Nykykäsityksen mukaan seurakunta

Hoitokokousvuosina seurakunta koostui yhteisön kateellisimmista henkklöistä, jotka uskpnnon varjolla ajoivat omia etujaan / asioitaan.

Jos alkuseurakunnissa eivät asiat pysyneet oikealla raiteilla, niin miten voi kuvitella nyt nykyisin olisi täydellisiä seurakuntia ja sen pelkästään pyhiä jäseniä. Paavali kyllä kirjoitti lämpimästi muutamille seurakunnille, vakuutti olevan näiden pyhiä ja olevansa kiitollinen heistä, mutta sitten oli vastaavasti seurakuntia, joissa oltiin älyttömiä kuin ryhdyttiin lain kautta harjoittamaan uskoa, oli riitaisia ja kinastelevia seurakuntia, joissa seurakuntalaiset, jopa käräjöivät keskenään ja oli seurakuntia joissa meno oli riettaanpaa kuin mitä maalliset ihmiset harjoittivat.

Jos joku kuvittelee olevansa jotain erikoista kun haukkuu jotain seurakuntaa tai sen jäseniä, niin totisesti, totisesti, siinä ei ole mitään erikoista kun lueskelee Paavalin lähetyskirjeitä. Ei siis mitään uuttaa auringon alla eikä sellaiseen kannata uhrata voimavarojaan kun se on jo nähty yli 2000 vuotta sitten.

SRK ja jumalanhuoneen hallitus, ne ei erehdy, koska ne ovat Jumalan äänitorvi. Heille tulee ilmoitus suoraan Taivaasta.

Hoitokoouskeskustelut ovat edenneet todella hyvin eikä kenellekään ole enää epäselvää miksi tapauksia ei ole julkisesti käyty läpi. Kaikella on aikanansa. Väärintekijöillä on hirvittävä kohtalo, mikäli eivät korjaa ja korvaa tekojaan.

Hoitomiehet/naiset luottavat evankeliumiin, se on poistanut heistä nämä hoitokokoussynnit. Samalla tavalla kuin katoliset ovat opettaneet, "raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa".

Evankeliumia pidetään kaiken puhdistavana. Vl-liikkeessä on unohdettu se asia, että asiat pitää myös korjata siinä laajuudessa kuin pahennusta/syntiä on aiheuttanut.