Miettinyt monesti että jokasella ihmiskontaktilla on jokin tarkoitus ja kun kerta ikävä palstalla ollaan, niin on myös niitä kohtaamisia jotka eivät toteudu kuin mielen ja kuvituksen tasolla. Ehkä se on sellainen mieltä kasvattava kokemus ja opettavainenkin vaikkei niistä muodostu sitten mitään suhdetta tai muuta vastaavaa. Joskus on hyvä myös antaa periksi asian toivottomuudelle jos se ei pidemmällä aikavälillä anna mitään konkreettista tai jostain syystä kokee pelottavana tai ahdistavananakin olla toiseen tunteita. Irti päästäminen voi olla myös hyvin vapauttavaa kun aikansa on asian kanssa elänyt. Ja tietysti myös se mitä on oikeasti tapahtunut kahden ihmisen välillä vain onko sitten mitään.
Järkeä tai ei mutta silti
Anonyymi-ap
16316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
En suostu omimaan tätä. Haluan uskoa meihin edelleen.
😋😋😋😍😍😍😍😋😋😋
❤️ Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#18072510e
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞
Minä kyllä omin tämän mutta miksi tänne palaan?Häiritsen sinua kuitenkin, en osaa päästää irti. Ajattelin jo luopua kännykästäkin.
Ei tätä kenenkään pidä eikä tarvitsekaan omia sillä toisen tunteet on tunnusteltu aika päiviä sitten joten siksikään ei tarvitse. Nämä ovat vain ajatuksiani ja näkökulmaani. Voin vain kannustaa täällä muita ja ottaa osaa mieltä askarruttaviin keskusteluihin. Ap
Minä kyllä tykkään sinusta jotenkin ihmisenä mutta sinun pitäisi päästä elämään omaa elämääsi. Pitkiä taukoja on ollut jo kuitenkin.
Kyllähän tässä elellään, ihan parhaillaankin, mutta tosiaan nykyään harvemmin enää täällä käyn, silloin kun oikein pohdituttaa ja tuntuu että voisi kirjoitella asioita mitkä mietityttää niin on mukava avautua.
Olen jotenkin joutunut niin paljon mieltäni muokkaamaan, että mieleni on väsynyt. Tarvin lepoa mielelle.
Juu ja jotkut on sellaisia vapaamuurarihomoupeereitten järjestämiä. Eliittiporukkaa kun ovat eikä oma elämä riitä niin täytyy tuppautua muidenkin elämään. Siinä tuntee itsensä tärkeäksi.
Aika lailla noin juuri. Ainakin kaikki positiiviset ihmiskokemukset on tarkoitettu. Ne jollakin tavalla kasvattaa ja opettaa. Jos tunteita tulee, ne on merkki jostain syvemmästä. Kannustus ehkä tutustua paremmin. Pakkohan ei tietysti ole, jos itse niin päättää.
Maailma on kaksijakoinen. Myös pahoja asioita tapahtuu. Siksi myös voi kohdata sellaisia ihmisiä, joita ei pitäisi kohdata, Onneksi usein voi ottaa jalat alleen, jos näkee, että kohtaaminen voi satuttaa jollakin tavalla itseä tai muita.
Jos haluaa, että vahvojen tunteiden kohteeseen voisi olla konkreettisesti yhteydessä, se vaatii myös itseltä aktiivisuutta tai sinnikkyyttä joissakin tapauksissa. Vasta sitten, kun tuntee toisen , tietää mihin tutustuminen voi johtaa parhaimillaan. Muuten on vain haaveilua tai jos ei tee mitään, luovuttamista. Sekin on toki sallittua ja ihan hyvää, jos itse niin päättää. Voi hyvin!
Kuka olet.
Miksi ajattelet, että sinulla on viisaus?
Todennäköisesti onkin, en sillä, satuttaa vaan lukea itsestä totuus, olen luovuttaja.
Aivan niin ja kiitos toivotuksesta😊
En ajattele noin. Ihan tavallinen ihminen olen. Luovuttaja on vielä aika hyvä ihminen. Ei hän ole kenellekään pahaa tehnyt. Hän ei ole ehkä vain uskaltanut ottaa ratkaisevaa askelta. Aina sen voi ottaa, vaikka tilanteet tosin voivat menneä menojaan ja muuttua. Uusia mahdollisuuksia kuitenkin annetaan. Myös toinen voi ottaa askeleen, silloin epävarmallakin on helpompi toimia. Aina ei siis ole itsestä kiinni. Rohkeutta ja kaikkea hyvää sinulle!
Ole hyvä!
Minun siis pitää päättää, mitä teen. Ymmärrän kyllä vastuuni,en voi enää palata miehen luo. Rakastan miestäni, hän on hyvin mukava mies. Palaan joskus ehkä…Minun täytyy nyt saada olla rauhassa.
Kyllä minäkin olen luovuttaja ja hyvä kun niin totesit. Lähetän tämän viestin ja sitten lopetan.
En todennut niin. Rohkeutta ja kaikkea hyvää!