Kuka määrää vainajan haudasta ja millä perusteella ja kuinka kauan.

Kiitos tiedosta, mutta hautaoikeuden haltijan määrääminen on kyllä epäselvä asia. Laissa sanotaan, että ellei omaiset ole sellaista päätöstä tehnyt vuoden sisällä, hautaoikeuden haltija on yleensä leski. Kyseinen leski ei kuitenkaan noudattanut perunkirjoitustilaisuuteen ja perinnönjakotilaisuuteen kutsuttaessa siihen liittyvää lakia, vaan tulkitsi lain siten että toissijaisia perijöitä ei tarvitse kutsua. Sanamuoto on, että toissijaisten perijöiden ei tarvitse tulla tilaisuuteen, eli elleivät halua, mutta heidät on kutsuttava. Tässä tapauksessa vainajan vanhemmat olivat elossa, mutta eronneita, toinen ei saanut edes pesänjakopapereita jälkikäteen eikä kumpikaan kutsua. vaikka sitä tiedusteltiin. Ilmeisesti tästä syystä vainajan omaiset eivät tienneet hautaoikeuden haltijan päättämisestä mitään, ei edes sitä että sellainen pitää päättää. Vainaja haudattiin käyttämällä hänen pankkitiliään ja menot on poistettu perintöveroa määrättäessä. Leski sai kiinteistöt ja osakkeet sekä oikeuden asua asunto-osakkeessa ja sai siis myös käyttötavarat. Leski ei kuitenkaan peri puolisoaan, vaan saa tämänkin omaisuuden käyttöönsä, koska vainajalla ei ollut lapsia siihen asti kunnes itse kuolee. Hänen kuolemansa jälkeen vainajan omaisuus palautuu vainajan omaisille, eli myös kaiketi hauta. Saako haudan hautaoikeuden haltija siis haudata sinne koko oman sukunsa edes ilmoittamatta haudan oikean omistajan jonka varoista hauta on ostettu, siis vainajan omaisille mitään. USKOMATONTA jos näin on.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos tiedosta, mutta hautaoikeuden haltijan määrääminen on kyllä epäselvä asia. Laissa sanotaan, että ellei omaiset ole sellaista päätöstä tehnyt vuoden sisällä, hautaoikeuden haltija on yleensä leski. Kyseinen leski ei kuitenkaan noudattanut perunkirjoitustilaisuuteen ja perinnönjakotilaisuuteen kutsuttaessa siihen liittyvää lakia, vaan tulkitsi lain siten että toissijaisia perijöitä ei tarvitse kutsua. Sanamuoto on, että toissijaisten perijöiden ei tarvitse tulla tilaisuuteen, eli elleivät halua, mutta heidät on kutsuttava. Tässä tapauksessa vainajan vanhemmat olivat elossa, mutta eronneita, toinen ei saanut edes pesänjakopapereita jälkikäteen eikä kumpikaan kutsua. vaikka sitä tiedusteltiin. Ilmeisesti tästä syystä vainajan omaiset eivät tienneet hautaoikeuden haltijan päättämisestä mitään, ei edes sitä että sellainen pitää päättää. Vainaja haudattiin käyttämällä hänen pankkitiliään ja menot on poistettu perintöveroa määrättäessä. Leski sai kiinteistöt ja osakkeet sekä oikeuden asua asunto-osakkeessa ja sai siis myös käyttötavarat. Leski ei kuitenkaan peri puolisoaan, vaan saa tämänkin omaisuuden käyttöönsä, koska vainajalla ei ollut lapsia siihen asti kunnes itse kuolee. Hänen kuolemansa jälkeen vainajan omaisuus palautuu vainajan omaisille, eli myös kaiketi hauta. Saako haudan hautaoikeuden haltija siis haudata sinne koko oman sukunsa edes ilmoittamatta haudan oikean omistajan jonka varoista hauta on ostettu, siis vainajan omaisille mitään. USKOMATONTA jos näin on.

Lue lisää

Asia on laissa selvä. Kirkkolaki (652/2023 tuli voimaan 1.7.-23.

Hautaoikeuden haltijasta sovitaan hautaa luovutettaessa seurakunnan kanssa. Jollei em. sopimusta ole tehty vuoden kuluessa, hautaoikeuden haltija on vainajan leski. Tämä asia ei liity perunkirjoitukseen millään tavalla.

Hautaoikeuden haltija on voinut sopia seurakunnan kanssa, ketä hautaan voidaan haudata. sen mukaan hautaamisjärjestyksessä toimitaan. Hautaan voidaan ensisijaisesti haudata vainaja, jota varten hauta on luovutettu, ja tämän puoliso sekä lisäksi kuolemantapausten mukaisessa järjestyksessä suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa oleva sukulainen ja tämän puoliso. Jos tällaista sukulaista ei ole tai jos hautaoikeuden haltija siihen suostuu, hautaan saadaan haudata vainajan sisar ja veli sekä heidän lapsensa, sanottujen henkilöiden adoptio- ja kasvattilapset sekä näiden kaikkien puolisot.

Hautaoikeuden haltijuus ei periydy minnekään, vaan se voidaan luovuttaa vain seurakunnalle. Erimielisyydet hautaa koskien käsitellään kirkkoneuvostossa.

Anonyymi kirjoitti:

Asia on laissa selvä. Kirkkolaki (652/2023 tuli voimaan 1.7.-23.

Hautaoikeuden haltijasta sovitaan hautaa luovutettaessa seurakunnan kanssa. Jollei em. sopimusta ole tehty vuoden kuluessa, hautaoikeuden haltija on vainajan leski. Tämä asia ei liity perunkirjoitukseen millään tavalla.

Hautaoikeuden haltija on voinut sopia seurakunnan kanssa, ketä hautaan voidaan haudata. sen mukaan hautaamisjärjestyksessä toimitaan. Hautaan voidaan ensisijaisesti haudata vainaja, jota varten hauta on luovutettu, ja tämän puoliso sekä lisäksi kuolemantapausten mukaisessa järjestyksessä suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa oleva sukulainen ja tämän puoliso. Jos tällaista sukulaista ei ole tai jos hautaoikeuden haltija siihen suostuu, hautaan saadaan haudata vainajan sisar ja veli sekä heidän lapsensa, sanottujen henkilöiden adoptio- ja kasvattilapset sekä näiden kaikkien puolisot.

Hautaoikeuden haltijuus ei periydy minnekään, vaan se voidaan luovuttaa vain seurakunnalle. Erimielisyydet hautaa koskien käsitellään kirkkoneuvostossa.

Lue lisää

Toisin kuin viimeinen kappale toteaa, niin hautaoikeus "periytyy". perilliset sopivat hautaoikeuden uudesta haltijasta kyseisen Kirkkolain ukaan.
"Jos ensimmäiseksi hautaan haudatun vainajan lähimmät perilliset eivät ole sopineet hautaoikeuden uudesta haltijasta, kirkkoneuvosto voi määrätä hautaoikeuden haltijan. Kirkkoneuvosto voi antaa etusijan paikkakunnalla asuvalle tai sille, joka on huolehtinut haudan hoidosta."

Anonyymi kirjoitti:

Toisin kuin viimeinen kappale toteaa, niin hautaoikeus "periytyy". perilliset sopivat hautaoikeuden uudesta haltijasta kyseisen Kirkkolain ukaan.
"Jos ensimmäiseksi hautaan haudatun vainajan lähimmät perilliset eivät ole sopineet hautaoikeuden uudesta haltijasta, kirkkoneuvosto voi määrätä hautaoikeuden haltijan. Kirkkoneuvosto voi antaa etusijan paikkakunnalla asuvalle tai sille, joka on huolehtinut haudan hoidosta."

Lue lisää

Toisin kuin sinä sanot, niin hautaoikeus ei lain mukaan periydy. Jos hautaoikeuden haltija kuolee, se palautuu seurakunnalle, joka sitten sopii haltijan perillisten kanssa uudesta hautaoikeuden haltijasta.

Jollei em sovita, kirrkoneuvosto voi siitä määrätä. Asia siis sovitaan eikä perinnöllä ole asian kanssa mitään tekemistä.

Anonyymi kirjoitti:

Toisin kuin sinä sanot, niin hautaoikeus ei lain mukaan periydy. Jos hautaoikeuden haltija kuolee, se palautuu seurakunnalle, joka sitten sopii haltijan perillisten kanssa uudesta hautaoikeuden haltijasta.

Jollei em sovita, kirrkoneuvosto voi siitä määrätä. Asia siis sovitaan eikä perinnöllä ole asian kanssa mitään tekemistä.

Lue lisää

Otan todella osaa, aloittaja!

Niin törkeää, ei pienintäkään myötätuntoa vanhempia kohtaan!
Miten joku ilkeää ruveta hautaamaan vielä äitinsä/anopin sinun tyttären hautaan?

Kun sai jo maat ja mannut ja kaiken, niin olisi ollut varaa ja miestä hankkia äidilleen OMA hauta, ja siihen kaikki sukulaisensa!
Olisi pitänyt kysyä teiltä myös, ja että miltä teistä tuntuu. Sydämetöntä siltä mieheltä!

Seurakunta on menetellyt väärin, kun ei ilmoittanut teille mitään tästä hautaoikeuden hallinnasta! Seurakunnilla on ilmoitusvelvollisuus. Ota selvää tästä asiasta!
Seurakunta saattaa yrittää lipruilla, mutta älä anna sen hämätä.
Toivon että joku lakimies vastaisi tällä palstalla miten on!

Mikä oli kirkkolaki ennen tyttäresi kuolemaa?
Nyt on näköjään uusi (Kirkkolaki (652/2023 tuli voimaan 1.7.-23.).
Mutta sen ei pitäisi päteä siihen kirkkolakiin, mikä oli tyttäresi kuollessa.

Itselleni sattui samantapainen juttu, meni viisi vuotta taistellessa ennen kuin asia selveni,
Tiedän miltä sinusta tuntuu.

Anonyymi kirjoitti:

Toisin kuin sinä sanot, niin hautaoikeus ei lain mukaan periydy. Jos hautaoikeuden haltija kuolee, se palautuu seurakunnalle, joka sitten sopii haltijan perillisten kanssa uudesta hautaoikeuden haltijasta.

Jollei em sovita, kirrkoneuvosto voi siitä määrätä. Asia siis sovitaan eikä perinnöllä ole asian kanssa mitään tekemistä.

