Moi kaikille!Onko kellekkään sattunut seuraavaa, (minulla siis ennestään jo kaksi isompaa lasta), tein raskaustestin suht pitkäaikaisen kumppanin kanssa, mutta koska olen syönyt kahta eri masennuslääkettä pitkään,eikä mahd sikiövaurioita ole voitu selvittää jouduin, pitkän, pitkän päätöksen edessä keskeyttämään raskauteni. (Joka siis nyt kaduttaa minua AIVAN mielettömästi!!!) Eli keskeytys tehtiin n kuukausi sitten ja NYT VAUVAKUUME on iskenyt pahemman kerran. (Olen kohta jo 40, joten "aikaa" kolmatta lasta ei liiemmälti ole enää tehdä...)Olenko kamalan itsekäs? Varmasti olen, mutta tuntuu, etten saa ns "rauhaa", ennenkuin tulen uudelleen raskaaksi... (Tällä kertaa siis yrittäisin tiputtaa omat lääkkeet pois ennen raskautta...)
Abortti ja vauvakuume
jegetarina
193180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
kait nyt masennunlääkkeistä tule mitään vaurioita vauvalle...!?!
epäilen!!!
http://www.tohtori.fi/laakkeet/
Edellä mainitusta linkistä voitte kyllä tarkistaa ettei masennuslääkkeitä todellakaan suositella käytettäväksi raskauden ja/tai imetyksen aikana ellei se ole täysin välttämätöntä..
Eli kyllä ne masennuslääkkeet sen verta kovia myrkkyjä on että voivat sikiövaurioita yms. aiheuttaa...
Ise tein abortin niin, että on paljon pieniä lapsia, talous tiukalla, "varma" ehkäisy petti, mies ei ehdottomasti halunnut enempää lapsia, pelkäsin mitä ihmiset sanovat, kun lapsia on jo monta.
En ehtinyt ajatella asiaa etukäteen, luulin, että abortti on pakko tehdä ja useampi läheinen, jonka kanssa juttelin, tuki voimakkaasti tätä päätöstäni, koska olemme olleet viime vuodet niin kovilla raskauksieni takia ja tietysti myös monen pienen lapsen kanssa. Abortti oli meidän tilanteessamme ikäänkuin järkevä ja ymmärrettävä, varsinkin kun olimme tehneet kaikkemme, jotta en enää tulisi raskaaksi. Lääkärit olivat hyvin hämmentyneitä ja myötätuntoisia em. tilanteesta johtuen, ja varmaan siksi, kun näkevät niin paljon tahalleen raskaaksitulleita, kohtelivat oikein silkkihansikkain eivätkä ollenkaan kyseenalaistaneet "päätöstä". Sain abortin nopeasti ja kaikki oli äärimmäisen helppoa.
Omat tunteet iskivät vasta abortin jälkeen. En pidä ensimmäisillä viikoilla tehtyä aborttia kovin pahana asiana, mutta olen aina ajatellut, että en itse sitä tekisi. Nyt tilanne oli todella paha yllätys ja tein sen ajattematta, hätäillen.
Melkein heti alkoi tuntua siltä, että murhasin lapseni, tunsin ihan valtavaa kaipausta ja lopulta menin jokseenkin sekaisin. Itkin päivät oikeastaan koko ajan, takerruin lapsiin mutta itkin koko ajan heidänkin läsnäollessaan ja yöt näin hirveitä painajaisia tai surumielisiä unia, jossa hoidin toisten lapsia. Tuntui että elämän jatkaminen kävi mahdottomaksi, kun helpompi elämänjatko oli lunastettu jonkun kuolemalla. Itsemurha tietysti pyöri mielessä, ja parisuhde meni ihan nollatilaan, en voinut sietää miestä silmissäni. Lopulta kysyin häneltä, että jos joskus haluan vielä lapsen, mitä hän sanoisi. Kun ilmoitti, että ei halua, romahdin täysin ja sanoin, että meidän suhde on päättynyt, että otan eron. Siinä vaiheessa mentiin ammattiauttajalle ja sain kuulla, että tämä on itseasiassa aika normaalia: hirveä katumus, syyllisyys ja vauvankaipuu. Abortti on kuulemma yksi naisen elämän suurimpia tuskakohtia, aina, kipu ei koskaan häivy.
Terapeutti sanoi, että jos se ei-toivottu lapsi olisi tullut meidän tilanteessamme, se olisi ihan hyvin voinut ajaa eroon tai muihin ongelmiin, koska elämämme on tosiaan rasittavaa, talous, aika ja inhimillinen jaksaminen ei ihan oikeasti olisi ehkä riittänyt. Hän sanoi, että jos jää kiinni abortoituun lapseen ja yrittää korvata sen, uusi vauva ei tuo mukanaan kuin lisäharmia, mutta usein uusi vauva auttaa toipumaan abortista, koska se auttaa naista hormonaalisesti ja sosiaalisesti takaisin raiteille. Nythän sitä on koko ajan kiinni abortoidun lapsen viikoissa, mitä nyt olisi, omia lapsiaan ei kestä katsella.
