Lihomiseni syy on VHH

"Se on aikalailla niin, että jos liikkuu paljon niin tarvitsee sitä polttoainetta. VHH sopii vähän liikkuville ihmisille kyllä hyvin."

Ja lautasmalli liikkuville tyhmille

Ei välttämättä tarvitse. Keho tuottaa kaiken tarvitsemansa glukoosin glukoneogeneesissä muista ravintoaineista. Ketoaineet ovat ylivoimaisia energiasubstraatteja pitkäkestoisessa rasituksessa, koska lihaksille vapautuu energiaa tasaisesti rasvasoluista. Räjähtävää voimaa tarvitsevissa lajeissa hiilihydraatit toimivat hyvin.

Veren punasolut ja eräät keskushermoston solut tarvitsevat välttämättä glukoosia, koska niiltä puuttuu mitokondriot. Osa soluista saa energiaa betaoksidaatiossa ja useimmat toimivat ketoaineilla.

HermesTrismegistus kirjoitti:

Ei välttämättä tarvitse. Keho tuottaa kaiken tarvitsemansa glukoosin glukoneogeneesissä muista ravintoaineista. Ketoaineet ovat ylivoimaisia energiasubstraatteja pitkäkestoisessa rasituksessa, koska lihaksille vapautuu energiaa tasaisesti rasvasoluista. Räjähtävää voimaa tarvitsevissa lajeissa hiilihydraatit toimivat hyvin.

Veren punasolut ja eräät keskushermoston solut tarvitsevat välttämättä glukoosia, koska niiltä puuttuu mitokondriot. Osa soluista saa energiaa betaoksidaatiossa ja useimmat toimivat ketoaineilla.

Lue lisää

Ihmettelin aikanani olisiko jotain vikaa. Hiihtäessäni pitempää lenkkiä livä hiki päällä oli ensimmäinen 50 minuuttia puoliväkinäistä mutta sitten helpotti. Kohtuullista, tasaista hikivauhtia pystyi aerobisella alueella pitämmään loputtoman tuntuisesti. Ennen kahta tuntia alkoi olemaan nestevajausta.
Muutama kymmenen vuotta myöhemmin arvelin josko ensimmäinen vajaa tunti kulutti valmiit glukoosit ja sitten avautui "rasvatankki" josta löytyi tavaraa prosessoitavaksi lihasten tarvitsemaksi glukoosiksi.

HermesTrismegistus kirjoitti:

Ei välttämättä tarvitse. Keho tuottaa kaiken tarvitsemansa glukoosin glukoneogeneesissä muista ravintoaineista. Ketoaineet ovat ylivoimaisia energiasubstraatteja pitkäkestoisessa rasituksessa, koska lihaksille vapautuu energiaa tasaisesti rasvasoluista. Räjähtävää voimaa tarvitsevissa lajeissa hiilihydraatit toimivat hyvin.

Veren punasolut ja eräät keskushermoston solut tarvitsevat välttämättä glukoosia, koska niiltä puuttuu mitokondriot. Osa soluista saa energiaa betaoksidaatiossa ja useimmat toimivat ketoaineilla.

Lue lisää

Lihakset eivät tarvitse ketoaineita vaan ne pystyvät polttamaan rasvaa sellaisenaan. Ketoaineilla pystytään korvaamaan osa välttämättömästä glukoosista, ei muuta. Sitäpaitsi ketoaineita muodostuu niin vähän, ettei niillä pystyisikään pitkäaikaiseen rasitukseen

Anonyymi kirjoitti:

Ihmettelin aikanani olisiko jotain vikaa. Hiihtäessäni pitempää lenkkiä livä hiki päällä oli ensimmäinen 50 minuuttia puoliväkinäistä mutta sitten helpotti. Kohtuullista, tasaista hikivauhtia pystyi aerobisella alueella pitämmään loputtoman tuntuisesti. Ennen kahta tuntia alkoi olemaan nestevajausta.
Muutama kymmenen vuotta myöhemmin arvelin josko ensimmäinen vajaa tunti kulutti valmiit glukoosit ja sitten avautui "rasvatankki" josta löytyi tavaraa prosessoitavaksi lihasten tarvitsemaksi glukoosiksi.

Lue lisää

Vaikea sanoa. Mä luulen, että lihasten glykogeenien purkaminen on buustannu lihasten energiansaantia. Mun ymmärtääkseni kestävyysurheiljoiden tankkauksen tavoite on täyttää lihasten glykogeeni, joista vapauu sitten glukoosia suoraan lihasten käyttööb,

Ketoosin ja lipolyysin käynnistyminen vie päiviä. Kun olet jo siirtynyt rasva-aineenvaihduntaan, lipolyysi sulattaa rasvoja energianlähteeksi tasaisena virtana, mutta yleensä metabolia noudattaa kaaaa, jossa ensin käytetään veren glukoosi, sitten maksan ja lihasten gukoosi. Sen jälkeen aktivoituvat glukoosia syntetisoiva glukoneogeneesi ja rasvasoluja vapaiksi rasvahapoiksi "sulattava" lipolyysi ja ketoaineita tuottava ketogeneesi. Jälkimmäiset vuorottelevat jatkuvasti tuottaen energia-aineita solujen ravinnoksi.

HermesTrismegistus kirjoitti:

Ei välttämättä tarvitse. Keho tuottaa kaiken tarvitsemansa glukoosin glukoneogeneesissä muista ravintoaineista. Ketoaineet ovat ylivoimaisia energiasubstraatteja pitkäkestoisessa rasituksessa, koska lihaksille vapautuu energiaa tasaisesti rasvasoluista. Räjähtävää voimaa tarvitsevissa lajeissa hiilihydraatit toimivat hyvin.

Veren punasolut ja eräät keskushermoston solut tarvitsevat välttämättä glukoosia, koska niiltä puuttuu mitokondriot. Osa soluista saa energiaa betaoksidaatiossa ja useimmat toimivat ketoaineilla.

Lue lisää

Korkeatempoinen liikunta tehdään melko kokonaan glukoosilla ja glukoneogeneesi ei tuota sitä tarpeeksi. Glukoneogeneesin raaka-aineena toimii taas pääasiassa aminohapot. Huono juttu urheilijalle.

hvp27 kirjoitti:

Korkeatempoinen liikunta tehdään melko kokonaan glukoosilla ja glukoneogeneesi ei tuota sitä tarpeeksi. Glukoneogeneesin raaka-aineena toimii taas pääasiassa aminohapot. Huono juttu urheilijalle.

Lue lisää

Tuo on taas muyu- ja uskomustietoa.

Ketogeenistä ruokavaliota noudattava triathlonisti ja Virta Health-yrityksen perustaja Sami Inkinen vaimoineen souti San Fransiscosta Hawajille.

Monet yleisurheilijat, jalkapalloilijat, kävelijät ja maratoonarit noudattavat ketogeenistä ruokavaliota.

Australian mestaruuden voittanut (kokonainen) rugby-joukkue noudatti KD:tä. LeBron James, kuusinkertainen teräsmiesmestari Dave Scott, Tour de Francen voittanut Chris Froome, nyrkkeilijä Robert Helenius (noudatti muistaakseni ainakin jossain vaiheessa KD:tä tai sitä muistuttavaa paleo-dieettiä, mutta voin muistaa väärinkin), 21-kertainen triathlonvoittaja Mark Allen, ultramaratoonari Timothy Olsen..

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6863116/

Glukoneogeneesi tuottaa tarpeeksi glukoosia ja se käyttää mm. vapaita aminohappja, joita on verenkierrossa ja glyserolia, jota vapautuu triglyseridejä vapaiksi rasvahapoiksi purkavassa lipolyysissä. Yleensä lihasten kannibalisoiminen tapahtuu sen jälkeen kun keho on tyhjentänyt rasvavarastonsa.

Terve ihminen selviää hyvin ilman ravintoa pelkällä vedellä 30 vuorokautta. Se onnistuu juurikin elimistön tehokkaiden selviytymismekanismien, eli energiankulutuksen vähentämisen, glukoneogeneesin ja ketogeneesin ansiosta. Lopulta pitkään jatkuneen energiavajauksen seurauksena keho alkaa käyttää lihaskudokseen sitoutuneita aminohappoja glukoneogeneesin lähtöaineina, mutta siinä vaiheessa nälkiintyminen on jatkunut pitkään. (Nälkäänäkevien vatsan pönötys ei johdu läskistä, vaan nesteistä.)

Eli syöty lihakaan ei hevillä muutu läskiksi. Aminohappoja on veressä jatkuvasti solujen proteiinisynteesiä varten. Glukoneogeneesi ja ketogeneesi vuorottelevat - eli glukoosipitoisuuden kasvu veressä pysäyttää ketoaineiden tuotannon ja glukoosin vähäisyys käynnistää ketogeneesin. Muistelen, että ohjaava hormoni on insuliini tai insuliininkaltainen kasvuhormoni.

HermesTrismegistus kirjoitti:

Tuo on taas muyu- ja uskomustietoa.

Ketogeenistä ruokavaliota noudattava triathlonisti ja Virta Health-yrityksen perustaja Sami Inkinen vaimoineen souti San Fransiscosta Hawajille.

Monet yleisurheilijat, jalkapalloilijat, kävelijät ja maratoonarit noudattavat ketogeenistä ruokavaliota.

Australian mestaruuden voittanut (kokonainen) rugby-joukkue noudatti KD:tä. LeBron James, kuusinkertainen teräsmiesmestari Dave Scott, Tour de Francen voittanut Chris Froome, nyrkkeilijä Robert Helenius (noudatti muistaakseni ainakin jossain vaiheessa KD:tä tai sitä muistuttavaa paleo-dieettiä, mutta voin muistaa väärinkin), 21-kertainen triathlonvoittaja Mark Allen, ultramaratoonari Timothy Olsen..

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6863116/

Glukoneogeneesi tuottaa tarpeeksi glukoosia ja se käyttää mm. vapaita aminohappja, joita on verenkierrossa ja glyserolia, jota vapautuu triglyseridejä vapaiksi rasvahapoiksi purkavassa lipolyysissä. Yleensä lihasten kannibalisoiminen tapahtuu sen jälkeen kun keho on tyhjentänyt rasvavarastonsa.

Terve ihminen selviää hyvin ilman ravintoa pelkällä vedellä 30 vuorokautta. Se onnistuu juurikin elimistön tehokkaiden selviytymismekanismien, eli energiankulutuksen vähentämisen, glukoneogeneesin ja ketogeneesin ansiosta. Lopulta pitkään jatkuneen energiavajauksen seurauksena keho alkaa käyttää lihaskudokseen sitoutuneita aminohappoja glukoneogeneesin lähtöaineina, mutta siinä vaiheessa nälkiintyminen on jatkunut pitkään. (Nälkäänäkevien vatsan pönötys ei johdu läskistä, vaan nesteistä.)

Eli syöty lihakaan ei hevillä muutu läskiksi. Aminohappoja on veressä jatkuvasti solujen proteiinisynteesiä varten. Glukoneogeneesi ja ketogeneesi vuorottelevat - eli glukoosipitoisuuden kasvu veressä pysäyttää ketoaineiden tuotannon ja glukoosin vähäisyys käynnistää ketogeneesin. Muistelen, että ohjaava hormoni on insuliini tai insuliininkaltainen kasvuhormoni.

Lue lisää

Pistäppä maratoonareiden nimiä jotka karppaavat kilpailussa. Esimerkiksi Englannin pyöräilymaajoukkue "karppasi" kun söi vain 50E% hiilihydraattia. Kaikki maratonjuoksijat karppaisivat jos sillä pärjäisi, nyt suoritusta rajoittaa glykogeenin loppuminen.

Kysyn yhdeltä tutulta maratoonarilta ja toiselta kilpapyöräilijältä tuntevatko karppaavia kilpaurheilijoita.

hvp27 kirjoitti:

Pistäppä maratoonareiden nimiä jotka karppaavat kilpailussa. Esimerkiksi Englannin pyöräilymaajoukkue "karppasi" kun söi vain 50E% hiilihydraattia. Kaikki maratonjuoksijat karppaisivat jos sillä pärjäisi, nyt suoritusta rajoittaa glykogeenin loppuminen.

Kysyn yhdeltä tutulta maratoonarilta ja toiselta kilpapyöräilijältä tuntevatko karppaavia kilpaurheilijoita.

Lue lisää

Karppaus ja ketogeeninen ruokavalio ovat eri asioita. Ketogeenisellä ruokavaliolla hiilihydraateista saadaan 5-10 % päivittäisestä energiasta. Karppaus voi olla mitä tahansa maan ja taivaan välillä. KD laihduttaa ja pitää olon energisena ja kylläisenä. Miksi siitä pitää väitellä? Lainaus Endurance Runner-lehdestä.

Keto is the craze these days, and for a good reason. The keto diet offers mental and physical health benefits and effortless fat burning. But is endurance running on a keto diet good?

Combining keto and running is a controversial topic. Some experts believe the body needs glucose for endurance running, while others say runners benefit from using fat as fuel.

While some evidence is mixed about keto for endurance athletes, other evidence suggests the keto diet provides sustained energy for longer runs.

Research also shows that athletes on low-carb diets showed better body composition, fat oxidation, and performance than high-carb eating.

A study showed that the anaerobic threshold was higher in keto-trained athletes than athletes on regular diets. Because of this, endurance runners on keto can run harder and longer by using fat and ketones for fuel. When your body starts preferring to burn fat for energy (known as fat-adaption), it no longer relies on muscle glycogen to fuel your runs. In other words, fat-adapted runners burn a lot of stored fat before tapping into glycogen stores.

As someone that burns glucose as a primary energy source, you need to eat often, even during long runs. If you don’t, “hanger” strikes, and you become weak, tired, or light-headed. Constantly stressing out about which snacks you’ll bring and packing them to come with you gets exhausting.

When you switch from “glucose-burner” to “fat-burner” with the keto diet, you lose the hanger and become capable of skipping meals, which means you don’t need to stress about not having enough gels or other carb sources.

Running in an aerobic state means that your muscles have the oxygen they need to get through the run, and improving how your body transports and uses oxygen for energy helps you run faster. Becoming fat-adapted on the keto diet means that your muscles need less oxygen, and aerobic running becomes easier. It also means you’ll have less post-run muscle damage and soreness.

Luettelin jo aiemmassa vastauksessa useita ketogeenistä ruokavaliota noudattaneita urheilijoita.

Henkilö, johon voisit tutustua, on australialainen professori Tim Noakes, joka harrastaa maraton- ja ultramaraton-juoksuja; hän vannoi hiilihydraattien nimeen ja kirjoitti aiheesta useita kirjoja. Sitten hän sairastui tyypin 2 diabetekseen ja käänsi kelkkansa täysin; nyt hän vannoo ketogeenisen ruokavalion nimeen.

Mutta kuten aiemmin totesin, en ole aktiivisesti seurannut aihetta lähes kahteen vuoteen, eikä se tällä hetkellä ole intresseissäni mitenkään korkealla. Sitä ihmettelen, että monet saavat itkupotkuraivareita ketogeenisen ruokavalion hyötyjen korostamisesta. Mulle on oikeastaan ihan vitun sama, mitä ihmiset suuhunsa laittavat.

Ketodieettiä ei kai voi toteuttaa ekologisesti kestävällä tavalla? Yleensä tässä kohtaa kysyjää kehotetaan painumaan maailmanparannuspalstalle.

Anonyymi kirjoitti:

Ketodieettiä ei kai voi toteuttaa ekologisesti kestävällä tavalla? Yleensä tässä kohtaa kysyjää kehotetaan painumaan maailmanparannuspalstalle.

Suomessa käytännössä mitään ruokavaliota ei voi toteuttaa ekologisesti kestävällä tavalla. Kasvisruokavaliotkin edellyttävät ravintoaineita, jotka tuodaan maailman toiselta puolen.

Ihminen tarvitsee välttämättä 9 aminohappoa, joiden saamiseksi on syötävä useita palkokasveja. Mutta sinänsä ketogeenisen ruokavalion voi toteuttaa vegetaristisesti ja esim ketogeeninen kasviruokavalio, joka sallii meijerituotteet ja kananmunat on ihan toimiva vaihtoehto. Vegaaninen ketoruokavalio on jo paljon vaikeampi toteuttaa.

Ketogeenisen ruokavalion perusta on rasva. Meijeritoiminta on luonnon kannalta parempi vaihtoehto kuin kemiantehtaita edellyttävät margariini- ja öljylaitokset.

Lisäksi esim. kauramaito on yksi räikeimmistä markkinointi- ja terveyshuijauksista mitä historia tuntee: se ei ole ekologista, se sisältää pääasiassa vettä ja helvetisti lisäaineita (kuten amylaasientsyymiä, joka pilkkoo maltoosiin glukoosiksi saaden aikaan makean maun / kauramaidossa on saman verran sokeria kuin vastaavan kokoisessa limonadissa). Kauramaito myös maksaa monin verroin enemmän kuin maito, vaikka tuotanto ei maksaa juuri mitään. Toinen asiat ovat vegaanipihvit, joita valmistetaan geenimuunnellusta soijasta, jossa on eläinperäistä geenimuunneltua hemirautaa ja proteiineja, joita ei ole koskaan testattu ihmisravinnoksi; näiden ansiosta pihvit näyttävät ja maistuvat lihalta, mutta niiden alkuperä on vähintäänkin kysymyksiä herättävä.

Ongelma Suomessa on, että pohjoisen sijaintimme vuoksi emme voi viljellä kaikkea tarvitsemaamme ravintoa. Suuri osa ravintoa tuodaan muualta ja se on ekologisesti huono asia. Näin pohjoisessa ja pienen väestön osalta karja ei ehkä ole ekologisesti kaikkein huonoin vaihtoehto.

"Maksassa on glukoosia n. 350 g. Lihaksissa lihasten koosta riippuen. Lihakset käyttävät varastoidun glukoosin, maksa erittää glukoosin verenkiertoon."

- Yleisimmin uskotaan, että maksassa on glykogeenia n. 100 g ja lihaksissa n. 350-700 g lihasten märkäpainosta riippuen.

"Kun verensokeri laskee, insuliinin vastavaikuttaja glukagoni purkaa ensin maksan ja lihasten glykogeenit käyttöön."

- Kuten tuossa ylempänä todettiin, maksa erittää glukoosin verenkiertoon, mutta glukoosilla ei ole reittiä lihaksista takaisin verenkiertoon. Lihasten glykogeenit ovat käytössä ilman verensokerin laskuakin

"Jos verensokeri on jatkuvasti korkea, eivätkä glykogeenit pääset tyhjenemään, sokeri varasatoidaan läskiksi."

- Tässä piileekin koko jutun "salaisuus": Jos verensokeri on jatkuvasti korkea, elimistö käyttää energiakseen pelkästään sitä, ja kaikki muut ravintoaineet varastoidaan suoraan läskiksi.
Toisaalta kaikki edellisenä päivänä syöty energia, jota ei ole aamuun mennessä käytetty, varastoidaan rasvaksi riippumatta siitä onko se alunperin hiilareita, proteiineja tai rasvaa.
Poikkeuksena ainoastaan se, että hiilihydraatteja pystytään varastoimaan glukogeenina noin yhden päivän kulutusta vastaava määrä.

