Entä jos vaihdettaisiin levyä?
Mitä kaikkea on elämä mukavaa?
https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=el%C3%A4m%C3%A4lle+kiitos+laulu#fpstate=ive&vld=cid:5777629b,vid:soGmsCYpI3k,st:0
Tykkään taustamusiikista ja kuvituksesta.
Mielestäni Liisa Tavin laulu on parempaa kuin Arja Saijonmaan, hyvä hänkin, mutta ei kammasempi taustasäestys.
https://www.youtube.com/watch?v=RQhB0RT89B4
Kirkkahin päivä ei aina parhainta loistetta suone. Unelman usein vei, eikä ystävä lohtua tuone. Rakastan elämää, joka kyynelten helminä hohtaa. Rakastan elämää, joka myrskyihin tietäni johtaa.
https://www.youtube.com/watch?v=Ak8P3XNjEvQ
https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=el%C3%A4m%C3%A4+on+ihanaa#fpstate=ive&vld=cid:daab724e,vid:CJh1gpfBEOY,st:0
(vaikka ei olisi toista vierellä enää)
Monia laulajia on asialla, googlailkaa ja tykätään, että; ELÄMÄÄ!
Hyvää päivän jatkoa, ja eletään!
Mitä kaikkea on elämä mukavaa?
https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=el%C3%A4m%C3%A4lle+kiitos+laulu#fpstate=ive&vld=cid:5777629b,vid:soGmsCYpI3k,st:0
Tykkään taustamusiikista ja kuvituksesta.
Mielestäni Liisa Tavin laulu on parempaa kuin Arja Saijonmaan, hyvä hänkin, mutta ei kammasempi taustasäestys.
https://www.youtube.com/watch?v=RQhB0RT89B4
Kirkkahin päivä ei aina parhainta loistetta suone. Unelman usein vei, eikä ystävä lohtua tuone. Rakastan elämää, joka kyynelten helminä hohtaa. Rakastan elämää, joka myrskyihin tietäni johtaa.
https://www.youtube.com/watch?v=Ak8P3XNjEvQ
https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=el%C3%A4m%C3%A4+on+ihanaa#fpstate=ive&vld=cid:daab724e,vid:CJh1gpfBEOY,st:0
(vaikka ei olisi toista vierellä enää)
Monia laulajia on asialla, googlailkaa ja tykätään, että; ELÄMÄÄ!
Hyvää päivän jatkoa, ja eletään!
Vastaukset 49
Vanhimmat
Ihana asia että ollaan elossa.
Vaivoinemme ja kremppoinemme.
Lähes joka aamu sanon, kiitos että saan elää.
Tämä synkkä syksy tahtoo masentaa, ei huvita mennä ulos. Mutta toivottavasti näemme uuden kevään koittavan.
Hammaslääkärini katsoi potilaskorttiani ja kysyi, ymmärränkö ollenkaan, kuin onnellisessa asemassa olen. Kremppani ovat hänen kortillaan muistissa.
Kyllä minä tiedän . Luen tätäkin palstaa ja näen, että usea minua paljon nuorempi on monien vaivojen uhri. Lämmin ajatukseni heille.
Katson kuolinilmoituksia ja totean, että en ole juuri itseäni vanhempaa niissä huomannut. Aira lähti, hän on minua vanhempi. Minä ajattelen, että nyt hän tietää. Tässä iässä sitä on oikeastaan vain utelias, kun se suuri päivä on yhä lähempänä.
Tänään on aurinkoinen päivä.
Mkr.
Meitä on vain siis kolme tällä palstalla, jotka tykkäävät että "elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa", - kaikkine kremppoineen!
Hyvä niinkin!
Muut tykkäävät muuta, no tämä on vapaa maa, - saa olla pessimistinen.
Miten jännää tää elämä on - suruineen, kipuineen, iloineen ja onnellisuuksineen!
Nyt varsinkin viimevuosina, olisi aika elää täysillä!
Mitä ihmeen laskelmia luulet tekeväsi? Jos vakuuta onnellisuuttaan juuri tällä palstalla ja juuri tässä ketjussa, ei V O I elää täysillä. Mitä se täysillä eläminen tarkoittaa?
Täysi elämä miten se mitataan, onko kiloja, metrejä, bareja, ohmeja, woltteja jne?
Myöskään elämän arvokkuutta en ymmärrä.