Lue lisää

Hautaan voi siis haudata hautaoikeuden haltijat vuorollaan itsensä, puolisonsa, koko sukunsa ja ulkopuolisiakin erityisin ehdoin kuten tähänkin asti lain mukaan.

"Hautaoikeus luovutetaan enintään 50 vuoden määräajaksi. Hautaoikeuden voimassaoloaika päättyy aikaisintaan sen kalenterivuoden lopussa, jona viimeisestä hautauksesta on kulunut 15 vuotta, ei kuitenkaan ennen kuin hautaa voidaan käyttää uudelleen."
Useassa seurakunnassa hauta on tarvinnut jättää hoitamatta ensimmäisen sadan tai kahdensadan vuoden jälkeen, että seurakunta sen olemassaoloon koskee.

Kuten aloituksessakin: "Hautaoikeuden haltija edustaa niitä, joita hautaan voidaan haudata, ja käyttää puhevaltaa hautaa koskevissa asioissa hautaustoimilaissa sekä tässä laissa ja sen nojalla säädetyllä tai määrätyllä tavalla."
Haltija saa siis haudata sukunsa siihen.
"Jos sopimusta ei ole tehty vuoden kuluessa haudan luovutuspäivästä... hautaoikeuden haltijaksi tulee vainajan leski tai, jos leskeä ei ole, ensimmäiseksi hautaan haudatun vainajan lähimmät perilliset. Näiden on valittava hautaoikeuden haltija edustamaan heitä hautaa koskevissa asioissa."
"Jos ensimmäiseksi hautaan haudatun vainajan lähimmät perilliset eivät ole sopineet hautaoikeuden uudesta haltijasta, kirkkoneuvosto voi määrätä hautaoikeuden haltijan. Kirkkoneuvosto voi antaa etusijan paikkakunnalla asuvalle tai sille, joka on huolehtinut haudan hoidosta."

"Hautaa luovutettaessa sovitaan siitä, keitä hautaan voidaan haudata. Jos sopimusta ei ole tehty... hautaan voidaan ensisijaisesti haudata vainaja, jota varten hauta on luovutettu, ja tämän puoliso sekä lisäksi kuolemantapausten mukaisessa järjestyksessä suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa oleva sukulainen ja tämän puoliso. Jos tällaista sukulaista ei ole tai jos hautaoikeuden haltija siihen suostuu, hautaan saadaan haudata vainajan sisar ja veli sekä heidän lapsensa, sanottujen henkilöiden adoptio- ja kasvattilapset sekä näiden kaikkien puolisot.

Hautaustoimesta vastaava seurakunnan viranomainen voi hautaoikeuden haltijan suostumuksella antaa luvan haudata hautaan muunkin vainajan."

-Tällöinkin seurakunta tarvitsee hautaoikeuden haltijan suostumuksen muun vainajan hautaamiseen paikalle. Eli oikeus ei ole palautunut seurakunnalle. Kuluja toki korvataan joka kerta seurakunnalle myös "jatkokäytöstä".

Anonyymi kirjoitti:

Toisin kuin viimeinen kappale toteaa, niin hautaoikeus "periytyy". perilliset sopivat hautaoikeuden uudesta haltijasta kyseisen Kirkkolain ukaan.
"Jos ensimmäiseksi hautaan haudatun vainajan lähimmät perilliset eivät ole sopineet hautaoikeuden uudesta haltijasta, kirkkoneuvosto voi määrätä hautaoikeuden haltijan. Kirkkoneuvosto voi antaa etusijan paikkakunnalla asuvalle tai sille, joka on huolehtinut haudan hoidosta."

Lue lisää

Vastaajille tiedoksi ja kysymyksiä. Jos kyseinen laki tuli voimaan vasta 1.7.23, niin minkälainen laki oli voimassa 13 vuotta sitten eli lokakuussa 2010? Tuskin tässä nyt voidaan vielä soveltaa tänä kesänä tullutta uutta lakia. Kyseinen uusi vainajakin lesken äiti, joka ei ole mitään sukua ensisijaiseen hautapaikkaan oikeutettuun eli lesken puolisoon , eli minun tyttäreeni , koska parila ei ollut edes yhteisiä lapsia. Lesken äiti kuoli ennen tätä lakia eli kesäkuussa 2023.

Anonyymi kirjoitti:

Vastaajille tiedoksi ja kysymyksiä. Jos kyseinen laki tuli voimaan vasta 1.7.23, niin minkälainen laki oli voimassa 13 vuotta sitten eli lokakuussa 2010? Tuskin tässä nyt voidaan vielä soveltaa tänä kesänä tullutta uutta lakia. Kyseinen uusi vainajakin lesken äiti, joka ei ole mitään sukua ensisijaiseen hautapaikkaan oikeutettuun eli lesken puolisoon , eli minun tyttäreeni , koska parila ei ollut edes yhteisiä lapsia. Lesken äiti kuoli ennen tätä lakia eli kesäkuussa 2023.

Lue lisää

Löysin itse aikaisemman lain vuodelta 2003, jonka sisältö hautaamisoikeuksien osalta on lähes saman sisältöinen. Kuitenkin vaikka mikään laki ei määräisikään, niin tiedoksi. että tyttäreni oli päätoimisesti juuri saman seurakunnan palveluksessa vuodesta 1983-2010 eli koko aikuisikänsä., jonne hänet haudattiin, katsoin velvollisuudeksi että hän saa oman hautapaikan juuri samalta hautausmaalta, jonka seurakunnan lapsista hän oli huolehtinut. Molempien lakien mukaan (2003 ja 2023) mukaan hautaoikeus on voimassa 25 vuotta, jonka jälkeen voimassaoloa voi ehkä jatkaa . Voimassaolo päättyy viimeistään silloin kun viimeksi em. hautaan hautauksesta on kulunut 15 vuotta. Tässä tapauksessa haudan voimassaoloaika pitenisi varmuudella vain 2 vuodella.

Anonyymi kirjoitti:

Löysin itse aikaisemman lain vuodelta 2003, jonka sisältö hautaamisoikeuksien osalta on lähes saman sisältöinen. Kuitenkin vaikka mikään laki ei määräisikään, niin tiedoksi. että tyttäreni oli päätoimisesti juuri saman seurakunnan palveluksessa vuodesta 1983-2010 eli koko aikuisikänsä., jonne hänet haudattiin, katsoin velvollisuudeksi että hän saa oman hautapaikan juuri samalta hautausmaalta, jonka seurakunnan lapsista hän oli huolehtinut. Molempien lakien mukaan (2003 ja 2023) mukaan hautaoikeus on voimassa 25 vuotta, jonka jälkeen voimassaoloa voi ehkä jatkaa . Voimassaolo päättyy viimeistään silloin kun viimeksi em. hautaan hautauksesta on kulunut 15 vuotta. Tässä tapauksessa haudan voimassaoloaika pitenisi varmuudella vain 2 vuodella.

Lue lisää

Mutta uudenkin lain mukaan hautaoikeuden kestoaika on enintään 50 vuotta ja kuitenkin kyseistä hautausmaata koskeva aika teidän täytyy tiedustella seurakunnan kautta.
Kyseiseen hautaan tyttären ja miehen suku saa varmasti jatkoaikaa maksamalla jopa loputtomasti.
Tämän ilmeisen 25 vuoden kuluttua tapahtuvasta hautaamisesta uusi maksu peritään myös jatkoaikaa antaen.
Seurakunta muuttaa sääntöjä kulloisenkin lain mukaan, joten vanha laki ei vaikuta enää.
Paikallisessa seurakuntayhtymässä asia on tällä hetkellä näin :"Hautapaikka luovutetaan kuolemantapauksen yhteydessä. Hautapaikkaa ei voi varata etukäteen.

Hautapaikka on maksullinen. Haudan hallinta-aika on 30 vuotta viimeisestä hautauksesta. Kun hallinta-aika päättyy ja sitä halutaan jatkaa (muutoin kuin hautauksen yhteydessä), on maksu arkku- tai uurnahautapaikkamaksu. Hallinta-aikaa voidaan jatkaa muuten kuin hautauksen yhteydessä vähintään 10 vuotta ja enintään 30 vuotta.

Hautapaikka vaatii hoitamista, kuten nurmikon leikkuuta ja hautakukkien istutusta. Omaisten on nimettävä hautaoikeuden haltija."

Anonyymi kirjoitti:

Mutta uudenkin lain mukaan hautaoikeuden kestoaika on enintään 50 vuotta ja kuitenkin kyseistä hautausmaata koskeva aika teidän täytyy tiedustella seurakunnan kautta.
Kyseiseen hautaan tyttären ja miehen suku saa varmasti jatkoaikaa maksamalla jopa loputtomasti.
Tämän ilmeisen 25 vuoden kuluttua tapahtuvasta hautaamisesta uusi maksu peritään myös jatkoaikaa antaen.
Seurakunta muuttaa sääntöjä kulloisenkin lain mukaan, joten vanha laki ei vaikuta enää.
Paikallisessa seurakuntayhtymässä asia on tällä hetkellä näin :"Hautapaikka luovutetaan kuolemantapauksen yhteydessä. Hautapaikkaa ei voi varata etukäteen.

Hautapaikka on maksullinen. Haudan hallinta-aika on 30 vuotta viimeisestä hautauksesta. Kun hallinta-aika päättyy ja sitä halutaan jatkaa (muutoin kuin hautauksen yhteydessä), on maksu arkku- tai uurnahautapaikkamaksu. Hallinta-aikaa voidaan jatkaa muuten kuin hautauksen yhteydessä vähintään 10 vuotta ja enintään 30 vuotta.

Hautapaikka vaatii hoitamista, kuten nurmikon leikkuuta ja hautakukkien istutusta. Omaisten on nimettävä hautaoikeuden haltija."

Lue lisää

Kun tyttäresi oli seurakunnan palveluksessa, niin jospa seurakunnassa antaisivat ehdotuksen asian suhteen, jos kävisit keskustelemassa?
Outoa on, että mies kysymättä sinulta mitään toimi noin.
Eikö voisi pystyttää anopille oman hautakiven viereiseen hautapaikkaan, siihen voisivat haudata loput sukunsa?
Pyydä jutella papin kanssa ja pyydä häntä puhumaan myös vävysi kanssa, niin että hän ymmärtäisi sinun tunteet.

Mielestäni seurakunnan pitäisi itse hoksata tällaiset asiat ja olisi pitänyt ottaa yhteyttä sinuun ensin.

Puhuminen auttaisi ja ehkäpä ratkaisu löytyisi.