"Nälän tunne ja erilaiset mielihalut katoavat, kun rasvakerroksesta sulaa tasaisesti polttoainetta elimistöllä."

- Elimistö polttaa rasvaa normaalistikin, ilman ketoosia. Jopa nukkuessa.

"Sen sijaan räjähtävää voimaa tai noeputta edellyttävissä lajeissa ketogeeninen ei ole tehokkain ruokavalio."

- Tällaisena lajina voisi mainita esimerkiksi maratonjuoksun. Ketogeeninen soveltuu parhaiten (ainoastaan) sellaisiin lajeihin, joissa rasitus pysyy aerobisella alueella.

Lainaus sydänliiton sivuilta:
Rasvat ovat tärkein energianlähde silloin, kun rasitus tuntuu enintään kohtuullisen kuormittavalta. Rasva siis ”palaa” parhaiten, kun rasitus on kevyt tai kohtalainen. Elimistö käyttää energianlähteenä enemmän hiilihydraatteja, kun vauhti kiihtyy ja liikunta alkaa tuntua rasittavammalta.

Tästähän seuraa se, että kun hiilihydraatteja ei ole käytettävissä, niin vauhti ei kiihdy...

HermesTrismegistus kirjoitti:

Suomessa käytännössä mitään ruokavaliota ei voi toteuttaa ekologisesti kestävällä tavalla. Kasvisruokavaliotkin edellyttävät ravintoaineita, jotka tuodaan maailman toiselta puolen.

Ihminen tarvitsee välttämättä 9 aminohappoa, joiden saamiseksi on syötävä useita palkokasveja. Mutta sinänsä ketogeenisen ruokavalion voi toteuttaa vegetaristisesti ja esim ketogeeninen kasviruokavalio, joka sallii meijerituotteet ja kananmunat on ihan toimiva vaihtoehto. Vegaaninen ketoruokavalio on jo paljon vaikeampi toteuttaa.

Ketogeenisen ruokavalion perusta on rasva. Meijeritoiminta on luonnon kannalta parempi vaihtoehto kuin kemiantehtaita edellyttävät margariini- ja öljylaitokset.

Lisäksi esim. kauramaito on yksi räikeimmistä markkinointi- ja terveyshuijauksista mitä historia tuntee: se ei ole ekologista, se sisältää pääasiassa vettä ja helvetisti lisäaineita (kuten amylaasientsyymiä, joka pilkkoo maltoosiin glukoosiksi saaden aikaan makean maun / kauramaidossa on saman verran sokeria kuin vastaavan kokoisessa limonadissa). Kauramaito myös maksaa monin verroin enemmän kuin maito, vaikka tuotanto ei maksaa juuri mitään. Toinen asiat ovat vegaanipihvit, joita valmistetaan geenimuunnellusta soijasta, jossa on eläinperäistä geenimuunneltua hemirautaa ja proteiineja, joita ei ole koskaan testattu ihmisravinnoksi; näiden ansiosta pihvit näyttävät ja maistuvat lihalta, mutta niiden alkuperä on vähintäänkin kysymyksiä herättävä.

Ongelma Suomessa on, että pohjoisen sijaintimme vuoksi emme voi viljellä kaikkea tarvitsemaamme ravintoa. Suuri osa ravintoa tuodaan muualta ja se on ekologisesti huono asia. Näin pohjoisessa ja pienen väestön osalta karja ei ehkä ole ekologisesti kaikkein huonoin vaihtoehto.

Lue lisää

Karja sopisi tänne Suomeen paremmin kuin lietepellot. mutta voihan juureksiakin kasvattaa kasvihuoneissa. Suomeen tarvitaan karjaa. Lampaita. Marjaviljelyksiä. Ne lampaatkaan ei todellakaan maistu villasukilta vaikka joku vanha kansa voi näin väittääkin. Paljon on eläimiä joita kasvattaa hyvin ja ruuaksi. Ja lampaan tapauksessa villaksikin. Ja nahkaakin saa elukoista ihan vaikka kaloistakin. Eläinten hyvinvointi eläessään on kyllä tärkeää.

Anonyymi kirjoitti:

"Maksassa on glukoosia n. 350 g. Lihaksissa lihasten koosta riippuen. Lihakset käyttävät varastoidun glukoosin, maksa erittää glukoosin verenkiertoon."

- Yleisimmin uskotaan, että maksassa on glykogeenia n. 100 g ja lihaksissa n. 350-700 g lihasten märkäpainosta riippuen.

"Kun verensokeri laskee, insuliinin vastavaikuttaja glukagoni purkaa ensin maksan ja lihasten glykogeenit käyttöön."

- Kuten tuossa ylempänä todettiin, maksa erittää glukoosin verenkiertoon, mutta glukoosilla ei ole reittiä lihaksista takaisin verenkiertoon. Lihasten glykogeenit ovat käytössä ilman verensokerin laskuakin

"Jos verensokeri on jatkuvasti korkea, eivätkä glykogeenit pääset tyhjenemään, sokeri varasatoidaan läskiksi."

- Tässä piileekin koko jutun "salaisuus": Jos verensokeri on jatkuvasti korkea, elimistö käyttää energiakseen pelkästään sitä, ja kaikki muut ravintoaineet varastoidaan suoraan läskiksi.
Toisaalta kaikki edellisenä päivänä syöty energia, jota ei ole aamuun mennessä käytetty, varastoidaan rasvaksi riippumatta siitä onko se alunperin hiilareita, proteiineja tai rasvaa.
Poikkeuksena ainoastaan se, että hiilihydraatteja pystytään varastoimaan glukogeenina noin yhden päivän kulutusta vastaava määrä.

"Nälän tunne ja erilaiset mielihalut katoavat, kun rasvakerroksesta sulaa tasaisesti polttoainetta elimistöllä."

- Elimistö polttaa rasvaa normaalistikin, ilman ketoosia. Jopa nukkuessa.

"Sen sijaan räjähtävää voimaa tai noeputta edellyttävissä lajeissa ketogeeninen ei ole tehokkain ruokavalio."

- Tällaisena lajina voisi mainita esimerkiksi maratonjuoksun. Ketogeeninen soveltuu parhaiten (ainoastaan) sellaisiin lajeihin, joissa rasitus pysyy aerobisella alueella.

Lainaus sydänliiton sivuilta:
Rasvat ovat tärkein energianlähde silloin, kun rasitus tuntuu enintään kohtuullisen kuormittavalta. Rasva siis ”palaa” parhaiten, kun rasitus on kevyt tai kohtalainen. Elimistö käyttää energianlähteenä enemmän hiilihydraatteja, kun vauhti kiihtyy ja liikunta alkaa tuntua rasittavammalta.

Tästähän seuraa se, että kun hiilihydraatteja ei ole käytettävissä, niin vauhti ei kiihdy...

Lue lisää

Kiitos korjauksista. Maksan glykogeenit ovat noin 250 g. Kirjoitusvirhe. Ollaan melko lailla samalla sivulla, mutta ei aivan.

Maksaan liittyen: fruktoosin aineenvaihdunta tapahtuu maksassa. Se syntetisoidaan ensin glukoosiksi ja sitten glykogeeneiksi. Pieni osa muuttuu rasvaksi ja glykogeenien koon ylittävä glukoosi erittyy verenkiertoon ja mahdollisesti de novo lipogeneesissä triglyserideiksi rasvasoluihin.

-- > Tässä piileekin koko jutun "salaisuus": Jos verensokeri on jatkuvasti korkea, elimistö käyttää energiakseen pelkästään sitä, ja kaikki muut ravintoaineet varastoidaan suoraan läskiksi.

Kyllä, mutta lihakset pystyvät hyöydyntämään sokereita suhteessa lihasten kokoon. Lihakset eivät pysty hapettamaan kokoaan enemmän energiaa. Ylimääräinen veren glukoosi viedään rasvasoluihin, jossa se lipogeneesissa muutetaan triglyserideiksi, eli rasvaksi. Osa ylimääräisistä sokreista poistuu virtsan kautta. Mutta olet siinä oikeassa, että myös ylimääräiset rasvat varastoidaan rasvaksi. Aminohapot imeytyvät puutteellisesti ohutsuolesta elimistöön, eli osa poistuu ulosteen mukana - osa jää verenkiertoon vapaiksi aminohapoiksi solujen rakennustarpeiksi. Eli proteiinisynteesissä solut ottavat verestä aminohappoja, joista solun sytoplasmassa aletaan tuottaa uusia proteiineja, tai hormoneja,.. Oleellista on, että solut voivat käyttää energianlähteenä vain glukoosia tai rasvahappoja, muta sama solu ei voi käyttää energianlähteenä molempia yhtä aikaa. Jos veressä on molempia, solut priorisoivat helpomman, eli glukoosin käytön.

Montignacin malli toimii: hiilareiden ja rasvojen syönti samalla kertaa siirtää aina jompia kumpia varastorasvaksi, kun solu hyödyntää energiaksi kerrallaan vain toista.

--> Poikkeuksena ainoastaan se, että hiilihydraatteja pystytään varastoimaan glukogeenina noin yhden päivän kulutusta vastaava määrä.

Glykogeenien tyhjenemiseen ketogeenisellä kuluu ihmisestä riippuen 1-2 vuorokautta.

--> Tämä ei täsmälleen ottaen ole totta. Rasvan varastoimisen ja energian hapettamisen sykli liittyy insuliinin ja glukagonin vaihteluun. Insuliini on anabolinen hormoni ja energia-aineevaihdunnan kapelimestari, joka auttaa energiaravinteita verenkierrosta joko lihassoluihin tai rasvasoluihin. Kun haiman betasolut eritävät insuliinia vasteena glukoosipitoisuuden kasvulle, glukagonia erittää haiman betasolut vasteena glukoosipitoisuuden laskulle. Glukagoni aktivoi glukoneogeneesin, lipolyysin ja ketogeneesin, mutta ensiksi se käynnistää glykogeenien purkamisen.

Insuliini on hormoniherkän lipaasin estäjä, joten veren insuliini estää lipolyysin, jossa rasvoja puretaan rasvasoluista vapaiksi rasvahapoiksi. Lipolyysi käynnistyy noin 8 tuntia ruokailun jälkeen, joten suurin osa laihtumisesta tapahtuu yön aikana. Liikunnan merkitys on siinä, että se kasvattaa solujen energiankäyttöä ja nopeuttaa aineenvaihduntaa, mutta rasvan "palaminen" edellyttää rasvasoluja purkavan lipolyysin käynnistymisen.

Sinänsä osa soluista (esim. sydänlihaksen solut) saavat energiaa vapaista rasvahapoista betaoksidaatiossa, mutta pitkäketjuiset rasvahapot eivät voi ravita keskushermoston soluja, koska ne eivät läpäise veri-aivoestettä. Sen sijaan betahydroksibutyraatti on erinomainen energiasubstraatti kesushermoston soluille, koska se ei edellytä insuliinia välittävänä hormonina.

Ketogeenisen ruokavalion vahvuus laihdutuksessa tulee siitä, että se ei juurikaan kohota insuliinipitoisuutta, jolloin lipogeneesi toimii aktiivisesti ja purkaa varastorasvoja energiakäyttöön.

--> Ketogeeninen soveltuu parhaiten (ainoastaan) sellaisiin lajeihin, joissa rasitus pysyy aerobisella alueella.

Tässä kehotan tutustumaan triathlonisti Sami Inkiseen tai vaikkapa ultramaratoneja juoksevaan professori Tim Noakesiin. Ketourheilijat eivät ole nykyään harvinaisia missään lajissa. Toimii urheilijoilla erinomaisesti.

Glukoosi palaa ensin glykolyysissä ja sen tuottamat pyruvaatit siirtyvät mitokondrioiden sitruunahappokiertoon, Rasvan palaminen tapahtuu situruunahappokierrossa, jossa se muutetaan kaikkien energiaravinteiden yhteiseksli välimuodoksi - asetyylikoentsyymi a:ksi, josta tuotetaan kolmisenkymmentä ATP-molekyyliä ja ioneita elektroninsiirtoketjuun. Rasvan hapetustuotteina on hiilidioksidia ja vettä, jotka poistuvat hikoilun ja hengityksen kautta,

Laihduttaessa ruokavaliomuutos on laihtumisen edellytys. Monet ruokavaliot yhdessä liikuinnan kanssa voivat toimia, mutta aineenvaihdunnan perusteiden vuoksi insuliinimalli toimii erittäin hyvin.

HermesTrismegistus kirjoitti:

Kiitos korjauksista. Maksan glykogeenit ovat noin 250 g. Kirjoitusvirhe. Ollaan melko lailla samalla sivulla, mutta ei aivan.

Maksaan liittyen: fruktoosin aineenvaihdunta tapahtuu maksassa. Se syntetisoidaan ensin glukoosiksi ja sitten glykogeeneiksi. Pieni osa muuttuu rasvaksi ja glykogeenien koon ylittävä glukoosi erittyy verenkiertoon ja mahdollisesti de novo lipogeneesissä triglyserideiksi rasvasoluihin.

-- > Tässä piileekin koko jutun "salaisuus": Jos verensokeri on jatkuvasti korkea, elimistö käyttää energiakseen pelkästään sitä, ja kaikki muut ravintoaineet varastoidaan suoraan läskiksi.

Kyllä, mutta lihakset pystyvät hyöydyntämään sokereita suhteessa lihasten kokoon. Lihakset eivät pysty hapettamaan kokoaan enemmän energiaa. Ylimääräinen veren glukoosi viedään rasvasoluihin, jossa se lipogeneesissa muutetaan triglyserideiksi, eli rasvaksi. Osa ylimääräisistä sokreista poistuu virtsan kautta. Mutta olet siinä oikeassa, että myös ylimääräiset rasvat varastoidaan rasvaksi. Aminohapot imeytyvät puutteellisesti ohutsuolesta elimistöön, eli osa poistuu ulosteen mukana - osa jää verenkiertoon vapaiksi aminohapoiksi solujen rakennustarpeiksi. Eli proteiinisynteesissä solut ottavat verestä aminohappoja, joista solun sytoplasmassa aletaan tuottaa uusia proteiineja, tai hormoneja,.. Oleellista on, että solut voivat käyttää energianlähteenä vain glukoosia tai rasvahappoja, muta sama solu ei voi käyttää energianlähteenä molempia yhtä aikaa. Jos veressä on molempia, solut priorisoivat helpomman, eli glukoosin käytön.

Montignacin malli toimii: hiilareiden ja rasvojen syönti samalla kertaa siirtää aina jompia kumpia varastorasvaksi, kun solu hyödyntää energiaksi kerrallaan vain toista.

--> Poikkeuksena ainoastaan se, että hiilihydraatteja pystytään varastoimaan glukogeenina noin yhden päivän kulutusta vastaava määrä.

Glykogeenien tyhjenemiseen ketogeenisellä kuluu ihmisestä riippuen 1-2 vuorokautta.

--> Tämä ei täsmälleen ottaen ole totta. Rasvan varastoimisen ja energian hapettamisen sykli liittyy insuliinin ja glukagonin vaihteluun. Insuliini on anabolinen hormoni ja energia-aineevaihdunnan kapelimestari, joka auttaa energiaravinteita verenkierrosta joko lihassoluihin tai rasvasoluihin. Kun haiman betasolut eritävät insuliinia vasteena glukoosipitoisuuden kasvulle, glukagonia erittää haiman betasolut vasteena glukoosipitoisuuden laskulle. Glukagoni aktivoi glukoneogeneesin, lipolyysin ja ketogeneesin, mutta ensiksi se käynnistää glykogeenien purkamisen.

Insuliini on hormoniherkän lipaasin estäjä, joten veren insuliini estää lipolyysin, jossa rasvoja puretaan rasvasoluista vapaiksi rasvahapoiksi. Lipolyysi käynnistyy noin 8 tuntia ruokailun jälkeen, joten suurin osa laihtumisesta tapahtuu yön aikana. Liikunnan merkitys on siinä, että se kasvattaa solujen energiankäyttöä ja nopeuttaa aineenvaihduntaa, mutta rasvan "palaminen" edellyttää rasvasoluja purkavan lipolyysin käynnistymisen.

Sinänsä osa soluista (esim. sydänlihaksen solut) saavat energiaa vapaista rasvahapoista betaoksidaatiossa, mutta pitkäketjuiset rasvahapot eivät voi ravita keskushermoston soluja, koska ne eivät läpäise veri-aivoestettä. Sen sijaan betahydroksibutyraatti on erinomainen energiasubstraatti kesushermoston soluille, koska se ei edellytä insuliinia välittävänä hormonina.

Ketogeenisen ruokavalion vahvuus laihdutuksessa tulee siitä, että se ei juurikaan kohota insuliinipitoisuutta, jolloin lipogeneesi toimii aktiivisesti ja purkaa varastorasvoja energiakäyttöön.

--> Ketogeeninen soveltuu parhaiten (ainoastaan) sellaisiin lajeihin, joissa rasitus pysyy aerobisella alueella.

Tässä kehotan tutustumaan triathlonisti Sami Inkiseen tai vaikkapa ultramaratoneja juoksevaan professori Tim Noakesiin. Ketourheilijat eivät ole nykyään harvinaisia missään lajissa. Toimii urheilijoilla erinomaisesti.

Glukoosi palaa ensin glykolyysissä ja sen tuottamat pyruvaatit siirtyvät mitokondrioiden sitruunahappokiertoon, Rasvan palaminen tapahtuu situruunahappokierrossa, jossa se muutetaan kaikkien energiaravinteiden yhteiseksli välimuodoksi - asetyylikoentsyymi a:ksi, josta tuotetaan kolmisenkymmentä ATP-molekyyliä ja ioneita elektroninsiirtoketjuun. Rasvan hapetustuotteina on hiilidioksidia ja vettä, jotka poistuvat hikoilun ja hengityksen kautta,

Laihduttaessa ruokavaliomuutos on laihtumisen edellytys. Monet ruokavaliot yhdessä liikuinnan kanssa voivat toimia, mutta aineenvaihdunnan perusteiden vuoksi insuliinimalli toimii erittäin hyvin.

Lue lisää

Sori muutama ajatus- ja kirjoitusvirhe. Täsmennyksenä: solut voivat tuottaa energiaa myös aminohapoista (proteiineista), mutta ne on ensin muutettava glukoneogeneesissä glukoosiksi.

Glukagonia erittää haiman alfasolut, insuliinia betasolut. Insuliinimallista enemmän:

Insuliinin säätelemä anabolinen aineevaihdunta rakentaa uutta kudosta, kuten lihaksia ja rasvakudosta varastoimalla energiaa ja säätelemällä rasva- ja proteiinisynteesiä.

Hormonit säätelevät aineenvaihduntaa ja kertovat aivoille ravinnontarpeesta. Jos ja kun tämä järjestelmä menee sekaisin, ihminen alkaa varastoida energiaa sen sijaan, että kuluttaisi sitä. Tähän vaikuttaa erityisesti insuliini.

Rasvakudoksella on tärkeä fysiologinen rooli. Sen lisäksi, että rasvakudos varastoi energiaa ja turvaa energiansaannin silloin, kun ravintoa ei ole tarjolla, rasvakudos säätelee aktiivisesti kylläisyyden tunnetta leptiini-hormonin välityksellä. Nälän tunnetta säätelee suolistosta erittyvä greliini.