Elämä on kuoleman vastakohta, sen tajuan.
Miten lasket juuri kolmeen?
Vähän toivoa jokaiselle, eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
Ei kukaan ole aina positiivinen. Kun joku lyttäsi autotallini oven niin olin hyvin vihainen. En saa autoa talliin kylillä, enkä myöskään lämmitykseen.
Täysillä elämistä minäkin ihmettelen itsekseni. On ihan huono omatunto kun välillä menee päiviä että en tee mitään kummoista. Saatan virkata ja kuunnella äänikirjaa, katsella lintuja kun vieläkin olen mökillä.
Välillä alan pitkäkseni samalla äänikirjaa kuunnellen. Tämä on minulle tarpeeksi, ihan "täysillä".
En ole sosiaalinen, kuten olen usein kertonut. Nuorempana olin enemmän ihmisten kanssa tekemisissä.
Mitähän keksisin että tuntisin eläväni täysillä. Jos vaikka alkaisi käydä uimahallissa, suunnitelmissa on ollut pari vuotta.
Eläkeläisten tansseihin en mene, pelottaisi että en osaa enää tanssia jos joku erehtyisi hakemaan.
Jos menisin baariin niin mitä siellä tekisin, kaikki ovat lapsenlapseni ikäisiä jopa nuorempia. Onneksi ei muutenkaan houkuttele.
Matkustelu vähän ehkä kiinnostaisi, mutta mihin panisin kissan, se on niin kiintynyt minuun että saisi traumoja eron aikana.
Matkustelin aika paljon nuorempana. Lentäminen on vastenmielistä, jalat turpoaa ja kipeytyy lentosukista huolimatta.
Yksi asia on minulle tärkeää, pyöräily, ostin uuden sähköpyöränkin. Mutta kelit ei salli sitäkään.
Kuluuko elämä hukkaan jos ei osaa elää "täysillä"?
Iän myötä ainakin minä arvostan vapauttani, rauhallista elämääni.
Ei noita tuumailujani kannata ottaa vakavasti. Kunhan mietin.
Eikö se mene niiin, että kuolema on osa elämää.
Kyllä me elämme täysillä!
Jokainen meistä pinnistelee päivänsä aamusta iltaan, hyvistä päivistä kiittäen ja ankeammista päivistä selviytyen.
Palstakirjoittelu on monelle tärkeä hetki päivässä, varsinkin sellaiselle, joka elää yksin ja kaukana perheestä ja vielä elävien kirjoissa olevista ystävistään.
Mkr.
Elämää on jokaisen kohdalla ensimmäisestä hengenvedosta viimeiseen.
Jokaiselle riittää iloja ja suruja.
Kiitollinen voin olla jokaisesta päivästä, jonka itsekseni pärjään , pystyn liikkumaan, hoitamaan asiani, ennenkaikkea, pystyn tekemään itse omat valintani.
Kremppojakin on, vaan ei ylitsepääsemättömiä, (ainakaan vielä).
Usein sanon itselleni ´´kaikki on hyvin.´´ Lähetän kiitoksen tuonne jonnekin.
Ymmärrän myös sen, jos sairaus on tuskainen ja työläs, että ihminen toivoo pääsevänsä pois.
Tuntee, että on aika, että katse on jo kääntynyt tuonpuoleiseen.
Jokainen elämä on arvokas elämä. Jokainen elämä vaikuttaa aina johonkin ja jättää jäljen jonnekin.
Elämä on aina elämisen arvoinen, vaikkei aina siltä tuntuisikaan.
Se on pääomaa itsellemme.
Vasta silloin on optimisti suurta, kun se kumpuaa niiden huulilta jotka ovat vaeltaneet elämän keskiyön läpi.
Tämä kitkerä optimismi.
(Elmer Diktonius)
Korjaus: - "optimismi suurta"
Mitä oikeasti halusit sanoa?
Halusin sanoa, että on ihailtavaa ja suurta, että vaikka on ollut vaikka mitä hankaluutta, vaikeuksia, kipuja ym ym, niin silti uskoo että elämä on hyvää, katsoo toiveekkaasti eteenpäin ja on oppinut, että koettelemukset opettavat ja kasvattavat ja jalostavat.
Että jaksaa silti olla iloinen ja kannustaa muitakin.
Nykyisinhän vain valitetaan ja nuristaan. Mitä siitä seuraa?