Sanottakoot, että mieheni sanoi vain, että ei ajatellut raskautta vielä raskautena samoin kuin muiden lasten kohdalla, että hänelle päätös oli ehkäisyä vastaava. Kun hän on nyt elänyt abortin tehneen naisen kanssa 3kk, hän ei ikimaailmassa enää antaisi kenenkään tehdä sitä. Olen luopunut eroajatuksista, mutta mies jätti omatoimisesti ehkäisyn pois, sanoi, että ihan sama kuinka monta lasta, kunhan perhe pysyy koossa. Jos meille joskus vauva tulee, olen ihan helvetin kiitollinen, ja yritän vaan järjestää käytännön asiat niin, että aikaa jää jokaiselle lapselle. Sterilisaation jälkeen vaan on niin, että voi tulla raskaaksi vahingossa, mutta yrittämällä ei ehkä koskaan.
elikkäs onko sulla tietoa et jos on syöny zopinoxia ennen ku on tiennyt olevansa raskaana et olisiko nyt sikiökin saanut sitä?söin niin kauon että menkat oli myöhässä..onkohan sikiöllä enää kaikki hyvin?
Käyttöä ei suositella raskauden eikä imetyksen aikana turvallisuussyistä. Mutta varmuuden saat lääkäristä kun kysyt, mitä mieltä hän on , sillä monia lääkkeitä silti syödään vaikka ollaan raskaana, vahvojakin ja siis tuota zopinoxia vahvempia.
Mitä minä nyt olen lukenut ja opiskellut, niin eipä oikein mitään lääkkeitä suositella raskaana oleville. Mutta jos äidin tai syntymättömän vauvan henki on jotenkin vaarassa, niin silloin on eri asia. Esim. jos sairastat epilepsiaa ja saat kohtauksen, jolloin on vaarana lapsenkin henki, (kaadut vaikka lapsi sylissä tai sen ollessa vatsassa) niin silloin on parasta punnita, onko parempi lääkkeiden kanssa vai ilman? Miten sitten jos jätät lääkkeet pois, niin meneekö oma olosi millaiseen jamaan? Toivottavasti tästä selityksestä ilmeni pointtini... :) Joten minäkin kehotan lääkärille menoa!
Lääkkeisiin pätee suunnilleen sama kuin alkoholiinkin. Jos et ole tiennyt olevasi raskaana, ja syöt lääkettä, mutta lopetat ko lääkkeen syömisen saman tien kun toteat raskauden, on todennäköistä että mitään vahinkoa ei ole sattuntu.
Eli ovulatio tapahtuu 14 pv ennen menkkoja, munasolu hedelmöittyy, kulkeutuu kohtuun ja kiinnittyy. Kiinnittyminen tapahtuu noin 2 vk hedelmöittymisen jälkeen, ja tällöin alkaa istukan muodostuminen. Istukassa ei äidin ja lapsen veri sekotu, mutta siinä tapahtuu kuona- aineiden ja ravinnon vaihto äidin ja sikiön välillä. Mahdolliset haitta- aineet pääsevät sikiöön. Mutta tällöin ollaan siis käytännössä jo raskausviikolla 4 (viikkojen laskenta alkaa vikojen menkkojen ensimmäisestä päivästä), vaikka sikiö onkin 2 viikon ikäinen. Tässä vaiheessa menkat on jo myöhässä, tai niiden pitäisi tulla. Tuleva äiti saattaa aavistaa asian laidan, ekat raskausoireet saattavat ilmentyä. Ennen rv 4:ää on epätodennäköistä että saisit haittaa aikaiseksi lääkkeillä tai alkoholilla.
mutta tuli vain mieleen, kun eräs kaverini tuli raskaaksi E-pillereitä syötyäänkin. Hänelle lääkäri sanoi, että lapselle VOI/SAATTAA tulla vastakkaisen sukupuolen hormooneja tms.
Kaverini päätyi keskeytykseen, koska epäili miettivänsä myöhemmin asiaa liikaa ja vahtivansa lastaan, josko jotain omituista ilmenisi jne.
Silloin mietin, että olisiko lääkäri voinut esittää asian erilailla tai jopa jättää sanomatta ja raskaus olisi jatkunut normaalista ja lapsesta tullut luultavasti ihan täysipainoinen ihminen. Ei kai kuitenkaan kaikkien transujen ja homojen äidit ole syöneen E-pillereitä.
Anteeksi, meni nyt kyllä sivu aiheen, mutta...
mitä ei suositella lainkaan naisille, jotka aikovat tulla raskaaksi. Niin mielenterveyslääkkeissä kuin antibiooteissakin. Eli jos on mahdollista tulla raskaaksi kannattaa neuvotella lääkärin kanssa, mitä lääkkeitä voi syödä, ettei tule vahinkoja. Ystävättäreni joutui samoin aborttiin, kun oli vahva lääkitys päällä ja ikää niin paljon, ettei uusia vauvoja taida tulla.