Lihavien määrä on kolminkertaistunut vuoden 1980 jälkeen. Intensiivisestä tutkimuksesta huolimatta globaalin lihavuusepidemian syyt ovat yhä arvailujen ja kiistojen aihe.

Perinteisillä kalorirajoitetuilla dieeteillä ei ole pitkäkestoista laihduttavaa vaikutusta. Lihavuustutkimukset osoittavat, että vain yksi kuudesta kaloreita rajoittamalla laihtunut onnistuu välttämään yli 10 prosentin lihomisen laihduttamista seuraavan vuoden aikana. Lähes kaikki kaloreiden rajoittamiseen perustuvat laihdutuskuurit epäonnistuvat.

Miksi lihavalla on nälkä, vaikka hän karhuemon tapaan olisi varastoinut rasvakudokseen riittävästi energiaa koko talveksi?

Nälkää ja kylläisyyttä säätelee hormonitoiminta (erityisesti greliini ja leptiini). Insuliinin ja glukagonin eritystä säätelee ruokaan liittyvät aistimukset ja verensokeripitoisuuden muutokset.

Hormonaalisesti ravinnon kalorimäärää tärkeämpi tekijä on ravinnon laatu. Laadullisilla valinnoilla voi vaikuttaa nälän tunteeseen ja ohjata elimistö rasvan aktiiviseen polttamiseen betaoksidaatiossa. Se on oikeastaan aika helppoa.

Lihomisen hiilihydraatti-insuliinimallin (CIM/Carbohydrate-Insulin-Model) mukaan pitkälle jalostettujen, korkean glykeemisen kuorman ruokien kulutuksen kasvu määrittelee syömistavoissa tapahtunutta muutosta ja korreloi lihavuusepidemian kanssa.

Vuoden 1980 jälkeen yhä suurempi osa päivittäisestä energiasta on saatu sokereista (hiilihydraateista). Rasvan ja aivan erityisesti tyydyttyneen rasvan kulutus on samaan aikaan laskenut. Hiilihydraatit eivät pidä nälkää loitolla läheskään niin hyvin, kuin rasva, ja siksi ihmiset puputtavat sokereita aamusta iltaan.

Jatkuvasti korkea verensokeri ja verenkierrossa raivoava insuliinimyrsky vaikuttavat nälkää ja kylläisyyttä säätelevien hormonien lisäksi terveyteen.

Korkea verensokeri ja insuliini ovat tunnettuja verisuonia ja elimiä vaurioittavia sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. Nykyinen hiilihydraattipainotteinen elämäntapa altistaa insuliiniresistenssille, lihomiselle, aikuistyypin diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, suolistosairauksille ja muistisairauksile.

Tämä kaikki on todistettu lukemattomissa in vivo ja in vitro ihmis- ja eläinkokeissa sekä laboratorioiden solumaljoissa.

Hiilihydraattipainotteinen ruokavalio estää rasvan käyttämisen energianlähteenä, koska insuliini on lipolyysin estäjä. Kaloreita rajoittamalla laihduttaja kannibalisoi lihaksiaan vähintään yhtä paljon kuin rasvakudosta. Ketogeeninen aineenvaihduntaan perustuva ruokavalio käynnistää lipolyysin, jolloin keho saa tarvitsemansa energian rasvakudoksesta, eikä elimistön tarvitse pilkkoa lihaksia ravinnoksi. Tämä on osoitettu mm. Minnesota Starvation Experimentissä 1944-1945.
Insuliini on kolmen lipolyysiin osallistuvan entsyymin estäjä. Estämällä hormonisensitiivistä lipaasia (HSL), rasvakudoksen triglyseridilipaasia (ATGL) ja epäsuorasti CPT1-entsyymiä, insuliini estää rasvasolujen purkamisen vapaiksi rasvahapoiksi lipolyysissä.

Veren kohonnut insuliinipitoisuus (hyperinsulinemia) esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen insuliinihoitojen aloittamisen jälkeen ennustaa suurella todennäköisyydellä painonnousua.

CIM pitää ylensyöntiä rasvan määrän lisääntymisen seurauksena, ei rasvan määrän ensisijaisena syynä.

Toisin sanoen hiilihydraatti-insuliinimallissa syy-seuraus-suhde, joka yhdistää energian tasapainon rasvakudokseen, virtaa vastakkaiseen suuntaan hormonaalisten signaalien ohjaamana. Tästä näkökulmasta kalorien rajoittamista voidaan pitää oireenmukaisena hoitona, joka valitettavan usein epäonnistuu nykyaikaisessa ravintoympäristössä.

Vähäkaloriset / vähärasvaiset ruokavaliot voivat pahentaa taustalla olevaa aineenvaihdunnan häiriötä rajoittamalla edelleen veressä olevan energian hyödyntämistä ja käynnistämällä nälkävasteen, johon liittyy kasvanut nälän tunne, aineenvaihdunnan hidastuminen ja kohonnneet stressihormonitasot.

HermesTrismegistus kirjoitti:

Sori muutama ajatus- ja kirjoitusvirhe. Täsmennyksenä: solut voivat tuottaa energiaa myös aminohapoista (proteiineista), mutta ne on ensin muutettava glukoneogeneesissä glukoosiksi.

Glukagonia erittää haiman alfasolut, insuliinia betasolut. Insuliinimallista enemmän:

Insuliinin säätelemä anabolinen aineevaihdunta rakentaa uutta kudosta, kuten lihaksia ja rasvakudosta varastoimalla energiaa ja säätelemällä rasva- ja proteiinisynteesiä.

Hormonit säätelevät aineenvaihduntaa ja kertovat aivoille ravinnontarpeesta. Jos ja kun tämä järjestelmä menee sekaisin, ihminen alkaa varastoida energiaa sen sijaan, että kuluttaisi sitä. Tähän vaikuttaa erityisesti insuliini.

Rasvakudoksella on tärkeä fysiologinen rooli. Sen lisäksi, että rasvakudos varastoi energiaa ja turvaa energiansaannin silloin, kun ravintoa ei ole tarjolla, rasvakudos säätelee aktiivisesti kylläisyyden tunnetta leptiini-hormonin välityksellä. Nälän tunnetta säätelee suolistosta erittyvä greliini.

Lihavien määrä on kolminkertaistunut vuoden 1980 jälkeen. Intensiivisestä tutkimuksesta huolimatta globaalin lihavuusepidemian syyt ovat yhä arvailujen ja kiistojen aihe.

Perinteisillä kalorirajoitetuilla dieeteillä ei ole pitkäkestoista laihduttavaa vaikutusta. Lihavuustutkimukset osoittavat, että vain yksi kuudesta kaloreita rajoittamalla laihtunut onnistuu välttämään yli 10 prosentin lihomisen laihduttamista seuraavan vuoden aikana. Lähes kaikki kaloreiden rajoittamiseen perustuvat laihdutuskuurit epäonnistuvat.

Miksi lihavalla on nälkä, vaikka hän karhuemon tapaan olisi varastoinut rasvakudokseen riittävästi energiaa koko talveksi?

Nälkää ja kylläisyyttä säätelee hormonitoiminta (erityisesti greliini ja leptiini). Insuliinin ja glukagonin eritystä säätelee ruokaan liittyvät aistimukset ja verensokeripitoisuuden muutokset.

Hormonaalisesti ravinnon kalorimäärää tärkeämpi tekijä on ravinnon laatu. Laadullisilla valinnoilla voi vaikuttaa nälän tunteeseen ja ohjata elimistö rasvan aktiiviseen polttamiseen betaoksidaatiossa. Se on oikeastaan aika helppoa.

Lihomisen hiilihydraatti-insuliinimallin (CIM/Carbohydrate-Insulin-Model) mukaan pitkälle jalostettujen, korkean glykeemisen kuorman ruokien kulutuksen kasvu määrittelee syömistavoissa tapahtunutta muutosta ja korreloi lihavuusepidemian kanssa.

Vuoden 1980 jälkeen yhä suurempi osa päivittäisestä energiasta on saatu sokereista (hiilihydraateista). Rasvan ja aivan erityisesti tyydyttyneen rasvan kulutus on samaan aikaan laskenut. Hiilihydraatit eivät pidä nälkää loitolla läheskään niin hyvin, kuin rasva, ja siksi ihmiset puputtavat sokereita aamusta iltaan.

Jatkuvasti korkea verensokeri ja verenkierrossa raivoava insuliinimyrsky vaikuttavat nälkää ja kylläisyyttä säätelevien hormonien lisäksi terveyteen.

Korkea verensokeri ja insuliini ovat tunnettuja verisuonia ja elimiä vaurioittavia sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. Nykyinen hiilihydraattipainotteinen elämäntapa altistaa insuliiniresistenssille, lihomiselle, aikuistyypin diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, suolistosairauksille ja muistisairauksile.

Tämä kaikki on todistettu lukemattomissa in vivo ja in vitro ihmis- ja eläinkokeissa sekä laboratorioiden solumaljoissa.

Hiilihydraattipainotteinen ruokavalio estää rasvan käyttämisen energianlähteenä, koska insuliini on lipolyysin estäjä. Kaloreita rajoittamalla laihduttaja kannibalisoi lihaksiaan vähintään yhtä paljon kuin rasvakudosta. Ketogeeninen aineenvaihduntaan perustuva ruokavalio käynnistää lipolyysin, jolloin keho saa tarvitsemansa energian rasvakudoksesta, eikä elimistön tarvitse pilkkoa lihaksia ravinnoksi. Tämä on osoitettu mm. Minnesota Starvation Experimentissä 1944-1945.
Insuliini on kolmen lipolyysiin osallistuvan entsyymin estäjä. Estämällä hormonisensitiivistä lipaasia (HSL), rasvakudoksen triglyseridilipaasia (ATGL) ja epäsuorasti CPT1-entsyymiä, insuliini estää rasvasolujen purkamisen vapaiksi rasvahapoiksi lipolyysissä.

Veren kohonnut insuliinipitoisuus (hyperinsulinemia) esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen insuliinihoitojen aloittamisen jälkeen ennustaa suurella todennäköisyydellä painonnousua.

CIM pitää ylensyöntiä rasvan määrän lisääntymisen seurauksena, ei rasvan määrän ensisijaisena syynä.

Toisin sanoen hiilihydraatti-insuliinimallissa syy-seuraus-suhde, joka yhdistää energian tasapainon rasvakudokseen, virtaa vastakkaiseen suuntaan hormonaalisten signaalien ohjaamana. Tästä näkökulmasta kalorien rajoittamista voidaan pitää oireenmukaisena hoitona, joka valitettavan usein epäonnistuu nykyaikaisessa ravintoympäristössä.

Vähäkaloriset / vähärasvaiset ruokavaliot voivat pahentaa taustalla olevaa aineenvaihdunnan häiriötä rajoittamalla edelleen veressä olevan energian hyödyntämistä ja käynnistämällä nälkävasteen, johon liittyy kasvanut nälän tunne, aineenvaihdunnan hidastuminen ja kohonnneet stressihormonitasot.

Lue lisää

Kun suomalaisten viljan, perunan ja sokerin kulutus on romahtanut niin mistä se lisähiilihydraatti on otettu?

Maksassa on todellakin vain 100 g glukoosia glykogeeninä, glykogeenissä on paljon vettä.

Laihtumisessa oleellista vain energiatasapaino. Karppaajilla ei ole havaittu sen suurempaa energiankulutusta kuin muillakaan.

hvp27 kirjoitti:

Kun suomalaisten viljan, perunan ja sokerin kulutus on romahtanut niin mistä se lisähiilihydraatti on otettu?

Maksassa on todellakin vain 100 g glukoosia glykogeeninä, glykogeenissä on paljon vettä.

Laihtumisessa oleellista vain energiatasapaino. Karppaajilla ei ole havaittu sen suurempaa energiankulutusta kuin muillakaan.

Lue lisää

--> Kun suomalaisten viljan, perunan ja sokerin kulutus on romahtanut niin mistä se lisähiilihydraatti on otettu?

En ole seurannut aihetta reiluun vuoteen. Mistä päättelet hiilihydraattien kulutuksen laskeneen ja korreloiko se jotenkin ylipainon kanssa. Kuinka kauan hiilihydraattien kulutuksen lasku on jatkunut.

Lihavien määrä on kolminkertaistunut vuoden 1980 jälkeen. Tyypin 2 diabetes oli melko harvinainen sairaus vielä 1970-luvulla, mutta pian joka kymmenes ihminen maailmassa sairastaa aikuistyypin diabetesta. Jenkeissä tilanne on paljon pahempi. Yleinen perustelu on, että lihavuus altistaa diabetekselle. Kyllä. Mutta myös laihat sairastuvat tautiin. Se on vahvasti elämäntapasairaus, joka liittyy jatkuvasti korkean verensokerin aiheuttamaan insuliiniresistenssiin.

1980-luvulta alkaen rasvan kulutus on laskenut, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa rasvan kulutuksen vähenemisestä huolimatta ihmisten päivittäin syömä kokonaisenergia on kasvanut 400-500 kilokaloria, mikä on aiheuttanut järkyttävän lihavuusepidemian. Se käynnistyi vähäsvaisten tuotteiden tultua markkinoille; niissä rasvat oli korvattu sokereilla.

WHO:n suositus on, että lisätyn sokerin määrä päivittäisestä energiansaannista ei ylittäisi 5 prosenttia. Suomessa suositus on 10 %. Monet syövät aivan ylettömiä määriä lisättyjä sokereita, mikä osaltaan selittää Suomessakin nopeasti yleistynyttä kakkostyypin diabetesta.

Mä väittäisin, että globaalisti hiilihydraattien kulutus on kasvanut ja rasvojen kulutus vähentynyt. Olen kiitollinen, jos linkkaat tutkimuksen, joka osoittaa, että olen väärässä.

Karppaus ja ketogeeninen ruokavalio ovat kaksi eri asiaa. Ketoosi ylläpitää aineenvaihduntaa, joka käyttää tehokkaasti kehon varastoimia rasvoja hyväksi. Vähän hiilihydraatteja sisältävä karppaus ei yleensä johda ketoosiin, mutta voi muuten laskea kokonaisenergiaa.

Itse asiassa kontrolloiduissa satunnaistetuissa tutkimuksissa ketogeeninen ruokavalio on laihdutuksessa tehokkain 6-12 kk, jonka jälkeen erot tasottuvat. Vanha mantra syödystä ja kulutetusta energiast on kumottu eläin- ja ihmiskokeissa, mm. identtisillä kaksosilla. Lihomiseen vaikuttaa toki makroravinteiden laadun ohella myös ravinnon kokonaisuus ja esimerkiksi suolisotn mikrobiomi.

Vähäkalorinen ruokavalio epäonnistuu lähes aina, koska syömisen rajoittaminen pitää ihmisen nälkäisenä ja elimistön tottuessa pienempään energiansaantiin, elimistö laskee kulutusta mm. kehon lämpötilaan ja ruoansulatukseen käytettävää energiaa. Tämä on yksi elimistön selviytymismekanismeista. Sen seurauksena 2500 kilokaloria normaalisti syönyt laihduttaa pudottamalla päivittäisestä energiasta vaikkapa 500 kilokaloria. Aluksi tapahtuu laihtumista, mutta vähitellen keho adaptoituu vähäisempään energiansaantiin, jolloin kokonaiskulutus laskee ja laihtuminen stoppaa. Lähes kaikki laihduttajat tuntevat ilmiön. Myöhemmin paluu normiannoksiin alkaa lihottaa, koska vähäisempään energiaan tottunut elimistö alkaa varastoida ylimääräistä energiaa.

Tämä ei tietenkään kelpaa yleisesti: laihdutus- ja kuntoilu on miljardien arvoinen bisnes. Erilaiset laihduttavat tuotteet ja palvelut myyvät kuin häkä. Ketogeeninen ruokavalio ei maksa muuta kuin, sen mitä ruokaan käytät ja vähän vaivaa. Se ei ole kannattava bisnes ja siksi yhä markkinoidaan kaiken maailman nutrilettejä yms. roskaa - ja kuntosalikortteja.

Kaloreiden rajoittaminen on terveellistä, mutta ei laihdutuksen näkökulmasta. Pieni energiansaanti ylläpitää solujen autofagiaa, jolla on suotuisia terveysvaikutuksia. Todennäköisesti hyvin niukkaenerginen ruokavalio myös lisää terveitä elinvuosia (ainakin jyrsijäkokeissa). Luultavasti okinawalaisten pitkä ikä ei johdu mistään yksittäisestä ruoka-aineesta, vaan hyvin vähän energiaa sisältävästä ravinnosta.

Yksi perinteisen kaloriteorian sudenkuoppa on alkoholi. Etanolissa on 7 kilokaloria grammassa, joten melkein saman verran kuin rasvassa. Alkoholi itsessään ei lihota, koska maksa priorisoi aina etanolin polttamisen - sitä ei varastoida, eikä etanoli muutu läskiksi - se palaa,.. Sen sijaan alkoholin sisältämät sokerit tai ryyppämisen aikana syöty ruoka lihottavat kyllä, mutta puhtaan etanolin kalorit eivät lihota.

HermesTrismegistus kirjoitti:

--> Kun suomalaisten viljan, perunan ja sokerin kulutus on romahtanut niin mistä se lisähiilihydraatti on otettu?

En ole seurannut aihetta reiluun vuoteen. Mistä päättelet hiilihydraattien kulutuksen laskeneen ja korreloiko se jotenkin ylipainon kanssa. Kuinka kauan hiilihydraattien kulutuksen lasku on jatkunut.

Lihavien määrä on kolminkertaistunut vuoden 1980 jälkeen. Tyypin 2 diabetes oli melko harvinainen sairaus vielä 1970-luvulla, mutta pian joka kymmenes ihminen maailmassa sairastaa aikuistyypin diabetesta. Jenkeissä tilanne on paljon pahempi. Yleinen perustelu on, että lihavuus altistaa diabetekselle. Kyllä. Mutta myös laihat sairastuvat tautiin. Se on vahvasti elämäntapasairaus, joka liittyy jatkuvasti korkean verensokerin aiheuttamaan insuliiniresistenssiin.

1980-luvulta alkaen rasvan kulutus on laskenut, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa rasvan kulutuksen vähenemisestä huolimatta ihmisten päivittäin syömä kokonaisenergia on kasvanut 400-500 kilokaloria, mikä on aiheuttanut järkyttävän lihavuusepidemian. Se käynnistyi vähäsvaisten tuotteiden tultua markkinoille; niissä rasvat oli korvattu sokereilla.

WHO:n suositus on, että lisätyn sokerin määrä päivittäisestä energiansaannista ei ylittäisi 5 prosenttia. Suomessa suositus on 10 %. Monet syövät aivan ylettömiä määriä lisättyjä sokereita, mikä osaltaan selittää Suomessakin nopeasti yleistynyttä kakkostyypin diabetesta.

Mä väittäisin, että globaalisti hiilihydraattien kulutus on kasvanut ja rasvojen kulutus vähentynyt. Olen kiitollinen, jos linkkaat tutkimuksen, joka osoittaa, että olen väärässä.