Lisää valitusta ja nurisemista, se vie viimeisenkin elämänilon, tarttuu muihinkin.
Käperrytään kaikkeen negatiivisuuteen, ja muut komppaavat.
Kivuistaan ei oikeasti pitäisi puhua mitään, oli joku "en muista kuka" sanoi.
Illalla kun maata pötkähtää, pitäisi sanoa "kaikki hyvin" (kuten totesit) ja jatkaa, että "huomenna vielä paremmin". Se luo toiveikkuutta seuraavaan päivään.
Aamulla ensimmäinen tunti olis hyvä funtsia taas "kaikki hyvin ja hyvää päivää", se luo asenteen koko päivälle.
Ei oo mikään niin ikävää kuin kuunnella vain ihmistä joka koko ajan valittaa,
Tietysti sitä myötätunnosta kuuntelee, mutta mutta... Raskasta kuulijoille, sorry.
Negatiivisuus tarttuu.
Itselläni on sellainen asenne, että kun sairastun, niin tuumin että "ystävä tuli kylään" - joo, moni kauhistuu, mutta niin tuumin.
Olen sellainen ikuinen, parantumaton optimisti.
Optimisti jaksaa käydä vaikeudet läpi siinä vakaumuksessa, että uusi päivä kaiken muuttaa voi. Ja kun vaikeudet ovat takanapäin, optimisti ei ala odottaa seuraavaa vastoinkäymistä, vaan huokaisee helpotuksesta ja uskoo, että tulevaisuus on parempi ja vaikeudet voitettu.
Pessimisti sen sijaan valmistautuu seuraavaan koettelemukseen, eikä osaa nauttia hyvästä ajasta.
Kuten Ano 22:21 sanoo, negatiivisuus tarttuu. Sen voi huomata palstallakin.
Ahaa, tämä on siis "Ota oppia Airasta ja toimi kuin hän" -aloitus. Huoh.
En halua tasapäiseksi.
Eikö hyvä keskustelu ole juuri sitä, että aihe poikii erilaisia näkemyksiä.
Toivon, että maailmassamme on muitakin positiivisesti ajattelevia kuin Aira.
Minä en vain toivo, olen elänyt koko elämäni mukavien läheisten kanssa. Eikä vain ajattelun tasolla, vaan jokapäiväisessä elämässä hyvien tekojen, ystävyyden ja rakkauden keskellä.
En odota muilta positiivisuutta vaan olen itsekin ystävällinen ja auttavainen.
"Eikö hyvä keskustelu ole juuri sitä, että aihe poikii erilaisia näkemyksiä."
Niitä erilaisia näkemyksiä ei palstalla oikein suvaita.
Tuolla "Aira-ketjussa" oli kuin virtuaalinen paistinpannu koholla ja kumautusvalmiina, jos ei fanittanut, ylistänyt tai edes hymähdellyt positiivisesti Airan suuntaan.
Positiivisuus ei mielestäni, omalla kohdallani, saa olla sitä, että esitän positiivista. Realistisena otan kaikki tunteet ja koen/käsittelen ne.
Päälle liimattu positiivisuus on falskia.
Tarkoitatko, ettet usko kirjoittajia, joilla on positiivinen asia elämään tai edes tähän keskustelunaiheeseen?
Vaikea ihmisen on todistaa olevansa aidosti positiivinen.
Ehkä pessimismi on helpompi uskoa. Lähempänä omia tunteita?
Ei toivottavasti ole vieläkään myöhäistä oppia suhtautumaan elämään myönteisesti.
"Tarkoitatko, ettet usko kirjoittajia, joilla on positiivinen asia elämään tai edes tähän keskustelunaiheeseen?"
Uskonhan minä, että teitä/heitä aidosti positiivisia on siinä kuin pessimistisiä.
Ja realistisia..
Sitä minä vaan ihmettelen, että mikä on se tarve "käännyttää" siihen muottiin missä itse on:
"Ei toivottavasti ole vieläkään myöhäistä oppia suhtautumaan elämään myönteisesti."
Kyllä tähän ketjuun tulee varmastikin, niitä, jotka osaavat perustella pessimistisyyttään. Toivotaan, tulee näkemyseroja.
Itse en tule olemaan käännynnäinen mihinkään suuntaan.