Anonyymi kirjoitti:

Kun tyttäresi oli seurakunnan palveluksessa, niin jospa seurakunnassa antaisivat ehdotuksen asian suhteen, jos kävisit keskustelemassa?
Outoa on, että mies kysymättä sinulta mitään toimi noin.
Eikö voisi pystyttää anopille oman hautakiven viereiseen hautapaikkaan, siihen voisivat haudata loput sukunsa?
Pyydä jutella papin kanssa ja pyydä häntä puhumaan myös vävysi kanssa, niin että hän ymmärtäisi sinun tunteet.

Mielestäni seurakunnan pitäisi itse hoksata tällaiset asiat ja olisi pitänyt ottaa yhteyttä sinuun ensin.

Puhuminen auttaisi ja ehkäpä ratkaisu löytyisi.

Lue lisää

Aika kumma olettama, että puoliso pitäisi haudata tuiki vieraaseen ja myöhemmin ehkä suvulta hylättävään hautaan. Kyllä varmasti olettama on, että puoliso myös haudatuttaa itsensä samaan hautapaikkaan, kun lähiajan paikkoja on noinkin reilusti jäljellä. Myöhemmin suku voi sitten käyttää paikkoja myös uudelleen.

Anonyymi kirjoitti:

Aika kumma olettama, että puoliso pitäisi haudata tuiki vieraaseen ja myöhemmin ehkä suvulta hylättävään hautaan. Kyllä varmasti olettama on, että puoliso myös haudatuttaa itsensä samaan hautapaikkaan, kun lähiajan paikkoja on noinkin reilusti jäljellä. Myöhemmin suku voi sitten käyttää paikkoja myös uudelleen.

Lue lisää

Tarkoitin, että anopin hautakivi pitäisi pystyttää viereiseen hautapaikkaan, ja siihen viereiseen hautapaikkaan haudata sitten miehen loppusuku.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitin, että anopin hautakivi pitäisi pystyttää viereiseen hautapaikkaan, ja siihen viereiseen hautapaikkaan haudata sitten miehen loppusuku.

Aivan sama koskee anopin hautaa. Puolison mahdollisuusuudesta ei ole vielä tietoa.

Anonyymi kirjoitti:

Asia on laissa selvä. Kirkkolaki (652/2023 tuli voimaan 1.7.-23.

Hautaoikeuden haltijasta sovitaan hautaa luovutettaessa seurakunnan kanssa. Jollei em. sopimusta ole tehty vuoden kuluessa, hautaoikeuden haltija on vainajan leski. Tämä asia ei liity perunkirjoitukseen millään tavalla.

Hautaoikeuden haltija on voinut sopia seurakunnan kanssa, ketä hautaan voidaan haudata. sen mukaan hautaamisjärjestyksessä toimitaan. Hautaan voidaan ensisijaisesti haudata vainaja, jota varten hauta on luovutettu, ja tämän puoliso sekä lisäksi kuolemantapausten mukaisessa järjestyksessä suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa oleva sukulainen ja tämän puoliso. Jos tällaista sukulaista ei ole tai jos hautaoikeuden haltija siihen suostuu, hautaan saadaan haudata vainajan sisar ja veli sekä heidän lapsensa, sanottujen henkilöiden adoptio- ja kasvattilapset sekä näiden kaikkien puolisot.

Hautaoikeuden haltijuus ei periydy minnekään, vaan se voidaan luovuttaa vain seurakunnalle. Erimielisyydet hautaa koskien käsitellään kirkkoneuvostossa.

Lue lisää

Kyllä liittyy ja vahvasti kaikki kaikkeen. Kun vainajalla oli varoja ja melko iso pankkitili, hänen varoillaan maksettiin hautakulut kaikkinensa ja hautajaisten etuoikeutettu järjestäjä on leski, vaikka ei laki suorastaan sido haudan haltijan määräämistä, se tapahtuu muiden käytäntöjen kautta. Jos ja kun leski pitää yksikseen perunkirjat, ,muut eli vaimovainajan omaiset eivät saa tietää edes pesän varallisuutta Leskihän pitää itseoikeutetusti hautajaiset ja jopa kutsuu vieraat ja vaimon ensimmäinen avioliitto, edellisen melko pitkän avoliiton jälkeen. Kun ei ollut yhteisiä lasia pariskunta vietto melko itsenäistä aikuiselämää. Paitsi että miehellä oli 2 lasta, joista oli sovittu yhteishuoltajuus. vaimo oli ammattikasvattaja, itse lapseton ja miehen lapset olivat kellon tarkkuudella 16 vuotiaaksi asti heidän yhteisessä kodissa viikoittain, juhlapyhinä ja lomilla. Nuorempaa vaimo hoiti puolivuotiaasta lähtien ja vanhempi ajoi jo omalla autolla hautajaisiin. Miehelle jäi tyttäreni koko aikuisiän elämänsä säästöt, Hänen velvollisuutensa oli kyllä huolehtia hautajaisista, mutta minä en pysty kaikkien koko miehen suvun toiveiden mukaan hoitaa heidän "sukuhautaansa". Minulla oli tarkoitus oman terveyteni takia muutta kesähoidot pysyvimmiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä liittyy ja vahvasti kaikki kaikkeen. Kun vainajalla oli varoja ja melko iso pankkitili, hänen varoillaan maksettiin hautakulut kaikkinensa ja hautajaisten etuoikeutettu järjestäjä on leski, vaikka ei laki suorastaan sido haudan haltijan määräämistä, se tapahtuu muiden käytäntöjen kautta. Jos ja kun leski pitää yksikseen perunkirjat, ,muut eli vaimovainajan omaiset eivät saa tietää edes pesän varallisuutta Leskihän pitää itseoikeutetusti hautajaiset ja jopa kutsuu vieraat ja vaimon ensimmäinen avioliitto, edellisen melko pitkän avoliiton jälkeen. Kun ei ollut yhteisiä lasia pariskunta vietto melko itsenäistä aikuiselämää. Paitsi että miehellä oli 2 lasta, joista oli sovittu yhteishuoltajuus. vaimo oli ammattikasvattaja, itse lapseton ja miehen lapset olivat kellon tarkkuudella 16 vuotiaaksi asti heidän yhteisessä kodissa viikoittain, juhlapyhinä ja lomilla. Nuorempaa vaimo hoiti puolivuotiaasta lähtien ja vanhempi ajoi jo omalla autolla hautajaisiin. Miehelle jäi tyttäreni koko aikuisiän elämänsä säästöt, Hänen velvollisuutensa oli kyllä huolehtia hautajaisista, mutta minä en pysty kaikkien koko miehen suvun toiveiden mukaan hoitaa heidän "sukuhautaansa". Minulla oli tarkoitus oman terveyteni takia muutta kesähoidot pysyvimmiksi.

Lue lisää

Näin juuri haudan mahdollisesta hoidosta ja sen rajoista pitää sopia tietenkin miehen kanssa. Jos ei käy erikseen kukkien istutus, niin sitten ei käy. Seurakunnan suorittamista hoidostakin hänen kanssaan voi sopia.

Anonyymi kirjoitti:

Asia on laissa selvä. Kirkkolaki (652/2023 tuli voimaan 1.7.-23.

Hautaoikeuden haltijasta sovitaan hautaa luovutettaessa seurakunnan kanssa. Jollei em. sopimusta ole tehty vuoden kuluessa, hautaoikeuden haltija on vainajan leski. Tämä asia ei liity perunkirjoitukseen millään tavalla.

Hautaoikeuden haltija on voinut sopia seurakunnan kanssa, ketä hautaan voidaan haudata. sen mukaan hautaamisjärjestyksessä toimitaan. Hautaan voidaan ensisijaisesti haudata vainaja, jota varten hauta on luovutettu, ja tämän puoliso sekä lisäksi kuolemantapausten mukaisessa järjestyksessä suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa oleva sukulainen ja tämän puoliso. Jos tällaista sukulaista ei ole tai jos hautaoikeuden haltija siihen suostuu, hautaan saadaan haudata vainajan sisar ja veli sekä heidän lapsensa, sanottujen henkilöiden adoptio- ja kasvattilapset sekä näiden kaikkien puolisot.

Hautaoikeuden haltijuus ei periydy minnekään, vaan se voidaan luovuttaa vain seurakunnalle. Erimielisyydet hautaa koskien käsitellään kirkkoneuvostossa.

Lue lisää

HAUTAOIKEUDEN HALTIJAN NIMEÄMINEN: Mietin että jotakin tärkeää jäi puuttumaan. Laiminlyönti edellä olevassa tapauksessa koskee sekä perunkirjoitukseen kutsumista että hautaoikeuden haltijan määräämistä. Nimittäin haltijan hyväksyminen vaatii kaikkien omaisten allekirjoituksen ja suostumuksen. Alla koko litania.

Hautaoikeuden haltijan nimeäminen
Infograafi hautaoikeuden haltijan nimeämisestä. Kuvan sisältö on tekstinä sivulla.

Hautaoikeuden haltija edustaa niitä, jotka voidaan hautaan haudata, käyttää puhevaltaa hautaa koskevissa asioissa, vastaa haudan hoidosta ja päättää suvun puolesta haudalle sijoitettavista muistomerkeistä. Hautaoikeuden haltija ei voi kieltää hautaamista, jos vainajalla on oikeus tulla haudatuksi sukuhautaan.

Perikunnan tulee valita hautaoikeuden haltija viimeistään vuoden kuluttua haudan luovuttamisesta. Hautaoikeuden haltijaksi nimetään yksi henkilö. Hautaoikeuden haltijasta tulee toimittaa seurakuntayhtymän hautatoimistoon PERILLISTEN allekirjoittama SUOSTUMUS sekä sukuselvitys, josta haudan oikeudenomistajat selviävät.

Mikäli hautaoikeuden haltijaa ei valita, perikunta vastaa haudasta yhteisvastuullisesti.

Anonyymi kirjoitti:

HAUTAOIKEUDEN HALTIJAN NIMEÄMINEN: Mietin että jotakin tärkeää jäi puuttumaan. Laiminlyönti edellä olevassa tapauksessa koskee sekä perunkirjoitukseen kutsumista että hautaoikeuden haltijan määräämistä. Nimittäin haltijan hyväksyminen vaatii kaikkien omaisten allekirjoituksen ja suostumuksen. Alla koko litania.

Hautaoikeuden haltijan nimeäminen
Infograafi hautaoikeuden haltijan nimeämisestä. Kuvan sisältö on tekstinä sivulla.