Karppaus ja ketogeeninen ruokavalio ovat kaksi eri asiaa. Ketoosi ylläpitää aineenvaihduntaa, joka käyttää tehokkaasti kehon varastoimia rasvoja hyväksi. Vähän hiilihydraatteja sisältävä karppaus ei yleensä johda ketoosiin, mutta voi muuten laskea kokonaisenergiaa.

Itse asiassa kontrolloiduissa satunnaistetuissa tutkimuksissa ketogeeninen ruokavalio on laihdutuksessa tehokkain 6-12 kk, jonka jälkeen erot tasottuvat. Vanha mantra syödystä ja kulutetusta energiast on kumottu eläin- ja ihmiskokeissa, mm. identtisillä kaksosilla. Lihomiseen vaikuttaa toki makroravinteiden laadun ohella myös ravinnon kokonaisuus ja esimerkiksi suolisotn mikrobiomi.

Vähäkalorinen ruokavalio epäonnistuu lähes aina, koska syömisen rajoittaminen pitää ihmisen nälkäisenä ja elimistön tottuessa pienempään energiansaantiin, elimistö laskee kulutusta mm. kehon lämpötilaan ja ruoansulatukseen käytettävää energiaa. Tämä on yksi elimistön selviytymismekanismeista. Sen seurauksena 2500 kilokaloria normaalisti syönyt laihduttaa pudottamalla päivittäisestä energiasta vaikkapa 500 kilokaloria. Aluksi tapahtuu laihtumista, mutta vähitellen keho adaptoituu vähäisempään energiansaantiin, jolloin kokonaiskulutus laskee ja laihtuminen stoppaa. Lähes kaikki laihduttajat tuntevat ilmiön. Myöhemmin paluu normiannoksiin alkaa lihottaa, koska vähäisempään energiaan tottunut elimistö alkaa varastoida ylimääräistä energiaa.

Tämä ei tietenkään kelpaa yleisesti: laihdutus- ja kuntoilu on miljardien arvoinen bisnes. Erilaiset laihduttavat tuotteet ja palvelut myyvät kuin häkä. Ketogeeninen ruokavalio ei maksa muuta kuin, sen mitä ruokaan käytät ja vähän vaivaa. Se ei ole kannattava bisnes ja siksi yhä markkinoidaan kaiken maailman nutrilettejä yms. roskaa - ja kuntosalikortteja.

Kaloreiden rajoittaminen on terveellistä, mutta ei laihdutuksen näkökulmasta. Pieni energiansaanti ylläpitää solujen autofagiaa, jolla on suotuisia terveysvaikutuksia. Todennäköisesti hyvin niukkaenerginen ruokavalio myös lisää terveitä elinvuosia (ainakin jyrsijäkokeissa). Luultavasti okinawalaisten pitkä ikä ei johdu mistään yksittäisestä ruoka-aineesta, vaan hyvin vähän energiaa sisältävästä ravinnosta.

Yksi perinteisen kaloriteorian sudenkuoppa on alkoholi. Etanolissa on 7 kilokaloria grammassa, joten melkein saman verran kuin rasvassa. Alkoholi itsessään ei lihota, koska maksa priorisoi aina etanolin polttamisen - sitä ei varastoida, eikä etanoli muutu läskiksi - se palaa,.. Sen sijaan alkoholin sisältämät sokerit tai ryyppämisen aikana syöty ruoka lihottavat kyllä, mutta puhtaan etanolin kalorit eivät lihota.

Lue lisää

”Mä väittäisin, että globaalisti hiilihydraattien kulutus on kasvanut ja rasvojen kulutus vähentynyt. Olen kiitollinen, jos linkkaat tutkimuksen, joka osoittaa, että olen väärässä. ”

Tässä linkki muutamaan kuvaan.

1) Viljatuotteiden kulutusmuutokset muutos Suomessa 1900–2018 tilastojen mukaan. Vuosien 1900–1949 kulutusluvut perustuvat Laurilan (1985)*) kokoamiin tietoihin ja vuodesta 1950 lähtien ravintotaseisiin (Luonnonvarakeskus, ravintotaseet). https://www.oppiportti.fi/xmedia/rvi/1_4.png

2) Perunan ja sokerin kulutusmuutokset Suomessa 1900–2018 tilastotietojen mukaan. Lähteet, ks. kuva 1.4. Perunan tiedot vuosilta 2007–2009 ja 2013–2015 puuttuvat. https://www.oppiportti.fi/xmedia/rvi/1_5.png

3) Lihan ja kalan kulutusmuutokset Suomessa 1900–2018 tilastotietojen mukaan. Lähteet, ks. kuva 1.4. Kalan tilastoinnissa on tapahtunut muutoksia vuosien aikana. https://www.oppiportti.fi/xmedia/rvi/1_6.png

Lähteenä Ravitsemustiede-niminen kirja

--
*) Laurila E H. Kulutus Suomen kansantaloudessa vuosina 1900–1975. B42. Helsinki: Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, 1985.

Eli hvp:n alkuperäinen kysymys oli, että mistä ne ylimääräiset hiilihydraatit ovat sitten tulleet, kun kerran sokerin ja viljatuotteiden käyttö on vähentynyt? Ennen käytettiin ilmeisesti hiilihydraatteja roimasti enemmän, mutta kakkostyypin diabetes oli harvinaisuus.

Anonyymi kirjoitti:

”Mä väittäisin, että globaalisti hiilihydraattien kulutus on kasvanut ja rasvojen kulutus vähentynyt. Olen kiitollinen, jos linkkaat tutkimuksen, joka osoittaa, että olen väärässä. ”

Tässä linkki muutamaan kuvaan.

1) Viljatuotteiden kulutusmuutokset muutos Suomessa 1900–2018 tilastojen mukaan. Vuosien 1900–1949 kulutusluvut perustuvat Laurilan (1985)*) kokoamiin tietoihin ja vuodesta 1950 lähtien ravintotaseisiin (Luonnonvarakeskus, ravintotaseet). https://www.oppiportti.fi/xmedia/rvi/1_4.png

2) Perunan ja sokerin kulutusmuutokset Suomessa 1900–2018 tilastotietojen mukaan. Lähteet, ks. kuva 1.4. Perunan tiedot vuosilta 2007–2009 ja 2013–2015 puuttuvat. https://www.oppiportti.fi/xmedia/rvi/1_5.png

3) Lihan ja kalan kulutusmuutokset Suomessa 1900–2018 tilastotietojen mukaan. Lähteet, ks. kuva 1.4. Kalan tilastoinnissa on tapahtunut muutoksia vuosien aikana. https://www.oppiportti.fi/xmedia/rvi/1_6.png

Lähteenä Ravitsemustiede-niminen kirja

--
*) Laurila E H. Kulutus Suomen kansantaloudessa vuosina 1900–1975. B42. Helsinki: Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, 1985.

Eli hvp:n alkuperäinen kysymys oli, että mistä ne ylimääräiset hiilihydraatit ovat sitten tulleet, kun kerran sokerin ja viljatuotteiden käyttö on vähentynyt? Ennen käytettiin ilmeisesti hiilihydraatteja roimasti enemmän, mutta kakkostyypin diabetes oli harvinaisuus.

Lue lisää

Kiitos. Arvokasta dataa kotimaisesta kulutuksesta, mutta se kuvaa huonosti globaaleja trendejä. Ravitsemuskysymyksissä luotan isoon dataan, laajoihin koontitutkimuksiin ja pitkäakaisiin suuren väestön seurantoihin sekä satunnaistettuihin kontrolloituihin tutkimuksiin. Mä koitan täsmentää.

1.) Yleisesti suomalaisten terveys on kohentunut koko ajan 1970-luvulta alkaen, mutta koronapandemia laski eliniän odotetta myös Suomessa. Sydän- ja verisuonitaudit ovat vähentyneet samassa suhteessa tupakoinnin ja kehittyneempien hoitojen kanssa. Aikuistyypin diabetes on lisääntynyt, mutta se on lisääntynyt väestöryhmissä, joiden eläntavat ja ravinto altistavat taudille.

Suomi ei kuulu Euroopan lihavimpiin tai diabeettisimpiin kansoihin (tyypin 1 diabetesta paitsi). Olemme keskitasoa lähes kaikilla hyvinvoinnin mittareilla. Lisääntynyt hyvien proteiininlähteiden käyttö näkyy mm. pituuskasvussa Pohjois-Eroopassa ja Hollannissa. Mä olen lyhyt, kuten vanhempani ja monet ikäiseni, mutta nuoremmat veljeni ovat pitkiä ja heidän lapsensa vielä pidempiä.

Kaaviot osoittavat, että perinteisten hiilihydraattien saanti on vähentynyt ja lihan kulutus lisääntynyt. Tämä on odotusten mukainen tieto. 1970- ja 80-luvun lapsena muistan, että liha oli harvinaista herkkua. Toisaalta makeisten, mehujen ja muiden virvoitusjuomien kulutus oli vähäistä. (Karkkipäivä oli lauantai ja Jaffan saattoi saada saunajuomaksi.) Kouluaikoinani lihavuus oli todella harvinaista. Nyt ei ole. Monet lapsista ovat ylipainoisia tai lihavia. Monet lapsista syövät ja juovat sokerilla makeutettuja herkkuaja tunnin parin välein.

Sokereiden ja hiilihydraattien saanti ei jakaudu tasaisesti. Osa ihmisistä syö ihan liikaa sokereita, mutta osa vähemmän. Ekologinen data voi osoittaa kokonaismäärien laskua, mutta toisaalta kulutus on tietyissä väestönryhmissä voinut lisääntyä, jolloin ongelmat keskittyvät tälle ryhmälle. Niinä on demografisen datan vahvistama fakta, että köyhä sairastavat enemmän elintapasairauksia kuin rikkaat: se johtuu siitä, että köyhät syövät heikompilaatuista ravintoa, lihovat ja sairastuvat. Rikkailla on varaa syödä laadukasta ravintoa, joten he pysyvät keskimäärin terveempinä, ovat pitkäikäisempiä ja hoikempia.

Ja se on se suurin ongelma: lisättyjä sokereita syödään aivan liikaa globaalist, mutta myös Suomessa.

Eurooppalaislasten ruokavalioissa on edelleen liikaa sokeria, tuore selvitys osoittaa. Ongelmana ovat mehut ja virvoitusjuomat, joissa on paljon lisättyjä sokereita.

European Journal of Nutrition -lehdessä julkaistut tulokset perustuvat 8 300:n 8–9-vuotiaan eurooppalaislapsen ruokavaliotietoihin. Tietoja kerättiin Saksassa, Ruotsissa, Virossa, Espanjassa, Kyproksella, Italiassa, Unkarissa ja Belgiassa.

Tulosten perusteella pojat saivat päivittäin keskimäärin 1 720 ja tytöt 1 630 kilokaloria. Lisättyjä sokereita, eli sokereita, jotka on lisätty elintarvikkeeseen valmistusvaiheessa, pojat saivat keskimäärin 81 grammaa ja tytöt 77 grammaa päivittäin.

Maiden välillä oli eroja, mutta kaikissa maissa valtaosa lapsista sai suosituksia enemmän sokeria. Vain viidenneksellä sokerien osuus päivittäisestä energiansaannista oli alle 10 prosenttia, mikä olisi suositeltu taso.

Suurin osa lisätyistä sokereista oli peräisin virvoitusjuomista, hedelmämehuista, karkeista ja herkuista sekä maitotuotteista. Esimerkiksi jogurtit sisältävät paljon lisättyjä sokereita.

Tulokset osoittavat eurooppalaislasten sokerin saannin olevan edelleen liian korkeaa, mutta ne tarjoavat myös helpon tavan sokerin käytön vähentämiseen. Vaihtamalla sokerilla makeutetut juomat sokerittomiin monien lasten sokerin kulutus pienenisi todennäköisesti huomattavasti.

Uutispalvelu Duodecim

(European Journal of Nutrition 2020;59:979–989)

HermesTrismegistus kirjoitti:

--> Kun suomalaisten viljan, perunan ja sokerin kulutus on romahtanut niin mistä se lisähiilihydraatti on otettu?

En ole seurannut aihetta reiluun vuoteen. Mistä päättelet hiilihydraattien kulutuksen laskeneen ja korreloiko se jotenkin ylipainon kanssa. Kuinka kauan hiilihydraattien kulutuksen lasku on jatkunut.

Lihavien määrä on kolminkertaistunut vuoden 1980 jälkeen. Tyypin 2 diabetes oli melko harvinainen sairaus vielä 1970-luvulla, mutta pian joka kymmenes ihminen maailmassa sairastaa aikuistyypin diabetesta. Jenkeissä tilanne on paljon pahempi. Yleinen perustelu on, että lihavuus altistaa diabetekselle. Kyllä. Mutta myös laihat sairastuvat tautiin. Se on vahvasti elämäntapasairaus, joka liittyy jatkuvasti korkean verensokerin aiheuttamaan insuliiniresistenssiin.

1980-luvulta alkaen rasvan kulutus on laskenut, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa rasvan kulutuksen vähenemisestä huolimatta ihmisten päivittäin syömä kokonaisenergia on kasvanut 400-500 kilokaloria, mikä on aiheuttanut järkyttävän lihavuusepidemian. Se käynnistyi vähäsvaisten tuotteiden tultua markkinoille; niissä rasvat oli korvattu sokereilla.

WHO:n suositus on, että lisätyn sokerin määrä päivittäisestä energiansaannista ei ylittäisi 5 prosenttia. Suomessa suositus on 10 %. Monet syövät aivan ylettömiä määriä lisättyjä sokereita, mikä osaltaan selittää Suomessakin nopeasti yleistynyttä kakkostyypin diabetesta.

Mä väittäisin, että globaalisti hiilihydraattien kulutus on kasvanut ja rasvojen kulutus vähentynyt. Olen kiitollinen, jos linkkaat tutkimuksen, joka osoittaa, että olen väärässä.

Karppaus ja ketogeeninen ruokavalio ovat kaksi eri asiaa. Ketoosi ylläpitää aineenvaihduntaa, joka käyttää tehokkaasti kehon varastoimia rasvoja hyväksi. Vähän hiilihydraatteja sisältävä karppaus ei yleensä johda ketoosiin, mutta voi muuten laskea kokonaisenergiaa.

Itse asiassa kontrolloiduissa satunnaistetuissa tutkimuksissa ketogeeninen ruokavalio on laihdutuksessa tehokkain 6-12 kk, jonka jälkeen erot tasottuvat. Vanha mantra syödystä ja kulutetusta energiast on kumottu eläin- ja ihmiskokeissa, mm. identtisillä kaksosilla. Lihomiseen vaikuttaa toki makroravinteiden laadun ohella myös ravinnon kokonaisuus ja esimerkiksi suolisotn mikrobiomi.

Vähäkalorinen ruokavalio epäonnistuu lähes aina, koska syömisen rajoittaminen pitää ihmisen nälkäisenä ja elimistön tottuessa pienempään energiansaantiin, elimistö laskee kulutusta mm. kehon lämpötilaan ja ruoansulatukseen käytettävää energiaa. Tämä on yksi elimistön selviytymismekanismeista. Sen seurauksena 2500 kilokaloria normaalisti syönyt laihduttaa pudottamalla päivittäisestä energiasta vaikkapa 500 kilokaloria. Aluksi tapahtuu laihtumista, mutta vähitellen keho adaptoituu vähäisempään energiansaantiin, jolloin kokonaiskulutus laskee ja laihtuminen stoppaa. Lähes kaikki laihduttajat tuntevat ilmiön. Myöhemmin paluu normiannoksiin alkaa lihottaa, koska vähäisempään energiaan tottunut elimistö alkaa varastoida ylimääräistä energiaa.

Tämä ei tietenkään kelpaa yleisesti: laihdutus- ja kuntoilu on miljardien arvoinen bisnes. Erilaiset laihduttavat tuotteet ja palvelut myyvät kuin häkä. Ketogeeninen ruokavalio ei maksa muuta kuin, sen mitä ruokaan käytät ja vähän vaivaa. Se ei ole kannattava bisnes ja siksi yhä markkinoidaan kaiken maailman nutrilettejä yms. roskaa - ja kuntosalikortteja.

Kaloreiden rajoittaminen on terveellistä, mutta ei laihdutuksen näkökulmasta. Pieni energiansaanti ylläpitää solujen autofagiaa, jolla on suotuisia terveysvaikutuksia. Todennäköisesti hyvin niukkaenerginen ruokavalio myös lisää terveitä elinvuosia (ainakin jyrsijäkokeissa). Luultavasti okinawalaisten pitkä ikä ei johdu mistään yksittäisestä ruoka-aineesta, vaan hyvin vähän energiaa sisältävästä ravinnosta.

Yksi perinteisen kaloriteorian sudenkuoppa on alkoholi. Etanolissa on 7 kilokaloria grammassa, joten melkein saman verran kuin rasvassa. Alkoholi itsessään ei lihota, koska maksa priorisoi aina etanolin polttamisen - sitä ei varastoida, eikä etanoli muutu läskiksi - se palaa,.. Sen sijaan alkoholin sisältämät sokerit tai ryyppämisen aikana syöty ruoka lihottavat kyllä, mutta puhtaan etanolin kalorit eivät lihota.

Lue lisää

Laihtuminen perustuu aina energiavajeeseen eikä karppaaminen tuo minkäänlaista metabolista etua. Kevin Hall on mitannut ihmisten energian tuottoa eristyskammiossa eikä erojs ollut.

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26278052/

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/27385608/

Osa alkoholista kyllä muutetaan rasvaksi. Ketju menee alkoholi->asetaldehydi->etikkahappo->rasva. Muistuttaa paljon fruktoosin käsittelyä. Muu elimistö jatkaa energian käyttöä normaalisti.

Kun ihmiset vaurastuvat niin ruokavalioon tulee lisää lihaa ja rasvaa ja ihmiset lihovat.

Kannattaa tutustua Blue Zone:ihin. Niillä eletään pitkään. Niillä ei paljoa mässäillä lihalla ja eläinrasvalla. Hedelmiä ja kasviksia menee sitten paljon.

hvp27 kirjoitti:

Laihtuminen perustuu aina energiavajeeseen eikä karppaaminen tuo minkäänlaista metabolista etua. Kevin Hall on mitannut ihmisten energian tuottoa eristyskammiossa eikä erojs ollut.

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26278052/

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/27385608/

Osa alkoholista kyllä muutetaan rasvaksi. Ketju menee alkoholi->asetaldehydi->etikkahappo->rasva. Muistuttaa paljon fruktoosin käsittelyä. Muu elimistö jatkaa energian käyttöä normaalisti.

Kun ihmiset vaurastuvat niin ruokavalioon tulee lisää lihaa ja rasvaa ja ihmiset lihovat.

Kannattaa tutustua Blue Zone:ihin. Niillä eletään pitkään. Niillä ei paljoa mässäillä lihalla ja eläinrasvalla. Hedelmiä ja kasviksia menee sitten paljon.

Lue lisää

"We selectively restricted dietary carbohydrate versus fat for 6 days following a 5-day baseline diet in 19 adults "

6 vuorokauden tutkimus? Ketoosin käynnistymiseen menee 2-3 vuorokautta ja elimistö adaptoituu uuteen energiasubstraattiin n. kolmessa viikossa.