Elämäni varrella olen kokenut hyviä ja huonoja asioita. Selvinnyt olen, koska tässä kirjoitan. En ole silloin ajatellut positiivisesti enkä negatiivisesti. Olen ajatellut "ratkaisukeskeisesti"
Uskonko tähän keskustelunaiheeseen?
Mitä pitäisi uskoa? Muistaakseni näitä positiivisuusaloituksia on ollut aiemminkin. Oli 70+ vai täällä, en muista.
Minä en halua muuttua. Kyllä ajatuksiini ja mielenmaisemaani on varmasti tarttunut muokkaavia asioita elämänvarrella. Ehkä niitä tulee vieläkin. Nyt ei ole tarvetta.
Luen kuitenkin ja katson miten keskustelunne etenee.
Suhtaudun keskustelun etenemiseen pessimistisesti.
Varo virtuaalista paistinpannua ☺️
"Kuten Ano 22:21 sanoo, negatiivisuus tarttuu. Sen voi huomata palstallakin."
Niin harmi, että kaikki positiiviset ja rohkaisevat aloitukset tulevat nämä 80+ palsta pessimistit pilaamaan.
Kuten nyt.
Kiitos teille neljälle, jaamme saman optimistisen ja elämänmyönteisen näkemyksen elämästä!
Jatketaan me omaa hyvää ja myönteistä elämänkatsomustamme!
Eikä meidän tosiaan tarvitse välittää näistä myrtyneistä hapanpessimisteistä, jotka eivät elämässään näe mitään kaunista ja hyvää!
Poistun palstalta ja kiitän itseäni että toin pienen valonvälkkeen edes joillekin!
Te muut, vinkki teille, - aloittakaa oma palsta "elämä on kauheaa ja yhä kauheammaksi muuttuu".
Aloittaja
Positiiviset ihmiset ovat sitä olleet ennen sinun valon välkkeen tuomistakin.Nojatuoli on edustanut positiivisia mutta samalla realistisia kirjoittajia jo kauan tällä palstalla. Ja niin monet muut ketjut. Oletteko te neljä joku enkelikuoro?
Sehän oli aikanaan ihan oikea pannu jolla ihan oikeasti lyötiin päähän😳
Eipä kaivata omahyväisten vinkkejä ja tulkintoja muitten kirjoituksista, jotka
omahyväisiä ja teennäispirteitä niin kamalasti kiinnostavat.
Sekopää meinasi hmisen tappaa.
"näistä myrtyneistä hapanpessimisteistä, jotka eivät elämässään näe mitään kaunista ja hyvää!"
Miten sinä noin pessimistiseksi heittäydyit, että näet muut noin negatiivisina?
Oliko 🤯 Hui, olen luullut, että se on palstan lentävä lause.
Lentävien lauseiden takana on todellinen tapahtuma.
Yksi palstan lentäviä sanontoja on ” sehän on metafora”.
Toinen; "Sitä saa mitä tilaa!"
Ja oi miten moneen se taipuukaan.
Se on helppo uskoa. Mahtaisi olla kauhea kolaus, jos se tosiaan osoittautuisi virtuaaliseksi paistinpannuksi.
Kaikki tunteet ja tunnelmat ovat tarttuvaisia. Riippuu tilanteesta ja kuulijasta/lukijasta.
Jokaisella on käsittääkseni niin positiivisuutta, kun negatiivisuuttakin koettuna matkan varrella.
Kyse lienee ihmisen perusvireestä, miten yleensä näkee ja kokee elämän.
Samanlaiseenkin asiaan eri ihmisten suhtautuminen voi olla erilaista.
Niinkuin on tuumattu, liekö lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä.
Ano 10,40 mainitsit, ettet koe olleesi negatiivinen tai positiivinen vaan suhtaudut ratkaisukeskeisesti.
Juuri tuossa suhtautumisessa näen positiiviisuutta, ettei vain jäädä paikalleen ´´käsiä vääntelemään´´ vaan yritetään löytää sopiva tapa asioiden eteenpäin viemiseksi.
Jokainen meistä on oman elämämme summa.
Omalla suhtautumisella asioihin, matkamme varrella, vaikutamme omaan olotilaamme, niin psyykkiseen, kuin fyysiseenkin hyvinvointiimme.
Kun summaat omaa elämääsi niin kerro mikä sinua kiehtoo
persulaisuudessa.
Mikä ihmeen kysymys tuo on.
