on ollut yhä se sama ongelma neljän ja puolen vuoden ajan, ettei ole ollut asumisen eikä elämisen rauhaa! Haave nykyiseen asuntoon muuttaessa oli nimenomaan se että minkäälaista häiriköintiä ei olisi ja työrauha olisi pysyvä. Kävelin tänään entisen kodin ohi ja siitä muistui mieleen se tunne mikä eron jälkeen oli. Henkilö joka on rikkonut ei voi korjata mitään. Parisuhteen aikana olin näkymätön, koska minulle ei juurikaan puhuttu ja se sama on toistunut ns. auttamisprojektissa, vaikka nykyisessä tilanteessa ei ole kyse parisuhteesta. Stressitaso nousee heti, jos näkee tietyn pituisen henkilön. Tulee sellainen tunne että pitäisi päästä kauas pois ettei näkisi ja siksi kävelin tarkoituksellisesti hitaasti, jotta en näkisi häntä enää! Mikään muu ei voi muuttaa sitä tilannetta kuin se että minulla on vakituinen työpaikka ja muutto tästä asunnosta pois. Menin paljon enemmän rikki kuin osasin arvatakaan. En voi auttaa sellaista henkilöä!
Käsissä niin sanotusti
Anonyymi-ap
2149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En pysty olemaan samassa tilassa hetkeäkään minut lähes totaalisesti rikkoneissa vuosissa mukana olleen kanssa! En olisi lasteni isänkään kanssa tekemisissä jos meillä ei olisi yhteisiä lapsia!
Ropopalstallle mars.