Toinen tutkimus on kiinnostava, mutta mä en ole 1,5 vuoteen aktiivisesti seuraunnut ravintokeskustelua. Olin joskus hyvin kiinnostunut, mutta en enää. Olin laihtumista enemmän kiinnostunut ketogeenisen ruokavalion neurologisista vaikutuksista.

Mulla KD toimi juuri niin, kuin uskoin. Paino laski 20 kiloa helposti. 100-% invalidina en voi pudottaa painoa liikunnalla. Seurasin noin 1,5 vuotta verensokeria ja verenpainetta aamuin illoin. Ilman verenpainelääkkeitä verenpaine pysyi erinomaisena. Verensokeri laski KD:n aikana esidiabeettiselta tasolta hyväksi 4,5-5,5 mmol/l. Ystäväni tulokset olivat vastaavia, mutta hän laihtui lähes 30 kiloa. KD on laihduttamiseen hyvä ruokavalio, koska sitä on helppo noudattaa ja ylläpitää.

Sokeri- ja rasva-arvot paranevat 90 päivän ketogeenisellä dieetillä

Koehenkilöitä rekrytoitiin Provon ja Oremin alueelta Utahissa. Kriteerit olivat ikä 18-45 vuotta ja äskettäin diagnosoitu tyypin 2 diabetes mellitus, samoin kuin kaikki metabolisen oireyhtymän piirteet, ml. hypertensio ja dyslipidemia.

Koehenkilöille tarjottiin tukeaviikkokäynneillä koko interventiotutkimuksen ajan. Viikkokäynnit koostuivat ruokavalion noudattamisen seuraamisesta ja mittauksista.

KD:n noudattaminen vahvistettiin viikoittaisilla testeillä sen varmistamiseksi, että plasman ketonit (Precision Xtra, Abbott, Chicago IL) olivat vähintään 0,5 mmol / l.

Koehenkilöitä kannustettiin: ”kontrolloi hiilihydraatit” (noin 5 % päivittäisestä energiasta), ”priorisoi proteiinit” (noin 20-25 % päivittäisestä energiasta) ja ”täytä rasvalla” (noin 70-75% päivittäisestä energiasta).

Ruokavalion keskeinen osa oli rajoittaa hiilihydraattien saantia enintään 30 grammaan päivässä. Koehenkilöitä kannustettiin syömään vapaasti proteiinia ja rasvaa: liha, munat ja juusto kuuluivat suositeltuihin ravintoaineisiin. Koehenkilöitä kannustettiin liikkumaan koko tutkimuksen ajan.

Tulokset

Paino ja painoindeksi
Koehenkilöt olivat keskimäärin 38,3 +/- 2,6 -vuotiaita valkoisia naisia. Naiset painoivat keskimäärin 85,7 +/-3,2 kg. Naisten painoindeksi oli 90 päivän intervention alussa 36,3 +/- 1,4 kg/m2. Kaikki koehenkilöt laihtuivat 90 päivän ruokavaliointervention aikana: koehenkilöiden keskipaino oli kokeen loputtua 76,7 +/- 3,2 kg. Vastaavasti keskimääräinen painoindeksi oli kokeen jälkeen 32,7 +/-1,5 kg/m2.

Systolinen ja diastolinen verenpaine
Koehenkilöiden verenpaine laksi ruokavalion aikana. Intervention alussa koehenkilöiden keskimääräinen systolinen verenpaine oli 134,0 +/-1,6 ja diastolinen verenpaine 89,9 +/- 1,3 mmHg.päivän KD-ruokavaliointervention päätyttyä koehenkilöiden verenpaine oli laskenut 123,3 +/- 1,1 (p< 0,0001), 82,6 +/-1,0 mmHg (p <0,005.

Glykoitunut hemoglobiini

Glykoituneen hemoglobiinin (HbA1c) tasot ovat merkityksellisiä indikaattoreita pitkäaikaisesta korkeasta verensokerista ja osoittavat siten diabeteksen vakavuutta. Koska glukoosipitoisuudet ovat jatkuvasti koholla, glukoosi voi sitoutua epäentsymaattisesti punasolujen hemoglobiiniin.

Perinteisesti diabeettinen alue HbA1c:lle on 6,5%, ja diabeettiset strategiat keskittyvät ensisijaisesti saamaan HbA1c:n lähelle tai alle kyseisen raja-arvon. Kaikilla koehenkilöillä diagnosoitiin diabetes, ja keskimääräinen HbA1c oli 8,9 +/-0,4 %. 90 päivän kuluessa LCHF-interventiosta HbA1c laski tasolle 5,6 +/-0,3 % (p < 0,0001).

Veren rasva-arvot (lipidit)

Verikokeilla mitataan yleensä prototyyppiset veren lipidit, joihin kuuluvat LDL-kolesteroli, HDL-kolesteroli ja triglyseridit.

Jokaisen näistä uskotaan vaikuttavan sydänsairauksien riskiin. Siltä osin kuin sydänsairaudet ovat yleisiä tyypin 2 diabeteksessa, glykeemisen statuksen ja veren lipidien yhteys on ymmärrettävä.

Samoin kuin HbA1c: kohdalla, KD:n vaikutus veren lipideihin oli huomattava. Vaikka LDL-kolesterolin lasku ei ollut merkittävä, triglyseridit laskivat merkittävästi (p < 0,005), kun taas HDL-kolesterolin pitoisuus veressä lisääntyi. Triglyseridi : HDL-suhde laski merkittävästi tasolta 4,6 +/-0,8 tasolle 1,6 +/- 0,2; (p<0,005).

Huomionarvoista on, että Triglyseridi : HDL-suhteen ja sydänsairauksien välinen korrelaatio on vahvempi kuin LDL:n ja sydänsairauksien välinen korrelaatio Se on siis hyvä indikaattori sydän- ja verisuonitautien riskistä.

Maksa-arvot

Insuliiniresistenssi ja tyypin 2 diabetes liittyvät moniin maksasairauksiin. ASAT- ja ALAT-pitoisuudet plasmassa mittaavat maksan terveyttä. Nämä mitattiin kahdeksalta potilaalta. 90 päivän ketogeeninen ruokavaliointerventio ei vaikuttanut merkittävästi maksa-arvoihin.

Ps: Tämäkin oli pieni tutkimus, mutta omat kokemukseni tukevat sen tuloksia.

hvp27 kirjoitti:

Laihtuminen perustuu aina energiavajeeseen eikä karppaaminen tuo minkäänlaista metabolista etua. Kevin Hall on mitannut ihmisten energian tuottoa eristyskammiossa eikä erojs ollut.

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26278052/

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/27385608/

Osa alkoholista kyllä muutetaan rasvaksi. Ketju menee alkoholi->asetaldehydi->etikkahappo->rasva. Muistuttaa paljon fruktoosin käsittelyä. Muu elimistö jatkaa energian käyttöä normaalisti.

Kun ihmiset vaurastuvat niin ruokavalioon tulee lisää lihaa ja rasvaa ja ihmiset lihovat.

Kannattaa tutustua Blue Zone:ihin. Niillä eletään pitkään. Niillä ei paljoa mässäillä lihalla ja eläinrasvalla. Hedelmiä ja kasviksia menee sitten paljon.

Lue lisää

Tarkennatko:

Miten etikkahappo (acetic acid) muuttuu rasvaksi ja kuinka suuri osa etanolin aineehvaihduntatuotteena syntyvästä asetaldehydistä muuttuu rasvaksi?

Mä tutustuin joskus (kauan sitten) jonkun kanadalaisen molekyylibiologin selvitykseen ja hän väitti, että ei ole sellaista aineenvaihduntapolkua, missä etanoli muuttuisi triglyserideiksi. Hän saattoi olla väärässä. Mulla oli joskus etanolin aineenvaihduntareiteistä laajempi kemiallinen kaavio, mutta olen hukannut sen.

Kiitos etukäteen.

Fruktolyysi

Fruktoosin aineenvaihdunta tapahtuu pääasiassa maksassa. Maksan lisäksi fruktolyysiä tapahtuu jonkin verran ohutsuolessa, luurankolihaksissa, kiveksissä, rasvakudoksessa ja aivoissa.

Noin prosentti syödystä fruktoosista muutetaan maksassa suoraan plasman triglyserideiksi. 29-54% fruktoosista syntetisoidaan maksassa glukoosiksi. Neljännes fruktoosista muutetaan laktaatiksi eli maitohapon suoloiksi tai estereiksi. 15-18% fruktoosista syntetisoiduista glykoosimolekyyleistä varastoidaan glykogeenien polymerisaatiossa polysakkarideina glykogeeneiksi.

Glykogeenit ovat tuhansista glukoosimolekyyleistä muodostavia pitkäketjuisia ja pitkähaaraisia polysakkarideja.

Glykogeenin polymerisaation lähtöaineina toimivat sokeri-nukleotidit, joissa sokerimonomeeri on aktivoitu kiinnittämällä siihen nukleotidi. Glykogeenin polymerisaatiossa vaikuttavat glykogeenisyntaasi, joka liittää glukoosimolekyylejä pitkään ketjuun sekä entsyymi, joka tekee glykogeeniin haarakohtia. Koska glykogeenisyntaasi voi vain lisätä glukoosimolekyylejä valmiiseen ketjuun, tarvitaan oma entsyymi aloittamaan glykogeenin valmistus (glykogeniini). Lähde: Solunetti

Kehon solut voivat käyttää fruktolyysin syntetisoimaa glukoosia ja laktaattia energianlähteenä solujen glykolyysissä. Aineenvaihdunta voi myös purkaa maksaan ja lihassoluihin varastoituneita fruktoosista valmistettuja glykogeenejä glukagonin stimuloimana glykogenolyysissä, jolloin vereen vapautuu glukoosia. Tämä mekanismi turvaa solujen energiansaannin ruokailujen välillä sekä raskaissa fyysisissä suorituksissa.

Alhainen verensokeri aktivoi haiman erittämään glukagonia, joka purkaa maksan ja lihasten glykogeenejä glukoosiksi. Glukagoni aktivoi myös maksassa ja munuaisissa tapahtuvaa glukoneogeneesiä, ketogeneesiä sekä rasvojen β-oksidaatiota. Matala verensokeri aktivoi rasvan käyttämistä energianlähteenä.

Aineenvaihduntapolku

Fruktoosi-->fruktokinaasi-->fruktoosi-1-fosfaatti-->aldolaasi-b (fruktoosi-1,6-bisfosfaattialdolaasi)-->dihydroksiasetonifosfaatti tai -->glyseraldehydi

dihydroksiasetonifosfaatti --> trioosi fosfaatti isomeraasi
glyseraldehydi -->trioosi kinaasi
==> glyseraldehydi-3-fosfaatti

HermesTrismegistus kirjoitti:

Tarkennatko:

Miten etikkahappo (acetic acid) muuttuu rasvaksi ja kuinka suuri osa etanolin aineehvaihduntatuotteena syntyvästä asetaldehydistä muuttuu rasvaksi?

Mä tutustuin joskus (kauan sitten) jonkun kanadalaisen molekyylibiologin selvitykseen ja hän väitti, että ei ole sellaista aineenvaihduntapolkua, missä etanoli muuttuisi triglyserideiksi. Hän saattoi olla väärässä. Mulla oli joskus etanolin aineenvaihduntareiteistä laajempi kemiallinen kaavio, mutta olen hukannut sen.

Kiitos etukäteen.

Fruktolyysi

Fruktoosin aineenvaihdunta tapahtuu pääasiassa maksassa. Maksan lisäksi fruktolyysiä tapahtuu jonkin verran ohutsuolessa, luurankolihaksissa, kiveksissä, rasvakudoksessa ja aivoissa.

Noin prosentti syödystä fruktoosista muutetaan maksassa suoraan plasman triglyserideiksi. 29-54% fruktoosista syntetisoidaan maksassa glukoosiksi. Neljännes fruktoosista muutetaan laktaatiksi eli maitohapon suoloiksi tai estereiksi. 15-18% fruktoosista syntetisoiduista glykoosimolekyyleistä varastoidaan glykogeenien polymerisaatiossa polysakkarideina glykogeeneiksi.

Glykogeenit ovat tuhansista glukoosimolekyyleistä muodostavia pitkäketjuisia ja pitkähaaraisia polysakkarideja.

Glykogeenin polymerisaation lähtöaineina toimivat sokeri-nukleotidit, joissa sokerimonomeeri on aktivoitu kiinnittämällä siihen nukleotidi. Glykogeenin polymerisaatiossa vaikuttavat glykogeenisyntaasi, joka liittää glukoosimolekyylejä pitkään ketjuun sekä entsyymi, joka tekee glykogeeniin haarakohtia. Koska glykogeenisyntaasi voi vain lisätä glukoosimolekyylejä valmiiseen ketjuun, tarvitaan oma entsyymi aloittamaan glykogeenin valmistus (glykogeniini). Lähde: Solunetti

Kehon solut voivat käyttää fruktolyysin syntetisoimaa glukoosia ja laktaattia energianlähteenä solujen glykolyysissä. Aineenvaihdunta voi myös purkaa maksaan ja lihassoluihin varastoituneita fruktoosista valmistettuja glykogeenejä glukagonin stimuloimana glykogenolyysissä, jolloin vereen vapautuu glukoosia. Tämä mekanismi turvaa solujen energiansaannin ruokailujen välillä sekä raskaissa fyysisissä suorituksissa.

Alhainen verensokeri aktivoi haiman erittämään glukagonia, joka purkaa maksan ja lihasten glykogeenejä glukoosiksi. Glukagoni aktivoi myös maksassa ja munuaisissa tapahtuvaa glukoneogeneesiä, ketogeneesiä sekä rasvojen β-oksidaatiota. Matala verensokeri aktivoi rasvan käyttämistä energianlähteenä.

Aineenvaihduntapolku

Fruktoosi-->fruktokinaasi-->fruktoosi-1-fosfaatti-->aldolaasi-b (fruktoosi-1,6-bisfosfaattialdolaasi)-->dihydroksiasetonifosfaatti tai -->glyseraldehydi

dihydroksiasetonifosfaatti --> trioosi fosfaatti isomeraasi
glyseraldehydi -->trioosi kinaasi
==> glyseraldehydi-3-fosfaatti

Lue lisää

Etikka voitaisiin kyllä muuttaa radvaksi mutta maksa polttaa senkin pois.

HermesTrismegistus kirjoitti:

"We selectively restricted dietary carbohydrate versus fat for 6 days following a 5-day baseline diet in 19 adults "

6 vuorokauden tutkimus? Ketoosin käynnistymiseen menee 2-3 vuorokautta ja elimistö adaptoituu uuteen energiasubstraattiin n. kolmessa viikossa.

Toinen tutkimus on kiinnostava, mutta mä en ole 1,5 vuoteen aktiivisesti seuraunnut ravintokeskustelua. Olin joskus hyvin kiinnostunut, mutta en enää. Olin laihtumista enemmän kiinnostunut ketogeenisen ruokavalion neurologisista vaikutuksista.

Mulla KD toimi juuri niin, kuin uskoin. Paino laski 20 kiloa helposti. 100-% invalidina en voi pudottaa painoa liikunnalla. Seurasin noin 1,5 vuotta verensokeria ja verenpainetta aamuin illoin. Ilman verenpainelääkkeitä verenpaine pysyi erinomaisena. Verensokeri laski KD:n aikana esidiabeettiselta tasolta hyväksi 4,5-5,5 mmol/l. Ystäväni tulokset olivat vastaavia, mutta hän laihtui lähes 30 kiloa. KD on laihduttamiseen hyvä ruokavalio, koska sitä on helppo noudattaa ja ylläpitää.

Sokeri- ja rasva-arvot paranevat 90 päivän ketogeenisellä dieetillä

Koehenkilöitä rekrytoitiin Provon ja Oremin alueelta Utahissa. Kriteerit olivat ikä 18-45 vuotta ja äskettäin diagnosoitu tyypin 2 diabetes mellitus, samoin kuin kaikki metabolisen oireyhtymän piirteet, ml. hypertensio ja dyslipidemia.

Koehenkilöille tarjottiin tukeaviikkokäynneillä koko interventiotutkimuksen ajan. Viikkokäynnit koostuivat ruokavalion noudattamisen seuraamisesta ja mittauksista.

KD:n noudattaminen vahvistettiin viikoittaisilla testeillä sen varmistamiseksi, että plasman ketonit (Precision Xtra, Abbott, Chicago IL) olivat vähintään 0,5 mmol / l.

Koehenkilöitä kannustettiin: ”kontrolloi hiilihydraatit” (noin 5 % päivittäisestä energiasta), ”priorisoi proteiinit” (noin 20-25 % päivittäisestä energiasta) ja ”täytä rasvalla” (noin 70-75% päivittäisestä energiasta).

Ruokavalion keskeinen osa oli rajoittaa hiilihydraattien saantia enintään 30 grammaan päivässä. Koehenkilöitä kannustettiin syömään vapaasti proteiinia ja rasvaa: liha, munat ja juusto kuuluivat suositeltuihin ravintoaineisiin. Koehenkilöitä kannustettiin liikkumaan koko tutkimuksen ajan.

Tulokset

Paino ja painoindeksi
Koehenkilöt olivat keskimäärin 38,3 /- 2,6 -vuotiaita valkoisia naisia. Naiset painoivat keskimäärin 85,7 /-3,2 kg. Naisten painoindeksi oli 90 päivän intervention alussa 36,3 /- 1,4 kg/m2. Kaikki koehenkilöt laihtuivat 90 päivän ruokavaliointervention aikana: koehenkilöiden keskipaino oli kokeen loputtua 76,7 /- 3,2 kg. Vastaavasti keskimääräinen painoindeksi oli kokeen jälkeen 32,7 /-1,5 kg/m2.

Systolinen ja diastolinen verenpaine
Koehenkilöiden verenpaine laksi ruokavalion aikana. Intervention alussa koehenkilöiden keskimääräinen systolinen verenpaine oli 134,0 /-1,6 ja diastolinen verenpaine 89,9 /- 1,3 mmHg.päivän KD-ruokavaliointervention päätyttyä koehenkilöiden verenpaine oli laskenut 123,3 /- 1,1 (p< 0,0001), 82,6 /-1,0 mmHg (p <0,005.

Glykoitunut hemoglobiini

Glykoituneen hemoglobiinin (HbA1c) tasot ovat merkityksellisiä indikaattoreita pitkäaikaisesta korkeasta verensokerista ja osoittavat siten diabeteksen vakavuutta. Koska glukoosipitoisuudet ovat jatkuvasti koholla, glukoosi voi sitoutua epäentsymaattisesti punasolujen hemoglobiiniin.

Perinteisesti diabeettinen alue HbA1c:lle on 6,5%, ja diabeettiset strategiat keskittyvät ensisijaisesti saamaan HbA1c:n lähelle tai alle kyseisen raja-arvon. Kaikilla koehenkilöillä diagnosoitiin diabetes, ja keskimääräinen HbA1c oli 8,9 /-0,4 %. 90 päivän kuluessa LCHF-interventiosta HbA1c laski tasolle 5,6 /-0,3 % (p < 0,0001).

