Pyydän anteeksi kielteistä aborttikantaani

Olen nelikymppinen nainen. Kuuluin KDhem ja joskus jopa omalla Facebook seinällä julistin aborttituomiota. Hävettää.

Nyt elämä on kasvattanut. Minulle tuli nt-ultrassa vahva epäilys kromosomi häiriöstä ja muistakin häiriöstä. Asiaa tutkitaan. Olen joutunut sellaiseen kiirastuleen, että tajuan olleeni hyvin ajattelematon.

Pyydän anteeksi kaikkien yksinkertaistavien ihmisten ja itseni puolesta, geneettinen keskeytys ei ole ikinä helppo asia vanhemmille. Elämä on rankkaa ja valinnat eivät ole helppoja. Minulle ei ole annettu tuomarin valtakirjojen. En siis tuomitse enää.

Kysymyksiä nousee, mitä en nuorempana edes älynnyt miettiä:
- eikö äidin elämä ole muka arvokas ja tarpeellinen kuin sikiön elämä: jos äiti uhkaa menehtyä raskaudesta, niin onko pyhempää antaa äidin sekä sikiön menehtyä? Ei todellakaan ole. Olemassa olevat lapset jäävät orvoiksi ja isä leskeksi.
- jos odotettavissa on että vauva tulisi elämään vain hetken maan päällä, tarvitsisi massiivisia leikkauksia, tai viettäisi elämänsä laitoksessa letkujen jatkona, onko se todella äidinrakkautta? Tekeekö se minusta pyhemmän äidin jos annan elinkelvottoman vauvan elää kohdussa niin kauan kuin hän lopulta kuitenkin kuolee? Otan vastaan kuukausien ajan raskausonnitteluita ja lopulta sanon että nyt vauva kuoli. Onko kaikki se henkinen kuorma pois elävältä lapsilta ja heidän hyvinvoinnista?
-jos ihminen on raiskattu ja elämän kiihko kannattajat neuvovat antamaan sen adoptioon jos et itse voi sitä pitää. Se on sama kuin sinut murskataan kaksi kertaa: ensin sinut on raiskattu, sen jälkeen sinulta otetaan pois oma lapsesi kun olet jo ehtinyt tuntea liikkeet ja kiintyä. Elät loppuelämän lapsen kanssa joka muistuttaa sinua pahimmasta kajoamisesta mitä voi olla.

En edelleenkään kannata aborttia ehkäisyn sijaisena, kannatan hyvää ehkäisypolitiikkaa. Mutta enää en tuomitse ihmisiä. Raamatussa sanotaan että se tuomio millä te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan. Onneksi voi nöyrtyä elämän ja omien voimien rajallisuuden edessä.

Onnittelut kaikille niille, ketkä jaksavat ja keillä on niin vahva tukiverkko erityisen lapsen hoitamiseen, että pystyvät sen ristin kantamaan.