Hautaoikeuden haltija edustaa niitä, jotka voidaan hautaan haudata, käyttää puhevaltaa hautaa koskevissa asioissa, vastaa haudan hoidosta ja päättää suvun puolesta haudalle sijoitettavista muistomerkeistä. Hautaoikeuden haltija ei voi kieltää hautaamista, jos vainajalla on oikeus tulla haudatuksi sukuhautaan.

Perikunnan tulee valita hautaoikeuden haltija viimeistään vuoden kuluttua haudan luovuttamisesta. Hautaoikeuden haltijaksi nimetään yksi henkilö. Hautaoikeuden haltijasta tulee toimittaa seurakuntayhtymän hautatoimistoon PERILLISTEN allekirjoittama SUOSTUMUS sekä sukuselvitys, josta haudan oikeudenomistajat selviävät.

Mikäli hautaoikeuden haltijaa ei valita, perikunta vastaa haudasta yhteisvastuullisesti.

Lue lisää

Hautaoikeuden haltijan nimeämistä koskeva lainsäädäntö kokonaisuudessaan, eli se tapahtuma, jota ei ole laillisesti toimitettu ja siksi uusi vainaja voitiin haudata ilman omaisten suostumusta tai edes ilmoittamista omaisille, tässä tapauksessa vaimon äidille ja isälle, jotka ovat vainajan lähimmät omaiset. isäkin oli elossa , mutta kuoli puoli vuotta myöhemmin syöpähoitoihin. Leski ei ole samalla tavoin omainen tai perillinen, mitä laissa tarkoitetaan vaan vainajan oikeat perilliset suoraan alenevassa tai ylenevässä polvessa, siis tässä tapauksessa vainajan eli vaimon vanhemmat ja lapset joita ei ollut, seuraavina vainajan sisarukset, Vainaja on siis se päähenkilö, kenelle hauta on alkuaan lunastettu.
ALLA LAINSÄÄDÄNTÖ HAUTAOIKEUDEN MÄÄRÄYTYMISEN PERUSTEISTA:

Hautaoikeuden haltijan nimeäminen
Hautauksen jälkeen lähiomaisten on sovittava keskenään (vuoden kuluessa) kuka nimetään hautaoikeuden haltijaksi hautaan. Hautaoikeuden haltija toimii yhdyshenkilönä seurakuntaan päin ja edustaa vainajan oikeudenomistajia ja myös niitä, jotka voivat hautaan tulla haudatuiksi, sekä vastaa ja tekee päätökset haudan hoitoon ja muistomerkkiin liittyvistä asioista (Kirkkolaki 17 luku 3 §).

Olemassa olevalle haudalle on hautaoikeuden haltija nimettävä, jos hautaoikeuden haltijaa ei ole nimetty aikanaan ollenkaan, haltija on kuollut tai hautaoikeuden haltijaa ei ole nimetty nykyisin voimassa olevan lain mukaan kaikki asianosaisia kuulemalla.

Hautaoikeuden haltijaa nimettäessä on kuultava hautaoikeuden omaavia henkilöitä. Hautaoikeus hautaan määräytyy sukulaisuussuhteesta hautaan ensimmäiseksi haudattuun vainajaan hautaamisjärjestyksen mukaan (Kirkkolaki 17 luku 4 § Hautaamisjärjestys). Hautaoikeus on ensimmäiseksi hautaan haudatun vainajan suoraan etenevässä ja takenevassa polvessa olevilla henkilöillä ja heidän aviopuolisoilla. Hautaoikeuden omaavista esitetään tarvittaessa sukuselvitys ja allekirjoitukset erillisillä liitteillä, joissa on oltava hautapaikan tiedot.

Kuuleminen tarkoittaa käytännössä allekirjoituksen hankkimista seurakunnalta saatavaan hautaoikeuden haltija -lomakkeeseen kaikilta hautaoikeuden omaavilta (lukuun ottamatta puolisoita). Jokaisen sukuhaaran ensimmäinen elossa olevaa henkilö allekirjoittaa lomakkeen. Allekirjoituksella annetaan suostumus siihen, että yksi henkilö tekee hautaa koskevat päätökset. Hautaoikeuden haltijaksi nimettävää henkilöä laki ei rajaa, joten hänellä ei tarvitse olla hautaoikeutta hautaan.

Hautaoikeuden haltija –lomakkeen allekirjoitus ei ole sitoumus siitä, että allekirjoittajat tullaan aikanaan hautaamaan kyseiseen hautaan. Allekirjoituksella annetaan yhdelle henkilölle valtuudet tehdä hautaa koskevat päätökset. Hautaoikeuden haltija –lomakkeeseen voi liittää esim. sähköpostilla tehtyjä suostumuksia, kun niistä käy ilmi ilmoittajana nimi ja mitä hautaa ilmoitus koskee. Mikäli hautaoikeudesta hautaan haluaa luopua kokonaan, niin siitäkin tarvitaan kirjallinen ilmoitus. Luopumisen voi merkitä hautaoikeuden haltija -lomakkeeseen. Hautaoikeudesta luopuminen tarkoittaa sitä, että luopuja tai hänen jälkeläiset eivät voi aikanaan tulla haudatuksi kyseiseen hautaan. Myös luopumisen voi ilmoittaa sähköpostina, kun siitä käy ilmi hauta mistä luopuu ja kuka hautaoikeudestaan luopuu. Suositeltavaa on, että yksi henkilö kokoaa kaikki tarvittavat tiedot liitteineen ja toimittaa ne seurakunnalle yhdellä kertaa.

Hautaa koskevien päätösten tekeminen voi estyä tai viivästyä, jos allekirjoituksia ei saada kaikilta asianosaisilta ja hautaoikeuden haltija jää nimeämättä. Tämä vaikuttaa mm. hautamuistomerkin pystyttämistä koskevaan päätöksentekoon. Hautaoikeuden haltijan luvalla voidaan hautaan haudata myös henkilö, jolla ei ole lain mukaista hautaoikeutta, esim. avopuoliso. Avopuolison hautaaminen voi estyä, jos hautausjärjestelyiden yhteydessä ei ehditä saada lupaa hautaamiseen kaikilta hautaoikeuden omaavilta henkilöiltä.

Anonyymi kirjoitti:

Hautaoikeuden haltijan nimeämistä koskeva lainsäädäntö kokonaisuudessaan, eli se tapahtuma, jota ei ole laillisesti toimitettu ja siksi uusi vainaja voitiin haudata ilman omaisten suostumusta tai edes ilmoittamista omaisille, tässä tapauksessa vaimon äidille ja isälle, jotka ovat vainajan lähimmät omaiset. isäkin oli elossa , mutta kuoli puoli vuotta myöhemmin syöpähoitoihin. Leski ei ole samalla tavoin omainen tai perillinen, mitä laissa tarkoitetaan vaan vainajan oikeat perilliset suoraan alenevassa tai ylenevässä polvessa, siis tässä tapauksessa vainajan eli vaimon vanhemmat ja lapset joita ei ollut, seuraavina vainajan sisarukset, Vainaja on siis se päähenkilö, kenelle hauta on alkuaan lunastettu.
ALLA LAINSÄÄDÄNTÖ HAUTAOIKEUDEN MÄÄRÄYTYMISEN PERUSTEISTA:

Hautaoikeuden haltijan nimeäminen
Hautauksen jälkeen lähiomaisten on sovittava keskenään (vuoden kuluessa) kuka nimetään hautaoikeuden haltijaksi hautaan. Hautaoikeuden haltija toimii yhdyshenkilönä seurakuntaan päin ja edustaa vainajan oikeudenomistajia ja myös niitä, jotka voivat hautaan tulla haudatuiksi, sekä vastaa ja tekee päätökset haudan hoitoon ja muistomerkkiin liittyvistä asioista (Kirkkolaki 17 luku 3 §).

Olemassa olevalle haudalle on hautaoikeuden haltija nimettävä, jos hautaoikeuden haltijaa ei ole nimetty aikanaan ollenkaan, haltija on kuollut tai hautaoikeuden haltijaa ei ole nimetty nykyisin voimassa olevan lain mukaan kaikki asianosaisia kuulemalla.

Hautaoikeuden haltijaa nimettäessä on kuultava hautaoikeuden omaavia henkilöitä. Hautaoikeus hautaan määräytyy sukulaisuussuhteesta hautaan ensimmäiseksi haudattuun vainajaan hautaamisjärjestyksen mukaan (Kirkkolaki 17 luku 4 § Hautaamisjärjestys). Hautaoikeus on ensimmäiseksi hautaan haudatun vainajan suoraan etenevässä ja takenevassa polvessa olevilla henkilöillä ja heidän aviopuolisoilla. Hautaoikeuden omaavista esitetään tarvittaessa sukuselvitys ja allekirjoitukset erillisillä liitteillä, joissa on oltava hautapaikan tiedot.

Kuuleminen tarkoittaa käytännössä allekirjoituksen hankkimista seurakunnalta saatavaan hautaoikeuden haltija -lomakkeeseen kaikilta hautaoikeuden omaavilta (lukuun ottamatta puolisoita). Jokaisen sukuhaaran ensimmäinen elossa olevaa henkilö allekirjoittaa lomakkeen. Allekirjoituksella annetaan suostumus siihen, että yksi henkilö tekee hautaa koskevat päätökset. Hautaoikeuden haltijaksi nimettävää henkilöä laki ei rajaa, joten hänellä ei tarvitse olla hautaoikeutta hautaan.

Hautaoikeuden haltija –lomakkeen allekirjoitus ei ole sitoumus siitä, että allekirjoittajat tullaan aikanaan hautaamaan kyseiseen hautaan. Allekirjoituksella annetaan yhdelle henkilölle valtuudet tehdä hautaa koskevat päätökset. Hautaoikeuden haltija –lomakkeeseen voi liittää esim. sähköpostilla tehtyjä suostumuksia, kun niistä käy ilmi ilmoittajana nimi ja mitä hautaa ilmoitus koskee. Mikäli hautaoikeudesta hautaan haluaa luopua kokonaan, niin siitäkin tarvitaan kirjallinen ilmoitus. Luopumisen voi merkitä hautaoikeuden haltija -lomakkeeseen. Hautaoikeudesta luopuminen tarkoittaa sitä, että luopuja tai hänen jälkeläiset eivät voi aikanaan tulla haudatuksi kyseiseen hautaan. Myös luopumisen voi ilmoittaa sähköpostina, kun siitä käy ilmi hauta mistä luopuu ja kuka hautaoikeudestaan luopuu. Suositeltavaa on, että yksi henkilö kokoaa kaikki tarvittavat tiedot liitteineen ja toimittaa ne seurakunnalle yhdellä kertaa.