Veren rasva-arvot (lipidit)

Verikokeilla mitataan yleensä prototyyppiset veren lipidit, joihin kuuluvat LDL-kolesteroli, HDL-kolesteroli ja triglyseridit.

Jokaisen näistä uskotaan vaikuttavan sydänsairauksien riskiin. Siltä osin kuin sydänsairaudet ovat yleisiä tyypin 2 diabeteksessa, glykeemisen statuksen ja veren lipidien yhteys on ymmärrettävä.

Samoin kuin HbA1c: kohdalla, KD:n vaikutus veren lipideihin oli huomattava. Vaikka LDL-kolesterolin lasku ei ollut merkittävä, triglyseridit laskivat merkittävästi (p < 0,005), kun taas HDL-kolesterolin pitoisuus veressä lisääntyi. Triglyseridi : HDL-suhde laski merkittävästi tasolta 4,6 /-0,8 tasolle 1,6 /- 0,2; (p<0,005).

Huomionarvoista on, että Triglyseridi : HDL-suhteen ja sydänsairauksien välinen korrelaatio on vahvempi kuin LDL:n ja sydänsairauksien välinen korrelaatio Se on siis hyvä indikaattori sydän- ja verisuonitautien riskistä.

Maksa-arvot

Insuliiniresistenssi ja tyypin 2 diabetes liittyvät moniin maksasairauksiin. ASAT- ja ALAT-pitoisuudet plasmassa mittaavat maksan terveyttä. Nämä mitattiin kahdeksalta potilaalta. 90 päivän ketogeeninen ruokavaliointerventio ei vaikuttanut merkittävästi maksa-arvoihin.

Ps: Tämäkin oli pieni tutkimus, mutta omat kokemukseni tukevat sen tuloksia.

Lue lisää

LCHF-dieeti nostaa LDL-kolesterolia keskimäärin 44%.

hvp27 kirjoitti:

Etikka voitaisiin kyllä muuttaa radvaksi mutta maksa polttaa senkin pois.

Miten? Mikä on sen aineenvaihduntapolku, jossa etikka tai etikkahappo muuttuu läskiksi?

HermesTrismegistus kirjoitti:

Miten? Mikä on sen aineenvaihduntapolku, jossa etikka tai etikkahappo muuttuu läskiksi?

Katso vaikka täältä: https://www.researchgate.net/figure/The-metabolic-pathways-of-fatty-acids-biosynthesis-from-acetic-acid-A-and-the-energy_fig1_236899656.

Tässä vielä lähteitä

Kristina Diaz is a health enthusiast, certified health coach, and avid runner of over 15 years. She writes about all things health, nutrition, and fitness. On top of these passions, she’s also a respiratory therapist.

Sources:

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/19049574/

https://jissn.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12970-020-00362-9

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/30531462/

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6863116/

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/29108901/

https://www.metabolismjournal.com/article/S0026-0495(15)00334-0/fulltext

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4113752/

hvp27 kirjoitti:

Katso vaikka täältä: https://www.researchgate.net/figure/The-metabolic-pathways-of-fatty-acids-biosynthesis-from-acetic-acid-A-and-the-energy_fig1_236899656.

Lue lisää

Linkki ei toiminut, mutta sama kuva on täällä https://tinyurl.com/yprzc2m3 . Tämä linkki toimi ainakin äsken.

Anonyymi kirjoitti:

Linkki ei toiminut, mutta sama kuva on täällä https://tinyurl.com/yprzc2m3 . Tämä linkki toimi ainakin äsken.

Lue lisää

Kiitti

HermesTrismegistus kirjoitti:

Kiitos korjauksista. Maksan glykogeenit ovat noin 250 g. Kirjoitusvirhe. Ollaan melko lailla samalla sivulla, mutta ei aivan.

Maksaan liittyen: fruktoosin aineenvaihdunta tapahtuu maksassa. Se syntetisoidaan ensin glukoosiksi ja sitten glykogeeneiksi. Pieni osa muuttuu rasvaksi ja glykogeenien koon ylittävä glukoosi erittyy verenkiertoon ja mahdollisesti de novo lipogeneesissä triglyserideiksi rasvasoluihin.

-- > Tässä piileekin koko jutun "salaisuus": Jos verensokeri on jatkuvasti korkea, elimistö käyttää energiakseen pelkästään sitä, ja kaikki muut ravintoaineet varastoidaan suoraan läskiksi.

Kyllä, mutta lihakset pystyvät hyöydyntämään sokereita suhteessa lihasten kokoon. Lihakset eivät pysty hapettamaan kokoaan enemmän energiaa. Ylimääräinen veren glukoosi viedään rasvasoluihin, jossa se lipogeneesissa muutetaan triglyserideiksi, eli rasvaksi. Osa ylimääräisistä sokreista poistuu virtsan kautta. Mutta olet siinä oikeassa, että myös ylimääräiset rasvat varastoidaan rasvaksi. Aminohapot imeytyvät puutteellisesti ohutsuolesta elimistöön, eli osa poistuu ulosteen mukana - osa jää verenkiertoon vapaiksi aminohapoiksi solujen rakennustarpeiksi. Eli proteiinisynteesissä solut ottavat verestä aminohappoja, joista solun sytoplasmassa aletaan tuottaa uusia proteiineja, tai hormoneja,.. Oleellista on, että solut voivat käyttää energianlähteenä vain glukoosia tai rasvahappoja, muta sama solu ei voi käyttää energianlähteenä molempia yhtä aikaa. Jos veressä on molempia, solut priorisoivat helpomman, eli glukoosin käytön.

Montignacin malli toimii: hiilareiden ja rasvojen syönti samalla kertaa siirtää aina jompia kumpia varastorasvaksi, kun solu hyödyntää energiaksi kerrallaan vain toista.

--> Poikkeuksena ainoastaan se, että hiilihydraatteja pystytään varastoimaan glukogeenina noin yhden päivän kulutusta vastaava määrä.

Glykogeenien tyhjenemiseen ketogeenisellä kuluu ihmisestä riippuen 1-2 vuorokautta.

--> Tämä ei täsmälleen ottaen ole totta. Rasvan varastoimisen ja energian hapettamisen sykli liittyy insuliinin ja glukagonin vaihteluun. Insuliini on anabolinen hormoni ja energia-aineevaihdunnan kapelimestari, joka auttaa energiaravinteita verenkierrosta joko lihassoluihin tai rasvasoluihin. Kun haiman betasolut eritävät insuliinia vasteena glukoosipitoisuuden kasvulle, glukagonia erittää haiman betasolut vasteena glukoosipitoisuuden laskulle. Glukagoni aktivoi glukoneogeneesin, lipolyysin ja ketogeneesin, mutta ensiksi se käynnistää glykogeenien purkamisen.

Insuliini on hormoniherkän lipaasin estäjä, joten veren insuliini estää lipolyysin, jossa rasvoja puretaan rasvasoluista vapaiksi rasvahapoiksi. Lipolyysi käynnistyy noin 8 tuntia ruokailun jälkeen, joten suurin osa laihtumisesta tapahtuu yön aikana. Liikunnan merkitys on siinä, että se kasvattaa solujen energiankäyttöä ja nopeuttaa aineenvaihduntaa, mutta rasvan "palaminen" edellyttää rasvasoluja purkavan lipolyysin käynnistymisen.

Sinänsä osa soluista (esim. sydänlihaksen solut) saavat energiaa vapaista rasvahapoista betaoksidaatiossa, mutta pitkäketjuiset rasvahapot eivät voi ravita keskushermoston soluja, koska ne eivät läpäise veri-aivoestettä. Sen sijaan betahydroksibutyraatti on erinomainen energiasubstraatti kesushermoston soluille, koska se ei edellytä insuliinia välittävänä hormonina.

Ketogeenisen ruokavalion vahvuus laihdutuksessa tulee siitä, että se ei juurikaan kohota insuliinipitoisuutta, jolloin lipogeneesi toimii aktiivisesti ja purkaa varastorasvoja energiakäyttöön.

--> Ketogeeninen soveltuu parhaiten (ainoastaan) sellaisiin lajeihin, joissa rasitus pysyy aerobisella alueella.

Tässä kehotan tutustumaan triathlonisti Sami Inkiseen tai vaikkapa ultramaratoneja juoksevaan professori Tim Noakesiin. Ketourheilijat eivät ole nykyään harvinaisia missään lajissa. Toimii urheilijoilla erinomaisesti.

Glukoosi palaa ensin glykolyysissä ja sen tuottamat pyruvaatit siirtyvät mitokondrioiden sitruunahappokiertoon, Rasvan palaminen tapahtuu situruunahappokierrossa, jossa se muutetaan kaikkien energiaravinteiden yhteiseksli välimuodoksi - asetyylikoentsyymi a:ksi, josta tuotetaan kolmisenkymmentä ATP-molekyyliä ja ioneita elektroninsiirtoketjuun. Rasvan hapetustuotteina on hiilidioksidia ja vettä, jotka poistuvat hikoilun ja hengityksen kautta,

Laihduttaessa ruokavaliomuutos on laihtumisen edellytys. Monet ruokavaliot yhdessä liikuinnan kanssa voivat toimia, mutta aineenvaihdunnan perusteiden vuoksi insuliinimalli toimii erittäin hyvin.

Lue lisää

Kauhean pitkä sepustus siitä, mitä ylimääräiselle energialle tapahtuu jos ihminen syö enemmän kuin kuluttaa.

Jos ihminen kuluttaa kaiken minkä syö, hän ei liho vaikka söisi pelkkiä hiilihydraatteja. Andrew Flinders Taylor laihtui 50 kg syömällä vuoden pelkkää perunaa eri tavoin valmistettuna. Joka päivä niin paljon että tuli kylläiseksi. Perunaruokavaliota ei silti suositella, koska se on hyvin rajoittavaa. Vegaaniruokavalio on hyvin rajoittava ja ketogeeninen ruokavalio erittäin rajoittava, mutta perunaruokavalio on yksi rajoittavimmista ruokavalioista, jota voit koskaan kokeilla.

Toisaalta, jos ihminen syö mitä tahansa enemmän kuin kuluttaa, hän ei laihdu.

Anonyymi kirjoitti:

Kauhean pitkä sepustus siitä, mitä ylimääräiselle energialle tapahtuu jos ihminen syö enemmän kuin kuluttaa.

Jos ihminen kuluttaa kaiken minkä syö, hän ei liho vaikka söisi pelkkiä hiilihydraatteja. Andrew Flinders Taylor laihtui 50 kg syömällä vuoden pelkkää perunaa eri tavoin valmistettuna. Joka päivä niin paljon että tuli kylläiseksi. Perunaruokavaliota ei silti suositella, koska se on hyvin rajoittavaa. Vegaaniruokavalio on hyvin rajoittava ja ketogeeninen ruokavalio erittäin rajoittava, mutta perunaruokavalio on yksi rajoittavimmista ruokavalioista, jota voit koskaan kokeilla.

Toisaalta, jos ihminen syö mitä tahansa enemmän kuin kuluttaa, hän ei laihdu.

Lue lisää

Kyllä. Myös kaljadieetti toimii hyvin. Olut pitää hyvin nälän loitolla, kun dokaamiseen suhtautuu suuremmalla hartaudella kuin syömiseen.

Mua hämmästyttää ketogeenisen ruokavalion herättämät intohimoiset vastaväitteet: ei se voi toimia, ketoosi on vaarallista ja jos se toimii se toimii van siksi, että kaloreiden määrä laskee.

Korkea verenpaine on huonojen ravitsemustottumusten jälkeen toiseksi yleisin sairastumisen riskiä lisäävä tekijä, kertoo David J. Unwin. Unwin on vuoden 2012 jälkeen hoitanut lihavia, korkeaa verenpainetta ja aikuistyypin diabetesta sairastavia potilaita ketogeenisellä ruokavaliolla. Tulokset ovat olleet hyviä.

Tuhannet lääkärit ympäri maailman suosittavat ketogeenistä ruokavaliota lihavuuden ja kardiometabolisten sairauksien, kuten diabeteksen ruokavaliohoidoksi.

Kardiometaboliseen syndroomaan (CMS) sisältyy joukko aineenvaihduntaan, verenkiertoon ja munuaisiin assosioituvia häiriöitä. Yhteisiä nimittäjiä kardiometabolisille sairauksille ovat viskeraalinen rasva, keskivartalolihavuus ja insuliiniresistenssi.

Keskivartalolihavuuteen liittyy usein insuliinin heikompi vaikutus ääreiskudoksissa ja/tai seerumin korkea insuliinipitoisuus.

CMS:n oireisiin kuuluvat mm. korkea verenpaine, poikkeavuudet verenpaineen ja sykkeen vuorokausivaihtelussa, diabetekseen viittaavat rasva- ja sokeriaineenvaihdunnan muutokset, aikuistyypin diabetes, alkoholista riippumaton rasvamaksa, lisääntynyt verenhyytymistaipumus, kihti sekä sydän- ja verenkiertoelinten lisääntynyt tulehdusriski.

Epidemiologisissa tutkimuksissa on havaittu, että kardiometabolinen oireyhtymä kasvattaa sepelvaltimotauti-, aivohalvaus-, sydän- ja verisuonitautikuolleisuus- ja kokonaiskuolleisuus-riskejä.

Yhä useampien lääkäreiden ja tutkijoiden mukaan useimmat sydän- ja verisuonitaudit assosioituvat diagnosoituun tai diagnosoimattomaan diabetekseen. Tämä näkemys sopii hyvin havaintoon, että diabeetikoiden sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on hyvin korkea.

Monet sairastuvat, vaikka he liikkuvat ja noudattavat yleisiä ravitsemussuosituksia. Länsimaissa on maailman paras sairaanhoitojärjestelmä, mutta samanaikaisesti todella sairas väestö.

Ylipainoisten ja lihavien määrä on Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan kolminkertaistunut vuoden 1975 jälkeen.

Amerikkalaisista 35,4 prosenttia on lihavia, 61,5 % vyötärölihavia. Noin 100 miljoonaa amerikkalaista sairastaa tyypin 2 diabetesta tai esidiabetesta. Euroopan unionin alueella 30-70 % ihmisistä on jo ylipainoisia ja 10-30 % lihavia. EU:ssa lähes 30 miljoonaa ihmistä sairastaa diabetesta. Koko Euroopan (56 valtiota) alueella diabetesta sairastaa noin 60 miljoonaa ihmistä.

Aikuistyypin diabetesta sairastavien määrä on kasvanut noin 108 miljoonasta (1980) 422 miljoonaan (2014). Prosentuaalisesti maailman väestössä diabeteksen esiintyvyys on kasvanut 4,3 prosentista 8,8 prosenttiin neljässä vuosikymmenessä. Kasvun uskotaan jatkuvan. Nykyisen trendin perusteella vuonna 2045 joka kymmenes maailman ihminen sairastaa diabetesta.

IDF:n tilastojen mukaan diabetes ja siihen liittyvät komplikaatiot tappavat vuosittain noin 4 miljoonaa ihmistä. Tilastollisesti yksi ihminen kuolee diabeteksen seurauksena seitsemän sekunnin välein. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi tyypin 2 diabetes tulee yhteiskunnille mahdottoman kalliiksi.

Syitä diabetesepidemialle voidaan etsiä esimerkiksi vähentyneestä arkiliikunnasta, väestön lisääntymisestä ja ihmisten odotettavissa olevan elinajan kasvusta. Nämä eivät kuitenkaan selitä nykyistä diabetesepidemiaa riittävän hyvin, sillä miljoonat raskasta fyysistä työtä tekevät ja ravintosuosituksia noudattavat lihovat ja sairastuvat diabetekseen.

Eräs tärkeimmistä diabeteksen kasvua selittävistä tekijöistä on keskivartalolihavuuden nopea lisääntyminen lähes kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä ympäri maailman. Miksi keskivartalolihavuus on lisääntynyt niin merkittävästi vuoden -75 jälkeen?

Yhteinen nimittäjä on, että -80-luvulta lähtien rasvojen saantia on rajoitettu ja hiilihydraattien saantia lisätty. Kevyttuotteissa rasvat korvattiin sokereilla. Professori John Yudkin ennusti lihavuuden ja diabeksen räjähdysmäisen kasvun, kun hän arvosteli ravinto-oppeja, jossa rasvat korvataan sokereilla (hiilihydraateilla).

Eräs perinteisen ravintopyramidin kaatajista on professori Tim Noakes, joka on elämänsä aikana juossut kymmeniä maratoneja ja ultramaratoneja. Noakes kirjoitti uransa alussa vähärasvaiseen ja runsaasti hiilihydraatteja sisältävään ruokavalioon kannustavia kirjoja.

Noakes käänsi oman ravitsemuksensa ylösalaisin sairastuttuaan aikuistyypin diabetekseen. Hän sairastui, vaikka vältteli rasvoja, liikkui hyvin aktiivisesti ja söi virallisten suositusten mukaisesti. Vallalla olevan mallin mukaan maailman ”timnoakesien” ei pitäisi lihoa tai sairastua aikuistyypin diabetekseen, mutta monet maailman ”timnoakesit” sairastuvat.

Tästä vallitsee melkoinen kädenvääntö. Se juontuu 1970-luvun rasvasodasta John Yudkinin ja Ancel Keysin teorioiden välillä. Keys voitti kiistan ja hänen pohjustamansa ravintosuositukset ovat vallitsevia länsimaissa. Yudkinin ennusteet mm. painon ja diabeteksen osalta sen sijaan toteutuivat. Lihavien määrä kääntyi huimaan kasvuun 1980-luvulla vähärasvaisten tuotteiden yleistymisen jälkeen. Myös aikuistyypin diabetes on globaalisti lisääntynyt pelottavan nopeasti.

On kahdenlaisia ihmisiä: ihmisiä, jotka uskovat Pippa Laukkaan ja Mikael Fogelholmiin ja syövät kiltisti dosetillisen lääkkeitä aamuin illoin. Ja sitten on ihmisiä, jotka uskovat, että John Yudkin oli oikeassa, ja että ihmisen tulisi syödä lääkkeiden sijaan sellaista ruokaa, johon ihmisen keho on adaptoitunut 200 000 vuoden evoluution aikana. Kanadassa yli 4000 naistentautien lääkäriä suosittelee ketogeenistä dieettiä lihvuuden ja aikuistyypin diabeteksen hoitoon. Ruotsissa, Tanskassa ja Britanniassa ketogeeninen ruokavalio on myös diabetesjärjestöjen ravitsemusohjeissa.

Nykyisillä ravitsemussuosituksilla ei ole paljon ratkaistu: lihavia ja sairaita on enemmän kuin 1970-luvulla. Sydän- ja verisuontitautikuolleisuuden laskua selittää tupakoinnin merkittävä lasku sekä tehokkaammat diagnosointi- ja hoitomenetelmät - ei rasvan ja kolesterolin välttäminen. Kolesterolilääkkeiden jatkuvasti lisääntyvästä käytöstä huolimatta sydän- ja verisuonitaudit eivät laske.

Mä luotan siihen, että luonnollinen rasva, kuten voi, on elimistölle parempi ruoka-aine kuin kemiantehtaissa äärimmäisen monimutkaisessa prosessissa tuotetut siemenöljyt ja margariinit. Tästä saa olla eri mieltä.

