään sellaisia hahmotuksia ja ajatusmalleja jotka kyseenalaistavat sellaista mikä on alunperin tuottanut heidän olemassaolevan statuksensa. Ihmisen lajityypilliset heikkoudet jo sellaisenaan usein tekevät luotettevan tieteen tuottamisen melko mahdottomaksi haaveiluksi.


Akateeminen laumakonsensus edellyttää myös matematiikan ja logiikan tiukkaa soveltamista ja mahdollisimman reduktionistista käsitteellistä mallinnusta todellisuudesta jonka se olettaa olevan pohjimmiltaan täysin passiivinen ja mekaaninen mikä on täydellisessä ristiriidassa suoran kokemuksellisuuden kanssa joka voi olla hyvinkin aktiivista ja myös voimakkaasti todellisuutta muokkaavaa.

Kielelliskäsitteellinen ilmaisu hukkaa suurimman osan konkreettisen kokemustason informaatiosta ja loogisuuden ja ristiriidattomuuden vaatimus taas pakottaa hahmotuksen aina vain yhteen näkökulmaan ja korkeintaan muutamaan todellisuuden aspektiin kerrallaan eli käytännössä kaikki käsitteiden ja matematiikan kautta ilmaistu tiede on aina hyvin putkinäköistä ja aina joiltain osin virheellistä tai puutteellista eikä ole syytä olettaa että ainakaan nykyisen kaltainen ja ns. normihavaitsijan kykyihin ja ominaisuuksiin perustuva tiede koskaan kykenisi tuottamaan minkäänlaista laajempaa ymmärrystä suhteessa siihen todellisuuteen missä olemme vaan pelkästään ja korkeintaan tuottamaan tuottamaan paikallisissa olosuhteissa toimivaa tekniikkaa.


Nykyisen tieteen yksi perusvirhe on liiallinen ja ennenaikainen pyrkimys tuottaa mahdollisimman täydellinen ja loogisesti ristiriidaton kokonaisuus kuten joidenkin puhtaasti kuviteltujen entiteettien postuloinnin eli olemassaolemisen olettamisten kautta jossa yritetään rakentaa samantapaisten aikaisemmin "korttitalo" systeemien päälle ja ympärille samanlaisia "himmeleitä" jotka kuullostavat hienolta ja monimutkaiselta vaikka ei olisi käytännössä minkäänlaista kokemus & havaintoaineistoa tukemassa niiden entiteettien olemassaoloa.

Luotan vähän enemmän itsenäisiin tutkijoihin joilla ei ehkä ole ihan niin suurta nobelkiimaa kuin tyypillisillä akateemisilla laumasekoilijoilla.

Jos jollakin ns. vaihtoehtotutkijalla on yksikin mielenkiintoinen ja kehittämisen arvoinen oivallus niin se riittää minulle koska en oleta että kukaan kykenisi elämänsä aikana keksimään tai oikeammin intuitionsa avulla löytämään kovin montaa oikeasti nerokasta ideaa ja kirjojen kirjoittaminen taas on aika pitkälle pelkästään ns. väärän persoonallisuuden aktivoitumista koska jokainen meistä voi periaatteessa ihan itse oman intuitionsa kautta hamottaa luotettavasti todellisuutta eikä mitään keskusjohtaista byrokraattista institutionaalista tiedettä oikeasti edes tarvita koska se tuottaa paljon enemmän haittaa ja kaaosta kokonaisuuden tasolla.



...

Tiedeyhteisössä ymmärrys näköjään vähenee sitä mukaa kuin tieto lisääntyy ja ihmiset muuttuat vastaavasti tyhmemmiksi ja laiskemmiksi sitä mukaa kuin tekniikka kehittyy.:D

(Nyt helpotti.... ;.))


B