Hautaa koskevien päätösten tekeminen voi estyä tai viivästyä, jos allekirjoituksia ei saada kaikilta asianosaisilta ja hautaoikeuden haltija jää nimeämättä. Tämä vaikuttaa mm. hautamuistomerkin pystyttämistä koskevaan päätöksentekoon. Hautaoikeuden haltijan luvalla voidaan hautaan haudata myös henkilö, jolla ei ole lain mukaista hautaoikeutta, esim. avopuoliso. Avopuolison hautaaminen voi estyä, jos hautausjärjestelyiden yhteydessä ei ehditä saada lupaa hautaamiseen kaikilta hautaoikeuden omaavilta henkilöiltä.

Lue lisää

Aviomies on tietysti lähin omainen ja hautaoikeuden haltija kysymättä ja julistamatta erikseen.
Perinnöt ja muut ovat eri asioita vuonna yksi ja nolla.

Niin minullekin kuolleen henki on olemassa ja hautapaikka on hautapaikka. Tyttäreni usko jumalaan oli vahva. Koska oletamme että henki jää jäljelle ei ole sama kuka hänen hautaansa lisätään ja keitä siellä käy. Hän oli perheensä konservatiivisin. Hän oli myös ikänsä oman seurakuntansa lapsityöntekijä ja minä olin se , joka toivoin hänelle omaa hautaa. Tietämättä varallisuudesta edes. Siinä mielessä perunkirjoituksen sisältö pitäisi olla osapuilleen selvillä jo ennen hautajaisia. Tyttäreni toivoi haudalleen lunnonkukkia, jos mahdollista. Hänen työtovereitaan käy hautausmaan läheisyydessä viikoittain ja todennäköisesti aikuiseksi kasvaneita lapsia, joita hän on työssään kohdannut. Hautapaikka ja muistelut ovat eri asioita. Ihan viime vuosina vasta on voinut tuhkan haudata vaikka järveen. Uutta on myös että vainaja löytyy netistä hautahakupalvelusta, joka edesauttaa myös sukututkijoita, joihin itsekin kuulun. On oikeuden vastaista että haudasta siis sen tulevaisuudesta määrää henkilö, joka myöhemmin parin lapsettomuuden takia ei ole enää mitään sukua vainajan omaisille. uusille liitoille ei ole ylärajaa, mutta äidit, isät ja sisarukset säilyttävät sukulaisuussiteensä, sekä eläessään että kuollessaan.

Penään edelleen, että seurakunnan velvollisuus olisi ollut ilmoittaa käytännön asioista ja tehdä tiettäväksi äidille ja isälle, miten on, mitkä mahdollisuudet. Ei vain hyväksyä lesken osuutta.

Ei tavallinen sureva vanhempi voi olla tietoinen kaikista lakipykälistä ja mahdollisuuksista.
On seurakunnan velvollisuus kertoa ja valistaa!

Anonyymi kirjoitti:

Penään edelleen, että seurakunnan velvollisuus olisi ollut ilmoittaa käytännön asioista ja tehdä tiettäväksi äidille ja isälle, miten on, mitkä mahdollisuudet. Ei vain hyväksyä lesken osuutta.

Ei tavallinen sureva vanhempi voi olla tietoinen kaikista lakipykälistä ja mahdollisuuksista.
On seurakunnan velvollisuus kertoa ja valistaa!

Lue lisää

Kyllähän se olisi ihmeellistä, jos jokaisen puolison hautaan ja hautaamiseen haluaisi vaikuttaa tai edes sen kummemmin ottaa kantaa vielä puolison (muu) suku. Puolisolla on kaikki oikeudet ja velvollisuudet lähimpänä omaisena. Hautaoikeuden haltijana hän on tässä tietenkin julistamatta ulkopuolisille erikseen. Omalle suvulleen he ovat hautapaikat varanneet, jos kerrottu määrä paikkoja on jäljellä lähiaikoina. Anoppi voi kysyä paikkaa, jos haluaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllähän se olisi ihmeellistä, jos jokaisen puolison hautaan ja hautaamiseen haluaisi vaikuttaa tai edes sen kummemmin ottaa kantaa vielä puolison (muu) suku. Puolisolla on kaikki oikeudet ja velvollisuudet lähimpänä omaisena. Hautaoikeuden haltijana hän on tässä tietenkin julistamatta ulkopuolisille erikseen. Omalle suvulleen he ovat hautapaikat varanneet, jos kerrottu määrä paikkoja on jäljellä lähiaikoina. Anoppi voi kysyä paikkaa, jos haluaa.

Lue lisää

Väärin, puoliso ei ole itsestään selvyytenä lähin omainen, ( jos puoliso oli rakas niin tunnesyistä heti kuoleman jälkeen näin usein oletetaan) Hautapaikan omistaa kyllä vainaja, jolle se on ostettu ja lisäksi , jos vaan mahdollista vainajan omilla rahoilla, jotka vähennetään vainajan omaisuudesta, kuten tässä tapauksessa, Etenkin kun puolisolla on pitkä aikaisempi avioliitto, josta lapsia ja puoliso on solminut uuden avioliiton heti kyseisen puolison kuoleman jälkeen, hän ei välttämättä ole edes tuttava oikean haudan omistajan ja oikeiden laillisten perillisten kanssa. Näin ei päässyt tapahtumaan, kun ostettiin arkkuhautoja, jotka olivat voimassa 50 vuotta, eikä uutta vainajaa saanut haudata hautaan enne kuin 10 vuotta oli kulunut. Laki että leski saa haltuunsa lapsettoman puolison omaisuuden on melko uusi, mutta ei kokonaan, hän ei voi esimerkiksi testamentata em. omaisuutta , vaan se siirtyy tämän lesken kuoltua vaimovainaan oikeille perillisille, jos nämä ovat vielä elossa. Eli äidille ja koska isä on kuollut siskolle. Leskihän ei ole edes perillinen, vaan hänelle kuuluu puolet pesän varoista, kun velat ja hautauskulut on poistettu. Omaisuus lasketaan kuitenkin molemmille erikseen, mutta hautauskulut ovat pois vaimovainaan omaisuudesta. Perunkirjoitustilaisuudessa voi leski kuitenkin kieltäytyä antamasta vaimovainajan sukulaisille tasinkoa kuoltuaan, jos hänen omaisuutensa on suurempi.

Anonyymi kirjoitti:

Väärin, puoliso ei ole itsestään selvyytenä lähin omainen, ( jos puoliso oli rakas niin tunnesyistä heti kuoleman jälkeen näin usein oletetaan) Hautapaikan omistaa kyllä vainaja, jolle se on ostettu ja lisäksi , jos vaan mahdollista vainajan omilla rahoilla, jotka vähennetään vainajan omaisuudesta, kuten tässä tapauksessa, Etenkin kun puolisolla on pitkä aikaisempi avioliitto, josta lapsia ja puoliso on solminut uuden avioliiton heti kyseisen puolison kuoleman jälkeen, hän ei välttämättä ole edes tuttava oikean haudan omistajan ja oikeiden laillisten perillisten kanssa. Näin ei päässyt tapahtumaan, kun ostettiin arkkuhautoja, jotka olivat voimassa 50 vuotta, eikä uutta vainajaa saanut haudata hautaan enne kuin 10 vuotta oli kulunut. Laki että leski saa haltuunsa lapsettoman puolison omaisuuden on melko uusi, mutta ei kokonaan, hän ei voi esimerkiksi testamentata em. omaisuutta , vaan se siirtyy tämän lesken kuoltua vaimovainaan oikeille perillisille, jos nämä ovat vielä elossa. Eli äidille ja koska isä on kuollut siskolle. Leskihän ei ole edes perillinen, vaan hänelle kuuluu puolet pesän varoista, kun velat ja hautauskulut on poistettu. Omaisuus lasketaan kuitenkin molemmille erikseen, mutta hautauskulut ovat pois vaimovainaan omaisuudesta. Perunkirjoitustilaisuudessa voi leski kuitenkin kieltäytyä antamasta vaimovainajan sukulaisille tasinkoa kuoltuaan, jos hänen omaisuutensa on suurempi.

Lue lisää

Lähinomainen ja perintökaari ovat kovin eri asioita. Ovathan äitipuolen lapsipuoletkin tietenkin sukulaisia kuten anoppi.
Niin kauan kuin leski on elossa: "Hautaoikeuden haltija edustaa niitä, joita hautaan voidaan haudata, ja käyttää puhevaltaa hautaa koskevissa asioissa hautaustoimilaissa sekä tässä laissa ja sen nojalla säädetyllä tai määrätyllä tavalla." "hautaoikeuden haltijaksi tulee vainajan leski"
Lesken kuollessa: " jos...perilliset eivät ole sopineet hautaoikeuden uudesta haltijasta".
Hautaamisjärjestys kertoo ketä voidaan haudata hautapaikkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Väärin, puoliso ei ole itsestään selvyytenä lähin omainen, ( jos puoliso oli rakas niin tunnesyistä heti kuoleman jälkeen näin usein oletetaan) Hautapaikan omistaa kyllä vainaja, jolle se on ostettu ja lisäksi , jos vaan mahdollista vainajan omilla rahoilla, jotka vähennetään vainajan omaisuudesta, kuten tässä tapauksessa, Etenkin kun puolisolla on pitkä aikaisempi avioliitto, josta lapsia ja puoliso on solminut uuden avioliiton heti kyseisen puolison kuoleman jälkeen, hän ei välttämättä ole edes tuttava oikean haudan omistajan ja oikeiden laillisten perillisten kanssa. Näin ei päässyt tapahtumaan, kun ostettiin arkkuhautoja, jotka olivat voimassa 50 vuotta, eikä uutta vainajaa saanut haudata hautaan enne kuin 10 vuotta oli kulunut. Laki että leski saa haltuunsa lapsettoman puolison omaisuuden on melko uusi, mutta ei kokonaan, hän ei voi esimerkiksi testamentata em. omaisuutta , vaan se siirtyy tämän lesken kuoltua vaimovainaan oikeille perillisille, jos nämä ovat vielä elossa. Eli äidille ja koska isä on kuollut siskolle. Leskihän ei ole edes perillinen, vaan hänelle kuuluu puolet pesän varoista, kun velat ja hautauskulut on poistettu. Omaisuus lasketaan kuitenkin molemmille erikseen, mutta hautauskulut ovat pois vaimovainaan omaisuudesta. Perunkirjoitustilaisuudessa voi leski kuitenkin kieltäytyä antamasta vaimovainajan sukulaisille tasinkoa kuoltuaan, jos hänen omaisuutensa on suurempi.

