Niin. Minua pelottaa. Olen sairastanut syömishäiriötä vähän päälle vuosi sitten. Pääsin siitä jotenkuten ylitse. Nyt minulle on taas tullut pakkomielle seurata syömisiäni hyvin hyvin tarkasti. Syön ehkä about 300 kcal päivässä. Ehkä vähemmän.
Juon paljon teetä ja vettä. Kuntoilen joka päivä vähintään tunnin. (en hirmu paljon siis..)
Huomenna olemme luokan kanssa menossa käymään ravintolassa. Minua pelottaa. En uskalla syödä siellä. Oksennan kuitenkin. Ja rääkkään itseäni yön läpi kuntoilemalla ja..niin..
En voi jäädä poiskaan sieltä ravintola reissulta. Kaikki ihmettelisivät. Ja sitten alkaisivat hätäilemään että "taas se ei syö.Mikä sillä on. Vittu tuoki tommonen outo."
Paha olla..
En tiedä edes haluanko pois syömishäiriötä. En tiedä asioistani nykyään paljoa mitään. Kunpa vain saisin olla laiha ja kaunis..
Tästä ei nyt oikein saanut tolkkua mutta kirjoitin silti. Halusin purkaa ajatuksiani. Kiitos.
Juon paljon teetä ja vettä. Kuntoilen joka päivä vähintään tunnin. (en hirmu paljon siis..)
Huomenna olemme luokan kanssa menossa käymään ravintolassa. Minua pelottaa. En uskalla syödä siellä. Oksennan kuitenkin. Ja rääkkään itseäni yön läpi kuntoilemalla ja..niin..
En voi jäädä poiskaan sieltä ravintola reissulta. Kaikki ihmettelisivät. Ja sitten alkaisivat hätäilemään että "taas se ei syö.Mikä sillä on. Vittu tuoki tommonen outo."
Paha olla..
En tiedä edes haluanko pois syömishäiriötä. En tiedä asioistani nykyään paljoa mitään. Kunpa vain saisin olla laiha ja kaunis..
Tästä ei nyt oikein saanut tolkkua mutta kirjoitin silti. Halusin purkaa ajatuksiani. Kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuskainen päivä huomenna.
Hermoilen ja odotan kauhulla, minkä syyn varjolla voisin olla syömättä, kun menemme kavereiden kanssa luokkaretkellä kaupungille.
Voin tietysti sanoa, että olen syönyt aamulla, kouluruokailuissa se menee hyvin läpi, mutta entäs sitten kun tulee alkuilta?
Eivät he usko, että selviän aamiaisella koko päivän. Vielä kun tietäisivät, että syön silloinkin desin rasvatonta jogurttia ja juon kupillisen kahvia.
Sitten he kuitenkin taas menevät jonnekin pikaruokapaikkaan, jossa jo sen kaiken rasvan näkeminen ja haistaminenkin tekee pahoinvoivaksi.
Ja vähän he taas ihmettelevät, miksen syö jos mahanikin murisee, enkä saa sen ääntä vaikenemaan...
En edes tunne nälkää, ainoastaan kuulen sen ja se on hyvin harmillista.
Miksi kaikki mikä toisille on niin helppoa, on minulle niin luonnotonta ja vaikeaa?
Minäkään en oikeastaan tunne nälkää.. Heikottaa vain.
Mutta tunnen outoa mielihyvää siitä kun pyörryttää. (tiedän olevani hieman outo.)
Luokkalaiseni ihmettelevät heti jos en syö siellä ravintolassa. Silloin nääs kun minulla oli syömishäiriö, eräs luokkalaisistani itki monesti että alkaisin syömään. Uhkasi ilmiantaa terveydenhoitajalle. Ja hän useasti joutui taluttamaan minua koulussa kun meinasin pyörtyillä..
Hän huomaa heti jos en syö. Valittaa siitä koulussakin. Vaikkemme enään olekkaan hyviä ystäviä (En omista enään täällä kunnollisia ystäviä). Olen miettinyt pääni puhki mitä teen huomenna.
En löydä muuta vaihtoehtoa kuin väittää syöneeni aamulla. Ja syön vain vähäsen. Vaikka syöminen kuvottaakin minua :< Ja kaiken sen jälkeen pöntölle juttelemaan------>
onnellisia, että teillä on ystäviä, vaikkeivat mitään hirveän hyviä ystäviä olekaan, niin silti ne välittää teistä edes vähäsen. itselläni ei ystäviä ole eikä ole koskaan ollutkaan:´(
En minäkään tunne nälkää. Heikottaa vain ja pyörryttää. Se on ihan ok tunne, sillon tunnen ikäänkuin laihtuvani.