Kiitos vastauksistanne:9 Niin eli noista lääkkeistä, niitähän ei voi lopettaa "kuin seinään" ainakaan minun tapauksessani, eli söin, syön- yritin jättää pois kun testi näytti plussaa Zoloft 100mg ja Seraquel 50mg, eli lääkkeet tarkoitettu masennukseen sekä unettomuuteen.Soitin Teratologiseen tutkimusyksikköön sekä kävin KAHDEN eri lääkärin vastaanotolla, kun sain raskaudestani tietää, ja vastaukset olivat aina samoja: Zoloft aiheuttaa vauvalle vierotusoireita, JOS jatkaa siis syömistä synnytykseen asti (Itse siis lopetin lääkkeen kuin seinään...), ja Seraquelista ei ole vielä näyttöä koska sen verran uusi lääke... Eli tämä oli ja OLISI OLLUT asia, jota olisin varmasti miettinyt JOKA IKINEN PÄIVÄ, eli se, onko lapsi terve vai ei... (Yritin jättää tuon Seraquelinkin pois, kuin sain tietää olevani raskaana, mutta tulos oli se, että valvoin kaksi yötä putkeen ja olin todella ITKUINEN, koska uni ei tullut... Nyt tietysti saan kuulla, miksi masennuksesta/ unettomuudesta kärsivä ihminen ylipäätään aiheuttaa tilanteen, että voi tulla raskaaksi... Niimpä... Järki ja tunteet kun eivät aina kulje käsikädessä.... (Tiedän että tulen saamaan aikaan kauhean vastausvyöryn, mutta pliis, haluaisin tietää onko KELLÄÄN kokemusta vastaavasta... ) Etukäteen kiitos!
Ei ole kokemusta, mutta halusin vielä sanoa, että vaikea tilanne sinulla. Masennus ja unettomuus ovat vaikeita sairauksia ja toivon, että asiasi vielä järjestyvät! Eikä tosiaan se järki ja tunne aina oikein käsikädessä kulje... Mutta älä vielä luovuta oman lapsen suhteen, kyllä sinunkin tilanteellesi varmaan vielä ratkaisu löydetään, kun olet vain tarpeeksi sinnikäs.
Zoloftia on turvallista käyttää raskausaikana?
Seroquel, siis tämän neuroleptin.
Kuuleppas nyt. Mieti vähän tilannettasi! MIKSI syöt masennuslääkkeitä?!! Ei se vauvan teko ole ainakaan mikään ratkaisu masennukseesi, pikemminkin pahemmaksi menee. Ikääkin sinulla jo on eli vauvan hoito on tosi raskasta, et ole enää mikään nuori. Vauva vaatii yöheräämisiä/ sinut toiset lapset vaativat huomiotasi/kotityöt/ruuat/kaupassa käynnit/siivoukset...ja vauva vaatii aikaasi päivin öin ja niinkin voi käydä että syntyisi koliikko vauva, jos nyt jo olet syönyt masennuslääkkeitä. Neuvoisin sinua nyt setvimään masennuksesi ensin pohjia myöten. Älä ihmeessä enää siihen vauvaa tee. Tämä on ihan rehellinen neuvo. Olen itse saanut iäkkäämpänä vauvan, enkä edes syö masennuslääkkeitä, ja raskasta on ollut. Todella raskasta. Usko minua. Hyvä että en todellkaan ole masentunut tästä kaikesta niin rankkaa on ollut. Mutta abortit eivät ole minun mielestäni oikein. Minun mielipide.
Moi! Kiitos rehellisestä mielipiteestäsi. En ole todellakaan siis mikään "hullu", joka kuvittelee, että lapsenteko "muuttaisi kaiken", eli tiedän kyllä kokemuksesta yövalvomiset sun muut (ennestään edelleen minulla nuo kaksi, joita YKSIN aikoinaan hoidin... )
Sehän on aivan yleinen käytäntö, että ensin tehdään abortti, ja sitten muutaman kuukauden kuluttua ollaan niin onnellista odottajaa ja uudestaan raskaana.
Se on itsensä pettämistä.
Uuden raskauden kuvitellaan hyvittävän aborttiin päättynyt raskaus.
Mutta tosi yleistä...
että eikö aborttia saa koskaan anteeksi?
jos lapsesi ovat isoja niin sinustahan voi kohta tulla mummo.. hoida lapsnlapsiasi niin kyllä se vauvakuume lähtee ja kun menee hermot voit soittaa lapsisi hakemaan lapsenlapsesi kotia.. =)itsellä on lapseni mummot ja papat eronnu toisista ja heillä on uudet nais/mies ystävät ja ovat tehneet lapsia vanhoiha,mut uudet kumppanit ovat olleet reilusti nuorempia.. minun lapsiani ei kukaa ole riemunnut muiden mummojen ja pappojen tavoin kun heillä on omat pienokaiset ja se vihastuttaa minua... vauvat tehdään nuorina ja vanhoina riemutaan lapsenlapsista..