Moni luottaa ravintosuosituksiin ja mikäpä siinä. Jostain syystä erilaiset suolistosairaudet ja kardiometaboliset sairaudet lisääntyvät kokoa ajan. Ihmiset lihovat ja sairastuvat tyypin 2 diabetekseen - ei siksi, että he ovat tyhmiä tai liikkuvat liian vähän, vaan siksi, että he syövät matala-asteista tulehdusta ylläpitäviä rasvoja ja aivan liikaa sokereita. Lisätyllä sokerilla ei ole mitään ravitsemuksellista arvoa: se on vain tyhjää energiaa.

HermesTrismegistus kirjoitti:

Tästä vallitsee melkoinen kädenvääntö. Se juontuu 1970-luvun rasvasodasta John Yudkinin ja Ancel Keysin teorioiden välillä. Keys voitti kiistan ja hänen pohjustamansa ravintosuositukset ovat vallitsevia länsimaissa. Yudkinin ennusteet mm. painon ja diabeteksen osalta sen sijaan toteutuivat. Lihavien määrä kääntyi huimaan kasvuun 1980-luvulla vähärasvaisten tuotteiden yleistymisen jälkeen. Myös aikuistyypin diabetes on globaalisti lisääntynyt pelottavan nopeasti.

On kahdenlaisia ihmisiä: ihmisiä, jotka uskovat Pippa Laukkaan ja Mikael Fogelholmiin ja syövät kiltisti dosetillisen lääkkeitä aamuin illoin. Ja sitten on ihmisiä, jotka uskovat, että John Yudkin oli oikeassa, ja että ihmisen tulisi syödä lääkkeiden sijaan sellaista ruokaa, johon ihmisen keho on adaptoitunut 200 000 vuoden evoluution aikana. Kanadassa yli 4000 naistentautien lääkäriä suosittelee ketogeenistä dieettiä lihvuuden ja aikuistyypin diabeteksen hoitoon. Ruotsissa, Tanskassa ja Britanniassa ketogeeninen ruokavalio on myös diabetesjärjestöjen ravitsemusohjeissa.

Nykyisillä ravitsemussuosituksilla ei ole paljon ratkaistu: lihavia ja sairaita on enemmän kuin 1970-luvulla. Sydän- ja verisuontitautikuolleisuuden laskua selittää tupakoinnin merkittävä lasku sekä tehokkaammat diagnosointi- ja hoitomenetelmät - ei rasvan ja kolesterolin välttäminen. Kolesterolilääkkeiden jatkuvasti lisääntyvästä käytöstä huolimatta sydän- ja verisuonitaudit eivät laske.

Mä luotan siihen, että luonnollinen rasva, kuten voi, on elimistölle parempi ruoka-aine kuin kemiantehtaissa äärimmäisen monimutkaisessa prosessissa tuotetut siemenöljyt ja margariinit. Tästä saa olla eri mieltä.

Moni luottaa ravintosuosituksiin ja mikäpä siinä. Jostain syystä erilaiset suolistosairaudet ja kardiometaboliset sairaudet lisääntyvät kokoa ajan. Ihmiset lihovat ja sairastuvat tyypin 2 diabetekseen - ei siksi, että he ovat tyhmiä tai liikkuvat liian vähän, vaan siksi, että he syövät matala-asteista tulehdusta ylläpitäviä rasvoja ja aivan liikaa sokereita. Lisätyllä sokerilla ei ole mitään ravitsemuksellista arvoa: se on vain tyhjää energiaa.

Lue lisää

Minä luotan Pippa Laukkaan ja Mikael Fogelholmiin. Perusterveellinen hiilihydraattipainotteinen ruokavalio toimii, jos urheilee eikä ylensyö. Karkkihimo on pahasta. Itse en syö karkkia ollenkaan, koska jos avaan pussin, se menee kerralla. Lisäksi karkissa on heikosti vitamiineja ja ravintoaineita. Se on pelkkää energiaa, jota saa aivan riittävästi myös ruokailemalla, jolloin lisäravinteetkin tulevat mukana.

Anonyymi kirjoitti:

Minä luotan Pippa Laukkaan ja Mikael Fogelholmiin. Perusterveellinen hiilihydraattipainotteinen ruokavalio toimii, jos urheilee eikä ylensyö. Karkkihimo on pahasta. Itse en syö karkkia ollenkaan, koska jos avaan pussin, se menee kerralla. Lisäksi karkissa on heikosti vitamiineja ja ravintoaineita. Se on pelkkää energiaa, jota saa aivan riittävästi myös ruokailemalla, jolloin lisäravinteetkin tulevat mukana.

Lue lisää

Hienoa, jos toimii.

HermesTrismegistus kirjoitti:

Tästä vallitsee melkoinen kädenvääntö. Se juontuu 1970-luvun rasvasodasta John Yudkinin ja Ancel Keysin teorioiden välillä. Keys voitti kiistan ja hänen pohjustamansa ravintosuositukset ovat vallitsevia länsimaissa. Yudkinin ennusteet mm. painon ja diabeteksen osalta sen sijaan toteutuivat. Lihavien määrä kääntyi huimaan kasvuun 1980-luvulla vähärasvaisten tuotteiden yleistymisen jälkeen. Myös aikuistyypin diabetes on globaalisti lisääntynyt pelottavan nopeasti.

On kahdenlaisia ihmisiä: ihmisiä, jotka uskovat Pippa Laukkaan ja Mikael Fogelholmiin ja syövät kiltisti dosetillisen lääkkeitä aamuin illoin. Ja sitten on ihmisiä, jotka uskovat, että John Yudkin oli oikeassa, ja että ihmisen tulisi syödä lääkkeiden sijaan sellaista ruokaa, johon ihmisen keho on adaptoitunut 200 000 vuoden evoluution aikana. Kanadassa yli 4000 naistentautien lääkäriä suosittelee ketogeenistä dieettiä lihvuuden ja aikuistyypin diabeteksen hoitoon. Ruotsissa, Tanskassa ja Britanniassa ketogeeninen ruokavalio on myös diabetesjärjestöjen ravitsemusohjeissa.

Nykyisillä ravitsemussuosituksilla ei ole paljon ratkaistu: lihavia ja sairaita on enemmän kuin 1970-luvulla. Sydän- ja verisuontitautikuolleisuuden laskua selittää tupakoinnin merkittävä lasku sekä tehokkaammat diagnosointi- ja hoitomenetelmät - ei rasvan ja kolesterolin välttäminen. Kolesterolilääkkeiden jatkuvasti lisääntyvästä käytöstä huolimatta sydän- ja verisuonitaudit eivät laske.

Mä luotan siihen, että luonnollinen rasva, kuten voi, on elimistölle parempi ruoka-aine kuin kemiantehtaissa äärimmäisen monimutkaisessa prosessissa tuotetut siemenöljyt ja margariinit. Tästä saa olla eri mieltä.

Moni luottaa ravintosuosituksiin ja mikäpä siinä. Jostain syystä erilaiset suolistosairaudet ja kardiometaboliset sairaudet lisääntyvät kokoa ajan. Ihmiset lihovat ja sairastuvat tyypin 2 diabetekseen - ei siksi, että he ovat tyhmiä tai liikkuvat liian vähän, vaan siksi, että he syövät matala-asteista tulehdusta ylläpitäviä rasvoja ja aivan liikaa sokereita. Lisätyllä sokerilla ei ole mitään ravitsemuksellista arvoa: se on vain tyhjää energiaa.

Lue lisää

” he syövät matala-asteista tulehdusta ylläpitäviä rasvoja”

Yhden hengen otoksilla ei ole tietysti mitään arvoa, muta silti: käytän runsaasti Neito-rypsiöljyä, eikä labrassa https://www.puhti.fi/tuote/c-reaktivinen-proteiini/ minulla todettu matala-asteista tulehdusta (herkkä-CRP).

https://www.pronutritionist.net/2020/02/linolihapon-ja-muiden-omega-6-rasvahappojen-vaikutus-tulehdukseen-yllattaa-jalleen/

Anonyymi kirjoitti:

” he syövät matala-asteista tulehdusta ylläpitäviä rasvoja”

Yhden hengen otoksilla ei ole tietysti mitään arvoa, muta silti: käytän runsaasti Neito-rypsiöljyä, eikä labrassa https://www.puhti.fi/tuote/c-reaktivinen-proteiini/ minulla todettu matala-asteista tulehdusta (herkkä-CRP).

https://www.pronutritionist.net/2020/02/linolihapon-ja-muiden-omega-6-rasvahappojen-vaikutus-tulehdukseen-yllattaa-jalleen/

Lue lisää

Joo. Yksittäisten ravintoaineiden merkitystä on hankala osoittaa. Enemmänkin kyse on kokonaisuuksista ja ravintoaineiden yhteisvaikutuksista.

Esimerkiksi korkeiden verensokereiden vuoksi verenkierrossa tapahtuu tulehduksia ylläpitävää glykaatiota, jossa sokerit glykatoituvat aminohappo- tai rasvamolekyyleihin. (AGE - Advanced Glycation End products). Niinä paha kolesteroli LDL ei itsessään ole mitenkään haitallista; se on triglyseridejä, kolesterolia ja rasvaliukoisia vitamiineja soluihin kuljettava lipoproteiini (low density lipoprotein). LDL muuttuu haitalliseksi, jos se oksidoituu vapaiden happiradikaalien tai glykaation lopputuotteiden vaikutuksesta. Silloin LDL-partikkeli muuttuu ateroskleroottiseksi.

Puhuin tulehduksia aiheuttavista rasvoista, koska siemenöljyjen rasva-ainekoostumus tuottaa elimistössä a) arakidonihappoa, joka edelleen muuttuu prostaglandiineiksi (tulehdusvälittäjäaineita; tulehduskipulääkkeet, kuten ipuprofeeni, ovat prostaglandiinien estäjiä), ja b) paistinpannulla rypsi- ja rapsiöljyt yms. tuottavat noin noin viisinkertaisen määrän adehydejä voihin nähden. Eli siemenöljyt ovat huonoja kuumennettaessa. Myös ne ylläpitävät elimistön hiljaista tulehdusta. Mutta määrillä on merkitystä. Yleensä Paracelsuksen suuhun laitettu väite: määrä tekee myrkyn, pitää paikkansa.

Mä syön monityydyttämättömiä rasvoja esimerkiksi majoneesissa, mutta yritän pitää niiden kulutuksen maltillisena. Oliiviöljyä käytän mielelläni ruoanlaitossa. Margariineja en ole syönyt vuosiin - kun viimeksi maistoin, se oli voihin verrattuna niin pahaa, että jää kaupan hyllylle. Teen joskus säästösyistä "oivariinia" kotona; siihen tulee samassa suhteessa voita, öljyä, kylmää vettä ja ripaus suolaa, jotka ajetaan tasaiseksi sauvasekottimella ja laitetaan kylmään (ajaa saman asian kuin voimariinit, oivariinit ja mitä kaikkea niitä on.)

HermesTrismegistus kirjoitti:

Joo. Yksittäisten ravintoaineiden merkitystä on hankala osoittaa. Enemmänkin kyse on kokonaisuuksista ja ravintoaineiden yhteisvaikutuksista.

Esimerkiksi korkeiden verensokereiden vuoksi verenkierrossa tapahtuu tulehduksia ylläpitävää glykaatiota, jossa sokerit glykatoituvat aminohappo- tai rasvamolekyyleihin. (AGE - Advanced Glycation End products). Niinä paha kolesteroli LDL ei itsessään ole mitenkään haitallista; se on triglyseridejä, kolesterolia ja rasvaliukoisia vitamiineja soluihin kuljettava lipoproteiini (low density lipoprotein). LDL muuttuu haitalliseksi, jos se oksidoituu vapaiden happiradikaalien tai glykaation lopputuotteiden vaikutuksesta. Silloin LDL-partikkeli muuttuu ateroskleroottiseksi.

Puhuin tulehduksia aiheuttavista rasvoista, koska siemenöljyjen rasva-ainekoostumus tuottaa elimistössä a) arakidonihappoa, joka edelleen muuttuu prostaglandiineiksi (tulehdusvälittäjäaineita; tulehduskipulääkkeet, kuten ipuprofeeni, ovat prostaglandiinien estäjiä), ja b) paistinpannulla rypsi- ja rapsiöljyt yms. tuottavat noin noin viisinkertaisen määrän adehydejä voihin nähden. Eli siemenöljyt ovat huonoja kuumennettaessa. Myös ne ylläpitävät elimistön hiljaista tulehdusta. Mutta määrillä on merkitystä. Yleensä Paracelsuksen suuhun laitettu väite: määrä tekee myrkyn, pitää paikkansa.

Mä syön monityydyttämättömiä rasvoja esimerkiksi majoneesissa, mutta yritän pitää niiden kulutuksen maltillisena. Oliiviöljyä käytän mielelläni ruoanlaitossa. Margariineja en ole syönyt vuosiin - kun viimeksi maistoin, se oli voihin verrattuna niin pahaa, että jää kaupan hyllylle. Teen joskus säästösyistä "oivariinia" kotona; siihen tulee samassa suhteessa voita, öljyä, kylmää vettä ja ripaus suolaa, jotka ajetaan tasaiseksi sauvasekottimella ja laitetaan kylmään (ajaa saman asian kuin voimariinit, oivariinit ja mitä kaikkea niitä on.)

Lue lisää

Mutta joo. Mä en ole pariin vuoteen seurannut ravintoaineiden ympärillä käytävää keskustelua. Nykyään ajattelenpikemminkin niin, että terveyden kannalta yksittäisiä ravintoaineita tärkeämmässä roolissa on kokonaisuus. Hiilihydraattien kohtuullinen syöminen on ok, mutta jos makroravinteiden saantisuhde on kovin HH-painotteinen, silloin verensokeri on jatkuvasti koholla, mikä ei ole hyvä asia.

Pointtihan on, että Reijo Laatikaisen pätevisitä jutuista huolimatta suolistosairaudet, lihavuus ja kardiometaboliset oireyhtymät lisääntyvät koko ajan, vaikka pahan voin kulutus laski, ihmiset välttelevät kolesterolia ja useimmat syövät liki suositusten mukaan. Mikä tämän selittää?

HermesTrismegistus kirjoitti:

Mutta joo. Mä en ole pariin vuoteen seurannut ravintoaineiden ympärillä käytävää keskustelua. Nykyään ajattelenpikemminkin niin, että terveyden kannalta yksittäisiä ravintoaineita tärkeämmässä roolissa on kokonaisuus. Hiilihydraattien kohtuullinen syöminen on ok, mutta jos makroravinteiden saantisuhde on kovin HH-painotteinen, silloin verensokeri on jatkuvasti koholla, mikä ei ole hyvä asia.

Pointtihan on, että Reijo Laatikaisen pätevisitä jutuista huolimatta suolistosairaudet, lihavuus ja kardiometaboliset oireyhtymät lisääntyvät koko ajan, vaikka pahan voin kulutus laski, ihmiset välttelevät kolesterolia ja useimmat syövät liki suositusten mukaan. Mikä tämän selittää?

Lue lisää

Itse asiassa sydäntaudit on jyrkästi vähentyneet Suomessa samaa rataa kuin voin käyttökin. Jos voi olisi terveystuote, luulisi sen käytön vähenemisen vaikuttavan kielteisesti kansanterveyteen.

Anonyymi kirjoitti:

Itse asiassa sydäntaudit on jyrkästi vähentyneet Suomessa samaa rataa kuin voin käyttökin. Jos voi olisi terveystuote, luulisi sen käytön vähenemisen vaikuttavan kielteisesti kansanterveyteen.

Lue lisää

Sydän- ja verisuonitautien lasku johtuu tupakoinnin vähenemisellä sekä paremmilla diagnostiikka- ja hoitomenetelmillä. Voi on parempi kuin margariinit ja siemenöljyt.

Globaalisti negatiiviset vaikutukset näkyvät: lihavien määrä on kolminkertaistunut, aikuistyypin diabeetikkoja pian 10 % maailman väestöstä, suolistotaudit ja kardiometaboliset oireyhtymät jylläävät. Pian joka kolmas ihminen on ylipainoinen tai lihava. Lihavuus tappaa enemmän ihmisiä kuin nälänhätä.

Voin kulutus kääntyi laskuun 1980-luvulla. Monityydyttämättömät rasvat korvasivat eläinperäiset rasvat. Vähärasvaiset tuotteet tulivat isolla näkyvyydellä markettien hyllyille: niissä rasvaa oli korvattu sokereilla.

Esimerkki terveystuotteesta: kauramaito = ekologinen, terveellinen? Ei kumpaakaan! Se on esimerkki onnistuneesta markkinoinnista. Kauramaito sisältää kymmeniä lisäaineita, kuten amylaasientsyymiä, joka pilkkoo maltoosia glukoosiksi --> vaikka kaurajuomaan ei ole lisätty sokeria, amylaasin ansiosta se on yhtä sokeripitoinen kuin samankokoinen cokis. Se on vettä, jossa on lisäaineita. Valmistus ei ole ekologista, mutta halpaa se on: kate on käsittämättömän hyvä, koska valmistus on puoli-ilmaista ja tuote myydään maitoa kalliimmalla.

HermesTrismegistus kirjoitti:

Sydän- ja verisuonitautien lasku johtuu tupakoinnin vähenemisellä sekä paremmilla diagnostiikka- ja hoitomenetelmillä. Voi on parempi kuin margariinit ja siemenöljyt.

Globaalisti negatiiviset vaikutukset näkyvät: lihavien määrä on kolminkertaistunut, aikuistyypin diabeetikkoja pian 10 % maailman väestöstä, suolistotaudit ja kardiometaboliset oireyhtymät jylläävät. Pian joka kolmas ihminen on ylipainoinen tai lihava. Lihavuus tappaa enemmän ihmisiä kuin nälänhätä.

Voin kulutus kääntyi laskuun 1980-luvulla. Monityydyttämättömät rasvat korvasivat eläinperäiset rasvat. Vähärasvaiset tuotteet tulivat isolla näkyvyydellä markettien hyllyille: niissä rasvaa oli korvattu sokereilla.

Esimerkki terveystuotteesta: kauramaito = ekologinen, terveellinen? Ei kumpaakaan! Se on esimerkki onnistuneesta markkinoinnista. Kauramaito sisältää kymmeniä lisäaineita, kuten amylaasientsyymiä, joka pilkkoo maltoosia glukoosiksi --> vaikka kaurajuomaan ei ole lisätty sokeria, amylaasin ansiosta se on yhtä sokeripitoinen kuin samankokoinen cokis. Se on vettä, jossa on lisäaineita. Valmistus ei ole ekologista, mutta halpaa se on: kate on käsittämättömän hyvä, koska valmistus on puoli-ilmaista ja tuote myydään maitoa kalliimmalla.

