Onko kellään kokemuksia?
Mun ystävälläni on nyt tilanne päällä - on kaksi ihanaa naista, joista valita.. Toinen seurustelukumppani ja toinen uusi (vanha) ihastus
Molemmissa on tietysti hyviä ja huonoja puolia - ja vaakakupit nyt tasan..
Haluaisin auttaa häntä tekemään ratkaisun, ystävä kun olen..
Mitä kannattaisi tehdä? Mihin asioihin kannattaisi kiinnittää huomiota, jotta ratkaisu olisi oikeudenmukainen, kestävä ja järkevä? Pelkkään tunteeseen tuskin kukaan voi luottaa??
Mun ystävälläni on nyt tilanne päällä - on kaksi ihanaa naista, joista valita.. Toinen seurustelukumppani ja toinen uusi (vanha) ihastus
Molemmissa on tietysti hyviä ja huonoja puolia - ja vaakakupit nyt tasan..
Haluaisin auttaa häntä tekemään ratkaisun, ystävä kun olen..
Mitä kannattaisi tehdä? Mihin asioihin kannattaisi kiinnittää huomiota, jotta ratkaisu olisi oikeudenmukainen, kestävä ja järkevä? Pelkkään tunteeseen tuskin kukaan voi luottaa??
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos on ihan tasapeli, niin käske valita se jolla on enemmän rahaa (parempi työ- tai opiskelupaikka, etenemismahdollisuuksia).
Sellainen jonka kanssa pääsee pitkän yhteiselämän aikana muuallekin kuin kävelymatkalle Porvooseen.
tulevaisuutta. Kumman kanssa näkee itsensä onnellisena ja kumpi jaksaa kiinnostaa vielä vuosien päästä.
Voiko kupit olla niin tasan?
No älykkyys, elämänkatsomus, yhteiset intressit,
seksi, seksikkyys.
Voihan se vanha joskus olla hyvä vaihtis mutta onko nyt unohtunut syyt miksi se on ex.
Ei tuossa tilanteessa voi muuta kuin kaivella syvältä omia tuntojaan ja katsoa kauas tulevaisuuteen ja ottaa siinä samalla itsensä huomioon että onko valmis suhteeseen kummankaan kanssa.
Kokemusta löytyy niin omakohtaisesti kuin kaveripiiristäkin tällaisista tilanteista. Kukaan näihin tilanteisiin tuskin vapaaehtoisesti haluaa, mutta kummasti meistä jokainen jossain elämänsä vaiheessa tämänlaisiin probleemiin törmää.
Vaikea nuihin on mitään neuvoa antaa, jokainen tapaus ja ihminen on omanlaisensa. Mutta kannattaa ainakin yrittää miettiä mitä hän näiden kahden kanssa tuntee, kokee, elää... Millaista aikaa heidän kanssaan viettää? Saako itse toiselta enemmän kuin toiselta? Onko kyseessä vain tunne vs. järki? Miltä asiat näyttävät pidemmällä tähtäimellä? Voisiko toisen kanssa kuvitella viettävänsä hyvää aikaa tulevaisuudessakin? Onko luottamusta molempien kanssa samalla tavalla? Näitä kysymyksiä riittäisi varmasti vaikka kuinka paljon... Sen voin kuitenkin sanoa, että kuten jo itse totesitkin...pelkkään tunteeseen voi tuskin kukaan luottaa kun kyse on kuitenkin kahden ihmisen elämästä, jonka keskenään haluavat ilmeisesti jakaa. Se suuri ja mahtava tunne kun ei kanna yhtäkään suhdetta tässä maailmassa yksinään. Seurustelusuhde perustuu niin moneen muuhunkin asiaan. Hyvä ystävyys/kumppanuus ja luottamus ovat kiintymyksen lisäksi tärkeitä tekijöitä kun puhutaan suhteesta.
Mie taisin nyt hieman poiketa jo aiheesta, mutta tällaiset asiat tulivat mieleeni ja näitä asioita olen joutunut aikanani itse käymään läpi niin kuin monet tuttavanikin. Omalta kohdaltani voin sanoa, että kun ymmärsin kestävän suhteen peruspilarit ei ollut vaikeaa tehdä päätöstä. Hetken se kirpaisi, mutta helpotti sitten kun osasin antaa itselleni periksi ja kuulostelin itseäni. Hetkeäkään en ole katunut, että en tarttunut siihen pelkkään tunteeseen vaan jouduin ystävieni neuvosta (kun olivat tilannetta tarpeeksi kauan katselleet ja nähneet miut niin onnellisena kuin onnettomanakin näissä kiemuroissani) tekemään järkiratkaisun. Yhdessä on nyt eletty jo 13 vuotta.