Lue lisää

Hautapaikan haltija tietenkin käyttää näitä "omistajan" oikeuksia ja päättää hautaamisjärjestyksestä tällaiseen sukuhautaan.
- Kun hauta määräajan päättymisen jälkeen luovutetaan uudelleen, on ensisijainen oikeus hautaan sillä, jolla on aiemmin ollut oikeus tulla siihen haudatuksi.
- Haudattaessa aikaisemmin lunastettuun hautaan on hautausjärjestelyistä huolehtivan esitettävä tarvittaessa ensisijaisten oikeudenomistajien suostumus asiaan sekä sukuselvitys. (Hautaustoimen ohjesääntöjä, Tuomiokapituli vahvistaa)

Noin nopeaan uudelleen yksittäisen hautapaikan käyttöön ei täällä paikallisesti sovellu yksikään paikallinen hautausmaan ohjesääntö.
Tuolla lienee ymmärretyn muita vapaita paikkoja samassa haudassa.

PK 3. luvun mukaisesti "Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle." Tämän kuollessa voi olla vielä ensiksi kuolleella elossa muita perillisiä, joille ositetaan omana osuutena puolet eloonjääneen puolison pesästä. Ei ole oikeita eikä vääriä perillisiä. Kuollut sinällään ei kieltäydy mistään.

Anonyymi kirjoitti:

Väärin, puoliso ei ole itsestään selvyytenä lähin omainen, ( jos puoliso oli rakas niin tunnesyistä heti kuoleman jälkeen näin usein oletetaan) Hautapaikan omistaa kyllä vainaja, jolle se on ostettu ja lisäksi , jos vaan mahdollista vainajan omilla rahoilla, jotka vähennetään vainajan omaisuudesta, kuten tässä tapauksessa, Etenkin kun puolisolla on pitkä aikaisempi avioliitto, josta lapsia ja puoliso on solminut uuden avioliiton heti kyseisen puolison kuoleman jälkeen, hän ei välttämättä ole edes tuttava oikean haudan omistajan ja oikeiden laillisten perillisten kanssa. Näin ei päässyt tapahtumaan, kun ostettiin arkkuhautoja, jotka olivat voimassa 50 vuotta, eikä uutta vainajaa saanut haudata hautaan enne kuin 10 vuotta oli kulunut. Laki että leski saa haltuunsa lapsettoman puolison omaisuuden on melko uusi, mutta ei kokonaan, hän ei voi esimerkiksi testamentata em. omaisuutta , vaan se siirtyy tämän lesken kuoltua vaimovainaan oikeille perillisille, jos nämä ovat vielä elossa. Eli äidille ja koska isä on kuollut siskolle. Leskihän ei ole edes perillinen, vaan hänelle kuuluu puolet pesän varoista, kun velat ja hautauskulut on poistettu. Omaisuus lasketaan kuitenkin molemmille erikseen, mutta hautauskulut ovat pois vaimovainaan omaisuudesta. Perunkirjoitustilaisuudessa voi leski kuitenkin kieltäytyä antamasta vaimovainajan sukulaisille tasinkoa kuoltuaan, jos hänen omaisuutensa on suurempi.

Lue lisää

Paikallisen hautausmaan käyttösuunnitelma kertoo nykyisinkin, että samaa arkkuhautasijaa saa käyttää 25 vuoden kuluttua edellisestä hautaamisesta. Hautapaikka luovutetaan 30 vuoden määräajaksi. Uudella maksulla aikaa voi jatkaa.
Koskemattomuusaika on 30 vuotta kolmella eri hautausmaan osiolla B, f ja K.
Vanhoilla alueilla on perinteisesti 4 hautasijaa yhdessä hautapaikassa.

Kuten aloittajalla: uurnahautapaikkaan voidaan haudata enintään yhdeksän uurnaa.
Suunnitelma kertoo, että ilman uurnaakin hautaaminen onnistuu.

Anonyymi kirjoitti:

Lähinomainen ja perintökaari ovat kovin eri asioita. Ovathan äitipuolen lapsipuoletkin tietenkin sukulaisia kuten anoppi.
Niin kauan kuin leski on elossa: "Hautaoikeuden haltija edustaa niitä, joita hautaan voidaan haudata, ja käyttää puhevaltaa hautaa koskevissa asioissa hautaustoimilaissa sekä tässä laissa ja sen nojalla säädetyllä tai määrätyllä tavalla." "hautaoikeuden haltijaksi tulee vainajan leski"
Lesken kuollessa: " jos...perilliset eivät ole sopineet hautaoikeuden uudesta haltijasta".
Hautaamisjärjestys kertoo ketä voidaan haudata hautapaikkaan.

Lue lisää

Eikös sukulaisuus ole monesti enää veteen piirretty viiva, kun leski on jo kolmannessa avioliitossa ollut yli 10 vuotta äitinsä kuoltua ja lapset hänen perillisensä ovat ensimmäisestä liitosta. On se outoa, että lesken oma äiti ei ole ansainnut edes omaa hautaa, uurnahautaa, jonka hinta on kyseisessä seurakunnassa 200 euroa ja oikeus käyttöön 25 , siis vuotta. leskellä kun on lisäksi 3 sisarusta. Hauta ja vaikka 1000- 2000 euron hautakivi maksavat yhteensä 1200-2200 euroa, noin 300-500 euroa jälkeläistä kohden lisää normaaleihin hautakuluihin, mutta hauta on silloin käytettävissä 10 vuotta kauemmin kuin lesken keskimmäisen avioliiton puolisovainajan hautaoikeus siis ilman lisämaksuja. Lesken vaimovainaja olisi ainakin hautansa ansainnut ja ihan yksin, kun on sen omista pankkitileistään maksanut juhlineen päivineen. Vainajan äiti olisi kyllä halukas ostamaan lapselleen uuden haudan, mutta 13 vuotta haudattuna ollut vainaja ei ole siirrettävissä, sen sijaan puolison äidin uurna voidaan siirtää lopulliseen paikkaansa vuoden sisällä hautajaisista., eli lopullinen paikka on ilmoitettava vuoden kuluessa seurakunnalle ja sehän voi olla vailla metsä tai järvikin. Varmoja hautoja tuntuu olevan nykyisin vain ne uurnalehdot. Hautapaikka ja muistokivi ovat korkeintaan puolet hautaamisesta aiheutuvista kuluista ja haudan hoitokustannukset ylittävät jo muutamassa vuodessa hautapaikan hinnan. Tarkoitus kai on siis että vaimovainaan seniori-ikäinen äiti hoitaa lesken suvun hautaa ilmaiseksi, jota hallitsevat hänelle täysin vieraat henkilöt ja jonka oma tytär on maksanut ja lisäksi jättänyt perintönsä puolisolleen. Ihmettelen kenen oikeustaju hyväksyy em. käytännön. Lesken vaimon äiti ei voi siirtää tytärtään toiseen hautaan eikä edes uurnalehtoon enää. Hän voi vain jättää haudan hoitamatta tai hoitaa lesken äidin ym. muiden myöhemmin lesken sukulaisten hautaa.

Anonyymi kirjoitti:

Eikös sukulaisuus ole monesti enää veteen piirretty viiva, kun leski on jo kolmannessa avioliitossa ollut yli 10 vuotta äitinsä kuoltua ja lapset hänen perillisensä ovat ensimmäisestä liitosta. On se outoa, että lesken oma äiti ei ole ansainnut edes omaa hautaa, uurnahautaa, jonka hinta on kyseisessä seurakunnassa 200 euroa ja oikeus käyttöön 25 , siis vuotta. leskellä kun on lisäksi 3 sisarusta. Hauta ja vaikka 1000- 2000 euron hautakivi maksavat yhteensä 1200-2200 euroa, noin 300-500 euroa jälkeläistä kohden lisää normaaleihin hautakuluihin, mutta hauta on silloin käytettävissä 10 vuotta kauemmin kuin lesken keskimmäisen avioliiton puolisovainajan hautaoikeus siis ilman lisämaksuja. Lesken vaimovainaja olisi ainakin hautansa ansainnut ja ihan yksin, kun on sen omista pankkitileistään maksanut juhlineen päivineen. Vainajan äiti olisi kyllä halukas ostamaan lapselleen uuden haudan, mutta 13 vuotta haudattuna ollut vainaja ei ole siirrettävissä, sen sijaan puolison äidin uurna voidaan siirtää lopulliseen paikkaansa vuoden sisällä hautajaisista., eli lopullinen paikka on ilmoitettava vuoden kuluessa seurakunnalle ja sehän voi olla vailla metsä tai järvikin. Varmoja hautoja tuntuu olevan nykyisin vain ne uurnalehdot. Hautapaikka ja muistokivi ovat korkeintaan puolet hautaamisesta aiheutuvista kuluista ja haudan hoitokustannukset ylittävät jo muutamassa vuodessa hautapaikan hinnan. Tarkoitus kai on siis että vaimovainaan seniori-ikäinen äiti hoitaa lesken suvun hautaa ilmaiseksi, jota hallitsevat hänelle täysin vieraat henkilöt ja jonka oma tytär on maksanut ja lisäksi jättänyt perintönsä puolisolleen. Ihmettelen kenen oikeustaju hyväksyy em. käytännön. Lesken vaimon äiti ei voi siirtää tytärtään toiseen hautaan eikä edes uurnalehtoon enää. Hän voi vain jättää haudan hoitamatta tai hoitaa lesken äidin ym. muiden myöhemmin lesken sukulaisten hautaa.

Lue lisää

Tietenkin äiti ansaitsee tulla haudatuksi poikansa sukuhautaan, kun on etenkin kyse tuhkauurnasta.

Ei ole mitään rakettitiedettä eli pitää kysyä lupa ensin haudatun sukulaisilta.

Jos sopimusta ei ole tehty vuoden kuluessa haudan luovutuspäivästä tai jos tehtyä sopimusta ei voida olosuhteiden muuttumisen johdosta noudattaa, hautaoikeuden haltijaksi tulee vainajan leski tai, milloin leskeä ei ole taikka hänkin on kuollut, ensimmäiseksi
hautaan haudatun vainajan lähimmät perilliset. Jos ensimmäiseksi hautaan haudatun vainajan lähimmät perilliset eivät ole voineet sopia hautaoikeuden uudesta
haltijasta, kirkkoneuvosto voi määrätä hautaoikeuden haltijan ja antaa etusijan paikkakunnalla asuvalle tai sille, joka on huolehtinut haudan hoidosta.

