Miten luottamukseen tullut kolhu näkyy

epäröintinä ainakin minun kohdallani

Niinkin ikävästi, että huomaan arvioivani puheita uskottavuusasteikolla. Varmistelen asioita, sovittuja juttuja ja tuplatarkistan tietoja.

Helpommin luottamusta voisi rakentaa uudelleen keskustelemalla riittävästi asioista, mutta kaikki eivät ole ns. keskustelijatyyppejä joten sitten pitää vain jotenkin selviytyä.

Tiedostan toki, ettei kaikista asioista tarvitse avautua mulle, en minäkään halua jakaa kenenkään kanssa aivan kaikkea.

No mulla se vaikutti niin että ylipäätään läheisiä suhteita ihmisiin ei pystyny enää rakentaan.

Mitä kovemmin osunu sitä mittavampi osuus alkaa ihmisen välisestä kontaktista karsiutuun pois. Lopulta se voi kaventua ihan siihen että itseä ei anna edes koskettaa. Ei pysty ilmaiseen mitenkään tunteitaan eikä sanottaan niitä enää ääneen. Eleillä tai teoilla ei pysty näyttään tunteitaan ja kotiin tai elämäänsä ei pysty enää päästää ketään.

Ystävyys ja kaverisuhteetkin voi pitää etäisinä.


Eikä kyse siitä etteikö haluaisi pystyä niihin. Kyse siitä ettei vaan halusta huolimatta pysty.

Itsellä ei ilmaannu mustasukkaisuuteen tyypillisiä kunniaan perustuvia tarkisteluja ja vahtauksia vaan totaalinen haluttomuus edes ”omistaa” ketään liian lähellä itseä. Eli ei omistushalua ja vahtausta vaan epäomistushalua ja eristäytymistä
T: Karoliina

Tämä on erittäin hyvä kysymys. Ja erittäin hyvä aloitus. Kiitos.
Omalla kohdalla kolhuja on tullut niin paljon ettei kolhutonta kohtaa varmaan löydy. Olen aina ollut oikeestaan liian sinisilmäinen, uskonut ja luottanut että jokaisesta löytyy Hyvää.
Irl en oikeestaan enää päästä lähelle ketään. Vaikka haluaisin niin se pelko on takaraivossa. Kun ei edes omaan sukuun/perheeseen voi luottaa on vaikea luottaa uusiin ihmisiin.
Olen lukinnut tunteet vuosikausiksi juuri tämän vuoksi. Ja nyt kun niitä alkoi karkaamaan esille on erittäin haastavaa. Haluaisin lukita ne, syväjäädyttää takaisin jonnekin kokonaan, mutta samalla myös antaa niiden vallata sydämen. Pelottaa päästää lähelle, vaikka kovin paljon haluankin.
Avasiko tämä yhtään sulle asiaa. Tunnistat itsesi ketä tarkoitan/tunnistatte itsenne. Ei en tarkoita että olisi jotain tupla suhteita. 😔🔐

En voi oikein puhua arkuudesta vaan olen estoinen. En yksinkertaisesti pysty luottamaan. Arka pystyy luottamaan ja uskaltaa puhua. En usko että opin ikinä puhumaan asioista ja että uskaltaisin näyttäytyä "omana itsenäni". Mutta eihn se yksin tästä ole kiinni. On hyvin mahdollista ettei nainen muutenkaan olisi minua huolinut tai halunnut. Mieheltä.

Sain tosi tylyä kohtelua joskus häneltä, kun olin ihan sydänjuuriani myöten rakastunut. Mun sydän särkyi hänen kanssaan monta kertaa. Vaikka joku onkin väittänyt, ettei voi särkyä kuin vaan yhden kerran. En halua kokea sitä enää, oli kamalaa.

en arvosta häntä enää

Se näkyy yhtenä lisäryppynä otsassa?

Voi silti luottaa muihin, vaikka yksi on pettänyt luottamuksen. Ei yksi mätä omena koko satoa pilaa.