Lue lisää

Aika outoa että karppaaja puolustaa maitoa jossa on 5% sokeria kun kaurajuomassa on 3% sokeria. Kaurajuoman valmistus on myöskin huomattavan paljon ekologisempaa kuin maidon koska lehmän hyötysuhde on huono. Lihan tuotannossa se on vain 6%,maidon tuotannossa lienee korkeampi. Sen tuotannossa ei myöskään käytetä kymmeniä lisäaineita. Tässä elovenan kaurajuoman raaka-aineet:

Kaurapohja (vesi, gluteeniton KAURA 11%), rapsiöljy, kalsium, happamuudensäätöaine (kaliumfosfaatit), emulgointiaine (E472e), stabilointiaine (gellaanikumi), suola, jodi, vitamiinit (B2, B12, D2).

hvp27 kirjoitti:

Aika outoa että karppaaja puolustaa maitoa jossa on 5% sokeria kun kaurajuomassa on 3% sokeria. Kaurajuoman valmistus on myöskin huomattavan paljon ekologisempaa kuin maidon koska lehmän hyötysuhde on huono. Lihan tuotannossa se on vain 6%,maidon tuotannossa lienee korkeampi. Sen tuotannossa ei myöskään käytetä kymmeniä lisäaineita. Tässä elovenan kaurajuoman raaka-aineet:

Kaurapohja (vesi, gluteeniton KAURA 11%), rapsiöljy, kalsium, happamuudensäätöaine (kaliumfosfaatit), emulgointiaine (E472e), stabilointiaine (gellaanikumi), suola, jodi, vitamiinit (B2, B12, D2).

Lue lisää

En ole karppaaja, enkä ole juonut maitoa noin 30 vuoteen. Mutta jos minun pitäisi valita maidon ja kaurajuoman välillä, valitsisin tietenkin maidon.

Karppaus johdettuna englannin low carb diet-sanasta ei ole sama asia kuin ketogeeninen ruokavaltio. VHH:ksi voidaan lukea ruokavaliot, jotka sisältävät 50-100 g hiilihydraatteja päivässä. Ketogeenisellä ruokavaliolla hiilihydraattien saanti pidetään 20-30 grammassa/päivä.

Nyt olen noudattanut aivan tavallista suomalaista arkiruokavaliota ja se on jälleen nostanut painoa kuin itsestään. Syön hiilariruokavaliolla enemmän, koska se pitää ketogeenistä ruokavaliota huonommin nälkää. Sen lisäksi olen jatkuvasti veltompi ja väsyneempi. Mulla KD tuottaa hyvän ja energisen olon. Palaan siihen taas syksyn mittaan.

Monet mieltävät KD:n proteiini- tai rasvaruokavalioksi, mutta proteiinien määrä pidetään ennallaan, kun rasvat korvaavat energianlähteenä hiilihydraatit. Lautasella hiilarit korvataan vähän hiilihydraatteja sisältävillä kasviksilla, mikä ainakin omalla kohdallani tarkoitti sitä, että syön ainakin tuplamäärän kasviksia perusruokavalioon nähden.

Kaurajuomaan on lisätty mainiuttu sokerimäärä, mutta amylaasi pilkkoo kauran maltoosin glukoosiksi, mikä yllättäen nostaa todellista sokerimäärää merkittävästi. Tätä vain ei tarvitse kertoa pakkauksen kyljessä.

Ekologisempaa siinä mielessä, että se on lisäaineita sisältävää vettä. Epäekologista siinä mielessä, että siinä käytetään lisäaineita, joiden tuottaminen ei ole ekologista.

HermesTrismegistus kirjoitti:

En ole karppaaja, enkä ole juonut maitoa noin 30 vuoteen. Mutta jos minun pitäisi valita maidon ja kaurajuoman välillä, valitsisin tietenkin maidon.

Karppaus johdettuna englannin low carb diet-sanasta ei ole sama asia kuin ketogeeninen ruokavaltio. VHH:ksi voidaan lukea ruokavaliot, jotka sisältävät 50-100 g hiilihydraatteja päivässä. Ketogeenisellä ruokavaliolla hiilihydraattien saanti pidetään 20-30 grammassa/päivä.

Nyt olen noudattanut aivan tavallista suomalaista arkiruokavaliota ja se on jälleen nostanut painoa kuin itsestään. Syön hiilariruokavaliolla enemmän, koska se pitää ketogeenistä ruokavaliota huonommin nälkää. Sen lisäksi olen jatkuvasti veltompi ja väsyneempi. Mulla KD tuottaa hyvän ja energisen olon. Palaan siihen taas syksyn mittaan.

Monet mieltävät KD:n proteiini- tai rasvaruokavalioksi, mutta proteiinien määrä pidetään ennallaan, kun rasvat korvaavat energianlähteenä hiilihydraatit. Lautasella hiilarit korvataan vähän hiilihydraatteja sisältävillä kasviksilla, mikä ainakin omalla kohdallani tarkoitti sitä, että syön ainakin tuplamäärän kasviksia perusruokavalioon nähden.

Kaurajuomaan on lisätty mainiuttu sokerimäärä, mutta amylaasi pilkkoo kauran maltoosin glukoosiksi, mikä yllättäen nostaa todellista sokerimäärää merkittävästi. Tätä vain ei tarvitse kertoa pakkauksen kyljessä.

Ekologisempaa siinä mielessä, että se on lisäaineita sisältävää vettä. Epäekologista siinä mielessä, että siinä käytetään lisäaineita, joiden tuottaminen ei ole ekologista.

Lue lisää

Kauramaidon lisäaineet eivät ole mitenkään epäekologisia ja kauramaitoa voi tehdä itsekin. Jos haluaa lisätä öljyä niin täytyy käyttää emulgaattoria, esimerkiksi lesitiiniä ja gellaani stabiloi. Lesitiini erotetaan kasviöljyistä ja gellaanikumi tuotetaan käyttämällä.

Tuossa elovenan kaurajuomassa ei ole käytetty sokeria ja siinä on 3% sokeria ja se on glukoosia, ei pöytäsokeria.

Tästä voi lukea maidon ympäristövaikutuksistahttps://8billiontrees.com/carbon-offsets-credits/carbon-ecological-footprint-calculators/carbon-footprint-of-milk/#:~:text=The%20greenhouse%20emissions%20from%20standard,to%20other%20plant%2Dbased%20sources.

HermesTrismegistus kirjoitti:

En ole karppaaja, enkä ole juonut maitoa noin 30 vuoteen. Mutta jos minun pitäisi valita maidon ja kaurajuoman välillä, valitsisin tietenkin maidon.

Karppaus johdettuna englannin low carb diet-sanasta ei ole sama asia kuin ketogeeninen ruokavaltio. VHH:ksi voidaan lukea ruokavaliot, jotka sisältävät 50-100 g hiilihydraatteja päivässä. Ketogeenisellä ruokavaliolla hiilihydraattien saanti pidetään 20-30 grammassa/päivä.

Nyt olen noudattanut aivan tavallista suomalaista arkiruokavaliota ja se on jälleen nostanut painoa kuin itsestään. Syön hiilariruokavaliolla enemmän, koska se pitää ketogeenistä ruokavaliota huonommin nälkää. Sen lisäksi olen jatkuvasti veltompi ja väsyneempi. Mulla KD tuottaa hyvän ja energisen olon. Palaan siihen taas syksyn mittaan.

Monet mieltävät KD:n proteiini- tai rasvaruokavalioksi, mutta proteiinien määrä pidetään ennallaan, kun rasvat korvaavat energianlähteenä hiilihydraatit. Lautasella hiilarit korvataan vähän hiilihydraatteja sisältävillä kasviksilla, mikä ainakin omalla kohdallani tarkoitti sitä, että syön ainakin tuplamäärän kasviksia perusruokavalioon nähden.

Kaurajuomaan on lisätty mainiuttu sokerimäärä, mutta amylaasi pilkkoo kauran maltoosin glukoosiksi, mikä yllättäen nostaa todellista sokerimäärää merkittävästi. Tätä vain ei tarvitse kertoa pakkauksen kyljessä.

Ekologisempaa siinä mielessä, että se on lisäaineita sisältävää vettä. Epäekologista siinä mielessä, että siinä käytetään lisäaineita, joiden tuottaminen ei ole ekologista.

Lue lisää

"Lautasella hiilarit korvataan vähän hiilihydraatteja sisältävillä kasviksilla, mikä ainakin omalla kohdallani tarkoitti sitä, että syön ainakin tuplamäärän kasviksia perusruokavalioon nähden."

- Ihan vain uteliaisuuttani kysyn, mikä estää lisäämästä tuplamäärää kasviksia perusruokavalioon? Jos syö tuplamäärän kasviksia niin syö todennäköisesti vähemmän kaikkea muuta. Tämähän on ravitsemussuositusten mukainen laihdutustapa.

Anonyymi kirjoitti:

"Lautasella hiilarit korvataan vähän hiilihydraatteja sisältävillä kasviksilla, mikä ainakin omalla kohdallani tarkoitti sitä, että syön ainakin tuplamäärän kasviksia perusruokavalioon nähden."

- Ihan vain uteliaisuuttani kysyn, mikä estää lisäämästä tuplamäärää kasviksia perusruokavalioon? Jos syö tuplamäärän kasviksia niin syö todennäköisesti vähemmän kaikkea muuta. Tämähän on ravitsemussuositusten mukainen laihdutustapa.

Lue lisää

Hyvä kyymys. Mikä on sinun mielestäsi vastaus? Miksi ihmiset eivät syö niin, koska se on terveellinen ja laihduttava ruokavalio? Miksi ihmiset lihovat, vaikka lihominen on tyhmää ja terveydelle haitallista? Palaan tähän.

Kasvikset (perunoita tms. paitsi) sisältävät hyvin vähän energiaa. Niitä voi aina lisätä ruokavalioon lihomatta. Energia-ravinteen, kuten hiilihydraattien korvaaminen kasviksilla pudottaa reilusti päivittäistä energiansaantia. Jos et korvaa energiansaantia jollain muulla, kuten rasvalla tai proteiinilla (Atkins), jäät nälkäiseksi. Se johtaa helposti siihen, että kompensoit energiavajetta syömällä useammin tai napostelemalla erilaisia välipaloja.

Ongelma on sama kuin energiaa rajoittavissa ruokavalioissa yleensä: niitä on haastavaa noudattaa laihduttamisen kannalta riittävän pitkä aika, koska ne pitävät nälkäisenä. Nälkä tekee ärtyisäksi ja haittaa keskittymistä. Usein kaloreita rajoittavat ruokavaliot kaatuvat siihen, että laihduttaja alkaa napsia erilaisia välipaloja.

Toisin kuin yleensä ajatellaan, lihominen ei johdu laiskuudesta tai ahmimisesta (ainakaan yleensä), vaan siitä, että ihmisen päivittäinen energiansaanti lisääntyy huomaamatta ja vähitellen.

100 kcal päivässä on hyvin vähän. Viikossa se on jo 700 kilokaloria, kuukaudessa yhden päivän aterioita vastaava määrä jne. Vuositasolla kyse on jo merkittävästä asiasta. monilla keski-ikäisillä tämän yyppinen hidas lihominen on voinut jatkua 20 vuotta. Rasvaa on kertynyt täysin huomaamatta.

Olennaista on, että ihminen lihoo samasta syystä kuin talviunille valmistautuva karhu. Varastorasva on varastoitua energiaa. Metsästäjäkeäilijät söivät silloin kun ruokaa on; joskus niukat jaksot saattoivat jatkua viikkoja. Esim. Tansanian hadzat, jotka elävät hyvin samaan tapaan kuin ihmiset 10 000 vuotta sitten, syövät juuria, marjoja, hedelmiä yms., mutta jos he saavat saaliiksi esimerkiksi seepran, päivittäinen energiansaanti voi kasvaa 10 000 kilokaloriin. Ihmisen keho on evoluution aikana adaptoitunut vaihtelevaan ravinnonsaantiin hyvin: ketogeneesi, glukoneogeneesi ja energiankulutuksen hidastaminen takaavat se, että ihminen selviää pitkiäkin aikoja pelkällä vedellä. Nyt runsasenergistä ruokaa on jatkuvasti tarjolla ja moni syö huomaamattaan liikaa. Pitkällä aikavälillä kertyy ylimääräisiä kiloja.

Liikunta tehostaa laihtumista, mutta ei ole itsessään (ilman ruokavaliomuutosta) tehokas laihdutusmetodi. 100 kilokalorin kulutus edellyttää muistaakseni noin puolen tunnin kävelyä. Elämä ei voi perustua siihen, että lasketaan koko ajan mitä suuhun laitetaan, kuinka monta kaloria kulutetaan ja kuinka pitkään sinun on odotettva, että saat taas tunkea jotain suuhusi.

Ketogeenisen ruokavalion vahvuus on siinä, että se pitää hyvin nälän loitolla, energisenä ja kylläisenä, eikä edellytä kaloreiden miettimistä. Aineenvaihdunnan tasolla KD imitoi paastoa - se aktivoi samat aineenvaihduntamekanismit kuin paasto. Se ei ole uusi tai erikoinen ruokavalio, vaan historian aikana moneen kertaan toimivaksi osoitettu ja turvallinen.

Mä en laskenut kaloreita, enkä hiilihydraatteja. Jätin vain hiilihydraatteja sisältävät ravintoaineet pois. Ketoosi käynnistyy 2-3 päivässä, mutta noin kolmen viikon jälkeen keho alkaa toimia varastoimallaan rasvalla. Olo pysyy energisenä ja kylläisenä.

Omalla kohdallani KD johti parissa kuukaudessa siihen, että söin vain 1-2 kertaa päivässä. Nälkä unohtui. Kasvisten saanti lisääntyi täysin huomaamatta. Mulla hiilihydraattien aiheuttama verensokeri- ja insuliinipiikki johti aina syömisen jälkeen väsymykseen ja velttoon oloon. Söin myös useammin erilaisia välipaloja. Invalidina mun on mahdotonta lisätä liikuntaa tai kävellä syötyjä kaloreita pois. KD:llä pysyin energisenä ja kaikki välipalat jäivät.

Lopetin ketoruokavalion noin 1,5 vuotta sitten. Sen jälkeen painoni on tasaisesti lisääntynyt, vaikka en koe syöväni paljon. Kilot ovat tulleet taas ihan huomaamatta. Siirryn ketogeeniselle ruokavaliolle pikkuhiljaa, kun kaapit tyhjenevät pastoista yms. Se on helppo ja toimiva ruokavalio. Suurin syy ei ole painon nousu, vaan se, että ketogeenisellä vointini oli monin verroin parempi kuin hiilihydraatteja sisältävällä ruokavaliolla.

HermesTrismegistus kirjoitti:

En ole karppaaja, enkä ole juonut maitoa noin 30 vuoteen. Mutta jos minun pitäisi valita maidon ja kaurajuoman välillä, valitsisin tietenkin maidon.

Karppaus johdettuna englannin low carb diet-sanasta ei ole sama asia kuin ketogeeninen ruokavaltio. VHH:ksi voidaan lukea ruokavaliot, jotka sisältävät 50-100 g hiilihydraatteja päivässä. Ketogeenisellä ruokavaliolla hiilihydraattien saanti pidetään 20-30 grammassa/päivä.

Nyt olen noudattanut aivan tavallista suomalaista arkiruokavaliota ja se on jälleen nostanut painoa kuin itsestään. Syön hiilariruokavaliolla enemmän, koska se pitää ketogeenistä ruokavaliota huonommin nälkää. Sen lisäksi olen jatkuvasti veltompi ja väsyneempi. Mulla KD tuottaa hyvän ja energisen olon. Palaan siihen taas syksyn mittaan.

Monet mieltävät KD:n proteiini- tai rasvaruokavalioksi, mutta proteiinien määrä pidetään ennallaan, kun rasvat korvaavat energianlähteenä hiilihydraatit. Lautasella hiilarit korvataan vähän hiilihydraatteja sisältävillä kasviksilla, mikä ainakin omalla kohdallani tarkoitti sitä, että syön ainakin tuplamäärän kasviksia perusruokavalioon nähden.

Kaurajuomaan on lisätty mainiuttu sokerimäärä, mutta amylaasi pilkkoo kauran maltoosin glukoosiksi, mikä yllättäen nostaa todellista sokerimäärää merkittävästi. Tätä vain ei tarvitse kertoa pakkauksen kyljessä.

Ekologisempaa siinä mielessä, että se on lisäaineita sisältävää vettä. Epäekologista siinä mielessä, että siinä käytetään lisäaineita, joiden tuottaminen ei ole ekologista.

Lue lisää

"Karppaus johdettuna englannin low carb diet-sanasta ei ole sama asia kuin ketogeeninen ruokavaltio. VHH:ksi voidaan lukea ruokavaliot, jotka sisältävät 50-100 g hiilihydraatteja päivässä. Ketogeenisellä ruokavaliolla hiilihydraattien saanti pidetään 20-30 grammassa/päivä"

mahtuipa paljon virheitä juttuusi

Anonyymi kirjoitti:

"Karppaus johdettuna englannin low carb diet-sanasta ei ole sama asia kuin ketogeeninen ruokavaltio. VHH:ksi voidaan lukea ruokavaliot, jotka sisältävät 50-100 g hiilihydraatteja päivässä. Ketogeenisellä ruokavaliolla hiilihydraattien saanti pidetään 20-30 grammassa/päivä"

mahtuipa paljon virheitä juttuusi

Lue lisää

En huomannut yhtään virhettä sitaatissasi. Voitko auttaa? Hiiilihydraattimääriä ei kai ole hakattu kiveen, vaan esitetyt luvut antavat vain lukijalle osviittaa. Tyypillisesti ketodieetissä on vähemmän hiilihydraatteja kuin VHH-ruokavaliossa.

Runsaaseen eläinrasvaan perustuva karppaus ei myöskään toimi globaalina ratkaisuna koska ruokaa riittäisi noin 700 M ihmiselle. Suomessa riittäisi peltoala ehkä 300 000 ihmiselle.

Rypsi/rapsi ja härkäpapu voisi toimia.

hvp27 kirjoitti:

Runsaaseen eläinrasvaan perustuva karppaus ei myöskään toimi globaalina ratkaisuna koska ruokaa riittäisi noin 700 M ihmiselle. Suomessa riittäisi peltoala ehkä 300 000 ihmiselle.

Rypsi/rapsi ja härkäpapu voisi toimia.

Lue lisää

Miten ihmeessä rasvan ahmiminen yhdistetään karppaukseen ja ketoiluun?
Tietenkin kun hiilareita vähennetään tai lopetetan kutakuinkin täysin, jäävät jäljelle proteiinit ja rasvat. Niiden keskinäistä suhdetta voi itse säädellä eikä tunkea sisäänsä uskonnon omaisesti rasvaa.
Pudotin liukat värjäävällä ketosella tahokkaasti laardia pyrkimällä syömään proteiinipitoista ravintoa mutta mukana tuli väistämättä enemmän ja vähemmän rasvaa.
Kalat olivat terveellisimpiä mutta vähärasvaiset järvikalat kalliita ja kirjoloheen ja silakkaan kyllästyi melko nopeasti. Alkuperältään kanadalainen, Suomessa savustettu siika piti pintansa pisimpään.
Broileri oli neutraalia ja vähärasvaista.

Veijo osaa vastata sinulle.

Anonyymi kirjoitti:

Veijo osaa vastata sinulle.

"Veijo osaa vastata sinulle."

Aivan oikein, perustuen tieteeseen ja vahvaan käytännön kokemukseen.