Mutta kuten sanottu, jokainen ihminen on yksilö ja jokainen suhde on omanlaisensa. Anna ystävällesi ainakin se vinkki, että pohtii tarkkaan nuita asioita elämästään. Justiin sitä mille pohjalle haluaa suhteensa rakentaa. Löytyvätkö ne peruspilarit sieltä jostakin?
Hyvää kesää kaikille tasapuolisesti
toivotteleepi Mirja
..kumpikaan ei ole oikea jos sitä noin täytyy punnita.oikean rakkauden luulisi tunnistavan ilman puntaroimistakin.
Niinpä. Nimenomaan salaraUkkaus on kyseessä, jos tämmöisiä pohditaan.
1) Minä en IKINÄ neuvoisi ystävääni, läheistäni, asiakastani, verisukulaistani enkä ketään tämmöisessä asiassa. Mielestäni nämä ovat jokaisen henkilökohtaisia asioita, enkä todellakaan halua olla vaikuttamassa jonkun ihmisen päätökseen osoittautuu se sitten oikeaksi tai väärässä. Kuunnella voisin ja lohduttaa, mutta en vaikuttaa!
2) Kuten tuossa jo edellinen kirjoitti, täytyy ihmetellä mistä tunteista on kyse, kun tämmöisiä asioita täytyy pohtia. Rakastaminen ja rakastuminen ovat eri asioita. Vai onko tämä taas osoitus siitä, että lesbo/homo/bi-maailma elää rietasta ja lyhytsuhteista elämää?
käräyttämällä tämä häntäheikitär seurustelukumppanilleen. Luonto hoitaa loput. Ja mikäli sama toistuu, mikä näissä usein toistuu, niin sitten kun tämän uusvanhan ihastuksen kanssa on se 0,5-1,5 -vee kuherruskuukausi ohi, ja ehkä jokunen kuukausi eroon päättynyttä kituutusta vielä siihen päälle, niin sitten voidaankin alkaa piehtaroida kyynelissä ja itsesäälissä, kun tuli annettua lemput sille omalle "alkuperäiselle" kumppanille jonkun takia, joka ei ollutkaan sitten "parempi".
Lukeeko ihmiset oikeasti kaikenmaailman kioskiromaaneja liikaa, vai mistä johtuu että tämmöisiin tilanteisiin hankkiudutaan? Ajaudutahan niihin ei, vaan nimenomaa hankkiudutaan. Voihan toki olla, että ystävälläsi on valinnan paikka oikeasti edessä, nykyinen suhde ei toimi tai siinä on mukana muitakin kuin henkilökemiaongelmia, mutta voittopuolisesti tuntuu tämmöisissä tilanteissa olevan loppujen lopuksi kyse siitä, että joko ensimmäisen ongelman ilmaantuessa isketään hanskat tiskiin, tai sitten siinä vakituisessa suhteessa on kuherruskuukausi ohi, minkä takia ollaan hämillään, kun luullaan että kun ei koko ajan paneta toisen seurassa, niin se on sitten loppu nyt, ja uutta kehiin (ja tuosta näkökulmasta tämä on kirjoitettu. Ei ole syytä vetää herneviljelmää nenään, jos ei päde tähän suhteeseen). Oikeastihan asia on melkeinpä toisinpäin, tuossa vaiheessa suhde "vasta alkaa". Tai no, ainakin etenee uuteen vaiheeseen, jossa siinäkin panettaa, mutta ehkä vähän harvemmin.
Ja tämä iänikuinen "paremman" etsiminen on kyllä kans yksi... Jos sen paremman etsimisen sijaan osapuolet edes joskus katsoisivat peiliin sen verran, että miettisivät ovatko itse edes "hyviä", ennenkuin alkavat vaatia itselleen aina vaan "parempaa". Ja hyvyys ei tässä tarkoita mitään seksuaalista suoriutumista. Parisuhteessa on kaksi ihmistä, joista molempien on suhteeseen panostettava. Suhde on kuin elävä olento, sitä pitää ruokkia, ja on suotavaa että molemmat osallistuvat siihen. Jos se on vain toisen kontolla, on odotettavissa ongelmia. Yksi ihminen ei voi ruokkia suhdetta kahden edestä uupumatta itse. Suhde jää vaille tarvitsemaansa ravintoa ja kuihtuu, kuten kuihtuu ehkä se ruokkijakin.
Ei parisuhteen toista osapuolta voi valita samoin kriteerein tai samoilla menetelmillä kuin autoa, kahvinkeitintä taikka uutta pesukonetta. Jos kumppaninsa valitsee samoin perustein kuin valitsee käyttöesineet joihin ei kummempia tunnesiteitä muodostu, ei suhteen kestonkaan kannata odottaa ylittävän keskimääräistä nykyvatkaimen käyttöikää.