Hautaoikeuden haltijaksi tulee hautaan ensimmäiseksi haudatun lähimmät perilliset, ja lähinnä siis heidän joukostaan valitsema yksi henkilö. Ellei valinta onnistu, asia menee kirkkoneuvostolle päätettäväksi.

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Sivut/HaVM_44+2022.aspx

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole mitään rakettitiedettä eli pitää kysyä lupa ensin haudatun sukulaisilta.

Jos sopimusta ei ole tehty vuoden kuluessa haudan luovutuspäivästä tai jos tehtyä sopimusta ei voida olosuhteiden muuttumisen johdosta noudattaa, hautaoikeuden haltijaksi tulee vainajan leski tai, milloin leskeä ei ole taikka hänkin on kuollut, ensimmäiseksi
hautaan haudatun vainajan lähimmät perilliset. Jos ensimmäiseksi hautaan haudatun vainajan lähimmät perilliset eivät ole voineet sopia hautaoikeuden uudesta
haltijasta, kirkkoneuvosto voi määrätä hautaoikeuden haltijan ja antaa etusijan paikkakunnalla asuvalle tai sille, joka on huolehtinut haudan hoidosta.

Hautaoikeuden haltijaksi tulee hautaan ensimmäiseksi haudatun lähimmät perilliset, ja lähinnä siis heidän joukostaan valitsema yksi henkilö. Ellei valinta onnistu, asia menee kirkkoneuvostolle päätettäväksi.

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Sivut/HaVM_44 2022.aspx

Lue lisää

Hautaoikeuden haltijaksi tulee elossa oleva leski, kuten laki määrää, kun on tapaus, että perillinen tai perilliset pitää ottaa huomioon. Leski päättää lähimpänä omaisena, kun vainajan omia lapsia ei ole.

Anonyymi kirjoitti:

Hautaoikeuden haltijaksi tulee elossa oleva leski, kuten laki määrää, kun on tapaus, että perillinen tai perilliset pitää ottaa huomioon. Leski päättää lähimpänä omaisena, kun vainajan omia lapsia ei ole.

Lue lisää

Olisi aiheellista tehdä laki-uudistus tämän asian suhteen ja täydentää, että myös vanhemmilla ja suvulla voisi olla vaikutusvaltaa.

Anonyymi kirjoitti:

Olisi aiheellista tehdä laki-uudistus tämän asian suhteen ja täydentää, että myös vanhemmilla ja suvulla voisi olla vaikutusvaltaa.

Siitähän sekamelska syntyisi, kun puolison ja lasten vanhemman asioihin vielä muukin suku ryhtyisi. Partajooseppi Turkinmaalta voisi olla aivan eri mieltä isäni haudasta.

Anonyymi kirjoitti:

Siitähän sekamelska syntyisi, kun puolison ja lasten vanhemman asioihin vielä muukin suku ryhtyisi. Partajooseppi Turkinmaalta voisi olla aivan eri mieltä isäni haudasta.

Ei sen tarvitsisi olla sekamelska.
Voisi olla asiallinen "sovittelu-keskustelu" vaikkapa seurakunnan tai hautatoimiston tms kanssa, missä keskustella yhteisesti.

Jos sopua ei synny, niin sitten lain mukaan.

Riittäisi, että vanhemmat, leski ja siskot/veljet, isovanhemmat.

Tässä oli hyvää tietoa aloittajalle.

Jos on tapahtunut laittomuuksia, niin rikosilmoitus vireille!

On tärkeää, että ei anna vääryyksien voittaa!
Rikosilmoituksen tekeminen ei maksa mitään, eikä maksa mitään, jos syyttäjä ottaa asian hoitaakseen.

On tärkeää, että tällaiset asiat tulevat tietoon!
Niin ennalta ehkäistään muita vastaavanlaisia tapauksia.

Edellä on hyvin kerrottuna, että lain mukaan viimeistään vuoden kuluttua hautaamisesta keskeistä on tullut haudan haltija, jos siitä nyt jotain epäilyksiä on ollut. Eipä ole edes ollut lapsia mitään järjestämässä ja sopimassa ja menettäen oikeuden oikealle haltijalle.

Siis leskestä tulee muutoinkin automaattisesti hautapaikan haltija lakia seuraten.
Häneltä pitää tietenkin kysyä, mitä haudalle saa viedä noudattaen seurakunnan ohjeita. Myöhemmin tietenkin haudalle tulee uusi haltija suvussa.
Tuo normaali kalustus astioineen olisi jäänyt muutoinkin lesken hallintaan, vaikka lapsia olisi ollutkin.
Harvempi perinteisesti avioliittoon menevä on suunnitellut saavansa lapset ennen papin aamenta. Yleensä lapsia saadaan tai adoptoidaan avioliiton aikana.

Anonyymi kirjoitti:

Siis leskestä tulee muutoinkin automaattisesti hautapaikan haltija lakia seuraten.
Häneltä pitää tietenkin kysyä, mitä haudalle saa viedä noudattaen seurakunnan ohjeita. Myöhemmin tietenkin haudalle tulee uusi haltija suvussa.
Tuo normaali kalustus astioineen olisi jäänyt muutoinkin lesken hallintaan, vaikka lapsia olisi ollutkin.
Harvempi perinteisesti avioliittoon menevä on suunnitellut saavansa lapset ennen papin aamenta. Yleensä lapsia saadaan tai adoptoidaan avioliiton aikana.

Lue lisää

Vaikka normaali kalustus astioineen olisi mennyt muutenkin leskelle, niiden arvo tulee ilmoittaa, samoin vainajan henkilökohtaisen omaisuuden arvo. Eikös erossakin puolisot saa pitää esim. korut ja turkikset sekä työvälineet ilman jakoperusteita. Kun äitini kuoli vanhainkotiin. ilmoitin kaikki sormukset, kellot, korvakorut ym. ja pieneen huoneeseen mahtuneet lipaston ja sohvan ym. On se aika outo ilmoitus että kodissa ei muuta ollut kuin kaksi pesukonetta edelliseen verrattuna. Nykyajan perhehaudat ja perhekalleudet saattavat olla muutaman vuoden sisällä jo missä sattuu ja kenen omistuksessa sattuu. Minä en tiedä , mutta luonnolliselle tuntuisi, että esim. tietyt lapsuuden aikaiset valokuva-albumit, isoäidin rintakoru jne . kuuluisivat vaimon äidille ja periytyisi siskolle luovutettaviin esineisiin. Tämä kannattaa muistaa, kun omat lapset haluavat sukukalleuksia kotiinsa, Ellei ole rintaperillisiä ja nämä ovat aviossa ja kuolevat, kyseiset esineet eivät tule kotiin takaisin. Sukukalleuksia voivat olla vieraalle täysin arvottomatkin muistoesineet, jota päätyvät sitten pian roskiin.

Anonyymi kirjoitti:

Siis leskestä tulee muutoinkin automaattisesti hautapaikan haltija lakia seuraten.
Häneltä pitää tietenkin kysyä, mitä haudalle saa viedä noudattaen seurakunnan ohjeita. Myöhemmin tietenkin haudalle tulee uusi haltija suvussa.
Tuo normaali kalustus astioineen olisi jäänyt muutoinkin lesken hallintaan, vaikka lapsia olisi ollutkin.
Harvempi perinteisesti avioliittoon menevä on suunnitellut saavansa lapset ennen papin aamenta. Yleensä lapsia saadaan tai adoptoidaan avioliiton aikana.

Lue lisää

Väärin, haudan hallinta ei kuulu automaattisesti leskelle, siitä kuuluu sopia omaisten kesken ja antaa sopimus kirjallisena seurakunnalle. Toiseksi alla laki astioiden ja arvoesineiden periytyvyydestä leskelle:

Leskellä on aina oikeus pitää hallussaan puolisoiden yhteistä kotia sekä sen irtaimistoa, eikä muilla perillisillä ole tähän oikeuteen mahdollisuutta puuttua. Tätä oikeutta kutsutaan lesken vähimmäissuojaksi. Leski saa säilyttää irtaimistoa haluamallaan tavalla ja valitsemassaan paikassa vapaasti, sekä käyttää irtaimistoa kuten parhaaksi näkee. Irtaimistoon ei lasketa kuuluvaksi arvoesineitä, taidekokoelmia tai ajoneuvoja. Leskellä on oikeus vedota vähimmäissuojaan riippumatta siitä, onko omaisuus avio-oikeuden alaista vai ei. Jos lesken omaan omaisuuteen kuuluu oma asumiskelpoinen asunto, ei edellä mainittua oikeutta ole.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka normaali kalustus astioineen olisi mennyt muutenkin leskelle, niiden arvo tulee ilmoittaa, samoin vainajan henkilökohtaisen omaisuuden arvo. Eikös erossakin puolisot saa pitää esim. korut ja turkikset sekä työvälineet ilman jakoperusteita. Kun äitini kuoli vanhainkotiin. ilmoitin kaikki sormukset, kellot, korvakorut ym. ja pieneen huoneeseen mahtuneet lipaston ja sohvan ym. On se aika outo ilmoitus että kodissa ei muuta ollut kuin kaksi pesukonetta edelliseen verrattuna. Nykyajan perhehaudat ja perhekalleudet saattavat olla muutaman vuoden sisällä jo missä sattuu ja kenen omistuksessa sattuu. Minä en tiedä , mutta luonnolliselle tuntuisi, että esim. tietyt lapsuuden aikaiset valokuva-albumit, isoäidin rintakoru jne . kuuluisivat vaimon äidille ja periytyisi siskolle luovutettaviin esineisiin. Tämä kannattaa muistaa, kun omat lapset haluavat sukukalleuksia kotiinsa, Ellei ole rintaperillisiä ja nämä ovat aviossa ja kuolevat, kyseiset esineet eivät tule kotiin takaisin. Sukukalleuksia voivat olla vieraalle täysin arvottomatkin muistoesineet, jota päätyvät sitten pian roskiin.

Lue lisää

Näin kävi minulle.
Lesken lapset veivät kaiken, eivät yhtä myssyä jättäneet.

Olen tehnyt rikosilmoituksen kuolinpesän kavalluksesta.