Minulla ei ole persujen kanssa mitään tekemistä, niinkuin ei tällä aloituksellakaan.
Onko Sinulla joku pakko tuoda persut jotain kautta joka aloitukseen.
Hän ei selvästi ymmärtänyt lukemaansa. Luki-luki tai joku muu ymmärtämisen vaje, ehkä.
Kiitos, Eliaana :) Annoit minulle uutta oppia itsestäni. Tottahan se on, että positiivisuutta siinä tekemisessa tai uskossa selviytymiseen on. Sillä hetkellä ei ole nähnyt muuta vaihtoehtoa. Ei ole tullut mieleenkään lyödä hanskoja tiskiin.
Pitäisikö alkaa tarkastella itseään ulkopuolisen silmin, niin huomaisi olevansakin positiivinen ihminen? Ei sentään, luulen, että alkaisin käyttäytyä luonteeni vastaisesti. Persoonani muuttuisi. En ole valmis siihen. Etenen tällaisena, kompuroiden välillä.
Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että meissä kaikissa on positiivisia ja negatiivisia ominaisuuksia. Täysin pessimististä ihmistä en ole koskaan tavannut.
Onko jokainen ihminen perusominaisuuksiltaan persu, sitäkö tarkoitat?
Mitä olisi pitänyt ymmärtää?
Kenellähän se lukihäiriö siis on.
Nim. Ohilukija vain.
Todellakin ohi sulta meni.
Jos ei omaksu persuilua, on turhake täällä, sitä tässä tarkoitetaan.
Mitä hlvt:ä! Mitä Persuilua "Eliaanan" kommentissa 27.10. klo 14:25 on? Miksi seuraava kommentti 27.10. klo 16:16 kuitenkin perää sitä, mitä edellisessä ei mitenkään julki tuoda? Jos lukeminen onnistuu, niiin onko ymmärryksessä vajetta.
Ei pitäisi verrata ja valittaa!
Ikävä kyllä kaukomuisti on tallella ja väkisinkin niitä menneitä vuosia tulee verrattua nykyisiin. Tarkoitan fyysisen kunnon ja olemisen monipuolisuuden suhteen.
Oli haasteita, onnistumisten iloja, tulevaisuuden suunnittelua yms.
Välillä oli todellisen puutteen vuosia.
Nyt on kohtuullinen terveys, sairasteleva puoliso eikä taloudellisesti huoleton elämä pyhitä näitä puutteita.
EI positiivisuutta voi kukaan pakottaa, se tulee itsestään silloin. kun ensin asiat omalla kohdalla on kunnossa.
Silloin vasta ihminen voi ajatella tilannetta rauhallisesti omien mieltymyksien pohjalta.
Ei. Oikea positiivisuus tarkoittaa sitä, että kun asiat eivät ole kunnossa, ne osaa ajatella siten, että ne tulevat kuntoon ja / tai osaa elää niitten juttujen kanssa, jotka eivät ehkä tulekaan sen kummemmiksi. Positiivari ei siis katso asioita niitten nurjalta puolelta, kuten negatiivinen tyyppi.
"Positiivisuus" on tämän ajan muotisana.
Sitäpaitsi suomalainen sana on "myönteinen".
Kauhea trendi mikä tuli jenkeistä. Kaikki jauhaa sitä sanaa.
Aloittaja ei ole maininnut sanaa "positiivisuus".
Vaan että rakastetaan elämää.
Well, positiivisen myönteisesti ajatteleva tyyppi todennäköisesti rakastaa elämää. Hänen vastakohtansa ei välttämättä, tai ainakin hän näkee ja kokee sen vaikeimman kautta.
Juurikin näin, kun klo 19,19 ja 19,47 sanovat.
Myönteinenhän se on suomeksi, aivan kuin negatiivinen on kielteinen.
Kyse lienee elämisen perusvireestä.
Esimerkkinä tulee mieleen kielteisestä asenteesta, johon ainakin useimmat palveluammateissa toimivat ovat törmänneet.
On ihmisiä, joille ei kelpaa mikään.
Ihmiselämä kuitenkin on yleensä monivivahteinen, jokainen kohtaa asioita elämänsä aikana, sekä myönteisyyttä tai kielteisyyttä tuntien.
Mukava uutinen on se, että tansseissa osui kohdalle omanikäinen niin ihanasti tanssiv kumppani.. Oli kyllä nautinto!