Tuntematta tapausta on hiukan mahdotonta sanoa yhtään mitään yksiselitteistä. Asia, mihin tuossa kannattaa kiinnittää huomiota on se, ketä rakastaa. Ja tuota kysymystä kannattaakin miettiä sitten tarkkaan. Himo ? rakkaus. Rakkaus > himo. Itsestäänselvääkö muka? Yllättävän harvalle tuntuu olevan. Varmasti kun on pitemmästä suhteesta kyse (onko?) itsekullekin tulee vastaan tilanteita, joissa olisi tarjolla "uutta", mutta kysymisen arvoista lienee mikä itselle oikeasti merkitsee jotain, ja mikä uuden suhteen myötä todellisuudessa muuttuisi. Tunneasioissa "järkisyyt" voivat olla vähän arveluttava ratkaisija, tunteisiin täytyy luottaa, mutta ne täytyy analysoida ensin. Imarreltu olo toisen huomiosta tai panetuskin (sun muut sellaiset) ovat tunteita, mutteivät niitä luotettavimpia partnerinvalinnan kannalta.
Voiko tuon enää paremmin sanoa. Onko kukaan muuten kysynyt mitä nämä kaksi rakasta ovat tilanteesta ja heidän "jonglöörastaajaan" mieltä? Ehkäpä jompikumpi heistä ei edes halua mitään pysyvää ja jatkuvaa. Sellaista ainakaan ei kannata valita. Ne lennähtävät aina uudestaan ja uudestaan uuden ja sillä hetkellä viehkomman tuntuisen lepakkoisen matkaan.
Mutta outoa tosiaan, että pitää kysellä ja miettiä todellisen rakkauden luonnetta ja olemusta...kyllä sen tietää, kun kohdalle osuu! Ja silloinpa ei enää tule mieleenkään pyöritellä useamman naisen verkkoa ympärillään. Niin se vain on.
monessa kohtaa, mutta on myös ihmisiä jotka ei usko siihen yhteen ja ainoaan, vaan rakastavat hiukan erilailla.
Jotkut ovat yhdessä monien järkisyiden perusteella ja ei niitäkään pidä väheksyä.
Se kun on kyse jokaisen ihmisen valinnasta, ja tuskin kukaan voi sanoa toiselle miten ja mitä hänen kuuluisi tuntea.
Maailmassa on monta asiaa jotka sotii minukin näkökantoja vastaan, mutta mä ymmärrän että asioita voi tehdä niin monin eritavoin.
Häntäheikiksi on vähän ilkeetä alkaa ketään nimittelemään, koska kaikille tämä maailma ei ole sitä että löydetään se oikea ja se on sitten siinä.
Ei se rakkaus ikinä ole helppoa löytää eikä se ole kaikilla sitä oikeaakaan, ja silloin voi tulla tilanteita jossa punnitaan muitakin asioita kuin sitä poltetta rinnassa.
jotkut sanovat kyllä, et tosirakkauteen kuuluu ripaus tervettä mustasukkasuutta ja omistuksenhalua. Tiedä sitten. Niin tai näin, salarakkaus EI OLE SAMA ASIA. Jos suhteessa sekoillaan useampien kuin yhden kanssa, on reilua sopia asiasta. Varmistaa, että ollaan samoilla linjoilla. Koska jos ei olla, joutuu toinen väkisinkin satutetuksi. Ja toisen satuttaminen näin perustavaa laatua olevalla tavalla EI KUULU RAKKAUTEEN. Ihmisten olisi kyettävä erottamaan rakkaus ja panettaminen tai hetken ihastukset toisistaan. Rakkaus on välittämistä ja toisen huomioon ottamista, ei tuskan tuottamista.
on sanomaan mikä se oikea rakkaus on kenellekkään?
Pettäminen ei ole kaunis asia, mutta maailmassa on paljon asioita jotka tapahtuu ilman että joku haluaa olla tietoisesti ilkee tai paha.
Joskus sitä vain löytää itsensä mahdottomasta tilanteesta. Tuollainen käräyttäminen ja hirveä moraalisaarna kuulostaa tekopyhältä. Jokainen tekee virheitä ja vaikka jollain olisi elämäntehtävänä ottaa nainen ja pettää sitä, kuka meistä on hänelle sanomaan että se on väärin?
Meitä on moneksi ja se mitä esim sinä pidät rakkauden määritelmänä ei ehkä jollekkin toiselle sitä ole.
Ja vaikka eläisi kuin enkeli niin tuskin kukaan selviää elämästään satuttamatta ketään.
juuri sitä se on.