Anonyymi kirjoitti:

Väärin, haudan hallinta ei kuulu automaattisesti leskelle, siitä kuuluu sopia omaisten kesken ja antaa sopimus kirjallisena seurakunnalle. Toiseksi alla laki astioiden ja arvoesineiden periytyvyydestä leskelle:

Leskellä on aina oikeus pitää hallussaan puolisoiden yhteistä kotia sekä sen irtaimistoa, eikä muilla perillisillä ole tähän oikeuteen mahdollisuutta puuttua. Tätä oikeutta kutsutaan lesken vähimmäissuojaksi. Leski saa säilyttää irtaimistoa haluamallaan tavalla ja valitsemassaan paikassa vapaasti, sekä käyttää irtaimistoa kuten parhaaksi näkee. Irtaimistoon ei lasketa kuuluvaksi arvoesineitä, taidekokoelmia tai ajoneuvoja. Leskellä on oikeus vedota vähimmäissuojaan riippumatta siitä, onko omaisuus avio-oikeuden alaista vai ei. Jos lesken omaan omaisuuteen kuuluu oma asumiskelpoinen asunto, ei edellä mainittua oikeutta ole.

Lue lisää

Lain mukaan tässäkin on siirtynyt jo muutoinkin vuoden kuluttua hautaamisesta hautaoikeus leskelle sopimattakin. Ei mitään muita sen ajankohtaisia perillisiä edes ole olemassa.
Muutoinkin leski on etusijalla tuossa lain ilmaisussa, vaikka omia lapsiakin olisi olemassa samalla paikkakunnalla hoitaen hautaa, jos ei erillistä sopimusta ole.
Tässä kaikki on myös maksettu yhteisestä omaisuudesta, joka kerrotun perusteella vieläkin osittamaton, jos nyt kouriintuntuvaa ositettavaa on ylipäätään.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka normaali kalustus astioineen olisi mennyt muutenkin leskelle, niiden arvo tulee ilmoittaa, samoin vainajan henkilökohtaisen omaisuuden arvo. Eikös erossakin puolisot saa pitää esim. korut ja turkikset sekä työvälineet ilman jakoperusteita. Kun äitini kuoli vanhainkotiin. ilmoitin kaikki sormukset, kellot, korvakorut ym. ja pieneen huoneeseen mahtuneet lipaston ja sohvan ym. On se aika outo ilmoitus että kodissa ei muuta ollut kuin kaksi pesukonetta edelliseen verrattuna. Nykyajan perhehaudat ja perhekalleudet saattavat olla muutaman vuoden sisällä jo missä sattuu ja kenen omistuksessa sattuu. Minä en tiedä , mutta luonnolliselle tuntuisi, että esim. tietyt lapsuuden aikaiset valokuva-albumit, isoäidin rintakoru jne . kuuluisivat vaimon äidille ja periytyisi siskolle luovutettaviin esineisiin. Tämä kannattaa muistaa, kun omat lapset haluavat sukukalleuksia kotiinsa, Ellei ole rintaperillisiä ja nämä ovat aviossa ja kuolevat, kyseiset esineet eivät tule kotiin takaisin. Sukukalleuksia voivat olla vieraalle täysin arvottomatkin muistoesineet, jota päätyvät sitten pian roskiin.

Lue lisää

Tuollaista tavanomaista koti-irtaimistoa ei tarvitse erikseen hintoineen eritellä perukirjaan, kun arvo jää verotettavan alapuolelle.
Uskotut miehet ovat arvioineet arvon.
--Koti-irtaimisto: Tavanomaisen koti-irtaimiston arvoa ei tarvitse eritellä perukirjaan silloin, kun perinnönjättäjän ja hänen perheensä käytössä olleen irtaimiston arvo on yhteensä enintään 4 000 euroa. Taide- ja arvoesineet eivät kuulu tavanomaiseen koti-irtaimistoon. (Vero.fi)

Olen A-paikan haudanomistaja.
Siihen oli haudattu isäni ja veljeni. Kun äitini kuoli, niin hänet haudattiin siihen samaan hautapaikkaan A.

Isäpuoli otti äitini kuoltua isäni ja veljeni nimet pois A-paikan hautakivestä minulta tietämättä ja laittoi siihen vain äitini nimen.
Tein tutkintapyynnön hautarauhan rikkomisesta poliisille. Poliisitar ei ottanut sitä vastaan.

Isäni kuoltua äitini oli mennyt naimisiin toisen (isäpuolen) kanssa. Isäpuolelle oli varattu viereinen hautapaikka B. Kun hän sitten kuoli, niin hänet haudattiin tähän hänelle varattuun B paikkaan. Perukirjaan oli varaus isäpuolen omaan hautakiveen, x euroa.

Sisarpuoli kaiverrutti kuitenkin isänsä nimen tähän minun hallussa olevaan A paikan hautakiveen. Perukirjassa ollutta varausta x euroa ei siis käytetty. - Varaus oli näin ollen alun perin vilpillinen, koska sitä x euroa ei ollut tarkoitustakaan käyttää (ovat myöntäneet).

Sain luvan kuolinpesän kokouksessa kaiverruttaa takaisin isäni ja veljeni nimet hautakiveen omalla kustannuksella. Omasta mielestäni se kuuluisi kuolinpesän kustannuksiin ja olin ottanut sen esille jo perunkirjoituksessa.

Koska hautapaikka A ja sen hautakivi on minun hallussa, niin otatin siitä pois isäpuolen nimen (hänelle oli varattu x euroa viereiseen hautapaikkaan B mihin hänet haudattiin). Kaiverrutin takaisin isäni, veljeni ja äitini nimet.
Takaisinkaiverrukset maksoin omasta pussista.

Koska sisarpuolet tekivät vielä kuolinpesän kavalluksen, niin tein rikosilmoituksen. Veivät kaiken irtaimiston minulta lupaa kysymättä. Samalla tein rikosilmoituksen (ennen oli tutkintapyyntö) vielä tästä hautarauhan rikkomisesta.

Sama poliisitar ei hyväksynyt, ei kuolinpesänkavallusta, eikä tätä hautarauhan rikkomista.

On näköjään niin, että Suomessa saa vapaasti ottaa vainajien nimiä hautakivestä ja se sallitaan.

Saako sama poliisi tutkia kaksi kertaa samaa asiaa?
Eikö toisen poliisin olisi pitänyt tutkia asia?
Miten on?

Anonyymi kirjoitti:

Olen A-paikan haudanomistaja.
Siihen oli haudattu isäni ja veljeni. Kun äitini kuoli, niin hänet haudattiin siihen samaan hautapaikkaan A.

Isäpuoli otti äitini kuoltua isäni ja veljeni nimet pois A-paikan hautakivestä minulta tietämättä ja laittoi siihen vain äitini nimen.
Tein tutkintapyynnön hautarauhan rikkomisesta poliisille. Poliisitar ei ottanut sitä vastaan.

Isäni kuoltua äitini oli mennyt naimisiin toisen (isäpuolen) kanssa. Isäpuolelle oli varattu viereinen hautapaikka B. Kun hän sitten kuoli, niin hänet haudattiin tähän hänelle varattuun B paikkaan. Perukirjaan oli varaus isäpuolen omaan hautakiveen, x euroa.

Sisarpuoli kaiverrutti kuitenkin isänsä nimen tähän minun hallussa olevaan A paikan hautakiveen. Perukirjassa ollutta varausta x euroa ei siis käytetty. - Varaus oli näin ollen alun perin vilpillinen, koska sitä x euroa ei ollut tarkoitustakaan käyttää (ovat myöntäneet).

Sain luvan kuolinpesän kokouksessa kaiverruttaa takaisin isäni ja veljeni nimet hautakiveen omalla kustannuksella. Omasta mielestäni se kuuluisi kuolinpesän kustannuksiin ja olin ottanut sen esille jo perunkirjoituksessa.

Koska hautapaikka A ja sen hautakivi on minun hallussa, niin otatin siitä pois isäpuolen nimen (hänelle oli varattu x euroa viereiseen hautapaikkaan B mihin hänet haudattiin). Kaiverrutin takaisin isäni, veljeni ja äitini nimet.
Takaisinkaiverrukset maksoin omasta pussista.

Koska sisarpuolet tekivät vielä kuolinpesän kavalluksen, niin tein rikosilmoituksen. Veivät kaiken irtaimiston minulta lupaa kysymättä. Samalla tein rikosilmoituksen (ennen oli tutkintapyyntö) vielä tästä hautarauhan rikkomisesta.

Sama poliisitar ei hyväksynyt, ei kuolinpesänkavallusta, eikä tätä hautarauhan rikkomista.

On näköjään niin, että Suomessa saa vapaasti ottaa vainajien nimiä hautakivestä ja se sallitaan.

Saako sama poliisi tutkia kaksi kertaa samaa asiaa?
Eikö toisen poliisin olisi pitänyt tutkia asia?
Miten on?

Lue lisää

Tarkennus:
Olen siis A hautapaikan hautaoikeuden haltija.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkennus:
Olen siis A hautapaikan hautaoikeuden haltija.

Onko hautarauhan rikkominen rikos vai ei?

Saako perunkirjaan tehdä varauksen, vaikka jo alunperin on tiedossa, että sitä ei tulla käyttämään? Luin että vilpillisestä ilmoituksesta perunkirjaan voi saada 6 kk vankeutta.

Tämä poliisitar jätti käsittelemättä tämän ilmoituksen kokonaan.
Mielestäni tämä poliisitar teki väärän päätöksen ja virheen, kun jätti osan ilmoituksesta käsittelemättä. Poliisitar väittää, että ei ole valitusoikeutta päätökselleen.

Voinko viedä asian itse suoraan syyttäjälle?

Anonyymi kirjoitti:

Onko hautarauhan rikkominen rikos vai ei?

Saako perunkirjaan tehdä varauksen, vaikka jo alunperin on tiedossa, että sitä ei tulla käyttämään? Luin että vilpillisestä ilmoituksesta perunkirjaan voi saada 6 kk vankeutta.

Tämä poliisitar jätti käsittelemättä tämän ilmoituksen kokonaan.
Mielestäni tämä poliisitar teki väärän päätöksen ja virheen, kun jätti osan ilmoituksesta käsittelemättä. Poliisitar väittää, että ei ole valitusoikeutta päätökselleen.

Voinko viedä asian itse suoraan syyttäjälle?

Lue lisää

Kyseiset varaukset saa tehdä perukirjaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kyseiset varaukset saa tehdä perukirjaan.

Tein varaukset, mutta perunkirjoittaja ei kirjannut niitä.

Anonyymi kirjoitti:

Tein varaukset, mutta perunkirjoittaja ei kirjannut niitä.

Ei kukaan, saa tehdä miten haluaa.